Alttarilla jätetty.
Olo on mitäänsanomaton.
Hääpäiväni piti koittaa kaksi viikkoa sitten.
Kaikki oli valmiiksi suunniteltu, ruoat pöydissä, vieraat kirkossa, minä hääpuvussa kävelemässä elämäni ihanimpaan hetkeen, kaikki meni hyvin ja olin iloinen löytämästäni miehestä, josta tulisi aviomieheni!
Tämä kaikki kaunis sortui KAHTEEN sanaan, jotka tuli mieheni suusta; EN tahdo. Silmissäni sumeni, maha meni sekaisin, oksetti. kysyin monta kertaa että, anteeksi mitä? Mies oli silminnähden itsekin lievässä paniikissa. Lähdin pois, juoksin ja itkin.
Olen elänyt pimennossa muusta maailmasta siitä lähtien, lähimmät ystävät ja sukulaiset ovat välillä käyneet ja toisinaan en ole jaksanut heitäkään päästää sisään. Ruoka ei maistu ja suihkussa käynti tuntuu rankalta.
En ole vaihtanut miehen kanssa sanaakaan, vaikka hän sitä yrittää. Miksi?! Antaisi minun olla. Olen aivan shokissa varmaan edelleen, pahalle ololle ei tule loppua, oksettaa ja puistattaa. Olen harkinnut ammattiauttajaa, jolle puhua, mutta odotan hetken jos olo tasaantuisi. Olisi kiva, jos kertoisitte jotakin vinkkiä/rohkaisua että ehkä tästä selviää, joskus.
Kommentit (76)
Tuo väsymys ja raskas olo on normaalia, kestää viikoista muutamaan kuukauteen. Suruun liittyy myös epäusko, viha ja katkeruus. Toki voitvmennä ammattiauttajalle, mutta se on hedelmällisintä vasta kun menetyksestä on useampi kuukausi ja surun pahin terä laantunut.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 08:17"]Tuo väsymys ja raskas olo on normaalia, kestää viikoista muutamaan kuukauteen. Suruun liittyy myös epäusko, viha ja katkeruus. Toki voitvmennä ammattiauttajalle, mutta se on hedelmällisintä vasta kun menetyksestä on useampi kuukausi ja surun pahin terä laantunut.
[/quote]
Alapeukuttakaa vaan, mutta tuo on ihan rinnastettavissa kuoleman tuomaan suruun, mihin liittyy tuo tekstini. Oma väsymys hälveni vasta 3 kk kuluttua ja normaalimpi olo 4 kk kuluttua ja vasta sitten olisin jaksanut terapiaa asiaa. Kaksi lääkäriä tapasin, sanoivat että reaktio normaali, antaa ajan ensin kulua. Myös sururyhmiin otetaan ihmiset kun menetyksestä noin puoli vuotta, ei sitä heti pysty käsittelemään.
Kyllä näissä tapauksissa aina jätetään jotakin oleellista kertomatta. On ollut merkkejä, riitoja, suostuttelua, epäilyksiä, budjetti karannut käsistä ja epäillään toisen kykyä hoitaa taloutta, lapsiasia puhumatta tai ei yhteisymmärrystä tmv. Monua syitä voi olla, jotka alkavat ahdistamaan toista eikä osaa pukea sitä sanoiksi ajoissa. Joskus avioliitto saa pitkään yhdessä olleen ihmisen tajuamaan, että rakkaus ei olekaan sellaista rakkautta vaan enemmänkin tapa ja tottumus. Ehkö intohimo puuttuu.
Oon tosi pahoillani puolestasi Ap. Itselle käynyt lähes samaten..vaikka ihan alttarille asti en tuota "en tahdo" joutunut kuulemaan. Mutta lähes kaikki oli valmista...Sukulaisille ja ystäville/ papille soitto että häitä ei tulekaan. Ja kaiken tänki ex ilmotti mulle puhelimessa. Tosin onhan tuo sun tilanne vielä kurjempi. Mitään pettämisiä ei meillä taustalla ollut. Mutta puhu asiasta ja anna ystävien auttaa. Kyllä sä selviät....Nyt 9 vuoden jälkee itse naimisissa vaikka ajattel
Vaikka ajattelin etten ikinä siihen touhuun enää pysty. Sori edellinen viesti karkas. num 65
Työkaverin mies jätti tyttöystävänsä 2 vkoa ennen häitä. Tyttöystävä oli kotoisin Pariisista, mutta suurin osa suvusta oli Afrikasta . Kymmeniä vieraita oli säästänyt pitkän aikaa, jotta saivat ostettua lentoliput häihin.
Mies rakastui tyttöystävänsä ystävään. Ja tunne oli molemminpuolista. He eivät pettäneet, mutta mies tiesi että heidän välillä on jotain enemmän ja päätti peruuttaa häät.
Tarina heidän puolelta on helppo, sillä jätetty morsian lähti takaisin Pariisiin.
Työkaveri on ollut naimisissa jo 20 v, eli vaihto kannatti.
ehdottomasti löydät paremman miehen, jolla on selkärankaa.
Suomalainen junttisikamies paskat housussa. Näitähän piisaa paskaksi hakattavaksi asti.
Siis hetkinen, ketjussa oli linkki erään julkkiksen tarinaan, en löydä sitä enää? Onko täällä ruvettu sensuroimaan oikein kunnolla?
Ja ap tsemppaa itseään...Viestit 46 ja 52.
Vaadimme parempia provoja.
[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 22:19"]
Kamala tilanne. Tiedän samanlaisen tositapauksen. Mutta...kysymykseen tahdotko on tietysti vastattava jotain. Rehellinen mies oli.
[/quote]
Siihen kysymykseen on aikaa miettiä vastausta melko pitkään, kysymys ei tule siis mitenkään puskista. Miehen olisi ehdottomasti pitänyt puhaltaa peli poikki PALJON ennen vihkipäivää. En osaa enkä tahdo arvostaa tämmöistä rehellisyyttä. Tuollainen käytös on sadistista nöyryyttämistä ja sisältää vahvan henkilökohtaisen viestin.
Mulla kävi melkein sama, kirkot juhlapaikan ym varattu ja osin maksettukin jo, kaikkea muuta hankittuna. Samaan syksyyn osui miehen talousvaikeudet, mutta mies ei kehdannut edes sanoa että halusi perua häät vaan ehdotti niiden siirtämistä. Kun kysyin ja sukulaiset kysyi että mikä tilanne, mies ei saanut vastattua mitään vaan kierteli ja kaarteli. Siitä aloinkin tajuta että tässähän on ongelma. Lopulta asiat peruttiin pari viikkoa ennen h-hetkeä.
Noin selkärangattomasta miehestä oli kuitenkin hyvä päästä eroon. Uutta miestä ei vielä ole, katselen Rauhassa. Mielestäni munatonta varata ja maksaa kirkot ja juhlapaikan ja alkaa määkiä ahdistuksesta. Parempi ennen häitä mutta enpä olisi uskonut moisen paskan kanssa olleeni.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 12:09"]
[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 22:19"]
Kamala tilanne. Tiedän samanlaisen tositapauksen. Mutta...kysymykseen tahdotko on tietysti vastattava jotain. Rehellinen mies oli.
[/quote]
Siihen kysymykseen on aikaa miettiä vastausta melko pitkään, kysymys ei tule siis mitenkään puskista. Miehen olisi ehdottomasti pitänyt puhaltaa peli poikki PALJON ennen vihkipäivää. En osaa enkä tahdo arvostaa tämmöistä rehellisyyttä. Tuollainen käytös on sadistista nöyryyttämistä ja sisältää vahvan henkilökohtaisen viestin.
[/quote]
joo. Minusta pelin vois puhaltaa poikki jo ennen kirkon varaamista tai ihan jopa vois jättää kihlautumatta.
Mitenhän tässä kävi? selviskö syy !!
Mitäs tuosta. Saahan vielä alttarillakin pistää jarrut päälle! Hyvä vaan, ettet saanut tuollaisesta aviomiestä riesaksesi.