Masentunut - mikä sinut masentaa?

Rakkauden puute ja väkivalta vei elämänhaluni jo pikkulapsena. Olen koko elämäni vain esittänyt pärjäävää ja suorittanut. Vihdoin aloin terapialla korjata vaurioita, ja ensimmäistä kertaa elämässäni mulla on toivoa paremmasta.

-Lapsena isä oli aina töissä (ihana isä), kasvatus valitettavasti äidin vastuulla jolla kylmä narsistinen luonne

-Koulu alkoi, ja niin alkoi kiusaaminenkin

-Yläasteella tasan 1 kaveri, osittain edelleen kiusaamista ja ulkopuolelle jäämistä. Tilanne vaikea, jos kaveri ei tullut kouluun

-Yläasteen jälkeen kaveri muutti pois, pikkupitäjästä ei löytynyt muita kavereita. Selasin nettiä yömyöhään, pidin välivuosia nimenomaan masennuksen vuoksi

-Muutin toiselle paikkakunnalle. Sain parit kaverit, mutta jälleen muuttivat pois ja ajauduin yksinäiseksi

Tilanne nyt myöhemmin:

-Nyt on kavereita ja puoliso, mutta kavereilla alkaa olla jo omia lapsia&muuta kiireitä elämässä esim. uraputket ynnä muuta, osa on myös muuttanut taas muualle ja aikatauluja vaikea sovittaa yhteen, eli eipä kauheasti nähdä. Introverttinä ja ujona vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Päivän sosiaalinen annos tuntuu tulevan avopuolisosta (jolla tilanne kaatuu päälle töissä eli tekee monesti pitkää päivää, vähän yhteistä vapaa-aikaa) tai kaupan kassasta

-Työtilanne heikentyi, käytännössä työtunteja on ollut tarjolla niin vähän ettei rahaa tule kunnolla. Yritän etsiä uusia töitä, mutta täällä kilpailu on kovaa. Jatkuvasti tulee niitä "kiitos hakemuksestasi, mutta..." viestejä

-Perhetilanne: narsistiäitiin välit poikki, isääkään ei enää ole :(

-Syöpäepäilyjä. Koepalat osoittautuivat negatiivisiksi, mutta väsyin lääkärissä ravaamisesta ym. henkisesti. Nyt on sitten tullut iholle parit oudot näpyt joita täytyy lähteä erikseen tutkimaan...

-Yritin sivussa sitkeästi opiskella uutta tutkintoa. Yllä olevien raskaiden juttujen vuoksi kuitenkin väsyin niin paljon, etten kyennyt nopeaan opiskelutahtiin -> opinnot venyivät ja venyivät... ja nyt olen vaikeassa tilanteessa, koska niitä opintoja on ihan törkeän paljon rästissä ja uupumus menee vuoristorataa: joinain päivinä saan opiskeltua ja joinain en saa millään keskityttyä mihinkään. En enää tiedä mitä teen, ja ajatus opintojen lopettamisesta tuntuu toisaalta myös siltä kuin olisin yksi iso luuseri.

-Jouduin muuttamaan rakkaasta kodista homeen vuoksi.

Siinä pähkinänkuoressa koko elämä. Väsyttää ja koen epäonnistuneeni ihmisenä vaikka toisaalta tässä on katsomista myös ympärillä olleisiin ihmisiin. En koe, että tässä pitäisi lopun elämää surkutella jotain mennyttä, mutta nykyisyydessä on niin moni juttu huonosti

Sanna Marinin hullutuksen tyhmyys ja holtittomuus.

Minua masentaa sairaus johon tulen kuolemaan, todennäköisesti alle vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen "masentunut", koska ei huvita nousta aamulla sängystä, ei huvita pestä hampaita, ei huvita siivota eikä käydä kaupassa. On mukavampoaa olla masentunut.

Kuulostaa hyvin vakavalta masennukselta. Itse nousen aamulla aikaisin, huolehdin hygieniasta, siivoan, käyn kaupassa, laitan ruuat, ulkoilen. Niin - ja olen töissäkin. Mutta masennusta sairastan. Olethan hakeutunut lääkäriin?

Voi että, sinä olet niitä Parempia Masentuneita. Masennushan on kilpailulaji ja se voittaa, joka masennuksesta huolimatta tekee kaiken kuten superihminen; käy töissä normaalisti, siivoaa joka päivä, kokkaa terveellistä ruokaa jne. 

Ehkä oletkin masentunut juuri siksi, koska et uskalla vain heittäytyä rennompaan elämään. Suoritat kokoajan, ja leuhkit Paremman Masentuneen Ihmisen Kruunulla. 

Onneksi olkoon!

Stressinsietokyvyttömyys.

Minut masensi se, että olin näkymätön lapsi. Olisin hirveästi halunnut rakkautta ja hoivaa, mutta vanhempani eivät halunneet sitä minulle antaa. Heillä ei vaan ollut sellaisia tunteita minua kohtaan, ja tunsin itseni pahaksi ihmiseksi kun kehtasinkin tarvita mitään. Opin kyllä varsin nuorena olemaan tarvitsematta mitään keltään.

Nytpä sitten aikuisena opettelen tunnistamaan tunteita ja tarpeita. Ostin 2 vuotta sitten uudet kengät, ja vieläkin tunnen syyllisyyttä. Kamalaa, ei saa käyttää uusia kenkiä etteivät kulu! Siis mitä, miksen saisi näyttää hyvältä, miksi pitäisi vetää menemään jossain kamalissa rääsyissä? Miksen saisi olla kaunis ja huoliteltu, kuten kaikki muutkin??!? Mutta näin minut kasvatettiin: ei me mitään olla, ei meidän kannata, rikkaat ne vaan. Emmekä olleet mitenkään köyhiä, oli omakotitalo ja auto, marketissa käytiin autolla jne. Voivoteltiin vaan normaalia rahankäyttöä ja elämää ja syyllistettiin tavallisista asioista.

Sitten kun olen opetellut itseni kunnioitusta, on ahdistanut ja raivostuttanutkin, kuinka helpolla monet muut ovat päässeet. Noin vaan menet kahvilaan kuin kuuluisit sinne, niin vain käytät kivoja vaatteita, kipaiset kampaajalla jne. Ihan kuin ansaitsisit! Eihän tuollaisia asioita tarvitse ansaita, ne ovat itsestään selvyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taustani ja opitut, haitalliset selviytymismekanismit.

Olen lapsesta asti kuullut, että olen ärsyttävä, raskas, tyhmä, vääränlainen ja että pitäisi olla kivempi, sirompi, nätimpi jne. Lisäksi olen vaihtelevasti joutunut koko lapsuuden ja nuoruuden elämään henkisen ja fyysisen väkivallan ja toistuvan hylkäämisen sekä seksuaalisen hyväksikäytön keskellä.

Minulla ei ole mitään perusturvallisuuden tunnetta ja olen hyvin ahdistunut ja kroonisesti sairas sekä yksinäinen. Syytän kaikesta itseäni.

Yritän selvitä kaikesta suorittamalla vaikken ole missään hyvä. Opiskelen vaativaa alaa mutta koen silti olevani krooninen epäonnistuja. Minulle ei kelpaa mikään suoritukseni, kuten ei vanhemmillenikaan aikanaan.

Pelkään sosiaalisia tilanteita, kärsin dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä ja jatkuvasta syvästä häpeästä.

Tämä kaikki masentaa.

Kaikkea tuota hoidetaan esim. psykoterapiassa.

Johon olen jonottanut jo vuosia

-sama

Mua masentaa huono itsetunto, epävarmuus, minäkuvan hajanaisuus, yksinäisyys, näköalattomuus, arvottomuuden tunne, yliherkkyys ja huonommuuden tunne. Olen ollut tällainen aina, syntynyt viallisena. Jo 11-vuotiaana halusin kuolla ja samanlainen olen nyt keski-ikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taustani ja opitut, haitalliset selviytymismekanismit.

Olen lapsesta asti kuullut, että olen ärsyttävä, raskas, tyhmä, vääränlainen ja että pitäisi olla kivempi, sirompi, nätimpi jne. Lisäksi olen vaihtelevasti joutunut koko lapsuuden ja nuoruuden elämään henkisen ja fyysisen väkivallan ja toistuvan hylkäämisen sekä seksuaalisen hyväksikäytön keskellä.

Minulla ei ole mitään perusturvallisuuden tunnetta ja olen hyvin ahdistunut ja kroonisesti sairas sekä yksinäinen. Syytän kaikesta itseäni.

Yritän selvitä kaikesta suorittamalla vaikken ole missään hyvä. Opiskelen vaativaa alaa mutta koen silti olevani krooninen epäonnistuja. Minulle ei kelpaa mikään suoritukseni, kuten ei vanhemmillenikaan aikanaan.

Pelkään sosiaalisia tilanteita, kärsin dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä ja jatkuvasta syvästä häpeästä.

Tämä kaikki masentaa.

Kaikkea tuota hoidetaan esim. psykoterapiassa.

Johon olen jonottanut jo vuosia

-sama

Oletko varma, että lähete on mennyt edes eteenpäin minnekään?? On myös mahdollista ottaa yhteyttä yksityiseen psykoterapeuttiin ja hakea 3 kuukauden jälkeen Kelan kuntoutustukea, jos on työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taustani ja opitut, haitalliset selviytymismekanismit.

Olen lapsesta asti kuullut, että olen ärsyttävä, raskas, tyhmä, vääränlainen ja että pitäisi olla kivempi, sirompi, nätimpi jne. Lisäksi olen vaihtelevasti joutunut koko lapsuuden ja nuoruuden elämään henkisen ja fyysisen väkivallan ja toistuvan hylkäämisen sekä seksuaalisen hyväksikäytön keskellä.

Minulla ei ole mitään perusturvallisuuden tunnetta ja olen hyvin ahdistunut ja kroonisesti sairas sekä yksinäinen. Syytän kaikesta itseäni.

Yritän selvitä kaikesta suorittamalla vaikken ole missään hyvä. Opiskelen vaativaa alaa mutta koen silti olevani krooninen epäonnistuja. Minulle ei kelpaa mikään suoritukseni, kuten ei vanhemmillenikaan aikanaan.

Pelkään sosiaalisia tilanteita, kärsin dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä ja jatkuvasta syvästä häpeästä.

Tämä kaikki masentaa.

Kaikkea tuota hoidetaan esim. psykoterapiassa.

Johon olen jonottanut jo vuosia

-sama

Oletko varma, että lähete on mennyt edes eteenpäin minnekään?? On myös mahdollista ottaa yhteyttä yksityiseen psykoterapeuttiin ja hakea 3 kuukauden jälkeen Kelan kuntoutustukea, jos on työelämässä.

Psykotetapeuttia olen hakenut ihan itse. Ei sieltä mitään aikaa tarjota, vaan se on ihan omalla vastuulla. Systeemi on aika huono. Lähete/lausunto uusitaan nyt kolmatta kertaa, koska se on ehtinyt vanhentua. Paikkakunnallani on todella pitkät jonot. Olen opiskelija, joten yksityiseen ei ole varaa. Työterveyden kautta järjestyisi nopeammin, mutta esim YTHS:n kautta ei.

Vierailija kirjoitti:

Taustani ja opitut, haitalliset selviytymismekanismit.

Olen lapsesta asti kuullut, että olen ärsyttävä, raskas, tyhmä, vääränlainen ja että pitäisi olla kivempi, sirompi, nätimpi jne. Lisäksi olen vaihtelevasti joutunut koko lapsuuden ja nuoruuden elämään henkisen ja fyysisen väkivallan ja toistuvan hylkäämisen sekä seksuaalisen hyväksikäytön keskellä.

Minulla ei ole mitään perusturvallisuuden tunnetta ja olen hyvin ahdistunut ja kroonisesti sairas sekä yksinäinen. Syytän kaikesta itseäni.

Yritän selvitä kaikesta suorittamalla vaikken ole missään hyvä. Opiskelen vaativaa alaa mutta koen silti olevani krooninen epäonnistuja. Minulle ei kelpaa mikään suoritukseni, kuten ei vanhemmillenikaan aikanaan.

Pelkään sosiaalisia tilanteita, kärsin dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä ja jatkuvasta syvästä häpeästä.

Tämä kaikki masentaa.

Sinä kykenet opiskelemaan vaativaa alaa.

On sinussa siten paljon vahvuuttakin.

Olisitpa hieman armollisempi itseäsi kohtaan.

Turhautuneisuuus, vatvominen ja velllominen.

Vierailija kirjoitti:

Turhautuneisuuus, vatvominen ja velllominen.

Ihhmisen koulutus esim pitäisi olla siellä missä ihmiset ja raha liikkuu. Älykäs ihminen näkee mailman systeemeinä miten jokin asia toimii, tekee tarvittavat oleelliset havainnot ja kykenee vastaamaan haasteisiin omalla osaaamisellaan josta hänelle maksetaan korvaus.

Varmaan vain aivokemiat minua masentaa? 

Kävin kolmen vuoden terapian ja juurikin tuo toistuva masennus oli syynä. Suurin ongelmani on loputon epäitsekkyys. Laitan kaikkien muiden tarpeet aina omieni edelle. Johtaa väsymiseen niin töissä kuin kotonakin. Otan myös hyvin raskaasti muiden pahoinvoinnin ja myötäelän vahvasti muiden tunnetiloja. Syyt löytyvät lapsuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhautuneisuuus, vatvominen ja velllominen.

Ihhmisen koulutus esim pitäisi olla siellä missä ihmiset ja raha liikkuu. Älykäs ihminen näkee mailman systeemeinä miten jokin asia toimii, tekee tarvittavat oleelliset havainnot ja kykenee vastaamaan haasteisiin omalla osaaamisellaan josta hänelle maksetaan korvaus.

Se on justiin sekin että ei korvauksen tarvitse olla välttämättä raha vaaan voi olla jo pelkästäään ylpeys nähdä siitä mitä on saanut aikaan vaiikka omien arvojen pohjalta. toki miksi kaiikki on rajaallista on rajaattu aika ja energia ihmisilllä ja rajalliset resurssit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhautuneisuuus, vatvominen ja velllominen.

Ihhmisen koulutus esim pitäisi olla siellä missä ihmiset ja raha liikkuu. Älykäs ihminen näkee mailman systeemeinä miten jokin asia toimii, tekee tarvittavat oleelliset havainnot ja kykenee vastaamaan haasteisiin omalla osaaamisellaan josta hänelle maksetaan korvaus.

Se on justiin sekin että ei korvauksen tarvitse olla välttämättä raha vaaan voi olla jo pelkästäään ylpeys nähdä siitä mitä on saanut aikaan vaiikka omien arvojen pohjalta. toki miksi kaiikki on rajaallista on rajaattu aika ja energia ihmisilllä ja rajalliset resurssit.

Mutta nyt esiim kun aiheena on masennus ja puhutaan vaikkka terveydenhuollon kapaisteeteista ja siitä miten resursseja käytetään oikeiin niin siinä on mietittävä sitä järkevyyttä suhteessa eettisiin kysymyksiin ja ihmishätään ja humanitaarisuuteen liiittyen.

Käyttäjä6792 kirjoitti:

Narsistit ovat pahoja ja aiheuttavat paljon haittaa muille. HM ei häpeä aiheuttaa vahinkoa naisille. Tämä vahinko aiheuttaa masennusta hänen valheidensa ja petoksensa vuoksi.

Olethan varautunut kunnianloukkaussyytteeseen?

Minua masentaa väkivaltainen lapsuus ja henkisesti ja hengellisesti väkivaltainen teini-ikä. Teininä aloin kärsiä sosiaalisten tilanteiden pelosta, mikä on saanut minut vetäytymään yksinäisyyteen ja sen myötä olen nyt aikuisiällä masentunut. Olen vellonut yksin omassa kurjuudessani ja yrittänyt ratkoa ongelmiani pohtimalla ja vielä lisää pohtimalla. Olen vetäytynyt yhä syvemmälle itseeni, mikä on masentavaa. Ehkäpä ratkaisevana tekijänä olen tajunnut, että olen kamalan itsekeskeinen kun keskityn vain omiin tunteisiin ja ongelmiin. Olen tajunnut, että minun täytyy yrittää suunnata energiaa ulospäin. Olenkin lähtenyt mukaan sellaisiin harrastuksiin, joissa pystyn olemaan sosiaalisen ahdistuksen kanssa. Siitä on ollut apua ja uskon, että tämä tästä alkaa pikku hiljaa purkautua.