Masentunut - mikä sinut masentaa?

Aivojen välittäjäaineissa tapahtuva häiriö masensi aikoinaan. Elämässä oli kaikki todella hyvin, mieliala oli hyvä, kaikki oli hyvin - mutta aivojen välittäjäaineet sakkasivat pahasti,

Mee töihin!

Masentaa se että olen köyhästä perheestä. Olen aina asunut Helsingissä. Mahdotonta verkostoitua tai luoda yhtään mitään kun on köyhä.  Tuntuu että kaikilla on perintöä tai saamassa semmoista. Valtavan isot tuet ja verkostot. Kaikki tulee helposti kun ihmiset välittävät.

En olisi ikinä uskonut paljonko tausta voi vaikuttaa :(

Vierailija kirjoitti:

Mee töihin!

Olen töissä :D

Ap

Parisuhde masentaa - itsellä tunteet tallella, mutta vaimolla ei.

m47

Minä olen "masentunut", koska ei huvita nousta aamulla sängystä, ei huvita pestä hampaita, ei huvita siivota eikä käydä kaupassa. On mukavampoaa olla masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen "masentunut", koska ei huvita nousta aamulla sängystä, ei huvita pestä hampaita, ei huvita siivota eikä käydä kaupassa. On mukavampoaa olla masentunut.

Kuulostaa hyvin vakavalta masennukselta. Itse nousen aamulla aikaisin, huolehdin hygieniasta, siivoan, käyn kaupassa, laitan ruuat, ulkoilen. Niin - ja olen töissäkin. Mutta masennusta sairastan. Olethan hakeutunut lääkäriin?

Työnteko. Nyt olen ollut lomalla pari viikkoa ja jaksan taas tehdä asioita kuten ennen. Sain tehtyä yhdessä päivässä harrasteprojektin joka on ollut kesken jo vuoden. Voi luoja voittaisimpa lotossa, niin voisin lopettaa työt ja olla onnellinen.

Fyysinen sairaus, joka kuormittaa vointia ja jaksamista. Ennen olin aktiivinen, nyt jumissa neljän seinän sisällä vointini takia.

Vierailija kirjoitti:

Työnteko. Nyt olen ollut lomalla pari viikkoa ja jaksan taas tehdä asioita kuten ennen. Sain tehtyä yhdessä päivässä harrasteprojektin joka on ollut kesken jo vuoden. Voi luoja voittaisimpa lotossa, niin voisin lopettaa työt ja olla onnellinen.

Oletko hahmottanut, mikä työnteossa masentaa (tai uuvuttaa?) sinua? Työnlaatu, määrä, omat persoonanpiirteet (vaativuus?)?

Ihmiset ja sitä myöden maailma masentaa, vaikka onhan seassa tietenkin hyviäkin tyyppejä. Keskimääräinen ihminen on vain niin typerä pässinpää ettei oikein mikään toimi, eikä tee mieli "ottaa osaa elämään" tai yhteiskuntaan. Perhe toki on hyvä sekä harvojen kavereiden kanssa on mukava olla. Myös nuorten ja hehkeiden naikkosten kuksiminen hetkeksi piristää. Henkeviä harrastuksiakin löytyy, mutta työelämä puhuttelee vain pakon takia.

Minua masentaa että olen kiltti ja herkkä mutta toisaalta myös todella vahva. Sorrun kuitenkin aina kiltteyteen ja herkkyyteen ja annan ihmisten osin kävellä ylitseni koska en halua loukata ketään. Lisäksi suoritan kaikessa mihin alan. Lisäksi minulla on äärimmäisen huono itsetunto. Se ei ole kohentunut yhtään iän myötä. Olen aina kokenut olevani jotenkin erilainen ja poikkeava mutta en ole saanut nostettua sitä voimavaraksi. Tiedostan etten ole mitään enkä kenellekkään, en edes itselleni. Lisäksi osaan antaa muille anteeksi mutta en itselleni. Olen tehnyt paljon virheitä. Yliminäni on armoton piiskuri ja inhorealisti. 

Lisäksi herkkyyttäni masennun monesta maailman asiasta kuten eläimet, linnut, luonto jne. Eli olen maailman murehtija. Mutta osaksi toimin myös luonnon eteen jne eli en vain puhu sananhelinää tms.

En ole saanut yli 40 vuoteen ratkaistua yllä mainittuja asioita joten olen kroonisesti masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnteko. Nyt olen ollut lomalla pari viikkoa ja jaksan taas tehdä asioita kuten ennen. Sain tehtyä yhdessä päivässä harrasteprojektin joka on ollut kesken jo vuoden. Voi luoja voittaisimpa lotossa, niin voisin lopettaa työt ja olla onnellinen.

Oletko hahmottanut, mikä työnteossa masentaa (tai uuvuttaa?) sinua? Työnlaatu, määrä, omat persoonanpiirteet (vaativuus?)?

Kiire ja varmaan myös oma suhtautuminen työhön. Stressaan todella usein. Aamuherätykset ja univaje on silti pahin tekijä. Olen iltavirkku eikä sitä voi muuttaa näköjään.

Taustani ja opitut, haitalliset selviytymismekanismit.

Olen lapsesta asti kuullut, että olen ärsyttävä, raskas, tyhmä, vääränlainen ja että pitäisi olla kivempi, sirompi, nätimpi jne. Lisäksi olen vaihtelevasti joutunut koko lapsuuden ja nuoruuden elämään henkisen ja fyysisen väkivallan ja toistuvan hylkäämisen sekä seksuaalisen hyväksikäytön keskellä.

Minulla ei ole mitään perusturvallisuuden tunnetta ja olen hyvin ahdistunut ja kroonisesti sairas sekä yksinäinen. Syytän kaikesta itseäni.

Yritän selvitä kaikesta suorittamalla vaikken ole missään hyvä. Opiskelen vaativaa alaa mutta koen silti olevani krooninen epäonnistuja. Minulle ei kelpaa mikään suoritukseni, kuten ei vanhemmillenikaan aikanaan.

Pelkään sosiaalisia tilanteita, kärsin dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä ja jatkuvasta syvästä häpeästä.

Tämä kaikki masentaa.

Toisten tekemät pahat teot masentaa erittäin . Miksi pitää puskea ilkeyttä vihaa toisten päälle työpaikoilla ja kouluissa. Lyö itseäsi päähän aina kun harmittaa ja kiroa itsesi ,hauku itsesi älä toisia. Ja palauta ne varastetut tavarat . Ja mene itse töihin .

Sellaiset kuin sähkö iskut aivoihin ja muu hölynpöly . Voi kuulkaa oikeasti kun ihminen saa sähköiskun se voi kuolla. Se myös menee tajuttomaksi. Sähköaseet on esimerkiksi tainnutus aseita. Nehän lamauttaa ihmisen. Sitten syyttäminen jatkuva tyhjistä pienistä asioista syyttäminen sehän tekee hulluksi kenet tahansa. Vikoilu etsitään vikoja ei nähdä hyviä puolia. Se oli sun syy. Vuonna yx ja kax teit sitä ja tätä syyttäjä. Ei saa syyttää koko ajan jostain toisia. Ei se ole sun vanhempien vika jos joku lyö sua turpaan. Se on sen lyöjän vika. Terapeutit nostaa kovaa palkkaa siitä että etsii vikoja. Ulkomaataustaiset suorastaan ilkeitä. Saavat palkan ilkeydestä. Työpaikkakiusaajat kuuluu tähän ryhmään. Sähkö shokki hoitoja annettu ihmisille nehän saa sydänkohtauksen siitä. Tai kylmä kuuma kylpyjä. Normaalit ihmiset käy avannossa uimassa ja ottaa sanassa kuumakylpyä. Tai ammeessa. Liika kuumuus polttaa ihon. Masennus on joko jonkun uhan alla elämistä tai elämän halun ja tarkoituksen kadottamista. Usein esim.raiskatut tai läheisiä menettäneet kokee syvää surua mikä diagnosoidaan masennukseksi.

Mua taas masentaa se että menetin työkykyni. En ole koskaan kokenut tällaista voimakasta ahdistusta ja tuntuu aivan toivottomalta ihan kaikki. Koko ajan saa miettiä miten taloudellisesti pärjää, en todellakaan halua että puoliso joutuu minua elättämään koko loppuikäni. Työkyvyn lisäksi menetin tapaturmassa myös kaikki harrastukseni.

Vierailija kirjoitti:

Taustani ja opitut, haitalliset selviytymismekanismit.

Olen lapsesta asti kuullut, että olen ärsyttävä, raskas, tyhmä, vääränlainen ja että pitäisi olla kivempi, sirompi, nätimpi jne. Lisäksi olen vaihtelevasti joutunut koko lapsuuden ja nuoruuden elämään henkisen ja fyysisen väkivallan ja toistuvan hylkäämisen sekä seksuaalisen hyväksikäytön keskellä.

Minulla ei ole mitään perusturvallisuuden tunnetta ja olen hyvin ahdistunut ja kroonisesti sairas sekä yksinäinen. Syytän kaikesta itseäni.

Yritän selvitä kaikesta suorittamalla vaikken ole missään hyvä. Opiskelen vaativaa alaa mutta koen silti olevani krooninen epäonnistuja. Minulle ei kelpaa mikään suoritukseni, kuten ei vanhemmillenikaan aikanaan.

Pelkään sosiaalisia tilanteita, kärsin dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä ja jatkuvasta syvästä häpeästä.

Tämä kaikki masentaa.

Kaikkea tuota hoidetaan esim. psykoterapiassa.

Vierailija kirjoitti:

Minua masentaa että olen kiltti ja herkkä mutta toisaalta myös todella vahva. Sorrun kuitenkin aina kiltteyteen ja herkkyyteen ja annan ihmisten osin kävellä ylitseni koska en halua loukata ketään. Lisäksi suoritan kaikessa mihin alan. Lisäksi minulla on äärimmäisen huono itsetunto. Se ei ole kohentunut yhtään iän myötä. Olen aina kokenut olevani jotenkin erilainen ja poikkeava mutta en ole saanut nostettua sitä voimavaraksi. Tiedostan etten ole mitään enkä kenellekkään, en edes itselleni. Lisäksi osaan antaa muille anteeksi mutta en itselleni. Olen tehnyt paljon virheitä. Yliminäni on armoton piiskuri ja inhorealisti. 

Lisäksi herkkyyttäni masennun monesta maailman asiasta kuten eläimet, linnut, luonto jne. Eli olen maailman murehtija. Mutta osaksi toimin myös luonnon eteen jne eli en vain puhu sananhelinää tms.

En ole saanut yli 40 vuoteen ratkaistua yllä mainittuja asioita joten olen kroonisesti masentunut.

Tämä on jännä ilmiö. Olin samanlainen itseäni kohtaan teininä ja parikymppisenä. Olen myös aina ollut herkkä. Mutta hoidatin itseni kuntoon. Olen karaistunut monella tapaa, eikä nykyään voisi vähempää kiinnostaa itseni jatkuva sättiminen ja virheissä vellominen. Ketään muuta ei tässä maailmassa oikeastaan hetkauta, mitä sunkin sisäinen puhe sanoo ja kritisoi. Tavallaan tuo on liiallista itseensä keskittymistä. Ei tolla murehtimisella ja kritisoinnilla saavuta mitään. Hukkaan heitettyä energiaa.

Piti vielä edelliseen lisätä, että on kiltteyttä ja on liiallista kiltteyttä. Kerroitkin, että annat ihmisten kävellä ylitsesi. Olet aikuinen ihminen, sun pitää jo opetella vetämään rajoja toisten käytökselle. Jos sulla on lapsia, niin toivottavasti et opeta samaa ylikiltteyttä niille. -Nro 20