Mihin kouluun huippuälykäs lapsi?

Av-mammoilla tietoa enemmän. Ou jea. Vai laiskako ap on.

Mitä jos vaikka peruskouluun.

SYK kolmannelta luokalta, se on paljon muutakin kuin kielipainotteinen koulu. Sykin henki js kannustus oppimiseen ja oivaltamiseen on ainutlaatuista ja sieltä saatu "pystyn ja osaan"-asenne on arvokas oppi. Lisäksi opetus on tasokasta ja ympärillä muita oppimishaluisia.

Ei se elämä siellä pelkkää onnea ole, mutta näin jälkeenpäin olen todella kiitollinen Sykin hengen aikaansaannoksista.

Apukouluun. Kuulostaa aspergerilta.

Itse aloitin vuotta aikaisemmin. Toimi hyvin, vaikka olen syntynyt joulukuussa.

Jos ei asu Helsingissä, Turussa tai Tampereella, ei ole mitään erikoiskouluja peruskouluikäisille. Ette te varmaan Kuopiosta tai Vaasasta tai Kajaanista ole ekaluokkalaista lasta SYKkiin laittamassa.... Kyllä se on yleensä ihan se oma lähikoulu, johon mennään. Opettajasta riippuu enemmän kuin koulusta.

Tylsä mennä riparille, saada mopokortti tai ajokortti eri vuonna kun omat luokkalaiset. Urheilujoukkueissa ei ole kavereita omalta luokalta, kun ollaan joukkueissa syntymävuoden, ei luokka-asteen mukaan.

Lapselle voidaan myös eriyttää ylöspäin oppiaineita. Eli yksilöllistetään opetus, mutta ylöspäin. Meillä lapselle tehty näin matikassa.

Mikä kaupunki? Suoraan kolmannelle voi mennä tai laita ekalle luokkaan missä opetuskieli muu kuin äidinkieli niin riittää haastetta. Perhetutun tytölle tehtiin tuo eka ja mun miehelle tuo toka, molemmat kärsivät, tdn enemmän kuin olisivat kärsineet tekemisen puutteesta eli mieti tarkkaan. Lahjakas lapsi on lahjakas vielä yläaste- a jopa lukioikäisenäkin jolloin voi alkaa sitten kunnolla valikoimaan opinahjoaan, tällöin myös lapsi osaa itse ilmaista mielipiteensä. Ala-asteissa on huonoja ja hyviä, jos asut isossa kaupungissa valitse tarpeeksi hyvämaineinen asuinalue, silloin lähikoulukin on hyvä ja opettajat motivoituneita.

Kaksi

Mistä johtunee, että kavahdan heti, kun vanhemmät alkavat puhua lapsestaan lahjakkaana tai huippuälykkäänä ennen kuin olen edes ehtinyt tutustua tähän ihmeipanaan. On kaikkien osapuolten kannalta eduksi, jos lasta ei leimata minkäänlaisilla leimoilla ennen koulun aloittamista tai uuden opettajan saamista.  Kyllä opettaja huomaa, onko lapsi lahjakas tai älykäs ja millä alalla, kun koulua on käyty jonkin aikaa. Samalla hän myös huomaa, millä aloilla lapsi tarvitsee erityistä tukea, esim. ryhmässä toimiminen, erilaisuuden sietäminen, sosiaalisuus ylipäätään. Yli komenkymmenen vuoden kokemuksella opetustyöstä voin todeta, että aika monet pikku-Ensteinit (=vanhempien käsitys lapsesta) osoittautuvat ihan tavallisiksi oppilaiksi, eivät välttämättä miksikään huipuiksi. Ei se, että osaa lukea tai laskea kolmivuotiaana, takaa vielä oikeastaan mitään.

Jos ihan vain lapsen kannalta ajattelen, niin suosittelisin ehdottomasti kotikoulua, jossa voi edetä oikeasti omaan tahtiin (pari opettajan antamaa lisätehtävää viikossa ei tarkoita omaa tahtia) ja lisäksi harrastuksia ym. tekemistä, missä tutustuu samanikäisiin lapsiin. En käsitä tätä ajatusta, että kouluun mennään vain toimimaan ryhmässä, ja sitähän sitten harjoitellaan yhdeksän vuotta että josko sitten jo osaisi antaa toisille puheenvuoron jne. - ei se nyt mitään rakettitiedettä ole! Samoja taitoja oppii harrastuksissa tai vaikka erityisälykkäiden koulussa (jos sellaisen löytää) ja missä vaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Suureksi osaksi peruskoulun kiva sosiaalisuus on sitä, että oppii sietämään muutamien aggressiivista käytöstä ja toisten muuten vain ilmenevää pahaa oloa. Minulla ei (kai) ole mitään superälykkäitä lapsia, mutta esikoisesta arvelisin että on älykäs ja ennen kaikkea oli kouluun mennessään jotenkin eri tasolla kuin suurin osa muista. On oppinut pärjäämään, mutta innokkaan utelias ja helposti oppiva 6-vuotias on vaihtunut alisuoriutuvaan ja koulua vihaavaan 11-vuotiaaseen. Ekaluokka oli oikeasti sitä, että opeteltiin piirtämään kirjaimia viivalta toiselle ja miettimään onko 2 suurempi kuin 4 vai ei. Motivaatio meni ihan täysin, eikä sitä ole enää pystynyt millään herättelemään.

En suosittele luokan hyppäämistä. Tavallinen koulu ja sitten katsoo jos yläasteella menisi esim. matikkalinjalle jos sen suuntainen  lahjakkuus. Sosiaalinen kehitys on yhtä tärkeää kuin "älyllinen". Peruskoulussa on mahdollista tehdä tehtäviä eri tahtia ja kyllä nykypäivän opettajat osaa huomioida. Lukion voi sit valita kiinnostuksen mukaan. Antakaa lapsen olla lapsi ja luottakaa siihen et kasvaa omaa tahtia.

W

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 16:47"]

Mistä johtunee, että kavahdan heti, kun vanhemmät alkavat puhua lapsestaan lahjakkaana tai huippuälykkäänä ennen kuin olen edes ehtinyt tutustua tähän ihmeipanaan. On kaikkien osapuolten kannalta eduksi, jos lasta ei leimata minkäänlaisilla leimoilla ennen koulun aloittamista tai uuden opettajan saamista.  Kyllä opettaja huomaa, onko lapsi lahjakas tai älykäs ja millä alalla, kun koulua on käyty jonkin aikaa. Samalla hän myös huomaa, millä aloilla lapsi tarvitsee erityistä tukea, esim. ryhmässä toimiminen, erilaisuuden sietäminen, sosiaalisuus ylipäätään. Yli komenkymmenen vuoden kokemuksella opetustyöstä voin todeta, että aika monet pikku-Ensteinit (=vanhempien käsitys lapsesta) osoittautuvat ihan tavallisiksi oppilaiksi, eivät välttämättä miksikään huipuiksi. Ei se, että osaa lukea tai laskea kolmivuotiaana, takaa vielä oikeastaan mitään.

[/quote]

En väheksy kokemustasi ja uskon, että monesti vanhemmat näkevät lapsensa liiankin ruusunpunaisessa valossa. Silti minusta on paljon suurempi ongelma, jos vanhempi aliarvioi lastaan ja saattaa lapsen kuullenkin sanoa, ettei tämä meidän Reino ole mikään älykäs, kyllä sille on oppiminen aika vaikeaa tms. ja samaan syssyyn ihastelee suureen ääneen toisten lasten taitoja. Kyllä lapsen pitää omalle vanhemmalleen olla Erityinen. Ehkä suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, että on niin tosi noloa kehua lastaan ja sitten tämä epäonnistuukin - sen sijaan jatkuva vaivihkainen lyttääminen käsitetään joksikin "realismiksi".

Ja anteeksi vaan, oletko ikinä tullut ajatelleeksi, että oppilaidesi muuttuminen älykkäistä taviksiksi voikin johtua sinusta ja täkäläisestä koulukulttuurista noin ylipäänsä (ei yhdeltä opettajalta voi tietysti ihmeitä vaatia)? Viitaten vaikka nyt siihen esikoiseeni, joka muuttui (muidenkin mielestä) älykkäästä ja uteliaasta ja taitavasta koulutulokkaasta hyvin epämotivoituneeksi viitosluokkalaiseksi. Tai ehkä opettajat ja kaikki erehtyivätkin hänen suhteensa aikanaan ja hänen todellinen älykkyystasonsa onkin nyt vasta paljastunut ;) Kyllä varmasti paljon esikoistani älykkäämmästäkin lapsesta saa hyvin taviksen tai jopa tyhmän, kun vain riittävästi yritetään :(

Ymmärrän kuitenkin koulumaailman realiteetit, esim. ekaluokkalaiset voivat olla hyvin eri tasoilla ja kaikkien tarpeisiin pitäisi vastata. Mielestäni voisi kuitenkin suoremmin ja avoimemmin kritisoida koko koululaitosta sen sijaan, että koetaan siihen tavalla tai toisella sopeutumattomat (älykkäät, vilkkaat, ujot...) lapset vääränlaisina. Koulun pitäisi oikeasti olla lapsia varten, ei mikään laitos jonne sullotaan erilaisia yksilöitä ja toisesta päästä tupsautetaan ulos hajuttomia ja mauttomia peruskansalaisia.

40

Mikäli asutte Helsingissä tai lähikunnissa suosittelen myös Sykkiä. Minulla siellä kaksi lahjakasta lasta, tosin lahjakkaita löytyy koulusta muitakin. Opetus on laadukasta ja antaa hyvät eväät elämään. Pääsääntöisesti koulunkäynti on POP, eikä pääse ylpistymään, koska näitä lahjakkaita on enemmänkin.

Koulun lisäksi vaativia harrastuksia, kuten eri insrtumenttien soiton opetusta ja shakkia. Myös joku kinestisesti vaativa liikuntaharrastus.

2

Up

Ei se SYK:ikään mikään ongelmaton ole. Siellä ei ole kuulema kiusaamista ja sehän tarkoittaa sitä, että käytännössä on kiusaamista, johon ei puututa.