Mihin kouluun huippuälykäs lapsi?

Voiko hypätä luokka-asteen yli? Eli menisikin toiselle luokalle? Tai kolmannelle? Joskus muistan tällaistakin tehdyn.

Elämän koulu riittää. Hänhän on muutenkin niiiiiiin älykäs!

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 15:21"]

Ymmärrän hyvin sinua ap. Oma lapseni oppi itse lukemaan ja laskemaan kolmevuotiaana, siis opettamatta. Koulussa sitten alkoi jossain vaiheessa, oikeastaan jo tokalta luokalta lähtien, alisuoriutuminen. Toki sai hyviä numeroita, mutta koulu ei tarjonnut hänelle kaipaamiaan haasteita. 

Oletteko miettineet koulunkäynnin aloittamisen aikaistamista vaikka vuodella?  Yksityisiäkin kouluja on, katsele yksityiskoulujen liitto.fi.   Näistä minulla ei ole kokemusta.

[/quote]Höh. Ei lukemaan oppiminen kaksi- kolmevuotiaana merkitse erityislahjakkuutta. 2-8 vuotiaina yleensä oppivat. Meillä oppi  kolmen vanhana. Ihan duunari tuli. Tosin sosiaaliset taitonsa ovat huippuluokkaa.

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 15:24"]

Voiko hypätä luokka-asteen yli? Eli menisikin toiselle luokalle? Tai kolmannelle? Joskus muistan tällaistakin tehdyn.

[/quote]

Täähän on sitten taas lahjakkaiden ongelma, eiväthän he kypsy kuitenkaan sen nopeammin kuin ikätoverit. Lahjakkuus on eri asia kuin kypsyys. Ja lahjakkaallekin on kiva saada olla omanikäisensä.

Mitä taas tulee siihen, pitäisikö erityislahjakkaan olla samassa koulussa kuin tavalliset vai ei, ymmärtääkseni molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa. Lahjakkaiden keskellä voi jäädä muiden varjoon ja tuntea kovia paineita. Ainoana fiksumpana taas voi tulla tavallisessa luokassa kiusatuksi mutta toisaalta jos oppii pitämään puolensa, voi olla sekin hyvä pohja ponnistaa, että oli jonkun kylän ainoa fiksu tyyppi ja saanut arvostusta siitä. Eli ei ole siksi helppoa yksinkertaista vastausta asioihin.

Nro10 jatkaa hieman...

Sitä luokka-asteiden yli hyppimistä en suosittele (olen itse pedagogisella alalla), se että lapsi on älykäs ei millään tavalla kävele käsikädessä hänen psyykkisen kehityksensä kanssa, toisin sanoen lapselle on suuri rasite olla vaikkapa 7v alkuopetusikäisenä (1-2-luokka) luokassa jossa muut ovat 9v ja jopa 10v ikäisiä! Fyysinen kehitys ja kasvu sekä älykkyysosamäärä eivät liity henkiseen kehitystasoon.

-10-

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 15:24"]

Voiko hypätä luokka-asteen yli? Eli menisikin toiselle luokalle? Tai kolmannelle? Joskus muistan tällaistakin tehdyn.

[/quote]

Voi hypätä. Minä hyppäsin kahden viikon jälkeen ekalta tokalle. Kolmannelle siirtoa harkittiin, mutta vanhempani päättivät, että olen sitten liian "vanhassa seurassa" ja saatan jäädä ulkopuoliseksi. Jo se vuoden vanhempien sekaan siirto saattaa aiheuttaa ongelmia sosiaalisissa suhteissa (minulla kävi näin), joten siirtoja tulisi miettiä tarkasti.

Huippuälykkäälläkin lapsella lahjakkuus on joskus suppea-alaista tai ongelmia voi tulla esiin niillä alueilla, jotka eivät itseä kiinnosta, esim. matematiikka ja luonnontieteet sujuvat ja kiinnostavat mutta motoriikassa on haasteita ja joskus on hankaluuksia pärjätä esim. sosiaalisissa kuvioissa tai kaikille yhteisten sääntöjen ja rajojen oppimisessa. Peruskoulussa opetettavat asiat eivät vaadi mitään ylivoimaista älykkyyttä ja etenkin ensimmäisillä luokilla on tärkeää oppia pärjäämään ryhmässä, saada ystäviä, oppia keskittymään, oppia etsimään ja ymmärtämään tietoa ja pystyä tekemään tehtäviä itsenäisesti ja pitkäjänteisesti. Nämä asiat ovat tärkeitä hallita, oli se tuleva oma ala sitten ydinfysiikkaa, kirurgiaa tai oman yrityksen pyörittämistä.

Lapsen on myös tärkeää saada olla lapsi ja päästä tutustumaan samanikäisiin kavereihin, osaksi porukkaa. Koulun jälkeen kavereiden kanssa touhuilu on lapsille tosi antoisaa ja oman lähialueen lapsiin tutustuminen ja pihakavereiden saaminen voi olla arvokkaampaa kuin joku erikoiskoulu kaukana kotoa. Myös ns. ei-älylliset leikit ja harrastukset ja etenkin liikunnalliset jutut ja harrastukset ovat vastapainona erittäin tärkeitä. Voisi ajatella niinkin, että älykäs lapsi oppii vaikeatkin asiat joka tapauksessa ja liialla kiirehtimisellä ja tavoitteellisuudella voi ehkä pilata lapsen psyyken ja sosiaalisen kehityksen.

Normikoulussakin kyllä eriytetään opetusta ja annetaan lisätehtäviä osaamistason mukaan mutta yhden lapsen ehdoilla ei toki kokonaan voida toimia. Omat vanhemmat voivat toki tarjota lisätehtäviä tai ohjata lasta koulun ulkopuolisiin harrastuksiin, joissa omia lahjoja voi kehittää, esim. Shakki, tähtitiede, ohjelmointikerhot, kielikurssit... myös liikuntaa, musiikkia, piirtämistä.... Ehkä lapsi löytää ne omat kiinnostuksenkohteet ja omat lahjansa jostain muualta, kuin vanhemmat haluavat tai uskovat lapsen suunnaksi tulevan.

Omakin poika on oppinut lukemaan nelivuotiaana, laskee nyt ekaluokkalaisena kolmos-nelosluokan tasoisia laskuja jne. ja vanhemmat on korkeasti koulutettuja mutta ei häntä silti haluttu laittaa vuotta aikaisemmin kouluun tai mihinkään erikoiskouluun, on kuitenkin tärkeämpiäkin asioita kuin älyllisen osaamisen nopea maksimointi. Poika pärjää tässä elämässä joka tapauksessa.

Lapseni on tykännyt Sykistä kovasti. Ehtivät koulussa tehdä tehtävät kun järjestyshäiriöitä ei ole. Kodin ja koulun vuorovaikutus myös toimii erinomaisesti.  Mielestäni löytävät hyvin lasten vahvuuksia ja kehittävät heikompia osa-alueita. Normi ala-aste on opettajalle iso haaste tänäpäivänä. Omana kouluaikana tasokurssit toivat työrauhan. Sääli, että meillä edelleen tasapäistetään ja hyssytellään ja edetään heikoimman tai jopa häiritsijöiden pillin mukaan. Toivottavasti tasokurssit saadaan takaisin. Jos oppitunnista menee 2/3 osaa järjestyshäiriöihin ei voi kun olla kiitollinen jos jotain oppii. Nykyisin jopa ekaluokkalaiset käyvät reksin puheilla, joten kotoa lähtevä käytöstapojen puute kyllä valitettavasti näkyy monessa koulussa.

Lisätehtävien ongelma on myöskin siinä, että kiusaaminen näyttää kohdistuvan helposti lapseen, joka ei ole "normisti". Meilläkin lapsi halusi salata määrätyt taidot, jotta ei kiusattaisi. Sykissä on ihan normaalia touhuta esim. musiikin parissa ja luokkakaverit kannustavat toisiaan.

Harvardin esikoulu, siitä voi suoraan eka vuoden jälkeen valmistua.

Vierailija kirjoitti:

Ja ydinfyysikko kysyy tätä av:lla....=D

Tätä olin juuri minäkin aikeissa kommentoida, mutta hymähtelin vain itsekseni. 

Ei huippuälykäs lapsi saa Suomen kouluissa tarpeeksi haastetta. Vapaa-ajalla pitää harrastaa niitä juttuja joista on kiinnostunut. Opettajilta voi mankua lisätehtäviä ja haasteellisempia juttuja. Jotkut opettajat jaksavat panostaa, jotkut eivät.

Yhden sukulaiseni lapsi on huippuälykäs. Tämä kyllä todettiin jo neuvolassa, ei jäänyt vanhempien arvuuttelun varaan. Neuvola suositteli hänelle ruotsinkielistä päiväkotia ja koulua, että saisi tarpeeksi älyllistä haastetta. Ehkä tässä olisi teillekin ratkaisu?

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 15:21"]

Ymmärrän hyvin sinua ap. Oma lapseni oppi itse lukemaan ja laskemaan kolmevuotiaana, siis opettamatta. Koulussa sitten alkoi jossain vaiheessa, oikeastaan jo tokalta luokalta lähtien, alisuoriutuminen. Toki sai hyviä numeroita, mutta koulu ei tarjonnut hänelle kaipaamiaan haasteita. 

Nyyh, lapsi olikin sitten kuitenkin vain ihan tavallinen lapsi. Aijuujuu tottakai, alisuorittaminen on vain tietenkin tyhmän opettajan ja opetuksen syytä :-)!

Ei alisuoriutuminen tarkoita huonoja numeroita! Meilläkin on tokaluokkalainen alisuoriutuja vaikka on opettajan mukaan luokkansa paras ja koulu menee opettajan mielestä hyvin. Opettajakaan ei ole tyhmä eikä hänen opetuksensa huonoa, opettajan täytyy kuitenkin opettaa luokassa opetussuunitelman mukaisesti. Käytännössä eriyttäminen selkeästi ylöspäin ei toimi. Muutama hassu lisätehtävä samoista asioista ei ole kunnollista eriyttämistä. Oman kirjan lukeminen tai piirtäminen tunnilla ei myöskään ole eriyttämistä. Nämä toiminnot ovat lapsen kiireisenä pitämistä, jotta ei supata kavereille tylsistyessään. Eriyttämistä olisi esimerkiksi siirtäminen vuoden matematiikassa eteenpäin ja jatkossa keskiarvoa nopeamman etenemisen mahdollistaminen ja vaikka omasta kirjasta aineen kirjoittaminen tai esitelmän pitäminen. Eriyttäminen ei tarkoita sitä, että ensiksi tekee samat tehtävät kuin muut ja sitten omia lisäksi. Tällöin lasta rankastaa hyvästä suoriutumisesta. Ei kauniskäsialaisellakkaan lapselle annetta huonompikäsialaisia enemmän tehtäväkirjan sivuja tehtäväksi. Eriyttäminen tarkoittaa kokonaan erilaisia tehtäviä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kouluikä lähestyy ja pitäisi tehdä valintoja. Onko Suomessa mitään koulua, jossa olisi mahdollisimman hyvät olosuhteet normaalia huomattavasti älykkäämmän lapsen opetukseen? En haluaisi että lapseni joutuisi kärsimään samanlaisesta puuduttavasta hitaudesta ja haasteiden puutteesta koulussa kuin itse aikanani.

Ja toivon asiallisia kommentteja, ei nyt aleta kinastelemaan siitä, onko lapseni älykäs vai ei. Se ollaan kyllä havaittu jo aikoja sitten, ja me molemmat vanhemmat ollaan ammateissa "tyyliin ydinfyysikoita". En ala nyt enempää kehua millään vaan toivoisin keskustelua aiheesta, joka tuntuu olevan ehdoton tabu.

Tekstisi perusteella ainakaan sinä et ole ammatissa "tyyliin ydinfyysikko". Huomaatko minkä totaalisen tallukan virheen teit esimerkiksi noitten hipsujen kanssa..? 

Jotenkin minua huvitti kohta "tyyliin ydinfyysikoita".

Up

Nää nicopetterit suoraan Aaltoon tefy linjalle. 

Nää nicopetterit suoraan Aaltoon tefy linjalle. 

Muuten, SYKkiin pääsee pitkän saksan ja pitkän ranskan lukijat vähän päälle kasin keskiarvolla. Käsittääkseni kaikki sykin alemmilta luokilta tulevat ovat juuti näitä. Sen sijaan esim. Ressussa viime keväänä alin hyväksytty keskiarvo oli 9.67.

Lapsellani oli koko alakoulun älyttömän hyvä opettaja, joka osasi eriyttää. Ei edes tehnyt eriyttämisestä mitään numeroa, joskus kotiin tuli tietoa, että ovat tehneet jotain asiaa kolmella eri tasolla tms. Lahjakas lapseni piti koulusta paljon, ja luokalla oli paljon muitakin aktiivisia ja innokkaita oppilaita.

Vaihto yläkouluun olikin meille iso järkytys. Siellä ei näemmä eriytetä yhtään ja lapseni, joka alakouluaikana ei koskaan valittanut koulusta, on nyt aivan tylsistynyt. On turhautunut, kun tunneilla edetään hitaasti eikä missään kohtaa tule haastavia tehtäviä.

Eli kouluissa ja opettajissa todellakin on eroa. Seiskaluokkalianen lapseni on alkanut nyt omatoimisesti opiskella erilaisia asioita kotona ja odottaa kuin kuuta nousevaa, että pääsee lukioon. Onneksi on aktiivinen nuori ja keksii järkevää tekemistä itselleen.