Mihin kouluun huippuälykäs lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, miten lapsenne älykkyys on testattu ja todennettu? esim Mensahan ei testaa alle 16v ikäistä, toki yksityiset tahot erilaisia testejä lapsillekin, mutta on niissä rajoitteensa ja ikä"rajansa".

Meillä on 13v poikalapsi joka ilmeisestikin varsin älykäs ja vieläpä monipuolisesti koska mm sosiaaliset taidot antavat niin ymmärtää samoin kuin kouluaineissa menestyminen, alle 9½ numeroa ei ole tullut vielä kertaakaan kokeista oli aine mikä tahansa, matemaattinen, historia, jokin kielistä (äidinkieli, ruotsi, englanti, saksa) tai mikä vain ja todistuksen keskiarvokin olikin viimeksi melkein 10.

Minun lapsellani on Aspergerin syndrooma ja diagnosointivaiheessa tehtiin erilaisia testejä, joissa testattiin ihan "älyäkin" eli oli kielellisiä tehtäviä, avaruudellista hahmottamista jne. Tyypillisestihän Aspergereilla kykyprofiili on varsin epätasainen. Mitään Mensan testejä eivät siis ole, mutta kyllä siinä sai selville missä lapsi on hyvä ja missä ei. Meni kyllä varsin yksi yhteen omien arvelujen kanssa.

- ohis

Suomen koululaitos tuottaa hyvää keskinkertaista tulosta, mutta yliopistojen kansainvälinen vertailu sitten paljastaakin sen koruttomasti. Suomessa ei ole de facto yhtään korkeatasoista yliopistoa.

Lähimmät huippuälykkäiden lasten koulut ovat tietääkseni Moskovassa. Pietarissakin voi tietysti joku koulu olla näitä lapsosia varten. 

Vierailija kirjoitti:

Pistäkää suoraan yliopistoon!

Tämä.

Naapurissa kanssa lapsinero. Toinenkin löytyy kaveripiiristä.

Näitä on nykyään todella paljon.

Normaaleissa länsimaissa tämä ei ole isompi ongelma. Tietysti vanhempien oltava varakkaita, että lapsen saa huipputasoiseen yksityiskouluun. Ruotsissakin niitä kyllä on.

Vierailija kirjoitti:

Lähimmät huippuälykkäiden lasten koulut ovat tietääkseni Moskovassa. Pietarissakin voi tietysti joku koulu olla näitä lapsosia varten. 

Hei iigor. Muualla maailmassa ne ovat normaaliälyisiä.

Tässä tuore uutinen (TS) kansainvälisestä yliopistovertailusta. Kahdeksan suomalaisyliopistoa putosi edelleen ja entisestään sijoituksissa.

Vaan eipä tuo tunnu ketään täällä kiinnostavan.

Lähde:

https://www.ts.fi/uutiset/5996719

Olen itse päässyt nauttimaan tasapäistävän peruskoulun parhaista puolista, kun se eli vielä kukoistustaan 80-luvulla ja itse olin duunariperheestä. Ei ollut mikään mahdoton juttu mennä lukioon ja yliopistoon. En voi kuitenkaan kuin ihmetellä näitä tällaisiin ketjuihin AINA tulevia kommentteja, että "samanlainen räkänokka se sun penskas on kuin muutkin, tyhmä kuin saapas" ja sitten hämmästellään miten ilottomia ja masentuneita ihmisiä me olemme. Siinä ei ole mitään vikaa, että vanhempi ajattelee lapsensa parasta! Jos lapsi on musikaalisesti lahjakas ja kiinnostunut, ohjataan siihen, jos luonnontieteet nappaa, niin sitten siihen. Mutta ei, laitetaan kaikki samaan hitaasti jauhavaan myllyyn, odotetaan että viimeinenkin motivaation hippunen on kadonnut ja sitten lällätellään, että katso miten huonosti sun lapsesi pärjääkään. Suomella on ilmeisesti loputtomasti varaa menettää jo lapsina monia potentiaalisia eri alojen huippuja. Kyllä monissa muissa maissa toimitaan ihan toisin. Enkä tietenkään tarkoita tällä sitä, että "tyhmemmät" voi sitten unohtaa, totta kai hekin ansaitsevat hyvän opetuksen. Reitit ylempään koulutukseen täytyy pitää myös avoinna niin, ettei kaikki tyssää siihen, että et päässyt eliittiryhmään 5-vuotiaana. (Itse en ole mikään huippuälykäs ja lapsena en todellakaan kukoistanut, joten ihan omakohtaisesti ajatellen pidän tätä tärkeänä.) Mutta en halua, että enää elämme missään Neuvostoliitossa, jossa kaikki vähänkin erilainen jyrätään alas.

Kiinnostaisi tietää, mitä ap:n huippuälykkäälle lapselle nykyään kuuluu. Peruskoulu ainakin suoritettu.

Ihan tavalliseen kouluun, opettaa elintärkeitä taitoja miten selviytyä oikeassa elämässä. Jos ei koulunkäynti tarjoa älyllisiä haasteita, aina voi lainata puolet kirjaston kirjoista, lukea Stephen Hawkingia ja koodata vaikka mobiiliapplikaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Normaaleissa länsimaissa tämä ei ole isompi ongelma. Tietysti vanhempien oltava varakkaita, että lapsen saa huipputasoiseen yksityiskouluun. Ruotsissakin niitä kyllä on.

Koulu opettaa suorittamaan tehtäviä käskystä. Menestyjät tekevät asioita, joita rakastavat.

0/5 . Jos oikeasti olisitte " tyyliin ydinfyysikoita" , niin todennäköisesti hakisitte tietonne muualta kuin vaivapalstan mammoilta. Noloa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani oli koko alakoulun älyttömän hyvä opettaja, joka osasi eriyttää. Ei edes tehnyt eriyttämisestä mitään numeroa, joskus kotiin tuli tietoa, että ovat tehneet jotain asiaa kolmella eri tasolla tms. Lahjakas lapseni piti koulusta paljon, ja luokalla oli paljon muitakin aktiivisia ja innokkaita oppilaita.

Vaihto yläkouluun olikin meille iso järkytys. Siellä ei näemmä eriytetä yhtään ja lapseni, joka alakouluaikana ei koskaan valittanut koulusta, on nyt aivan tylsistynyt. On turhautunut, kun tunneilla edetään hitaasti eikä missään kohtaa tule haastavia tehtäviä.

Eli kouluissa ja opettajissa todellakin on eroa. Seiskaluokkalianen lapseni on alkanut nyt omatoimisesti opiskella erilaisia asioita kotona ja odottaa kuin kuuta nousevaa, että pääsee lukioon. Onneksi on aktiivinen nuori ja keksii järkevää tekemistä itselleen.

Todella älykäs haastaa itse itsensä ja oppii opetussuunnitelman ulkopuolelta asiat eikä vaivu apatiaan. Toisaalta ei työelämässäkään työ ole pelkkää haastetta vaan rutiininomaista puurtamista. Tämä on hyvä oppia jo nuorena. Ei kaikki ole kivaa..

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavalliseen kouluun, opettaa elintärkeitä taitoja miten selviytyä oikeassa elämässä. Jos ei koulunkäynti tarjoa älyllisiä haasteita, aina voi lainata puolet kirjaston kirjoista, lukea Stephen Hawkingia ja koodata vaikka mobiiliapplikaatiota.

Sitä mobiilipeliä ennen täytyy kuitenkin elää, kokea ja oppia asioita laajalta alueelta jotta voi tehdä sellaisia pelejä tai sovelluksia joista muut ihmiset ovat valmiita maksamaan jotain ja ovat kiinnostuneita...

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani oli koko alakoulun älyttömän hyvä opettaja, joka osasi eriyttää. Ei edes tehnyt eriyttämisestä mitään numeroa, joskus kotiin tuli tietoa, että ovat tehneet jotain asiaa kolmella eri tasolla tms. Lahjakas lapseni piti koulusta paljon, ja luokalla oli paljon muitakin aktiivisia ja innokkaita oppilaita.

Vaihto yläkouluun olikin meille iso järkytys. Siellä ei näemmä eriytetä yhtään ja lapseni, joka alakouluaikana ei koskaan valittanut koulusta, on nyt aivan tylsistynyt. On turhautunut, kun tunneilla edetään hitaasti eikä missään kohtaa tule haastavia tehtäviä.

Eli kouluissa ja opettajissa todellakin on eroa. Seiskaluokkalianen lapseni on alkanut nyt omatoimisesti opiskella erilaisia asioita kotona ja odottaa kuin kuuta nousevaa, että pääsee lukioon. Onneksi on aktiivinen nuori ja keksii järkevää tekemistä itselleen.

Ero on siinä, että alakoulussa lastasi opetti pääasiassa yksi luokanopettaja. Yläkoulussa opettajia on monta, yksi opettaja tapaa lapsesi ehkä kerran tai kaksi viikossa, hyvä jos on oppinut tuntemaan hänet.

Omani kävi normaalin peruskoulun ja sitten IB-lukion.

Pienluokalle :D mun lapsi on, on tosin asperger mutta siellä ne huippuälykkäät kokoontuvat. Naurattaa oikein, kun tyyliin nelosluokkalaiset tekee ysin matikkaa. Että jos moni pohtii, että erkkaluokalla on kaikki riehujat ja sekopäät niin väärässä on niin pahasti. Pienluokalla vaan saavat sitä rauhaa ympärille, mitä toivovat. 

Aloittajalle, laita kansainväliseen kouluun. Jos on huippuälykäs, oppii kielet nopeasti ja saa kulttuuri tuntemusta siinä ohessa. Sit kolmoselta voi vielä hakea painotukseen.