T a p p o Turun vanhusyksikössä
Kommentit (548)
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan ajattele noita sotiemme veteraaneja 85+, jotka ovat taistelleet, että meillä olisi vapaa isänmaa!
Veteraanit ovat kylläkin nuorimmatkin jo + 95......Nuorin sotaan n. 16-v joutunut ikäluokka vm. 1926.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunsin erään hoitoalan ihmisen vaikeimpien kuviteltavissa olevien potilaitten joukosta eli rikolliset psykiatriset.
Hän sanoi ettei ole ikinä saanut potilaalta uhkaa tai turpiin, mutta moni kollega saa todella usein.
Niin, miksikähän ei saanut ja ne toiset saivat?
Niin, kerropa se nyt meille?
Joko vältellyt lahjakkaasti tilanteita joissa voisi joutua uhatuksi tai sitten valehdellut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö
kukaan ajattele noita sotiemme veteraaneja 85+, jotka ovat taistelleet, että meillä olisi vapaa isänmaa!Veteraanit ovat kylläkin nuorimmatkin jo + 95......Nuorin sotaan n. 16-v joutunut ikäluokka vm. 1926.
Mun isä oli vm. 1927 ja oli jatkosodasss.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö
kukaan ajattele noita sotiemme veteraaneja 85+, jotka ovat taistelleet, että meillä olisi vapaa isänmaa!Veteraanit ovat kylläkin nuorimmatkin jo + 95......Nuorin sotaan n. 16-v joutunut ikäluokka vm. 1926.
Mun isä oli vm. 1927 ja oli jatkosodasss.
Isäsi on sitten ollut vapaaehtoisena sodassa. On kai nuorimmat, vapaaehtoiset olleet 15-vuotiaitakin.
Oma isäni oli syntynyt v 1925, ja hän joutui 17-v rintamalle. Eikä ollut vapaaehtoinen lähtijä., vaan määrättiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201705212200152547
Kupittaan sairaalan hoitajista rikosilmoituksen tehneet muistisairaan omaiset kertovat Turun Sanomissa kauhukokemuksistaan.
Omaisten mukaan muistisairaan 72-vuotiaan miehen tila päästettiin Turun kaupungin hoitolaitoksissa hengenvaarallisen huonoksi. Kuvituskuva ei liity tapaukseen. ANTTI NIKKANEN
21.05.2017 klo 12:12
Turun Kupittaan mielisairaalan G1-osastolla hoidettu 72-vuotias mies todettiin sisääntulotarkastuksessa täysin terveeksi. Kolme päivää myöhemmin hänellä oli hengenvaaralliset vammat.
Näin kertovat potilaan omaiset Turun Sanomien haastattelussa.
Omaisten mukaan ainoa selitys miehen vammoille oli välikohtaus, jota hoitajat kutsuivat "painimatsiksi".
Vahvasti lääkitty, pyörätuoliin istutettu, ruhjottu ja eristyshuoneeseen suljettu mies ei omaisten mukaan reagoinut enää mihinkään. Vasta heidän vaatimuksistaan hänet suostuttiin päästämään ensiapuun.
Omaiset tekivät asiasta rikosilmoituksen. Tuomiota G1-osaston hoitajien pahoinpitelysyytteistä odotellaan.
Myöhemmin 72-vuotias asui niin ikään Turun kaupungin alaisuuteen kuuluvassa, vanhusten pitkäaikaishoitoa tarjoavassa Kurjenmäkikodissa. Kun mies sairastui keuhkokuumeeseen, hoitoon päästiin jälleen omaisten mukaan vasta heidän painostuksestaan.
Omaiset uskovat, että molemmissa tapauksissa ilman heitä mies olisi kuollut.
- Jos sinulla ei ole omaisia, et ole mitään. Sinut työnnetään syrjään odottamaan infektiota ja kuolemaa, joka raivaa sänkypaikan seuraavalle, miehen tytär sanoo TS:lle.
- Kuinka moni vanhus Suomessa on kuollut näin kenenkään ihmettelemättä? Jotkut hoitajat vain päättävät, että 72-vuotiaan muistisairaan on aika "mennä taivaan kotiin", miehen siskontytär sanoo.
Lähde: Turun Sanomat
Uskon joka sanan tuosta. Narsistiset hoitajat ovat uhka kuuluu tästäkin ketjusta suoranainen veren vaatiminen "hoitajilta". Alalle taitaa päätyä aika kirjaviakin ihmisiä kyllä. Joskin on upeitakin.Koko alaa tulisi uudistaa perjuurin, muuten tapahtuu lisää kauheita.
Koko asenne on pielessä jos potilas ei olekaan enää potilas jota autetaan vaan hän on ikäänkuin pelkkä kohde, objekti ja esine.
Mitenkäs on sielunhoito? Ollaanko sekin maallistettu ja riistetty toivo vanhuksilta? Onko senkin Jumala vaan psykiatri vai tuonpuoleinen oikea Jumala mihin vanhukset tottuivat?
Miltähän näistä vanhuksista kuulostaa puhe nykyään TV ssä? Kaikki on mullinmallin ...pääministeri toivoo eutanasiaakin heille jne....
Aika sekavaa tekstiä? Tässä ketjussa keskustellaan väkivaltaisten potilaiden aiheuttamista vaaratilanteista, joissa osallisena ovat muut potilaat ja henkilökunta. Onko puolisosi mahdollisesti hoivakodissa, vai mikä sai tämän kirjoituksen aikaan?
Vai olisiko itse kirjoittaja hoivakodissa, on sen verran harhainen kirjoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On siellä sentään ollut 2 yökköä, mutta eihän se riitä vahtimiseen, jos ne kaksi on just vaikka olleet jonkun kahden autettavan luona...
Vaikka pienissä yksiköissä on puolensa, kodinomaisuus ym. niin näitten hoivalaitosten pitäisi kyllä olla niin suuria, että tuon kahden yökön lisäksi pitäisi olla kolmas, joka on koko ajan kartalla siitä, miten osastoilla hoidokit ovat/liikkuvat. Ja yhden yökön paikkoja ei ollenkaan.
Kaikki vanhat toimintamallit ei toki ole hyvästä, mutta esim. muistisairauden kanssa nykyinen itsemääräämisoikeuden korostaminen, liikkumisvapauden korostaminen ja erilaisten rajoitustoimien karsiminen on kyllä vienyt ongelmiin. Saati se, kuinka esim. rauhoittavia lääkkeitä pihdataan. Jos hoidettava on sairautensa vuoksi aggressiivinen, ei tätä tulisi vaan hyväksyä, vaan hoitaa asia niin, ettei 1. hän ole vaaraksi muille hoidettaville, 2. hän ei ole vaaraksi hoitohenkilökunnalle 3. hän ei ole vaaraksi itselleen.
Olet hyvin oikeassa. Lisäksi ei nykyisin saa lääkitä kipuja eikä ahdistusta tehokkaasti, ei saa lukita ovia, ei saa pukea sitä suojapukua, vaikka hoidettava makaisi kakoissaan kaulaa myöten joka aamu.
Ja omaisten mielestä ei saisi käyttää vaippojakaan, vaan istuttaa lonkkakipuista vanhusta koko päivä pytyllä siltä varalta että jotain tulee, itkeköön vain, mutta minun isälle ei vaippoja laiteta.
Tuolla ehkä on myös vaativampia hoidettavia, koska mitoitukset olivat kunnossa.
Jonkun verran voitaisiin noita hyve-sääntöjä täsmentää todellisuuteen, niin hoitajatkin viihtyisivät paremmin töissä.
No ei pidä kaikilta osin paikkaansa. Suojapuku kyllä puetaan paljon paljon vähemmälläkin syyllä kuin että hoidettava "makaa kakoissaan kaulaa myöten". Jotain rajaa nyt liioitteluun ja dramatisointiin. Samoin lääkkeiden käytössä ei paljoa jarrutella.
Hygieniahaalariin pitää saada lupa omaisilta ja lääkäriltä. Ei sitä noin vaan pueta.
Tiedän. Ja sen luvan saa usein todella helpolla, koska omaiset eivät uskalla vastustaa ja lääkäri ei välitä.
Tämän asian nyt tiedän ihan oikeasti, joten ei kannata vängätä.
Ai, kerroppa missä. Meillä kaksi tapausta, missä kummatkin repii vaipan, syö sitä ja ulostetta. Pukua ei saa laittaa, lupaa ei tule. Tukehtumisvaara ja lisäksi ulostetta lähmitään joka paikkaan, joten sitä kulkeutuu myös muidenkin suuhun ja ripulitaudit riehuu
Mutta IMO, koska asukas ei itse halua pukua päälle, vaikka ei ymmärrä mistään mitään muutakaan.
Kynnen alukset jatkuvasti paskassa ja kun hampaita pesee, kokkareita löytyy suustakinTyöpaikallani on samanlainen tapaus. Omaiset ei anna lupaa hygieniahaalarin käyttöön ja asukas on syönyt paskaansa ja oksentanut sitä sen jälkeen. Me hoitajat sitten pestään sitä oksennettua paskaa seinistä ja lattialta.
Omaisilla on usein hieman vääristynyt käsitys omaisensa kunnosta. Ei haluta tai osata ymmärtää todellista kuntoa. Omaista nähdään muutama tunti viikossa tai parhaimmillaan päivässä, niin todellisuus jää hämärään. Kommentit on lisäksi niitä, että mitä sitten jos meidän Pekka tai Pirkko on alasti. Noh. Siellä on ne 20 muuta, jotka myös tarvitsevat huomiota. Ei voida olla pelkästään teidän Pirkon tai Pekan kanssa. Silloin tällöin tarkoittaa riisuitumista 15min välein ja tälle yhdelle sankarille pitäisi olla vieressä joku koko ajan pukemassa ja siivoamassa sotkuja. Lisäksi tähän päälle kaikki lisätyö siivoamisen muodossa. Huoh. Muut asukkaat häiriintyvät, kun yksi sotkee ja on alasti. Kellään ei kivaa ja omainen ei tajua mitään, sairaus on jo niin pitkällä. Ei voi täysin autoritäärinenkään olla, niin kuin ennen vanhaan, mutta ei kaikki käytännöt olleet huonojakaan. Nyt on menty äärilaidasta äärilaitaan ja ei hyvä. Vanhusten omakin henki vaarantuu ja kaikkien muiden. Kakastakin voi saada vaikka mitä pöpöjä ja sairauksia ja kuolla siihenkin. Tätä ei omaiset ymmärrä. Ei se kakansyönti ja haalarittomuus lisää elämänlaatua vaan nimenomaan heikentää.
Omaiseni joutui hygieniahaalariin kun oli öisin toisinaan virtsannut lattialle. Ei unenpöpperössään tajunnut missä vessa on. Lääkäri puolsi, me emme rohjenneet vastustaa koska halusimme, että häntä kohdeltaisiin hyvin. Sen verran on kokemusta hoitopaikoista, että rakasta ihmistä haluaa suojella siltä, että häneen aletaan siellä suhtautua inhottavasti. Siksi lupa annettiin.
Eli tässä toinen ääripää noiden draamaa tihkuvien kakkakertomusten vastapainoksi. Ja tähän on turha selittää, että emme tiedä miten kauhea se meidän omaisemme todellisuudessa onkaan. Sen verran tiiviisti ollaan hänen elämässään mukana, ja meille on asiat selitetty kaunistelematta, niin kuin olemme tahtoneetkin. Ja eiköhän se kakassa rypeminen olisi huomattu, jos sellaista olisi ollut.
Jos täytyisi valita pissaanko huoneen lattialle öisin vai estetäänkö se hygieniahaalareilla niin valitsisin kyllä jälkimmäisen. Samoin joskus on järkevää estää esim. sitomalla se että levoton vanhus ei putoa yöllä sängystä.
Itse noita tilanteita voi miettiä etukäteen ja kirjata asiat hoitotahtoon. Tahdotko että esim. levottomuutta tai mahdollista aggressiivisuutta lääkitään.Lattialle virtsaaminen on vaaratilanne toisille asukkaille ja hoitajille. Liukastumisvaara mm.
Myös kun asumispalveluyksiköissä ei ole siivojia, hoitajien pitäisi ehtiä siivoamaan vielä kusilätäkötkin,.. Ellei ehdi tai huomaa heti, lattiat pilaantuu ja haisee ja varmasti joku liikkuva asukas liukastuu....Kyllä te omaiset olette ymmärtämättömiä.
Kollega sai aivotärähdyksen liukastuttuaan käytävällä olleeseen virtsalammikkoon. Kiirehti puolijuosten auttamaan elvytyksessä, kun tuo tapahtui. Lattialle pissaavan omaiset oli kieltäneet haalarien käytön itsemääräämisoikeutta rajoittavana.
No olisihan se ihan kamalaa, jos ei halutessaan edes saisi kuseksia pitkin lattioita. Tottakai pitää saada toteuttaa itseään!
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan tästäkin on puhuttu että pyykinpesu ja ruoanlaitto ei kuulu hoitajamitoitukseen - ja jokapaikassa näitä kuitenkin tehdään! Ei ihme että hoito ei toimi kun samalla siivotaan, pyykätään, valmistetaan ruokaa jne jne... mikä on ydintehtävä ja mihin pitäisi saada lisäresurssia, laitosapulainen yöksi näihin tehtäviin muuten ei asiat ainakaan parane. Ehkä hoitajille sitten alkaisi aikaa löytyä myös potilaille.
Kauniin naiivi kuvitelma, että jonnekin muka saataisiin lisäresurssia.
Ne nimenomaan on poistettu, ja siksi hoitajat joutuvat pakosta tekemään myös nuo hommat.
Vierailija kirjoitti:
Me emme tiedä mitä tuolla tapahtui, mutta en ihmeenä pitäisi jos jotakuta kiusattiin riittävänkin pitkään ja lopulta heikoin nousi. Ikäänkuin sodassa. Odotellaas nyt, emme tiedä kodin tasoa ja tapahtumia ollenkaan. On helppoa syyttää sitä joka lopulta nousi. Jotain on tässä nyt enemmän. En mene syyttelylinjalle pyrin ymmärtämään ensin vaikka tappo onkin aina tappo. Ihminen vaan voidaan ajaa nurkkaan ja sitten on piru irti.
Mikä hemmetin hourailu tämä on?
Sekopäinen heikko potilas "nousi kuin sodassa" ja pikkuisen vain tappoi toisen potilaan?
Onko tämä mielestäsi jokin kunniakas teko: nousta esiin "kuin sodassa"?
Nykyään asiakkaan/potilaan oikeudet ylittää ihan kaiken. Ei mietitä ollenkaan muiden turvallisuutta. Noihin haastaviin paikkoihin on vaikea saada työntekijöitä kun työntekijä ei ole siellä minkään arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
"Ei voi lukita huoneitten ovia,ihan turvallisuussyistä. Mietippä tulipaloa,ei ole aikaa availla ovia,ja vaikka alkaisi juuri siitä lukitusta huoneesta se palo."
Olisiko mahdollista soittaa vartijaa, työkaveria eri osastolta tai apuyökköä valvomaan tälläistä lukittua huonetta tilapäisesti missä levoton potilas? Kyllähän näihin pitäisi varautua. Ei kaksi yöhoitajaa ole paljon jos osasto on levoton. Ja lääkkeitä käyttöön mitä voi antaa. Kyllä näistä lehtijutuista tulee tunne ettei ole tarpeeksi varauduttu, kun kirjoitetaan että oli vain ajan kysymys.
Mitä vartijaa ja mitä työkaveria eri osastolta? Tai mitä apuyökköä?
Nuo ovat nykymaailmassa pelkkiä mielikuvitusolentoja, ei sellaisia ole olemassa.
Järkytyin kun kuulin tilanteesta. Mutta tosiaan hyvä pointti että kyseessä on saattanut olla muistisairas henkilö, siis tapon tekijä. Lähihoitajana työskentelen itsekin muistisairaiden ikääntyneiden kanssa ja joukossa on myös sellaisia ihmisiä, joilta löytyy esimerkiksi skitsofreniaa. Asukkaita on moneen lähtöön. Valitettavasti useimmat muistisairaat ovat agressiivisia.
Ennen sitä pidettiin hyvänä asiana että mielenterveystapaukset saivat oman tasoista hoivaa ja koululapset kykyjensä mukaista apua ja tasoja. Ja nyt sitten kaikki samoihin ryppäisiin jolloin kukaan ei saa tarvitsemaansa tukea. Ei taida lopulta tulla edes halvemmaksi kun seuraukset ovat karmeat.
Olen kamala ihminen mutta olen sitä mieltä että mitä tolkkua on hoitaa tehokkaasti täysin muistisairaan esim. keuhkokuume iv-antibiooteilla tai nesteytetään maailman tappiin jos lakkaa syömästä. Heidän elämänlaatu on aivan onnetonta. Monesti omaiset tätä vaativat vaikka lääkärit olisikin eri mieltä. Elämän hirveää pitkittämistä.
Pliis tehkää kaikki hoitotahto kun olette vielä järjissänne ja laittakaa semmoinen kohta että kukaan ei saa kävellä sen tahdon yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa joitakin vanhuksia joiden oikea paikka ei ole vanhainkoti vaan psykiatrinen suljettu osasto tai vankila. Toivottavasti tämä tappaja-ukko passitetaan sinne mutta olisi pitänyt jo passittaa aikaisemmin ennenkuin tappoi.
Usein noissa käy niin että vanhus on psykogeriatrisella osastolla viikon tai muutaman. Lääkitys saadaan kohdilleen siksi aikaa ja vanhus siirretään jonnekin jatkohoitoon. Usein se lääkitys vain ei ole kohdillaan kovin pitkään.
Tärkeintä on, että Pentti 95v ei vain tule riippuvaiseksi lääkkeistä, jotka voivat pahimmillaan lyhentää hänen elinikäänsä. Ja rajoittaa hänen toimintakykyään.
Mitä siitä, jos ilman lääkkeitä hän on sekava, aggressiivinen eikä saa nukuttua. Eipä ainakaan tule riippuvaiseksi, ja saattaa elää jopa 105-vuotiaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa joitakin vanhuksia joiden oikea paikka ei ole vanhainkoti vaan psykiatrinen suljettu osasto tai vankila. Toivottavasti tämä tappaja-ukko passitetaan sinne mutta olisi pitänyt jo passittaa aikaisemmin ennenkuin tappoi.
Usein noissa käy niin että vanhus on psykogeriatrisella osastolla viikon tai muutaman. Lääkitys saadaan kohdilleen siksi aikaa ja vanhus siirretään jonnekin jatkohoitoon. Usein se lääkitys vain ei ole kohdillaan kovin pitkään.
Tärkeintä on, että Pentti 95v ei vain tule riippuvaiseksi lääkkeistä, jotka voivat pahimmillaan lyhentää hänen elinikäänsä. Ja rajoittaa hänen toimintakykyään.
Mitä siitä, jos ilman lääkkeitä hän on sekava, aggressiivinen eikä saa nukuttua. Eipä ainakaan tule riippuvaiseksi, ja saattaa elää jopa 105-vuotiaaksi.
Tämä on niin totta! Meillä lääkärit ainakin just miettii hirveästi tuota ettei vaan tulisi riippuvaiseksi jostain lääkkeestä. Oikeasti, mitä väliä kun ikää yli 90.
Vierailija kirjoitti:
Ennen sitä pidettiin hyvänä asiana että mielenterveystapaukset saivat oman tasoista hoivaa ja koululapset kykyjensä mukaista apua ja tasoja. Ja nyt sitten kaikki samoihin ryppäisiin jolloin kukaan ei saa tarvitsemaansa tukea. Ei taida lopulta tulla edes halvemmaksi kun seuraukset ovat karmeat.
Vasemmistolaisen tasa-arvon mukaisesti kaikki ovat tasapäisiä ja kaikilla menee ihan yhtä paskasti, siksi ei saa rajoittaa sitä että mennään heikoimman mukaan "tasa-arvoisesti" joka paikassa koulusta vanhainkotiin. Miksei samantien pakoteta terveetkin suljetuille osastoille että ei mene eriarvoiseksi?
Hätäänsä hakee apua kirjoitti:
Jos menee hakeen apua väkivaltaan tai avioeroon psykiatrilta saa niin kauheet lääkkeet ja diagnoosit että on sekaisin seuraavat 10 vuotta niistä . Oli työssä ja terve sitä ennen . Pelkästään itku tulkitaan taudiksi .
Suosittelisin sinua hakemaan hätääsi apua ammattilaisilta, eikä kirjoittelemalla av-palstalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaiden osastot ovat suljettuja osastoja. Hyvin yleinen näky on vanhus, joka yrittää rynkyttää ovea auki. Jossain siellä ihmisen ytimessä on ajatus päästä pois tilasta, koska ei edes ymmärrä, miten sinne on joutunut. Pois - oven toisella puolella on ehkä se entinen elämä, entinen minuus, joka on typistynyt omituiseksi, hallitsemattomaksi todellisuudeksi. Näiden ihmisten elämä on pitkälti kärsimystä.
Nykylääketieteen ansiosta tämä on meillä useimmilla vielä edessäpäin. Siksi ei ole yhdentekevää, miten hoito järjestetään, satsataanko siihen vai onko tämä viimeinen tuomio ihmisille ennen varsinaista kuolemaa. Ja kun olet laitoksessa, sinua ei kukaan enää kuuntele - silloin on liian myöhäistä.
Huomaa, ettet ymmärrä muistisairauksista. Syvässä vaiheessa ei todellakaan hahmota missä on ja edes kuka on. Isäni rynkytti hoitolaitosten ovia, koska hänelle tuli muistisairauden myötä pakko-oireita. Hakkasi nyrkillä pöytää vielä kun asui kotona ja tärisytti tuoleja jolla istui. Oli ammatiltaan autonasentaja ja kuvitteli muistisairaana esim. hygieniatuotteidensa olevan auton osia. Eli aivan omassa todellisuudessaan. Meitä läheisiä ei tunnistanut, itse uskoi yli 80-vuotiaana olevansa 19-vuotias. Välillä kirosi ja huusi aivan täysiä ilman syytä ja kun siitä kysyttiin, sanoi: 'en minä ole huutanut' , täysi hämmästys kasvoillaan.
Hoivakodista ei ole kuin hyviä muistoja. Auttoivat ja tukivat isää ja hienosti johdattelivat keskustelun pois isää ahdistaneista harhoista. Rauhoittelivat ja tyynnyttelivät.Näin oli meilläkin. Isä oli vauhdissa iltaisin ja yötä kohden vain kiihtyi. Hento äitini piilotteli autonavaimia, ettei isä lähtisi ajamaan. Pari kertaa oli tehnyt senkin tempun, kun ei tajunnut, ettei saa ajaa autolla enää. Poliisit pysäytti ja saatteli kotiin. Äiti oli todella väsynyt ja ahdistunut, koska isä piti meteliä lähes koko ajan. Saattoi kiroilla itsekseen, vaikken muista hänen kiroilleen koskaan aiemmin aikuisiällä. Kun minä olin pesemässä, hän väänsi niin kovaa kädestä, että mustelmat tuli. Toisena päivänä taas saattoi vain lauleskella ja oli sopuisa. Koskaan ei tiennyt, millainen isä siellä kotona odottaa, kun menin heitä tapaamaan.
Minulla ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa siitä muistisairaiden yksiköstä, johon hän meni. Hoitajat ymmärsivät ja rauhoittelivat ja jaksoivat kaikkea sitä, mitä muistisairaus aiheutti. Kerran kun menin käymään, mukava hoitaja oli syöttämässä. Isä sylki hänen päälleen kaikki ruuat. Minua hävetti aivan kauheasti. Hoitaja vain naureskeli, että oho, tällaista sattuu, kokeillaanpa puolen tunnin päästä uudestaan, jos sitten maistuu paremmin. Olen todella kiitollinen, että isäkin sai ihmisarvoista elämää elää. Hän oli vasta 67 v. kuollessaan siihen kauheaan sairauteen. Muistisairaus vei hänet 6 vuodessa diagnoosin jälkeen.
Otan osaa. Isäsi siis sairastui 61-vuotiaana, ei ollut tuolloin edes vielä eläkeikäinen.
Onneksi ei sentään joutunut kärsimään pidempään, kroppa kun pahimmassa tapauksessa olisi voinut toimia vielä 30 vuotta (kuten minun isoäidilläni - oli ihan yhtä hel*ettiä seurata hänen kärsimystään, kun kroppa vaan ei antanut periksi, vaikka aivot olivat sulaneet jo ajat sitten).
Varmaan sanoo että oma vika kuten jonkun mielestä koulu- ja työpaikkakiusaaminenkin.