Mitä vastata itsemurhaa yrittäneelle kaverille, jota ei halua tavata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on varmasti raskasta sinulle ap, mutta onhan henkilö kuitenkin ystäväsi. Olette monet kommentoijat kyllä aika julmia ihmisiä. Toinen on juuri yrittänyt itsemurhaa ja kehotatte ap:ta hylkäämään hänet tässä tilanteessa.

Haloo VIIDES kerta eli on tullut tapa. Huomannut että itsaria yrittämällä saa huomiota ja sympatiaa. Liian raskasta jopa ystävälle.

Kuten sanoin, on varmasti raskasta ap:lle. Mutta eikai nyt silloin, kun toinen juuri päässyt sairaalasta ulos ruveta hylkäämään? Kuulostaa tosi kamalalta tätä henkilöä kohtaan. Ap voisi olla nyt tukena ja sitten kun tilanne ei ole enää ihan näin vereslihalla, ottaa puheeksi tuon, että hänelläkin on rankkaa ja oma jaksaminen koetuksella.

Vierailija kirjoitti:

Kummallisia kavereita nykyisin! Jos jollakin menee huonosti, niin heti ei kukaan halua tavata. Ei mikään ihme, että yksinäinen ihminen yrittää itsemurhaa.

Tämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesus auttaa ja parantaa. Ei tarvi enää edes miettiä itsemurhan tekemistä kun Jeesus antaa uuden elämän.

Minun Jeesukseen uskonut tätini teki itsemurhan.

Jeesus ei aiheuta kenenkään ihmisen itsemurhaa, se miksi sinun tätisi on uskossa ollessaan tehnyt itsemurhan, sitä me emme tiedä, mutta sopii miettiä, onko ollut elävässä uskossa. Vai valehteletko sinä.

Jokainen, joka todella tuntee Herran, ei itseään tapa, vaan Hän auttaa jokaista omaansa. Ihminen voi masentua ja elämässä tulla vastoinkäymisiä, mutta elävässä uskossa oleva turvautuu Jeesukseen, koska tuntee Hänet henkilökohtaisesti.

Mutta tässä maailmassa ja maassa, on paljon uskonnollisuutta, ja uskonnollisuus ei ihmisen sielua pelasta.

Päinvastoin, uskonnollinen elää synnissä, hän luulee olevansa matkalla Taivaaseen, mutta hän ei koskaan käänny elävän Jumalan puoleen koko sydämestään, ei pyydä syntejään anteeksi, eikä voi pelastua. Uskonnollisuus on hirveä eksytys ja sitä on kirkot täynnä, eksyneitä kadotukseen joutuvia ihmisiä ja pappeja.

Sinun tätisi teki oman ratkaisun, mutta se ei ollut Jeesuksen tahto.

Ap:n kaverilla on nyt mahdollisuus pelastua, jos hän saisi kuulla, että Jeesus Kristus sovitti hänen syntinsä ristillä. Uskomalla Häneen,syntiensä sovittajaan, antamalla elämänsä Hänelle, joka kärsi ja kuoli juuri tämän ihmisen tähden, tämä ihminen saisi aivan uuden elämän.

Ja kun Jeesus antaa uuden elämän, ei useinkaan ihminen pysty edes käsittämään, miten ihmeellisesti Jeesus muuttaa koko elämän.

Näin kävi minulle ja näin on käynyt niin monelle ihmiselle, joka on lähtenyt seuraamaan Jeesusta.

Olen samaa mieltä, ap, kannattaa ohjata kaveriasi hengellisen avun piiriin! Siellä kohdataankin monesti ihminen ihmisenä enemmän kuin terveydenhuollossa. Minulla on diagnoosina myös epävakaa persoonallisuushäiriö ja kun olinihan pohjalla, huusin Jeesusta avukseni ja tapasin yhtä sielunhoitajaakin, lopetin tupakanpolton ja muut päihteet kuin seinään ja ahdistus kertakaikkiaan katos, Jeesus vapautti mut:) tästä on jo jonkinaikaa, ja niinkun epävakauteen kuuluu, mulla on aika ajoin tosi pahoja ahdistuskohtauksia ja välillä haluan vieläkin vaan kuolla mutta sit selviän niistä hetkistä kun yritän vaan miettiä Jeesusta ja oon myös opetellu ulkoa psalmi23 esim. Jota lausun usein mielessäni. Tiedän miten epävakaa reagoi herkästi kaikkeen ympärillä tapahtuvaan ja välillä mieli vaan kääntyy salamannopeasti hyvästä huonoks etkä edes tiedä miks. Mutta rukoilu auttaa! Luin myös hetki sitten hyvän kirjan, Jyri Juhani Uurtimon Kirjoituksia Getsemanesta, joka kertoo masennuksesta ja uskosta, se oli tosi lohduttava kirja!

Tiesittekö että joka kymmenes epävakaa tulee kuolemaan itsemurhaan:( Helpottavaa on se että oireet helpottavat vanhetessa elämänkokemuksen jne lisääntyessä. Minkä ikäinen kaverisi on? Maailma ei saa olla niin kylmä, että ajatellaan vaan että toi on toivoton tapaus!:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on varmasti raskasta sinulle ap, mutta onhan henkilö kuitenkin ystäväsi. Olette monet kommentoijat kyllä aika julmia ihmisiä. Toinen on juuri yrittänyt itsemurhaa ja kehotatte ap:ta hylkäämään hänet tässä tilanteessa.

Haloo VIIDES kerta eli on tullut tapa. Huomannut että itsaria yrittämällä saa huomiota ja sympatiaa. Liian raskasta jopa ystävälle.

Tällä tyypillä on siis dg epävakaa persoonallisuushäiriö. Siitä ei voi parantua joten luvassa samaa sekoilua niin kauan että onnistuu (vahingossa) itsarissaan. En olisi tekemisissä, vaikea nähdä mitä AP saa tästä ystävyydestä? Ystävät saa valita eikä ole pakko jäädä roikkumaan tuollaiseen. Nähdäkseni ihmisellä ei ole velvollisuuksia muita kuin itseään ja lapsiaan kohtaan.

Tämän takia meillä on nykyään psykiatreja ja muita ammattiauttajia. Jotta meidän muiden ei tarvitsisi ikinä auttaa, olla tukena ja kuunnella toista ihmistä. Jotta meidän muiden ei tarvitsisi välittää ja voisimme keskittyä vain itseemme.

Ei ihme, että ihmisillä on nykyään niin paljon mielenterveysongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoraan että et hyödy ystävyydestä hänen kanssa niin et halua olla tekemisissä

Tämä. Kerrot, että ystävyys on pois omasta elämänlaadusta, ja haluat aina hyötyä jotenkin - edes vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on varmasti raskasta sinulle ap, mutta onhan henkilö kuitenkin ystäväsi. Olette monet kommentoijat kyllä aika julmia ihmisiä. Toinen on juuri yrittänyt itsemurhaa ja kehotatte ap:ta hylkäämään hänet tässä tilanteessa.

Haloo VIIDES kerta eli on tullut tapa. Huomannut että itsaria yrittämällä saa huomiota ja sympatiaa. Liian raskasta jopa ystävälle.

Tällä tyypillä on siis dg epävakaa persoonallisuushäiriö. Siitä ei voi parantua joten luvassa samaa sekoilua niin kauan että onnistuu (vahingossa) itsarissaan. En olisi tekemisissä, vaikea nähdä mitä AP saa tästä ystävyydestä? Ystävät saa valita eikä ole pakko jäädä roikkumaan tuollaiseen. Nähdäkseni ihmisellä ei ole velvollisuuksia muita kuin itseään ja lapsiaan kohtaan.

Ei helvetti millaisia ihmisiä täällä on 😅

Nuo epävakaat persoonallisuushäiriöiset on raskaita ystäviä. Takertuvia ja dramaattisia. Mikään ei riitä...

Toisaalta tuo diagnoosi kuitenkin herättää myötätuntoa, koska käsittääkseni lähes aina sen taustalla on traumaattinen lapsuus. .

Kumminkin pysyn erossa jos vain voin. Yksi epävakaa kumppani kerkesi vetää minut todella suohon ja piippuun ennen kuin pääsin irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoraan että et hyödy ystävyydestä hänen kanssa niin et halua olla tekemisissä

Tämä. Kerrot, että ystävyys on pois omasta elämänlaadusta, ja haluat aina hyötyä jotenkin - edes vähän.

"Moi, mä tiedän että sulla on nyt rankkaa, mutta sä siis heikennät mun elämänlaatua ja susta ei ole mulle mitään hyötyä ja iloa, joten en halua enää nähdä sua. Ymmärrät varmaan. Moi moi!"

Näin toimii ystävyys 2020-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Sano hänelle suoraan mutta ystävällisesti että hänen pitää hakea apua ammattilaiselta, jos ei ole jo. Jos alkaa uhkailemaan itsemurhalla, soita 112.

Jos on jo saanut apua, niin ehkä hänellä voi olla väärä diagnoosi. Esim minulle kävi näin ja sen taki useita itsemurhayrityksiä. Oikea diagnoosi oli epävakaa persoonallisuushäiriö.

Onko se ettei halua elää epävakaa . Persoonallisuus häiriö. Miten elämän halun menetys liittyy siis vakauteen tai persoonaan. Ainahan ihmisillä on eri vaiheita elämässä ja monet ei vaan jaksa . Ei se mikään tauti ole . Elämän halu on vaan väsynyt. Onko sitä kiusattu paljon. Sanot vaan ettet halua menettää omaa elämän halua sen takia ettei se halua elää.

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoreen ettei hänen olemassaolonsa kiinnosta sinua. Et ole vastuussa toisen ihmisen mielisairaudesta tai siitä että vaikka vetäisi itsensä kiikkumaan.

Onneksi kaikki ihmiset eivät ole noin kamalia kuin sinä! Ja persoonallisuushäiriöt eivät ole mielisairauksia.

Joku kommentoi että epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ei voi parantua ja hän on väärässä. Sairaus on traumapohjainen, joten voi parantua. Kommentoija on sekoittanut tämän kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, josta ei voi parantua, koska on synnynnäinen. Nämä ovat kumminkin kaksi eri sairautta.

Oikeestaan lapsuus ei kyllä vaikuta mitään siihen ettei jaksa elää . Vaan tää yleinen ilkeys pahuus vetää ilon elää nollaan. Monelle tulee paljon noita raiskaus väkivalta kokemuksia parisuhteessa tai tulee huijatuksi . Kyllä ne masentaa . Ihan jos joku varastaa sulta jotain sekin masentaa kun kokee itsensä huonoksi tai tyhmäksi kun toinen kohtelee noin huonosti . Nyt sen ymmärtää jo että nämä muut uskonnot opettaa että kristityiltä saa varastaa jne.

Sano suoraan että teillä on erilaiset elämäntilanteet ja et jaksa murehtia hänen ongelmiaan. Ei sinun tarvitse rikkoa välejä lopullisesti, mutta otat etäisyyttä kunnes hän voi paremmin ja teiltä löytyy jotakin yhteistä. Kysy lopuksi onko hän kunnossa ja jos ei ole, saata hänet psykiatriselle poliklinikalle.

Vierailija kirjoitti:

Joku kommentoi että epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ei voi parantua ja hän on väärässä. Sairaus on traumapohjainen, joten voi parantua. Kommentoija on sekoittanut tämän kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, josta ei voi parantua, koska on synnynnäinen. Nämä ovat kumminkin kaksi eri sairautta.

Jaaha että viiteen suuntaan saattaa fiilikset mennä 5 - suuntainen sitten. Ei kyllä ihan terveestä tulee heti joka suuntainen häiriö kun menee lääkärille psykolle tai terapiaan oli siihen asti elänyt tavallisesti sitten tulee stoppi joku lyö ryöstää vetää mukaan kauheuksiin niin heti olet kaksisuuntainen. Mikä siellä lapsuudessa nyt olisi vaikeaa ei mikään . Ihan samaa kuin muillakin mutta nämä työpaineet ja aikuisten suhteet tai rikokset saa väsymäån. Työ tai väkivalta.

Huom. Ap puhuu kaverista, ei ystävistä. Oikean ystävän tukena ollaan kaikenlaisina aikoina, mutta tietenkään sinne kuoppaan ei kuulu tosiystävänkään hypätä mukaan vaan omat rajat pitää vetää. Kuitenkin AP:n tilanne kuulostaa siltä, että kyseessä saattaa olla hieman kaukaisempi kaveri jonka kanssa ei ole välttämättä ollut _vastavuoroista_ ystävyyttä? Tietynlaiset empaattiset, herkät ihmiset vetävät puoleensa esim. epävakaita ja muita ongelmaisia koska eivät tuomitse muita ja ovat helposti lähestyttäviä ja lämpimiä. Minullekin moni ongelmainen avautuu (esim. harrastuksissa ja yhteisten piirien kautta jos näen heitä jossain) varmaan keskimääräistä helpommin, vaikka en itse aktiivisesti pidä näihin ihmisiin yhteyttä. Varsinkin ennen oli koko ajan joku "kaveri" jonkinlaista palvelusta tai terapiaa vailla, kun en vielä osannut pitää puoliani ja rajoja. En todellakaan pitänyt näitä kaikkia ystävinäni, koska se ei ole ystävyyttä jos minulta ei koskaan kysellä tosissaan kiinnostuneena kuulumisia takaisin. Jos minulta pyydetään kyllä aina apua, mutta minua ei auteta. Kaikki epävakaat eivät tietenkään ole tuollaisia, mutta sitten on niitä mielenterveysongelmaisia, jotka soittelevat ja viestittelevät kaikki vähänkin tutut kaverit ja tutun tutut hädän hetkillä läpi, jos joku vaikka auttaisi säälistä jotenkin. Tai kuuntelisi, vaikka kaverilla ei itsellään ole resursseja olla aidosti kaveri takaisin. Ehkä eivät itse tiedosta tätä, tai ovat sellaisessa huonossa kierteessä etteivät saa asioitaan kuntoon jotta välillä riittäisi energiaa muillekin. Kuitenkin lopulta ne empaattiset hyvinvoivat eivät voi uhrata omaa jaksamistaan, tai auttaa kaikkia. Ystävyys ei ole hyväntekeväisyyttä vaan aidoimmillaan se on vastavuoroista. Ihminen uupuu, jos pitää yhteyttä usein/moniin tällaisiin "kavereihin" vain velvollisuudesta. Sinulla ei ole velvollisuutta viettää kenenkään kanssa aikaa, mutta tyly ei tietenkään tarvitse olla. Voit olla mitä ystävällisin ihminen silloin kun sattumalta tapaatte jossain hetken aikaa, mutta päättää että se riittää. Tämän AP:n kaverin ongelmatkaan eivät ratkea ennen kuin hän sitoutuu avun vastaanottamiseen (pääasiassa ammattilaisilta) ja alkaa itsensä parhaaksi ystäväksi. Et voi "todistaa välittämistäsi" ikuisesti sillä, että uhraat omat voimasi ja esität tuntevasi jotain, mitä et tunne. 

Vierailija kirjoitti:

Ohjaa häntä hengelliseen suuntaan.

Kadotuksella pelotteluhan se onkin itsemurhakandidaatille juuri oikeanlaista terapiaa.

Mieli Maasta pois kirjoitti:

Oikeestaan lapsuus ei kyllä vaikuta mitään siihen ettei jaksa elää . Vaan tää yleinen ilkeys pahuus vetää ilon elää nollaan. Monelle tulee paljon noita raiskaus väkivalta kokemuksia parisuhteessa tai tulee huijatuksi . Kyllä ne masentaa . Ihan jos joku varastaa sulta jotain sekin masentaa kun kokee itsensä huonoksi tai tyhmäksi kun toinen kohtelee noin huonosti . Nyt sen ymmärtää jo että nämä muut uskonnot opettaa että kristityiltä saa varastaa jne.

Eiköhän lapsuus ja perimä vaikuta kuitenkin yleiseen resilienssiin. Siis siihen miten noista traumaattisista kokemuksista selviää. Moni oppii tekemään sovun sen ajoittaisen masennuksenkin kanssa. Sen voi antaa tulla ja mennä, ei siitä tarvitse rakentaa identiteettiä itselleen. Tuollaisten ajatusten ns. "yläpuolelle" on myös mahdollista nousta, siis että tuntee itsensä tyhmäksi jos joku toinen kohtelee huonosti. Kun oppii tiedostamaan, että tuo kertoo paljon enemmän siitä huonosti käyttäytyvästä ihmisestä kuin itsestä, noihin tunteisiin saa etäisyyttä. Masennuskin on eräänlainen suojakilpi, jonka alle voi olla houkuttelevaa piiloutua. Ei se ole pysyvä tila jos ottaa siitä osittain myös itse vastuuta. Tämä ei missään nimessä tarkoita traumojen vähättelyä tai sitä, että huonoa kohtelua pitäisi sietää. Vaan sitä että luopuu uhriutumisesta ja keskittyy oman resilienssin vahvistamiseen, koska siihen VOI vaikuttaa.

Melkoinen pa skanpuhujaribki ja hyvinpä käy ilmi epäv akaa tyyppi.. ja män sairas yhteisö, jolla yrittää p iirittää. Ilmoitan dut poliisille tänään ja sairaalaan saman tien. Jos otat vielå yhteyksiä, se ei pääty hyvin. Olet sairas mieleltäsi. Ko ko novelliyhteisösi.

Naispuolinen tuttava meni kerran omasta halustaan lepäilemään psykiatriselle osastolle ja kutsui minut käymään siellä vierailulla tiettynä päivänä. Kun menin vierailemaan, selvisi ettei hän ollutkaan enää koko paikassa. (Ehdin ensin säikähtää, mitä on tapahtunut.) Myöhemmin tuttava kerskui hyökänneensä toisen potilaan kimppuun (joka oli ollut hoidossa koska oikeasti tarvitsi hoitoa) ja tulleensa heitetyksi ulos osastolta sen takia. Arvatkaa häpesinkö sitä, että olin mennyt vierailemaan hänen luonaan. Never again.

Lisäksi tuttava valitti, kuinka osastolla oli ollut potilas, joka oli pyörätuolissa epäonnistuneen itsemurhayrityksen takia, eikä koskaan hymyillyt hänelle takaisin, vaikka tuttava piti ovea auki ja hymyili niin nätisti. Silloin tajusin tuttavan saaneen porttarin sinne paikkaan, koska hän oli oikeasti persoonallisuushäiriöinen eikä suinkaan mielenterveysongelmainen, kuten oikeat potilaat siellä olivat. Toisen potilaan hakkaaminen oli tarjonnut hyvän tilaisuuden päästä eroon psykopaatista, joka vain nautti muiden kärsimyksistä.

Elämä on opettanut, että ei ole mitään järkeä tehdä yhdestä mielisairaasta kahta. Sinulla on velvollisuus omaa mielenterveyttäsi kohtaan ja suojella sitä. Mikään syyllisyyden tunteesta tapailu ei ole normaalia eikä tervettä. Se ei ole ystävyyttä vaan sääliä.