Miesystävä leveilee rahoillaan
Ihana miesystäväni on alkanut vähän ärsyttää. On minua huomattavasti varakkaampi, itse ole tavallisissa palkkatöissä. Nyt olen vähän tiukilla rahan kanssa, on ollut auton korjauskuluja sekä taloyhtiön linjastosaneerauksesta tulevia kuluja ja nämä ovat vähän minua stressanneet.
Mutta siis jos puhe tulee näistä kuluista, en siis niistä valita vaan kerron vaan mitä kaikki maksaa jne, niin hetken päästä mies saattaa alkaa puhumaan, että pitäisi varmaan ottaa tapaaminen sijoitusneuvojen kanssa kun turha makuuttaa rahaa tilillä. Tai muutoin hän saattaa alkaa pohtimaan miten laittaa rahat tuottamaan. ( hänellä on siis erittäin paljon varoja tilillä ja muuta omaisuutta).
Älkää nyt vain ymmärtäkö väärin, en todellakaan havittele miehen rahoja. Mutta minusta vaan on jokseenkin erikoista, että asiasta täytyy leveillä, tai ainakin siltä minusta tuntuu. Olen onnellinen kun mies on taloudellisesti riippumaton, mutta ei minullakaan huonosti mene, mutta tottahan se on, että meillä on eri elintaso. Emme siis asu yhdessä.
Jossain vaiheessa jo ajattelin, että jotenkin huomautan miestä, että minua ei oikeastaan kiinnosta hänen varallisuutensa ja kuinka hän sitä sijoittaa, mutta sitten mietin, että tuskimpa häntäkään kiinnostaa minun auton remonttikustannukset.
Toivottavasti joku ymmärtää mitä tarkoitan, kommentteja.
Ja vielä, meillä on omat rahat, maksan kaikki kulut itse ja matkat ja muut hankinnat, kyse ei ole nyt siitä että havittelisin miehen rahoja vaan siitä, että miksi hänen täytyy korostaa varallisuuttaan vaikka olemme jo keski-ikäisiö ihmisiä.
Kommentit (116)
Miksi kummassa et puhu suoraan miehelle:
Minua nyt ärsyttää hieman, tuntuu leveilylle, vai haluatko antaa kautta rantaan neuvoja?.
Puhuminen kannattaa AINA !!!!
Ihmettelen miksi olet tuomoisen kanssa? jos löytää sen oikean niin silloin asutaan yhdessä ja jaetaan ilot ja surut ja myös rahat. Itse tapasin mieheni noin 10 vuotta sitten ja rakastuimme heti ihan täysillä ja muutimme yhteen asumaan minun asuntoon eikä mietitty rahoja vaikka mies sanoi olevansa työkyvyttömyys eläkkeellä ja saavansa muutaman satasen kuukaudessa, kun olimme muuttaneet virallisesti yhteen niin mies yllätti kysymällä käykö minulle että hän ostaa asunnostani puolet kun hänellä on varallisuutta aika paljon, päädyttiin myymään minun asunto ja ostamaan uusi yhteinen omakotitalo, tuli siis aivan yllätyksenä että mies oli hyvinkin varoissaan kun oli myynyt aikoinaan yritystoimintansa pois ja sijoittanut valtaosan saamastaan summasta
Onko sillä mitään rahaa edes. Joskus kirjoittelin netissä yhden tyypin kanssa, joka kertoi elävänsä vain sijoituksilla ja muutenkin puhui rahasta tosi paljon, mikä itseäni ärsytti eikä tyyppi alkanut kiinnostaa laisinkaan. Just ennen kuin päätin lopettaa yhteydenpidon selvisi, että ihan työtön oli vaan ja oli tosi tyytyväinen uudesta työpaikastaan. Varmaan eli säästöillä, mutta en ymmärrä miksi piti antaa niin suurellinen kuva raha-asioista.
Vierailija kirjoitti:
No minusta se tuntuu vähän leveilyltä kun hän tietää oman tilanteeni ja että nyt on vähän tiukempaa niin miksi siinä tilanteessa mainostaa miten hänellä kyllä rahat riittää. Eikö se siinä tilanteessa ole vähän epäkorrektia? Korostaa, että onneksi on oma tilanne niin hyvä, ei tarvitse murehtia tuollaisia, saati tehdä itse mitään vaan voi teettää kaikki työt muilla.
Niin minusta se tuntuu vähän epäkorrektilta.
AP
Ehkä se mies miettii, että jos hoitaisit asiasi järkevämmin, niin et olisi tuossa tilanteessa. Samasta asiastahan se puhutte eli rahasta, sinulla ei sitä ole, hänellä on ja molemmilla huolta.
Opettele lypsämään rahaa siltä mieheltä.
Herrasmiehen kuuluu tarjota ja kustantaa kaikenlaista naiselle.
Heittäydy muka täysin rahattomaksi, että hänen on pakko maksaa sinunkin korjuaskulusi ja menosi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä leveilemistä se on. Itse aloit puhumaan omista raha-asioistasi ja mies osallistui keskusteluun omista raha-asioistaan.
No onhan tuo todella moukkamaista. Kaverillani on joskus tiukempaa, mutta pärjää kyllä, ja itsellä taas on säästynyt nyt korona-aikaan tosi paljon rahaa ja olen miettinyt sijoittamista. Ei tulisi pieneen mielenkään alkaa selittämään asiasta, kun toinen puhuu, että pitää nyt elää pikkasen tiukemmin tämä kuukausi.
Sehän olisi ihan järkyttävän tökeröä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla viileni välit lapsuudenystävän kanssa kun en voinut enää puhua omista asioistani. Niin kauan oli keskustelua kun vielä opiskelin ja elin opintotuella. Kun olisin halunnut pohtia työpaikkoja, asunnon tai auton ostamista ja kun vielä äitini kuolleesa perin ihan kivasti.... niin yhtäkkiä mun elämästä ei puhuttu enää mitään.
Eikö ole muuta puhumista sinusta? Olen itsekin perinyt kaikenlaista, mutta ei minun tee edes mieli puhua niistä tarkemmin vaan mieluummin puhun ihan jostain muusta kuin omaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Muistuu mieleen, kun olin ex-miesystävän kanssa syömässä. Hänen poikansa ja minun tyttäreni olivat mukana. Sanoin tyttärelleni, että: "Muistatko kun Kreikassa silloin söimme tätä?". Tämä ex-miesystävä sai raivarin, koska minä kuulemma leveilin ulkomaan matkoillani, kun hänen poikansa ei ole käynyt missään. Minä en pitänyt tekemiämme ulkomaan matkojamme mitenkään ihmeellisenä asiana.
Ja kyllä, taustalla oli suunnatonta kateutta. Tämä tuli ilmi myöhemmin muissa yhteyksissä. Vaikeaksi olisi mennyt elämä, jos en mistään omista asioista olisi saanut puhua.
Sinun kaltaisten leveilijät ei edes tajua leveilevänsä... säälittävää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä leveilemistä se on. Itse aloit puhumaan omista raha-asioistasi ja mies osallistui keskusteluun omista raha-asioistaan.
No onhan tuo todella moukkamaista. Kaverillani on joskus tiukempaa, mutta pärjää kyllä, ja itsellä taas on säästynyt nyt korona-aikaan tosi paljon rahaa ja olen miettinyt sijoittamista. Ei tulisi pieneen mielenkään alkaa selittämään asiasta, kun toinen puhuu, että pitää nyt elää pikkasen tiukemmin tämä kuukausi.
Sehän olisi ihan järkyttävän tökeröä.
Jos kaveri puhuu, että ei ole rahaa, niin silloin ryhdytään sinnikkäästi puhumaan säästä, kukkienhoidosta tai jalkasilsasta, koska on tökeröä puhua omista talousasioistaan. Jos joku ryhtyy seurassani valittamaan, että auto hajosi, millä maksan, niin pidän sitä kerjäämisenä.
Menkää naimisiin, jotta hänen rahansa olisivat teidän molempien rahoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro ap, mikä olisi ollut "oikea" tapa toimia?
Alkaa kanssasi voivottelemaan tilannetta? Iskeä povarista setelinippu pöydälle? Luvata, että hän maksaa? Kaatua maahan itkemään maailman epätasa-arvoa?
Tosi asiassa mies ei tiennyt miten reagoida sinua suututtamatta, joten hän alkoi puhua asian ohi omasta tilanteestaan. Josta sinä onnistuit närkästymään.
Miten olisi, jos mies olisi kuunnellut, näyttänyt, että oikeasti kuuntelee ja lopuksi sanonut, että onneksi näyttää siltä, että kyseessä on valiaikainen tilanne ja kyllä se siitä vielä helpottaa. Onko ihan liian erikoista reagointia?
Ilmeisesti naiset odottaa ja haluavat miesten lakovan tyhjänpäiväistä, mutta empaattiselta vaikuttavaa lässytystä. Se voivotteku ei auta tilannetta yhtää, mutta jos naiselle tulee parempi mieli tyhjänpäiväisiä valitusvirsiä, niin siitä vaan.
On se älytöntä, että oman kumppanin edessä joutuu osallistumaan tommoiseen facadeen, josta ei ole mitään apua siihen ongelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Kerro ap, mikä olisi ollut "oikea" tapa toimia?
Alkaa kanssasi voivottelemaan tilannetta? Iskeä povarista setelinippu pöydälle? Luvata, että hän maksaa? Kaatua maahan itkemään maailman epätasa-arvoa?
Tosi asiassa mies ei tiennyt miten reagoida sinua suututtamatta, joten hän alkoi puhua asian ohi omasta tilanteestaan. Josta sinä onnistuit närkästymään.
Aivan. Sosiaalisesti kyvyttömille ja tilannetajuttomille ihmisille pitäisi todellakin aina erikseen kertoa, että mikä olisi asianmukainen tapa toimia muiden ihmisten kanssa. Kun ei oma järki sano mitään, niin sille ei voi mitään. Tässä kuitenkin jatkoa ajatellen sinullekin muistilista, kun joku kertoo harmistaan:
- kuuntele, mitä hän sanoo
- osoita kiinnostusta hänen tilanteeseensa (katsekontakti, kysymykset, jne.)
- osoita empatiaa ("kuulostaapa kyllä kurjalta", ilmeet, eleet, äänenpainot)
- tarjoa apua, jos pystyt ja haluat tarjota sellaista apua, joka riippuu vain sinusta
- tarjoa neuvoja ainoastaan jos niitä pyydetään
- mikäli se on tilanteen kannalta sopivaa (väliaikainen tai pienehkö murhe), yritä rohkaista. Tämä ei välttämättä ole asianmukaista isompien kriisien, traumaattisten tapahtumien tai syvän surun kanssa, esim. läheisen kuolema, onnettomuus tai vakava sairastuminen.
- älä yritä kääntää tai peilata keskustelua itseesi tai muuhun aiheeseen
Usko tai älä, nämä ovat useimmille aikuisille itsestäänselviä asioita. Ne tulevat selkärangasta, eivätkä tunnu ollenkaan luonnottomilta. Sosiaalisesti normaali ihminen on kiinnostunut muiden ihmisten kokemuksista ja tunteista, joten hänellä ei ole tarvetta käsitellä niitä mahdollisimman nopeasti "pois alta" tai ohjata keskustelua sellaisiin seikkoihin, joihin hän henkilökohtaisesti pystyy samaistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis keskustelette rahasta ilman että valitat ja mies osallistuu keskusteluun miettimällä asiaa omasta näkökulmastaan.... Mitä leveilyä se on?
Jos toinen miettii, miten saa rahat riittämään, niin ei kyllä ole mun mielestä normaalia alkaa siinä vaiheessa pohtia sitä, miten paljon rahaa itsellä on. Tai ehkä tämä onkin nykyään normaalia, mutta menneinä vuosikymmenenä olisi pidetty moukkamaisena käytöksenä.
No miten siihen "ei rahat niinku riitä, niinku" -turinaan pitäisi osallistua? Eikö saisi kertoa, että minulta voisit saada avustusta, minulla on siihen varaa?
Ap:n esimerkki paljastaa, miksi omilla tuloillaan pärjäävän ei kannata persaukisten kanssa seurustella. Tekee tai sanoo mitä vain, aina se rahansa hukannut ymmärtää tahallaan väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro ap, mikä olisi ollut "oikea" tapa toimia?
Alkaa kanssasi voivottelemaan tilannetta? Iskeä povarista setelinippu pöydälle? Luvata, että hän maksaa? Kaatua maahan itkemään maailman epätasa-arvoa?
Tosi asiassa mies ei tiennyt miten reagoida sinua suututtamatta, joten hän alkoi puhua asian ohi omasta tilanteestaan. Josta sinä onnistuit närkästymään.
Miten olisi, jos mies olisi kuunnellut, näyttänyt, että oikeasti kuuntelee ja lopuksi sanonut, että onneksi näyttää siltä, että kyseessä on valiaikainen tilanne ja kyllä se siitä vielä helpottaa. Onko ihan liian erikoista reagointia?
Ilmeisesti naiset odottaa ja haluavat miesten lakovan tyhjänpäiväistä, mutta empaattiselta vaikuttavaa lässytystä. Se voivotteku ei auta tilannetta yhtää, mutta jos naiselle tulee parempi mieli tyhjänpäiväisiä valitusvirsiä, niin siitä vaan.
On se älytöntä, että oman kumppanin edessä joutuu osallistumaan tommoiseen facadeen, josta ei ole mitään apua siihen ongelmaan.
Mulla ensimmäinen aviomies oli kuin sinä, toisen osasin valita empatian perusteella. Takana on 16 onnellista vuotta. Se ensimmäinen aviomies ei vielä 20 vuoden jälkeenkään ymmärrä, mikä liitossamme oli vialla. No ne olivat ne myötä- ja vastamäet. Ne jaetaan kumppanin kanssa, ei jätetä toista rämpimään yksin, edes emotionaalisella tasolla, oli murhe mikä tahansa. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru on puoli surua. Ehkä toisten käsitys rakkaudesta on sitten erilainen, mene ja tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro ap, mikä olisi ollut "oikea" tapa toimia?
Alkaa kanssasi voivottelemaan tilannetta? Iskeä povarista setelinippu pöydälle? Luvata, että hän maksaa? Kaatua maahan itkemään maailman epätasa-arvoa?
Tosi asiassa mies ei tiennyt miten reagoida sinua suututtamatta, joten hän alkoi puhua asian ohi omasta tilanteestaan. Josta sinä onnistuit närkästymään.
Miten olisi, jos mies olisi kuunnellut, näyttänyt, että oikeasti kuuntelee ja lopuksi sanonut, että onneksi näyttää siltä, että kyseessä on valiaikainen tilanne ja kyllä se siitä vielä helpottaa. Onko ihan liian erikoista reagointia?
Miten kyllä se siitä vielä helpottaa lätinä auttaa vähärahaista voivottelijaa?
Onko oikeasti liian vaikeaa sanoa ääneen miehelle "hei et viitsis leveillä niillä rahoillas kun mä mietin miten maksan ton autonraadon korjauksen"?
Sen sijaan ihmetellään asiaa mammafoorumeilla.
Jos saisit suusi auki ja tuon sanottua miehelle, luultavasti 1) hän tarjoutuisi maksamaan sen toyotasi remontin 2) alkaisi kettuilemaan lisää ja osoittautuisi idiootiksi jonka voisit lempata ja jatkaa elämää eteenpäin.
Syvällisemmin tämän takia varmaan oletkin persaukinen kun et saa suutasi auki oikeissa paikoissa elämässä...
Taidan ymmärtää mistä puhut. Minulla on kaverina parikin tällaista henkilöä. Jos totean vaikka, että olipa hurja hammaslääkärilasku, niin tyyppi raottaa lompakkoa, jossa on 1000- 2000 € käteisenä. Tai toiselle, että eipä mennyt auto taaskaan katsastuksesta läpi niin mainitaan heti omasta autosta kuinka se on aina mennyt läpi ekalla eikä ole koskaan ollut mitään vikaa.
Kyseessä on kuitenkin mielestäni mukavat ja fiksut tyypit eikä tuollaisista pikkuasioista tule ärsyyntyä. Pitäisi olla onnellinen, että toisella on asiat kunnossa. Joskus se on vaan väsyttävää, jos itsellä kaikki menee päin persettä ja toisen pitää kaikessa osoittaa paremmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis keskustelette rahasta ilman että valitat ja mies osallistuu keskusteluun miettimällä asiaa omasta näkökulmastaan.... Mitä leveilyä se on?
Jos toinen miettii, miten saa rahat riittämään, niin ei kyllä ole mun mielestä normaalia alkaa siinä vaiheessa pohtia sitä, miten paljon rahaa itsellä on. Tai ehkä tämä onkin nykyään normaalia, mutta menneinä vuosikymmenenä olisi pidetty moukkamaisena käytöksenä.
No miten siihen "ei rahat niinku riitä, niinku" -turinaan pitäisi osallistua? Eikö saisi kertoa, että minulta voisit saada avustusta, minulla on siihen varaa?
Ap:n esimerkki paljastaa, miksi omilla tuloillaan pärjäävän ei kannata persaukisten kanssa seurustella. Tekee tai sanoo mitä vain, aina se rahansa hukannut ymmärtää tahallaan väärin.
Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Kun minä pystyn auttamaan ja haluan auttaa, niin vihoviimeinen asia mikä tulisi mieleen tehdä on laittaa se toinen oikein erikseen pyytämään sitä apua. En tosiaan vihjaile, että "minulta voisit saada avustusta, minulla on siihen varaa". Tarjoan apua konstailematta ja oma-aloitteisesti, jos haluan sitä antaa. Vai onko teillä joku ihmeellinen tarve siihen, että apua tarvitsevan pitää vähän jotenkin nöyristellä tai joutua vaivaannuttavasti ottamaan esille, että hän nyt toivoisi minulta jotain?
Ihan tutkitusti rahoissaan oleminen tekee itsekeskeiseksi ja näivettää sosiaalisia taitoja, kovakyynärpäinen ihminen voi olla sellainen jo alkujaan. Ei ole todellakaan normaalia käytöstä kääntää joka keskustelu omaan napaan ja väsähtää hetkessä, kun joutuu joskus kuuntelemaan. Tuo on se syy, miksi ei kannata katsella kovatuloisempia, jos ei itsekin ole varoissaan ja jaa samanlaisia kovia arvoja. Tämän takia täällä miehet valittavat, miksi ei löydy naista, vaikka sijoituksia on niin-ja-niin-paljon ja rasvaprosentti se-ja-tuo ja autokin niin-ja-niin-kallis. Sitten epäilevät, että joillakuilla muilla on vielä enemmän kaikkea. Ei se niin mene. Samaan aikaan empaattisella ja keskustelutaitoisella, matalapalkkaisella miehellä on aina joku kiva ja nätti nainen kainalossa. Varmaan jokainen, jolle tuttavapiiriä on kertynyt, tuntee jonkun tuollaisen.
Kyllä taas tää ketju osoitti miten monilla ihmisillä on ihan alkeellisetkin käytöstavat hukassa. Huoh.