Kehuskele asioilla joilla et normaalisti kehtaa!
Asioilla jotka ovat oikeastaan melko mitättömiä mutta mielesi tekisi manita se joka kerta kun tulee puheeksi.
Voin aloittaa: Tunnen kaksi lajinsa maailmanmestarin. Eräällä tutullani on samanlainen sohva kun friedeissä Monicalla ja Rachelilla (ja olen istunut siinä!! ;)) ja minulla on samanlainen aamutakki kun californicationissa Hankilla
Kommentit (178)
HÄSSIN NAAPURIN NAIKKOSTA EESTÄ KA TAKAA KU VAIMO ON NIIN RUMA
Pärjään vaativissa korkeakouluopinnoissa hyvin vaikka minulla on suurperhe ja sairaus joka estää opiskelua n. 1/3 ajasta mitä siihen todellisuudessa haluaisin käyttää. Sain mensan testissä tulokseksi > 135 eli olisin voinut halutessani liittyä mensan jäseneksi (en halunnut kun en sillä jäsenyydellä olisi mitään tehnyt). Saan hoidettua myös lapset ja kodin ja useimmiten nautin siitä että on paljon tekemistä ja hoidettavaa. Olen todella hyvä organisoimaan ja pitämään langat käsissä. Osaan kuitenkin myös ottaa rennosti kun on tarpeen eli en siivoa väkisin puoleen yöhön jos aiemmin ei ole ehtinyt, sen ehtii myöhemminkin.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 00:18"]
Minulla on kauniit, tasaiset ja vaaleat hampaat huolimatta vuosikymmenten tupakanpoltosta ja kahvinjuonnista. On vain niin hyvät geenit:-)
[/quote]
Mitähän keuhkot sanovat? Toivottavasti hyvät geenit pelastavat nekin.
Mikä ettei. Mulla on mm. kaunis vartalo, siinä on kaunis feminiininen lantion kaari, kapea vyötärö. Kokonaisuudessaan tiimalasi, ja terhakat rinnat ikäisekseni.
Useimmat miehet ihastuvat minuun aivan uskomattoman helposti. En ole poikkeuksellisen kaunis, enkä edes kovin nuori, enkä koskaan ole harrastanut yhden illan juttuja. Silti vahvatkin miehet soittelevat perääni, lähettävät kukkia ja rakkauskirjeitä tai joskus jopa itkevät perääni. (Kuulostaapa tämä kamalalta näin kirjoitettuna).
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 09:45"]Mun kroppa on aika jees ja oon hyvä opiskeluissani, enkä siis ulkoaopettelussa vaan älyllisissä tehtävissä. Mulla on myös upeat hiukset. Mun leffa/kirja/musamaku on myös loistava. Oon myös pitkäjänteinen ja empaattinen ihminen.
Hei tästähän tuli ihan hyvä mieli, yleensä vaan keskittyy haukkumaan itseään.
[/quote]
Mitä, jos väitänki, et mul on vielä parempi musa-, leffa- ja kirjamaku kuin sulla? Miten tommosella makuasialla voi retostella :D
Olen hengaillut Eremenkon kanssa hänen serkkunsa luona Kalliossa silloisen poikaystäväni kanssa.
Olen seurustellut vakavasti parin hyvin äveriään suomalaisen kanssa, sellaisten, joiden n.tulot löytää googlaamalla. Toinen osti minulle muuten vaan lahjaksi uuden mersun, josta silloin kieltäydyin - tänäpäivänä ottaisin vastaan :D.
Olen poikkeuksellisen kaunis, eikä minun tarvitse sen eteen tehdä mahdottomuuksia. Silti käytökseni on vaatimatonta ja olen oikeasti empaattinen luonteeltani. Olen myös hauska ja tulen sosiaalisissa tilanteissa enemmän kuin hyvin toimeen.
Olen kielissä lahjakas, olen erittäin hyvä laulamaan ja harrastan valokuvaamista - jossa olen hyvä.
Tunnen olevani erityinen/erikoinen, mutten vielä tiedä miksi. Tätä on vaikea selittää. Tuntuu, kun minulla olisi jotakin suurempaa tulossa. Ja en tarkoita jeesustelua tai julkisuutta.
Ja nämä siis sellaisia, joilla en ikimaailmassa ääneen kehuskelisi - paitsi ehkä tuon laulamisen, kielet ja valokuvaus. Saa kai ihminen joitain hyveitään ääneen kehua :).
Mutta vastapainoksi elämässäni on ollut paljon pahaa. Paha lapsuus, ei niin hyvä lapsuudenperhe, koulukoteja, huumeita, alkoholia, rumempiakin rumempia ajatuksia.. Nuo n. 10v sitten. Koen yhä olevani jotenkin eristäytynyt ja yksiäinen -> jollain lailla masentunut. HAH ja näköjään anonyymisti hyvin itseriittoinen tämän pitkän viestin perusteella!
Minun lapseni tulee muutaman vuoden sisällä olemaan urheilun saralla sellainen nimi, jonka jokainen suomalainen tuntee. Ei mulla muuta. =)
Olen ylivoimainen Trivial Pursuitissa, Kimblessä, Monopolissa ja muissa lautapeleissä. Tai strategiapeleissä noin ylipäänsä.
Olen pettänyt vaimoani yli kymmenen naisen kanssa jäämättä kiinni. Sama edellisissä parisuhteissa. Olen ilmeisesti hyvä tässä pettämisessä heh heh. :-)
Yliopistokoulutus ei ole tehnyt minusta paskapäätä, toisin kuin isosta osasta kavereitani ja tuttaviani. On kamalaa nähdä, millainen vaikutus koulutuksella on ihmiseen: normaaleista ihmisistä tulee todellisuudesta vieraantuneita hienohelmoja, jotka halveksivat "alempia sosiaaliluokkia".
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 08:24"]
Mun tytär oppi lukemaan 2 v 11 kk iässä. Nyt tasan 4-vuotiaana lukee sujuvasti ja kirjoittaa pieniä viestejä ihan omatoimisesti.
[/quote]
Minulla puolestaan on tytär, joka oppi lukemaan 3 v 3 kk ja luki sujuvasti ennenkuin täytti neljä. 4-vuotiaana kirjoitti jo sujuvasti. Muutenkin skarppi lapsi ollut aina, esimerkiksi nyt kolmasluokkalaisena opiskelee lukion englantia. Kuulostaa älyttömältä, mutta opetteli tosiaan oma-aloitteisesti ensin suomen kieliopin, niin siitä oli helppo siirtyä englantiin kunhan ensin kartutti sanavarastoaan.
No, nostin tämän tähän kehukeskusteluun siksi, että omaa lahjakasta lasta ei voi kehua juuri missään muualla kuin puolison ja isovanhempien kanssa. Jos kaveri kehuu, että meidän Matti 6-vuotta oppi juuri lukemaan, niin sano siinä sitten, että "mahtavaa, meillä Milla oppi 3-vuotiaana". Aikamoinen mahalasku. Tai kuinka ja kenelle kehua, että meidän Milla osasi ratkoa yläkoulun kemian kaavoja seitsemän vanhana, kun samanikäiset lapset opettelevat laskemaan yhteenlaskuja.
Lahjakkaan lapsen vanhempi ei oikein saa vertaistukea mistään. Suomalaisittain opettajille tuntuu olevan tärkeämpää se, ettei lapsi vaan kuvittele itsestään mitään ja että täytyyhän sitä nyt vaan istua paikallaan ja tavata aapista samalla kun muutkin. Oppimisvaikeuksista kärsiville lapsille on monen sorttista apua (joka on ihan oikein ja tosi hyvä), mutta lahjakkaille lapsille osoitettua erityistukea ei yksinkertaisesti ole. Ja sitä perustellaan sillä, että lapsen nyt vaan pitää oppia sietämään tylsiä asioita ja kasvattaa kärsivällisyyttä.
Lahjakkaita lapsia löytyy ja heidän vanhempansa ovat yleensä hiljaa ongelmiensa kanssa. Haasteita vanhempana löytyy, ne ovat vaan erilaisia. Mutta kehun siis nyt, että mulla on (m,inun mielestäni) maailman ihanin lapsi. Avoin, sosiaalinen, rakastava, positiivinen ja pirun lahjakas. :)
Olen älykäs, jopa siinä määrin, että mua pelätään. Tajuan laajat ja monimutkaiset syy-selityssuhteet paremmin kuin yksikään tuntemani ihminen. Pärjään myös täysin yksin, rakastan olla sinkkuna isossa kaupungissa, miehistä ei olisi pulaa mutta ei vaan kiinnosta. Mä olen löytänyt onnellisuuden siinä iässä, kun ihmiset yleensä tekee kuolemaa perheen ja työn ristiaallokossa.
Olen myös ihan saatanan hyvännäköinen.
Mulla on kaunis ääni tai ainaki saan siitä kehuja usein. Asiat joista oon vähänki kiinnostunu osaan kertoo niistä melkein kaiken ja muistan vaikeita sanoja hyvin. Mulla on erityinen yhteys eläimiin ja saan ne helposti rauhoittumaan. Oon erittäin seksuaalinen ihminen ja osaan nauttia seksistä joka tilanteessa.
Olemme miehen kanssa ihan oikeasti hyviä vanhempia ja teemme monet asiat paremmin kuin mitä tutut tekevät. Ja emme ole mitään marttyyrejä myöskään. Meidän perhe-elämä toimii ja jokainen voi hyvin.
Palauduin raskaudesta loistavasti. Näytän jopa paremmalta kuin ennen raskautta, vaikka en ole koskaan harrastanut liikuntaa.
Juon 1,5 L kokista päivässä ja en ole lihonut grammaakaan. Hampaatkin ovat säilyneet valkoisina ja reikiä ei ole ollut.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 11:43"]
Mulla on ihan äärimmäisen helppo puolivuotias lapsi. Synnäriltä kun kotiuduttiin, niin toinen yö kotona oli täysin ehjä. Ensimmäisen kuukauden jälkeen yöt ovat olleet täysin ehjiä, yhden käden sormilla laskettavissa poikkeukset. Lapsi on terve, kasvaa hyvin, kehittyy hienosti. Konttaa nyt puolivuotiaana. Äitiyslomaa voi siis todellakin pitää lomana, ja mulla on aikaa ja energiaa harrastaa omia juttujani. Mä en tiedä mitään mistään valvotusta vauva-arjesta, en mistään maito- tai muistakaan allergioista, sairauksista tai huolesta. Meillä menee siis todella hyvin :)
[/quote]
heh, mulla oli ihan samanlainen esikoinen. Sinisilmäisenä ajattelin, että voisin tehdä vaikka sata lasta jos tämä on näin helppoa. Toisen kohdalla sitten pilvilinnat romahtikin, kun oli aivan päinvastainen vauva esikoiseen verrattuna. Vasta nyt 2 vuotiaana alkaa pikkuhiljaa elämä palata raiteilleen, vaikka edelleen on todella hankalia päiviä itkua ja kitinää täynnä.
[/quote]
Minullakin on tuollainen helppo esikoinen. Helppo vauva, nyt kaunis ja älykäs, sosiaalisesti lahjakas ihana lapsi. Toista odottaessa ajattelin, ettei lottovoitto voi osua kahdesti samaan taloon. Mutta toinen lapsi on yhtä helppo kuin ensimmäinenkin. :) Lapset eivät juurikaan tappele, vaan leikkivät kauniisti keskenään, valvotuista öistä en minäkään tiedä mitään jne. Ärsyttävää, eikö?
Olen todella hyvä laulamaan ja olen luonnonkaunis! Kyllä, pari on pyörtynyt nähdessään minut.
Mä melkein sain, -pojat ei saanu mitään.