Miten joku voi olla 4-5 vuotta kotona lasten kanssa?

Minä olin 4 vuotta kotona. 2 lasta pienellä ikäerolla. Olin vieläpä työtön kun lapset aloittivat osa-aikaisen päivähoidon ja minä töiden etsinnän. Työllistyin vakituiseen työhön 2kk kuluessa, palkka nousi 300€ siitä mihin 4 vuotta sitten jäin. Hyvä ja kiinnostava työ media-alalla, tykkään. Haastattelija vieläpä kysyi haastattelussa että mitä olen siltä 4 vuodelta oppinut kun olen kotona ollut ja sanoi että arvostaa heitä jotka jaksaa pieniä lapsia kotona hoitaa. Yllätti kyllä minutkin tuolla. Että joskus näinkin päin, ei kannata aina ajatella negatiivisesti.

Olen ollut poissa työelämästä yhteensä kuusi vuotta parin vuoden pätkissä, neljä lasta. Olen ylläpitänyt ammattitaitoani jatkuvasti, eikä virkaan paluussa ole ollut mitään todellisia ongelmia kertaakaan. 

Miksi en jaksaisi olla kotona rakkaimpieni kanssa? Huolestuttavaa olisi, jos en heitä jaksaisi.

No huonostihan siinä kävi, 5 vuoden jälkeen ei enää kukaan huoli työhön. Nyt työttömänä jo yli vuoden ja vielä huonommalta näyttää. Työn luonne on sellainen ettei ammattitaitoa oikein kotioloissa voi ylläpitää, siis käytännön puolta. Toki muuten alan edistymisiä olen seurannut ja jopa opiskellutkin lisää, mutta se työkokemus...

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 17:21"]

Miksi en jaksaisi olla kotona rakkaimpieni kanssa? Huolestuttavaa olisi, jos en heitä jaksaisi.

[/quote]

 Ei ollut kyse lainkaan jaksamisesta. Luitko aloitusta ollenkaan?

Pakko, kun ei saa töitä, vaikka kuinka hakee!!

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 17:21"]

Miksi en jaksaisi olla kotona rakkaimpieni kanssa? Huolestuttavaa olisi, jos en heitä jaksaisi.

[/quote]

Miten se liittyy aiheeseen? Nyt oli kyse siitä millaisesta työstä voi olla pois viisikin vuotta ilman että siitä on mitään haittaa esim. työllistymisen kannalta.

Minä olin 3.5v yhden lapsen kanssa. Nyt hän on kohta 4v. Opinnot oli kesken kun lapsen sain, 3v opiskelin kotona enemmän ja vähemmän, nyt aloitti tänä syksynä päiväkodin. Valmistun kun lapsi on 5v. Itse olen tuolloin 26v. En vaihtaisi pois kotivuosia. Olisin työelämässä jo jos lapsi olisi mennyt vaikka 2v päikkyyn.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 17:06"]

Tai vielä enemmän? Millä alalla oikeasti onnistuu, ilman että työura kärsii? Sehän on pieni ikuisuus poissa työelämästä.

[/quote]

Ei ollut töitä, mihin mennä, joten samapa tuo oli. Olen vaihtanut alaa ja olen nykyään ihan mukavassa ja suht. vaativassa työssä. 

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 17:32"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 17:06"]

Tai vielä enemmän? Millä alalla oikeasti onnistuu, ilman että työura kärsii? Sehän on pieni ikuisuus poissa työelämästä.

[/quote]

Ei ollut töitä, mihin mennä, joten samapa tuo oli. Olen vaihtanut alaa ja olen nykyään ihan mukavassa ja suht. vaativassa työssä. 

[/quote]

Jäi pois, että opiskelin iltaisin. Mutta se vaatii tukiverkkoja tai miehen, jolle asia sopii. Mulla on se hyvä mies. 

se on iso riski: laskee naisen palkkaa, huonontaa etenemistä. ja lopulta huonontaa eläkkeenkin.

itse en suostuisi. meillä perhevapaat jaettiin 50% + 50%

Minä, aikuiskouluttaja, olin kotona reilusti yli 6 vuotta lasten kanssa. Palasin töihin kun tarjottiin paria kurssia, ei ollut siis alunperin mitään paikkaa odottamassa, ihan tyhjän päällä olin. Vaihdoin eri työnantajalle ja eri tehtäviin reilu vuosi sitten, edelleen kylläkin koulutan. Minulle on käynyt ihan hyvin. Olen ihminen, joka uskoo kutsumukseen: kutsumukseni oli olla kotona lasten kanssa tärkeät vuodet, nyt kutsumukseni on koululaisten äitinä olemisen lisäksi kouluttaa aikuisia. Olen erittäin aktiivinen ihminen, hankin jatkuvasti uutta tietoa, en jää paikoilleni. näin tein myös kotiäitivuosinani, hankin myös lisää koulutusta. Ehkä sekin vaikuttaa, että en koe mökkiytyväni vaikka olisin kotona, koska minulla on aina jotain uutta pientä projektia mielessä.

Mä olen ollut nyt 14 vuotta. Ei työuraa, enkä loisi valtion enkä mieheni rahoilla. Ihan omillani olen.