Mitä tuli peruskoululuokkasi priimuksista aikuisina?

Narkomaani valitettavasti..

Yhdestä tuli joku avaruusfysiikan tohtori, toisesta filosofian tohtori, kolmannesta joku markkinointisuunnittelija ja neljännestä kirjastonhoitaja. Ovat muuten kaikki tyttöjä, pojat ovat melkein järjestään jossain ihan suorittavissa töissä. Minusta kasin oppilaasta tuli opettaja. 

Yllätyin: meidän luokan kympin oppilaat on nykyään työttömiä/hakee kuudetta kertaa opiskelemaan jonnekin, yliopistossa sosiologiaa opiskeleva sekä lastentarhan opettaja. Itse olin peruskoulussa aika tavallinen kasin oppilas, mutta lukiossa sitten petrasin ja kohta valmistun di:ksi.

Mielenterveyspotilas ja anorektikko. Oli nimittäin koko kouluajan rankasti kiusattu hylkiö. On todella paha olo hänen puolestaan nyt, koska minun olisi pitänyt puolustaa häntä, sillä hänessä ei ollut oikeasti mitään vikaa. Sen sijaan olin, kuin mitään kiusaamista ei olisi olemassakaan ja annoin hiljaisen hyväksyntäni kiusaajille, joista jokainen on nyt menestynyt paremmin, kuin tämä kiusaamansa luokan priimus

Toisesta tuli tuomari, toisesta lääkäri. Peruskauraa.

Toisesta lastentautien erikoislääkäri ja toisesta sekakäyttäjä. Jälkimmäinen on edelleen älykäs, mutta aineet veivät opiskeluaikana mukanaan.

Kuvataiteilija, joka näyttää menestyvän kansainvälisesti. On asunut ja elää taiteellaan New Yorkissa. Yllätyin, luulin, että hakeutuisi enemmän yliopistouralle

j

Opiskelen oikeustieteellisessä

Homoja.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 23:22"]

Toisesta priimuksesta tuli englanninkielen kääntäjä ja toisesta useiden kaupankassalla vietettyjen välivuosien jälkeen sairaanhoitaja. Molemmat hienoja ammatteja, mutta jännä sinällään, että luokan keskiverto-oppilaiden joukossa tuli mm. yhteiskuntatieteiden tohtori, lakimies sekä alansa huippu erikoislääkäri.

[/quote]Mutta eikö ole hienoa että motivaatiolla ja viitsimisellä pärjää pitkälle, ettei aina tarvitse olla huippulahjakas? Moni myös kompastuu siihen lahjakkuuteensa, lähes kaikessa mennään siitä mistä aita on matalin kun yrittämättäkin pärjää :(

Meillä oli kaksi kympin tyttöä, jotka eivät olleet ollenkaan stereotyyppisiä hikareita, vaan pikemminkin räväköitä pahiksia. Ilmeisesti kumpikin pärjäsi tosi vähällä työllä, koska molemmat myös lintsasivat ja käyttäytyivät muutenkin kuin pahimmatkin syrjäytymisuhassa olevat, mutta arvosanat oli kuitenkin koko ajan ihan huippuja. Toinen on opiskellut jossain huippuyliopistossa maailmalla, tekee jotain tiedottajan töitä nykyään. Toisesta tuli opettaja!  Se oli vähän yllätys, kun se koulunkäynti ei niin kovasti näyttänyt kiinnostavan. Kumpikin on käsittääkseni opiskellut parikin tutkintoa lyhyessä ajassa, eli kai se oppiminen on heille vaan ollut aina helppoa.

Lakimies, myyntipäällikkö, muusikko

En muista ketä oli priimuksia. Enkä toisaalta ole yhteyksissäkään että tietäisin.

Meneekö ihmiset oikeesti joihinkin luokkakokouksiin? Vai mistä te nää toisten ammatit niin tarkkaan tiedätte?

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 23:30"]

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 23:22"]

Toisesta priimuksesta tuli englanninkielen kääntäjä ja toisesta useiden kaupankassalla vietettyjen välivuosien jälkeen sairaanhoitaja. Molemmat hienoja ammatteja, mutta jännä sinällään, että luokan keskiverto-oppilaiden joukossa tuli mm. yhteiskuntatieteiden tohtori, lakimies sekä alansa huippu erikoislääkäri.

[/quote]Mutta eikö ole hienoa että motivaatiolla ja viitsimisellä pärjää pitkälle, ettei aina tarvitse olla huippulahjakas? Moni myös kompastuu siihen lahjakkuuteensa, lähes kaikessa mennään siitä mistä aita on matalin kun yrittämättäkin pärjää :(

[/quote]

Jep, olen itse aikoinani ollut luokkani priimus ja minusta tuli kyllä pahin alisuoriutuja ikinä... Ikävä kyllä. Ammatti on, mutta en tee koulutustani vastaavaa hommaa. 

Poikien priimus valmistui DI:ksi, sen enempää en hänestä tiedä saattaa olla jatkanut tohtoriksi.
Tyttöjen priimus valmistui insinööriksi ja on nykyään ulkomailla kotirouvana.

Tuomari, eläinlääkäri ja Scanburgerin pihvinpaistaja.

Olin itse yksi luokkani priimuksista ja minusta tuli henkilöstöpäällikkö kv. yritykseen, nyt tosin olen vanhempainvapaalla. Yksi pelaa jääkiekkoa jossain Venäjällä, toinen on ulkomailla jossain biokemian tutkijanhommissa ja kolmas on toimitusjohtaja omassa yrityksessään. Meitä oli neljän pinkoporukka joka erottui muista.

Yhdestä tuli tekniikan tohtori ja sitä myöten erään pörssifirman "rivityöntekijä". Jonkin sortin asiantuntija kai, mutta ei firman hierarkiassa ylimmillä tasoilla. Toisesta tuli journalisti, joka on edennyt urallaan aika lähelle erään suuren mediatalon terävintä huippua. Yksi meni töihin perheensä pienyritykseen, ja on nykyään sen tj. Neljäs lähti Nokian hommissa ulkomaille, ja on edelleen sillä tiellään.

Metsänhoitaja, tulkki, fysioterapeutti.