Käsi sydämellä, miksi vain tuli hankittua vain yksi lapsi

Sairastuin vakavasti, enkä enää voinut saada lapsia, mutta hyvä kun henki säilyi. Lapsi oli vasta kaksivuotias, kun sairastuin.

Ensimmäisestä tuli täydellinen. Ei tarvetta toiselle.

Joku muu. Ei ole varmaa tuleeko toista lasta, ei suunnitelmissa ainakaan vielä koska esikoinen niin pieni.

Jokin muu, mies jätti (meillä 1 yhteinen lapsi, eikä minulla muidenkaan kanssa enempää kun tuo yksi eksäni kanssa siis) ja olen jo 46-vuotias. Olisin halunnut ns. Iltatähden mutta hankalampi homma tällä iällä löytää mies jonka kanssa tuo toteutuisi.

Miksi alapeukkuja?

Huomasin ensimmäisen lapsen kohdalla miten sairas holhousyhteiskunta Suomi on. Yhden kanssa vielä jotenkin pystyy taistelemaan rattaita vastaan. En uskaltanut ottaa riskiä jaksanko useamman kanssa samaa

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisestä tuli täydellinen. Ei tarvetta toiselle.

🤗

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisestä tuli täydellinen. Ei tarvetta toiselle.

Täällä tuli niin surkeita, että vasta neljännestä tuli täydellinen.

Yritin kyllä toistakin, mutta keskenmeno.

Terveydellisistä syistä luovuin ajatuksesta. Ensimmäinen raskaus oli vaikea, viimeiset viikot sairaalassa ja suunniteltu sektio kun viikot olivat vielä keskosen puolella

En löytänyt sopivaa uutta miestä, että olisimme voineet yrittää toista.

Joku muu, ero. Ehkä tuo alunperin suunniteltiin useampaakin on olisi käynyt. En halunnut lapsia useiden miesten kanssa eikä onneksi ole ex-mieskään halunnut muiden kanssa. Tällaisissa perheissä vanhemmat lapset eivät ole välttämättä tasa-arvoisia. Kohta se ei sekoittaisi lapsen elämää kovin pahasti vaikka ex hankkisikin lisää kun lapsi on jo teini.

Yhden lapsen voi vielä pitkin hampain hyväksyä, jos joku ei pysty olemaan sitä tekemättä. Kaksi on jo ympäristörikos.

Ainoastaan itsekkäät ja täysin vastuuttomat ihmiset tekevät lapsia tässä maailmantilanteessa.

Selkävaivaisena raskausaika oli yhtä hlvettiä. Puhumattakaan pikkulapsiajasta.

Vierailija kirjoitti:

Yhden lapsen voi vielä pitkin hampain hyväksyä, jos joku ei pysty olemaan sitä tekemättä. Kaksi on jo ympäristörikos.

Ainoastaan itsekkäät ja täysin vastuuttomat ihmiset tekevät lapsia tässä maailmantilanteessa.

On ekologisempaa, että toiset perheet tekevät muutaman ja useampi velailee kuin, että kaikki tekisivät yhden tai kaksi. Suomessahan se aika mukavasti näin menee, syntyvyys on hyvinkin alle kahden kantasuomalaisessa kulttuurissa.

Toista yritetään parhaillaan. Eka tuli nopeasti ja helposti, nyt takana jo yli puoli vuotta ilman onnea. Vuoden jälkeen loppuu yritys ja todetaan että tämä oli tässä ja yhteen jää. En nimittäin enää usko että onnistuu.... Onneksi se ei ole maailmanloppu kummallekaan meistä, pärjätään näinkin.

Alunperin minulla oli haave miehestä ja pienestä yhteisestä "pesueesta". Tulin kuitenkin vahingossa raskaaksi (minipillerit) miehelle, jonka kanssa erosimme juuri ennen raskauden selviämistä. Päätimme pitää lapsen yhdessä vaikka emme yrittäneetkään parisuhdetta. Suunnitelmat muuttuivat, mutta olen tähänkin tyytyväinen. Asumme lapsen isän kanssa lähekkäin ja lapsi asuu molempien luona joustavasti omien toiveiden mukaan.

Avioero. Olisin kyllä halunnut lisää lapsia, mutta kelvollista miestä on todella vaikea löytää.

Tämä kysely on aika sutaisten laadittu. Siihen olisi pienellä panostuksella ja vähän mielikuvitusta käyttämällä voinut lisätä paljon enemmän vastausvaihtoehtoja, jolloin siitä olisi tullut vähemmän vääristelevän ja johdattelevan oloinen. Nyt valitettavasti jää vain sellainen fiilis, että kyselyn laatijalla on jokin agenda taustalla.

Joku muu. Meillä on yksi lapsi joka vielä niin pieni ettei suunnitelmissa ainakaan vielä toista. Mutta kunhan esikoinen vähän kasvaa, mietinnässä toinen lapsi :)

Ensimmäinen oli niin allerginen ja sairasti refluksia että en uskaltanut hankkia lisää. Yli 50% mahdollisuus että sama toistuu.

En koskaan halunnut lapsia, jo yksi oli kompromissi.

Haluan tietynlaisen elämänlaadun, ei ole varaa enempään kuin yhteen lapseen.

Ekologiset ja periaatteelliset syyt.

Olen introvertti ja erakko, joutuisin taas pois mukavuusalueelta.

Hoidin jo yhtä lasta yksin. Halusin antaa hänelle parhaat mahdolliset lähtökohdat enkä olisi yksin kyennyt siihen jos olisi ollut toinenkin lapsi siinä jaloissa. En myöskään halunnut miestä.