Käsi sydämellä, miksi vain tuli hankittua vain yksi lapsi
Kommentit (53)
Tuli ero. Sen jälkeenkin halusin uuden kumppanin kanssa lapsia, mutta siitä suhteesta ei muuten tullut mitään. Nyt sitten jo liian vanha ja en enää halua lisää lapsia.
Vaimo ei enää halunnutkaan toista, vaikka aiemmin molemmat toivoi kahta. Erottiinkin sitten myöhemmin.
Minullekaan ei tullut reaurssien puplittamisesta mieleen raha.
Vaan leikkiaika, keskusteluaika, erilaisten asioiden opettaminen, mahdollisuudet ottaa lapsi mukaan eri paikkoihin jne
Vaikea synnytys ja sen jälkeiset vauriot. Ehkä olisin toisen voinnut vielä tehdä, jos joku muu olisi sen synnyttänyt.
Mutta toisaalta yksi lapsi on niin helppo ja saa kaiken huomion. Tarvitsee katsoa vain yhden läksyt, muistaa vain yhden harrastukset, ostaa vain yhdelle kaikki vaatteet ja kamppeet. Ja ruokaakaan ei tarvitse tehdä niin paljoa. Helppo matkustaa, tulla ja mennä. Ihana, mukava, kaikin puolin terve lapsi.
Ainoa lapsi tehtiin hoidoilla. Jos pakkaseen olisi saatu alkioita, niin olisimme yrittäneet alkionsiirtoa, mutta miehen huonon sperman takia vain yksi munasolu hedelmöittyi ja siitä alkoi sitten raskaus. Tämän takia tulin äidiksi vasta 36-vuotiaana ja koimme, että ikä ja uudet hoidot tulivat vastaan. Nyt mennään näin.
Puoliso kuoli, enkä ole etsinyt uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halunnut puolittaa esikoiseen käytettävissä olevia resursseja. Parempi hoitaa yksi lapsi kunnolla kuin kaksi vähän sinne päin.
Ohis, miten ne kaikki resurssit puolittuu? Esimerkiksi vanhemman työssäkäynti ei kaksinkertaistu useamman lapsen myötä vaan lasten kustannuksiin menee yleensä vain murto-osa tuloista. Toinen ja kolmas murto-osa ei tunnu kovin erilaiselta. En nyt saivartelemaan enempää, mutta kahden tai useamman lapsen perheissä lapset eivät pärjäile millään puolikkailla resursseilla. Teillä ei riitä resurssit, selvä. Toisilla on muita toivottavasti parempia ajatuksia, miksi tahtovat yhden lapsen.
Samaa mieltä. Yhdelle ei myöskään ole tuplaten aikaa koska yleensä yhden kanssa ei olla yhtään sen pidempään kotona varhaislapsuudessa. Sen sijaan esikoiselle voi olla vanhemmalla paljon enemmänkin aikaa kun on toisen lapsen kanssa hoitovapaalla. Resurssien puolittajalla ei taida olla riittävä matikkapää.
En ole tuo resurssien puolittaja, mutta itselläni kaksi lasta tarkoittaisi sitä, että en jaksaisi samalla tavalla keskittyä ja antaa huomiota kahdelle lapselle (erikseen). Olkoon sitten vaikka henkisiä resursseja tai mitä vaan, jotka eivät itselläni riittäisi.
Henkilökohtaisten henkisten resurssien rajat ovat aivan eri asia kuin "resurssien puolittuminen".
Perintö on suurempi ainoalle lapselle.
Johtaja kirjoitti:
Naisystävä oli salaa lopettanut pillerit ja tuli raskaaksi, nyt olen vielä 10v vankeudessa ja pakkoaviossa tuon naisen kanssa.
Erossa joutuisin maksamaan lastenvalvojan laskelmien mukaan n:1000€/kk elareita.
Nyt yritän leikkiä perhe-elämää ja ns. Työreissuilla käytän sitten maksullisia ja ulkomaille otan aina jonkun hoidon mukaan.
Voi järkyttävä mitä tekstiä. Jollain on tällainen mies, miettikää!
Vierailija kirjoitti:
Perintö on suurempi ainoalle lapselle.
Ja ei ole muita tappelemassa perinnöstä!!!
Onko jollain ollut niin, että vain toinen ei halua ja toinen haluaa. Pääsittekö yli?
Vierailija kirjoitti:
Vaimo ei enää halunnutkaan toista, vaikka aiemmin molemmat toivoi kahta. Erottiinkin sitten myöhemmin.
No vaimollasi taatusti oli hyvä syy tuohon, ettei halunnut toista. Raskausajan, synnytyksen ja / tai vauva-ajan vaivat ovat jotain, mitä sinä miehenä et toki voi ymmärtää.
Sairastuin vakavasti lapsen ollessa pieni ja piti yrittämistä siirtää. Myöhemmin tuli ero lapsen isästä. Meni useampi vuosi eikä ollut mitään pitkää seurustelusuhdetta. Nykyisen miehen kanssa olen ollut melkein 10 vuotta ja lapsi saisi tulla, mutta eipä ole tullut.