Käsi sydämellä, miksi vain tuli hankittua vain yksi lapsi

Vierailija kirjoitti:

Hoidin jo yhtä lasta yksin. Halusin antaa hänelle parhaat mahdolliset lähtökohdat enkä olisi yksin kyennyt siihen jos olisi ollut toinenkin lapsi siinä jaloissa. En myöskään halunnut miestä.

Halusin antaa parhaat mahdolliset lähtökohdat... En halunnut lapselle isää enkä sisarusta. Äitinä pystyn yksin täyttämään lapsen elämän.

Ok.

Esikoisen synnytyksestä jäi trauma ja lekuri sanoi ettei voi taata että saan sektion. Olin muutenkin kahden vaiheilla ja tuo oli viimeinen niitti.

Mies ei halunnut toista lasta.

Joku muu. Ensimmäisen lapsen synnyttyä ja siitä kasvaessa, totesin että nyt minulla on kaksi lasta hoidettavana (siis mies ja lapsi) Mies osoittautui täysin vastuuttomaksi, en voinut kuvitellakkaan lisää lapsia. Nuorena minulla oli haaveena iso perhe.

Joku muu

Mies ei kyennyt ottamaan vastuuta ja pyöritin arkea yksin. Olisin halunnut toisen lapsen, mutta siinä tilanteessa se ei ollut järkevää, koska tiesin eroavani.

Tuohon miehen vastuuttomuuteen liittyi myös miehen arjen hallinnan ongelmat ja ongelmat alkoholin kanssa.

Ja ei, mitään merkkejä ei ollut näkyvissä ennen raskautta.

Tutustuttiin toiseen yhden lapsen perheeseen ja meidän tytöt olivat syntyneet samana vuonna. Totuimme siihen miten ihana oli yhdellä autolla käydä retkillä lähellä ja kaukana. Tyttöjen kasvaessa kävimme kaikki avautuneet taidenäyttelyt Turussa ja Helsingissä, hoplopit, ähtärit, yyterit, kesäteatterit, pulkkamäet, konsertit,kylpylät, ravintolat, kahvilat, keskiajan markkinat, pitsiviikot ym. tapahtumat. Tuntui että perheemme oli täydellinen tässä kokoonpanossa. Tytöt nyt 14 ja vieläkin kekrijuhlat, vaput, uudetvuodet, ja näyttelyt ja tapahtumat, uintireissut yyterissä jne. Ihana matkustaa samassa autossa ja jutella lähes kaikest. Tytöt hihittää keskenään ja nykyään jo oppineet näistä pitkistä keskusteluista keskustelemaan kanssamme.

Näin minä en kokenut, että lapsi rajoittaa elämää. Parisuhteessakin paljon yhdessäoloa lapsiaikana. Kaikkein läheisin hellyys vähentyi, kunnes lapsi aloitti yökyläilyt kavereilla ja mummolassa.

Joskus mietin millainen olisi tullut toisesta rakkautemme hedelmästä :)

En halunnut puolittaa esikoiseen käytettävissä olevia resursseja. Parempi hoitaa yksi lapsi kunnolla kuin kaksi vähän sinne päin.

Puoliso kuoli raskausaikanani.

Siitä jäi sellainen pelko etten enää tahtonut kokea raskautta vaikka järjellä ymmärrän asian ristiriidan.

Joku muu.

Olen laiska, haluttiin kyllä lapsi ja perhe, mutta ei haluttu, että koko elämä on perhe-elämää. Yhden kanssa on aikaa muullekin ja helppo kulkea. Se toinen olisi pitänyt hankkia siihen samaan syssyyn, nyt ainokainen on 5v. ja elämä hänen kanssaan niin helppoa. En enää halua aloittaa kaikkea alusta.

En koskaan halunnut enempää kuin yhden lapsen.

Ikä ja kumppanin puute.En koe että pystyn yhdistämään yksin lapsen ja työelämän.Lapsi kuitenkin harrastaa paljon tms.

Joku muu. Miltei kuoltiin synnärille, minä ja lapsi. Päätettiin miehen kanssa lääkärin tapaamisen jälkeen että toista kertaa ei tuu.

Vierailija kirjoitti:

En halunnut puolittaa esikoiseen käytettävissä olevia resursseja. Parempi hoitaa yksi lapsi kunnolla kuin kaksi vähän sinne päin.

Ohis, miten ne kaikki resurssit puolittuu? Esimerkiksi vanhemman työssäkäynti ei kaksinkertaistu useamman lapsen myötä vaan lasten kustannuksiin menee yleensä vain murto-osa tuloista. Toinen ja kolmas murto-osa ei tunnu kovin erilaiselta. En nyt saivartelemaan enempää, mutta kahden tai useamman lapsen perheissä lapset eivät pärjäile millään puolikkailla resursseilla. Teillä ei riitä resurssit, selvä. Toisilla on muita toivottavasti parempia ajatuksia, miksi tahtovat yhden lapsen.

Yksi on ekologisempi kuin kaksi.

En halunnut edes tuota yhtä.

Naisystävä oli salaa lopettanut pillerit ja tuli raskaaksi, nyt olen vielä 10v vankeudessa ja pakkoaviossa tuon naisen kanssa.

Erossa joutuisin maksamaan lastenvalvojan laskelmien mukaan n:1000€/kk elareita.

Nyt yritän leikkiä perhe-elämää ja ns. Työreissuilla käytän sitten maksullisia ja ulkomaille otan aina jonkun hoidon mukaan.

Raskausmyrkytys siitä ekasta. Ajattelin, että en voi olla vuotta pois taaperon elämästä ollakseni raskaana ja juoksemassa keskolassa toista kierrosta. Mies myös sanoi kun kotiuduin ja lapsi oli vielä keskolassa, että ei ikinä enää. Oli pelännyt mun hengen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halunnut puolittaa esikoiseen käytettävissä olevia resursseja. Parempi hoitaa yksi lapsi kunnolla kuin kaksi vähän sinne päin.

Ohis, miten ne kaikki resurssit puolittuu? Esimerkiksi vanhemman työssäkäynti ei kaksinkertaistu useamman lapsen myötä vaan lasten kustannuksiin menee yleensä vain murto-osa tuloista. Toinen ja kolmas murto-osa ei tunnu kovin erilaiselta. En nyt saivartelemaan enempää, mutta kahden tai useamman lapsen perheissä lapset eivät pärjäile millään puolikkailla resursseilla. Teillä ei riitä resurssit, selvä. Toisilla on muita toivottavasti parempia ajatuksia, miksi tahtovat yhden lapsen.

Samaa mieltä. Yhdelle ei myöskään ole tuplaten aikaa koska yleensä yhden kanssa ei olla yhtään sen pidempään kotona varhaislapsuudessa. Sen sijaan esikoiselle voi olla vanhemmalla paljon enemmänkin aikaa kun on toisen lapsen kanssa hoitovapaalla. Resurssien puolittajalla ei taida olla riittävä matikkapää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halunnut puolittaa esikoiseen käytettävissä olevia resursseja. Parempi hoitaa yksi lapsi kunnolla kuin kaksi vähän sinne päin.

Ohis, miten ne kaikki resurssit puolittuu? Esimerkiksi vanhemman työssäkäynti ei kaksinkertaistu useamman lapsen myötä vaan lasten kustannuksiin menee yleensä vain murto-osa tuloista. Toinen ja kolmas murto-osa ei tunnu kovin erilaiselta. En nyt saivartelemaan enempää, mutta kahden tai useamman lapsen perheissä lapset eivät pärjäile millään puolikkailla resursseilla. Teillä ei riitä resurssit, selvä. Toisilla on muita toivottavasti parempia ajatuksia, miksi tahtovat yhden lapsen.

Samaa mieltä. Yhdelle ei myöskään ole tuplaten aikaa koska yleensä yhden kanssa ei olla yhtään sen pidempään kotona varhaislapsuudessa. Sen sijaan esikoiselle voi olla vanhemmalla paljon enemmänkin aikaa kun on toisen lapsen kanssa hoitovapaalla. Resurssien puolittajalla ei taida olla riittävä matikkapää.

En ole tuo resurssien puolittaja, mutta itselläni kaksi lasta tarkoittaisi sitä, että en jaksaisi samalla tavalla keskittyä ja antaa huomiota kahdelle lapselle (erikseen). Olkoon sitten vaikka henkisiä resursseja tai mitä vaan, jotka eivät itselläni riittäisi.

Vaikea raskaus- ja vauva-aika.