Lue keskustelun säännöt.
Mikähän koirarotu meille sopisi?
06.09.2021 |
Millaista koiraa suosittelette näillä spekseillä?
- terve ja pitkäikäinen rotu
- helposti koulutettavissa
- ei vaativaa turkinhoitoa
- pitää tulla toimeen lasten ja muiden koirien kanssa
- keskikokoinen tai isohko (mies ei tykkää pikkukoirista)
- itse pidän etenkin pystykorvista
- ei kuitenkaan saa olla liian riistaviettinen, sillä tulisi seurakoiraksi/pihakoiraksi
- ei ihan hirveän kova haukkumaan, toki vieraiden tulosta saa ilmoittaa yms.
Meillä on ok-talo ja iso aidattu piha, lisäksi mahdollisuus pitkiin lenkkeihin, ja olemme paljon kotona. Harrastuksena kiinnostaa esim. hajuerottelu ja etsintä/pelastuskoira toiminta, ei niinkään agilityt ja koiranäyttelyt ym.
Perehdymme aiheeseen tietysti muuallakin kuin vauvapalstan kautta :-) mutta jos vaikka täältäkin sattuisi löytymään arvokkaita vinkkejä!
Kommentit (83)
Pohjanpystykorva tai länsigötanmaanpystykorva. Jälkimmäinen toki on melko pienikokoinen, mutta mieluummin tuota suosittelisin kuin esim. suomenpystykorvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pohjanpystykorva tai länsigötanmaanpystykorva. Jälkimmäinen toki on melko pienikokoinen, mutta mieluummin tuota suosittelisin kuin esim. suomenpystykorvaa.
...Ja lisäyksenä vielä, että se tykkääkö koira aikuisena muista koirista ja lapsista riippuu pitkälti siitä, miten se pentuna sosiaalistetaan. Vaikka toki tuossa on myös rotukohtaisia eroja.
Miten olisi shiba? Ihana rotu, tulee lapsien kanssa toimeen eikä pidä juurikaan mitään ääntä. On pieni, mutta ei liian pieni kuitenkaan. Helppohoitoinen turkki myös.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi shiba? Ihana rotu, tulee lapsien kanssa toimeen eikä pidä juurikaan mitään ääntä. On pieni, mutta ei liian pieni kuitenkaan. Helppohoitoinen turkki myös.
"Omaa voimakkaan metsästysvietin" ja muutenkin kuvaillaan haastavaksi roduksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi shiba? Ihana rotu, tulee lapsien kanssa toimeen eikä pidä juurikaan mitään ääntä. On pieni, mutta ei liian pieni kuitenkaan. Helppohoitoinen turkki myös.
"Omaa voimakkaan metsästysvietin" ja muutenkin kuvaillaan haastavaksi roduksi.
Ei ole kyllä tutun shiba haastavaa nähnytkään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on pieni koira?
Minulle tuli mieleen beagle. Toki ei helpoimmasta päästä kouluttaa mutta jos on yhtään koirista kokemusta niin pärjää. Luonne on erittäin hellä, aktiivinen eikä ainakaan meillä hauku yhtään ylimääräistä. Riistavietti on veressä toki mutta ei näytä mitään intoa siihen touhuun. Rakastaa pitkiä lenkkejä.
Terve ja pitkäikäinen rotu.
Itsellä ollut ennen beaglejä todella haastavia rotuja. Pidän beagleä kuitenkin suht helppona. Fiksu koira, kouluttamisesta kiinnostunut joskin täyttä tottelevaisuutta ei ihan tavoita. Perustavoiltaan kuitenkin helppo ja vaivaton.
Vierailija kirjoitti:
Pohjanpystykorva tai länsigötanmaanpystykorva. Jälkimmäinen toki on melko pienikokoinen, mutta mieluummin tuota suosittelisin kuin esim. suomenpystykorvaa.
Pohjanpystykorvalle ääni. Ihana, terve rotu eikä monista muista pystykorvista poiketen juurikaan hauku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap pyysi ehdottamaan riistavietittömiä rotuja ja porukka on sitä mieltä ettei suomenpystäriltä, pohjanpystäriltä, shibalta, alaskanmalamuutilta, irlanninterrieriltä tai beaglelta sellaista löydy. Heh, voi jestas :)
Ap haluaa mahdollisimman hillityn äänenkäyttäjän ja sellainen ei kyllä porokoira, lapinkoira, japaninpystäri, suomenpystäri tai pohjalainen kyllä ole. Tiedän pari äänekästä gööttiäkin.
Ap ei mielellään halunnut trimmattavaa ja tyypit heittää ilmoille vehnäterrierin, kerryn, irskin, doodlen ja engl.spanielin :D
Ei vaativaa koiraa. Mitä täällä ehdotetaan? Käyttölinjan saksalaista, malikkaa, dobberia, malamuuttia, hoffia..
Osataanko täällä lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Collie. Meidän on kiltti ja rauhallinen, ei lainkaan riistaviettiä, pysyy irtallaan aina lähellä (toki myös opetettu, myös tulemaan luokse ) helposti saa ymmärtämään mitä siltä toivotaan. Lasten kanssa ollut hyvä.
Herkkä koira, pentuna vähän liiankin mutta aikuisena ei enää liian herkkä( on edelleen tarkkaavainen, reagoi herkästi, mutta perusluonne rauhallinen eikä säikähdä helposti) .
Turkille riittää harjaus silloin tällöin, pesu harvemmin.
Jos metsästystä ei harrasta, ei kannata ottaa vahvasti riistaviettistä rotua. Etenkään ajokoiria...Vahvaa viestiä ei saa opettamalla pois, ja jos koira ei pääse toteuttamaan niin siitä vain haittaa.
(Esim karkaa helpommin, saattaa olla sinnikäs vetämään hihnassa jos saa vainun )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapinporokoira? Osa haukkuu osa ei. Perehdy pennun vanhempien luonteeseen.
Haukkumiseen voi myös jonkinverran vaikuttaa koulutuksella.
Alapeukutin tuota haukkumiskommenttia. Ei jonkin verran, vaan jopa erittäin haukkuherkän koiran voi kyllä kouluttaa olemaan haukkumatta silloin, kun et sen tahdo haukkuvan.
Itselläni on norjanharmaa, joka haukkuu tasan kahdessa tilanteessa: koirapuistossa ja metsällä. Silloin se on sallittua.
Lapinporokoira, tai mikään muukaan paimenkoira ei sovellu kotiin jossa ei aktiivisesti harrasteta. Liian älykkäitä.
Oletteko harkinneet dalmatiankoiraa? https://www.hankikoira.fi/koirarodut/dalmatiankoira
Dalmatiankoira on ystävällinen, eloisa, energinen, vilkas, seurallinen ja älykäs koira. Dalmatiankoirien terveys on yleensä hyvä ja dalmatiankoira on tavallisesti pitkäaikäinen. Turkinhoito on helppoa. Dalmatiankoira tulee hyvin toimeen lasten ja muiden koirien kanssa. On keskikokoinen koira. Rodun käyttötarkoitus oli olla vaunu- ja vahtikoira. Dalmatiankoira on seurakoira vailla metsästysominaisuuksia. Useimmilla dalmatialaisilla on jäljellä kyky vahtia. Dalmis ilmoittaa haukullaan tulijoista ja ottaa vieraatkin vastaan ystävällisesti.
Vierailija kirjoitti:
Jos metsästystä ei harrasta, ei kannata ottaa vahvasti riistaviettistä rotua. Etenkään ajokoiria...Vahvaa viestiä ei saa opettamalla pois, ja jos koira ei pääse toteuttamaan niin siitä vain haittaa.
(Esim karkaa helpommin, saattaa olla sinnikäs vetämään hihnassa jos saa vainun )
Metsästyskoirat ovat itse asiassa loistavia seurakoiria, kunhan vaan pääsevät tarpeeksi metsään. Ei siis tarvitse päästä de facto metsälle. Kun se koira "metsästää" joka ikinen sekunti ulkona ollessaan. Toki kierroksia tulee lisää, kun se näkee isännän ottavan metsästysvehkeet kaapista. Ei suurin osa metsästyskäytössäkään olevista koirista saa metsästää kuin muutamana kuukautena vuodesta, koska kiinnipitoaika -joka koskee muuten kaikkia koiria.
Oppivat myös aivan hyvin kävelemään sievästi hihnassa niin kauan, kun maantiellä ollaan. Metsän puolella sitten eri juttu. Siellä jälkiliina on hyvä, koira saa "metsästää" vapaammin, eikä vedä niin kovin.
Metsästyskoirat itsenäisinä otuksina sietää paljon paremmin nykykoirien pitkiä yksinolopäiviä kuin useimmat seurakoirarodut. On eläinrääkkäystä ottaa koira, jonka elämän tarkoitus on olla ihmisten kanssa, ja sitten jättää se päiviksi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos metsästystä ei harrasta, ei kannata ottaa vahvasti riistaviettistä rotua. Etenkään ajokoiria...Vahvaa viestiä ei saa opettamalla pois, ja jos koira ei pääse toteuttamaan niin siitä vain haittaa.
(Esim karkaa helpommin, saattaa olla sinnikäs vetämään hihnassa jos saa vainun )Metsästyskoirat ovat itse asiassa loistavia seurakoiria, kunhan vaan pääsevät tarpeeksi metsään. Ei siis tarvitse päästä de facto metsälle. Kun se koira "metsästää" joka ikinen sekunti ulkona ollessaan. Toki kierroksia tulee lisää, kun se näkee isännän ottavan metsästysvehkeet kaapista. Ei suurin osa metsästyskäytössäkään olevista koirista saa metsästää kuin muutamana kuukautena vuodesta, koska kiinnipitoaika -joka koskee muuten kaikkia koiria.
Oppivat myös aivan hyvin kävelemään sievästi hihnassa niin kauan, kun maantiellä ollaan. Metsän puolella sitten eri juttu. Siellä jälkiliina on hyvä, koira saa "metsästää" vapaammin, eikä vedä niin kovin.
Metsästyskoirat itsenäisinä otuksina sietää paljon paremmin nykykoirien pitkiä yksinolopäiviä kuin useimmat seurakoirarodut. On eläinrääkkäystä ottaa koira, jonka elämän tarkoitus on olla ihmisten kanssa, ja sitten jättää se päiviksi yksin.
Tämä. Minulla on ollut neljä ajavaa koirarotua joista yksikään ei ole ajanut riistaa eikä osoittaneet asiaan kiinnostusta. Näistä pari oli täysin irtipidetteviä omalla pihalla ja metsässä. Ei mitään reaktiota metsästysvehkeisiin eikä myöskään mitään reaktiota ajamaan vaikka rusakko hyppää eteen.
Yksi pentu oli metsästyslinjainen jo loput näyttelylinjaisia. Loistavia seurakoiria joskin se koulutettavuus on himpun haastavampaa. Monet helposti koulutettavaksi mielletyt rodut voi olla yhtä hankalia kun oletetaan että niihin on jotenkin sisäsyntyisesti ne asiat jo laitettu eikä jakseta sitten kouluttaa. Riistaviettisissä koulutustilanteessa huomaa ettei ole tarvetta miellyttää ihmistä vaan tekee jos hyötyy itse jotenkin. Tässä se ero.
Entäs cockerspanieli? Naapurilla oli sellanen ja oli kyllä lauhkea. Vai onko liian pieni?
Labradorinnoutaja, helppo hoitoinen turkki, rauhallinen, miellyttämishaluinen = helppo kouluttaa, oppii todella paljon (niitä käytetään juuri siksikin palveluskoirina sokeille ja vammaisille), ei hauku turhaan, tykkää lapsista.