Mikähän koirarotu meille sopisi?
Millaista koiraa suosittelette näillä spekseillä?
- terve ja pitkäikäinen rotu
- helposti koulutettavissa
- ei vaativaa turkinhoitoa
- pitää tulla toimeen lasten ja muiden koirien kanssa
- keskikokoinen tai isohko (mies ei tykkää pikkukoirista)
- itse pidän etenkin pystykorvista
- ei kuitenkaan saa olla liian riistaviettinen, sillä tulisi seurakoiraksi/pihakoiraksi
- ei ihan hirveän kova haukkumaan, toki vieraiden tulosta saa ilmoittaa yms.
Meillä on ok-talo ja iso aidattu piha, lisäksi mahdollisuus pitkiin lenkkeihin, ja olemme paljon kotona. Harrastuksena kiinnostaa esim. hajuerottelu ja etsintä/pelastuskoira toiminta, ei niinkään agilityt ja koiranäyttelyt ym.
Perehdymme aiheeseen tietysti muuallakin kuin vauvapalstan kautta :-) mutta jos vaikka täältäkin sattuisi löytymään arvokkaita vinkkejä!
Kommentit (83)
Älkää ottako käyttölinjaista sakemannia tai malinoisia! Mikä ihmisiä vaivaa kun niitä ehdottaa ihmisille joka kyselee helpompaa rotua. Huhhuh..
Lyhytkarvaiselle collielle ääni.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen Japaninpystykorvaa, aivan mahtava koirarotu. Kaikki mainitsemasi edellytykset täyttyvät. Ja vaikea uskoa, mutta turkki on todella helppohoitoinen, vaikka on täysin valkoinen.
Ap ei halunnut pientä haukkuherkkää koiraa 🙄 miten muka kaikki edellytykset täyttyivät?
Ap tässä vielä, koiralla ei siis ole pakko olla pystyt korvat :-) Ulkonäöllisesti minua miellyttää ns. alkukantaiset koirat eli esim. pohjoiset pystykorvat ja rekikoirat. Mutta ulkonäkö ei ole pääasia ja myös esim labbis tai collie voisi olla meille hyvä koira :-)
Meillä ollut aina seurakoirana suomenpystykorva. Viisas ja tottelevainen, pysyvät aina pihassa irralla. Metsälenkillä tietysti huomaa aina oravat puissa ja niille haukkuu. Pystykorva elää helposti 15 vuotta. Mukavaa kun pystykorva nukkuu kerällä sängyssä 😊
Vierailija kirjoitti:
Valkoinenpaimenkoira. Toki löytyy luusto-ongelmia, mutta niiltä vältyy kun ottaa pennun kunnolla tutkituista vanhemmista.
Paljon arkuutta valkkareilla..
Suuri koko + reaktiivinen luonne + ap on aloittelija = katastrofi.
Eikä ole kovin terveellistä rotu muutenkaan. Pieni geenipooli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen Japaninpystykorvaa, aivan mahtava koirarotu. Kaikki mainitsemasi edellytykset täyttyvät. Ja vaikea uskoa, mutta turkki on todella helppohoitoinen, vaikka on täysin valkoinen.
Ap ei halunnut pientä haukkuherkkää koiraa 🙄 miten muka kaikki edellytykset täyttyivät?
Meidän japsi ei ainakaan hauku esim. kenellekään vastaantulijalle, ei koirille eikä ihmisille. Ainostaan siinä vaiheessa, kun joku tulee meille sisään haukkuu muutaman tervetuliaishaukun ja sen jälkeen on kaikkien kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä vielä, koiralla ei siis ole pakko olla pystyt korvat :-) Ulkonäöllisesti minua miellyttää ns. alkukantaiset koirat eli esim. pohjoiset pystykorvat ja rekikoirat. Mutta ulkonäkö ei ole pääasia ja myös esim labbis tai collie voisi olla meille hyvä koira :-)
Tehän etsitte tervettä rotua? Lapukka ei sitä ole.
Valkoinen paimenkoira. Löytyy pk ja lk versioita.
Labbis.
Dobberi, mutta vain siinä tapauksessa jos jompikumpi innostuu canicross tai bikeringistä. Muutoin ei. Dobberi repii tylsistyessään seinät alas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko perheessä ollut aikaisemmin koiraa, osaatteko kouluttaa koiran?
Käyttölinjainen saksanpaimenkoira, labradorinnoutaja, belgianpaimenkoira ja malinois vastaisivat toivomuksianne, mutta koiran koulutus on avain hyvän koirakaverin saamiseen.
Heh. Eikö nyt avauksesta käy ilmi, että kovin haastavaaa koiraa ei haluta?
Mainitsemani rodut nimenomaan eivät ole haastavia. Kaikki ovat helposti koulutettavissa ja yhteistyöhaluisia. Mikä tahansa koira pitää kouluttaa, jopa ne taskukokoisetkin.
Itselläni on ollut monirotuisia, kroatianpaimenkoira ja mudi ja kaikki nämä ovat olleet monin verroin haastavampia kuin nykyinen koirani, käyttölinjainen saksanpaimenkoira.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollut aina seurakoirana suomenpystykorva. Viisas ja tottelevainen, pysyvät aina pihassa irralla. Metsälenkillä tietysti huomaa aina oravat puissa ja niille haukkuu. Pystykorva elää helposti 15 vuotta. Mukavaa kun pystykorva nukkuu kerällä sängyssä 😊
Muutoin kiva ja kaunis koira, mutta haukkuu paljon (ainakin meidän naapurin koira).
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollut aina seurakoirana suomenpystykorva. Viisas ja tottelevainen, pysyvät aina pihassa irralla. Metsälenkillä tietysti huomaa aina oravat puissa ja niille haukkuu. Pystykorva elää helposti 15 vuotta. Mukavaa kun pystykorva nukkuu kerällä sängyssä 😊
Useimmat myydään metsästävään kotiin
Ja tällaista sitten joku meni ehdottamaan aplle?
Vierailija kirjoitti:
Hovawart. Tosin luppakorvat mutta muuten voisi olla oikein hyvä vaihtoehto :)
Hanakoita vartioimaan pihaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollut aina seurakoirana suomenpystykorva. Viisas ja tottelevainen, pysyvät aina pihassa irralla. Metsälenkillä tietysti huomaa aina oravat puissa ja niille haukkuu. Pystykorva elää helposti 15 vuotta. Mukavaa kun pystykorva nukkuu kerällä sängyssä 😊
Minulla myös on kaksi suomenpystykorvaa. Kun suomenpystykorvat eivät elä lähinnä tarhakoirina, ne myös haukkuvat vähemmän. Omat koirani ovat sisäkoiria ja ne haukkuvat vain jos tulee vieraita. Ovat aivan ihania, terveitä ja älykkäitä koiria. Ovat kylläkin varsin riistaviettisiä ovat eli vapaana niitä ei voi pitää.
Multa kanssa ääni villakoiralle/vesikoiralle/doodlelle. Lapsiperheessä iso hyöty siitä, että sitä karvaa ei ole joka paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko perheessä ollut aikaisemmin koiraa, osaatteko kouluttaa koiran?
Käyttölinjainen saksanpaimenkoira, labradorinnoutaja, belgianpaimenkoira ja malinois vastaisivat toivomuksianne, mutta koiran koulutus on avain hyvän koirakaverin saamiseen.
Heh. Eikö nyt avauksesta käy ilmi, että kovin haastavaaa koiraa ei haluta?
Mainitsemani rodut nimenomaan eivät ole haastavia. Kaikki ovat helposti koulutettavissa ja yhteistyöhaluisia. Mikä tahansa koira pitää kouluttaa, jopa ne taskukokoisetkin.
Itselläni on ollut monirotuisia, kroatianpaimenkoira ja mudi ja kaikki nämä ovat olleet monin verroin haastavampia kuin nykyinen koirani, käyttölinjainen saksanpaimenkoira.
Kroatialaisen/mudin vertaaminen sakemanniin on vähän kuin vertaisi kelpietä beussiin.
Vehnäterrieri, kerrynterrieri, keskikokoinen snautseri, keskikokoinen/isovillakoira, labradoodle tai vastaava villakoirasekoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valkoinenpaimenkoira. Toki löytyy luusto-ongelmia, mutta niiltä vältyy kun ottaa pennun kunnolla tutkituista vanhemmista.
Paljon arkuutta valkkareilla..
Suuri koko + reaktiivinen luonne + ap on aloittelija = katastrofi.Eikä ole kovin terveellistä rotu muutenkaan. Pieni geenipooli.
Niin on paljon arkuutta myös sillä suositellulla colliella. Valkkareilla on Pevisassa pakollisena luonnetesti, MH-koe tai tunnus pk-kokeessa. Eli helposti löytyy myös ei-arka ja terve pentu kun tutkii vanhemmat. Collieilla ei ole luonnevaatimuksia rekisteröinnin ehtona, joten sieltä saa paljon todennäköisemmin pommin.
Tuo kokokin on niin suhteellista, itse on pidä alle 40kg koiria vielä erityisen suurina, mutta oma rotuni onkin yli 50kg...
Alaskanmalamuutti. Siinä on ainakin kokoa ja kai suht terve.
Suosittelen Japaninpystykorvaa, aivan mahtava koirarotu. Kaikki mainitsemasi edellytykset täyttyvät. Ja vaikea uskoa, mutta turkki on todella helppohoitoinen, vaikka on täysin valkoinen.