Mikähän koirarotu meille sopisi?
Millaista koiraa suosittelette näillä spekseillä?
- terve ja pitkäikäinen rotu
- helposti koulutettavissa
- ei vaativaa turkinhoitoa
- pitää tulla toimeen lasten ja muiden koirien kanssa
- keskikokoinen tai isohko (mies ei tykkää pikkukoirista)
- itse pidän etenkin pystykorvista
- ei kuitenkaan saa olla liian riistaviettinen, sillä tulisi seurakoiraksi/pihakoiraksi
- ei ihan hirveän kova haukkumaan, toki vieraiden tulosta saa ilmoittaa yms.
Meillä on ok-talo ja iso aidattu piha, lisäksi mahdollisuus pitkiin lenkkeihin, ja olemme paljon kotona. Harrastuksena kiinnostaa esim. hajuerottelu ja etsintä/pelastuskoira toiminta, ei niinkään agilityt ja koiranäyttelyt ym.
Perehdymme aiheeseen tietysti muuallakin kuin vauvapalstan kautta :-) mutta jos vaikka täältäkin sattuisi löytymään arvokkaita vinkkejä!
Kommentit (83)
Irlanninterrieriä suosittelen. Meiltä löytyy Irski, sillä ikää vasta 8kk, mutta siitä löytyy kaikki ap:n toivomat piirteet.
Suomen pystykorva. Jos ei vielä metsästys ja aselupia niin mars hommaamaan ja harrastamaan. Kanalintu kannat on vahvistuneet.
EI MIKÄÄN, KOIRANKUSETTAJIA ON JO LIIKAA.
Jestas ihmiset suosittelee, ihan random epäsopivia rotuja vs kriteerit😳 dobberi, villakoira..... Ym.ym. .
helppo turkki helppo kouluttaa PIHAKOIRA......😳....JUU EI!!!
Kaikki lapinkoirat eivät hauku paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ja tällaista sitten joku meni ehdottamaan aplle?
Niin ehdotin. Videosta näkee hyvin, miten mahtavasti koira on ollut koulutettavissa - tässä tapauksessa suojelukoiraksi. Malinois on koulutettavissa kaikkeen, mitä palveluskoiralta tai perhekoiralta ikinä odottaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tällaista sitten joku meni ehdottamaan aplle?
Niin ehdotin. Videosta näkee hyvin, miten mahtavasti koira on ollut koulutettavissa - tässä tapauksessa suojelukoiraksi. Malinois on koulutettavissa kaikkeen, mitä palveluskoiralta tai perhekoiralta ikinä odottaakin.
Voi olla aika pommi tottumattoman käsissä
Mites Saksan pystykorvat?
Niitä on erikokoisia, mittelistä ylöspäin ihan kivan kokoisia, upea turkki on helppohoitoinen, helppo kouluttaa miellyttämishalun takia, ei riistaviettiä.
Haukkuu kyllä, mutta kannattaa tutustua kouran vanhempiin, rauhallinen emä-> rauhalliset jälkeläiset ja johdonmukainen koulutus haukkumisen vähentämiseen.
Terve pitkäikäinen koira.
Mitä jos kokeilisit rotutestiä?
https://www.hankikoira.fi/rotutesti
Samoilla sivuilla hyvää tietoa eri roduista.
Irlanninterrieriä suosittelen minäkin. Karvaa ei lähde oikeastaan yhtään, riittää että nypitään muutaman kerran vuodessa. Luonne ihana ja ihmisrakas ja ainakaan meidän Irski ei hauku oikeastaan yhtään. Rakastaa lapsia yli kaiken.
Rotu myös sopivan kokoinen. Meillä uros painaa 18kg ja säkäkorkeus sillä 50cm.
Labradoodle on muuten mainio, mutta sellaista joutuu tällä hetkellä jonottamaan jopa pari vuotta...
Meille on labbis, Suomen suosituin koira. On nyt 2v ja toistaiseksi ollut erittäin terve. Oli 11 pennun pentue, enkä tiedä että kellään olisi toistaiseksi ollut mitään kroonista ongelmaa. Kannattaa tutkia Kennelliiton jalostustietojärjestelmää, ja tsekata sukulaisten terveystutkimustulokset, mahdollisesti nuorena kuolleiden kuolinsyy ym. (mikäli näitä on vaivauduttu syöttämään rekisteriin).
Todella helppo rotu kouluttaa ahneutensa ansiosta, mutta vaatii ehdottomasti jämäkän peruskoulutuksen ja jotain järkevää, säännöllistä tekemistä ainakin villeille nuoruusvuosille. Pohjattoman ruokahalunsa vuoksi labbis myös lihoo helposti, mikä altistaa sairauksille. Kun kaikki ymmärtäisivät pitää labbiksensa hoikkana ja fyysisesti aktiivisena, olisi terveysongelmiakin vähemmän..
Vaikka labradori onkin maan suosituin koirarotu ja niitä on runsaasti perhe-/sohvakoirinakin, se on kuitenkin alunperin työkoiraksi jalostettu. Nämä alkuperäiset geenit vaikuttavat myös yksilöissä, jotka eivät edes ole käyttölinjaisia. Toisissa enemmän, toisissa vähemmän. Kuulostaa siis hyvältä jos ap on valmis harrastamaan jotain, vaikkapa juuri hajuerottelu on hyvää työskentelyä labbikselle. Vähintään yhtä tärkeää kuin fyysinen aktiivisuus onkin tarjota töitä myös pääkopalle. Se väsyttää mukavasti, ja näin labbis sietää paremmin rauhallista perhe-eloa vaikkei pääsisikään alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa metsästyshommiin.
Labbis on sosiaalinen ja kaikkien kaveri. Pitää tyypillisesti kovasti lapsista ja muista koirista. Ainoa miinuspuoli mikä tulee mieleen on todella runsas karva, mitä ei ehkä päälle päin tajua. Kylmiin vesiin ja olosuhteisiin jalostetulla rodulla on erittäin runsas pohjavilla, jota irtoaa jatkuvasti jonkin verran, ja pari kertaa vuodessa niin että harjatessa saa helposti jätesäkillisen täyteen ;) Toisaalta, turkkinsa ansiosta labbis viihtyy mainiosti pihallakin. Meilläkin pyytää ulos hengailemaan -25 asteen paukkupakkasilla. Makailee siellä tyytyväisenä hangessa, ja seurailee kotikadun meininkiä :D
Vierailija kirjoitti:
Alaskanmalamuutti. Siinä on ainakin kokoa ja kai suht terve.
Et taida käydä ihan täysillä?
Ei todellakaan ole helposti koulutettava, itsenäinen ja ei todellakaan sohvakoira. Komeita koiria, mutta vaativat omistajalta selkeät raamit, johdonmukaisuutta, jos omistajalla ei ole koira tekee omat päätelmänsä. Toiset vaativat vedättämistä toiset, no eivät jaksa vaivautua. 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alaskanmalamuutti. Siinä on ainakin kokoa ja kai suht terve.
Et taida käydä ihan täysillä?
Ei todellakaan ole helposti koulutettava, itsenäinen ja ei todellakaan sohvakoira. Komeita koiria, mutta vaativat omistajalta selkeät raamit, johdonmukaisuutta, jos omistajalla ei ole koira tekee omat päätelmänsä. Toiset vaativat vedättämistä toiset, no eivät jaksa vaivautua. 😉
Puhumattakaan karvanlähdöstä.
AP, noilla ehdoilla, hankkikaa lelukoira, ette ole ihmisiä joille voisi koiran myydä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tällaista sitten joku meni ehdottamaan aplle?
Niin ehdotin. Videosta näkee hyvin, miten mahtavasti koira on ollut koulutettavissa - tässä tapauksessa suojelukoiraksi. Malinois on koulutettavissa kaikkeen, mitä palveluskoiralta tai perhekoiralta ikinä odottaakin.
Apua mikä asenne.. pelottavaa.
Toivon ettei yksikään Suomen malikka kasvattaja myy heppoisin perustein malinoisia ensimmäiseksi koiraksi. Eikä pelkäksi lenkkikaveriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alaskanmalamuutti. Siinä on ainakin kokoa ja kai suht terve.
Et taida käydä ihan täysillä?
Ei todellakaan ole helposti koulutettava, itsenäinen ja ei todellakaan sohvakoira. Komeita koiria, mutta vaativat omistajalta selkeät raamit, johdonmukaisuutta, jos omistajalla ei ole koira tekee omat päätelmänsä. Toiset vaativat vedättämistä toiset, no eivät jaksa vaivautua. 😉
Puhumattakaan karvanlähdöstä.
Ei ole iso homma trimmata koira. Meillä esim englanninspringerspanieli, kerran 1-2kk korvat ajella ja tassut siistiä, puolen tunnin homma ja siisti koira. Todellinen pihakoira, seurallisuus 10, ei hauku kuin vieraan tullessa pihaan, ohi kulkijoille pari kertaa haukahtaa, luonne kiltti ja rauhallinen perhekoira.
Vierailija kirjoitti:
Vehnäterrieri, kerrynterrieri, keskikokoinen snautseri, keskikokoinen/isovillakoira, labradoodle tai vastaava villakoirasekoitus.
Ei karvaongelmaa, jos päätyy vehnä tai kerrynterrieriin. Vaatii vain trimmaukset muutaman kerran / vuosi. Meillä oli kerry ja ihana koira olikin. Opettelin itse trimmaamaan. Mitä olen kuullut, vehnät ovat lauhkeampia kuin kerryt mutta, koulutuksella saa paljon aikaan.
Mekin valitsimme rodun siksi, ettei tule karvasiivousta. Meidän kerry ei haissut koskaan koiralle, kun pidettiin puhtaana tassuista lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollut aina seurakoirana suomenpystykorva. Viisas ja tottelevainen, pysyvät aina pihassa irralla. Metsälenkillä tietysti huomaa aina oravat puissa ja niille haukkuu. Pystykorva elää helposti 15 vuotta. Mukavaa kun pystykorva nukkuu kerällä sängyssä 😊
Suomenpystykorva on yksi haukkuherkimmistä roduista ja kaiken lisäksi itsepäinen. On kyllä koulutettavissa niin, ettei louskuta kaikelle mikä liikkuu, mutta jos ei ole ruokamotivoitunut, niin saa ryhtyä luovaksi. Uskollinen on kyllä, vähän liiallisuuksiinkin.
Vanhempien pystykorva on niin uskollinen (=juntti), ettei suostu lenkkeilemään muiden kanssa, jos vanhemmat ei ole kotona. Kävelee n. 30m kotoa ja sitten jarrut pohjaan, uikuttaa ja ruikuttaa niin pitkään, että pääsee takaisin kohtiin päivystämään, milloin mamma ja pappa tulee kotiin. Ja ollaan kuitenkin aina oltu koiran elämässä ja osa laumaa, mutta pystis on niin yhden tai kahden ihmisen koira, että murjottaa tai muutoin osoittaa mieltään, jos joku muu yrittää hoitaa.
Uskollinen, pitkäikäinen ja pääosin terve rotu, mutta itsepäinen, eikä ole helppo kouluttaa, mitä ap koiralta edellyttää. Myös metsästysvietti on kova, mutta jos saa riittävästi liikuntaa, hajuja ja ulkoilua, kelpaa kyllä seurakoiraksikin. Nartuilla kohtutulehdukset ovat yleisiä, joten kannattaa leikkauttaa, jos nartun aikoo ottaa. Muuten voi tuo 15 vuoden ikä jäädä vain haaveeksi.
https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/melissa-doug-jackrusselinterrie…