Sivut

Kommentit (52)

Vierailija

Ehkä sitä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Nykyään on paljon ihmisiä, joille ei ole opetettu tapoja kotona eikä koulussa. Miten sitten osaisivat käyttäytyä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on hieman kakspiippuinen juttu. Oma kummilapseni ei koskaan kiitä, joten en ajatellut tämä jouluna vaivautua häntä lahjomaan, koska ottaa päähän.
Toisaaltaan sitten taas yksi omien lasten kummi on "kiitoksen kerjäämisessä" niin mahdoton, että ärsyttää... lähettää viestin noin 3.12 että nyt on lähettänyt joululahjan. Kiitän. Noin 15.12 lähettää viestin onko lahja tullut perille. Vastaan ja kiitän. Jouluaattoaamuna kysyy, joko on avattu. En vastaa enää, ennen vastasin ja kiitin. Joulupäivänä (/aattoiltana vähän vuodesta riippuen) pistän lapset laittamaan kummeille kiitosviestit ja laitan itse nuorempien kummeille kuvat lahjansaajasta lahjoineen. Tämän yhden kummin kohdalla tekisi aina mieli hieman kuittailla, että NYT kiitän, voisitko ensi vuonna odottaa tähän asti... (mitä tietysti en tee...)....

Pakko vielä lisätä, että kummasti juuri tämän yhden kummin lahjat on aina ihan jotain ihmeellistä, joka jää käyttämättä.... argh....

Mitä noi 3.12 ja 15.12 ovat? Kellonaikojako? Päivämääriä ne eivät ole, vajaa-älyinenkin tietää, että päivämäärä on saakeli soikoon järjestysluku jonka merkki on PISTE.
Tyhmä!

Noi tollot, jotka ei edes päivämäärää osaa merkitä, ottaa kyllä hemmetisti päähän.
Nykyihmiset ovat äärettömän tyhmiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tää on hieman kakspiippuinen juttu. Oma kummilapseni ei koskaan kiitä, joten en ajatellut tämä jouluna vaivautua häntä lahjomaan, koska ottaa päähän.
Toisaaltaan sitten taas yksi omien lasten kummi on "kiitoksen kerjäämisessä" niin mahdoton, että ärsyttää... lähettää viestin noin 3.12 että nyt on lähettänyt joululahjan. Kiitän. Noin 15.12 lähettää viestin onko lahja tullut perille. Vastaan ja kiitän. Jouluaattoaamuna kysyy, joko on avattu. En vastaa enää, ennen vastasin ja kiitin. Joulupäivänä (/aattoiltana vähän vuodesta riippuen) pistän lapset laittamaan kummeille kiitosviestit ja laitan itse nuorempien kummeille kuvat lahjansaajasta lahjoineen. Tämän yhden kummin kohdalla tekisi aina mieli hieman kuittailla, että NYT kiitän, voisitko ensi vuonna odottaa tähän asti... (mitä tietysti en tee...)....

Pakko vielä lisätä, että kummasti juuri tämän yhden kummin lahjat on aina ihan jotain ihmeellistä, joka jää käyttämättä.... argh....

Jollet nyt keksinyt tätä provoa vain ärsyttääksesi aloittajaa ja muita, niin neuvoisin sinua ilmoittaan kummitätille, että lahja on saapunut. Kaksi viikkoa on hän odottanut siellä ja miettinyt, että onko jouluruuhkassa posti hukannut hänen lähetyksensä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tää on hieman kakspiippuinen juttu. Oma kummilapseni ei koskaan kiitä, joten en ajatellut tämä jouluna vaivautua häntä lahjomaan, koska ottaa päähän.
Toisaaltaan sitten taas yksi omien lasten kummi on "kiitoksen kerjäämisessä" niin mahdoton, että ärsyttää... lähettää viestin noin 3.12 että nyt on lähettänyt joululahjan. Kiitän. Noin 15.12 lähettää viestin onko lahja tullut perille. Vastaan ja kiitän. Jouluaattoaamuna kysyy, joko on avattu. En vastaa enää, ennen vastasin ja kiitin. Joulupäivänä (/aattoiltana vähän vuodesta riippuen) pistän lapset laittamaan kummeille kiitosviestit ja laitan itse nuorempien kummeille kuvat lahjansaajasta lahjoineen. Tämän yhden kummin kohdalla tekisi aina mieli hieman kuittailla, että NYT kiitän, voisitko ensi vuonna odottaa tähän asti... (mitä tietysti en tee...)....

Pakko vielä lisätä, että kummasti juuri tämän yhden kummin lahjat on aina ihan jotain ihmeellistä, joka jää käyttämättä.... argh....

No kyllä minullakin ärsyttäisi, jos joku laittaisi kolmelta yöllä viestin, että on lähettänyt joululahjan! ARRGGH !   Ilmeisesti jonkun tuttavan mukana lähetti, kun jo iltapäivällä kyselee perään. 
Toisaalta ymmärrän, koska se tuttavahan olisi voinut unohtaa koko lahjan ja ajella vain ohi. 
-Vaikkakin ehkä fiksumpaa olisi siltä kummilta ollut kysellä suoraan siltä tutultansa, että muistiko jättää paketin. 

Vierailija

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään mitä ideaa on postittaa 5-vuotiaalle tavaraa?
Se ei siitä mitään ymmärrä, eikä kertomastasi päätelleen ole sitä vaillakaan. Sinäkään et anna lahjaa sydämesi halusta vaan koska on jotenkin pakko.

Vierailija

Kiitos kaikille kommentoineille. 
Ehkäpä minäkin jätän vastedes lahjat lähettämättä ja ilahdutan lasta aina silloin kun nähdään. 
Muutoinkin olisi mukavampi tavata lasta vähän useammin, eikä toimia vain lahja-automaattina.
Toisen kummilapseni äiti osaa jopa käyttää hyväkseen ilmoittamalla lahjatoiveen tarkasti, että mikä tuote, koko, väri ja mistä kaupasta saa. Useimmiten toiveet vain asettuvat sinne korkeampaan hintahaarukkaan, joten siksikin harmittaa välillä tämä kummin osa. Tämäkin lapsi asuu kaukana, joten postitus on  usein ollut ainoa vaihtoehto.

Ap

Vierailija

^ Juurikin tuosta syystä kieltäydyin kummin osasta, kun ystäväni pyysi. Välimatkaa n. 500km. 
Koin, että en pystyisi luomaan lapseen ystävyyssuhdetta, vaan jäisin etäiseksi lahjanlähettäjäksi. 
Harmillisesti ystäväni loukkaantui, eikä hänestä ole viiteen vuoteen kuulunut mitään.

miten milloinkin

Hih, täältä löytyikin juuri vastaava aloitus, mitä olin tulossa itse kirjoittamaan. Minulla sama tilanne ja jotenkin surullinen ja harmistunut olo, että itse olin ihan täpinöissäni lähettämästäni paketista, mutta sieltä toisesta päästä ei sitten reagoitu mitenkään. Lähetysseurannan mukaan paketti on kuitenkin haettu jo viikko takaperin. Tämän myötä muistin, että pari kertaa minulle itselleni on sattunut niin, että lapseni on saanut eräältä sukulaiselta paketin postissa ja tuo sukulainen on ehtinyt ottaa yhteyttä jo monta kertaa, ennenkuin itse ehdimme kiittämään. Hän soittaa, että laittoi paketin. Seuraavana ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana tiedustelee, että joko on tullut perille. Ja kun on tullut, emme koskaan ehdi soittamaan ja kiittämään, kun hän on jo kerinnyt ensin, että joko tuli. Itselle on tuosta tullut jokseenkin painostava olo. Olisin halunnut mieluummin, että lapsi olisi ehtinyt iloisesti yllättyä paketista ja että olisimme oma-aloitteisesti ehtineet yhdessä tulla siihen tulokseen, että nyt kyllä soitetaan ja kiitetään lähettäjää. 

Vierailija

Mun "kummilapseni" ei kiitä kun annoin juhlissa lahjan. Itseasiassa ojensin sen äidille ja hän vei lapsen lahjapöytään. Toisen kerran jätin joululahjan pöydälle kun olin kylässä. Eivät kiittäneet jälkikäteen mitään. Se oli jotenkin pöyristyttävää. Ja aika oli lokakuu, eli tuskin oli kyse siitä että saisi kyyyyyymmeniä lahjoja ja unohtaisi, 2kk ennen aattoa. mitää tekstaria/ilmaista whatsapp viestiä ei enää laiteta kummilapsen kasvusta tai vaikka koulumenestyksestä. viimeksi kun kävin juhlissa, joku lapsen mummo ihmetteli, ai olen kummi. no joo, eipä kiinnosta koko pentu koska mistään ei ikinä edes kiitetä. antaa olla!

Vierailija

Jaa vai niin. Eli et oikeasti halua muistaa lasta, vaan haluat, että hänen äitinsä pitää sinua ihmeellisenä ja kekseliäänä lahjanantajana, jolle on ikuisesti kiitollisuuden velassa. Yäk!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla