Miksi ihmiset eivät kiitä saadessaan lahjan postissa?
Taas kerran lähetin lahjan kummilapselle syntymäpäiväksi.
Käytin lahjan valintaan aikaa, vaivaa ja rahaa. Samoin paketoimiseen ja postittamiseen.
Kerroin etukäteen sankarin äidille, että lahja tulee postissa, toki hän siinä yhteydessä sanoi kiitos.
En oletakaan että lapsi 5v itse tajuaisi soittaa ja kiittää, mutta mielestäni olisi kuitenkin äidin puolelta kohteliasta , että soittaisivat lapsen kanssa yhdessä ja kertoisivat ilahtuneensa lahjasta.
Paketti on kuitenkin tullut perille jo viikko sitten, joten ajanpuute tuskin on syynä edes tekstarin lähetykseen.
Tai sitten lahja ei ollutkaan mieluinen. Vaikka kyselin etukäteen, että mitä saisi olla.
Ehkäpä olen sitten itsekäs, kun odotan kiitosta.
En siis taidan ollakaan hyvä kummi, joka jakaa pyyteettömästi lahjoja, vaan kummi, joka ainoastaan kiitoksen toivossa tekee jotain.
Harmittaa vaan, kun laitoin pakettiin kaikkea jännittävä ja kivaa, niin olisi mieltä lämmittänyt, jos olisin kuullut, että lapsi ilahtui.
Käykö teille muille näin?
Joskus olen kysellyt perään, että onko paketti tullut perille ja vastauksesi saan, että joo, on tullut. Ei muuta.
Kommentit (52)
Jos lähetit postin kautta, ovat todennäköisesti saaneet paketin myöhässä, ja joutuneet hakemaan sen vielä jostakin noutopaikasta kymmenien kilometrien päästä. Ovat niin kypsyneitä postiin, että voimia ei riitä kenenkään kiittämiseen.
Minä puolestani kiitän paketin saatuani jopa tori.fi -lähettäjää.
Hölmistyn joka kerta, kun itse lähetän jotain myytävää, ja saaja ei ilmoita, että tuli perille ja oli hyvä.
Sen sijaan sukulaiseni ovat kyllä kiittäneet joka kerta.
En varmaankaan lähettäisi sukulaisille toista kertaa, jos kiittämättömiä olisivat.
Sen verran käytöstapoja pitää olla, oli lahja toiveiden mukainen tai ei.
Aivan samaa olen ihmetellyt minäkin, usein kun lähetän jotain jollekin, niin sieltä toisesta päästä ei monestikaan kuulu mitään. Tuntuu vähän nololtakin alkaa itse soittelemaan perään, että onko lähetys tullut perille ja esim. että mahtuiko vaate päälle jne.
Ehkä kysymys on siitä, että nuoret eivät juuri soittele tai laita vanhanaikaisia tekstiviestejä. Ovat jossain uudemmissa palveluissa mukana, missä me vanhemmat emme ole.
Ehkä keskenään viestittelevät enemmän eri kautta.
Kaikille ei ole opetettu alkeellisimpiakaan käytöstapoja. Tosin koulua käyneiltä voidaan niitä edellyttää. Älä lähetä enää mitään.
Sukulaisellani oli taloudellisesti tiukkaa. Sain itse vähän ylimääräistä niin lähetin hänelle "opiskelurahaa" kun murehti mistä saisi rahaa koulukirjoihin. Mitään ei kuulunut moneen viikkoon. Sitten oli ihan pakko kysyä: saitko rahat? Vastaus: "naurua...ai niin joo...heh heh joo kyllä kai"... Tuli aika typerä olo. Loppui avustaminen siihen suuntaan kun ei edes kiitoksen verran arvostettu. Tekstari olisi riittänyt.
Kiitän postinkantajaa. Hänhän sen lahjan antoi.
Sinun kummipoikasi ei kiitä= kukaan ei kiitä!!!!
??🤭🥵
Vierailija kirjoitti:
Aivan samaa olen ihmetellyt minäkin, usein kun lähetän jotain jollekin, niin sieltä toisesta päästä ei monestikaan kuulu mitään. Tuntuu vähän nololtakin alkaa itse soittelemaan perään, että onko lähetys tullut perille ja esim. että mahtuiko vaate päälle jne.
Ehkä kysymys on siitä, että nuoret eivät juuri soittele tai laita vanhanaikaisia tekstiviestejä. Ovat jossain uudemmissa palveluissa mukana, missä me vanhemmat emme ole.
Ehkä keskenään viestittelevät enemmän eri kautta.
Mitä noloa siinä on, että varmistat onko tullut perille?😶🌫️
Samasta syystä en enää anna lahjoja yhtään kellekään, en onnittele, eikä huvita muutenkaan enää osallistua kenenkään elämään missään muodossa. Koska tän päivän narsistit pitävät sitä itsestään selvyytenä, eivätkä ymmärrä, että näillä rituaaleilla on sosiaalinen roolinsa. Jos vain yksi osallistuu, ja toiselle jää paha mieli, voidaan yhtä hyvin unohtaa koko leikki ja kaikki yhteiset pelisäännöt. Ei kannata uhrata itseään kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähetit postin kautta, ovat todennäköisesti saaneet paketin myöhässä, ja joutuneet hakemaan sen vielä jostakin noutopaikasta kymmenien kilometrien päästä. Ovat niin kypsyneitä postiin, että voimia ei riitä kenenkään kiittämiseen.
Mä olen kypsynyt sun kommenttiin.
Suomessa kaikilla on mahdollisuus opiskella ja päästä elämässä eteenpäin, kodin varallisuudesta riippumatta. Todellinen kodin sivistystaso käy ilmi siitä, millaiset käytöstavat lapsille on opetettu. Jos toisen ihmisen kunnioittaminen on tärkeää, koulukiusaajista ja koulupudokkaista ei olisi suurta ongelmaa.
Tää on hieman kakspiippuinen juttu. Oma kummilapseni ei koskaan kiitä, joten en ajatellut tämä jouluna vaivautua häntä lahjomaan, koska ottaa päähän.
Toisaaltaan sitten taas yksi omien lasten kummi on "kiitoksen kerjäämisessä" niin mahdoton, että ärsyttää... lähettää viestin noin 3.12 että nyt on lähettänyt joululahjan. Kiitän. Noin 15.12 lähettää viestin onko lahja tullut perille. Vastaan ja kiitän. Jouluaattoaamuna kysyy, joko on avattu. En vastaa enää, ennen vastasin ja kiitin. Joulupäivänä (/aattoiltana vähän vuodesta riippuen) pistän lapset laittamaan kummeille kiitosviestit ja laitan itse nuorempien kummeille kuvat lahjansaajasta lahjoineen. Tämän yhden kummin kohdalla tekisi aina mieli hieman kuittailla, että NYT kiitän, voisitko ensi vuonna odottaa tähän asti... (mitä tietysti en tee...)....
Pakko vielä lisätä, että kummasti juuri tämän yhden kummin lahjat on aina ihan jotain ihmeellistä, joka jää käyttämättä.... argh....
No kun kummilapsen vanhemmat pitää
sua raha-automaattina. Ei seinää kiitetä.
Vierailija kirjoitti:
Tää on hieman kakspiippuinen juttu. Oma kummilapseni ei koskaan kiitä, joten en ajatellut tämä jouluna vaivautua häntä lahjomaan, koska ottaa päähän.
Toisaaltaan sitten taas yksi omien lasten kummi on "kiitoksen kerjäämisessä" niin mahdoton, että ärsyttää... lähettää viestin noin 3.12 että nyt on lähettänyt joululahjan. Kiitän. Noin 15.12 lähettää viestin onko lahja tullut perille. Vastaan ja kiitän. Jouluaattoaamuna kysyy, joko on avattu. En vastaa enää, ennen vastasin ja kiitin. Joulupäivänä (/aattoiltana vähän vuodesta riippuen) pistän lapset laittamaan kummeille kiitosviestit ja laitan itse nuorempien kummeille kuvat lahjansaajasta lahjoineen. Tämän yhden kummin kohdalla tekisi aina mieli hieman kuittailla, että NYT kiitän, voisitko ensi vuonna odottaa tähän asti... (mitä tietysti en tee...)....Pakko vielä lisätä, että kummasti juuri tämän yhden kummin lahjat on aina ihan jotain ihmeellistä, joka jää käyttämättä.... argh....
Toivon että kummi lähettää vastaisuudessa kuvakaappauksen lahjan sijasta, ja voit sen itse ostaa ja maksaa mikäli huvittaa.
Veljeni lapset eivät kiitäneet koskaan, neljälle lahjat kaksi kertaa vuodessa. Lopetin, olkoot kiittämättömät penikat ilman lahjoja.
Olisihan se kiva, etenkin kun postiin ei voi luottaa eikä voi tietää onko lahja tullut edes perille, jos siihen ei reagoida.
Vierailija kirjoitti:
Tää on hieman kakspiippuinen juttu. Oma kummilapseni ei koskaan kiitä, joten en ajatellut tämä jouluna vaivautua häntä lahjomaan, koska ottaa päähän.
Toisaaltaan sitten taas yksi omien lasten kummi on "kiitoksen kerjäämisessä" niin mahdoton, että ärsyttää... lähettää viestin noin 3.12 että nyt on lähettänyt joululahjan. Kiitän. Noin 15.12 lähettää viestin onko lahja tullut perille. Vastaan ja kiitän. Jouluaattoaamuna kysyy, joko on avattu. En vastaa enää, ennen vastasin ja kiitin. Joulupäivänä (/aattoiltana vähän vuodesta riippuen) pistän lapset laittamaan kummeille kiitosviestit ja laitan itse nuorempien kummeille kuvat lahjansaajasta lahjoineen. Tämän yhden kummin kohdalla tekisi aina mieli hieman kuittailla, että NYT kiitän, voisitko ensi vuonna odottaa tähän asti... (mitä tietysti en tee...)....Pakko vielä lisätä, että kummasti juuri tämän yhden kummin lahjat on aina ihan jotain ihmeellistä, joka jää käyttämättä.... argh....
Mitä noi 3.12 ja 15.12 ovat? Kellonaikojako? Päivämääriä ne eivät ole, vajaa-älyinenkin tietää, että päivämäärä on saakeli soikoon järjestysluku jonka merkki on PISTE.
Tyhmä!
Lapsi kiittäisi jos osaisi. Vanhempi ei taida kiittää. Onko välit olleet hyvät aiemmin vai katkaisiko vanhempi välit, eikä siksi kiitä.
koska ovat huonokäytöksisiä
siis epäkohteliaita
ja
moukkia