On karkea virhe väittää etteikö miehillä olisi tunteita

Vierailija kirjoitti:

Miehethän yleensä rakastavat naista paljon enemmän kuin nainen miestä. Avierotilastoistakin näkee, että suurin osa on naisen hakemia. Ja varsinkin lasten saannin jälkeen tuntuu, että naisen rakkaus mieheen hiipuu (seksi vähenee/loppuu ties minkä tekosyyn varjolla jne.) ja siirtyy lapseen/lapsiin. Naisten tunteellisuus vaikuttaa olevan tuuliviirimäistä hetkessä elämistä, miehen taas vähän perustavampaa laatua. En ole muuten monestikaan kuullut naisesta, joka olisi jäänyt kaipaamaan jotain tiettyä miestä loppuelämäkseen, mutta monella miehellä tuntuu käyvän näin. Ettei siitä tietystä naisesta tahdota päästä yli. 

Minusta loppuelämän kestävä nuoruuden heilan perään haikailu ei ole rakkautta vaan pakkomielle. Normaali ihminen pystyy siirtymään ainakin jonkinlaisella aikataululla elämässä eteenpäin. Mutta miehille taitaakin olla tyypillistä sekoittaa rakkaus ja sen sairaat lieveilmiöt - mustasukkaisuus, omistushalu, läheisriippuvuus jne.

Vierailija kirjoitti:

Mutta miehille taitaakin olla tyypillistä sekoittaa rakkaus ja sen sairaat lieveilmiöt - mustasukkaisuus, omistushalu, läheisriippuvuus jne.

Niin tietenkin on, mutta ei naisille. Eivätkä naiset syö miehiä enempää mt-lääkkeitä, ei tietenkään. Naisethan ovat niin tasapainoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miehille taitaakin olla tyypillistä sekoittaa rakkaus ja sen sairaat lieveilmiöt - mustasukkaisuus, omistushalu, läheisriippuvuus jne.

Niin tietenkin on, mutta ei naisille. Eivätkä naiset syö miehiä enempää mt-lääkkeitä, ei tietenkään. Naisethan ovat niin tasapainoisia.

Eli nytkö ne miehet ei olekaan niitä jotka roikkuu pakkomielteisesti exässä kiinni ja luulee sitä rakkaudeksi? Koita nyt päättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miehille taitaakin olla tyypillistä sekoittaa rakkaus ja sen sairaat lieveilmiöt - mustasukkaisuus, omistushalu, läheisriippuvuus jne.

Niin tietenkin on, mutta ei naisille. Eivätkä naiset syö miehiä enempää mt-lääkkeitä, ei tietenkään. Naisethan ovat niin tasapainoisia.

Eli nytkö ne miehet ei olekaan niitä jotka roikkuu pakkomielteisesti exässä kiinni ja luulee sitä rakkaudeksi? Koita nyt päättää.

Voitko kopioida lainauksen missä sanottiin, että miehet roikkuvat pakkomielteisesti? Pitäisikö sinun opetella lukemaan tai ainakin ymmärtämään lukemaasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miehille taitaakin olla tyypillistä sekoittaa rakkaus ja sen sairaat lieveilmiöt - mustasukkaisuus, omistushalu, läheisriippuvuus jne.

Niin tietenkin on, mutta ei naisille. Eivätkä naiset syö miehiä enempää mt-lääkkeitä, ei tietenkään. Naisethan ovat niin tasapainoisia.

Naiset syö enemmän mt-lääkkeitä, koska miehet ei hae apua silloinkaan kun pitäisi. Siksi miehet on yliedustettuina väkivaltatilastoissa, itsemurhissa jne. Kannattaisi joskus miestenkin popsia niitä pillereitä ja mennä terapiaan eikä sinnitellä yksin kunnes pää hajoaa lopullisesti. Ei avun hakemisessa ole mitään hävettävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miehille taitaakin olla tyypillistä sekoittaa rakkaus ja sen sairaat lieveilmiöt - mustasukkaisuus, omistushalu, läheisriippuvuus jne.

Niin tietenkin on, mutta ei naisille. Eivätkä naiset syö miehiä enempää mt-lääkkeitä, ei tietenkään. Naisethan ovat niin tasapainoisia.

Eli nytkö ne miehet ei olekaan niitä jotka roikkuu pakkomielteisesti exässä kiinni ja luulee sitä rakkaudeksi? Koita nyt päättää.

Voitko kopioida lainauksen missä sanottiin, että miehet roikkuvat pakkomielteisesti? Pitäisikö sinun opetella lukemaan tai ainakin ymmärtämään lukemaasi?

Edellä puhuttiin miehistä, jotka jäävät ruikuttamaan saman naisen perään loppuelämäkseen. Se ei ole tervettä vaan pakkomielteistä roikkumista. Väitä toki itsellesi muuta jos haluat.

Toivon, että se olisi totta! Valitettavasti narsistisilla miehillä ei ole tunteita.

https://beatrizgrimaldiandmakingwomenhomeless.blogspot.com/2021/07/harr…

Vierailija kirjoitti:

[

Edellä puhuttiin miehistä, jotka jäävät ruikuttamaan saman naisen perään loppuelämäkseen. Se ei ole tervettä vaan pakkomielteistä roikkumista. Väitä toki itsellesi muuta jos haluat.

Eli kaipaus on pakkomielteistä roikkumista. Ja naiset olivat se empaattisempi sukupuoli. Jep jep. Toisaalta jos se kaipaaja on Brad Pittin näköinen, niin ehkä sitä empatiaakin alkaisi löytymään.

En jaksa lukea, mutta on niillä. Kaikki mitä sanotaan, tapahtuu tai tehdään, menee tunteisiin. Ja se näkyy ja kuuluu...

Vierailija kirjoitti:

Miehet on nykyisin enemmän tunteellisia kuin naiset.

Miksi kaikki suomalaiset urheilijanaiset itkevät?

Vierailija kirjoitti:

Onko maailmanhistorian tunnetuimmat runoilijat, muusikot ja muut tunteiden tulkit useammin miehiä vai naisia?

Aivan.

Kuinka moni on oikeasti ollut nainen? Aivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehethän yleensä rakastavat naista paljon enemmän kuin nainen miestä. Avierotilastoistakin näkee, että suurin osa on naisen hakemia. Ja varsinkin lasten saannin jälkeen tuntuu, että naisen rakkaus mieheen hiipuu (seksi vähenee/loppuu ties minkä tekosyyn varjolla jne.) ja siirtyy lapseen/lapsiin. Naisten tunteellisuus vaikuttaa olevan tuuliviirimäistä hetkessä elämistä, miehen taas vähän perustavampaa laatua. En ole muuten monestikaan kuullut naisesta, joka olisi jäänyt kaipaamaan jotain tiettyä miestä loppuelämäkseen, mutta monella miehellä tuntuu käyvän näin. Ettei siitä tietystä naisesta tahdota päästä yli. 

Jos mies rakastaisi naista, hän luopuisi aikaa vievistä harrastuksistaan ja viihtyisi kotona lapsen syntymän jälkeen. Rakkautta voi osoittaa niinkin, että mies hoitaa kotityöt ja hoitaa myös vauvaa, niin nainen voi keskittyä toipumiseen ja imettämiseen. En ole vielä kuullut yhdenkään miehen toimineen niin. Saa ilmiantaaa, jos oma mies on tehnyt noin.

Mun mies. Hoiti kaksosiamme tasan yhtä paljon kuin minä alusta lähtien, myös öisin ja kävi samalla siis kokopäivätöissä. Eli sen työpäivän ajan toki hoidin itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei todellakaan tehnyt, harrastusvauhti kiihtyi vaan kun lapsi syntyi. Veljeni vaimo sen sijaan oli onnesta soikea, kun veljeni halusi viettää kaiken likenevän aikansa lasten kanssa. Veljen vaimo toipui raskauksista tosi nopeasti, ja tuo toisen huomioiminen ja yhteinen vastuu lapsista lähensi heitä selvästi entisestään. Heillä lempi leiskuu vielä yli kahdenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen, ja suhteet lapsiin ovat säilyneet läheisinä. Elämä on valintoja, sanoisin veljeni tehneen hyvän valinnan.

Miten "veljesi vaimo" huomioi "veljesi" tarpeet? Vai onko tämä edelleen tätä yksipuolista miehen on tehtävä kuten nainen haluaa, että onni säilyy?

No vielä yli viisikymppisenä ne halailevat toisiaan, ja taputtavat takamukselle kun luulevat ettei kukaan muu näe, että ihan hyvin se vaimo on vissiin veljeni huomioinut. Nyt kun lapset on jo isoja, niin molemmilla on omien harrastusten lisäksi yhteinen harrastus. Heillä on ihan aito parisuhde, en oikein ymmärrä miksi luulet veljeni jääneen jotenkin vaille huomiota, kun hän osallistui aktiivisesti lastenhoitoon ja takasi myös vaimolleen mahdollisuuden lepoon ja liikuntaharrastuksensa jatkamiseen. Kaksisuuntainen katu, Avioliitto Street.

Vierailija kirjoitti:

Onko maailmanhistorian tunnetuimmat runoilijat, muusikot ja muut tunteiden tulkit useammin miehiä vai naisia?

Aivan.

On eri asia kirjoittaa tunteista, kuin tuntea niitä. Ei dekkaristitkaan ole murhaajia.

Aivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehethän yleensä rakastavat naista paljon enemmän kuin nainen miestä. Avierotilastoistakin näkee, että suurin osa on naisen hakemia. Ja varsinkin lasten saannin jälkeen tuntuu, että naisen rakkaus mieheen hiipuu (seksi vähenee/loppuu ties minkä tekosyyn varjolla jne.) ja siirtyy lapseen/lapsiin. Naisten tunteellisuus vaikuttaa olevan tuuliviirimäistä hetkessä elämistä, miehen taas vähän perustavampaa laatua. En ole muuten monestikaan kuullut naisesta, joka olisi jäänyt kaipaamaan jotain tiettyä miestä loppuelämäkseen, mutta monella miehellä tuntuu käyvän näin. Ettei siitä tietystä naisesta tahdota päästä yli. 

Jos mies rakastaisi naista, hän luopuisi aikaa vievistä harrastuksistaan ja viihtyisi kotona lapsen syntymän jälkeen. Rakkautta voi osoittaa niinkin, että mies hoitaa kotityöt ja hoitaa myös vauvaa, niin nainen voi keskittyä toipumiseen ja imettämiseen. En ole vielä kuullut yhdenkään miehen toimineen niin. Saa ilmiantaaa, jos oma mies on tehnyt noin.

Ilmiannan mieheni. Hän teki noin. Hän myös on yhä kanssani vaikka sairastuin.

Eivät kaikki ole itsekkäitä. Kannattaa ehkä valita miehensä tarkemmin ja välttää niitä, jotka kaikki muutkin haluavat. Suosittu pikkupoju, suosittu teinipoju, suosittu mies -kaava johtaa usein siihen, että yksilö ajattelee olevansa erityinen ja ansaitsevansa pelkkää hyvää. Sitten kun parisuhde tai lapsiarki ei olekaan silkkaa mannaa niin etsivät täydellisempää. Sopii hyvin myös naisiin, mutta ei tietenkään kaikkiin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina pohtinutkin kuinka suuri vaikutus naisilla ja heidän omalla käytöksellään on toksisen maskuliinisuuden syntyyn...

Jokainen nainen saa tietenkin pitää masentunutta miestä aikaansaamattomana vätyksenä, tai herkkää ja ujoa miestä ryhdittömänä epämiehenä, mutta miten luulette tämänlaisten asenteiden vaikuttavan esimerkiksi kasvaviin poikiin? Tuntevatko he, että heidät hyväksytään sellaisina kuin he ovat? Vai katkeroituvatko he ja muuttuvatko he lopulta toksisiksi koko heitä vieroksuvaa yhteiskuntaa kohti?

Se kuitenkin lienee kaikille selvää, että nykyajan Suomessa miehen hyväksytty rooli on selvästi kapeampi kuin naisen vastaava.

Niin, kyllähän sitä puhutaan aina kauniisti että miehenkin pitää näyttää tunteitaan ja muuta soopaa. Mutta ei monikaan nainen ole valmis tunteilevaa "itkupilliä" katselemaan, kyllähän sellainen mies on täysi vitsi käytännössä kaikkien silmissä. 

Ei miehetkään itkupillejä katsele. Naisen itku on hyväksyttävää vain silloin, kun nainen on nuori, kaunis ja itkee kauniisti. Loppujen lopuksi hyvin harva ihminen liikuttuu kyyneliin vähän väliä.

Minä lohdutin omaa miestä, kun hänen isänsä kuoli ja mies itki. Kun minulla oli hyvin vaikea elämänvaihe ja oli masentunut, olin itkuherkkä. Kerran sattui jotain pientä, niin kuin piste iin päälle, mutta siitä tuli minulle siivottavaa ja purskahdin itkuun, mies sanoi ärsyyntyneenä "lopeta se märsyäminen". Yleensä en juuri itke edes hautajaisissakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä voi olla tunteita, mutta he eivät halua puhua niistä edes oman puolison kanssa.

Ja tuolle, joka kysyi, ovatko maailmanhistorian tunnetuimmat runoilijat ja vastaavat miehiä vai naisia. Mitäpä luulet, miten helppoa naisille oli saada tuotoksiaan julkaistuksi?

On naisetkin saaneet jotain tehtyä mutta suurin osa todella merkittävästä taiteesta on miesten tekemää koska poikkeuksellisista neroista suurin osa on miehiä.

Tämä tosin ei tarkoita, että kyrvän omistaminen olisi todiste neroudesta, kuten monet miehet vaikuttavat kuvittelevan.

Ex- mieheni oli sillä tavalla tunteellinen, että ajattelee nais ystäviään, naapureita, omia ystäviään ja jättää vaimonsa viimeiseksi, jota ehkä pitäisi ajatella ja ottaa huomioon. Eli ex- mies menee tanssimaan naisystävänsä kanssa ja haukkuu minut, etten osaa tanssia, kun ei siis koskaan oltu tanssittu yhdessä? Tarjoaa takkia omien miesystävien vaimoille ja jään viimeiseksi? Tai että osaat sinä itse pukea sen takin yllesi? Haukkuu minut, etten osaa pukeutua oikein, en osaa puhua oikein, titteli väärin, en osaa kuunnella ja listaa on myös monista asioista, missä olen aina se huonompi. Jos itken, niin haukkuu, että itken krokotiilin kyyneleitä? Mutta muiden ihmisten itku, suru tai mikä tahansa elämän tilanne on ollut aina tärkeämpää kuin minä. Toki arvostan tunteellista ihmistä, mutta pitää myös huomioida toista osapuolta, mutta jos suhteessa jää aina varjoon, että pitää ajatella häntä, hänen ystäviään, titteliään ym. Niin ei enää kiinnosta. Jätin hänet, kun jäi vain luu käteen. 

Vierailija kirjoitti:

Miehethän yleensä rakastavat naista paljon enemmän kuin nainen miestä. Avierotilastoistakin näkee, että suurin osa on naisen hakemia. Ja varsinkin lasten saannin jälkeen tuntuu, että naisen rakkaus mieheen hiipuu (seksi vähenee/loppuu ties minkä tekosyyn varjolla jne.) ja siirtyy lapseen/lapsiin. Naisten tunteellisuus vaikuttaa olevan tuuliviirimäistä hetkessä elämistä, miehen taas vähän perustavampaa laatua. En ole muuten monestikaan kuullut naisesta, joka olisi jäänyt kaipaamaan jotain tiettyä miestä loppuelämäkseen, mutta monella miehellä tuntuu käyvän näin. Ettei siitä tietystä naisesta tahdota päästä yli. 

Höpöhöpö. Mies silloin mitään rakasta vaan haluaa pitää ne edut kun nainen on talossa. Yleensä mies silloin eroaa, kun on löytänyt uuden naisen tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Edellä puhuttiin miehistä, jotka jäävät ruikuttamaan saman naisen perään loppuelämäkseen. Se ei ole tervettä vaan pakkomielteistä roikkumista. Väitä toki itsellesi muuta jos haluat.

Eli kaipaus on pakkomielteistä roikkumista. Ja naiset olivat se empaattisempi sukupuoli. Jep jep. Toisaalta jos se kaipaaja on Brad Pittin näköinen, niin ehkä sitä empatiaakin alkaisi löytymään.

Kyllä elämänmittainen epäonnistuneen suhteen perään haikailu on pakkomielteistä roikkumista, jota kannattaisi ihan oman itsensä takia selvittää terapiassa. Menee koko elämä ihan ohi jos ei hoidata päätään kuntoon. Ei se säälillä tai empatialla korjaannu.