Olen alkoholisoitumassa oleva nainen, voisiko joku auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Noin se minullakin alkoi. Ja niin kauan, kun sitä ajattelee _luopumisena_, ei alkoholi tule elämästä jäämään. 

Alkoholistit päätyvät hakemaan apua ongelmaansa hyvin eri vaiheissa. Osa, onnekkaimmat, jo suhteellisen alussa, kun ongelma on tunnistettu, mutta ei ole vielä karannut täysin hanskasta. Osa etsii oman pohjansa, ja osa menee vielä läpi siitäkin. 

Itsekin ajattelin AA-ryhmästä apua hakiessani, etten ole "tarpeeksi alkoholisti", kun en ole menettänyt mitään, perhettä, työpaikkaa tms. Yllätyin, kun valtaosa muistakaan ei ollut. 

Silti olin sen oman pohjani kyllä jo löytänyt siihen mennessä. Alkoholi oli vallannut valtavan ison osan mun elämästä ja ajankäytöstä. Kun en juonut, ajattelin sitä kun illalla taas juon. En vastannut kutsuihin, joihin ilman alkoholia vastaisin, koska se olisi vienyt aikaa juomiselta. Se passivoitti. 

Enkä mäkään uskonut, että pystyn olemaan viikkoakaan ilman alkoholia, mutta niin vain yli vuoden tässä jo raittina ollut. AA- ryhmässä käyn yhä säännöllisesti. :) 

Minulla kävi niin päin että ensin hävisi kaverit ja ystävät, ja sitä sitten paikkasin alkoholilla niin ei tuntunut niin musertavalta olla yksin. 

🤗Hyvä kun rohkenit kirjoittaa tänne , no on tässä palstalla neuvottukin.

Menemällä AA - kerhoon.Eli samaa minäkin neuvon

Nyt Iloista reipasta mieltä , Hyvä päivä Koittaa vielä .

Alkoholi aiheuttaa esim. rintasyöpää, maksakirroosia ja masennusta. Nainen alkoholisoituu nopeammin kuin mies. Kun äidillä/puolisolla on kivaa, niin lopulta muilla ei ole vaan lähinnä päinvastoin.

Olet psyykkisesti ha kemiallisesti koukussa ... siinä sinun juhlistamisesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet alkoholisti.

Voit valita: voit lopettaa kokonaan, tai jatkaa pahenevaa juopottelua. Kohtuukäyttö ei sinulta enää onnistu.

T. Alkoholistin ex-vaimo

Sinänsä jännä että kuitenkin määrät on ns kohtuukäytön rajoissa. Ja en ikinä juo kunnolla siten että olisin krapulassa tai edes kovassa humalassa. Annos on se pari olutta tai viinilasia illassa 3-4 kertaa viikossa.

Eikö se ole mielestäsi jännää, että et pysty olemaan ilman? Itse huolehtuisin. Alkoholi vaikuttaa aivoihin ja osalla tulee jopa dementia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se minullakin alkoi. Ja niin kauan, kun sitä ajattelee _luopumisena_, ei alkoholi tule elämästä jäämään. 

Alkoholistit päätyvät hakemaan apua ongelmaansa hyvin eri vaiheissa. Osa, onnekkaimmat, jo suhteellisen alussa, kun ongelma on tunnistettu, mutta ei ole vielä karannut täysin hanskasta. Osa etsii oman pohjansa, ja osa menee vielä läpi siitäkin. 

Itsekin ajattelin AA-ryhmästä apua hakiessani, etten ole "tarpeeksi alkoholisti", kun en ole menettänyt mitään, perhettä, työpaikkaa tms. Yllätyin, kun valtaosa muistakaan ei ollut. 

Silti olin sen oman pohjani kyllä jo löytänyt siihen mennessä. Alkoholi oli vallannut valtavan ison osan mun elämästä ja ajankäytöstä. Kun en juonut, ajattelin sitä kun illalla taas juon. En vastannut kutsuihin, joihin ilman alkoholia vastaisin, koska se olisi vienyt aikaa juomiselta. Se passivoitti. 

Enkä mäkään uskonut, että pystyn olemaan viikkoakaan ilman alkoholia, mutta niin vain yli vuoden tässä jo raittina ollut. AA- ryhmässä käyn yhä säännöllisesti. :) 

Minulla kävi niin päin että ensin hävisi kaverit ja ystävät, ja sitä sitten paikkasin alkoholilla niin ei tuntunut niin musertavalta olla yksin. 

Sama. Tai no oikeastaan en ole kavereiden ja ystävienkään kanssa tehnyt aikuisiällä muuta kuin juonut alkoholia haha

Vierailija kirjoitti:

Eikö oo ihan normaalia ottaa päivässä 1-3 lasillista? Niin ainakin tv-sarjoissa ja elokuvissakin tehdään. Ja otetaan viskipaukkua yms.

Suomessa ei, olet heti alkoholisti. Esim. italiassa jos katsot lounasravintolassa jokainen aikuinen juo viiniä lasin pari ja sama illallisella kotona tai ravintolassa.

Vierailija kirjoitti:

Nainen alkoholisoituu nopeammin kuin mies.

Naisellahan vähemmät käyttömäärät aiheuttaa isomman vaikutuksen. Ovat pienikokoisempia ja lisäksi heillä on keskimäärin vähemmän nestettä kehossaan. Suomalainen mies painaa näemmä keskimäärin 87,4kg ja nainen 72kg. Miehillä on verta keskimäärin 70ml/kg, naisilla 65ml/kg. Eli miehellä on keskimäärin 30% enemmän verta kuin naisella ja siten naisen 6 annosta vastaa miehen kahdeksaa.

En tiedä onko naisen elimistö jotenkin muuten heikompi sietämään alkoholia.

Oikeastaan yllättävän pieni ero tuo 30%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö oo ihan normaalia ottaa päivässä 1-3 lasillista? Niin ainakin tv-sarjoissa ja elokuvissakin tehdään. Ja otetaan viskipaukkua yms.

Suomessa ei, olet heti alkoholisti. Esim. italiassa jos katsot lounasravintolassa jokainen aikuinen juo viiniä lasin pari ja sama illallisella kotona tai ravintolassa.

Italiassakin on maksakirroosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö oo ihan normaalia ottaa päivässä 1-3 lasillista? Niin ainakin tv-sarjoissa ja elokuvissakin tehdään. Ja otetaan viskipaukkua yms.

Suomessa ei, olet heti alkoholisti. Esim. italiassa jos katsot lounasravintolassa jokainen aikuinen juo viiniä lasin pari ja sama illallisella kotona tai ravintolassa.

Italiassakin on maksakirroosia.

Maksakirroosin nyt voi saada vaikkei alkoholia joisikaan. Mm. lihavuus jo itsessään korreloi vahvasti rasvamaksan kanssa. Myös monet lääkkeet voivat käydä maksan päälle.

Tee projekti. Kartoita, missä tilanteissa ja miksi juot.

Mitä tarkoitusta se palvelee? Oletko surullinen, ikävystynyt, yksin, tyytymätön liittoosi, työhösi tai elämääsi,vaikka kuvittelet toista.

Ole rehellinen ja valmis tekemään näihin muutoksia.

Jos olet ottanut tavaksi lasin viiniä silloin tällöin, kestokyky kasvaa ja tekee mieli ottaa lisää.

Etsi jotain muuta tekemistä tilalle. Sen täytyy olla mielekästä ja aidosti kiinnostavaa. Uusi harrastus? Opettele jokin uusi taito, vaikka kieli tai jonkin instrumentin soittaminen. Mitä vaan, mistä saat tyydytystä ja mikä korvaa juomisen.

Jos italialainen juo liikaa jossain tilaisuudessa, hänet viedään sairaalaan, koska alkoholismi on sairaus. Kun meillä joku juo liikaa, hän päätyy putkaan, koska alkoholismi on...

Vierailija kirjoitti:

Tee projekti. Kartoita, missä tilanteissa ja miksi juot.

Mitä tarkoitusta se palvelee? Oletko surullinen, ikävystynyt, yksin, tyytymätön liittoosi, työhösi tai elämääsi,vaikka kuvittelet toista.

Ole rehellinen ja valmis tekemään näihin muutoksia.

Jos olet ottanut tavaksi lasin viiniä silloin tällöin, kestokyky kasvaa ja tekee mieli ottaa lisää.

Etsi jotain muuta tekemistä tilalle. Sen täytyy olla mielekästä ja aidosti kiinnostavaa. Uusi harrastus? Opettele jokin uusi taito, vaikka kieli tai jonkin instrumentin soittaminen. Mitä vaan, mistä saat tyydytystä ja mikä korvaa juomisen.

Minä olen puntaroinut tilanteni ja tiedän hyvin miksi juon. Juon tylsyyteen ja yksinäisyyteen. Nämä asiat eivät tule elämästäni poistumaan koskaan, joten tuskin juominenkaan.

Minulla ei ole kavereita/ muuta ihmistenpiiriä ympärilläni, enkä sellaista tule saamaan joten yksinäisyys jatkuu. Tylsää on kun en voi sairauteni takia tehdä oikein mitään, en ainakaan pitkiä aikoja sillä kivut pahenevat.

Minä join viskiä joka päivä ja pienin yksikkö oli pullo, viikonloppuisin iso ja viikolla pieni. Join koska minun oli pakko ja minun oli pakko juoda koska olen alkoholisti, kyllä minä sen tiesin, olin tiennyt jo vuosia mutta alkolismiinhan kuuluu myös itsepetos.

Join joka päivä viimeisen pullon, koska huomisesta alkaen lopetan juomisen, mahtaa siinä kaverit ihmetellä. Näitä huomisia sitten tuli ja meni tuhansia kunnes uskalsin myöntää itselleni, etten pysty yksin raitistumaan, apua on saatava ja koska en muuta keksinyt niin soitin terveyskeskukseen ja sieltä alkoi raitistumiseni, pääsin terapiaan, sain antabuskuurin ja lähdinpä vielä vertaisryhmäänkin.

Nyt olen ollut raittiina vuosia, mutta olen alkoholisti lopun ikääni ja ainoa keino selviytyä on pysytellä erossa alkoholista. Se onnistuu helposti, olen juomatta tänään ja kieltäydyn vain yhdestä huikasta, siitä ensimmäisestä. Kyllä siihen pystyy jokainen jos kerran minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se minullakin alkoi. Ja niin kauan, kun sitä ajattelee _luopumisena_, ei alkoholi tule elämästä jäämään. 

Alkoholistit päätyvät hakemaan apua ongelmaansa hyvin eri vaiheissa. Osa, onnekkaimmat, jo suhteellisen alussa, kun ongelma on tunnistettu, mutta ei ole vielä karannut täysin hanskasta. Osa etsii oman pohjansa, ja osa menee vielä läpi siitäkin. 

Itsekin ajattelin AA-ryhmästä apua hakiessani, etten ole "tarpeeksi alkoholisti", kun en ole menettänyt mitään, perhettä, työpaikkaa tms. Yllätyin, kun valtaosa muistakaan ei ollut. 

Silti olin sen oman pohjani kyllä jo löytänyt siihen mennessä. Alkoholi oli vallannut valtavan ison osan mun elämästä ja ajankäytöstä. Kun en juonut, ajattelin sitä kun illalla taas juon. En vastannut kutsuihin, joihin ilman alkoholia vastaisin, koska se olisi vienyt aikaa juomiselta. Se passivoitti. 

Enkä mäkään uskonut, että pystyn olemaan viikkoakaan ilman alkoholia, mutta niin vain yli vuoden tässä jo raittina ollut. AA- ryhmässä käyn yhä säännöllisesti. :) 

Oikein. Toi ajatus siitä, että joutuu ”luopumaan” jostain on hyvin kuvaava. Sitä Martti Syrjäkin tarkoitti, kun neuvoi nuorempia juoppoja juomaan lisää.

Tulee sitten se aika kun tajuaa, ettei luovu kuin kurjuudesta. Vähän niin kuin ”olen valmis luopumaan tästä syövästä”.

Aivan hemmetin helpottavaa, kun ei tarvitse paapoa sisällään jotain toivetta tai mahdollisuutta, että ”saisi” vielä juoda.

Nyt voi keskittyä elämään.

Siis milloin tämä aika tulee? Tarkoitatko nyt sitä että jokaisen pitää ensin osua siihen omaan pohjaan että sitten on vasta valmis"luopumaan"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi saman ongelman kanssa kamppaileva. Minä saan pidettyä juomisen nippa nappa kohtuukulutuksessa seuraavasti. Ma, ti ja to ei yhtään alkoholia. Ke iso saunaolut, 1,5 annosta. Pe, la ja su yhteensä 2 annoksen pieni viinipullo ja 3 isoa olutta. Yhteensä 1,5 + 2 + 4,5 = 8 annosta.

Sääntö on se, ettei alkoholia saa juoda ennen kello kymmentä illalla. Silloin olut alkaa kivasti nukuttaa ja ei edes tee mieli lisää. Hyvä myös, ettei alkoholin nauttiminen liity päivällä tapahtuviin asioihin. Olen tiedostanut, että sairaus on etenevä. Siksi jokainen päivä kannataa taistella ja pitää kiinni rajoista.

Täähän vaikuttaa fiksulta tavalta, silloin kun ymmärtää tilanteensa täysin. Ja toivottavasti puutut asiaan omalta kohdaltasi, jos alkaa livetä. Pidän peukkuja, ettei riistäydy käsistä.

Terveisin raitisalkoholisti

ps olen todella onnellinen ettei juominen ole mulle enää mikään juttu, mutta myönnän, että olisin onnellisempi, kun olisin tajunnut stopata homman ajoissa.

Itselläni ongelma on ainakin siinä että ei ole mitään muuta kuin se alkoholi, eikä ole tulossakaan. En pysty töihin kuitenkaan(sairaus), ei ole mitään korvaavaa toimintaa jolla taittaa tylsyyttä, tai mitään syytä miksi olisin onnellisempi ilman alkoholia.

Jos olisi jokuin valo tunnelin päässä, mutta kun ei ole. Kaikki on kokeiltu mihin on kyetty, ja silti elämä on yksin kotona nyhjäämistä. Mieluummin teen sitä  humalassa ja lyhyemmän elämän, kuin pitkän elämän yksinäisyydessä ilman yhtään valonpilkahdusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 50v nainen ja ihan saman ongelman kanssa painin. Aamuisin ja päivisin päätän, että tänään en ota ja sitten illalla kuitenkin sorrun. Ihan sama mikä "syy", kaikki kelpaa. Aurinkoinen keli, ihana sade, paska työpäivä, hyvä työpäivä, stressi, ilo.... Syitä löytyy.

Itse olen tehnyt kovasti töitä mieleni kanssa, sillä sehän se on, joka meille juttelee, että kyllä sä nyt yhden voit ottaa jne.. Se ei halua luopua alkosta ja siihen liittyvistä rutiineista. Meditointi kuulemma auttaa, mutta minua se ei ole auttanut. Tai teen jotain väärin.

Pahinta nykytilanteessani on se, että asun yksin, en seurustele, aikuiset lapset käyvät joskus kylässä, työ stressaa ja haluan sieltä pois. Liikun paljon, harva se päivä tunnin kävely ja kohta alkaa jooga 1krt/vko iltaisin. Iltoihin pitäisi saada jotain tekemistä. Ystävätkin on kaukana, ei ole ketään kenen kanssa kävisin jossain.

Anteeksi suoruuteni, mutta olet tilanteessa, jossa jatkaisit juomistasi, vaikka sulla olisi paljonkin mukavaa tekemistä iltaisin, _ehkä_ vähemmän, mutta joisit silti, sillä sun keho vaatii alkoholia jo. Sun mieli ei alkoholia kaipaa vaan sun keho.

Väärin, kyllä se on nimenomaan mieli. Keho vaatii alkoholia vain siinä tapauksessa, että juominen on niin raskasta, että siitä tulee pahat vierotusoireet.

Uskon, että jos se olisikin keho, alkosta olisi helpompi päästä eroon - kuten monelle, joka oksentelee ja päätä särkee jne onkin kuin sellaisille, joille ei krapulan oireitakaan tule.

Jotenkin sitä on saanut päänuppinsa uskomaan, että lasillinen (muutama) viiniä on juuri se ylivertainen nautinto, jota ei muut nautinnot voita. 

Senpä vuoksi tein noin pari vuotta sitten  itselleni tiukat säännöt: ei alkoholia su-pe, vaan ainoastaan pe-la. Vähensin minimiin kaikki after workit (vain 1 kerta per kk) ja jos niihin menin, tein säännön, että klo 19 on oltava kotimatkalla ja kotona ei enää oteta kuin yksi 0,33 siideri. Sitten tuli korona ja kaikki tapaamiset jäivät tietysti muutoinkin, joten nyt on voimassa su-pe sääntö. 

Lomalla otin rennommin, saatoin helleiltana ottaa esim kaksi 0,33 siideriä, en osta enää isoja siidereitä ja kaksi oli yläraja. Mutta pääsääntöisesti pysyi säännöt kesälomallakin. 

Minua tämä on auttanut, tiedän, että voin edelleen viikonloppuna niin halutessani tissutella (en varsinaisesti kännää) vaikka heti la aamusta, jos siltä tuntuu. Meillä ei ole lapsia ja miehellä on suunnilleen sama rytmi, tosin hän kyllä saattaa korkata esim 2-3 kaljaa viikonpäivinä. Minä otan siinä kohtaa mehua.

Mutta nimenomaan mieleni, ei kehoni, tarvitsee tiedon siitä, että en joudu ilman viiniä loppuelämää elämään.

Eihän mikään voitakaan paria lonkeroa, ja mikä itselleni vaikein addiktio, tupakointia.

Ei ole olemassa sellaista kävelylenkkiä tai käsityötä joka voittaisi nuo, itse asiassa mikään ei niitä voi voittaa, ja moisen väittäminen on itsesuggestiota että pystyisi olemaan ilman itselleen selitellessä että ei oikeastaan edes halua alkoa/röökiä kun on niin ihanaa olla ilman!!! 

Kroppani ei sano yhtään mitään vaikka olisin yhtäkkiä viikon ilman tupakkaa, tai vaikken joisi puoleen vuoteen. Minulle addiktiot ovat ihan puhtaasti mielen juttuja, kaipaan niitä henkisellä ja sielullisella tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseeni kirjoitin jo tänne, että mökillä viettämäni 8päivän aikana menin selvänä nukkumaan 3iltana. Ilman annostakaan alkoa 2päivää. Järkyttävää plissaamista!

No nyt on jo toinen selvä ja töysin tipaton päivä menossa! Hyvältä tuntuu!

Ehkä jopa liian hyvältä: alan mielessäni, ihan vaan pienen-pienellä ajatuksenpoikasella pyöritellä mahdolliisuutta ”ottaa lasillinen tuota valkkaria”. Uskomatonta mutta näin siinä aina käy.

Kun piristyn, saan tehtyä näitä mökkihommia, puhtaat pyykit heiluvat ulkona kuivumassa ,niin mieli sanoo, että ” hyvin tehty, olet ansainnut pienen palkkion!”.

Kellarissa on 21 ltr ( noin) eri juomia viileässä hämyssä mua odottelemassa.

Tsempatkaa nyt hyvät siskot, etten juo tänään. Mä en saa taas alkaa sitä hommaa!

Tsemppiä nainen!

Jos olet siellä vielä yksin, niin ymmärrän täysin tunteen!

Yritä keskittyä hyvään tunteeseen ja jos automatkan päässä on kauppa, mene sinne ja osta jääteetä, persikka on tosi hyvää, jotain parempaa tuoremehua, jne ja tee niistä alkottomia drinkkejä, joita nautiskelet hitaasti kylmänä.

Tätä näkyy monesti ehdotettavan, että osta ja juo jotain alkoholitonta. Minulle tuo on kuin petaamista alkoholille. Olen minäkin ostanut kesäkuumalla ihania tuoreita hedelmiä ja mansikoita ja kaikenlaisia mehuja, ja tehnyt niistä ihania 0% drinksuja hellepäivänä, vaan niinpä siinä on sitten käynyt että päivän viiletessä suoritettu pieni pyöräilyreissu on "sattumalta" mennyt alkon ohi, ja sieltä on tarttunut mukaan pari pientä pulloa jotain joka sopisi illaksi mehujen kanssa. 

Sama mulla muuten myös tupakoinnissa. Jos alan syömään pastillia avukkeen sijasta, niin se ruokkii vain sitä savukkeen imemistä. On pakko keksiä jotain mikä ei etäisestikään liity riippuvuuden kohteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän sama tilanne. Apua tarvitsisin mutta en uskalla hakea ettei sitten jää pysyviä merkintöjä.

Tämä se on jännä ilmiö, vaikka tiedänkin että pelko on aito. Haluaisin kuitenkin kertoa, että aika moni alkoholisti tekee vaikka minkälaisia törppöilyjä, noloja juttuja, ohareita, sikailuja, örveltämistä aika monien silmäparien alla (kuten läheisten, mutta myös työnantajien, viranomaisten on hyvin helppo arvata, että asiat liittyy alkoholiongelmaan),  mutta HOITOON menoa hävetään. Vaikka silloinhan se kertoo ihmisestä juuri sen, että haluaa lopettaa edesvastuuttoman käytöksensä ja voida hyvin. Siinä, että haluaa eroon alkoholiongelmastaan, ei ole mitään hävettävää! Päinvastoin!

Tämäpä juuri! Ihan samaa olen ihmetellyt lähipiirin alkoholistin toilailuja seuratessa. Välillä mietin, että pitäisi kuvata häntä humalassa, jotta hän itsekin näkisi, millainen idiootti hänestä tulee. Luultavasti ei jälkikäteen edes muista omia töppäilyjään. 

Ajattelen alkoholismin "henkilönä" joak minussa vaatii omiaan.

Pystyn helposti olemaan ilman, mutta tulen luvanneeksi tuolle henkilölle että joojoo, otetaan sitten vaikka sirkin häissä/juhannuksena/perjantaina/what ever, jotta se jättää mut rauhaan.  jos sanon että et tule ikinä saamaan enää yhtään alkoa, käyn välittömästi ostamassa sitä ja ryypiskelen menemään.  Kun lupaan että alkoholia tulee vielä, niin tämä hlö rauhoittuu ja saan elää jopa sinne 4 vk päässä oleviin häihin asti rauhassa. 

AA- kerhon kokoukseen. Voi mennä anonyyminä vaikka kuuntelemaan. Jokainen esittäytyy etunimellä vuorollaan, mutta voit sanoa olevasi kuka tahansa ja olet toistaiseksi kuuntelemassa. Sen jälkeen käynnit aina tarpeen mukaan.