Lue keskustelun säännöt.
Miesystäväni ja hänen ex ja heidän yhteiset lapsensa
13.10.2014 |
En tiedä mitä tulisi ajatella seuraavanlaisesta, olen seurustellut jonkin aikaa miesystäväni kanssa. Hänellä on edellisestä suhteestaan (josta aikaa noin 4-6vuotta) 1 lapsi. Lapsi ja hänen äitinsä asuvat 500km päässä, ja miesystäväni käy tapaamassa lastaan olemalla satunnaisia viikonloppuja exänsä luona. Tulisko minun tämä järjestely hyväksyä. Mielipidettäni hän ei ole kysynnyt mutta tiedän, että muitakin vaihtoehtoja on lapsen tapaamiseen. Olen myös keskustellut asiasta mutta hänen mielipiteensä on asialle että näin on, ja näin tullaan tekemään. Miesystäväni myös syyttävään sävyyn käskee minun vain luottaa häneen, muuta vaihtoehtoa hän ei asialle nää. Luulen että asia ei tule olemaan minulle ok, joten koittaisiko keskustella asiasta ja etsiä muita vaihtoehtoja. Vai olenko minä tässä se vanhanaikainen ajattelija ja hyväksyisin heidän käytäntönsä vain luottamalla. Kaipaisin mielipiteitä!
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä muita vaihtoehtoja on lapsen tapaamiseen? Tokihan niitä on, mutta mitä ap ehdottaa? Onko lapsen kannalta yhtä miellyttäviä?
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:41"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:29"]
Eihän tuossa ole kysymys kenenkään hylkäämisestä vaan olemassa olevissa vaihtoehdoista, onko ehdoton myös yöpyä exän luona? Jos on yhteinen/yhteisiä lapsia niin onko se ihan sääntöihin kirjoitettua että ex puolisot voivat myös asua satunnaisesti toistensa luona, uusien kumppaneiden mielipiteistä huolimatta?
[/quote]
Juuri näin. Näissä ex-kuvioissa on usein takana se, että vedotaan lapsen etuun. Sehän on niin pyhä juttu, että kaikki muu on sille alisteisia. Useinmiten kuitenkin kyse on vanhempien mukavuudesta/edusta. Jos lapsen etu olisi niin tärkeä olisi se liittokin saatu toimimaan.
Aika moni huijaa itseään näillä lapsen etu -höpinöillään. Yritetään rauhoitella omaatuntoa, että kyllä tässä ollaan vastuuntuntpisia ja hyviä ihmisiä vaikka ehjää kotia en lapselleni halunnutkaan tarjota.
[/quote]
Mikähän ruuvi sun päästäsi puuttuu. MInä olen halunnut tarjota lapsilleni ehjän kodin. Olen vastuuntuntoinen, lasten etua ajatteleva ja tein kaikkeni jotta liitto toimisi. Ja samoin lasten isä. Samoin mun vanhemmat. Samoin mun ystävät. Elämä ei vain ole noin yksinkertaista kuin sinä yksinkertaisessa päässäsi pyörittelet. Elämässä tulee ongelmia joiden yli ei yhdessä päästä. Ihmiset myös muuttuvat. ja vain itseään voi muuttaa. Meillä eron jälkeen kaikkien osapuoleten elämä ja hyvinvointi parani valtavasti. Siksihän erosimme, että elämä muuttuisi paremmaksi ja ongelmat saataisiin ratkaistua. Hyvin tehty ero ja elämä eron jälkeen vaatii huomattavasti enemmään kuin tuo sinun tapasi-mikä se sitten onkaan. Haastetta löytyy, mutta myös hyviä puolia, sellaisiakin joista asennevammaisten ydinperhe-vanhempien lapset jäävät totaalisesta paitsi. Tässä sinäkin viisastelet, vaikka kokemusta tuskin on, kunhan vaan pääset pätemään. Mahdat olla todella avarakatseinen ja viisas kasvattaja siellä omalla pikku tontillasi.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:59"]
Käsi sydämellä: kuinka moni olisi valmis tällaiseen kuvioon? Mies tai nainen? Minä en. Enkä vaatisi ketään muutakaan tällaista hyväksymään.
[/quote]
Minä. Jotkut osaavat erota, ihan oikeasti. Minä taas en ole valmis ihmissuhteeseen missä toinen osapuoli rupeaa määrittelemään mulle rajoja. Osaan asettaa ne ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:58"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 14:09"]
Jossain vaiheessa voit varmaan sinäkin lähteä mukaan? Olethan lapsen äitipuoli.
[/quote]
Mies varmaan haluaa tuolloin omistautua lapselleen eikä hyysätä mustankipeää aikuista pikkutyttöä.
Siihen on varmaan syy miksi ovat aikanaan eronneet. Jos haluaisivat edelleen sutinaa niin varmaan sitten olisiveat yhdessä. Ei auta kuin luottaa. Jos ei voi luottaa niin suhde on muutenkin jo tuhoon tuomittu.
[/quote]Eihän ap:n tarvitse mukana roikkua koko aikaa. Shoppailee kaupungilla kun isukki on lapsen kanssa jne. Illat ja yöt ovat yhdessä.
[/quote]
Voihan mies ja ex esksyä silloinkin yhteiseen sänkyyn... Päivällä lapsen päiväunien aikaan jne.
Miksi muuten lapsi ei olisi illalla isänsä kanssa? Kyllähä se nyt kannattaa koko viikonloppu vietää isän seurassa, kun harvoin näkee...
[/quote]Tarkoitin, että voivat olla vaikka koko konkkaronkka illat ja yöt yhdessä ex, mies, nyksä, lapsi. Kaikki yhes koos. Eli kun se mies mahtuu sinne exän luo nukkumaan, niin sillä on varmaan siellä oma huone, joten sinne vaan nyksäkin nukkumaan. Lapsi tykkäis ihan hulluna kun kaikki olisivat yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:08"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:59"]
Käsi sydämellä: kuinka moni olisi valmis tällaiseen kuvioon? Mies tai nainen? Minä en. Enkä vaatisi ketään muutakaan tällaista hyväksymään.
[/quote]
Minä. Jotkut osaavat erota, ihan oikeasti. Minä taas en ole valmis ihmissuhteeseen missä toinen osapuoli rupeaa määrittelemään mulle rajoja. Osaan asettaa ne ihan itse.
[/quote]Osaat asetella ne niin, ettei kukaan tunne oloaan uhatuksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:41"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:29"]
Eihän tuossa ole kysymys kenenkään hylkäämisestä vaan olemassa olevissa vaihtoehdoista, onko ehdoton myös yöpyä exän luona? Jos on yhteinen/yhteisiä lapsia niin onko se ihan sääntöihin kirjoitettua että ex puolisot voivat myös asua satunnaisesti toistensa luona, uusien kumppaneiden mielipiteistä huolimatta?
[/quote]
Juuri näin. Näissä ex-kuvioissa on usein takana se, että vedotaan lapsen etuun. Sehän on niin pyhä juttu, että kaikki muu on sille alisteisia. Useinmiten kuitenkin kyse on vanhempien mukavuudesta/edusta. Jos lapsen etu olisi niin tärkeä olisi se liittokin saatu toimimaan.
Aika moni huijaa itseään näillä lapsen etu -höpinöillään. Yritetään rauhoitella omaatuntoa, että kyllä tässä ollaan vastuuntuntpisia ja hyviä ihmisiä vaikka ehjää kotia en lapselleni halunnutkaan tarjota.
[/quote]
Mikähän ruuvi sun päästäsi puuttuu. MInä olen halunnut tarjota lapsilleni ehjän kodin. Olen vastuuntuntoinen, lasten etua ajatteleva ja tein kaikkeni jotta liitto toimisi. Ja samoin lasten isä. Samoin mun vanhemmat. Samoin mun ystävät. Elämä ei vain ole noin yksinkertaista kuin sinä yksinkertaisessa päässäsi pyörittelet. Elämässä tulee ongelmia joiden yli ei yhdessä päästä. Ihmiset myös muuttuvat. ja vain itseään voi muuttaa. Meillä eron jälkeen kaikkien osapuoleten elämä ja hyvinvointi parani valtavasti. Siksihän erosimme, että elämä muuttuisi paremmaksi ja ongelmat saataisiin ratkaistua. Hyvin tehty ero ja elämä eron jälkeen vaatii huomattavasti enemmään kuin tuo sinun tapasi-mikä se sitten onkaan. Haastetta löytyy, mutta myös hyviä puolia, sellaisiakin joista asennevammaisten ydinperhe-vanhempien lapset jäävät totaalisesta paitsi. Tässä sinäkin viisastelet, vaikka kokemusta tuskin on, kunhan vaan pääset pätemään. Mahdat olla todella avarakatseinen ja viisas kasvattaja siellä omalla pikku tontillasi.
[/quote]
Varmasti olen yksinkertainen. Varmasti tyhmä kuin saapas. Avioliittoa takana 20 vuotta, kolme lasta. Ei ole ollut helppoa: rahat tiukilla, asumista monilla paikkakunnilla ja puolison pitkiä komennuksia (3 kk - vuosi), sairauksia. You name it. Monta kertaa olisi ollut helpompi erota kuin huolehtia, että välit aviopuolison kanssa toimivat. Mutta mä olen luottanut mieheen. Silloinkin, kun viinan kanssa meni vähän jo överiksi ja oli kaikenlaista. Ne on vaiheita pitkässä liitossa ja kaikesta on selvitty. Mutta olemme tietoisesti tahtoneet. Se on aika yksinkertaista loppujen lopuksi.mmutta mähän olenkin niin yksinkertainen.
Ja todellakin, elämässä tulee vastaan kaikenlaista ja harva asia menee oppikirjan mukaan. Yksi asia on mulle leimallista: en nimittele tuttuja enkä tuntemattomia.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:08"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:59"]
Käsi sydämellä: kuinka moni olisi valmis tällaiseen kuvioon? Mies tai nainen? Minä en. Enkä vaatisi ketään muutakaan tällaista hyväksymään.
[/quote]
Minä. Jotkut osaavat erota, ihan oikeasti. Minä taas en ole valmis ihmissuhteeseen missä toinen osapuoli rupeaa määrittelemään mulle rajoja. Osaan asettaa ne ihan itse.
[/quote]
Good for you! Ihmissuhteissa ainakin ihan verraton avu. My way or highway. Eipä jäänyt tämä asia epäselväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:41"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:29"]
Eihän tuossa ole kysymys kenenkään hylkäämisestä vaan olemassa olevissa vaihtoehdoista, onko ehdoton myös yöpyä exän luona? Jos on yhteinen/yhteisiä lapsia niin onko se ihan sääntöihin kirjoitettua että ex puolisot voivat myös asua satunnaisesti toistensa luona, uusien kumppaneiden mielipiteistä huolimatta?
[/quote]
Juuri näin. Näissä ex-kuvioissa on usein takana se, että vedotaan lapsen etuun. Sehän on niin pyhä juttu, että kaikki muu on sille alisteisia. Useinmiten kuitenkin kyse on vanhempien mukavuudesta/edusta. Jos lapsen etu olisi niin tärkeä olisi se liittokin saatu toimimaan.
Aika moni huijaa itseään näillä lapsen etu -höpinöillään. Yritetään rauhoitella omaatuntoa, että kyllä tässä ollaan vastuuntuntpisia ja hyviä ihmisiä vaikka ehjää kotia en lapselleni halunnutkaan tarjota.
[/quote]
Mikähän ruuvi sun päästäsi puuttuu. MInä olen halunnut tarjota lapsilleni ehjän kodin. Olen vastuuntuntoinen, lasten etua ajatteleva ja tein kaikkeni jotta liitto toimisi. Ja samoin lasten isä. Samoin mun vanhemmat. Samoin mun ystävät. Elämä ei vain ole noin yksinkertaista kuin sinä yksinkertaisessa päässäsi pyörittelet. Elämässä tulee ongelmia joiden yli ei yhdessä päästä. Ihmiset myös muuttuvat. ja vain itseään voi muuttaa. Meillä eron jälkeen kaikkien osapuoleten elämä ja hyvinvointi parani valtavasti. Siksihän erosimme, että elämä muuttuisi paremmaksi ja ongelmat saataisiin ratkaistua. Hyvin tehty ero ja elämä eron jälkeen vaatii huomattavasti enemmään kuin tuo sinun tapasi-mikä se sitten onkaan. Haastetta löytyy, mutta myös hyviä puolia, sellaisiakin joista asennevammaisten ydinperhe-vanhempien lapset jäävät totaalisesta paitsi. Tässä sinäkin viisastelet, vaikka kokemusta tuskin on, kunhan vaan pääset pätemään. Mahdat olla todella avarakatseinen ja viisas kasvattaja siellä omalla pikku tontillasi.
[/quote]
Mun on pakko kommentoida sen verran, että uskon sun puolisolla olevan asiat paremmin eron jälkeen. Kuulostat agressiiviselta ja hyökkäävältä. Varmasti ero oli ihan paras asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on sellainen tilanne, että asutaan parin sadan kilometrin päässä exästä. Autoa ei ole, joten junalla kuljetaan, minä lapsen kanssa yleensä sinnepäin. Ihan yhdeksi päiväksi en viitti moista reissua taittaa, joten ollaan vietetty exän nurkissa yleensä n. viikko kerrallaan. Exällä pieni yksiö ja ainoana nukkumapaikkana vuodesohva, jolle ollaan kaikki kolme sopuisasti mahduttu :D Mitään epämääräistä ei asiaan kuitenkaan liity, exän uusi kumppanikin sen -kuulemma- tietää ja ymmärtää. Vaikka exällä onkin ansiokas historia pettäjänä, voin itsestäni mennä 110% takuuseen etten siihen ihmiseen koske enää pitkällä tikullakaan, siis romanttisessa/seksuaalisessa mielessä. Hyvä jos olen jonkin kerran olalle taputtanut.
Itselläni ei kuitenkaan ole ollut eromme jälkeen uutta suhdetta, joten en tiedä mitä mahdollinen oma miesystävä asiasta ajattelisi. Tuskin hyvää, ja ymmärrän sen kyllä ihan täysin. Mielestäni toiseen ihmiseen ei voi koskaan 100% luottaa, mutta sen pienen tai suuremmankin epäluottamuksen kanssa on vain opittava elämään. Ja jos eräänä päivänä paljastuu, että ukko/akka onkin ollut luvattomissa puuhissa, se on hänen häpeänsä ja seurauksensa kannettava, mitä ne sitten ovatkaan. Henkiset haavat toki petetylle jäävät, mutta samoin niiden kanssa on vain opittava elämään, ja yritettävä luottaa seuraavaan uskollisuutensa vannojaan.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:20"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:58"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 14:09"]
Jossain vaiheessa voit varmaan sinäkin lähteä mukaan? Olethan lapsen äitipuoli.
[/quote]
Mies varmaan haluaa tuolloin omistautua lapselleen eikä hyysätä mustankipeää aikuista pikkutyttöä.
Siihen on varmaan syy miksi ovat aikanaan eronneet. Jos haluaisivat edelleen sutinaa niin varmaan sitten olisiveat yhdessä. Ei auta kuin luottaa. Jos ei voi luottaa niin suhde on muutenkin jo tuhoon tuomittu.
[/quote]Eihän ap:n tarvitse mukana roikkua koko aikaa. Shoppailee kaupungilla kun isukki on lapsen kanssa jne. Illat ja yöt ovat yhdessä.
[/quote]
Voihan mies ja ex esksyä silloinkin yhteiseen sänkyyn... Päivällä lapsen päiväunien aikaan jne.
Miksi muuten lapsi ei olisi illalla isänsä kanssa? Kyllähä se nyt kannattaa koko viikonloppu vietää isän seurassa, kun harvoin näkee...
[/quote]Tarkoitin, että voivat olla vaikka koko konkkaronkka illat ja yöt yhdessä ex, mies, nyksä, lapsi. Kaikki yhes koos. Eli kun se mies mahtuu sinne exän luo nukkumaan, niin sillä on varmaan siellä oma huone, joten sinne vaan nyksäkin nukkumaan. Lapsi tykkäis ihan hulluna kun kaikki olisivat yhdessä.
[/quote]
Ei todellakaan välttämättä tykkäisi, minä en ainakaan tykännyt. Lapsi haluaa isänsä (jakamattoman) huomion, ei hengailla jonkun vieraan naikkosen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:22"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:08"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:59"]
Käsi sydämellä: kuinka moni olisi valmis tällaiseen kuvioon? Mies tai nainen? Minä en. Enkä vaatisi ketään muutakaan tällaista hyväksymään.
[/quote]
Minä. Jotkut osaavat erota, ihan oikeasti. Minä taas en ole valmis ihmissuhteeseen missä toinen osapuoli rupeaa määrittelemään mulle rajoja. Osaan asettaa ne ihan itse.
[/quote]Osaat asetella ne niin, ettei kukaan tunne oloaan uhatuksi?
[/quote]
NO mutta, minä en ole vastuussa toisen aikuisen turvallisuudentunteesta. Ei puoliso ole lapsi vaan aikuinen joka on ihan itse vastuussa siitä että tuntee olonsa turvalliseksi, kykenee luottamaan ja toimimaan parisuhteessa aikuisena. Jos on itsetunto-ongelmia tai muuta vastaavaa, pitää mennä vaikka terapiaan eikä vaatia puolisoa elämään omilla ehdoillaan. Juuri oli jossain juttukin tästä, että moni suhde kaatuu siksi, että puolison niskoille laitetaan omat ongelmat, jotka pitäisi selvittää terapiassa ja ihan itse. Asiahan on niin, että aikuisen, omasta hyvinvoinnistaan vastuussa olevan aikuisen ei tarvitse millään lailla rajoittaa tai kontrolloida tai odottaa lapsenomaista kohtelua osakseen. Sulla on tämän ymmärtäminen vissiin vähän vaiheessa? Suhtaudun tähän hieman jyrkästi siksikin, että olen kasvanut läheisriippuvaisessa perheessä, missä toiset kontrolloitiin lähes tahdottomaan tilaan ja olen itse käynyt pitkän terapian tämän takia. Tiedän siis mistä puhun, ja siksi tämä asia on myös niin kallisarvoinen. En ikinä ottaisi puolisoa jolla on huono itsetunto ja joka kuvittelee että minä olen vastuussa hänen turvallisuudentunteestaan.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:26"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:41"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:29"]
Eihän tuossa ole kysymys kenenkään hylkäämisestä vaan olemassa olevissa vaihtoehdoista, onko ehdoton myös yöpyä exän luona? Jos on yhteinen/yhteisiä lapsia niin onko se ihan sääntöihin kirjoitettua että ex puolisot voivat myös asua satunnaisesti toistensa luona, uusien kumppaneiden mielipiteistä huolimatta?
[/quote]
Juuri näin. Näissä ex-kuvioissa on usein takana se, että vedotaan lapsen etuun. Sehän on niin pyhä juttu, että kaikki muu on sille alisteisia. Useinmiten kuitenkin kyse on vanhempien mukavuudesta/edusta. Jos lapsen etu olisi niin tärkeä olisi se liittokin saatu toimimaan.
Aika moni huijaa itseään näillä lapsen etu -höpinöillään. Yritetään rauhoitella omaatuntoa, että kyllä tässä ollaan vastuuntuntpisia ja hyviä ihmisiä vaikka ehjää kotia en lapselleni halunnutkaan tarjota.
[/quote]
Mikähän ruuvi sun päästäsi puuttuu. MInä olen halunnut tarjota lapsilleni ehjän kodin. Olen vastuuntuntoinen, lasten etua ajatteleva ja tein kaikkeni jotta liitto toimisi. Ja samoin lasten isä. Samoin mun vanhemmat. Samoin mun ystävät. Elämä ei vain ole noin yksinkertaista kuin sinä yksinkertaisessa päässäsi pyörittelet. Elämässä tulee ongelmia joiden yli ei yhdessä päästä. Ihmiset myös muuttuvat. ja vain itseään voi muuttaa. Meillä eron jälkeen kaikkien osapuoleten elämä ja hyvinvointi parani valtavasti. Siksihän erosimme, että elämä muuttuisi paremmaksi ja ongelmat saataisiin ratkaistua. Hyvin tehty ero ja elämä eron jälkeen vaatii huomattavasti enemmään kuin tuo sinun tapasi-mikä se sitten onkaan. Haastetta löytyy, mutta myös hyviä puolia, sellaisiakin joista asennevammaisten ydinperhe-vanhempien lapset jäävät totaalisesta paitsi. Tässä sinäkin viisastelet, vaikka kokemusta tuskin on, kunhan vaan pääset pätemään. Mahdat olla todella avarakatseinen ja viisas kasvattaja siellä omalla pikku tontillasi.
[/quote]
Varmasti olen yksinkertainen. Varmasti tyhmä kuin saapas. Avioliittoa takana 20 vuotta, kolme lasta. Ei ole ollut helppoa: rahat tiukilla, asumista monilla paikkakunnilla ja puolison pitkiä komennuksia (3 kk - vuosi), sairauksia. You name it. Monta kertaa olisi ollut helpompi erota kuin huolehtia, että välit aviopuolison kanssa toimivat. Mutta mä olen luottanut mieheen. Silloinkin, kun viinan kanssa meni vähän jo överiksi ja oli kaikenlaista. Ne on vaiheita pitkässä liitossa ja kaikesta on selvitty. Mutta olemme tietoisesti tahtoneet. Se on aika yksinkertaista loppujen lopuksi.mmutta mähän olenkin niin yksinkertainen.
Ja todellakin, elämässä tulee vastaan kaikenlaista ja harva asia menee oppikirjan mukaan. Yksi asia on mulle leimallista: en nimittele tuttuja enkä tuntemattomia.
[/quote]
Jos olet niin paljon kokenut, miksi asenteesi sitten on noin kapea? Miksi puhut väheksyvästi toisenlaisiin ratkaisuihin päätyneistä? Ikäänkuin omasi olisi jotenkin parempi? Itse ajattelen että vaikeudet kasvattavat ja avaavat silmiä, sinulle ilmeisesti ei ole niin käynyt? JOnka lisäksi tuomitset ihmisiä elämäntilanteista, joita et ole itse kokenut, eli et tiedä tosiasioita ihmisten elämästä. On röyhkeää tuomita ihmisten ratkaisuja tuntematta tosi-asioita ja varsinkin sellaisissa asioissa mitä itse ei ole edes kokenut. Että kyllä, hieman suvaitsevaisempi ja avarakatseisempi nökemys olisi vähemmän tyhmä.
No minä olen harrastanut seksiä exän kanssa yli puoli vuotta. Hän sanoo, että ei antaisi kenenkään naisen kieltää sitä häneltä.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:43"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:41"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:29"]
Eihän tuossa ole kysymys kenenkään hylkäämisestä vaan olemassa olevissa vaihtoehdoista, onko ehdoton myös yöpyä exän luona? Jos on yhteinen/yhteisiä lapsia niin onko se ihan sääntöihin kirjoitettua että ex puolisot voivat myös asua satunnaisesti toistensa luona, uusien kumppaneiden mielipiteistä huolimatta?
[/quote]
Juuri näin. Näissä ex-kuvioissa on usein takana se, että vedotaan lapsen etuun. Sehän on niin pyhä juttu, että kaikki muu on sille alisteisia. Useinmiten kuitenkin kyse on vanhempien mukavuudesta/edusta. Jos lapsen etu olisi niin tärkeä olisi se liittokin saatu toimimaan.
Aika moni huijaa itseään näillä lapsen etu -höpinöillään. Yritetään rauhoitella omaatuntoa, että kyllä tässä ollaan vastuuntuntpisia ja hyviä ihmisiä vaikka ehjää kotia en lapselleni halunnutkaan tarjota.
[/quote]
Mikähän ruuvi sun päästäsi puuttuu. MInä olen halunnut tarjota lapsilleni ehjän kodin. Olen vastuuntuntoinen, lasten etua ajatteleva ja tein kaikkeni jotta liitto toimisi. Ja samoin lasten isä. Samoin mun vanhemmat. Samoin mun ystävät. Elämä ei vain ole noin yksinkertaista kuin sinä yksinkertaisessa päässäsi pyörittelet. Elämässä tulee ongelmia joiden yli ei yhdessä päästä. Ihmiset myös muuttuvat. ja vain itseään voi muuttaa. Meillä eron jälkeen kaikkien osapuoleten elämä ja hyvinvointi parani valtavasti. Siksihän erosimme, että elämä muuttuisi paremmaksi ja ongelmat saataisiin ratkaistua. Hyvin tehty ero ja elämä eron jälkeen vaatii huomattavasti enemmään kuin tuo sinun tapasi-mikä se sitten onkaan. Haastetta löytyy, mutta myös hyviä puolia, sellaisiakin joista asennevammaisten ydinperhe-vanhempien lapset jäävät totaalisesta paitsi. Tässä sinäkin viisastelet, vaikka kokemusta tuskin on, kunhan vaan pääset pätemään. Mahdat olla todella avarakatseinen ja viisas kasvattaja siellä omalla pikku tontillasi.
[/quote]
Mun on pakko kommentoida sen verran, että uskon sun puolisolla olevan asiat paremmin eron jälkeen. Kuulostat agressiiviselta ja hyökkäävältä. Varmasti ero oli ihan paras asia.
[/quote]
Hehhe. Tiedätkö että tuota sinun kommentointitapaasi kutsutaan passiivisaggressiiviseksi. Eli se on epäsuoraa aggression ilmaisua, eikä läheskään niin reilua ja tervettä kuin suora aggression ilmaisu. Liittyy yleensä läheisriippuvuuteen ja katkeruuteen. Toisin kuin se, että ilmaisee vihansa silloin kun on vihainen. Ja minä tulen vihaiseksi siitä, että jotkut katsovat oikeudekseen tuomita muita ja nostaa samalla itseään. Ja siitä että jotkut katsovat asiakseen tuomita ihmisiä asioissa joista heillä itsellään ei ole edes kokemusta. Kaikki paha saa alkunsa tällaisesta tuomitsevuudesta, ei siitä että on vihainen asiasta.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:58"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 14:09"]
Jossain vaiheessa voit varmaan sinäkin lähteä mukaan? Olethan lapsen äitipuoli.
[/quote]
Mies varmaan haluaa tuolloin omistautua lapselleen eikä hyysätä mustankipeää aikuista pikkutyttöä.
Siihen on varmaan syy miksi ovat aikanaan eronneet. Jos haluaisivat edelleen sutinaa niin varmaan sitten olisiveat yhdessä. Ei auta kuin luottaa. Jos ei voi luottaa niin suhde on muutenkin jo tuhoon tuomittu.
[/quote]Eihän ap:n tarvitse mukana roikkua koko aikaa. Shoppailee kaupungilla kun isukki on lapsen kanssa jne. Illat ja yöt ovat yhdessä.
[/quote]
Voihan mies ja ex esksyä silloinkin yhteiseen sänkyyn... Päivällä lapsen päiväunien aikaan jne.
Miksi muuten lapsi ei olisi illalla isänsä kanssa? Kyllähä se nyt kannattaa koko viikonloppu vietää isän seurassa, kun harvoin näkee...