Sinulla on 1 vrk elinaikaa jäljellä. Miten käyttäisit sen?
Mitä haluaisit kokea vai haluaisitko kokea mitään? Olisitko vaan ihan kaikessa rauhassa vai toteuttaisitko unelmiasi tuon 24 tunnin aikana?
Kommentit (23)
Niin helppo vastata. Viettäisin päivän 6-vuotiaan lapseni kanssa. Tekisimme yhdessä kaikkea, mikä saa hänet nauramaan. Imisin itseeni kaiken tuosta lapsesta. Lukisin iltasadun ja ottaisin kainalooni nukkumaan. Katselisivat nukkuvaa lastani ja ajattelisin, että olen maailman onnellisin nainen.
Tekisin av-palstalle ketjun: Kuolen 24 tunnin kuluttua
, haluatko kysyä jotain? Ja sitten vastailisin.
Tyhjentäisin ja siivoaisin kotini.
Varmasti viettäisin lasteni ja mieheni kanssa ja nauttisin yhteisistä hetkistä. Luultavasti muistelisin menneitä ja ehkä selailisin kuvia, saattaisin kirjoittaa kirjeet lapsille,jotka saisivat sitten joskus vanhempina. Yhtään sellaista unelmaa ei ole,jota lähtisin toteuttamaan vaan iloitsisin siitä, mitä hienoa olen elämäni aikana saanut kokea.
Tekisin elämäntapamuutoksen. Terveysammattilaiset sanovat ettei koskaan ole liian myöhäistä. Menisin salille ja alkaisin syömään terveellisesti. Saisin sillä varmaan yhden lisävuorokauden elämääni.
Polttaisin kaikki tavarat ettei sukulaisille jäisi mitään kytättävää, tosin halparoskaa ne vain ovat mutta silti. Jos olisin sairas syyttäisin lääkäriä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Riehuisin ja sekoaisin
Varmaan viettäisin sellaisen unelmien päivän. Kävisin hieronnassa, laitattamassa hiukset ja upean meikin, viettäisin illan avopuolison kanssa muistellen menneitä, näkisin vanhempiani ja siskoani kahvien merkeissä. Tunnustaisin syntini ja pyytäisin anteeksiantoa.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 02:53"]
Varmaan viettäisin sellaisen unelmien päivän. Kävisin hieronnassa, laitattamassa hiukset ja upean meikin, viettäisin illan avopuolison kanssa muistellen menneitä, näkisin vanhempiani ja siskoani kahvien merkeissä. Tunnustaisin syntini ja pyytäisin anteeksiantoa.
[/quote]
Ja törsäisin siis tietenkin kaikki mahdolliset rahani. :)
Soittaisin poikaystävälle ja selittäisin tilanteen. Viettäisimme koko vuorokauden yhdessä jossain romanttisessa rauhallisessa ympäristössä. Kertoisin hänelle, kuinka tärkeä hän minulle on ja sanoisin, että jatkaa sitten hyvällä omallatunnolla elämäänsä minun lähdettyä.
Tekisin niin kuin yksi aiemmin vastannut ja kirjoittaisin kirjeet perheenjäsenille. Jos pystyisin puhumaan itkemättä, varmaan soittaisin myös. Sitten siivoaisin pahimmat paikat kotoani. Ja tekisin epävirallisen testamentin, jota suku saisi noudattaa jos haluavat. Kävisin ulkona kävelyllä ihailemassa luontoa ja jos tietäisin tarkan kuolinajan, jäisin yhteen kauniiseen paikkaan odottamaan kuolemaa, sellaiseen mistä mut myös löydettäisiin muutaman tunnin sisällä (paitsi Suomessa kaikki varmaan kävelisi ohitse kun luulisi että olen vain sammunut tms.).
Normaaliin elämään, mutta työnantajalle soittaisin, että en tule enää töihin kun pitää kuolla pian. Muuten, jos ei olisi kipuja ja olisin toimintakykyinen, kävisin kävelyllä jos sää olisi hyvä, laittelisin hyvää ruokaa, lukisin kirjaa ja juttelisin läheisten kanssa heidän tulevaisuudestaan sen jälkeen.
Kastelisin kukat. Hävittäisin fleshlightin ja jakaisin vähäisen omaisuuteni lähimmäisille ihmisille.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 06:49"]
Tekisin niin kuin yksi aiemmin vastannut ja kirjoittaisin kirjeet perheenjäsenille. Jos pystyisin puhumaan itkemättä, varmaan soittaisin myös. Sitten siivoaisin pahimmat paikat kotoani. Ja tekisin epävirallisen testamentin, jota suku saisi noudattaa jos haluavat. Kävisin ulkona kävelyllä ihailemassa luontoa ja jos tietäisin tarkan kuolinajan, jäisin yhteen kauniiseen paikkaan odottamaan kuolemaa, sellaiseen mistä mut myös löydettäisiin muutaman tunnin sisällä (paitsi Suomessa kaikki varmaan kävelisi ohitse kun luulisi että olen vain sammunut tms.).
[/quote]
ota mukaan kyltti, missä lukee OLEN KUOLLUT
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 02:21"]
Sanoisin kaikille kaiken täysin rehellisesti, hyvässä ja pahassa ja sen jälkeen viettäisin loppuajan miehen ja kissan kanssa. Riippuen siitä miten loppu tulee, ehkä helpottaisin sen vastaanottamista tuhdilla annoksella rauhoittavia viimeisen puolen tunnin sisään.
[/quote]
Minäkin sanoisin varmaan suorat sanat kaikille. Tosin vähän huolettaa sitten tuo afterlife, helvettiinkö sitten joudun?
No en todellakaan lähtisi "kokemaan" mitään, vaan pyrkisin hoitamaan kaikki asiat kuntoon, jotka olisi hyvä hoitaa ennen kuolemaansa.
Maksaisin laskuni ja irtisanoisin kaikki sopimukset tai siirtäisin vaimon nimiin, jos ne liittyvät perheen arkeen. Lopuksi nostaisin tilini tyhjäksi ja antaisin rahat perheelle. Hyvästelisin läheiseni.
menisin naimisiin perheen läsnäollessa. Mulle jäisi tuosta miehestä niin hirveä huoli, että tuli kyyneleet silmiin sitä ajatellessakin. Naimisiin mentyä sille jäisi ainakin mun omaisuus, ehkä se auttaisi edes vähän. Perheelle sillä ei ole niin merkitystä.
Viettäisin sen 24 tuntia lasteni kanssa leikkien, halaten, jutellen, pelaten.
Yrittäisin hankkia jostain DMT:tä tai LSD:tä.
Sanoisin kaikille kaiken täysin rehellisesti, hyvässä ja pahassa ja sen jälkeen viettäisin loppuajan miehen ja kissan kanssa. Riippuen siitä miten loppu tulee, ehkä helpottaisin sen vastaanottamista tuhdilla annoksella rauhoittavia viimeisen puolen tunnin sisään.