Lue keskustelun säännöt.
Mitä hyvää on kerrostaloasumisessa?
Olen asunut elämäni aikana kerrostalossa, rivitalossa sekä omakotitalossa. En vielä tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt, miksi joku haluaa asua kerrostalossa. Ja huom, kerrostaloasunnot voivat olla hyvinkin kalliita, joten en puhu nyt rahasta tai sen puutteesta asumismuotoa valittaessa.
Kerrostaloasumisesta en itselle jäänyt muita hyviä puolia mieleen, paitsi lasten laaja kaveripiiri.
Mutta muuten se oli:
-Muualta kuuluvia asumisen ääniä tai sitten oman elämän rajoittamista niin, ettei häiritse muita.
-Pyörävarastoja (ja -varkauksia)
-Pelottavia kellareita ja vinttejä
-Varattuja hissejä
Jne
MIKSI kerrostalo olisi parempi kuin rivi- tai omakotitalo?
Kommentit (641)
Kerrostaloasumisen kaikkein huonoin asia on tupakointi parvekkeella. Siinä on yksi tosi iso syy miksi en harkitse kerrostaloasumista.
Muut viat pystyy aika lailla karttamaan hyvillä valinnoilla, mutta tällä hetkellä on erittäin vähän kerrostaloja joissa olisi tupakointikielto parvekkeilla ja ne joissa sellainen on hankittu, niin voidaanko taata, että tupakoijat eivät sitten kokoonnu jossain sellaisessa paikassa pihalla, jossa savut tulee kuitenkin muiden haisteltavaksi?
Siksi pysyttelen vielä rivitalossa, toki sijainti ei ole sitten ihan keskustassa. Ja kerrostalojen ehdoton hyvä puoli on sijainnit. Enemmän valinnanvaraa keskisillä sijainneilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähiöstä, päivää kirjoitti:
Kerrostalo on helppo ja näppärä, varsinkaan jos ei halua elää asunnossaan vaan se on paikka nukkua ja säilyttää välttämättömiä tavaroita.
Jos lifestyleen ei kuulu suksia, polkupyöriä, vilkkaita lapsia tai koiria eikä vaikkapa raskasta HiFiä vaan ulkona syömistä, shoppailua, elokuvateattereita ja matkailua tai mahdollisesti pelkkää työnarkomaniaa ilman kotipuutarhaa ja omalla terassilla loikoilua asuen pääkaupungissa jossa omakotiasuminen on turkasen kallista ja minne töihin pendelöiminen julkisilla on aikaa vievää ja henkilöautolla toisinaan jopa vaarallista, niin tottakai! Kerrostalo on ihan must!
Ei takapihan herukkapensaat ja kasvihuoneet kaikille käy eikä oma autotalli ja varasto ole jokaisen pirtaan.
Jos bussi lähtee ovelta, ei omaa sähköauton tai hybridin latausasemaa tarvitse kun ei autoakaan. Jääpä samalla tuulilasin rappaamiset talviaamuina väliin.
Ikkunasta näkyvä metsä voi ahdistaakin.
Olisipa kiva tietää kuka noin asuu. Suomessa kun ulkona voi olla kahtena kuukautena vuodessa pitempiä aikoja, ei kai kukaan jaksa kahviloissa, elokuvissa, kapakassa ja harrastuksissa notkua esim koko viikonloppua jos vaikka klo 16-22 arkena jaksaakin.
🤔😉No kyllä mun mielestä ulkosalla voi olla toukokuusta-syyskuuhun joka on 5kk, mutta toki vaihtelee ihmisestä toiseen. Jotkut myös tykkäävät enempi kyyhöttää kotona, ja toiset ramppaavat harrastuksissa.
Itsellä ainakin säästyy paljon aikaa nykyään kun ei tarvitse ottaa autoa tai bussia joka kerta kun lähtee töihin/harrastuksiin/ystäviä tapaamaan tms.
Mitä ihmettä? Juokset kovempaa kuin autolla pääsee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalon edut:
- Lähes poikkeuksetta parempi sijainti.
- Ei pihaa mitä on pakko hoitaa.
- Ei "pikku" korjailuhommia joita omakotitalo teettää.Kerrostalon haitta:
- Ei voi kuunnella musiikkia kovalla yöllä. Tosin jos on perhettä niin ei sitä voi tehdä muutenkaan.Poikkeus sääntöön:
- On niin varakas että voi hankkia ison talon, sporareitin varrelta. Vastaavia neliöitä ei oikein kerrostaloista löydy.Parempi sijainti ei ole sama asia kuin keskusta.
Onhan se sille, joka haluaa asua keskustassa.
Ja meille muille huonoin.
Kuvottaa keskustojen mammut, huumepaska ja muu saasta.
Se hyöty kaupunkien keskustoista on, että sekä kotimainen että ulkomainen rrroskasakkki kertyy keskustoihin.
Kiitos, että menette sinne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalon edut:
- Lähes poikkeuksetta parempi sijainti.
- Ei pihaa mitä on pakko hoitaa.
- Ei "pikku" korjailuhommia joita omakotitalo teettää.Kerrostalon haitta:
- Ei voi kuunnella musiikkia kovalla yöllä. Tosin jos on perhettä niin ei sitä voi tehdä muutenkaan.Poikkeus sääntöön:
- On niin varakas että voi hankkia ison talon, sporareitin varrelta. Vastaavia neliöitä ei oikein kerrostaloista löydy.Parempi sijainti ei ole sama asia kuin keskusta.
Onhan se sille, joka haluaa asua keskustassa.
Mutta ei sille joka ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä40564 kirjoitti:
Asuin lapsuuden maalla pienellä maatilalla, jossa oli koko ajan tekemistä kesät talvet. Me lapsetkin jouduimme osallistumaan kaikenlaisiin töihin. Kavereille ja harrastuksiin pääsi sitten, kun päivittäiset työt oli tehty.
Haaveilin aina lapsena muutosta kerrostaloon ja kaupunkiin.
Nuorena opiskelijana muutin läheiseen kaupunkiin kerrostaloon ja tapasin kaupunkilaispojan, joka on ollut aviomieheni vuosikymmeniä.
Ensimmäinen oma asuntomme oli kerrostalokaksio ja olin se tuntui heti meidän kodilta. Kaverit rakensivat omakotitaloja ja me olimme sitä mieltä, ettei se ole meidän juttumme.
Perhe kasvoi ja olosuhteiden pakosta muutimme rivitalokolmioon, jossa asui muitakin lapsiperheitä. Kun lasten koulun aloittaminen lähestyi, piti miettiä missä asumme jatkossa. Niin mekin sitten aloimme rakentaa omakotitaloa kehyskuntaan. Koti oli mieluisa ja itselle suunniteltu. Pihatöitä teimme ja meillä oli kaunis puutarha.
Kun sitten lapset lähtivät opiskelemaan ja talo oli liian suuri meille kahdelle, päätimme myydä sen ja muutimme kaupungin keskustan tuntumaan uudehkoon kerrostaloon kolmioon. Talossamme on hyvä äänieristys, joten saamme olla rauhassa. Parveke on iso ja saan kesällä hoitaa omaa parvekepuutarhaani. Asumiskustannukset ovat todella edulliset ja toisesta autosta olemme luopuneet.
Tiliotetta katsoessa huomaa, kuinka rahaa jää säästöön eläkepäivien varalle. Vapaa-ajalla olemme harrastaneet uusia juttuja ja nauttineet elostamme.
Meidän kotimme kerrostalossa on meille paras vaihtoehto.Minua ahdistui, että piti tyytyä parvekkeeseen, etelä-länsisuunnassa se on paisteella liian kuuma ja jos muuhun ilmansuuntaan se on aina pimeä. Kun menen tuttavien parvekkeelle tunnen ahtaanpaikan kammoa, ne ovat muutaman neliön koppeja, lasitus estää kosketuksen ulkoilmaan, sama istua sisällä.
Eikö niitä laseja saa nippuun?
Ehkä sai, en kysynyt, ehkä halusi melun ja katupölyn takia pitää kiinni. Niin ja naapureitten puhe kuului koko ajan jos ei mitään valmentavaa ollut. Ja se tupakansavu, se tosin tuli jokatapauksessa.
Hän on valinnut hirveän paikan. Miksi ei muuta?
Niinpä niin kaupungin keskustassa kalliissa asunnoissa asuu nämä tuttavat. Monissa. Kerro sinä mihin heidän pitää muuttaa kun ympäri kaupunkia asuvat.
Pöljä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kaikki on hyviä (no rivarissa en ole asunut), riippuu aivan tilanteesta.
Aikuiseksi saakka asuin omakotitalossa ja kahdehdin keskustassa kerrostalossa asuvia.
Silloin kun lapset oli pieniä, oli kiva kun oli omakotitalo. Sai olla meteliä, sai mennä pihalle kesät talvet touhumaan kavereiden kanssa, oli tilaa. Vielä alakouluikäisten kanssa paras vaihtoehto.
Nyt asun ihan keskustassa kaksiossa (62 m2) yksin. Ihan parasta. Ei huolta kun oven lykkää takanaan kiinni, voi olla kuukausia reissussa tai mökillä. Siivoaa vain oman kämppänsä. Minustakin tämä on turvallista kun on ihmisiä ympärillä. Lapsiperheitä tässä ei juuri asu kun ei ole kovin isoja perheasuntoja eikä oikein pihaa vaikka puistoja onkin lähellä. Samoin kirjasto ja uimahalli ihan vieressä, joitan käytän paljon. Kaikki palvelut kävelymatkan päässä.
Sain tänään naapuripostia.
" Rakkautta kaikille ei vihaa ketään kohtaan". Muslimit rauhan puolesta - vihkosen
Ahmadiyya muslim jamaat finland ja kutsun perehdytys tilaisuuteen Helsinkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähiöstä, päivää kirjoitti:
Kerrostalo on helppo ja näppärä, varsinkaan jos ei halua elää asunnossaan vaan se on paikka nukkua ja säilyttää välttämättömiä tavaroita.
Jos lifestyleen ei kuulu suksia, polkupyöriä, vilkkaita lapsia tai koiria eikä vaikkapa raskasta HiFiä vaan ulkona syömistä, shoppailua, elokuvateattereita ja matkailua tai mahdollisesti pelkkää työnarkomaniaa ilman kotipuutarhaa ja omalla terassilla loikoilua asuen pääkaupungissa jossa omakotiasuminen on turkasen kallista ja minne töihin pendelöiminen julkisilla on aikaa vievää ja henkilöautolla toisinaan jopa vaarallista, niin tottakai! Kerrostalo on ihan must!
Ei takapihan herukkapensaat ja kasvihuoneet kaikille käy eikä oma autotalli ja varasto ole jokaisen pirtaan.
Jos bussi lähtee ovelta, ei omaa sähköauton tai hybridin latausasemaa tarvitse kun ei autoakaan. Jääpä samalla tuulilasin rappaamiset talviaamuina väliin.
Ikkunasta näkyvä metsä voi ahdistaakin.
Asun pienkerrostalossa, jossa viihdyn erittäin hyvin. Tässä on suojaisa ja nätti piha, jota ei kuitenkaan tarvitse itse hoitaa. Makuuhuoneen ikkunasta näkyy metsäpuisto. Palvelut ja hyvä julkinen liikenne ovat lähellä, joten en onneksi tarvitse enää omaa autoa, säästyypä nekin rahat.
Kakkos kerroksessa on aina parhaimmat bileet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerrostaloon olisi pakko muuttaa ainoa vaihtoehto on yli miljoonan maksava VANHA täydellisesti rempattu arvotalon ylin kerros merinäköalalla, niissäkin vaan ole kunnon parvekkeita monessakaan.
Kaikki muu on no silkkaa paskaa.
Katsoin siepon asuntoa, ahdas koppi, ikkunat katonrajassa, istuessa näkee vain taivaan, matalaa hukkatilaa puolet asunnosta, mutta herranen aika, onhan se keskustassa.
Minua ei tuommoiseen synkkään loukkoon saisi rahallakaan.
😂
Vierailija kirjoitti:
Lähiöstä, päivää kirjoitti:
Kerrostalo on helppo ja näppärä, varsinkaan jos ei halua elää asunnossaan vaan se on paikka nukkua ja säilyttää välttämättömiä tavaroita.
Jos lifestyleen ei kuulu suksia, polkupyöriä, vilkkaita lapsia tai koiria eikä vaikkapa raskasta HiFiä vaan ulkona syömistä, shoppailua, elokuvateattereita ja matkailua tai mahdollisesti pelkkää työnarkomaniaa ilman kotipuutarhaa ja omalla terassilla loikoilua asuen pääkaupungissa jossa omakotiasuminen on turkasen kallista ja minne töihin pendelöiminen julkisilla on aikaa vievää ja henkilöautolla toisinaan jopa vaarallista, niin tottakai! Kerrostalo on ihan must!
Ei takapihan herukkapensaat ja kasvihuoneet kaikille käy eikä oma autotalli ja varasto ole jokaisen pirtaan.
Jos bussi lähtee ovelta, ei omaa sähköauton tai hybridin latausasemaa tarvitse kun ei autoakaan. Jääpä samalla tuulilasin rappaamiset talviaamuina väliin.
Ikkunasta näkyvä metsä voi ahdistaakin.
Asun pienkerrostalossa, jossa viihdyn erittäin hyvin. Tässä on suojaisa ja nätti piha, jota ei kuitenkaan tarvitse itse hoitaa. Makuuhuoneen ikkunasta näkyy metsäpuisto. Palvelut ja hyvä julkinen liikenne ovat lähellä, joten en onneksi tarvitse enää omaa autoa, säästyypä nekin rahat.
Julkinen liikenne on hirveää, ei koskaan tiedä minkälainen häirikkö istuu viereen rykimään ja sylkemään.
Ei ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä40564 kirjoitti:
Asuin lapsuuden maalla pienellä maatilalla, jossa oli koko ajan tekemistä kesät talvet. Me lapsetkin jouduimme osallistumaan kaikenlaisiin töihin. Kavereille ja harrastuksiin pääsi sitten, kun päivittäiset työt oli tehty.
Haaveilin aina lapsena muutosta kerrostaloon ja kaupunkiin.
Nuorena opiskelijana muutin läheiseen kaupunkiin kerrostaloon ja tapasin kaupunkilaispojan, joka on ollut aviomieheni vuosikymmeniä.
Ensimmäinen oma asuntomme oli kerrostalokaksio ja olin se tuntui heti meidän kodilta. Kaverit rakensivat omakotitaloja ja me olimme sitä mieltä, ettei se ole meidän juttumme.
Perhe kasvoi ja olosuhteiden pakosta muutimme rivitalokolmioon, jossa asui muitakin lapsiperheitä. Kun lasten koulun aloittaminen lähestyi, piti miettiä missä asumme jatkossa. Niin mekin sitten aloimme rakentaa omakotitaloa kehyskuntaan. Koti oli mieluisa ja itselle suunniteltu. Pihatöitä teimme ja meillä oli kaunis puutarha.
Kun sitten lapset lähtivät opiskelemaan ja talo oli liian suuri meille kahdelle, päätimme myydä sen ja muutimme kaupungin keskustan tuntumaan uudehkoon kerrostaloon kolmioon. Talossamme on hyvä äänieristys, joten saamme olla rauhassa. Parveke on iso ja saan kesällä hoitaa omaa parvekepuutarhaani. Asumiskustannukset ovat todella edulliset ja toisesta autosta olemme luopuneet.
Tiliotetta katsoessa huomaa, kuinka rahaa jää säästöön eläkepäivien varalle. Vapaa-ajalla olemme harrastaneet uusia juttuja ja nauttineet elostamme.
Meidän kotimme kerrostalossa on meille paras vaihtoehto.Minua ahdistui, että piti tyytyä parvekkeeseen, etelä-länsisuunnassa se on paisteella liian kuuma ja jos muuhun ilmansuuntaan se on aina pimeä. Kun menen tuttavien parvekkeelle tunnen ahtaanpaikan kammoa, ne ovat muutaman neliön koppeja, lasitus estää kosketuksen ulkoilmaan, sama istua sisällä.
Eikö niitä laseja saa nippuun?
Ehkä sai, en kysynyt, ehkä halusi melun ja katupölyn takia pitää kiinni. Niin ja naapureitten puhe kuului koko ajan jos ei mitään valmentavaa ollut. Ja se tupakansavu, se tosin tuli jokatapauksessa.
Hän on valinnut hirveän paikan. Miksi ei muuta?
Niinpä niin kaupungin keskustassa kalliissa asunnoissa asuu nämä tuttavat. Monissa. Kerro sinä mihin heidän pitää muuttaa kun ympäri kaupunkia asuvat.
Pöljä.
Sinähän se hauska keskustelija olet. Heillä on siis hirveät asunnot ja minun pitäisi neuvoa paremmat. Mitä jos ihan itse hoitaisivat asiansa, pöljät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähiöstä, päivää kirjoitti:
Kerrostalo on helppo ja näppärä, varsinkaan jos ei halua elää asunnossaan vaan se on paikka nukkua ja säilyttää välttämättömiä tavaroita.
Jos lifestyleen ei kuulu suksia, polkupyöriä, vilkkaita lapsia tai koiria eikä vaikkapa raskasta HiFiä vaan ulkona syömistä, shoppailua, elokuvateattereita ja matkailua tai mahdollisesti pelkkää työnarkomaniaa ilman kotipuutarhaa ja omalla terassilla loikoilua asuen pääkaupungissa jossa omakotiasuminen on turkasen kallista ja minne töihin pendelöiminen julkisilla on aikaa vievää ja henkilöautolla toisinaan jopa vaarallista, niin tottakai! Kerrostalo on ihan must!
Ei takapihan herukkapensaat ja kasvihuoneet kaikille käy eikä oma autotalli ja varasto ole jokaisen pirtaan.
Jos bussi lähtee ovelta, ei omaa sähköauton tai hybridin latausasemaa tarvitse kun ei autoakaan. Jääpä samalla tuulilasin rappaamiset talviaamuina väliin.
Ikkunasta näkyvä metsä voi ahdistaakin.
Asun pienkerrostalossa, jossa viihdyn erittäin hyvin. Tässä on suojaisa ja nätti piha, jota ei kuitenkaan tarvitse itse hoitaa. Makuuhuoneen ikkunasta näkyy metsäpuisto. Palvelut ja hyvä julkinen liikenne ovat lähellä, joten en onneksi tarvitse enää omaa autoa, säästyypä nekin rahat.
Julkinen liikenne on hirveää, ei koskaan tiedä minkälainen häirikkö istuu viereen rykimään ja sylkemään.
Ei ikinä.
Ei ole kyllä koskaan häirikkö tullut viereen rykimään ja sylkemään. Asiallista porukkaa on ollut tähän asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meijän talossa on hyvää naapurin rouva ja yläkerran yksiön neiti. Alhaalla asuvasta leskirouvasta en tosin tykkää, vaikka hän taitaa tykätä miusta!
Kyllä omakotitalossa asuminen on se ainoa oikea asumismuoto.En pidä tätä kerrostalokämppää edes kotina.Jos laittaa sivuun saman verran kun vastike on kerrostatalossa niin sillä tekee aikas paljon remppaa ja ja maksaa vakuutuksia vuodessa.Eikä tarvii maksaa muiden kämppien remppoja.Sitten kun mummosta aika jättää ostan sen rintamamiestalon sit alkaa asuminen eikä tarvii kuunnella naapurin juoppoja ja koiran räksytystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä40564 kirjoitti:
Asuin lapsuuden maalla pienellä maatilalla, jossa oli koko ajan tekemistä kesät talvet. Me lapsetkin jouduimme osallistumaan kaikenlaisiin töihin. Kavereille ja harrastuksiin pääsi sitten, kun päivittäiset työt oli tehty.
Haaveilin aina lapsena muutosta kerrostaloon ja kaupunkiin.
Nuorena opiskelijana muutin läheiseen kaupunkiin kerrostaloon ja tapasin kaupunkilaispojan, joka on ollut aviomieheni vuosikymmeniä.
Ensimmäinen oma asuntomme oli kerrostalokaksio ja olin se tuntui heti meidän kodilta. Kaverit rakensivat omakotitaloja ja me olimme sitä mieltä, ettei se ole meidän juttumme.
Perhe kasvoi ja olosuhteiden pakosta muutimme rivitalokolmioon, jossa asui muitakin lapsiperheitä. Kun lasten koulun aloittaminen lähestyi, piti miettiä missä asumme jatkossa. Niin mekin sitten aloimme rakentaa omakotitaloa kehyskuntaan. Koti oli mieluisa ja itselle suunniteltu. Pihatöitä teimme ja meillä oli kaunis puutarha.
Kun sitten lapset lähtivät opiskelemaan ja talo oli liian suuri meille kahdelle, päätimme myydä sen ja muutimme kaupungin keskustan tuntumaan uudehkoon kerrostaloon kolmioon. Talossamme on hyvä äänieristys, joten saamme olla rauhassa. Parveke on iso ja saan kesällä hoitaa omaa parvekepuutarhaani. Asumiskustannukset ovat todella edulliset ja toisesta autosta olemme luopuneet.
Tiliotetta katsoessa huomaa, kuinka rahaa jää säästöön eläkepäivien varalle. Vapaa-ajalla olemme harrastaneet uusia juttuja ja nauttineet elostamme.
Meidän kotimme kerrostalossa on meille paras vaihtoehto.Minua ahdistui, että piti tyytyä parvekkeeseen, etelä-länsisuunnassa se on paisteella liian kuuma ja jos muuhun ilmansuuntaan se on aina pimeä. Kun menen tuttavien parvekkeelle tunnen ahtaanpaikan kammoa, ne ovat muutaman neliön koppeja, lasitus estää kosketuksen ulkoilmaan, sama istua sisällä.
Eikö niitä laseja saa nippuun?
Ehkä sai, en kysynyt, ehkä halusi melun ja katupölyn takia pitää kiinni. Niin ja naapureitten puhe kuului koko ajan jos ei mitään valmentavaa ollut. Ja se tupakansavu, se tosin tuli jokatapauksessa.
Hän on valinnut hirveän paikan. Miksi ei muuta?
Niinpä niin kaupungin keskustassa kalliissa asunnoissa asuu nämä tuttavat. Monissa. Kerro sinä mihin heidän pitää muuttaa kun ympäri kaupunkia asuvat.
Pöljä.Sinähän se hauska keskustelija olet. Heillä on siis hirveät asunnot ja minun pitäisi neuvoa paremmat. Mitä jos ihan itse hoitaisivat asiansa, pöljät.
No sinähän se sanoit, että huonosti asuvat, etkö voi neuvoa mistä hyvät löytyy?
En ole tuo jolle vastaat mutta suhtaudut oudosti, käsket muuttaa mutta et sitten neuvo että minne.
Eli missään ei ole hyvää paikkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä40564 kirjoitti:
Asuin lapsuuden maalla pienellä maatilalla, jossa oli koko ajan tekemistä kesät talvet. Me lapsetkin jouduimme osallistumaan kaikenlaisiin töihin. Kavereille ja harrastuksiin pääsi sitten, kun päivittäiset työt oli tehty.
Haaveilin aina lapsena muutosta kerrostaloon ja kaupunkiin.
Nuorena opiskelijana muutin läheiseen kaupunkiin kerrostaloon ja tapasin kaupunkilaispojan, joka on ollut aviomieheni vuosikymmeniä.
Ensimmäinen oma asuntomme oli kerrostalokaksio ja olin se tuntui heti meidän kodilta. Kaverit rakensivat omakotitaloja ja me olimme sitä mieltä, ettei se ole meidän juttumme.
Perhe kasvoi ja olosuhteiden pakosta muutimme rivitalokolmioon, jossa asui muitakin lapsiperheitä. Kun lasten koulun aloittaminen lähestyi, piti miettiä missä asumme jatkossa. Niin mekin sitten aloimme rakentaa omakotitaloa kehyskuntaan. Koti oli mieluisa ja itselle suunniteltu. Pihatöitä teimme ja meillä oli kaunis puutarha.
Kun sitten lapset lähtivät opiskelemaan ja talo oli liian suuri meille kahdelle, päätimme myydä sen ja muutimme kaupungin keskustan tuntumaan uudehkoon kerrostaloon kolmioon. Talossamme on hyvä äänieristys, joten saamme olla rauhassa. Parveke on iso ja saan kesällä hoitaa omaa parvekepuutarhaani. Asumiskustannukset ovat todella edulliset ja toisesta autosta olemme luopuneet.
Tiliotetta katsoessa huomaa, kuinka rahaa jää säästöön eläkepäivien varalle. Vapaa-ajalla olemme harrastaneet uusia juttuja ja nauttineet elostamme.
Meidän kotimme kerrostalossa on meille paras vaihtoehto.Minua ahdistui, että piti tyytyä parvekkeeseen, etelä-länsisuunnassa se on paisteella liian kuuma ja jos muuhun ilmansuuntaan se on aina pimeä. Kun menen tuttavien parvekkeelle tunnen ahtaanpaikan kammoa, ne ovat muutaman neliön koppeja, lasitus estää kosketuksen ulkoilmaan, sama istua sisällä.
Eikö niitä laseja saa nippuun?
Ehkä sai, en kysynyt, ehkä halusi melun ja katupölyn takia pitää kiinni. Niin ja naapureitten puhe kuului koko ajan jos ei mitään valmentavaa ollut. Ja se tupakansavu, se tosin tuli jokatapauksessa.
Hän on valinnut hirveän paikan. Miksi ei muuta?
Niinpä niin kaupungin keskustassa kalliissa asunnoissa asuu nämä tuttavat. Monissa. Kerro sinä mihin heidän pitää muuttaa kun ympäri kaupunkia asuvat.
Pöljä.Sinähän se hauska keskustelija olet. Heillä on siis hirveät asunnot ja minun pitäisi neuvoa paremmat. Mitä jos ihan itse hoitaisivat asiansa, pöljät.
No sinähän se sanoit, että huonosti asuvat, etkö voi neuvoa mistä hyvät löytyy?
En ole tuo jolle vastaat mutta suhtaudut oudosti, käsket muuttaa mutta et sitten neuvo että minne.
Eli missään ei ole hyvää paikkaa?
Yritä nyt vähän enemmän länkyttää. Imatralla on heille varmaan hyvät kodit, ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähiöstä, päivää kirjoitti:
Kerrostalo on helppo ja näppärä, varsinkaan jos ei halua elää asunnossaan vaan se on paikka nukkua ja säilyttää välttämättömiä tavaroita.
Jos lifestyleen ei kuulu suksia, polkupyöriä, vilkkaita lapsia tai koiria eikä vaikkapa raskasta HiFiä vaan ulkona syömistä, shoppailua, elokuvateattereita ja matkailua tai mahdollisesti pelkkää työnarkomaniaa ilman kotipuutarhaa ja omalla terassilla loikoilua asuen pääkaupungissa jossa omakotiasuminen on turkasen kallista ja minne töihin pendelöiminen julkisilla on aikaa vievää ja henkilöautolla toisinaan jopa vaarallista, niin tottakai! Kerrostalo on ihan must!
Ei takapihan herukkapensaat ja kasvihuoneet kaikille käy eikä oma autotalli ja varasto ole jokaisen pirtaan.
Jos bussi lähtee ovelta, ei omaa sähköauton tai hybridin latausasemaa tarvitse kun ei autoakaan. Jääpä samalla tuulilasin rappaamiset talviaamuina väliin.
Ikkunasta näkyvä metsä voi ahdistaakin.
Asun pienkerrostalossa, jossa viihdyn erittäin hyvin. Tässä on suojaisa ja nätti piha, jota ei kuitenkaan tarvitse itse hoitaa. Makuuhuoneen ikkunasta näkyy metsäpuisto. Palvelut ja hyvä julkinen liikenne ovat lähellä, joten en onneksi tarvitse enää omaa autoa, säästyypä nekin rahat.
Julkinen liikenne on hirveää, ei koskaan tiedä minkälainen häirikkö istuu viereen rykimään ja sylkemään.
Ei ikinä.Ei ole kyllä koskaan häirikkö tullut viereen rykimään ja sylkemään. Asiallista porukkaa on ollut tähän asti.
Ai lehdistä lukee useinkin kuinka ihmiset ahdistuu kun korona-aikaan osa ei käytä maskia ja tunkee viereen.
Ehkäpä et vaan tunnusta tosiasioita.
no, ei tarvi hoitaa pihaa ja tavallaan turvallista esim murtovarkauksien osalta, koska on niin paljon korvia ympärillä. joskus vielä muutamme rivitaloon pois Helsingistä. inhottaa sitä että kuuluu niin monet äänet ympärillä, töminät, kolinat, paiskeet, huudot, bileet, koirat, lapset...
Hän on valinnut hirveän paikan. Miksi ei muuta?