Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Olisi hienoa saada tietää, miten menee.

Jos tuo kysymys koski minua niin aika uuvuttavaa on. Lääkäri määräsi minulle lääkkeet masennukseen. Ovat eri valmistetta kuin mitä minulla on aiemmin ollut ja aluksi tuli vain ihan kammottavan huono olo niistä. Nyt olo on fyysisesti parempi, mutta mieliala mataa vielä jossain pohjamudissa. Terapiassa tuli kahden viikon katkos kun terapeutti oli itse sairauslomalla. Tällä viikolla sitten jatkui taas.

Viime viikonloppuna olin tallilla Laurin kanssa. Hän vaatimalla vaati minua mukaan ja suostuin lähtemään, mutta ratsastaa en halunnut. Kävelin Siirin kanssa lenkin ja kun Lauri ei palatessani vielä ollut tallilla, menin tarhalle katsomaan hevosia. Niitä oli vanhoissa aitauksissa neljä, mutta lähestyin vain Ringoa, koska se on ainoa, jonka hyvin tunnen ja johon täysin voin luottaa. Ringo selvästi tunsi minut ja sai minut nyökyttelyllään ja hörinällään kyllä ilahtumaan. Rapsutin sitä ja juttelinkin vähän, mutta ajatus ratsastamisesta palautti mieleeni taas kerrat Aman selässä ja minua alkoi jotenkin etoa. Minun oli pakko mennä autoon istumaan ja odottamaan kultani paluuta.

En todella tiedä miten olisin selvinnyt kaikesta ilman häntä. Sitä en uskalla edes ajatella, miten minun kävisi jos... Kun rakkaani sitten tuli mustan tammansa kanssa, hän ensimmäiseksi suuntasi autolle kysymään miten voin ja oliko minulla kaikki kunnossa. Ei kunnossa, mutta sen jälkeen taas paljon paremmin. -Isabel

Eikös se translaki mennyt eduskunnassa läpi. Voit tehdä mitä haluat ja viranomaisille vain ilmoitus siitä oletko tamma vai ori.

Moi!

Mukavaa saada jälleen viesti Isabelilta. Ikåvöit tietysti kovasti amadeusta, mutta varmaan kuitenkin johta jo tykkäät ratsastaa Ringolla. Lauri ilmeisesti ratsasti Freesialla.

Siiri. Menen kyllä näissä eläimissä sekaisin. Siiri onkin ilmeisesti koirasi. Luulin sen olevan jonkun Peterin siskon tyttären koira tms. Vaikea pysyä täysin mukana.

Mukavaa, että sulla on Lauri. Olet ilmeisesti paljon järkyttyneempi ajan kuolemasta kuin hän, vaikka hän tunsi ajan pidemmältä ajalta.

Loistavaa, että kokeilet lääkkeitä masennukseesi!

Hopsis! Olimme tänään rakkaani kanssa tallilla jälleen. Sää oli niin upea, ettei minua nyt tarvinnut edes suostutella. Ehkä lääkekin alkaa vähän vaikuttaa, koska tuntui oikein kivalta lähteä!

Menimme Laurin kanssa ensin tervehtimään Ringoa ja Moonaa. Meillä oli niille vähän herkkujakin mukana. Ja nyt todellakin puhutaan hevosten herkuista eli porkkanoista! Sen jälkeen Lauri pyysi minua talliin ja kysymättä enempää ojensi minulle käteen suitset. Hän itse otti kantaakseen satulan huopineen. Kävelimme sitten kauemmas tarhalle, missä Freesia oli ja menimme sisään. Lauri sanoi minulle, että jo opittua ei saa unohtaa ja laski satulan aidalle. Sitten hän annettuaan ensin tammalle huolelliset silitykset kehotti minua pukemaan sille suitset. Tein vanhasta muistista mitä pitikin ja vaikka en Freesian kanssa ole tekemisissä ollutkaan, homma sujui omasta mielestäni varsin näppärästi ja sain riimun tilalle kiinnitettyä sille normaalit suitset. Sen jälkeen Lauri laittoi sille satulan ja talutimme sen tarhasta ulos.

En itse varsinaisesti ratsastanut tänäänkään. Kävelin vähän aikaa Laurin vierellä ja ennen kuin hän lähti Freesian kanssa omille teilleen, hän ehdotti että nousisin kuitenkin hetkeksi selkään. Suostuin pyyntöön ja istuin satulassa muutaman sadan metrin matkan kun hän talutti tammaa ohjista. Se ei tuntunut vallan ihmeelliseltä, mutta ei ikävältäkään. Huomasin miettiväni Freesian ajatuksia ja puin niitä sanoiksi, ikään kuin se itse olisi niitä välittänyt. Eli taas kaikki palautui sitä kautta Amadeukseen ja siihen, millaista kanssakäyminen sen kanssa oli. Enhän minä tiedä, mitä Freesian päässä oikeasti liikkui, mutta sujuvasti minä kuvittelin sen olevan mieltä yhdestä ja toisestakin asiasta. Tänään niistä mielikuvista ja takaumista ei kuitenkaan syntynyt minulle kurjaa oloa. Päinvastoin, kävellessäni takaisin tallille ajattelin menneitä ensimmäistä kertaa enemmän positiivisesti kuin negatiivisesti. Olihan kaikki Aman kanssa viettämäni aika kuitenkin ainutlaatuinen kokemus. Ja Freesia on upea ja ihana hevonen ihan sellaisenaankin! -Isa

Ihanaa lukea jälleen kuulumisiasi!

Kohta varmaan alat ratsastaa Ringolla. Hyvä, että käytte Aman vanhalla tallilla. On se koko porukka siellä aman uudella tallilla alkanut harmittaa. (Kun ama siellä kuoli) Typerät nuoret jne.

Tää on kiva ketju

Jos täällä toimisi emoijit, laittaisin auringon

Miten muuten sille yhdelle ratsastajalle kävi, josta Amadeus ei oikein pitänyt.

Se, jolla mielialat vaihteli ja ama oli varuillaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten muuten sille yhdelle ratsastajalle kävi, josta Amadeus ei oikein pitänyt.

Se, jolla mielialat vaihteli ja ama oli varuillaan.

Hän oli se, josta Ama käytti nimeä Lumi. En ole koskaan nähnyt häntä, kun hän ei ollut mukana uurnanlaskussakaan. Mutta Lauri sanoi, että hän on Aman vanhan tallin nykyisen osaomistajan eli naapuriperheen tytär. Tai tarkemmin miehen aiemmasta liitosta. Hän on nyt siirtynyt ratsastamaan siellä, kuten Laurikin. Hänen kuulumisistaan Lauri ei osannut sanoa mitään. Mainitsi vain pitävänsä häntä vähän erikoisena persoonana eli siinä mielessä Aman kokemukset kuulemma sopivat Laurin mielestä hyvin kuvaan. -Isa

Okei, kiitos tiedosta. Juu, en muista kaikkien nimiä, kun niitä ok niin paljon. Näemmä sitten ratsastaa edelleen. Vaikutti, että Amadeus jopa hieman pelkäsi häntä, kun ei tiennyt, mitä sieltä tulee tällä kertaa. Mutta kärsivällinen Amadeus tapansa mukaan hänenkin kanssaan oli.

Minusta on mukavaa, että ratsastatte taas Amadeuksen vanhalla tallilla.

Ja hevoset tulivat salamina paikalle.

Näitä lukutaitoisia hevosia voi olla jossain lisää. Harvoin vaan niiden ulottuville jätetään tablettia, joten eivät pysty osallistumaan.

On miellyttävää edelleen lukea Isabelin ja Laurin päivityksiä. Te olette mainio pari.

Voi ei. Lauri kävi tänään Katrin ja Peterin luona. Heille kuuluu muuten hyvää ja Katrin loppuraskaus etenee hienosti, mutta tuo voi ei tuli siitä, että Peter antoi Laurille ja minulle lahjaksi Amadeuksen kengän. Se on yksi niistä, mitkä sillä oli jaloissaan viimeiseksi. Kenkä oli käsitelty upean kiiltäväksi, oliko se nyt kromilla tai jollain. Ja kiinnitetty kauniiseen puiseen laattaan, jossa on Aman nimi ja kaksi ajankohtaa.

Se on toki kaunis ja ihana lahja sinänsä, mutta minun tekee niin pahaa katsoa sitä ja muistaa aina Aman kauhea loppu! Menee varmasti vuosia, ennen kuin saan riittävästi etäisyyttä asiaan. Mutta ei kai sitä takaisinkaan voi antaa, joten ehkä laitamme sen jonnekin muistoesineitten laatikkoon, missä se on tallessa, mutta ei kuitenkaan koko ajan nähtävillä. Vai pitäisikö minun vartavasten pitää se esillä, jotta tottuisin ajatukseen Aman poismenosta ja asian lopullisuudesta? Enpä tiedä, taas tuli sellaisena hyökyvänä aaltona surumielisyys ja voimattomuuden tunne. -Isa

Olipa suloista, että saitte Amadeus-hevosen kengän. Kamalaa, että se kuoli se jalassaan. Mutta ystävällistä antaa se teille.

Mielenkiintoista, että teitä pidetään jo niin vakiintuneena parina, että saatte yhteislahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Olipa suloista, että saitte Amadeus-hevosen kengän. Kamalaa, että se kuoli se jalassaan. Mutta ystävällistä antaa se teille.

Mielenkiintoista, että teitä pidetään jo niin vakiintuneena parina, että saatte yhteislahjoja.

Kaikista Aman neljästä kengästä teetettiin sellainen samanlainen muistoesine, ja me saimme niistä yhden. Katri, Peter ja Patrik pitivät tietenkin itse yhden, yksi meni Helenalle ja Iida sai yhden.

En minä tiedä miten vakiintuneina Katri meitä pitää. Mutta yhteisen lahjan voi kai silti aina antaa. Lauri kertoi silloin ennen joulua eronneensa hiljattain suhteesta ja ennen kuin hän lähti takaisin tallille, hän kysyi minulta Aman selässä istuen haluaisinko joskus tavata muutenkin kuin vain ohimennen. Muistan kuinka minun sisälläni kävi sellainen kumma humahdus ja vastasin vain että voin ehkä joskus soittaa. Ja niin hän tuli sitten joulun aikaan käymään kun ehdotin. Siitä se kaikki alkoi ja nyt on mahdotonta kuvitella hänen tilalleen ketään muuta. -Isa

Joko olet päässyt oikein kunnolla ratsastamaan.

Laittakaa kenkä oven yläpuolelle onnea tuomaan. Tai ette ehkä vielä asu yhdessä, mikä onkin järkevää. Jompikumpi sitten laittaa.

Olipa huomaavaista antaa teille kenkä muistoksi.

Keväisin terkut. Naapur jätti läppyrin aitaann. Näputtelin teille kevääntulotoivottelun. Ihkua sanos ihmiset. Siis toi val8nmääee ja auriko

Keltasirkku

Vierailija kirjoitti:

Laittakaa kenkä oven yläpuolelle onnea tuomaan. Tai ette ehkä vielä asu yhdessä, mikä onkin järkevää. Jompikumpi sitten laittaa.

Olipa huomaavaista antaa teille kenkä muistoksi.

Minustakin se oli kaunis teko. Kenkä on nyt toistaiseksi minulla ja olen pari kertaa sitä lähemmin katsellutkin. Kaikkeen vain lopultakin tottuu. Siihen on koristeellisella fontilla kirjoitettu 'Amadeus' sekä sen syntymäaika 28.4.2012 tähtimerkin jälkeen. Sen alla on risti ja 31.12.2022. Sitä aikaa en silti mielelläni katsele, koska silloin kyyneleet tulevat.

Lauri sanoi, että jos se hänestä riippuu, meille tulee joskus talli ja hevosia. Ehkä jopa westfaleninhevonen jos niin haluan ja sopiva sattuu olemaan ostettavissa. Joka tapauksessa Lauri on sitä mieltä, että Aman kenkä tulee sitten sinne talliin kunniapaikalle. Ehkä niin tulee käymään, en tiedä. Ajatus omista hevosista tuntuu vielä todella kaukaiselta, mutta kyllä minä kullalle tunnustin, että en minä hankintaa halua jarruttamassakaan olla! Pikkuisen minun tekee välillä jo mieli ratsastamaankin, mutta edetään nyt rauhassa, kun opiskellakin pitää. Olen alkuvuoden aikana jäänyt opintosuunnitelmastani jälkeen ja nyt täytyy yrittää ottaa edes vähän kiinni. -Isa

Vierailija kirjoitti:

Joko olet päässyt oikein kunnolla ratsastamaan.

En ole Aman kuoleman jälkeen halunnut ratsastaa. Vain kerran pari viikkoa sitten edes istuin satulassa, mutta silloinkaan en itse antanut apuja vaan Lauri talutti hevosta.

Mahdoitko nyt tätä kysyäkään, mutta siinä vastaus joka tapauksessa. -Isa