Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Ensin hänen äitinsä toimi taluttajana, mutta lopuksi Erica toivoi, että minä kulkisin hänen kanssaan lenkin ja taluttaisin Amaa. Sanoin, etten ole hevosten kanssa vielä kovin kokenut, mutta hän sanoi luottavansa sataprosenttisesti sekä minuun että Amadeukseen. Minulla oli lähdössä vähän perhosia vatsassa, mutta kun kaikki lähti sujumaan hienosti, onnistuin rentoutumaan ainakin vähän. :)

Hän puhui Amadeukselle välillä englantia ja välillä saksaa ja minua nauratti ajatella, mitä Ama mahtoi hänen sanoistaan ymmärtää. Luultavasti ainakin saman verran, mitä hevoset yleensä ihmisten puheista ymmärtävät! Minun oli aivan pakko sanoa hänelle, että minusta tuntui kuin Amadeus ymmärtäisi huomattavan paljon enemmän puhetta kuin keskiverto hevonen, mihin Erica reagoi yllättävän vahvasti. Hän kertoi uskoneensa jo silloin, kun Ama oli varsaikäinen, että se on jollakin tapaa hyvin erityinen ja ainakin hyvin älykäs ja ymmärtäväinen hevonen. Se oli kuitenkin ollut nuorena myös säikky ja itsepäinen ja sillä oli Erican mukaan tuntunut olevan vahva oma tahto.

Olin aivan kahden vaiheilla, kertoako Ericalle jotakin, mitä siitä tiesin, mutta sitten pitäydyin kuitenkin toteamaan, että minäkin pidin sitä hyvin erityisenä hevosena ja lisäksi tykkäsin siitä valtavasti. Ericalle tuntui olevan äärimmäisen tärkeää, että Amadeus oli hyvissä käsissä ja että sillä oli ratsastajia, jotka kohtelivat sitä hyvin ja nauttivat sen kanssa liikkumisesta ja harjoittelusta. Kun sitten palasimme takaisin tallille, Helena saapui ja saatoimme lähteä yhdessä hänen kanssaan maastolenkille. Sitä ennen vaihdoimme kuitenkin Erican kanssa mailiosoitteita ja lupasin kirjoittaa hänelle silloin tällöin edistymisestäni Amadeuksen kanssa. Erica tuntui olevan lupauksestani hyvin innoissaan ja todella kiitollinen. Hän sanoi kuulevansa enemmän kuin mielellään myös minun kertomisiani, vaikka toki Katrikin hänelle silloin tällöin lähettelee kuvia ja tallikuulumisia. -Isa

Olisit nyt kysynyt sitå, että vaikuttilo Amadeuksen emo yhtä älykkäältä luin Amadeus.

Tai vaikuttiko Amadeuksen joku sisarus

Ties vaikka maailmassa olisi toisiakin lukevia ja kirjoittavia hevosia

Ihmeellistä, että Erica ole katkeroitunut hevoselle, joka Petri luottamuksen ja aiheutti vamman. Pystyisikö monikaan ratsastamaan uudelleen vastaavan hevosen kanssa.

Mahtoi Amadeuksella olla valtavat tunteet valloillaan, kun kantoi Ericaa. Kai sinä kerroit Amadeukselle, kuka hän on. Ihminen muuttuu paljon tuossa iässä.

Siis *petti luottamuksen.

Toivottavasti Erica saa vielä oman perheen. Huäyvä tutkinto hänellä jo onkin.

Vierailija kirjoitti:

Ensin hänen äitinsä toimi taluttajana, mutta lopuksi Erica toivoi, että minä kulkisin hänen kanssaan lenkin ja taluttaisin Amaa. Sanoin, etten ole hevosten kanssa vielä kovin kokenut, mutta hän sanoi luottavansa sataprosenttisesti sekä minuun että Amadeukseen. Minulla oli lähdössä vähän perhosia vatsassa, mutta kun kaikki lähti sujumaan hienosti, onnistuin rentoutumaan ainakin vähän. :)

Hän puhui Amadeukselle välillä englantia ja välillä saksaa ja minua nauratti ajatella, mitä Ama mahtoi hänen sanoistaan ymmärtää. Luultavasti ainakin saman verran, mitä hevoset yleensä ihmisten puheista ymmärtävät! Minun oli aivan pakko sanoa hänelle, että minusta tuntui kuin Amadeus ymmärtäisi huomattavan paljon enemmän puhetta kuin keskiverto hevonen, mihin Erica reagoi yllättävän vahvasti. Hän kertoi uskoneensa jo silloin, kun Ama oli varsaikäinen, että se on jollakin tapaa hyvin erityinen ja ainakin hyvin älykäs ja ymmärtäväinen hevonen. Se oli kuitenkin ollut nuorena myös säikky ja itsepäinen ja sillä oli Erican mukaan tuntunut olevan vahva oma tahto.

Olin aivan kahden vaiheilla, kertoako Ericalle jotakin, mitä siitä tiesin, mutta sitten pitäydyin kuitenkin toteamaan, että minäkin pidin sitä hyvin erityisenä hevosena ja lisäksi tykkäsin siitä valtavasti. Ericalle tuntui olevan äärimmäisen tärkeää, että Amadeus oli hyvissä käsissä ja että sillä oli ratsastajia, jotka kohtelivat sitä hyvin ja nauttivat sen kanssa liikkumisesta ja harjoittelusta. Kun sitten palasimme takaisin tallille, Helena saapui ja saatoimme lähteä yhdessä hänen kanssaan maastolenkille. Sitä ennen vaihdoimme kuitenkin Erican kanssa mailiosoitteita ja lupasin kirjoittaa hänelle silloin tällöin edistymisestäni Amadeuksen kanssa. Erica tuntui olevan lupauksestani hyvin innoissaan ja todella kiitollinen. Hän sanoi kuulevansa enemmän kuin mielellään myös minun kertomisiani, vaikka toki Katrikin hänelle silloin tällöin lähettelee kuvia ja tallikuulumisia. -Isa

Oreilla ruunaaminen auttaa omapäisyyteen ja siihen ettei enää hötkyile tammojen perään. Voisiko toimia tällekin palstan hevoselle?

Miten Isabel itse ratsastus sujui kun olitte lauantaina kaksin Helenan kanssa? Millä hevosella ratsastit, oliko Amadeus? millä Helena ratsasti?

Vierailija kirjoitti:

Miten Isabel itse ratsastus sujui kun olitte lauantaina kaksin Helenan kanssa? Millä hevosella ratsastit, oliko Amadeus? millä Helena ratsasti?

En tosiaan huomannut mainita mitään omasta ratsastuksestani, kun olin niin vaikuttunut Erican asenteesta ja taidoista. :) Helena meni tultuaan laittamaan varusteita Pacolle ja kun hän saapui, olin edelleen Amadeuksen ohjat käsissäni juttelemassa Erican ja hänen äitinsä kanssa. Niin päädyin sitten automaattisesti Aman selkään ja enhän minä Pacon kanssa ole ikinä ratsastanutkaan.

Erica katseli meitä hymyillen kun nousimme satuloihin ja valmistauduimme lähtemään. Hän totesi minun sopivan täydellisesti Amadeuksen selkään ja oli iloinen Amankin puolesta, koska näki sen ehkä olevan tyytyväinen oloonsa. Hän pyysi minulta voisinko vielä tuoda Aman hänen lähelleen. Avasin istuntaani aivan kevyesti ja annoin yläpohkeitteni avulla hiuksenhienon kosketuksen sen kylkiin. Ama siirtyi kuin ajatus Erican eteen ja pysähtyi kun tiivistin taas istuntaani edestä ja aavistuksen koukistin nimettömiäni. Sitten annoin sille löysät ohjat, jotta Erica ylettyi hyväilemään sitä turvan päältä, poskista ja kaulalta. Minua liikutti nähdä Erican ja Aman välinen luottamus ja molemminpuolinen välittäminen. He tuntuivat ymmärtävän täydellisesti toistensa eleet. Muutamin sanoin Erica sitten toivotti meidät matkaan ja toivoi retkestä tulevan mukavan.

Mukavaa meillä olikin. Emme tehneet tai nähneet mitään erityistä, mutta juttelimme paljon aina kun oli tilaisuus ratsastaa rinnakkain. Pellolla Helena sitten houkutteli minua Aman kanssa varovaiseen laukkaan. Nyt nosto onnistui kerrasta ja taisin hihkua kuin pikkutyttö kun Ama kiidätti minua pitkin sänkipeltoa. Jatkoimme vielä kulkua metsässä, missä oli pudonneiden lehtien takia liukkaan oloista, mutta Ama ja Paco kulkivat niin varmajalkaisesti, että eipä meidän juuri tarvinnut muuta kuin pitää vauhti sopivan hitaana. Oli ihana retki kaiken kaikkiaan. Toivottavasti ensi lauantaina äitikin on taas kunnossa! - Isa

Vierailija kirjoitti:

Olisit nyt kysynyt sitå, että vaikuttilo Amadeuksen emo yhtä älykkäältä luin Amadeus.

Tai vaikuttiko Amadeuksen joku sisarus

Ties vaikka maailmassa olisi toisiakin lukevia ja kirjoittavia hevosia

Ihmeellistä, että Erica ole katkeroitunut hevoselle, joka Petri luottamuksen ja aiheutti vamman. Pystyisikö monikaan ratsastamaan uudelleen vastaavan hevosen kanssa.

Mahtoi Amadeuksella olla valtavat tunteet valloillaan, kun kantoi Ericaa. Kai sinä kerroit Amadeukselle, kuka hän on. Ihminen muuttuu paljon tuossa iässä.

Luulisin, että Amadeus oli tunnistanut Erican heti hänet nähdessään. Ja olihan se varmasti kuullut tai jopa lukenut täältä Erican perheen saapumisesta.

Enpä tullut kysyneeksi Aman emästä mitään. Siitä en ole edes kuullut, mahtaako sillä olla sisaruksia. Mutta Aman tapauksessa lienee tapahtunut monta yhteensattumaa, jotka ovat johtaneet sen kykyyn ymmärtää puhetta ja kirjoittaa. Ehkä sen emäkin on älykäs hevonen, mutta jos se ilmenisi jollakin erityisellä tavalla, Erica tai hänen vanhempansa varmasti tietäisivät.

Katkeruutta Ericassa ei ole hiukkaakaan. Ja en tiedä, onko aivan reilua Amaa kohtaan sanoa sen pettäneen Erican luottamuksen, jos sitä tarkoitit. Ericakaan ei tiedä, miksi Ama aikanaan yhtäkkisesti säikkyi maanrajaan asetettuja puomeja ja aivan yllättäen pysähtyi, mutta joka tapauksessa seurauksena oli hänen putoamisensa ilmavoltin päätteeksi selälleen puomin päälle. Amahan oli aivan nuori silloin, vasta reilun kolmen vuoden ikäinen, joten kyllä sen kokemus ja osaaminen oli jotain aivan muuta kuin nykyään. Se taas, että Erica on päässyt tapahtumista yli ja ei syytä onnettomuudesta muuta kuin huonoa tuuria, on minusta suurenmoista! -Isa

Vierailija kirjoitti:

Siis *petti luottamuksen.

Toivottavasti Erica saa vielä oman perheen. Huäyvä tutkinto hänellä jo onkin.

En usko, että Ericalla on mitään vaikeutta löytää rinnalleen ihana ja välittävä mies. Hänellä on siihen kaikki edellytykset.

Vierailija kirjoitti:

Oreilla ruunaaminen auttaa omapäisyyteen ja siihen ettei enää hötkyile tammojen perään. Voisiko toimia tällekin palstan hevoselle?

No, Amadeus on ruuna. On täällä kyllä käynyt ilmi, mutta onhan tämä pitkä ketju lukea läpi. Minusta sitä ei mikään omapäisyys yhtään ominaisuutena edes kuvaa, sen enempää kuin hötkyilykään. Ihan rauhallinen hevonen kaikin puolin. -Isa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oreilla ruunaaminen auttaa omapäisyyteen ja siihen ettei enää hötkyile tammojen perään. Voisiko toimia tällekin palstan hevoselle?

No, Amadeus on ruuna. On täällä kyllä käynyt ilmi, mutta onhan tämä pitkä ketju lukea läpi. Minusta sitä ei mikään omapäisyys yhtään ominaisuutena edes kuvaa, sen enempää kuin hötkyilykään. Ihan rauhallinen hevonen kaikin puolin. -Isa

Ok! Kiitos vastauksesta. Olen tosiaan lukenut vain loppupäätä ketjusta silloin tällöin. Rapsutusterveiset sille hevoselle, kun seuraavan kerran ratsastat! 🐎🏇

On se kyllä omapäinen, kun karkasi.

Tabletti voisi olla koko ajan sen hevosen käytössä, että pääsisi päivittelemään tänne useammin.

Omistajalle sanottaisiin, että se on oppinut siitä musiikkia kuuntelemaan ja itsekseen laittamaan auki ja kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Tabletti voisi olla koko ajan sen hevosen käytössä, että pääsisi päivittelemään tänne useammin.

Omistajalle sanottaisiin, että se on oppinut siitä musiikkia kuuntelemaan ja itsekseen laittamaan auki ja kiinni.

Olisihan se kiva, mutta toteutus on aivan mahdoton. Aman pitäisi seurata ajankohtia ettei Katri tai joku muu tulisi talliin yllättäen, pyyhkiä aina varmuuden vuoksi sivuhistoria tai käyttää yksityisselausta. Aika paljon pyydetty hevoselta. Ja jonkun pitäisi myös ladata akkua tai vetää johto karsinaan. Musiikkia voisi kuunnella paljon helpommin radiosta.

Mutta minä yritän taas järjestää sille vastailumahdollisuuden livenäkin. Kunhan nyt saan selkäni kuntoon ja Ama pääsee ensin kesäkuulumisissaan vähän pidemmälle.

L

Onnistuihan hän aiemminkin varomaan kaikkia.

Se vaan olisi ollut hauskaa, että Amadeus olisi voinut kirjoitella päivittäin kuulumisiaan.

Hankalaa muistaa vastailuajankohtaa.

Erican perheensaantia haittaa vammaisuus. Sehän pitkälle rajoittaa monia toimintoja.

Äiti on nyt sitten ostanut oman hevosen! Hän kävi sitä eilen katsomassa ja rakastui siihen kertomansa mukaan ensi silmäyksellä. Se hevonen, Kholstomer nimeltään, on rodultaan orlovravuri eli lämminverihevonen, jota käytetään etupäässä ravihevosena. Sen raviura ei kuitenkaan ollut kovin menestyksekäs, joten siitä koulutettiin neljä vuotta sitten ratsuhevonen. Nyt omistajan oli taloudellisten syiden takia pakko myydä se.

Omistaja oli sanonut, että ei missään tapauksessa halunnut kuitenkaan myydä sitä kenelle tahansa, mutta kun oli nähnyt äidin tutustuvan oriin, Kalleen, kuten äiti kai sitä alkaa kutsua, kauppa oli ollut sillä selvä. Hintakin oli melko edullinen, koska sillä on ollut takajalan hankositeessä vamma. Ne ovat kuulemma kilpahevosilla todella yleisiä ja hitaita paranemaan. Kallen vamma juontaa sen uraan ravurina ja on kerran uusinut, mutta nyt sen pitäisi olla terve. Omistajan mukaan pieni ongelma on myös orin haasteet laukassa. Se ei ole oppinut nostamaan hallitusti laukkaa ravista ja toisinaan muutenkin laukka teettää ongelmia kun se on epätasapainoista ja aika hurjan näköistä. No, äiti ei mitenkään erityisesti edes tykkää laukata, joten kun ori kerran ravata osaa, äiti varmaan pärjää sen kanssa hyvin. Kalle on tarkoitus siirtää uuteen kotiinsa jo huomenna.

Se saa paikan samasta tallista, missä äidin oma hevonen aikoinaan oli. Vaikka se on ori, omistaja väitti sitä oikein hyväluonteiseksi ja uskoi sen tulevan toimeen muitten hevosten kanssa. Mutta jollei niin käy, tallipaikkaa joudutaan sitten harkitsemaan uudelleen. Uuden hevosen hankinta tietää nyt sitten sitä, että äiti käy luultavasti harvemmin enää minun kanssani ratsastamassa. Hän sanoi, että saattaa silti joskus tulla Katrin tallille kanssani jos koen tarvitsevani apua. Helena kuitenkin lupasi alustavasti tulla kanssani ratsastamaan lauantaisin aina kun hänen työvuoronsa eivät sitä estä. Eilen olinkin liikkeellä hänen kanssaan.

-Isa

Varmaan kerrot tarkemmin eilisestä.

Onpa äidilläsi ollut nopeaa toimintaa. Se onkin tärkeää, että saa sen, mitä haluaa.

Hyvä, että jatkat edelleen Amadeuksen kanssa ratsastamista. Saamme sitten sinulta kuulla ratsastuskokemuksia ja ehkä joskus lainät tablettia sille. Katrihan ei veloita ajasta, jolloin lepäätte. Helenaatankn tulee seuraa, mukavaa.

En käsitä, miksi joku ostaa oman hevosen vuokratalliin, jos käy vaan kerran viikossa ratsastamassa. Onko se muka halvempaa? En usko. Mikä siinä on idea.

Miten paljon murheita mahtuu noin isoon päähän?

Äidin onkin tarkoitus alkaa käymään ratsastamassa useammin ja sen lisäksi hoitamassa hevosta eli noin viitenä päivänä viikossa hän sanoi aikovansa mennä. Äidin ja isän ero astui voimaan viime kesänä ja nyt hän sanoo haluavansa nauttia elämästä. Kyllä minä näen, että hevosen hankinta on ratkaisu siihen, ettei hän jumittuisi paikoilleen vaan löytäisi tekemistä ja kiinnostuksen kohdetta arkeensa. Lopultakin oikein mukavaa, että hän löysi "Kallen".

Olin itse eilen Helenan, Julian ja Julian äidin kanssa ratsastamassa. Muodostimme siis tiellä kulkiessamme jo pienen letkan! Minulla oli taas Amadeus ja Helena ratsasti Pacolla. Ratsastimme ensin melkein tunnin ja menimme sitten Julian perheen omistamalle kodalle keittämään kahvia ja syömään Julian äidin mukaan ottamia eväitä. Hevosille oli otettu riimut mukaan, joten saatoimme jättää ne oleilemaan omiin oloihinsa. Riimut siksi, että meillä kesti syödessä ja juodessa ja jutellessa aika kauan ja varsinkaan Estelleä ei voi kiinnittää suitsista ja jättää valvomatta. Kävimme kuitenkin muutaman kerran katsomassa, että hevosilla oli kaikki hyvin.

Minäkin kävin kerran ja käytin tietysti ajan puhumalla Amalle. Sillä ei ollut tietoa, koska Lauri seuraavan kerran tulisi käymään. Erica oli lähtenyt edellisenä päivänä ja kyselin asioita myös häntä koskien. Aman mukaan Erica tuoksui erilaiselta kuin silloin aiemmin, mutta siitä huolimatta hän oli heti tunnistanut tämän. Amasta jälleennäkeminen oli ihana tapahtuma ja se oli pitänyt kovasti kävelytyksistä Erican kanssa. Minun oli kaiken kaikkiaan hankalaa muotoilla kysymykset niin, että niihin saattoi vastata kyllä tai ei ja aistin, että Ama olisi kovasti halunnut taas kirjoittaa. Sitä en silti kysynyt, kun en tiennyt, koska mahdollisuus edes koittaisi. Viimeiseksi taas kysyin, onko sillä kaikki asiat, myös terveys kunnossa ja siihen Ama vastasi pontevalla nyökytyksellä. Se oli oma ihana entinen itsensä taas. Ehkä kesällä tapahtui jotain ikävää, mutta kuulemme siitä kyllä sen itsensä kertomana sitten. Lopun ajan vain rapsutin sitä niin hyvin kuin osasin ja annoin sen hengittää samaa ilmaa kanssani turpa kasvojani vasten. Sitten koin aiheelliseksi palata muiden luokse.

Tauon jälkeen lähdimme palailemaan lyhyttä kiertoreittiä takaisin. Helena kysyi, haluaisinko ratsastaa pienen matkaa Pacolla ja kun mitään ongelmia ei ollut minulla ollut, myönnyin nousemaan Pacon selkään. Hiukan olin ensin hukassa apujen kanssa, koska kaikki hevoset reagoivat niihin vähän eri tavalla. Mutta yhteinen sävel löytyi kyllä nopeasti ja Pacon kanssa ratsastaminen oli lopulta yhtä helppoa kuin Amankin. Sen käynti tuntui hauskalta ja uljaalta, kun se liikutti ja nosteli jalkojaan jotenkin omalla tavallaan. Ravissa en huomannut mitään eroa. Kilometrin jälkeen vaihdoin sitten takaisin Amadeuksen selkään. Kokemus oli kuitenkin kiva ja antoi minulle taas lisää luottamusta itseeni, Paco oli nyt sitten viides hevonen, jolla olen ratsastanut! -Isa