Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Vierailija kirjoitti:

Olipa hauskaa taas lukea!

Iso työ näyttää olevan pelkästään lenkin jälkeen huoltaa 2 hevosta. Yli tunti meni siis. Ei ole tainnut tyyliin torpparilla aikoinaan olla ollut noin pitkää aikaa, mitä hevosen hyvä hoito vaatii.

Etkö voisi kysyä äidiltäsi, että siirtäisi Kallen siihen talliin, jossa Amadeus oli aiemmin. Sinnehän rakennettiin oreille oma suuri tallirakennus. Sitten voisitte yhdessäkin ratsastella joskus.

Kätevää, että se entinen ravirata on Helenan suvulla, niin sinne on lupa mennä jatkossakin. Vaikka sitä kouluratsastusta kokeilisi siellä.

Kyllä hevosten hoitoon saa aikaa kulumaan. Ja huolto kunnon maastoratsastuksen jälkeen on vielä tavallista työläämpää, kun on itse väsähtänyt ja hevoset ovat helposti hikisiä ja likaisia. Niiden harjaus on silti mukavaa puuhaa verrattuna varusteiden huoltoon. Nahkahihnojen ja satulan kanssa täytyy nähdä aika paljon vaivaa, koska ne täytyy huolella puhdistaa ja sitten kuivattaa ilmavasti. Kosteana nahka alkaa saada hometta pintaansa. Suitset on käytännössä pakko purkaa, jotta kaikki osat soljet mukaan lukien tulevat puhtaaksi. Kuolaimet pitää erikseen pestä vedellä, koska niihin kuivuu muuten kiinni sylkeä ja likaa. Suitset ja satula pitää lisäksi vielä rasvata säännöllisesti, mutta vasta kun ne ovat kunnolla kuivuneet, joten sitä minun ei sentään eilen tarvinnut tehdä. Mutta tosiaankin, kyllä tehtävää riittää. 😊

Aman vanha talli ei enää vuokraa tallipaikkoja. Äiti oli sitä kysynyt, mutta he keskittyvät nyt kasvatukseen ja ratsastuskoulutoimintaan eikä ylimääräisiä paikkoja edes ole. Tai nyt vielä on, mutta ei enää jatkossa kun ensi keväänä syntyy kaksi varsaa. -Isa

Vierailija kirjoitti:

Onko Isabelin äidin talli lähellä, jolloin voisi olla yhteistäkin ratsastusta?

Onko Amadeuksen omistaja jotenkin paremmin estänyt karkailut nyt. Sehän ei tiedä mitään hevosensa motiiveista. Luuli vissiin, että se kaipasi vaan kotiin. Tokko uskaltaa ainakaan enää kauemmas viedä hoidettavaksi.

Katri epäilee, että Ama halusi oikeasti karata. Mutta sitten nälkä ja vaivat ajoivat sen takaisin ihmisten pariin. Olihan se palatessaan selvästi ollut halukas "jäämään kiinni". Hän oli äidin mukaan pettynyt ja surullinen, koska oli luullut katoamisen syyksi varkautta, ja sitten kävikin ilmi, että Ama oli itse halunnut lähteä. Hän oli ollut melko varma, että koti-ikävän vaivatessa Ama olisi vain uinut saaresta pois ja palannut tuloreittiä tilalle, mihin se oli Pacon ja Hassen kanssa viety tutustumaan toisiin hevosiin. Noin pitkä poissaolo viittasi hänestä selvästi siihen, että Ama ei halunnut palata ennen kuin sitten oli pakko. Totuus kuullaan kai sitten Amadeukselta itseltään ja toivottavasti lähiaikoina. Vink, vink, Lauri. 😉

Nyt Katru on sikäli rauhallisin mielin, että tietää Aman löytyvän paikantimen avulla, jos se vielä sattuisi lähtemään. Mutta ei hän kuulemma enää jätä sitä ilman valvontaa yksin esimerkiksi pihaan odottamaan kuten ennen teki. Sen verran Aman temppu teki lovea Katrin luottamukseen sitä kohtaan. -Isa

Onpa tylsää, ettei Amadeuksen vanha talli enää vuokraa paikkoja. Olisi niin hauskaa ollut saada Kalle sinne.

Kannattaa vissiin olla ratsastukseen erilliset housut, kun se satula kerran rasvataan. En toki epäile, etteikö sitä sen jälkeen pyyhittäisiin, mutta silti.

Eihän Katri voi oikeasti olla edes varma, varastettiinko Amadeus kesälaitumelta vai karkasiko se sieltä. Sehän olisi saatettu varastaa laitumelta ja vasta sitten myöhemmin se olisi voinut karata varastajiltaan.

Seurantapanta ei auta, jos varastetaan.

Tänään olisi hyvä sää ratsastaa.

Kävitkö Isabel eilen. Miten sujui.

Kävin kurkkaamassa, höh, ei päivityksiä.

Miksei täällä ole selostuksia viikonlopulta?

Näyttäisit hyvältä voileipäni päällä.

Torstaina minulla on vapaata ja Katrillekin sopii, että lähden Amadeuksen kanssa kunnon lenkille. Yritän samalla antaa sille mahdollisuuden kirjoittaa, vaikka tällä säällä on aika rasittavaa seisoskella vieressä odottamassa kun se täppäilee tarinaa kirjain kirjaimelta. Mutta otan mukaan syötävää ja kahvia termokseen!

Lauri

Vierailija kirjoitti:

Miksei täällä ole selostuksia viikonlopulta?

En tiedä, oliko Isabel ratsastamassa ja jos oli, miksei hän kirjoittanut mitään. Katri ei mitään maininnut. Fb:ssa ja WhatsAppissakin on tosi hiljaista. Toivottavasti ei mitään ikävää hänellä.

L

En kumminkaan muista torstaina. Järjestä sille tabletti käyttöön koko ajaksi. Voisikokan patrikiin luottaa. Ehkei, mutta entä Helenaan.

Hevoselta kysyn, että mitä tunteita sillä on ja mitkä tunteet kokee vahvimmiksi?

Entä miten kehtasi hylätä Katrin noin vaan häipymällä. Ja aikoko tehdä saman joskus taas.

Meinasko joku hevonen seurata sitä tai estää?

Miksei muka elämä nyt ole täydellistä. Ei edes tuntihevosena olemista.

Mitä Amadeus ajattelet siitä, että vapaana olosi aikana ollut ravitsemus olisi ollut se maksimi, mitä saat. Oli nimittäin juuri sopivasti satokausi. Muulloin olisi ollut niukempaa jopa siellä etelämpänä, minne halusit.

Kutisiko turkkisi? Jatkuvaa hoitoa saat tallissa.

Ihan vaan haluaisin, että kuvailisit elämääsi. Kaikki kiinnostaa.

Kerro tavanomainen päiväsi.

Mitä ajattelit, kun näit aiemman omistajasi?

Kirjoita vaan ihan omia asioitasi, jotka tuntuu sinusta rutiineilta. Minulle tavalliselle lukijalle ne kuitenkin ovat kiehtovia. Onhan niissä hevosen näkökulma. Siltä kantilta ei tule maailmaa tarkasteltua.

Miten ovat aevojärjestyssuhteer tallissa asettuneet ja vaikuttiko niihin loma saaressa.

Millaisessa asemassa olit saaressa ja oliko siellä jotain, mikä harmitti.

Antakaa sille oma tietokone.

Vainusitko siellä petoeläimiä? Ystävystyitkö kauriiden tai hirvien kanssa? Missä vaiheessa ekat katumuksen tunteet tulivat?

Sano rehellisesti, oletko mustasukkainen omistajasi perheenlisäysasiasta.

Onko joku ihminen, josta et pidä?

Mitä eläimiä käy tallissanne (lepakot, hiiret jne)

Mitä puuhaat siellä tallissa silloin kun et nuku tai syö.

Onko se ahdistavaa odottelua vailla tekemistä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelit, kun näit aiemman omistajasi?

Kirjoita vaan ihan omia asioitasi, jotka tuntuu sinusta rutiineilta. Minulle tavalliselle lukijalle ne kuitenkin ovat kiehtovia. Onhan niissä hevosen näkökulma. Siltä kantilta ei tule maailmaa tarkasteltua.

Miten ovat aevojärjestyssuhteer tallissa asettuneet ja vaikuttiko niihin loma saaressa.

Millaisessa asemassa olit saaressa ja oliko siellä jotain, mikä harmitti.

*arvojärjestyssuhteet

Katsoin, onko tänne tullut viestejä ja luin samalla tuon omani, jossa oli kirjoitusvirhe.

Mukava määrä kysymyksiä! Osaan Amadeus ehkä vastaa kertomalla kesätapahtumansa ensin loppuun. Koitan myöhemmin järjestää sille aikaa vastailla kysymyksiinkin ja aloitetaan silloin näistä. Mutta huomenna oli tarkoitus lähinnä saada kertomukselle jatkoa.

Lauri

Ihaa-haahh!!! Jatkan kertomustani nyt tilanteesta, johon viimeksi jäin. Seuraavaksi nimittäin tapahtui jotain mikä yllätti minut täysin. Kylässä ei ollut näkynyt naisten ja parin vanhan ukon lisäksi yhtään miestä. Eräänä päivänä yksi sitten saapui yhtäkkiä eteeni. Hän oli laiha ja huonoryhtinen eikä  hänen kasvoillaan oleva luja ilme vaihtunut missään vaiheessa toiseksi. Olin silloin juuri Annan ja kahden pienemmän lapsen seurassa puutarhan takana. Mies käski lapsen tylyllä äänellä alas selästäni ja tarttui minua ohjista. Hänen ilmeensä ei ollut ystävällinen, kaukana siitä, ja pysyin rauhallisena vain siksi, että anna oli vieressäni. Mies lausui hänelle muutaman terävän sanan ja lähti taluttamaan minua kohti taloja. Anna huusi ja hänen äänensävystään ymmärsin, että hän oli kauhuissaan. Hän puolittain juoksi perässämme ja puhui kiivaasti miehelle, joka hädin tuskin vaivautui vastaamaan. Pihalla seuraamme saapui eri puolilta lisää lapsia ja pian myös eräs nainen, joka kenties oli annan äiti. Seurasi riitaisa sananvaihto naisen ja miehen välillä, joka päättyi siihen, että mies ojensi ohjani sille vanhimmalle pojalle, joka alun perin oli minut saanut kiinni. Hän itse suuntasi ripeää vauhtia sisälle, mutta palasi melkein heti pienehkön metallisen esineen kanssa. Olen nyt päätellyt, mikä esine oli ja mitä sillä tehdään, mutta silloin en sitä tunnistanut koska en milloinkaan ollut nähnyt ampumaasetta käytettävän enkä sellaista pientä asetta muutenkaan. Ehkä niin oli hyväkin, koska saatoin keskellä aivan hurjaa kaaosta pysytellä yllättävän rauhallisena. Miehen tarttuessa minua taas ohjista ja lähtiessä viemään pois pihasta seurasi valtava meteli. Nainen puhui hänelle melkein huutaen, levitteli käsiään ja osoitteli lapsia. Lapsista melkoinen osa itki ja ilmeisesti kaikki kylässä asuvat ilmestyivät taloistaan pihalle tilannetta seuraamaan. Silloin eräs aiemminkin näkemäni vanha ukko tuli vähän ontuen aivan lähellemme ja alkoi selvittää sekamelskaa. Hän oli joukosta ainoa joka ei tuntunut olevan kiihdyksissään. Hän puhui rauhallisesti miehen kanssa ja painoi hänen asetta pitelevää kättään alaspäin. Lopulta mies murahti jotakin ja muut sallivat hänen viedä minut vanhan ukon saattelemana pois pihasta. Lapset jäivät edelleen äänekkäästi itkemään ja näin naistenkin silmien olevan kyyneleissä. Sen enempää en tapahtuneesta silloin ymmärtänyt, koska kaikki keskustelu tapahtui venäjäksi. Mies vei minut erään ränsistyneen rakennuksen taakse, missä kasvoi pitkää rehevää savikkaa. Tunnen savikan nimeltä, koska pidän siitä kovasti. Rakennuksesta puuttui useita lautoja ja osa oli melkein lahoja. Hän kiinnitti ohjani erääseen vaakapuuhun, josta törrötti laudoista jääneitä nauloja. Siihen hän minut jätti ja vaikka tunnelma oli miehen ilmestyttyä vaihtunut aivan toisenlaiseksi kuin ennen, en siinä odottaessani osannut pelätä, vaan aloin vain hamuta lähimpiä savikoita, joihin hädin tuskin ylsin. Nyt myöhemmin ymmärrän, että pelkoon olisi kyllä ollut hyvä syy.

Vähän ajan kuluttua mies tuli nurkan takaa katsomaan minua. Hän ei tullut ihan lähelle eikä koskenut minuun, vaan tyytyi vain arvioiden seisomaan vieressäni. Hänellä oli kädessään pullo. Hän otti muutaman kerran pullosta kulauksen ja sanoi minulle jotain venäjäksi. Sitten hän poistui. Hetken päästä hän kuitenkin palasi ja nyt hänellä oli mukanaan sama köysi, jota lapset olivat käyttäneet. Hän sitoi sen kaulaani ja kiinnitti samaan puuhun kuin ohjatkin. Kun hän tuli lähelleni, haistoin hänen hengityksessään vahvan hajun. Ratsastajani eivät ole koskaan siltä haisseet, eikä se siis ollut minulle tuttu, mutta tiedän kyllä tarkalleen, että se oli jonkin alkoholijuoman pistävä haju. Sen jälkeen yhä vähemmän ymmärrän sen aineen juomista, mutta varmasti teillä on siihen syynne ja niin oli kai hänelläkin. Illan kuluessa hän kävi vielä kolmannen kerran luonani ja vaikutti aiempaa tyytyväisemmältä. Pulloa hänellä ei enää ollut, mutta haju oli jäljellä entistä vahvempana. Hänen liikkeensä olivat jotenkin epävarmat enkä voi sanoa rauhoittuneeni hänen seurastaan. Lopuksi hän tuli pääni viereen ja hymyili oudosti, jolloin näin hänen hammasrivistään puuttuvan yhden hampaan. Hän kohotti toisen kätensä lähelle silmääni, oikaisi siitä kaksi sormea ja päästi suustaan naksahduksen. Voi minua, vaikka kuinka paljon olisin teidän kanssanne keskustellut, tosiasiassa ymmärrän useimmista asioista aivan hirvittävän vähän.

Tiedän nyt, että sinä yönä olisin voinut päästä hengestäni. Se oli aivan varmasti tarkoitus ja on kai ihme, ettei niin kuitenkaan tapahtunut. Kun nimittäin hämärä oli laskeutunut, seisoin edelleen ulkorakennuksen takana ja kieltämättä ihmettelin, miksi minun ei sallittu laiduntaa tai miksi kukaan lapsista ei ollut tullut minua katsomaan. Mutta me hevoset olemme kovin kärsivällisiä, ja muistan silloin ajatelleeni, että seuraavana aamuna elämäni kylässä jatkuu taas ennallaan. Mutta ei se jatkunut ennallaan. Seuraavana aamuna en enää ollut lähelläkään sitä kylää. Kun tienoo oli hiljentynyt, keskityin kuuntelemaan tarkoilla korvillani. Erotin joitain lintujen yksittäisiä huutoja ja joskus jonkun kaukaisen auton äänen. Sitten kuulin narahtavan äänen ja jäin entistä keskittyneemmin kuuntelemaan. Aluksi ei kuulunut mitään muuta, mutta sitten kuulin hyvin vaimeita askelia, jotka lopulta voimistuivat ja tulivat aivan rakennuksen kulman takaa. Sitten näin annan. Hänellä oli yllään pitkä valkoinen yöpaita ja hän hiipi minua kohti sormi suunsa edessä.