Miten hevosena pystyn osallistumaan?

No, enpä olisi ikinä uskonut, että oikeasti yritit lähteä Bosniaan. Niin monta kertaa olet kertonut olevasi uskollinen.

Ja vielä tuo, että ajattelit mennä katsomaan, että onko vapaus siellä mukavampaa kuin elämä kotitallissa. Eli oli mahdollisuus, että olisit saattanut päättää, että vapaana on mukavampaa.

Tiedätkös, errä olit aivan hirmuisessa vaarassa retkelläsi. Joku olisi voinut syödä sinut nälkäänsä. Olisit vähän harhautunut ja joutunut keskelle sotaa esimerkiksi.

Miltä nyt tuntuu? Onko oma talli parempi. Olet aina sanonut, että haluat olla turvassa.

Ei ollut hyvä idea tuo. Mitä Lauri sanoi, kun luki tekstisi?

Ylläpito poistaa ketju koska siinä ei ole järkeä, ja poistatte monet asialliset ketjut.

Tämä ketju on aivan mahtava hyvän mielen ketju. Hevonen vastaa aina ystävällisesti, vaikka joku kirjoittaja toisinaan härnää.

Kaikki kirjoittajat saisivat ottaa oppia hevosen tavasta vastata toisten viesteihin.

Olipa iloinen yllätys, että Lauri pääsit Aman kanssa tänään kirjoittamaan! Kävi siis ilmi juuri se mitä terapeuttini oli arvellutkin. Eli Ama oli lähtenyt omasta halustaan matkaan! Minusta oli kuitenkin mukavaa, että se kirjoitti vihjeen maahan, vaikka se ei pitkään aikaan meitä yhtään auttanutkaan. Mutta sentään se oli merkki sen ymmärryksestä Katria kohtaan, koska tiesi hänen huolestuvan.

Ama oli pitkään poissa eli ilmeisesti tarinoita taitaa riittää melko moneksi kerraksi riippuen vähän siitä, mitä se on nähnyt ja kuinka tarkasti kaikesta kertoo. Voisit Lauri ehkä joskus pyytää sitä välillä vastailemaan kysymyksiinkin, jos ja kun niitä varmasti esitetään. Onnistuisiko sellainen? Toki sen jutut ovat myös mielenkiintoisia ja odotan itse eniten kuvausta siitä, mistä kukallinen yöpaita sen kaulaan ilmestyi! :) Eli ratsastamaan vain pian uudestaan ja tablettia sen turvan eteen, jos saa pyytää! -Isa

Oli mielenkiintoista lukea hevosen teksti. Hauskaa lukea lisää myöhemmin.

Tokko se yöpaita on muuta kuin ollut pyykkinarulla, josta hämärässä tarttui mukaan.

Kaduttaako hevosta ja ymmärtääkö, millaisessa vaarassa oli?

Vierailija kirjoitti:

Ylläpito poistaa ketju koska siinä ei ole järkeä, ja poistatte monet asialliset ketjut.

Missä nyt kenenkäkin mielestä on järkeä ja missä ei. Mutta ainakin tässä ketjussa on aivan looginen ja jatkuva tarina eli siinä mielessä hevosen jutuissa kyllä on järkeä. Ehkä et vain ole lukenut ketjua riittävän kattavasti läpi?

Muuten edustaa kyllä sellaista perisuomalaista asennetta tuo toiveesi. Eli kun ei minun tykkäämäni ketjut pysy niin ei sitten saa pysyä kenenkään muunkaan tykkäämät! Ei hevosen ketjun pitäisi olla keneltäkään pois, mutta iloa siitä tuntuu moni saavan.

Vihdoin Amadeus palasi!

Vierailija kirjoitti:

No, enpä olisi ikinä uskonut, että oikeasti yritit lähteä Bosniaan. Niin monta kertaa olet kertonut olevasi uskollinen.

Ja vielä tuo, että ajattelit mennä katsomaan, että onko vapaus siellä mukavampaa kuin elämä kotitallissa. Eli oli mahdollisuus, että olisit saattanut päättää, että vapaana on mukavampaa.

Tiedätkös, errä olit aivan hirmuisessa vaarassa retkelläsi. Joku olisi voinut syödä sinut nälkäänsä. Olisit vähän harhautunut ja joutunut keskelle sotaa esimerkiksi.

Miltä nyt tuntuu? Onko oma talli parempi. Olet aina sanonut, että haluat olla turvassa.

Ei ollut hyvä idea tuo. Mitä Lauri sanoi, kun luki tekstisi?

Ajattelin samaa eli ei lähtenyt vain katsomaan vaan ajatteli ehkä jäävänsä. Sitten tuli kotia ikävä kun ei mennytkään niin kuin piti. Hevoset ei pärjää omillaan vaan ihminen pitää niistä huolen. Siitä palkkaa pitäisi totella omistajaa eikä laukata pitkin pitäjiä! Ja täälläkin on kirjoittanut, että on uskollinen eikä karkaile. Toinen kerta jo sitä paitsi, kun keväällä lähti sen tamman matkaan.

Onkos Isabel käynyt tänään ratsastamassa?

Tervetuloa takaisin Amadeus!

Lauantai on Isabelin ratsastuspäivä. Miten sujui?

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa takaisin Amadeus!

Lauantai on Isabelin ratsastuspäivä. Miten sujui?

Kiitos kun kysyit, meillä meni eilen hienosti. Katri pyysi äitiä ratsastamaan Amalla aivan kuin oli pyytänyt Lauriakin. Hän sanoi ajattelevansa, että sille tekee hyvää nyt olla eri ihmisten ratsastettavana. Tarkoitus on saada Ama tottumaan taas normaaliin arkeen. Kuulemma mitään isompia ongelmia ei nyt enää ole esiintynytkään, joten ilmeisesti tottuminen on jo hyvässä vauhdissa.

Minä olin viime kertojen tapaan Hassen selässä. Sillä ei vieläkään saa laukata, mutta kun äiti muutaman kerran Aman kanssa haki tuntumaa laukkaan, hän teki sen sänkipeltoa päästä päähän viilettäen minun ja Hassen köpötellessä tiellä. Minä en yrittänytkään mitään vaativaa, istuinpahan vain iloisena Hassen leveässä selässä ja katselin pitkät ajat Amaa. Se on minusta nyt jo melkein entisensä mitä ulkoiseen olemukseen tulee eli Katrin hyvä hoito ja paluu säännölliseen ruokintaan on tehnyt tehtävänsä! Aman karva kiilsi ja sen huolella solmittu harja oli siisti ja tyylikäs. Äidin käsissä se ravasi ja laukkasi kuuliaisesti enkä ainakaan minä nähnyt merkkejä huonosta käytöksestä. Äidiltä en kysynyt, mutta ei hän ainakaan sellaisia huomioita minulle esittänyt.

Kävimme lammella, missä hevosia voi kesällä uittaa, mutta nyt sellaisesta ei tietenkään ollut puhettakaan. Sen sijaan pidimme lammella tauon ja sen aikana äiti ilmoitti käyvänsä pissalla metsässä. Hänen poissa ollessaan pidin molempien hevosten ohjia käsissäni ja ehdin esittää Amalle tasan kolme nopeaa kysymystä. Ensin kysyin voiko se hyvin, mihin se vastasi nyökkäämällä pienen miettimisen jälkeen hyvin selvästi. Sitten kysyin, huolettaako tai pelottaako sitä jokin. Siihen kysymykseen se empi vastata, mutta nosti sitten etujalkaansa merkiksi ettei osaa sanoa. Vielä ennen äidin paluuta ehdin tiedustella, yrittääkö se ehkä vielä karata. Siihen se vastasi ravistamalla päätänsä monta kertaa. Olin vastaukseen tyytyväinen ja silitin sitä kiitokseksi kaulasta kauniin säännöllisen sykerörivin juurelta. Olisin halunnut jatkaa ja kysyä lisää tarkentavia kysymyksiä, mutta silloin äiti saapui ja jatkoimme taas matkaa.

Olimme liikkeellä taas vain tunnin, koska Hassen kanssa ei vielä voi ratsastaa kerralla pidempään. Minusta kaikki sujui hyvin, mutta totta kai jäin miettimään Aman epätietoisuutta siitä, onko se jostakin huolissaan. Ehkä se on, mutta ei osaa itsekään eritellä, mistä tunne johtuu. Tai sitten se päätti olla suoraan myöntämättä pelkoaan. Sen panin heti merkille Hassea suitsiessani, että sillä oli poskihihnassa pieni paikanninlaite. Ja kun katsoin liikkeellä ollessamme Aman suitsia, sillä oli samanlainen. Kävi Aman päätöksen kanssa nyt kuinka tahansa, ainakin karkumatka päättyy jo alkuunsa. Sitä en osaa sanoa, tietääkö se itse jo näin käyvän. Olisin asian sille kyllä kertonut jos vain olisin ehtinyt. Mutta ensi kerralla ehkä sitten. -Isa

Vierailija kirjoitti:

Olipa iloinen yllätys, että Lauri pääsit Aman kanssa tänään kirjoittamaan! Kävi siis ilmi juuri se mitä terapeuttini oli arvellutkin. Eli Ama oli lähtenyt omasta halustaan matkaan! Minusta oli kuitenkin mukavaa, että se kirjoitti vihjeen maahan, vaikka se ei pitkään aikaan meitä yhtään auttanutkaan. Mutta sentään se oli merkki sen ymmärryksestä Katria kohtaan, koska tiesi hänen huolestuvan.

Ama oli pitkään poissa eli ilmeisesti tarinoita taitaa riittää melko moneksi kerraksi riippuen vähän siitä, mitä se on nähnyt ja kuinka tarkasti kaikesta kertoo. Voisit Lauri ehkä joskus pyytää sitä välillä vastailemaan kysymyksiinkin, jos ja kun niitä varmasti esitetään. Onnistuisiko sellainen? Toki sen jutut ovat myös mielenkiintoisia ja odotan itse eniten kuvausta siitä, mistä kukallinen yöpaita sen kaulaan ilmestyi! :) Eli ratsastamaan vain pian uudestaan ja tablettia sen turvan eteen, jos saa pyytää! -Isa

Yritän järjestää sopivan hetken kysymyksiin vastaamiseenkin, yleisön pyynnöstä! ;) Alkuun ainakin minua kiinnostaa myös omapäisen ruunamme retkeilyt pitkin Itä-Suomea ja Venäjän puolella, mihin se sitten ikinä ehtikään. Sen kokemuksista taitaa nyt muodostua eräänlainen jatkokertomus ja kun en valitettavasti kovin usein pääse sitä tapaamaan niin joudumme kaikki vähän väliä odottelemaan seuraavaa osaa. Ensi kerran pääsen luultavasti Aman luo ensi viikolla, eikä sekään ole aivan kiveen hakattua. Mutta onpa tässä sitten storylineä koko syksyksi! Mukavaa, Isabel, kuulla että Ama alkaa olla tervehtynyt ja muutenkin kunnossa! Ehkä näihin paluun jälkeisiin vaikeuksiinkin sitten kuullaan selityksiä jatkossa.

Lauri

Käsittämättömän pitkä ketju. Kuka tätä ylläpitää?

Odottelen mielenkiinnolla sitä jatkokertomusta.

En kyllä ymmärrä, miten hevosen järkevät ja hyvin tunnolliset fiilikset johti kuitenkin karkaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Odottelen mielenkiinnolla sitä jatkokertomusta.

En kyllä ymmärrä, miten hevosen järkevät ja hyvin tunnolliset fiilikset johti kuitenkin karkaamiseen.

Sehän sanoi, että on oppinut täällä käydessään ajattelemaan vähän ihmisten tavoin. Ja että täällä ollaan annettu sille ideoita ja rohkaistu. Tottahan se onkin.

Ja kuka nyt loppujen lopuksi haluaisi aina vaan tehdä sitä mitä toiset käskevät? Jos itseään miettii niin en ainakasn minä. Eli tarviiko karkaamista kauheasti ihmetellä? Mutta routa ajoi porsaan kotiin. nyt pitäisi pystyä taas palaamaan normiarkeen, ja unohtaa ne haihattelut.

Äiti yllätti minut eilen ehdottamalla, että ostaisimme oman hevosen! Hän ajatteli, että voisimme molemmat ratsastaa sillä omilla vuoroillamme sitten, kun minä olen valmis liikkumaan hevosen kanssa myös aivan omin päin. Olin vähän ihmeissäni ja kysyin, että mihin hevonen sijoitettaisiin ja kuka sitä hoitaisi, kun sekä äiti, että minä asumme kaupungissa. Hän oli ajatellut kysyä aivan ensin Katrilta, olisiko heidän talliinsa mahdollista sijoittaa maksua vastaan hevonen, koska äiti ei haluaisi, että meidän hevosellamme ratsastaisivat tai sitä käsittelisivät ventovieraat. Mutta Katrilla on toisaalta heidän tarvettaan ajatellen riittävä määrä hevosia ja ehkä jopa yli tarpeenkin, joten meidän pitäisi käydä itse ratsastamassa lähes päivittäin ja se veisi varmasti liikaa aikaa.

Äiti mietti sitten myös, miten Katri suhtautuisi ehdotukseen Hassen myymisestä meille. Vaikka vuonohevoset ovat melko pienikokoisia, ne ovat vahvoja ja me kummatkin voisimme aivan hyvin ratsastaa Hassella. Minä pidin ensin ajatusta hyvänä, koska Hasse on ollut todella ihana ja hyvä ratsastettava. Se kulkee tasaisesti ja on tosi kiltti ja helppo ratsu. Sitten vasta tajusin, että kun alkaisin käydä yksin tallilla, minun pitäisi aina ottaa Hasse ja sitten en voisi saada omaa aikaa Aman kanssa ollenkaan. Seuraavaksi ymmärsin ongelman pysyvän aivan samana, vaikka hankkisimme minkä tahansa hevosen! Ja jos se olisi jossain muussa tallissa, minulla varsinkaan ei olisi mitään syytä käydä enää katsomassa Amaa!

Sitten aloin puolipaniikissa keksiä syitä, miksi meidän ei kannattaisi ollenkaan ostaa omaa hevosta. Hassen jalasta ei voinut mennä takuuseen ja hinta hevosen ylläpidosta olisi korkea ja loppujen lopuksi minunkaan harrastukseni jatkumisesta ei voinut olla varma. Olen käynyt Aleksin kanssa nyt kaksi kertaa Siiriä ulkoiluttamassa ja äiti tietää sen. Sanoin, että olisi ihan mahdollista, että jos löytäisin toimivan suhteen, ratsastus saattaisi kokonaan jäädä ja että mistä sitä tietäisi, vaikka muuttaisin valmistuttuani kokonaan muualle.

Äiti kuunteli kyllä mielipiteitäni ja näkökulmiani, mutta päätyi lopulta siihen, että riippumatta siitä mitä minä tekisin, hän saattaisi haluta itse ostaa itselleen oman hevosen. Ja vaikka se tietäisi hevosen sijoittamista johonkin muuhun talliin, hän voisi tarpeen mukaan joustaa siitä, ettei kukaan vieras ratsastaisi sillä. Hän sanoi, että yksityistallissa hän voisi tutustua halukkaisiin tuntiratsastajiin henkilökohtaisesti ja päättää sitten, kehen voisi luottaa. Ratsastuskoulun käyttöön hän ei omaa ratsuaan kuitenkaan luovuttaisi.

Äidin ehdotus tuli niin puskasta, että en tähän viimeiseen vaihtoehtoon osannut keksiä oikein muuta vastaväitettä kuin rahanmenon, mikä tietysti sekin vähenisi, jos joku muukin ratsastaisi hevosella ja maksaisi siitä. Toivon hänen kuitenkin vielä muuttavan mieltään tai unohtavan ostoaikeet, koska ne ovat aika harmillisessa ristiriidassa omien suunnitelmieni kanssa. Jos meillä tai edes äidillä tosiaan olisi oma ratsu, olisihan se eriskummallista ja taloudellisestikin tyhmää käydä ratsastamassa Amalla ja maksaa siitä! Eli mitä ihmettä minä nyt teen?! En mielelläni paljastaisi Aman salaisuutta äidille, mutta ei kai sekään aivan mahdoton ajatus olisi. Vai mitä olette siitä mieltä? Muulla tapaa minun on kyllä vaikea äidin päätökseen vaikuttaa. -Isa

Keitä nuo Aleksi ja Siiri ovat?

Amadeuksen talliin mahtuu juuri sopivasti neljäs hevonen. Siellähän on ollut aiemminkin neljä.

Miten äitisi hyötyisi nykytilanteeseen nähden siitä, että hän omistaisi Hassen. Vaikea käsittää. Ei kai se rahallisesti ainakaan kannattaisi?

Toisaalta, jos teillä on siellä tallissa oma hevonen, niin siinä sen varjolla voit käydä amadeustakin taputtelemassa ja lainaamassa sille tablettia.

Eikös yksin ratsastaminen ole vähän tylsää. Sano äidillesi, että ratsastakoon hän omalla hevosellaan, sinä haluat ratsastaa amalla hänen kanssaan yhdessä. Sano, että olet kiintynyt erityisesti amaan ja teillä yhteistyö pelaa.

Tärkeintä on, että saat jatkossa ratsastaa Amadeuksella, joten jos äitisi ostaa oman hevosen, niin se sitten joko samaan talliin tai itse ratsastat amadeuksella omilla rahoillasi.

Mut siis eiks se ole sen homman juju, että sinä ja äitisi ratsastatte yhdessä. Eihän se edes onnistu yhdellä hevosella.

Mun lapsen kaverilla oli oma hevonen. Jotenkin vähän nihkeää olisi ollut, jos tyttöni olisi osannut ratsastaa, kun eivät sitten voineet rakastaa samaan aikaan eli yhdessä.

Tosin en kyllä yhtään tykännyt, kun lapseni sinne tallille edes meni, kun ei hänellä ollut ennestään minkäänlaista kokemusta ratsastamisesta. Tytöt olivat 10-12 -vuotiaita tuolloin. Sen hevosen omistajan isä ei viitsinyt valvoa juuri lainkaan, vaan istui autossaan ja antoi tyttöni ratsastaa vain samanikäisen opastamana.

Korjaan, että sen hevosen omistajaperheen isä. Ei kai se lapsi hevosta omistanut.