Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Kaipa se Amadeus on noloissaan, kun aiheutti huolta ja siksi ei osannut keskittyä. Oli vaan ihan hermona. En usko, että on syytä huoleen. Onhan se kokenut kaikenlaista. (Jos se olisi tamma, luulisin sen olevan tiineenå.)

Entä, jos se on kuullut omistajansa odottavan ja pelkää, ettei sitä enää huomioida tarpeeksi ja oireilee sitä. Hellyys meneekin lapselle.

Kiitos myös tiedosta, miten sen viestittelijäpojan kanssa kävi.

Vierailija kirjoitti:

Kaipa se Amadeus on noloissaan, kun aiheutti huolta ja siksi ei osannut keskittyä. Oli vaan ihan hermona. En usko, että on syytä huoleen. Onhan se kokenut kaikenlaista. (Jos se olisi tamma, luulisin sen olevan tiineenå.)

Entä, jos se on kuullut omistajansa odottavan ja pelkää, ettei sitä enää huomioida tarpeeksi ja oireilee sitä. Hellyys meneekin lapselle.

Kiitos myös tiedosta, miten sen viestittelijäpojan kanssa kävi.

En minä tuota tullut edes ajatelleeksi, että Amadeus olisi vähän huolissaan tulevasta kun Katri saa vauvan! Sehän on jopa todennäköinen selitys sen poikkeavaan käytökseen. Aivan varmasti Katri on sille jutellut vauvasta ja ollut totta kai äärettömän onnellinen. Amadeus on sitten siitä päätellyt, ettei ehkä tule saamaan enää niin paljon aikaa ja rakkautta osakseen. Voi kurja, sille täytyisi päästä pian kertomaan, ettei vauva ole siltä itseltään millään tavalla pois. Tai voi tietysti väliaikaisesti olla, koska raskauden lopussa Katri ei pysty varmaankaan ratsastamaan. Mutta välittämästä ja rakastamasta hän ei takuulla lakkaa! Siitä huolimatta, voi Ama parka, tulee surku ajatella sitä miettimässä tuollaisia! -Isa

Kyllä! Se pelkää rakkauden vähenevän ja saattaa jopa pelätä, että sitä pidetään vastedes epäluotettavana, kun karkasi.

Laskee yhteen 1+1 ja pelkää joutuvansa myydyksi. Paniikissa sitten ei osaa toimia kunnolla, kun yrittää parka liikaa nyt.

Mikä kumma mahtaa olla syynä siihen, että se karkasi. On kuitenkin niin omistajaansa rakastava.

Saiko se sinne saarelle kuulla raskausuutisen ja tajusi, miten tamma ja varsa on yhtä. Sekosi ja pakeni tietämättä, minne. Maailma järkkyi.

Joku sitä harmittaa, mutta kyllä se ruotuun palaa.

Sehän on ollut aina hyvin tarkka käytöksestään ja hoitanut työnsä.

Varmaan hevonen odottaa malttamattomana palstalle pääsyä.

Sehän mahdollistaa myös Laurin ja Isabelin tuen, kun kertoo asiansa julki.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä! Se pelkää rakkauden vähenevän ja saattaa jopa pelätä, että sitä pidetään vastedes epäluotettavana, kun karkasi.

Laskee yhteen 1+1 ja pelkää joutuvansa myydyksi. Paniikissa sitten ei osaa toimia kunnolla, kun yrittää parka liikaa nyt.

Mistä sen tietää mitä Aman päässä tosiaan liikkuu. Katri kertoi myös, että Erica ja hänen vanhempansa ovat lokakuussa tulossa Suomeen. Jos hän on senkin maininnut Amalle tietenkään tietämättä, että se ymmärtää joka sanan, Ama parka voi tosiaan kuvitella tulevansa vaikka myydyksi takaisin Saksaan. Tosiasiassa he kai tulevat siksi, että Erica haluaa nähdä Aman monen vuoden jälkeen. Jännää, että sellaisen onnettomuuden jälkeen suhde hevoseen on säilynyt niin tärkeänä, en ihan ymmärrä sitä. Mutta ilmeisesti putoaminen ja vamma ei mitenkään aiheuttanut Erican kiintymystä Amaan vaan se oli vahvana olemassa jo aiemmin, eli silloin kun harjoitteli ratsastusta tosissaan. -Isa

Vierailija kirjoitti:

Varmaan hevonen odottaa malttamattomana palstalle pääsyä.

Sehän mahdollistaa myös Laurin ja Isabelin tuen, kun kertoo asiansa julki.

Teen parhaani, että Ama tuntisi olonsa turvatuksi ja rakastetuksi. Minulla on paha mieli sen puolesta. Mutta on se vähän itsekin syyllinen tähän tilanteeseen, kun toimi omien halujensa mukaan ihan täysin. Katri oli muuten saanut ilmoituksen, että paikantimet ovat saapuneet postiin ja ilmeisesti tänään noutanut ne. Sekä Ama, Paco että Hasse saavat nyt sitten kukin paikantimen riimuunsa ja suitsiinsa niin jatkossa ne löytyvät hyvinkin nopeasti jos saavat päähänsä karata. Se on kyllä hyvä juttu!

Mutta oli Aman syy outoon käytökseen nyt mikä tahansa, toivon sen nopeasti palautuvan ennalleen ja alkavan käyttäytyä siten, että ratsastaja voi siihen luottaa. Sain vähän esimakua epämiellyttävistä tuntemuksista kun Ringo yritti pukittaa minua selästään. Vaikkei se ei sen vika ollutkaan, en halua nousta sellaisen hevosen selkään jota on mahdollisesti vaikea hallita ja joka ei tottele kunnolla kokeneempiakaan ratsastajia. Mutta tietysti tilannetta helpottaa jos voin saada Amalta kuulla mikä sitä nyt rasittaa ja ehkä auttaa sitä rentoutumaan ja keskittymään. -Isa

Vai että Ringo pukitteli. Hevoset on arvaamattomia ja siksi vaarallisia.

Amadeusta stressaa kohdata totuus eli se, että se vammautti nuoren tytön. On yrittänyt olla miettimättä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höh, viestini oli ihan hyväntahtoinen. Ei pitäisi noin vaikuttaa.

Olethan täällä kertonut miehistä ja kaverisikin on. Turha ärsyyntyä.

En minä ärsyyntynyt, ei siitä ole kysymys. Minä vain ajattelen, ettei täällä ketjussa haluta lukea minun henkilökohtaisia kuulumisiani, koska ketjun nimi ei ole että miten Isabel voisi osallistua. :) Minusta painopisteen siirtäminen minun asioihini ei ole myöskään ihan reilua Amaa kohtaan. Mutta ehkä näen asian eri tavoin kuin te. Anteeksi jos kuulostin tylyltä, se ei ollut tarkoitus tietenkään.

Se tekstarijuttu meni niin, että se mies johon olin törmännyt ravintolassa, kirjoitti minulle takaisin ihan ääreissuloisesti. Eikä hän painostanut minua jatkamaan tai mitään. Niinpä sitten muutaman päivän päästä laitoin itse hänelle viestin, jossa totesin että en ole halukas seurustelemaan juuri nyt mutta en sulje sitä mahdollisuutta pois jatkossa. Hän vastasi siihenkin tosi asiallisesti mutta huumorilla. Että selvitän nyt asiaa oman pääni sisällä ja katsotaan mihin tämä johtaa. -Isa

Sinä se olet ääreissuloinen. On hyvin outoa, että löydän sinut täältä ketjusta, johon sattumalta vahingossa vilkaisen. (Ellei se sitten ole johdatusta...) Mutta et voi olla kukaan muukaan. En vain tiennyt sinun käyvän ratsastamassa.

Minä katson viestit silloinkin kun puhelin ei ole piipannut. Ehkä 105 kertaa päivässä. Mutta ei se haittaa. Olen onnellinen tällä tavalla odottaessanikin, vaikka kuulostaa hullulta. Terv. A

Vierailija kirjoitti:

Sinä se olet ääreissuloinen. On hyvin outoa, että löydän sinut täältä ketjusta, johon sattumalta vahingossa vilkaisen. (Ellei se sitten ole johdatusta...) Mutta et voi olla kukaan muukaan. En vain tiennyt sinun käyvän ratsastamassa.

Minä katson viestit silloinkin kun puhelin ei ole piipannut. Ehkä 105 kertaa päivässä. Mutta ei se haittaa. Olen onnellinen tällä tavalla odottaessanikin, vaikka kuulostaa hullulta. Terv. A

Olen aika sanaton. Ei siis pitäisi käyttää edes etunimeään tällaisissa! Mutta tehdäänkö niin, että ei tuoda tätä juttua tänne. Laitan viestiä sitten jos on asiaa, sopiiko? -Isabel

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä se olet ääreissuloinen. On hyvin outoa, että löydän sinut täältä ketjusta, johon sattumalta vahingossa vilkaisen. (Ellei se sitten ole johdatusta...) Mutta et voi olla kukaan muukaan. En vain tiennyt sinun käyvän ratsastamassa.

Minä katson viestit silloinkin kun puhelin ei ole piipannut. Ehkä 105 kertaa päivässä. Mutta ei se haittaa. Olen onnellinen tällä tavalla odottaessanikin, vaikka kuulostaa hullulta. Terv. A

Olen aika sanaton. Ei siis pitäisi käyttää edes etunimeään tällaisissa! Mutta tehdäänkö niin, että ei tuoda tätä juttua tänne. Laitan viestiä sitten jos on asiaa, sopiiko? -Isabel

Juu, tietty. A

Ohis: tuo A vaikuttaa mukavalta. Ääreissuloinen. Miten hieno sana.

Hmm. Millainen on mies, joka seuraa tätä palstaa.

Toinen ohis

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Millainen on mies, joka seuraa tätä palstaa.

Toinen ohis

Lauri? Mies?

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Millainen on mies, joka seuraa tätä palstaa.

Toinen ohis

Heitän villin veikkauksen: täällä on monin ajoin enemmän miehiä kuin naisia.

Joten... vastauksena kysymykseesi, luulisin, että ihan tavallinen mies. Kolmas ohis.

Pääsin tänään Amadeuksen kanssa maastoon. Mahdollisuus koitti oikeastaan aiemmin kuin olin itse ajatellutkaan, koska Katrina pyysi minua lähtemään ja kertomaan mielipiteeni Amasta eli siitä, vaivaako sitä mielestäni jokin ongelma. Sinänsä noloa, että ehdin oikeasti ratsastaa sillä vain puolisen tuntia eli matkan hallille, missä se saattoi viimein päästä kirjoittamaan. Tallensin sen turpaileman tekstin ja laitan tänne palstalle kohta. Itse ratsastus sujui minusta melko normaalisti eli itse en huomannut sillä olevan ihmeempiä vaivoja tai asennevikojakaan. Voi kyllä olla, että niiden huomaaminen olisi vaatinut pitempään kestävän koeajon. Mutta olin itsekin utelias kuulemaan edes jotakin sen kesähölmöilyistä!

Lauri

Iihh-hahh-aaahhh! Olen taas takaisin kotona ja pääsen kirjoittamaan. Minulla on ollut jännittävä kesä, johon on mahtunut aivan maanmainioita tapahtumia ja sitten toisaalta epämiellyttäviäkin juttuja. Niin kuin tiedätte, minut vietiin erääseen saareen kauas täältä viettämään laidunlomaa pacon ja hassen ja viiden muun hevosen kanssa. Meillä oli ihanat oltavat siellä, ja saimme viettää todellakin rauhallista kesää kenenkään häiritsemättä. Uudet ystävät olivat mukavia ja kun olimme saaneet lauman järjestykseen, aikamme koostui paljon vain leppoisasta yhdessäolosta, syömisestä ja nukkumisesta. Kaksi hevosista oli jo juoksemisen lopettaneita ravihevosia, joita pidettiin enemmän vain lemmikkeinä ja kuulemma joskus enää valjastettiin kärryjen eteen kiertämään peltoaukeaa. He olivat jotenkin rauhattomampia kuin me muut ja viettivät aikaa myös kaksistaan pienen etäisyyden päässä meistä. Muuten pidimme kyllä täysin yhtä.

Lauri sanoi minulle etukäteen, että haluaa minun kirjoittavan siitä mitä ajattelin kun lähdin sieltä saaresta ja miksi niin tein. Saariasioista ja retkelläni tapahtuneista jutuista ehdin kuulemma kertomaan myöhemminkin. Ensimmäistä kertaa hän tuntuu olevan vähän kärsimätön ja harmistuneen oloinen ja varmasti syy siihen olen minä ja päähänpistoni. En tunne siitä yhtään syyllisyyttä, koska semmoinen ei ole edes minulle ominaista, mutta tietysti ymmärrän, miksi omistajani ja läheiset ihmiset eivät pitäneet siitä. Aiheutin heille huolta ja vaivaa ja rahanmenoa, mutta jos oikein ymmärsin, pahin oli se, että minuun luotettiin ja sitten kuitenkin tein jotakin heidän mielestään ihan tyhmää. Ja täällä palstallakin kai minun ajateltiin menetelleen vastuuttomasti ja kurjasti. Sitten kun olen päässyt kertomaan kokemukseni, te voisitte täällä kanssa kertoa mielipiteenne, eli oliko teistä se mitä tein väärin ja ikävästi menetelty teitä ihmisiä kohtaan vai näkeekö joku asian minunkin kannaltani eli onko minulla joskus oikeus olla tottelematon ja toimia oman pääni mukaan? Mutta tulinhan minä joka tapauksessa takaisin!

Siellä saaressa minulla oli paljon aikaa miettiä asioita ja muistella myös teitä ja kaikkia niitä uusia asioita, mitä olen oppinut täällä palstalla. Ja mitä enemmän muistelin, sitä enemmän minusta saarielämä alkoi tuntua vähän tapahtumaköyhältä. Lisäksi minä mietin, että kun keväällä täytin jo kymmenen vuotta niin olisiko se ihan mahdotonta, että ensimmäisen kerran itse päättäisin jostakin suuremmasta asiasta. Kuitenkin koko elämäni olen tehnyt asioita teidän suunnitelmienne ja tahtonne mukaan, joten voisin ehkä saada kerran olla hiukan myös itsenäinen. Ja vaikka saari oli kiva paikka ja sain olla siellä lomalla muiden kanssa, niin sekin oli kuitenkin omistajani idea eikä minun. Näitä miettiessäni sitten yhtenä iltana sain päähäni ajatuksen. Kun joku teistä silloin alkuaikoina linkitti jutun siitä bosnian villiytyneestä hevoslaumasta, minulle tuli yhtäkkiä valtavan voimakas halu lähteä etsimään sitä laumaa. En minä niinkään ajatellut liittyä siihen, mutta ainakin halusin nähdä sen omin silmin ja tehdä sitten päätelmän, kumpi minulle olisi parempi paikka, kotitallini vai se lauma. Ja kun minulla oli valoisana kesäyönä oma vahtivuoroni, minä päätin toimia enkä jäädä unelmoimaan. En halunnut huolestuttaa ketään minusta välittävää, joten päätin jättää viestin jälkeeni. Sitäkin joku teistä oli joskus ehdottanut, kaviolla kirjoittamista siis, joten valitsin hyvän tasaisen paikan ja kirjoitin siihen isoilla kirjaimilla vihjeen Laurille ja muille kirjoituksistani tietäville. Se puuha oli yllättävän vaikeaa, koska maa ei ollut lainkaan pehmeää kuten tarhassa tai maneesissa. Sain kuitenkin aikani yritettyäni mielestäni kirjoitettua koko sanan BOSNIA, niin että se oli ainakin suurin piirtein erotettavissa. Mutta Lauri minulle jälkikäteen kertoi, että se oli sitten kuitenkin sotkeutunut toisten kavioiden alla ja pitkään aikaan ei tiedetty mitä siinä luki. Sitä minä en yhtään pystynyt etukäteen arvaamaan.

Lauri kertoi myös, että te ette olleet uskoa sitä, että olin kuvitellut löytäväni bosniaan ja että se oli teidän mielestänne minulta aivan typerä luulo. Niin se olikin, myönnän sen nyt. Mutta en minä etukäteen voinut aavistaa, kuinka vaikeaa sinne olisi löytää. Olin katsonut karttaa tabletilta montakin kertaa ja tiesin suunnilleen mihin suuntaan minun olisi lähdettävä ja että alkuun olisi kierrettävä iso merialue, tosin painoin ohjeet mieleen jo ajat sitten edellisessä tallissani. Viime aikoina en enää ole voinut saada lisää tietoa, kun tabletti on annettu minulle vain kirjoittamista varten. Mutta en minä tajunnut yhtään, kuinka valtavan pitkä matka siitä kokonaisuudessaan tulisi ja ettei sitä ehkä ehtisi tehdä kuukaudessa tai kahdessa. Teille matkat ovat ihan helppoja ymmärtää, mutta minulle ei. Minä ymmärrän hyvin asioita, joita tapahtuu tallilla meidän hevosten välillä tai hevosten ja ihmisten välillä, mutta aivan hirvittävän huonosti mitään teidän monimutkaisia käsitteitänne, tiedettäkö ne sitten ovat. Myöskään en tullut yhtään ajatelleeksi sitä, että suomesta poistuttuani en ymmärtäisi enää tienviitoista mitään. Olin laskenut sen päälle, että ainakin löytäisin niiden avulla saksaan ja sitten sieltä edelleen etelään kohti bosniaa. Ja vielä yksi ongelma oli se, että jouduin alueelle, missä oli hirveästi ihmisiä ja pelkkää rakennettua ympäristöä ja missä minun oli aivan mahdoton liikkua huomaamatta. Olen tietenkin kuullut kaupungeista ja joskus vilaukselta jonkun nähnytkin, mutta en voinut käsittää että oli olemassa sellaisia valtavia jättikaupunkeja.

Mitä tulee pelokkuuteeni ja siihen että olen laumaeläin, olette kyllä oikeassa. Olen niitä edelleen, mutta muistakaa, että olen vuoden ajan oppinut teiltä yhtä ja toista täällä palstalla. Osa minusta on alkanut ehkä ajatella hiukkasen siihen suuntaan kuin tekin ajattelette. Vaikka lähteminen ja matkalla olo pelotti minua ja vaikka jouduin vähäksi aikaa jättämään laumani, minä kuitenkin pystyin luottamaan itseeni. Te olette täällä palstalla kehuneet minua monin tavoin ja se on vaikuttanut minuun siten, että uskallan joissakin asioissa olla enemmän yksilö kuin laumasielu. Minä pidin päämääräni eli bosnian kirkkaana mielessäni ja aina kun minua alkoi pelottaa, minä yritin rohkaistua ajattelemaan teidän tavallanne. Että kun ihan tosissaan yrittää niin kyllä pärjää ja selviää!

Kun siis maahan raaputtamani teksti oli valmis, minä valitsin sopivan loivan kohdan rannasta, kahlasin veteen ja lähdin uimaan. En taaskaan osaa arvioida matkoja, mutta koska tiesin mistä suunnasta aurinko korkeimmillaan paistoi, lähdin suurin piirtein siihen suuntaan. Kun rantauduin ensimmäistä kertaa, oli vielä yhtä hämärää kuin lähtiessäni ja jatkoin täysissä voimissa matkaa. Kuljin vähän matkaa maata pitkin, kunnes tulin paikkaan, mistä olisi oikeastaan pitänyt kääntyä tulosuuntaani takaisin. Sitä en halunnut tehdä, eli niinpä lähdin taas uudelleen uimaan. Matka oli huomattavasti pidempi kuin ensin uimani. Sama tilanne tuli eteen vielä kolmannenkin kerran samana yönä. Siellä päin tuntui olevan ihan valtavasti järviä ja vettä. Juomisen kannalta se oli tietysti loistojuttu, mutta etenemisen kannalta ei. Jonkin ajan kuluttua vesistöt ja niiden aiheuttamat kulkusuuntaani haittaavat umpikujat kuitenkin alkoivat vähentyä ja sain tehdä matkaa minulle sopivammalla tavalla.

Joku oli sanonut että bosnia sijaitsee vähän samalla suunnalla kuin minun kotimaani saksa. Arvelin, että suunnilleen sinne päätyisin jos vain kulkisin auringon avulla etelään. Sellaista teidän käyttämäänne karttaa minulla ei tietenkään ollut, mutta joskus sellaisia nähtyäni tiesin, että sen isomman vesistön joutuisin kiertämään vasemman kautta. Matkoja en missään vaiheessa niin miettinyt, ravilla ja laukalla ajattelin olevani ehkä kymmenessä päivässä perillä. Ihan niin siinä ei sitten kuitenkaan käynyt.

Ensimmäisen päivän nukuin jonkun vanhan heinäladon takaseinustalla. Kyllä minua suoraan sanottuna pelotti kun ketään hevosta tai ihmistä ei ollut näköpiirissä, mutta siitä huolimatta taisin vaipua pariksi tunniksi ihan sikeään uneen. Illalla sitten söin hyvän aikaa vihantaa ruohoa ja join pellonojasta ja sain taas voimia ja varmuutta. Olin miettinyt, että viisainta minun on yrittää kulkea juuri öisin, koska päivisin te olette enemmän liikkeellä. Enhän minä välittänyt tulla nähdyksi ja vielä vähemmän otetuksi kiinni. Siksi päätin tinkiä matkan etenemisestä mieluummin kuin tulla heti löydetyksi ja palautetuksi saareen. Uidessani ja kävellessäni kyllä näin ja kuulin ihmisiä milloin missäkin, mutta kun käyttäydyin rauhallisesti ja metsässä jäin liikkumatta seisomaan paikoilleni vain todella harva sai lähistöllä olostani mitään vihjettä. Yllättävän kauan kesti ennen kuin tuli yhtäkään sellaista läheltä piti tilannetta, mutta lopulta tulin kuitenkin nähdyksi useitakin kertoja. Mutta minusta tuntuu, että Lauri haluaa minun nyt lopettavan. Siispä minun on jatkettava juttua seuraavalla kerralla. Siis jos lauri kuitenkin antaa hölmöilyni anteeksi ja haluaa lähteä kanssani tablettiretkille kuten ennenkin.