Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko Isabel, että se terapeuttisi tiesi ihan oikein, että hevonen oli tiellä lähellä ratsastajaa ja miettiä, mitä tehdä seuraavaksi.

Sehän oli tavannut tuon naisen jo aiemmin. Ehkä juuri silloin, kun terapeutti sanoi.

Oliko todella noin? Olen jo itse unohtanut, mitä hän kirjoitti, koska ajattelin kaiken olleen pelkkää hämäystä. Pitää ehkä selata ketjua taaksepäin ja katsoa mitä siellä oli. Tuntuu vain etäisesti tutulta tuo, mutta sinä varmaan muistat paremmin.

En silti usko, että kysymys on mistään muusta kuin sattumasta. Vaikka hän jotain kautta olisi voinut saada tietoa Amadeuksesta, ei ole mitenkään mahdollista, että hän olisi tiennyt, mitä se tekee sillä hetkellä kun hän kirjoitti. Mielenkiintoinen havainto kuitenkin! -Isa

4.8. oli se kirjoitus. Eli hämmästyttävän hyvin "tieto" osuu yhteen sen kanssa, mitä Lauri oli löytäjältä kuullut!! En nyt ymmärrä yhtään. Eihän se voi olla kuin puhdas arvaus, ei terapeuttini nyt kuitenkaan mikään meedio ole.

Toisaalta olivathan hänen varoittelunsa ratsastuksen vaarallisuudesta minulle aivan täyttä puppua. Amadeuksen kanssa kaikki on mennyt hienosti ja niin meni silloin Zeldankin kanssa. Eikö hän siitäkin varoittanut! 😅 -Isa

Kun kerran Lauri kävi itsekseen hakemassa hevosen, niin miki kummassa hän ei antanut hevosen kirjoittaa meille tällöin viestiä. Siihen olisi ollut hyvä tilaisuus.

Jo se terapeutti oikeasti jotain kautta tiesi asiat?

Katri olisi halunnut itse tulla mukaan Amaa hakemaan, mutta hänen oli lopulta pakko luopua ajatuksesta. Hän vannotti minua ajamaan rajoitusten mukaan, mutta olemaan muuten viivyttelemättä. Hevosen kuljettaminen on lisäksi aika vaativaa, varsinkin yksin. Pitkällä matkalla on tärkeää huolehtia hevon hyvinvoinnista, koska matkustaminen on sille rasittavaa ja stressaavaa. Eli eipä tullut mieleen jäädä matkan varrelle viivyttelemään. Mutta kyllä se takuulla ehtii sompailuistaan kertoa ja minä itsekin olen niistä utelias kuulemaan. Ilmeisesti haluatte aivan ensiksi tietää, miksi se karkasi ja mitä sen päässä liikkui, jos se todella kuvitteli tepsuttelevansa Bosniaan?

L

Vierailija kirjoitti:

Jo se terapeutti oikeasti jotain kautta tiesi asiat?

Hän voi tietysti itse kertoa, mistä tietonsa sai. Jos hän nyt vielä tätä seuraa. Minä taisin silloin esittää toiveen, ettei hän enää ottaisi osaa. -Isa

Tosi ikävästi tehty Amadeus! Jatkossa tarvii laittaa sillr paikannin jotenkin niin löytyy jos vielä karkaa. Näkyy missä liikkuu ja voi hakee takasin.

Juu haluan tietää, miksi se lähti. En usko sitä niin pöhköksi, että Bosniaan aikoi.

Katrinalla oli vähän kurjia uutisia Amadeuksesta. Eläinlääkäri on todennut sillä sisäloisia eli tässä tapauksessa sukkula- ja heisimatoja sen verran paljon, että se täytyi matolääkitä. Hevosilla on suolistossaan käytännössä aina jonkin verran matokantaa, mutta runsastuessaan ne voivat heikentää yleiskuntoa aiheuttamalla ripulia tai anemiaa. Amadeuksella ylittyi ns raja-arvo, minkä johdosta sille täytyi antaa kahtakin eri loismatoihin tehoavaa lääkettä. Toinen muuten on juuri se koronan aikaan puhuttanut ivermektiini, josta huhuttiin olevan hyötyä infektion hoidossa.

Lisäksi lääkäri oli havainnut ärtyneen ja haavautuneen alueen sen vasemman takajalan vuohisesta. En sitä itse ollut havainnut, koska vahingoittunut alue jää katsottaessa melko lailla piiloon eikä Ama kuitenkaan jalkaa ontunut. Karva oli kuitenkin osittain hankautunut tai kulunut pois ja iho sen myötä altistunut ja ilmeisesti Aman liikkuessa pitkäkestoisesti epätavallisen risuisessa maastossa tai muuten karkealla alustalla vuohinen oli vahingoittunut. Tulehdus on onneksi vain pinnallinen ja sen pitäisi parantua pihkavoiteen ja levon avulla. Lääkärin mukaan sillä ei kuitenkaan pidä kiirehtiä ratsastamaan ennen kuin jalka osoittaa paranemisen merkkejä ja se on saanut myös hankittua painoaan takaisin. Aman niin sanottu BCS- eli Henneken kuntoluokka on vaihdellut välillä 5-6 mutta nyt sen kuljettua niin kauan omin päin riittämättömällä ja ilmeisesti yksipuolisella ravinnolla luokka on pudonnut neloseen.

Mitään erityisen huolestuttavaa ei onneksi ollut löytynyt. Mutta luultavasti ainakaan pariin viikkoon Amalla ei voi ratsastaa vaan sen on annettava toipua ja liikkua vain itsekseen tarhassa tai taluttamalla. On siis jaksettava kärsivällisesti odottaa.

Lauri

TV Mediassakin monta hevoseksi naamioitunutta juontajaa eli hae töllöön tai radioon töihin niin hommat luonnistuu epäilen.. :D

Yyh, kuulostavat niin ällöttäviltä nuo madot! Tiedän että hevosilla niitä esiintyy, mutta silti. Niin kauan kuin niitä ei näe, asia ei tunnu niin vastenmieliseltä, mutta äiti sanoi, että osa on niin isoja, että ne erottuvat kakassa ihan selvästi. Onneksi Ama saa nyt lääkkeen niihin, koska varmaan se itsekin haluaa loisistaan eroon. Onkohan ne tulleet siellä sen lomamatkalla?

Ihmettelin myös sitä jalassa ollutta vaivaa. Mistä sekin on mahtanut tulla. Ikävää että joudutaan odottamaan niin kauan vielä Aman kuntoutumista ja sitä, että se voi kertoa kokemastaan ja myös vähän perustella tekemisiään. Mutta täytyyhän sen rauhassa tietenkin tervehtyä. Haluaisin silti kovasti nähdä sen. Onnistuisikohan lauantaina käydä tervehtimässä sitä. Äitikin epäilemättä haluaisi. Ringon kunto on vielä arvoitus, mutta saattaisinkohan minä ratsastaa jollain muulla hevosella, saa nyt nähdä. Tai sitten käymme vain autolla. -Isa

Onko nuo hevosen heisimadot ihmiseen tarttuvia?hevosen lantaahan käytetään lannoitteena. Naapuri on antanut tontiltaan hevosenlannalla lannoitettuja perunoita.

Myyräekinokokkiloinen on heisimato, jota ketut levittää ja sitä saattaa saada marjoista. Se on ihmisille hyvin vaarallinen. Tuhoaa maksan.

Ihmettelen, miten hevonen noin lyhyessä ajassa menee huonoon kuntoon. Onhan luonnossa ollut ravintoa yllin kyllin. Miksi hevosta pitää paapoa, että sen kuntoisuus on hyvä.

Hyvä kumminkin, että löytyi. Mikä lienee syynä karkaamiseen.

Jos hevonen saa noin lyhyellä reissulla liikaa matoja, niin mitenköhän paljon niitä on villieläimissä. Niissä villihevosissa siellä kaukana tai kotimaassa vaikka hirvissä.

Mistä niitä matoja tavalliselle tallihevoselle tulee. Onko niitä rehussa?

Hyvä, että hevonen on kuitenkin aika hyvässä kunnossa.

Ihmettelen sen kunnon heikentymistä, kun sillä on ollut runsaasti luonnollista ravintoa saatavilla. Jopa puutarhoissa omenia yms.

Vierailija kirjoitti:

Onko nuo hevosen heisimadot ihmiseen tarttuvia?hevosen lantaahan käytetään lannoitteena. Naapuri on antanut tontiltaan hevosenlannalla lannoitettuja perunoita.

Myyräekinokokkiloinen on heisimato, jota ketut levittää ja sitä saattaa saada marjoista. Se on ihmisille hyvin vaarallinen. Tuhoaa maksan.

Ihmettelen, miten hevonen noin lyhyessä ajassa menee huonoon kuntoon. Onhan luonnossa ollut ravintoa yllin kyllin. Miksi hevosta pitää paapoa, että sen kuntoisuus on hyvä.

Hyvä kumminkin, että löytyi. Mikä lienee syynä karkaamiseen.

Hevosilla elävät sisäloiset eivät käytännössä tartu ihmisiin. Ne ovat ns. spesifisiä isäntänsä suhteen eivätkä siten muodosta riskiä meille. Kun mahdollinen tartunta lisäksi tapahtuisi ulosteiden välityksellä, hyvä hygienia riittää laskemaan riskin nollaan. Mutta hevosille itselleen erilaiset loismadot voivat aiheuttaa ikäviäkin oireita. Muutama sairaus, kuten salmonella tai rabies voi teoriassa tarttua hevosesta ihmiseen, mutta nekin tapaukset ovat todella harvinaisia. Myyräekinokokin levittäjänä hevosilla ei ole roolia, koirilla sen sijaan ainakin periaatteessa on.

Emmehän vielä tiedä, mitä Ama on vajaan kahden kuukauden ajan puuhaillut. Ehkä se ei piilottelultaan ole pystynyt syömään riittävästi. Loppuvaiheessa sen poissaoloa luonnossa kasvavan heinän ja muiden ravintokasvien laatu alkoi jo heikentyä ja viljelyksiltä ryhdyttiin korjaamaan satoa.

Paapomisesta olen sitä mieltä, että meidän velvollisuutemme on pitää hevosista (kuten muistakin koti- ja lemmikkieläimistämme) hyvää huolta ja siihen kuuluu ehdottomasti laadukas ravinto ja terveydestä huolehtiminen. Sairas hevonen ei jaksa kantaa ratsastajaa, altistuu vain uusille terveysongelmille ja voi joissakin tapauksessa aiheuttaa vaaran myös ratsastajalle.

Lauri

Vierailija kirjoitti:

Jos hevonen saa noin lyhyellä reissulla liikaa matoja, niin mitenköhän paljon niitä on villieläimissä. Niissä villihevosissa siellä kaukana tai kotimaassa vaikka hirvissä.

Mistä niitä matoja tavalliselle tallihevoselle tulee. Onko niitä rehussa?

Madot voivat lisääntyä hevosessa kun sen yleiskunto alkaa laskea. Niitä on normaalistikin hevosten suolistossa pieniä määriä, mutta terveelle hevoselle niistä ei muodostu haittaa.

Hevosesta toiseen ne siirtyvät useimmiten saastuneen heinän, rehun tai juomaveden mukana. Loiset tuottavat munia, jotka kulkeutuvat ulosteen mukana tarhan maaperään tai laitumelle. Myös aikuisia matoja tai niiden elinkykyisiä osia voi kulkeutua hevosesta lannan mukana ulos. Siksikin kakkaroiden säännöllinen siivoaminen kuuluu normaalina rutiinina tallielämään.

Hevosille ja luonnon eläimillekin muodostuu normaalisti vastustuskykyä madoille, jolloin ne eivät vaikuta isäntäeläimen elämään juuri mitenkään ja niiden määrä pysyy pienenä. Joissakin yksilöissä saattaa sitten loisten määrä kasvaa ja laskea yleiskuntoa ja lopulta jopa uhata elinkykyä jos hoitoa ei anneta. Luonnossa sairastuvat ja kuolevat eläimet ovat tietenkin osa kiertoa ja päätyvät petojen ravinnoksi, niin julmalta kuin se ihmisistä tuntuukin.

L

Vierailija kirjoitti:

Tosi ikävästi tehty Amadeus! Jatkossa tarvii laittaa sillr paikannin jotenkin niin löytyy jos vielä karkaa. Näkyy missä liikkuu ja voi hakee takasin.

Vinkkasin tästä Katrille! Nykytekniikka on kyllä todella kätevää. Näihin paikantimiin voidaan ohjelmoida vaikka hevosen laidunalue ja heti kun se poistuu tältä alueelta, omistaja saa hälytyksen puhelimeensa. Toivottavasti Amakin saa paikantimen, koska sen jälkeen karkaaminen on jatkossa oikeastaan mahdotonta.

Luin juuri äsken uutisen, jossa kertottiin paikannustekniikan kiistattomasta hyödystä. Hiljattain eräällä tallilla kaksi hevosta karkasi ja niille kävi huonosti kun päätyivät lopulta jonnekin upottavalle rannalle. Sen jälkeen talli hankki kaikille hevosille paikantimet, jotta vastaavat onnettomuudet voitaisiin jatkossa ennanltaehkäistä. Erinomaista toimintaa minusta.

L

Onpa käteviä nuo paikantimet.

Pitäisi saada myös muistisairaille ihmisille vastaavia!

Saimme äidin kanssa eilen tietää, että Hassella voisi jo varovasti joku vieraskin ratsastaa. Koska Ringo ei vielä ole täysin toipunut selkäjumistaan, emme joutuneet kahta kertaa miettimään, minne suuntaisimme. Ainoastaan siitä keskustelimme, ottaisinko minä Hassen vai Pacon ja kun äiti antoi minun itse valita, päätin ottaa Hassen! Molemmat ruunat ovat kyllä rauhallisia ja luotettavia, mutta halusin tänään nousta vuonohevosen selkään.

Maastossa ei taas ollutkaan mitään ongelmia, vaan ratsastus kävi kuin tanssi. Katri oli antanut ohjeeksi, että Hassea ei pidä vielä ratsastaa laukassa, koska turhia riskejä sen jalan kanssa ei pidä ottaa. Niinpä me kuljimme rauhassa käyntiä ja kevyttä ravia ja se sujui Hasselta hienosti. Se on vahvarakenteinen hevonen ja kun minä olen melko kevyt kuljetettava niin tuskin sitä pahasti tänään rasitimmekaan. Ihanaa sen kanssa oli! Hasse on jo neljäs hevonen, jolla olen ratsastanut ja kun kaikkien kanssa yhteistyö on sujunut enimmäkseen ongelmitta, alan vähitellen luottaa itseeni. Kyse ei ole siitä, etten uskoisi osaavani teknistä puolta ratsastamisessa, vaan minua vaivaa jonkinlainen epämääräinen itseluottamuksen puute ja pelot siitä, että jos jotakin poikkeuksellista sattuisi, en osaisi toimia oikealla tavalla. Olen nuorempana kärsinyt paniikkihäiriöstä ja vaikka se ei enää minua normielämässä vaivaa, tällaisissa uusissa, vähän jännittävissä tilanteissa se vielä ajoittain muistuttaa itsestään.

Äitihän ratsasti aikoinaan Pacolla silloin, kun Amadeuksen kenkä oli irronnut, joten hän ei ollut kokonaan uuden edessä, mutta äiti nyt onkin niin kokenut, että voisi kai ottaa alleen minkä vain koulutetun hevosen. Äidin ja Pacon työskentelyä oli kyllä ihana seurata. Ja vaikka Ama ja Hassekin ovat kauniita hevosia, Paco on juuri sellainen hevonen, jolla voisi odottaa prinssin saapuvan! En voi kieltää, että muutaman kerran ihanalla syksyisellä metsäpolulla ruskalehtien keskellä kuvittelin sen selkään jonkun palvottavan komean miehen, jolla olisi minua kohtaan tietyntyyppisiä tunteita.  :)

Mutta päivän kohokohta oli sittenkin Amadeuksen tapaaminen! Se oli omassa tarhassaan ja on jatkossakin kunnes matolääkkeen voidaan sanoa varmasti tehonneen. Olihan se raukka vähän laiheliini, mutta sama ystävällinen katse sillä oli silmissään ja aivan yhtä suloisesti se meitä tervehti kuin ennenkin: hörähteli hörähtelemästä päästyään, toi turpansa aivan iholle ja hengitti kuumaa hevosenhajuista ilmaa kasvoihimme! Kenkiä sillä ei edelleenkään ollut ja ne laitetaan vasta kun jalka on kunnolla parantunut eli luultavasti ensi viikolla. Mitään en voinut siltä tietenkään kysyä, koska äiti ja Katri ja myös Patrik olivat koko ajan paikalla. Kuitenkin Ama näytti aivan siltä kuin se olisi kovasti halunnut sanoa jotain! Toivottavasti se nyt mahdollisimman pian saisi siihen tilaisuuden!

Iso uutinen oli se, että Katri kertoi miksi hän ei päässyt Amaa Itä-Suomesta hakemaan. Vaikka täällä ei ehkä kukaan häntä tunnekaan, niin en viitsi asiaa aivan suoraan sanoa. Mutta riittää ehkä kun kerron, että olen hänen puolestaan nyt tuplasti onnellinen. Ja kun tiedätte, että toinen puoli seuraa Amadeuksen löytymisestä niin sen toisen kyllä arvaatte. Kai tämä on minulta aivan tyhmästi tehty, mutta olen niin täpinöissäni että en malta olla mainitsemattakaan. Sitä paitsi Katri sanoi, ettei se edes ole mikään salaisuus. Hyvin käyköön ja onnea, onnea, onnea!

-Isa

Amadeus myydään takaisin Saksaan. Sitähän tämä enteilee.