Muita joiden on ollut aina vaikea sopeutua normaaliin työelämään?

35 vuotta on näin menty. Eläkkeelle on vielä vuosia edessä. 

Ei se elämä aina pelkkää nautiskelua ole.

Oletko sellainen Lumihiutale ?

Vierailija kirjoitti:

35 vuotta on näin menty. Eläkkeelle on vielä vuosia edessä. 

Ei se elämä aina pelkkää nautiskelua ole.

Oletko sellainen Lumihiutale ?

Sen vaan pitäisi edes joskus olla nautiskelua.

Ap

Mua ahistaa kun töissä pitää olla jo kahdeksalta aamulla. En jaksa.

Vierailija kirjoitti:

35 vuotta on näin menty. Eläkkeelle on vielä vuosia edessä. 

Ei se elämä aina pelkkää nautiskelua ole.

Oletko sellainen Lumihiutale ?

Ei elämän tarvitse olla nautiskelua vaan mielekästä.

Mä haluaisin Äitin mukaan töihin se tekis duunit ja mä oisin puhelimel.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

35 vuotta on näin menty. Eläkkeelle on vielä vuosia edessä. 

Ei se elämä aina pelkkää nautiskelua ole.

Oletko sellainen Lumihiutale ?

Ei elämän tarvitse olla nautiskelua vaan mielekästä.

Voi Reppanaa...

Sama. Olen leposti väsyvä ja huonosti nukkuva ihminen, siis olen ollut lapsesta saakka. Työssä käynti menee siihen että nukun sitten kotona seuraavan työvuoron alkuun.

Olen ollut yhteensä viidessä työpaikassa jos kaikki teiniajan kesätyöt ja mäkkäripätkät otetaan mukaan. Kaikissa on ollut surkea työilmapiiri. Alan menettää toivoani siihen että jossain olisi työpaikka, joka ei ole pohjimmiltaan kyräilyä ja toisten selän takana haukkumista. Haluaisin kuitenkin uskoa niin.

Mulla oli noin, mutta 100% etätyö on muuttanut asian täysin. Muutin mökilleni, ja täältä teen vuoden ympäri hommia. Mua jotenkin se toimiston sosiaalinen ympäristö kuormitti aina kauheasti, enemmän kuin tiedostinkaan. Luulin inhoavani itse työtä (koodaushommia), mutta nyt kun saan tehdä sitä etänä, enpä inhoakaan, eikä se kuormita enää juurikaan. Ihan pirteä olen vaikka 9-17 tekisin kovasti hommia täällä kotosalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

35 vuotta on näin menty. Eläkkeelle on vielä vuosia edessä. 

Ei se elämä aina pelkkää nautiskelua ole.

Oletko sellainen Lumihiutale ?

Ei elämän tarvitse olla nautiskelua vaan mielekästä.

Voi Reppanaa...

Mitenkä?

Kyllä mä oon töitä tottunut tekemään, mutta työelämän jäykkyys on aina ärsyttänyt. Siksi olen koko aikuisikäni ollut yrittäjä ja/tai keikkatyössä, jolloin voin itse säädellä paljonko teen ja milloin. Hyvin toiminut tämä. 

Vierailija kirjoitti:

Sama. Olen leposti väsyvä ja huonosti nukkuva ihminen, siis olen ollut lapsesta saakka. Työssä käynti menee siihen että nukun sitten kotona seuraavan työvuoron alkuun.

Olen ollut yhteensä viidessä työpaikassa jos kaikki teiniajan kesätyöt ja mäkkäripätkät otetaan mukaan. Kaikissa on ollut surkea työilmapiiri. Alan menettää toivoani siihen että jossain olisi työpaikka, joka ei ole pohjimmiltaan kyräilyä ja toisten selän takana haukkumista. Haluaisin kuitenkin uskoa niin.

Mäkin haluaisin uskoa noin. Sekin auttaa paljon, että on edes se yksi hyvä työkaveri, jonka kanssa voi traumabondata työvuodet läpi. T. Viiskymppinen

23 vuotta työelämää takana, eihän tämä mitään herkkua ole. En ole sosiaalisesti kovin lahjakas ja jännitän paljon. Olen vaihtanut monta kertaa työpaikkaakin, mutta yhtä raskasta on henkisesti kaikissa töissä. Silti vaan pakko jaksaa, eläkeikään vielä yli 20 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli noin, mutta 100% etätyö on muuttanut asian täysin. Muutin mökilleni, ja täältä teen vuoden ympäri hommia. Mua jotenkin se toimiston sosiaalinen ympäristö kuormitti aina kauheasti, enemmän kuin tiedostinkaan. Luulin inhoavani itse työtä (koodaushommia), mutta nyt kun saan tehdä sitä etänä, enpä inhoakaan, eikä se kuormita enää juurikaan. Ihan pirteä olen vaikka 9-17 tekisin kovasti hommia täällä kotosalla.

Käy kateeksi, mutta ei ole enää saumaa opiskella koodariksi. Tosin tutut koodarit varautuvat jo työttömyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä oon töitä tottunut tekemään, mutta työelämän jäykkyys on aina ärsyttänyt. Siksi olen koko aikuisikäni ollut yrittäjä ja/tai keikkatyössä, jolloin voin itse säädellä paljonko teen ja milloin. Hyvin toiminut tämä. 

Mäkin olen tehnyt välillä keikkatöitä ja se on tuntunut ihan hyvältä, kun tiedän että ne eivät sido samalla tavalla. Luulen, että voisin tykätä myös laivalla työskentelystä, koska siellä tehdään kaikki työt yhteen pötköön ja sitten saa olla rauhassa useita päiviä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä oon töitä tottunut tekemään, mutta työelämän jäykkyys on aina ärsyttänyt. Siksi olen koko aikuisikäni ollut yrittäjä ja/tai keikkatyössä, jolloin voin itse säädellä paljonko teen ja milloin. Hyvin toiminut tämä. 

Mäkin olen tehnyt välillä keikkatöitä ja se on tuntunut ihan hyvältä, kun tiedän että ne eivät sido samalla tavalla. Luulen, että voisin tykätä myös laivalla työskentelystä, koska siellä tehdään kaikki työt yhteen pötköön ja sitten saa olla rauhassa useita päiviä.

Ap

Olen miettinyt ihan samaa laivatyöstä! Jään seuraamaan keskustelua.

-ohis

Olin aikaisemmassa työssäni tehtaalla töissä. Aamuvuorot alkoivat kuudelta ja piti herätä jo viideltä. Aamuisin puoli unessa skrapaamaan auton ikkunoita pakkaseen. Sitten kylmään autoon istumaan ja äkkiä työpaikalle että ehdit leimaamaan kortin ajoissa. Työt piti aloittaa tasan kuudelta ja työnjohtajat kiersivät hallissa vartioimassa että ei jutella työkavereiden kanssa ja että varmasti tehdään töitä. Jos olit ahkera ja teit työt ajoissa valmiiksi eikä muita töitä enää ollut niin sinun piti loppupäivä pitää näytelmäkerhoa ja esittää tekeväsi töitä tai muuten tuli sanomista. Ja usein myös tuli. Jälkeen päin olen miettinyt että ihan sairasta touhua. Onneksi pääsin pois paljon rennompaan työyhteisöön jossa ei turhia sääntöjä kunhan hoidat työsi.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Olen leposti väsyvä ja huonosti nukkuva ihminen, siis olen ollut lapsesta saakka. Työssä käynti menee siihen että nukun sitten kotona seuraavan työvuoron alkuun.

Olen ollut yhteensä viidessä työpaikassa jos kaikki teiniajan kesätyöt ja mäkkäripätkät otetaan mukaan. Kaikissa on ollut surkea työilmapiiri. Alan menettää toivoani siihen että jossain olisi työpaikka, joka ei ole pohjimmiltaan kyräilyä ja toisten selän takana haukkumista. Haluaisin kuitenkin uskoa niin.

Samaa juttu. Työ voi olla ihan ok mutta työilmapiiri surkea. Itse olen nyt määräaikaisena. Ja selvästi täälläkin on välillä kireä tunnelma. Ja kyttäämistä. Mutta koska täältä tuskin saa mitään vakipaikkaa niin yritän tehdä vain työni. 

 

Muut saa kilpailla.

Vierailija kirjoitti:

Olin aikaisemmassa työssäni tehtaalla töissä. Aamuvuorot alkoivat kuudelta ja piti herätä jo viideltä. Aamuisin puoli unessa skrapaamaan auton ikkunoita pakkaseen. Sitten kylmään autoon istumaan ja äkkiä työpaikalle että ehdit leimaamaan kortin ajoissa. Työt piti aloittaa tasan kuudelta ja työnjohtajat kiersivät hallissa vartioimassa että ei jutella työkavereiden kanssa ja että varmasti tehdään töitä. Jos olit ahkera ja teit työt ajoissa valmiiksi eikä muita töitä enää ollut niin sinun piti loppupäivä pitää näytelmäkerhoa ja esittää tekeväsi töitä tai muuten tuli sanomista. Ja usein myös tuli. Jälkeen päin olen miettinyt että ihan sairasta touhua. Onneksi pääsin pois paljon rennompaan työyhteisöön jossa ei turhia sääntöjä kunhan hoidat työsi.

Mäkin olen ollut tehdastyössä ja se oli ihan kamalaa. Työkaverit kyttäsivät jokaisen saapumisajan ja olivat kehittäneet päässään säännön, että paikalla on oltava mahdollisimman aikaisin ja se joka tuli työpisteelle 1-5 minuuttia ennen vuoron alkua, oli myöhässä.

Ap

Sama täällä. On korkeakoulutus ja kaksi tutkintoa. Mikään työpaikka ei ole tuntunut omalta. Ja se työ, mitä  haluaisin tehdä, ei elätä. Aina ole ollut onnellinen kun määräaikaiset ovat loppuneet, olen saanut potkut tai itse irtisanoutunut. Palkka huono tai ihmiset ikäviä. En vaan sopeudu vaikka olen ahkera ja aamuvirkku. Odottelen eläkeikää. Eläke pieni, mutta voin alkaa harrastaa omaa alaani ilman työkkärin vainoamista. 

Samaa täällä. 

Olen tällä hetkellä itselleni optimaalisimmassa mahdollisessa työssä, mutta silti jaksaminen on koetuksella ja työpäivän jälkeen en ole kykenevä tekemään yhtään mitään. 

Joku 6 tunnin työpäivä ja/tai 3-4 työpäivän viikko olisi oman jaksamisen kannalta hyvä, mutta kun sitä rahaakin tarvitsee elämään. Pidän työstäni aidosti ja siinä on sellaisia hyviä puolia joita ei todellakaan pidä ottaa itsestäänselvyytenä: Työaika on liukuva ja päätän itse työskentelyrytmini joten voin aloittaa ja lopettaa työt sekä ajoittaa tauot oman luontaisen rytmini mukaisesti. Lähiesimies on loistava ja joustaa todella paljon. Ylimääräiset vapaapäivät järjestyvät käytännössä aina kunhan vähän etukäteen pyytää. Sairaslomista ei ikinä syyllistetä vaan korostetaan miten kipeänä ei todellakaan tulla töihin vaan jäädään kotiin. Palkka on hyvä ja työ on todella mielenkiintoista ja saan siitä paljon onnistumisen kokemuksia, koen aidosti olevani työssäni todella hyvä. 

JA SILTI se myös uuvuttaa. Tosin olen myös sitä mieltä, että kyse ei ole pelkästään siitä että minä yksilönä en olisi työelämään sopiva vaan siitä että 40 tunnin työviikko on vain luonnoton eikä ihmisen ole tarkoitettukaan ylläpitämään intensiivistä keskittymistä niin pitkään. Huomasin saman jo ollessani peruskoulussa. En ikinä oppinut asioita istumalla tuntia putkeen ja kuuntelemalla ja toistamalla sen eri aineiden parissa koko päivän. Vasta aikuislukiossa tunsin oppimisen iloa kun pystyin rytmittämään opiskelun omaan tahtiini sopivaksi ja omilla tavoillani. Peruskoulun kutosen tytöstä tulikin sitten aikuislukion kympin tyttö ja laudaturien ylioppilas.