Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Näin tänään Turussa nokkosperhosen, joka oli juuri auenneella kukalla auringossa.

Ajattelin heti tämän palstan perhosta, mutta ei se voinut olla se, kun ei ole lähimaillakaan hevoshakaa.

Vierailija kirjoitti:

Näin tänään Turussa nokkosperhosen, joka oli juuri auenneella kukalla auringossa.

Ajattelin heti tämän palstan perhosta, mutta ei se voinut olla se, kun ei ole lähimaillakaan hevoshakaa.

Oi. Saatoit tavata serkkuni. Hän asuu Turussa. Harmillisen kaukana, yhteydenpito vähäistä. Meidän perhosten metrimaailma on tavallaan eri kuin ihmisten. 1kilometri vastaa noin 1000 perhosten kilometriä. Nämä mitat, painot yms onkin vaikeita ihmiskielessä. Samoin kun kirosanat. Niitä en ymmärrä, näen vain punertuvan naaman ja kuulen jotain siansaksaa. Niinkuin silloin, kun isäntä löi vasaralla sormeensa hevosaitaa korjatessa.

Siansaksa on muuten vaikeaa, kuulin kerran ihmisten puheesta ettei hekään osaa.

Nokkosperhonen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin tänään Turussa nokkosperhosen, joka oli juuri auenneella kukalla auringossa.

Ajattelin heti tämän palstan perhosta, mutta ei se voinut olla se, kun ei ole lähimaillakaan hevoshakaa.

Oi. Saatoit tavata serkkuni. Hän asuu Turussa. Harmillisen kaukana, yhteydenpito vähäistä. Meidän perhosten metrimaailma on tavallaan eri kuin ihmisten. 1kilometri vastaa noin 1000 perhosten kilometriä. Nämä mitat, painot yms onkin vaikeita ihmiskielessä. Samoin kun kirosanat. Niitä en ymmärrä, näen vain punertuvan naaman ja kuulen jotain siansaksaa. Niinkuin silloin, kun isäntä löi vasaralla sormeensa hevosaitaa korjatessa.

Siansaksa on muuten vaikeaa, kuulin kerran ihmisten puheesta ettei hekään osaa.

Hauskoja havaintoja perhosella!

Eikö perhonen pääse aika vikkelään etenemään, jos käy sopiva tuuli, vai uskaltaako siihen heittäytyä, ettei siivet rikkoonnu.

Mikä on mielikukkasi ja missä vietät yösi ja vesisateet?

Vierailija kirjoitti:

Nokkosperhonen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin tänään Turussa nokkosperhosen, joka oli juuri auenneella kukalla auringossa.

Ajattelin heti tämän palstan perhosta, mutta ei se voinut olla se, kun ei ole lähimaillakaan hevoshakaa.

Oi. Saatoit tavata serkkuni. Hän asuu Turussa. Harmillisen kaukana, yhteydenpito vähäistä. Meidän perhosten metrimaailma on tavallaan eri kuin ihmisten. 1kilometri vastaa noin 1000 perhosten kilometriä. Nämä mitat, painot yms onkin vaikeita ihmiskielessä. Samoin kun kirosanat. Niitä en ymmärrä, näen vain punertuvan naaman ja kuulen jotain siansaksaa. Niinkuin silloin, kun isäntä löi vasaralla sormeensa hevosaitaa korjatessa.

Siansaksa on muuten vaikeaa, kuulin kerran ihmisten puheesta ettei hekään osaa.

Hauskoja havaintoja perhosella!

Eikö perhonen pääse aika vikkelään etenemään, jos käy sopiva tuuli, vai uskaltaako siihen heittäytyä, ettei siivet rikkoonnu.

Mikä on mielikukkasi ja missä vietät yösi ja vesisateet?

Kova tuuli on todellakin vaarallinen hennoille siivillemme. Lemmikki on lempikukkani, loppukesällä pioni. Yövyn ja pidän sadetta esim liiterissä ja tallissa, seinänraossa. Siivet supussa sopii pieneen tilaan.

Te perhoset olette niin kauniita. Itse pidän myös lemmikistä ja lisäksi kissankelllosta. Hauskaa kuulla nyt, millaisia ajatuksia teillä on.

En yhtään ihmettele, että eläimet oppivat ymmärtämään ihmisten kieltä ja osa jopa kommunikoimaan. Juuri tutkittiin, että sienirihmastotkin osaavat viestittää "sanoja". Niitä ei osata vielä tulkita.

Onkohan Isabel käynyt pääsiäisenä ratsastamassa.

Miten Isabelin ratsastuskäynti sujui?

Isabelilta ei mitään. Eikö käynyt ratsastamassa perjantaina?

Isabel on yleensä päivittänyt ähintään perjantaisin kuulumisia.

Pitääkö olla huolissaan?

Vai sotkiko Pääsiäinen aikataulut?

Iiihh-hahhaa! Lauri tuli minua yllättäen tapaamaan ja antoi minulle mahdollisuuden vähän aikaa kirjoitella tänne. Harmikseni en ehdi kaikkia aiempia kirjoituksianne nyt valtavan huolella lukea. Mutta ehkä pääsen taas pidemmäksikin aikaa käymään kun voin näin keväällä käyttää tablettia ulkonakin. Kerron nyt taas sekalaisia kuulumisia vähän siinä järjestyksessä kun ne tulevat sekaiseen päähäni. Isabel on kirjoittanut onneksi joitain asioita, mistä hörisen kiitokseni hänelle. Isabelia eikä aamua ei nyt tosin ole vähään aikaan näkynyt, mutta tällä viikolla he ehkä tulevat. Terveiset myös perhoselle, joka täällä on käynyt kirjoittamassa. Se kuulostaa melkein uskomattomalta, että hän on onnistunut kevyenä yhtään mitään näppäilemään, mutta sitäkin enemmän arvostan hänen mukanaoloaan!

No, ehkä kaikkein kivoin asia on se, että nyt kevään edistyessä omistajani on taas innostunut käymään kanssani maastoretkillä. Osalla myös paco ja peter ovat olleet mukana ja on vaikea sanoa kummasta pidän enemmän, yhteisistä kerroista vai kahdenkeskisistä kun molemmat ovat minulle todella mieluisia. Yhteisillä retkillä peter usein ratsastaa minulla ja omistajani pacolla, koska hän on minua vähän pienempi. Ei se minua kuitenkaan häiritse, koska kun olemme nelisin liikkeellä, minulla on aina turvallinen ja kotoinen olo, eikä minun tarvitse hermoilla mistään. Ja pidän kovasti myös pacon mukanaolosta. Vaikka te ihmisetkin osaatte olla mukavia, tutussa hevosseurassa saan rentoutua vielä vähän eri tavalla. Kun olen tottunut laumaan, minusta tuntuu aina jotenkin erilliseltä ilman yhtään muuta lajitoveriani, ikään kuin olisin eksynyt muista ja minun pitäisi tulla toimeen aivan omillani. Eihän se teidän seurassanne niin ole, mutta siltä minusta aina pohjimmiltaan hiukan tuntuu.

Yhteiset retket suuntautuvat melkein aina mökille päin, silloinkin kun omistajani ja peter eivät halua siellä poiketa. Mökin lähellä on eräs maatila, minkä takamailla on pieni tekolampi. Sen vesi on tarkoitettu kasvien kasteluun, ja peterin mukaan se on jo pitkään ollut paikka missä heidän hevosensa ovat saaneet käydä virkistäytymässä. Meidän uittamisemme ei ole aivan yksinkertainen juttu, koska yleiset uimarannat eivät ole nimestään huolimatta tarkoitettuja meille. Sitten jotkut lammet taas ovat suorantaisia ja eivät siitä syystä kelpaa ja aiemman tallini lähellä sijaitseva jokikin oli tarkoitukseen huono, koska virtaava vesi voi aiheuttaa ongelmia. Mutta se kastelulampi kuulemma on sorapohjainen ja sitä eivät ihmiset käytä uimiseen, joten siellä meidän on lupa ensi kesänä käydä viilentymässä. Aivan mahtava juttu, jota odotan kovasti! Ja kesää muutenkin odotan, niin kuin joku teistä ihan oikein arvelikin.

No joku kysyi sitä olenko käynyt vanhalla tallillani viime aikoina. Sen kerran jälkeen josta kerroin, en ole päässyt käymään ennen kuin viime viikolla. Silloin ratsastimme yhdessä omistajani kanssa tallille uutta reittiä, joka kulki kahden päättyvän metsätien ja niitä yhdistävän polun kautta. Siksi minulle tulikin vähän yllätyksenä se, että päädyimme yhtäkkiä aivan tuttuihin maisemiin. Olikohan omistajani ilmoittanut tallille etukäteen vai oliko sattumaa, että tallin naapuritilan kukka ja hänen tyttönsä tulivat meitä vastaan. Kukka ratsasti minun mustankiiltävällä ihastuksellani ja tytär toisella friisiläistammalla, joka oli minulle ennestään aivan tuntematon, mutta kuului nyt vanhan tallini asukkaisiin. Heittäydyin sitten pikkuisen rauhattomaksi niin äkkinäisestä jälleennäkemisestä ja siksi minun piti harmikseni kulkea useampia hevosenmittoja tammojen jäljessä.

Tallilla oli moni asia muuttunut. Uusi tallirakennus oli nyt ulkoapäin valmis, mutta sisustus oli vielä keskeneräinen. Sisältä en sitä päässyt näkemään, mutta annoin omistajani mielihyvin mennä kukan kanssa tutustumaan. Olenhan minä talleja nähnyt eivätkä ne vedä vertoja ystävien tapaamiselle! Sain nimittäin sillä aikaa olla hetken vapaana parhaan suomalaisystäväni kanssa samassa tarhassa. Koska oli jo illansuu, muutkin tuttuni olivat tarhoissa, mutta heitä en päässyt turvatusten tapaamaan. Tarhojen aitauksia oli sitten viime näkemän muuteltu ja koko tarhaalue oli laajentunut kukan omistaman tilan suuntaan. Viereisessä tarhassa olevan ruotsalaisen hevosen lisäksi minusta kauempana näin, kuulin ja haistoin vielä yhden minulle tuntemattoman hevosen. Hän oli nuoren oloinen suomenhevostamma. Kaiken sen hevoselämän keskellä minun oli vähän vaikeaa keskittyä kisaamaan ystäväni kanssa, mutta kivaa häntä silti oli tavata! Kunpa hänkin voisi tulla joskus minua tapaamaan minun kotiini. Ja friisiläinen myös. Hänen nimensä on muuten freesia.

Nyt minun täytyy lopettaa, ettei lauri käy ihan kärsimättömäksi. Hänellä on kai aika paljon kiireitä. Mutta kiito sinulle kuitenkin kun pystyit taas tulemaan! On todella mahtavaa kun säät ovat jo keväiset ja linnunlaulua kuuluu kaikkialta. Tämä on minulle talven pitkän talli ja tarhakauden jälkeen jo kuin kesä itse. Vaikka tietysti vasta vihanta ruoho täydentää meidän hevosten kesän! Ensi kertaan siis!

Ihanaa, kun nokkosperhosena voin osallistua. Hauska lukea kuulumisianne.

Oliko Isobel tuossa ylempänä???

Jotkut jo huolestui.

Mahtavaa oli lukea taas kertomuksianne!

Kiitos. Tykkään hevosista ja perhosista ja Laurista ja Idabelista ja keltasirkuista.

Eilen oli ihanan kesäinen sää, lempeä tuuli keinutteli meitä, minua ja ystävääni Sitruunaperhosta. Oli niin kiva kuulla ihmisten aah ja ooh ihasteluja. Keväällä niitä kuulee enemmän. Kesällä ovat jo tottuneet meihin.

Odotellaan innokkaasti kukkaketoja ja hevosia pihahakaan. Onko kellään ystävällisempiä silmiä kuin hevosilla?

Mukavia kirjoituksia, kiitos niistä ihmisille, hevoselle ja perhoselle ja keltasirkulle.

No mutta nyt kyllä nolottaa nuo kehut. Ihmiset sanoisivat, että poskia punottaa, eikö? Meillä keltasirkuilla ei ole varsinaisesti poskia, eikä ne ainakaan nolostuksesta punerru. Kiirettä pitää näin keväällä pesänrakennuksen kanssa.

Lähden lentelemään ravinteen hakuun, vai miten se nyt oikein sanotaan/kirjoitetaan?

Terveiset kaikille ystävällisesti...

Tai siis ystävällisille

Keltasirkku: mitä sinä syöt, kun et hyönteisystäviäsi? Ihailtavaa, että olet perhosen ystävä.

Minne aiot tehdä pesäsi?

Ja hevonen: hauskaa, kun pääsit vihdoin kirjoittamaan omia näkemyksiäsi. Lauri oli ystävällinen, kun toi koneen käyttöösi.

Onpa se uusi talli tullut vauhdilla. Yllättävää, että se rakennettiin talvella pystyyn ja kesällä sisävalmistustyöt. Yleensä toisin päin.

Sait jopa tavata parasta ystävääsi. Sinua pitäisi viedä sinne useammin.

Vierailija kirjoitti:

Keltasirkku: mitä sinä syöt, kun et hyönteisystäviäsi? Ihailtavaa, että olet perhosen ystävä.

Minne aiot tehdä pesäsi?

Latinankielisessä nimessäni on 'citrinella'. Tämän takia varmaan olen ystävystynyt sitruunaperhosen kanssa, ja sitä myöten muidenkin. Syön pääosin siemeniä, kesällä myös hyönteisiä, lähinnä hyttysiä.

Pesän teen korsista ja oksista suojaiseen maakuoppaan tai muuhun sellaiseen.

Kiitos kivoista kysymyksistä.