Esikoinen päiväkodissa ja itse äitiyslomalla. Miksi ongelma?

Onneksi ei kohta tarvitse kenenkään kauhistella, että 5-vuotias on varhaiskasvatuksessa, kun alkaa kaksivuotinen esiopetus. Kun tätä ketjua lukee, niin todella hyvä, että alkaa. Porukka pitää viisivuotiaita sylivauvoina.

Minä en kyllä tunnista ollenkaan näiden päiväkodinvastustajien kauhukertomuksia päiväkodeista. Esikoiseni on jo 6v ja osaisi kyllä takuulla kertoa, jos siellä päiväkodissa olisi ihan kamalaa ja lapset heitteillä kun henkilökuntaa ei ole ja kaikki aivan loppuun palaneita. Kuopuksen 3-5v ryhmässä on neljä aikuista ja 12 lasta, luulisi että siinä ehtii jo aikuisetkin jonkun tauon päivän mittaan pitää. Aina on hakiessa hymyilevät aikuiset vastassa ja kertovat pitkät tovit päivän tapahtumista. Lapsi kertoilee juttuja päivästään ja ei se kamalalle vaikuta, sanoo välillä lomalla ja viikonloppunakin haluavansa päiväkotiin. Siis uskon kyllä, että joissain paikoissa on hankalampaa, mutta on ihan oikeasti olemassa myös päiväkoteja joissa lasten on hyvä olla. Nuo katkerat tilitykset joissa haukutaan virikehoitoon tulevien vanhemmat saavat kyllä aikaan fiiliksen, että kannattaisi oikeasti katsoa peiliin sen sijaan että syyttelee muita huonoista työoloista. Jotkut osaa myrkyttää omalla käytöksellään työpaikan ilmapiirin niin, että siellä on takuulla kaikkien paha olla.

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun lapsen oma äiti tai isä on KOTONA, niin hoitakoot myös kaikki lapsensa kotona! En ymmärrä nuoria ja terveitä vanhempia, jotka ovat itse kotona 24/7 ja hoidattavat silti lapsensa yhteiskunnan päivähoidossa.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on huono laki, koska se mahdollistaa eriskummalliset tilanteet. Kotiäitinä, koti-isänä, hoitovapaalla, lomautettuna ja työttömänä 24/7 oleva vanhempi on itse kotona. Miksi hän siirtää vastuun lastenhoidosta ja lastenkasvatuksesta päiväkodille tai perhepäivähoitajalle? Miksi vanhempi ei hoida lapsiaan itse, kun siihen on hyvä mahdollisuus?

Vanhempainvapaalla on oikeus vanhempainpäivärahaan. Alle 3-vuotiaan lapsen vanhemmilla on oikeus lakisääteiseen hoitovapaaseen ja Kelan kotihoidontukeen. Monessa kunnassa maksetaan kuntalisää, kun äiti tai isä hoitaa omaa lastaan kotona. Työttömille ja lomautetuille maksetaan ansiosidonnaista päivärahaa tai työttömyyspäivärahaa. EN ymmärrä äitinä, miksi vanhempi ei haluaisi omaa lastaan hoitaa!

Osa äideistä ja isistä hyväksikäyttää härskisti sukulaisia ilmaisina lastenhoitajina. Alle kouluikäiset lapset ja koululaiset ovat usein ja pitkiä aikoja hoidossa mummoloissa ja muilla sukulaisilla. Osalla naapurit hoitavat lastenhoitajina sukulaisten virkaa. Pääasia tuntuu olevan, että omat lapset saadaan mahdollisimman usein pois kotoa ja vanhempien ei tarvitse itse hoitaa lapsiaan ja kantaa vastuuta.

Mielestäni on ihan oikein, että näitä uusavuttomia ja uushaluttomia äitejä ja isiä paheksutaan ja syyllistetään! Mikä on syynä lastenhoidon siirtämiseen yhteiskunnalle: Laiskuus, mukavuudenhalu, osaamattomuus vai uusavuttomuus vai nämä kaikki yhdessä?

Märittele nuori ja terve? Jos ap on 9kk raskaana ja vaikka 35 vuotias niin onko hän tarpeeksi nuori ja terve sinulle?

Itse olin 9kk raskaana todella p*ska äiti 3 vuotiaalle esikoiselleni. Supistusten takia en saanut nostaa häntä, liitoskipuihin lääkäri määräsi kyynärsauvat ja liikunta minimiin (siis myös kävely). Mutta raskaushan ei ole sairaus, niin siihen vaan lapsi kotiin eikö niin?

Kukapa ei käyttäisi verovaroja hyväkseen jos siihen tulee mahdollisuus

Päivähoidossa on todella rasittavaa. Kyllä se vauvan isompi sisaruskin on lomansa hoidosta ansainnut .

tikkunekku kirjoitti:

Itse tekisin seuraavasti:

Vanhempi lapsi päiväkotiin 3 pv viikossa niin, että aamupala syödään rauhassa kotona ja menee tarhaan sitten kun siellä muut ovat ruokailleet ja alkaa ns. ohjelma, eli noin klo 8.30. Pois hakisin klo 14 maissa jolloin lapselle tulee tunti päiväkodin ohjelmaa = varhaiskasvatusta, leikkiä, metsäretki jne., tunti ulkoilua aamupäivällä, järkevä lounas, päiväunet, välipala ja sitten kotiin omalle pihalle tai puistoon leikkimään. Illat ja viikonloput koko perheen voimin yhdessä kun isäkin osallistuu. 2 päivää viikosta pyörittäisin sitten päiväohjelmaa kahden kanssa.

Täällä missä itse asun ei todellakaan ole mitään järkeviä kerhoja enkä niihin kyllä vastasyntyneen kanssa lähtisi esikoista raahaamaan. Esikoisen ensimmäiset 6kk oli meillä ainakin koliikin sävyttämää sumua josta tiedän selvinneeni, mutta en tiedä miten. Silloin jos olisi ollut vielä vanhempi lapsi kotona hoidettavana enkä olisi saanut niitä pieniäkään hetkiä levätä päivän aikana tuskin olisin tätä nyt tässä kirjoittamassa.

Arvostelijoille tiedoksi;

Kaikki vauvat eivät nuku vaunuissa päiväunia tai nuku ylipäätään mitään kunnon päiväunia yhtään missään.

Joillekin äideille imetys + pumppaus + pulloshow voi viedä päivästä helposti 6h aikaa, tämän ajanko esikoinen mukamas jaksaisi istuskella odottamassa nätisti?

Kaikissa kaupungeissa ei ole mitään järkeviä kerhoja mihin viedä lapsi

Kaikki päiväkodit eivät ole laitoksia vaan on olemassa myös kodinomaisia ihania paikkoja ihanilla hoitajilla, kuten minun lapseni yksityinen päiväkoti on.

Oma vauvani nukkui tasan kävelylenkeillä. Olisi ollut aika tuskaa roudata viisivuotiasta aina mukaan lenkille, istumaan sisarvaunuun hiljaa kun vauva nukkuu. Sekö se sitä ihanaa lapsuutta kotona olisi ollut? Onnellisempi oli päikyssä.

Vierailija kirjoitti:

Päivähoidossa on todella rasittavaa. Kyllä se vauvan isompi sisaruskin on lomansa hoidosta ansainnut .

Kuinka paljon lomaa? Jos on 5h päivässä 5pv viikossa? Ei, ei, pitäähän sen viisivuotiaan olla kotona viimeisillään raskaana olevan äitinsä kanssa koska loma🙄

Päiväkerhoon pääsee joko 2-vuotiaana tai 3-vuotiaana ja ikäraja vaihtelee seurakunnittain. Päiväkerhoissa on ryhmiä eri-ikäisille lapsille. Myös esiopetukseen osallistuva lapsi on tervetullut päiväkerhoon iltapäivisin parina päivänä viikossa.

Pienillä paikkakunnilla ja maaseudulla seurakunta on hoitanut varhaiskasvatusta ja esiopetusta vuosikymmeniä. Kotihoidossa olleet lapset ovat käyneet seurakunnan kerhoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodeissa on liian suuret lapsiryhmät ja liian vähän henkilökuntaa. Henkilökunnalla on paljon sairauslomia. Päiväkodeissa on jatkuva pula sijaisista. Koska päteviä ja koulutettuja sijaisia ei ole saatavilla, niin päiväkotiin rekrytoidaan kaikki, jotka satutaan saamaan. Päiväkodeissa on liian vähän hoitajia. Ja osalta hoitajista puuttuu hoito- ja kasvatusalan koulutus kokonaan.

Päiväkoti on laitos ja siellä on jatkuvaa melua. Lapsiryhmissä on ilkeilyä, haukkumista, kiroilua, leikeistä ulos jättämistä, tönimistä, puremista, tuuppimista, lyömistä ja potkimista. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa, jota on turha vähätellä laimealla termillä "kiusaaminen". Kyllä, päiväkodeissa on lasten välistä väkivaltaa ja liian moni lapsi joutuu väkivallan kohteeksi jo päivähoidossa!

Liian monessa päiväkodissa on rakennusvirheitä, vakavia sisäilmaongelmia ja jopa hometta. Lapsen terveys vaarantuu, kun lapsi joutuu olemaan epäterveellisessä rakennuksessa. Pahimmillaan viitenä päivänä viikossa ja jopa 8-10 tuntia päivässä.

Miksi isovanhempi puolustelee lapsen päiväkotihoitoa? Surullista. Jos äiti on vauvan kanssa kotona, niin miksi äiti ei hoida itse myös 4-vuotiasta lastaan? Kun vanhemmalla on mahdollisuus hoitaa omaa lasta, niin miksi hän ei käytä tätä mahdollisuutta? Isovanhempihan voisi alkaa puhua kotihoidon puolesta ja kannustaa äitiä hoitamaan molemmat lapsensa kotona!

Äitinä minusta on todella surullista, jos 4-vuotias lapsi on mieluummin päiväkodissa kuin äidin ja pienemmän sisaruksen kanssa kotona!

Kotihoidossa olevat lapset käyvät muun muassa seurakunnan perhekerhoissa, päiväkerhoissa ja musiikkileikkikerhoissa. Näitä kerhoja on jokaisessa seurakunnassa. Seurakunnan päiväkerho on tavoitteellista varhaiskasvatusta 2-3 tuntia ja 2-3 kertaa viikossa. Päiväkerhoryhmiä on 2-6-vuotiaille lapsille. Kunnat järjestävät avoimen varhaiskasvatuksen kerhoja kotihoidossa oleville lapsille. Monessa kunnassa on myös MLL:n perhekahviloita ja vastaavia kerhoja. Kotihoidossa olevaa lasta ei siis tarvitse kasvattaa kotona tynnyrissä, vaan perheille ja lapsille on monenlaista ja mielekästä toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun 4v lapsenlapsi on mieluummin päiväkodissa, kuin äidin ja vauvan kanssa kotona. Päiväkoti on uusi ja hieno, siellä on vaikka mitä tekemistä kavereitten kanssa ja ihanat hoitajat. Ihan ymmärrettävää, että vilkas ja sosiaalinen lapsi viihtyy siellä missä on muitakin lapsia. Päivähoidosta maksetaan, ei se ole ilmaista.

Ensinnäkin, 2-6v päiväkerhoryhmiä ei ole, sillä esiopetus on pakollista kaikille 6 vuotiaille. Toiseksi, olen tuollaisessa päiväkerhossa töissä ja meillä on siellä viimeksi ollut viisivuotias neljä vuotta sitten. Kyllä ne kaikki on nykyään päivkodissa edes osa-aikaisesti, jotta esikouluun siirtyminen käy helpommin. Tätä mekin suosittelemme.

Vierailija kirjoitti:

Eli sinusta on ok, että lapsesi vie paikan, töissä käyvän äidin lapselta?

Osa totta kait vetoaa siihen, että pelkää ettei saa lasta takaisin samaan päiväkotiin sitten kun lapsi TARVITSEE hoitopaikan.

Kyllä itseäni suututti viedä (kävellen) omaa lasta kauempaan päiväkotiin töihin lähtiessä ja yrittää ennättää bussiin. Samalla kun naapurin äiti viettii laatuaikaa (tätä hän itse hehkutti) vauvan kanssa kotona kahdestaan, kun perheen isä vei autolla 4 v lähipöiväkotiin. Matkaa 400 metriä.

Tiedän, että voi olla synnytuksen jälkeistä masennnusta ja muutenkin kotiolot huonot, niin lapsen on parempi olla päiväkodissa.

Kunnalla on velvollisuus tarjota päiväkoti paikka, joten ei hänen lapsensa kenenkään paikkaa vie. Itse kun olin äitiyslomalla kolmannen kanssa, keskimmäinen oli päiväkodissa neljä päivää viikossa 7h/päivä. Aina on niitä joiden mielestä lapsen paras paikka on 24h äidin vieressä. Uskon että lapsesi on tyytyväinen kumman vaihtoehdon sitten valitsetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä AP on ymmärtää, että tämähän ei ole sinun ongelmasi vaan näiden kommentoijien. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ja kovasti jaksamista.

Ap:n ongelma ei tunnu myöskään olevan lapsen hyvinvointi, vain omansa.

Miten niin? Ap on ottanut tilanteessa huomioon sekä vanhemman lapsen aktiivisten ja sosiaalisten tekemisten tarpeen JA syntymättömän lapsensa hyvinvoinnin.

Eli lapselleen on parempi olla poissa kotoa? Mistä se kertoo?

Sen, että kotona ei ole samanikäisi kavereita ja virikkeitä? Ja ett äiti jaksaa paremmin leikittää illalla kun lapsi ensin on puolet päivästä päiväkodissa? Että lapsen pikkusisarus saa rauhassa kasvaa äidin sisällä kun äiti ei ole aivan piipussa kun pitää aktivoida 5 vuotiasta 8h päivässä ennen isän kotiin tuloa? Että energinen ja hyvinvoiva äiti on parempaa seuraa päikyn jälkeen kun sohvalla itkua pidättelevä ihmisraunio? Että Suomessa on erinomainen päivähoitosysteemi ja päiväkodit jossa lapset viihtyvät?

Äitiys kuulostaa viestissäsi suorittamiselta. Ja todellakaan Suomessa ei ole erinomainen päivähoitosysteemi, jossa kaikki lapset viihtyvät. Oletko ollenkaan tietoinen, millaista arki monissa päiväkodeissa nykyään on?

Jos kotona olevan äidin rooli ei ole aktivoida sitä lasta, niin mitä ne kotiäidit sitten tekevät joka tekee kotona olemisesta niin paljon päiväkotia parempaa? Että oikeen lapsensa kanssa leikkiminen on suorittamista😂 Totta hemmetissä sen äidin pitäisi sitä lasta leikittää ja aktivoida! Vai parempi kotona 8h padilla ja Netflixin edessä mutta sentään kotona, kun 8h päiväkodissa leikkimässä?

Aktivoida lasta? Pidätkö lasta jonain koneena, jota äidin tai päiväkodin pitää aktivoida, jotta se toimii? Kuulostaa kamalalta.

Meidän naapurin äiti joutui siirtämään töihin palaamista, koska lapselle ei järjestynyt hoitopaikkaa Espoossa. Samaan aikaan kolmiperheryhmässä, joka toimi meillä, oli yksi vauvalomalaisen lapsi kokopäivähoidossa. Äiti oli terve ja vauva oli terve ja tämä vauvalomalaisen lapsikin oli terve, paitsi että osoitti mieltään hoitoon tulemisesta huutamalla tunnin hoitajan sylissä joka ikinen aamu. Äiti jaksoi kehua päivästä toiseen, miten hieno systeemi oli, kun hän sai keskittyä vauvan kanssa olemiseen. 

Minusta tällainen on aivan väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sinusta on ok, että lapsesi vie paikan, töissä käyvän äidin lapselta?

Osa totta kait vetoaa siihen, että pelkää ettei saa lasta takaisin samaan päiväkotiin sitten kun lapsi TARVITSEE hoitopaikan.

Kyllä itseäni suututti viedä (kävellen) omaa lasta kauempaan päiväkotiin töihin lähtiessä ja yrittää ennättää bussiin. Samalla kun naapurin äiti viettii laatuaikaa (tätä hän itse hehkutti) vauvan kanssa kotona kahdestaan, kun perheen isä vei autolla 4 v lähipöiväkotiin. Matkaa 400 metriä.

Tiedän, että voi olla synnytuksen jälkeistä masennnusta ja muutenkin kotiolot huonot, niin lapsen on parempi olla päiväkodissa.

Mistä tiedät varmaksi, että juuri sinun lapsesi olisi saanut sen paikan lähipäiväkodista, jos tuo kotiäiti ei olisi vienyt sinne lastaan?

Mahdollisuudet ovat ainakin paremmat.

Normaalin terveen äidin normaalit terveet lapset kyllä pärjäävät vauvalomat kotona. Jos on erityinen syy pitää lasta hoidossa asiantuntijan tai lääkärin mielestä, se on ok. Eskarin käyminen on ok. Mutta turhan päiten hoidattaminen ei ole ok.

Ei, mahdollisuudet saada päiväkotipaikkaa eivät ole paremmat, jos lapsia tulee hoitoon vähemmän. Silloin kunta supistaa päiväkotien toimintaa, ei niitä pyöritetä puolityhjänä. Syy päiväkotipaikkojen vähyyteen ei edelleenkään ole toisten äitien, oli heidän lapsensa hoidossa mistä syystä hyvänsä, vaan kunnan. Kannattaisi miettiä ketä kunnallisvaaleissa äänestää, kunnallispoliitikot näitä päätöksiä tekee.

Vierailija kirjoitti:

tikkunekku kirjoitti:

Itse tekisin seuraavasti:

Vanhempi lapsi päiväkotiin 3 pv viikossa niin, että aamupala syödään rauhassa kotona ja menee tarhaan sitten kun siellä muut ovat ruokailleet ja alkaa ns. ohjelma, eli noin klo 8.30. Pois hakisin klo 14 maissa jolloin lapselle tulee tunti päiväkodin ohjelmaa = varhaiskasvatusta, leikkiä, metsäretki jne., tunti ulkoilua aamupäivällä, järkevä lounas, päiväunet, välipala ja sitten kotiin omalle pihalle tai puistoon leikkimään. Illat ja viikonloput koko perheen voimin yhdessä kun isäkin osallistuu. 2 päivää viikosta pyörittäisin sitten päiväohjelmaa kahden kanssa.

Täällä missä itse asun ei todellakaan ole mitään järkeviä kerhoja enkä niihin kyllä vastasyntyneen kanssa lähtisi esikoista raahaamaan. Esikoisen ensimmäiset 6kk oli meillä ainakin koliikin sävyttämää sumua josta tiedän selvinneeni, mutta en tiedä miten. Silloin jos olisi ollut vielä vanhempi lapsi kotona hoidettavana enkä olisi saanut niitä pieniäkään hetkiä levätä päivän aikana tuskin olisin tätä nyt tässä kirjoittamassa.

Arvostelijoille tiedoksi;

Kaikki vauvat eivät nuku vaunuissa päiväunia tai nuku ylipäätään mitään kunnon päiväunia yhtään missään.

Joillekin äideille imetys + pumppaus + pulloshow voi viedä päivästä helposti 6h aikaa, tämän ajanko esikoinen mukamas jaksaisi istuskella odottamassa nätisti?

Kaikissa kaupungeissa ei ole mitään järkeviä kerhoja mihin viedä lapsi

Kaikki päiväkodit eivät ole laitoksia vaan on olemassa myös kodinomaisia ihania paikkoja ihanilla hoitajilla, kuten minun lapseni yksityinen päiväkoti on.

Oma vauvani nukkui tasan kävelylenkeillä. Olisi ollut aika tuskaa roudata viisivuotiasta aina mukaan lenkille, istumaan sisarvaunuun hiljaa kun vauva nukkuu. Sekö se sitä ihanaa lapsuutta kotona olisi ollut? Onnellisempi oli päikyssä.

Sitten varmaan olikin parempi että oli siellä päikyssä. Sai varmasti lapsuutensa onnellisimmat muistot sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ällöttävää ja ahdistavaa tuo että leikki-ikäisen järjestösäilömistä kutsutaan "varhaiskasvatukseksi" ja väitetään, että on niin hienoa ja järkevää kun lapsi on laitoksessa aivopestävänä päivät pitkät.

Henkilökunta on mukamas niin korkeasti koulutettua (olen nähnyt erään "korkeakoulutetun" toimintaa arkipäivässä läheltä monta vuotta).

Kaikenlaisia tekosyitä sitten keksitään miksei mukamas lapsi voi olla kotona vaikka toinen vanhempi on siellä 24/7.

Älkää enää jaksako.

Lapsen paras on saada olla kotona niin pitkään kuin suinkin, lapsuus on muutenkin niin lyhyt aika.

Paikkaa tärkeämpää onkin tekeminen. 24/7 ruudun edessä kotona ei ole parempo vaihtoehto kun leikkejä ja ulkoilua päiväkodissa. Etenkin jos vanhempi on uupunut, sairaslomalla, 9kk raskaana (kuten ap), jne. Ei nämä tekosyitä ole vaikka kuinka sitä hoet kiillottaessasi sädekehääsi.

Lapselle paras paikka on kotona, mikäli siihen vain mitenkaan on mahdollista ja jos kotona perusasiat toteutuvat. Eri asia toki on, jos vanhempi on esimerkiksi masentunut tai muuta ongelmaa.

Olen itse töissä päiväkodissa ja valitettavasti monilla on aivan liian ruusuinen kuva päiväkodin arjesta. Kaikkeen lapset kyllä tottuvat, mutta se ei sano että asiat olisivat heille hyödyllisiä. Muutama huomio päiväkotiarjesta, joihin perustan näkemykseni siitä, että kotona on parempi:

-vanhemmille ei kerrota kun lapset kyselevät milloin vanhempi tulee ja tuleeko jo. Monet itkevät ikäväänsä päivän aikana ja hyvin moni on kateellinen puolipäivähoitolaisille.

-Tilat ovat kolkkoja ja meluisia. Varsinkin rauhallisella lapsella ei ole rauhaa esimerkiksi vain haaveilla tai selailla kirjaa

-Pitkäjänteisiin leikkeihin ei ole mahdollisuutta. Pisimmät leikit ovat noin 1,5h mittaisia. Sitten se katkaistaan ruokailuun tai toimintaan tai ulkoiluun tai sisälle siirtyessä. 

-Isot ryhmät stressaavat monia lapsia. Aikuisia ei riitä jokapaikkaan ja toisaalta lasten selostuksista on joskus aivan mahdotonta ottaa selvää mitä kävi ja kuka otti mitäkin ja kenellä oli ensin. Aikuisena on siis aivan mahdonta olla aina oikeudenmukainen.

-sääntöjä on todella paljon ja ne myös muuttuvat ihmisen mukaan. Osa aikuisista kieltää aivan kaikesta. Ja voi miettiä miten se lapseen vaikuttaa, kun kaikki on kiellettyä.

-lapsen yksilöllisyyttä on mahdotonta kovinkaan paljon tukea tai huomioida vaan ryhmän hallinta on etusijalla.

-suunniteltua toimintaa on noin 30-45 min/ päivä. Tämä johtuu ihan ryhmänhallinnan asioista. On todella vaikeaa vaikkapa maalata 12 lapsen kanssa ja ryhmää ei pysty jakamaan tarpeeksi pieniin ryhmiin, jotta toimitaa voisi kunnolla järjestää, sillä aikuisia ei ole tarpeeksi. Kotona lapselle voisi helposti järjestää näitä "tuokioita" vaikka kuinka monta ja saman päivän aikana voisi leipoa yhdessä, maalata, harjoitella kirjaimia ja käydä metsäretkellä. Päiväkodissa tämä olisi koko viikon ohjelma. Muu aika olisi vain pirstaleista vapaata leikkiä.

Jos lapsella ei ole naapuristossa samanikäisiä lapsia miettisin esimerkiksi puolipäivähoitoa. Niin, että lapsi on esimerkiksi vain 3h hoidossa. 

Tämä työ on aivan ihanaa, mutta sydäntäni vain särkee, etten pysty antamaan lapsille niin hyvää paikkaa kuin haluaisin. Rakastan kaikkia ryhmäni lapsia ja he ovat aivan ihania ja ainutlaatuisia persoonia. Mutta pyydän, että älkää luulko varhaiskasvatuksesta liikoja, älkääkö vähätelkö kodin merkitystä. Jos vain mitenkään mahdollista, niin antaa lasten olla kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tikkunekku kirjoitti:

Itse tekisin seuraavasti:

Vanhempi lapsi päiväkotiin 3 pv viikossa niin, että aamupala syödään rauhassa kotona ja menee tarhaan sitten kun siellä muut ovat ruokailleet ja alkaa ns. ohjelma, eli noin klo 8.30. Pois hakisin klo 14 maissa jolloin lapselle tulee tunti päiväkodin ohjelmaa = varhaiskasvatusta, leikkiä, metsäretki jne., tunti ulkoilua aamupäivällä, järkevä lounas, päiväunet, välipala ja sitten kotiin omalle pihalle tai puistoon leikkimään. Illat ja viikonloput koko perheen voimin yhdessä kun isäkin osallistuu. 2 päivää viikosta pyörittäisin sitten päiväohjelmaa kahden kanssa.

Täällä missä itse asun ei todellakaan ole mitään järkeviä kerhoja enkä niihin kyllä vastasyntyneen kanssa lähtisi esikoista raahaamaan. Esikoisen ensimmäiset 6kk oli meillä ainakin koliikin sävyttämää sumua josta tiedän selvinneeni, mutta en tiedä miten. Silloin jos olisi ollut vielä vanhempi lapsi kotona hoidettavana enkä olisi saanut niitä pieniäkään hetkiä levätä päivän aikana tuskin olisin tätä nyt tässä kirjoittamassa.

Arvostelijoille tiedoksi;

Kaikki vauvat eivät nuku vaunuissa päiväunia tai nuku ylipäätään mitään kunnon päiväunia yhtään missään.

Joillekin äideille imetys + pumppaus + pulloshow voi viedä päivästä helposti 6h aikaa, tämän ajanko esikoinen mukamas jaksaisi istuskella odottamassa nätisti?

Kaikissa kaupungeissa ei ole mitään järkeviä kerhoja mihin viedä lapsi

Kaikki päiväkodit eivät ole laitoksia vaan on olemassa myös kodinomaisia ihania paikkoja ihanilla hoitajilla, kuten minun lapseni yksityinen päiväkoti on.

Oma vauvani nukkui tasan kävelylenkeillä. Olisi ollut aika tuskaa roudata viisivuotiasta aina mukaan lenkille, istumaan sisarvaunuun hiljaa kun vauva nukkuu. Sekö se sitä ihanaa lapsuutta kotona olisi ollut? Onnellisempi oli päikyssä.

Sitten varmaan olikin parempi että oli siellä päikyssä. Sai varmasti lapsuutensa onnellisimmat muistot sieltä.

Viihtyi kyllä erinomaisesti, kiitos. Onnellisimmat muistot ovat kuitenkin illoilta, viikonlopuilta ja lomilta jolloin pystyimme hänen isänsä kanssa antamaan hänelle täyden huomion samalla kun toinen hoiti vauvaa. Hän koki itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi eikä vaan raahattu ympäri maita ja mantuja rattaissa jotta vauva edes joskus nukkuisi. Se, että hän oi puolipäivää päiväkodissa ei vienyt pois sitä meidän yhteistä aikaa, vaan paransi sen laatua.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa julmalta ottaa 5-vuotias pois tutuista rutiineista siksi, että perheeseen syntyy vauva. Se vauva kun ei ole 5-vuotiaalle elämän tärkein asia ja keskipiste vaan hänellä on ihan oma elämänsä, omat kaverinsa ja omat rutiinit. Ei tulisi mieleenkään ottaa 5-vuotiasta nyt pois päiväkodista ja sitten viedä ihan ”pystymetsästä” ensi syksynä eskariin.

Onhan se kauheaa, että kyseessä on win-win tilanne kun sekä vanhemmat että lapsi pääsevät nauttimaan yhteiskunnan eduista. Onneksi näin voi toimia jokainen jos haluaa, joten ei tarvitse turhaan kadehtia ja syyllistää.

.

”Hänellä on ihan oma elämänsä, omat kaverit ja omat rutiinit.”

Puhut 5-vuotiaasta kuin teini-ikäisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen juttelin yhden päiväkodin hoitajan kanssa. Nykyinen arki päiväkodissa kuulosti kyllä tosi karulta. Arjen kuvausta kuunnellessani olin todella tyytyväinen että lapseni olivat pääosin kotihoidossa ja tarvittaessa perhepäivähoitajalla. Yllättävää että osa kokee oman kodin vielä huonompana vaihtoehtona lapselleen.

Tietysti lapsi voi haluta päiväkotiin kavereiden luo. Itse en kyllä ratkaisisi asiaa 5 vuotiaan mielipiteellä vaan miettisin mikä on omalle lapselle parasta. Nyt lapsella olisi mahdollisuus vielä viettää vuosi kotona oman perheen kanssa ilman aikataulupaineita ja ison ryhmän melua ym. Kohta alkaa eskari, sitten koulu ja jatko-opinnot. Lapsella on edessä vähintään 13 vuotta jatkuvaa ”laitosarkea”. Nyt olisi mahdollisuus viettää vielä hetki kotona turvallista ja leppoisaa arkea äidin seurassa.

Mutta omapa on valintasi. En tuomitse niitä jotka vievät isomman hoitoon. Mistäpä minä tiedän perheen terveyttä, jaksamista ym. Voi se hoidossa olokin olla joillekin parempi vaihtoehto.

Vauva-arki kotonahan se yhtä aikatauluttamista kaaoksen keskellä onkin! Ei voi lähteä puistoon yhtenä aamuna koska vauva ei nukkunutkaan päikkäreitä ja tarvitsee ruokaa, mennään ehkä iltapäivällä jos vauva nukkuu. Jos ei niin ei mennä. Ai nyt se nukkuukin, nyt ei kuitenkaan voida koska sulla on ruoka-aika. Huomennakaan ei mennä koska pakko mennä neuvolaan. Sitten vauvalla onkin kuumetta rokotuksista, eli kykitään sisällä vielä yksi päivä. Ai haluaisit leikkiä äitin kanssa? Ei pysty, nyt on tiheän imun kausi, äiti on nyt tässä sohvalla jumissa. Nyt vauva nukkuu, luetaanko vaikka satua? Ei kun se heräsi, luetaan myöhemmin. Ai haluaisit kavereita kylään? Ei voi kun ne asuu niin kaukana. Ei mekään voida mennä kun vauva nukahtaa autoon ja sitten on aikataulut solmussa. No niin nyt voisi mennä puistoon! Kappas puolessa välissä vauva ripuloi itsensä ja vaunut, mennäänkin kotiin siivoamaan ja yritetään myöhemmin uudestaan.

Lapset tarvitsevat rutiineja ja rutiinit on ensimmäinen asia joka lentää vauvavuonna romukoppaan. Ja mitä se tekee vanhemman lapsen itsetunnolle kun joutuu aina menemään vauvan ehdoilla?

Miksi haluat tehdä vauva-arjesta tuollaista? Meillä vauva tuli valmiiseen perheenseen, jossa oli valmiit rutiinit. Aika nopeasti eli kahdessa viikossa vauvakin ne oppi eli solahti satujen ja leikin maailmaan. Rokotuksista saadun kuumeen takia ei todellakaan tarvinnut jäädä sisälle, vauva vaunuihin ja menoksi, kuumeen syyhän oli selvillä! Ja sille tiheän imun kaudelle voi huoleti sanoa, että höpsis. Tissi ei ole turvalelu, kun maha on täynnä, niin tehdään muita juttuja.

Tästä on pakko korjata tuo väärä uskomus tiheän imun kaudesta. Vauva ei silloin käytä tissiä turvaleluna vaan imee tiheämmin turvatakseen maidon riittävyyden. Vauvan kasvaessa maitoa tarvitaan enemmän, ja jotta rinnat tuottaisivat enemmän maitoa täytyy vauvan olla enemmän rinnalla. Vaikka kuinka rehvakkaasti haluaisikin sopeuttaa vauvan perheen rutiineihin, niin täytyy myös pieni vastasyntynyt osata huomioda ja antaa kehittyä omaan tahtiinsa. Vauva tarvitsee paljon syliä ja äidin aikaa, ei sitä että rehataan kuumeisena ympäriinsä ja yritetään väkisin pakottaa rytmeihin joihin ei vielä ole valmis.

T: myös neljän lapsen kotiäiti

Vierailija kirjoitti:

Tällainen ihan käytännön esimerkki meidän kaupungista, usean perheen alle kouluikäiset lapset ovat päiväkodissa täyspäiväisesti, vaikka toinen vanhempi kotona. Tunnen siis näitä perheitä, lapset ovat ehkä olleet jo pitempään samassa päiväkodissa tai päiväkotipaikkaa on haettu kun lapsi on täyttänyt esim. 3 vuotta.

Yhdellä tuttavallani on kaksi lasta 5-vuotias ja 2-vuotias, äiti on palannut töihin n. 1/2 vuotta sitten, jolloin hakenut molemmille uudestaan pk-paikkaa. Päiväkotiryhmät niin täynnä, että menivät perhepäivähoitajalle. 2-vuotiaalle ihanteellinen, mutta siellä on nyt 5-vuotias kahden tai kolmen pienen lapsen kanssa perhepäivähoidossa. Lapsi on todella turhautunut perhepäivähoitoon, koska on todella sosiaalinen ja kaipaisi ikäistään seuraan. PPHn aika menee väkisinkin pienempien lapsia hoitamiseen ja sylittämiseen.

Erään kerran sattui kiusallinen tilanne, kun satuin juttusille yhtäaikaa kahden äidin kanssa(toisella äidillä kaksi alle kouluikäistä lasta päiväkodissa, kun hoitaa vauvaa kotona) toinen oli tämä edelleen mainitsemani äiti, jolla lapset perhepäivähoidossa ja itse töissä. Tämä kotiäiti hehkutti, että miten ihanaa arkea on nyt viettänyt vauvan kanssa ja saanut rauhassa suunnitella talon remppaa kun isommat lapset päiväkodissa saamassa ikäistään seuraa ja varhaiskasvatusta. Tämä töissä käyvä äiti oli hiljaa, mutta näin hänen sisäisen kiukkunsa ja harmituksen oman 5-vuotiaan puolesta, kun itse ollut pakko palata töihin taloudellisista syistä ja juuri näiden kotiäitien lasten takia, monet lapset joutuvat vaan menemään sinne hoitopaikkaan mihin suinkin vaan mahtuu.

Tämä on minun mielestäni se ongelma, ei se että lapset siellä hoidossa olisi. Mutta tuntuu että se ainakin täällä vaikeuttaa monien työssäkäyvien perheiden elämää. Vaikka eihän se tietenkään siihen saisi vaikuttaa, mutta siitä huolimatta vaikeuttaa.

Minä hoidin kaksi ensimmäistä lastani urheasti itse ja yksin väsyksiin saakka. Lopulta he menivät yhtä aikaa hoitoon 4- ja 2-vuotiaina, kun palasin työelämään. Emme saaneet heille paikkaa samasta päiväkodista, ja ensimmäisen vuoden ajan kuskasimme heitä kahteen eri päiväkotiin, mikä oli varsinkin nuoremmalle kova pala. Nuorempi itki aivan hirvittävästi sinä ensimmäisenä talvena. Päiväkotien henkilökunta suoraan sanoi, että vanhempi lapsi olisi pitänyt laittaa hoitoon ensin, jotta paikka samasta päiväkodista olisi voitu taata.

Kirsikkana kakun päälle joku passiivis-aggressiivinen mummo tuli vielä eräänä räntäsateisena aamuna syyllistävästi lässyttämään jättäessäni isompaa lasta hänen päiväkotiinsa, miten ”pikkuinen kyllä saa jäädä äidin kanssa kotiin kun iso menee hoitoon”. Silloin oli kyllä lähellä etteivät pelihousut revenneet.

Arvatkaapa mitä tein kun lopulta saimme lapsille paikat samasta päiväkodista ja kolmas lapsi syntyi?

Aivan oikein, ja samaa suosittelen muillekin.

Minusta olisi oikeasti aika julmaa repiä 5v pois tutusta päiväkotiryhmästä kotiin kilpailemaan äidin huomiosta vauvan kanssa. Takuulla tulisi kiukkua ja mustasukkaisuutta, kun äidin huomio keskittyy väkisinkin vauvaan ja isompi joutuisi keksimään itselleen tekemistä. Osa-aikainen hoito on ihan win-win tilanne, lapsi saa pitää tutut rutiinit ja kaverit, mutta kevyemmät ja lyhyemmät päivät ja enemmän aikaa kotona. Äiti jaksaa paremmin ja vauvakin saa ansaitsemansa huomion.

Lapsissakin on tietysti eroja, joku saattaa olla semmoinen itsenäinen puuhailija että viihtyy itsekseenkin ja antaa äidin vaikka nukkua ne päikkärit, toiset kaipaa enemmän toimintaa ja leikkiseuraa. Jokainen vanhempi varmaan itse tietää parhaiten millainen se oma lapsi on. Se tuntuu minustakin vähän kurjalle, jos alle 3v kotihoidossa ollut lapsi laitetaan päiväkotiin sisaruksen syntyessä, mutta joissain tilanteissa varmasti paras ratkaisu vanhemman jaksamisen kannalta. Onhan se ihan eri lailla raskasta hoitaa vauvaa ja taaperoa kuin vauvaa ja 5-vuotiasta.