6 vuotias on vetelä, eikä halua oppia mitään

Meillä on myös tuollainen poika. On luonnekysymys, siskonsa on aivan eri maata. Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta joka oireili vähän samoin jo lapsena, olen miettinyt, että ehkä pojallakin on. Mutta koska mun vajaatoiminta oli sellainen, ettei se koskaan mennyt pois viitearvoista, veikkaan, että lapsellani on sama, koska kukaan terveydenhuollon ammattilainen ei ole koskaan sanonut, että pitää tutkia, eikä lapsi oireile kovin selkeästi mitään oiretta, vaan monia kilpirauhasen oireita hieman. 

Mutta aion asian jossain vaiheessa tarkistaa, kauheaa vaan, että sitä varten pitää mennä verikokeeseen ja lspi pelkää piikkejä paljon. Siksi ei olla vielä käyty ja siis siksi, että oireet ei pahat. Poika on 7-vuotias. Mutta ei edes eskarissa saanut normaalivauhtia pukeuduttua, syötyä, siirryttyä asioista toiseen... Hoksaava ja nokkela kyllä on ja vilkas mielikuvitus. Koulu sujuu hyvin. Nyt siis ekalla. 

Aspergerissa on muuten aika paljon samoja oireita kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Varsinkin kognitiivisia oireita.

Vähän kuin meikäläinen oli pienenä. Hieman omissa maailmoissa ja käsitys omista kyvyistä osittain keksittyä. Herätyksen koin koulussa, kun tajusin etten oikeasti osaa jotain mitä "kaikki muut" osaa. Siitä sisuunnuin ja aloin opettelemaan juttuja.

Voi olla myös niin, että poika ei halua edes yrittää koska pelkää epäonnistumista. Meillä tyttö ei esim. halua pelata lautapelejä koska ei halua hävitä. Pelkää kai häviämisestä syntyvää tunnetilaansa. 6-vuotiaallahan on monesti sellainen ristiriita elämässään, että ymmärtää olevansa jo aika iso mutta haluaisi toisaalta olla vielä vauva tai ainakin kokea sellaista hoivaa kuin vauvana. Meillä lapsi monesti vetelehtii kun haluaisi oikeasti saada huomiota ja hellyyttä... Monesti uusien asioitten opettelu menee tuollaiseksi venkoiluksi jos vanhempi on hermona opettaessaan uutta asiaa, meillä tämä on ainakin selvästi nähtävissä. Lapsesta tuntuu varmasti painostavalta se tilanne eikä halua sen vuoksi edes yrittää. Pelkää vanhempien suuttumusta tms.

Toisaalta kehokin kehittyy 6-vuotiaana fyysisesti ja lapsesta voi tulla tavallaan sellainen vetelehtivän oloinen koska motoriikka ei kehity niin nopeasti... Kannattaa lukea kirja 'Uhma'. Siinä on aika hyvin kerrottu 6-vuotiaitten "uhmasta". Tuli heti mieleen tuo kirja tuosta poikasi käyttäytymisestä...

Tuossa voi olla pointtia. Taisin itsekin pelätä epäonnistumista ja vanhempien turhautumista sen verran paljon, että mieluummin olin kokonaan yrittämättä. 12

Joo, itsekin muistan kun vanhempien kanssa opettelin 6-8-vuotiaana uusia asioita esim. saksilla leikkaamista, kengännauhojen sitomista, kelloa tms. En vaan osannut hahmottaa asioita ja tiesin, että äiti tai isä hermostuu jossain vaiheessa kuitenkin, joten menin jo alussa aivan lukkoon. Ja joka kerta vanhemmat tietenkin turhautuivat ja olivat aivan varmoja etten viitsi edes yrittää opetella asiaa vaikka oikeasti olin vain niin jännittynyt vanhempien tulevista reaktioista, etten pystynyt keskittymään siihen pointtiin eli uuden asian opetteluun... Mulla tää jännitys ilmeni juuri sellaisena vetelyytenä eikä vaikkapa jäykkyytenä kuten saattaisi kuvitella. Ja saatoin muuten yrittää pois tilanteesta juuri siten, että väitin että osaan kyllä asian vaikka oikeasti tiesin itsekin etten osaa.

Meidän poika on samanlainen luovuttaja, joka kuvittelee itselleen taitoja, joita ei ole viitsinyt edes opetella 9-vuotiaanakaan. 7-vuotias pikkuveli taas on sinnikäs ja monessa ikäisiään edellä sekä taitavampi isoveljeään. Pojat ovat älykkäitä, mutta vanhempi saa koulussa 7-8 vanhempien ankaran ohjauksen alla, kun taas nuorempi hipoo täydellisyyttä ilman apuja. Aivan hirvittää!