6 vuotias on vetelä, eikä halua oppia mitään

Meillä ilmeni että poikamme oli jo vuosia käyttänyt kannabista. Eli syy löytyi huumeesta.

Haiseeko poikasi huoneessa erityiseltä? Makea tai kissanpissan tuoksu saattaa kertoa laajasta ongelmasta.

Se on syntymässä saatu temperamentti ja luonne. Kasvatuksella voit hiukan muokata lastasi ja rohkaista ja kannustaa haluamasi suuntaan.

On myös herkkyyskausia, milloin asiat kiinnostaa. Esim meillä poikaa ei ole kirjaimet kiinnostaneet yhtään. Ei sitten olla väkisin painostettu. Nyt 7-vuotiaana koulun aloituksen myötä (ylläri) alkoi kiinnostamaan. Ja nyt tahkotaan, lasta kovasti kannustaen.

Onko lapsi aina ollut tuollainen? Esim meillä nuorempi lapsi osoitti jo vauvana määrätietoisen luonteensa, kun punnersi itsensä tahdonvoimalla aikaisin liikkeelle, yritti ja yritti. On liikunnallinen ja oppikin 4-vuotiaana ajamaan ilman apupyöriä sekä uimaan ja sukeltamaan. Me vanhemmat ollaan myös aina kannustettu lapsia.

Tempperamenttipiirre. Minä huusin lapsena kuin vietävä, kun vietiin luistelemaan. Sanoin etten halua tai tarvitse oppia. Kun pyöräily heti ekana ilman apupyöriä ei sujunut, totesin käveleväni kouluun kun se alkaa (vanhemmat maanittelivat että olisi varmaan kiva osata ennen koulun alkua ajaa pyörällä). Nykyään maisteri, joka osaa ajaa pyörällä. ;) luistelusta en vieläkään pidä. Kyllä se lapsi oppii lopulta.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 09:18"]

Se on syntymässä saatu temperamentti ja luonne. Kasvatuksella voit hiukan muokata lastasi ja rohkaista ja kannustaa haluamasi suuntaan.

[/quote]

Niin tai pikemminkin hedelmöityksessä ;) Meidän poika oli jo kohdussa niin rauhallinen "taivaanrannanmaalailija" (siltä se tuntui kun jalat kulkivat raaauuhallisesti masun pintaa puolelta toiselle, ei juuri ikinä mitään rymyämistä) että ei ole hämmästyttänyt toisaalta yhtään, että on sellainen edelleenkin. Silti harmittaa välillä lapsen puolesta, kun tietty tarmokkuus puuttuu :(

No mietipä kukahan sen lapses sellaiseksi kasvattanut. Hei nyt järki käteen! :D

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 09:08"]Meillä ilmeni että poikamme oli jo vuosia käyttänyt kannabista. Eli syy löytyi huumeesta.

Haiseeko poikasi huoneessa erityiseltä? Makea tai kissanpissan tuoksu saattaa kertoa laajasta ongelmasta.
[/quote]
Oletko tosissas, että tämä on varteenotettava ongelma 6-vuotiaalle?? Haloo..

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 10:26"][quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 09:08"]Meillä ilmeni että poikamme oli jo vuosia käyttänyt kannabista. Eli syy löytyi huumeesta.

Haiseeko poikasi huoneessa erityiseltä? Makea tai kissanpissan tuoksu saattaa kertoa laajasta ongelmasta.
[/quote]
Oletko tosissas, että tämä on varteenotettava ongelma 6-vuotiaalle?? Haloo..
[/quote]
Luetko näitä juttuja kuin raamattua? :D

Mutta takaisin ap.n ongelmaan. Jos koet asian oikeasti teidän arkea vaikeuttavaksi niin kääntyisin neuvolan puoleen pikaisesti kun vielä lapsi sen asiakas on ; kun lapsi aloittaa koulun niin avun saaminen tippuu koululle ja oma kokemus on siinä huono. Kannattaa toimia nyt kun ehditte koska opettajan seuraaminen ei ole sama kuin neuvola josta passitetaan nopeasti jatkotutkimuksiin.

Minä myös Komppaan ajatusta että lapsi hakee nyt jotain huomiota; ehkä sinä alat lellimään lasta, päästät lapsen veräjästä kun hän jotenkin reagoi. Minulle tuli mielikuva arvostelevasta vanhemmasta; ehkä te ette edes tunne toisianne? Oletko eronnut lapsen vanhemmasta? Oletko itsekin valittamassa ettet osaa ja pysty?

Vaikka pyöräily on helppoa niin se pitää oppia ensin, mikset tukisi lastasi kun hän koittaa ja kehuisi asioissa joita hän tekee paremmin kuin viimeksi.

Kaikessa ei kuulu voittaa mutta voi nauttia yhdessä tekemisestä. Sinä voit muuttaa omaa toimintaasi niin että nautit siitä että menette hiihtämään: hetki toisillenne, ulkoilu, luonto ympärillä. Otatte vaikka iltapalan mukaan ja nautitte. Tärkeää ei ole millaisen lenkin teette vaikka pääsisitte 5 metriä lähtöpaikasta niin näkisitte että teillä oli pieni ulkoilu. Sinä voit siinä hiukan hiihtää esimerkkinä mutta älä heittäydy mukaan lapsen kiukkuun, toisella kerralla ehkä pääsette vähän pidemmälle ja voit kehua ja nauratte sille.

Kuusi vuotiaat ovat innokkaita oppimaan. Anna aikaa, läsnäoloa, haleja, kehu. Vie uimaan pari kertaa viikossa sun muuta kivaa. Katso tuleeko aktiivisemmaksi. 

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:57"]

Meidän poika ei ainakaan halua/jaksa yrittää uudestaan, jos ei jotain osaa. Ei siis ole sinnikäs, vaan luovuttaa helposti. Ja ihan normaali, ei siis mitään aspergereita tai muita kuten tuossa joku ehdotti.

ei ap

[/quote]  älä anna periksi. Kehu lasta jos onnistuu. Kannusta, haleja. 

Kiinnostavaa lukea! Meillä asuu samanikäinen poika ja on niin innoissaan ihan kaikesta, että olen ajatellut sen johtuvan tuosta iästä. Eskarilaisethan yleensä ahmivat tietoa, opettelevat vieraan kielen sanoja, lippuja, dinosauruksia... Siis rakastavat tietoa ja uuden oppimista. Tuo ikä on periaatteessa herkkyysvaihe monen oppimiselle. Vieras kieli menee parhaiten perille ALLE seitsenvuotiailla. Ei ollut tullut mieleenikään ettei osaa kiinnosta.

Mutta ei kannata luovuttaa: jos lapsi nyt oppii, että pääsee sieltä mistä aitaa ei edes ole, voi tilanne koulussa mennä huonompaan. Eli löytäkää jotain mikä innostaa (taide, urheilu, näpräys, vaikka ne dinosaurukset) ja oppikaa opettelemista. Liian lahjakkailla on se ongelma, että oppivat koulussa laiskottelemaan. Älä missään nimessä pue tai paapo, vaan kehu kun itse viitsii pukeutua.

Aktiivisuus on lapselle yleensä hyvä ominaisuus, ja täysin opeteltavissa. Temperamentti ei siis ole mikään marmoritaulu, vaan sen tuottamia tunteita voi ja pitää oppia käsittelemään.

Täällä myös kuusi vuotias poika joka ei jaksa tehdä mitään ja mikään ei kiinnosta. Yritin opettaa pyöräilemään ilman apupyöriä, niin makaa vain pyörän päällä eikä sitten yritä yhtään. Mieheni yrittänyt saada innostumaan jalkapallosta ja kun suurella kannustuksella sai pojan potkaseen palloa kerran, niin poika lyhistyi maahan ja sanoi ettei enään pelaa kun varpaisiin sattuu.. Mikään urheilu ei kiinnosta. Eskarissa huomattu myös ettei liikunta ole todellakaan vahvin laji tai edes mieluisa. Pojalla myös havaittavissa tuota samaa, että kehuu itseään hyväksi lajeissa mitä hän ei osaa, eikä edes halua osata. Pojallani on ekaluokkalainen isosisko joka on aivan eri maata. Paljon kavereita, innostuu asioista, haluaa oppia ja osaa käyttäytä. Olen jotenkin jo niin uupunut poikani kanssa. Hänellä on surkeat sosiaaliset taidotkin. Kotipiirissä ei ole kavereita ja jotenkin on luonteeltaan myös sellainen vauvamainen ja toiset pojat katsoo vähän kieroon. Siskon kavereittenkin saa riidat aikaiseksi. Eskarissakin kuulemma hakeutuu mieluiten yksin leikkimään. Poikani ei osaa edes ruokailla siististi. Vaikka huomautan asiasta, hän vain venkoilee ja häntä vähät kiinnostaa. Yleensä alkaa porsastelemaan lisää ja tätä tekee siis tarhassakin. Nyt ollaan tätien kanssa otettu käytäntöön, että hän saa siivota itse jälkensä mutta se ei ole auttanut asiassa yhtään. Poikani myös räkii lattialle jos komennan häntä jostain. Pukeminen on hidasta ja myöskin vauvamaista. Yrittänyt miettiä harrastuksia hänelle mutta tarhastakin tädit sanoi, että tuskin poikaa muuttaa. Keskustelin, että jos sählyyn menis, niin tarhantäti sanoi että näkee heti mielikuvissaan kuinka poika seisoo maila kädessä kentällä ja näyttää perusluonteellaan ettei häntä kiinnosta ollenkaan. :( Mentäessä kylään tai juhliin, poikani käyttäytyy sopimattomasti mielestäni ikäisekseen. Menee kun päätön kana ja ei vierasta ollenkaan. Loksauttelee ihmisille kaikkee ja hakee riehumisella huomioo. Kylässä menee jääkaapeille tai kerjää heti ruokia joita näkee. Se on hävettävää ja näistäkin olen komentanut ja kieltänyt mutta ei kuuntele mitään. Jos vieras tarjoaa jotain, sanon että vain yksi ja vaikka se vieraskin sanois että maista yksi, niin varmasti ottaa kourallisen. Tietokoneet ja elokuvat vain kiinnostaisi ja opettelee niistä vuorosanatkin. Eskari tehtävissä on taitava ja matikkapäätä riittää. Kuulemma tarhassakin hohhoijattelee ja puhkuu kyllästyneenä, kun on ensimmäinen tehtävien teossa. Poikani siis ilmaisee tunne tilojaan todella näyttävästi. Vilkas mielikuvitus. Nyt kun kirjoitin tänne ja luin tekstini, niin hieman pelästyinkin. Luin tuosta oireyhtymästä ja rupesi sekin mietityttämään ja pelottamaan. Ehkä pojalla uhma, luonne, tai sitten joku häiriö.. En tiedä, mutta en enään omin avuin tiedä mitä pitäisi tehdä. Ehkä neuvolaan soitto ei olisi pahitteeksi. 

up

Kuka sen ipanan on tuollaiseksi vätykseksi kasvattanut?

Miten eskarissa? Onko siellä samanlaista? Onko sisaruksia?

Varmasti luonnekysymys. Mietin aina onko kaikilla muilla suorittavat lapset, jotka ovat kiinnostuneita kaikesta uudesta, yrittävät epäonnistumisesta huolimatta aina uudestaan ja uudestaan ja sinnikkäästi oppivat uutta niin vapaa-aikana kuin koulussa. Meille ei sellaisia ole suotu. 

itse yrittäisin leikin varjolla saada häntä pukeutumaan (esim. kuka on nopein, kuinka monta sekunttia menee kun laittaa paidan päälle tms9 ja kehuisin vuolaasti kun hän onnistuu. muistaisin aina kehua myös yrittämisestä ja erityisesti siitä, lopputulos ei ole niin tärkeä. Älä huomioi pelleilyä mitenkään.

On osittain varmasti ikään liittyvää, mutta myös persoonallisuuden piirre.

aikainen puberteetti?.

Aspergerin oireyhtymään voi liittyä tuollaista.  

Jos sä vaikka yrität vähän liikaa?

Meidän poika ei ainakaan halua/jaksa yrittää uudestaan, jos ei jotain osaa. Ei siis ole sinnikäs, vaan luovuttaa helposti. Ja ihan normaali, ei siis mitään aspergereita tai muita kuten tuossa joku ehdotti.

ei ap