Lue keskustelun säännöt.
Miksi ei saa sanoa ääneen, että kotiäideillä on helpompaa?
11.10.2014 |
Huvittaa facebookissakin pari kaveria, joilla tiedoissa työn kohdalla "Kotiäiti yrityksessä koti". Ei helkkari... Ei omien lasten hoitaminen ole AMMATTI! Varmasti lasten kanssa on välillä rankkaakin, mutta ei niitä lapsia ole pakko hankkia. Sitten jos taas lapsia päättää tehdä, pitäisi niistä ihan itse pystyä huolehtimaan. Ei kuulu yhteuskunnalle ja veronmaksajille, jos joku jää kotiin hoitamaan omia lapsiaan, ihan samoin kuin ei kuulu kotityöt tai lemmikin hoitokaan. Kyllä sen toisen työssäkäyvän vanhemman tulisi elättää sitten kotiin jäävä vanhempi, eikä yhteiskunnan maksaa mitään kotihoidontukia. Valitettavasti töihin paluukaan ei monen kotona vietetyn vuoden jälkeen ole niin helppoa. Kotiäideiksi ryhtyvät ovat monesti vain laiskoja, kotona pääsee helpommalla. Sitten kateellisena haukutaan uraäitejä, etteivät muka välitä lapsistaan. Kotimammat eivät tajua, että juuri ne paljon veroja maksavat uraäidit mahdollistavat heidän kotona makoilunsa. Kotiäidit töihin veroja maksamaan ja lapset tarhaan!
Kommentit (179)
Yksi kysymys: Onko ihminen yhteiskuntaa varten vai yhteiskunta ihmistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveetä porukkaa.. Kauhee kyttäys muiden tekemisistä. Keskittykää siihen omaan elämään välillä. Antakaa muiden tehdä omat ratkaisunsa, kiitos!
On se kummaa ettei voida arvostaa äidin arvokasta työtä alle kolmevuotiaan elämän alun varmistamisessa. Taaperoikäisen lapsenen hoito vaatii huomattavaa panostusta eikä voida mitenkään väittää että helpompaa kuin töissäkäynti kodin ulkopuolella. Tosiasia on että tänä päivänä lisääntyvä määrä äideistä pistää alle kolmevuotiaansa päiväkotiin koska yhdessäolo taaperon kanssa tuntuu liian rasittavalta. Oikeaa tasa arvoa on kunnioittaa ja antaa arvoa äidin roolille ja merkitykselle varhaisessa lapsen hoivassa. Totta on että monesta tehtävä tuntuu liian raskaalta. Totta on myös että monella ei ole taloudellisia mahdollisuuksia hoitaa itse taaperoaan, mutta kyllä tuntuu pahalta että elämme yhteiskunnassa jossa pienen lapsen niin tärkeät emotionaaliset tarpeet nähdään yhdentekevinä ja toisarvoisina vääristyneessä politikkojen luomassa tasa-arvo taistelussa.
Mä luin koko ketjun. Mun pitäisi saada suorituksesta joku palkinto
Tässä ketjussa on paljon yleistämistä. Kotona ollaan eri syistä. Joskus se saattaa olls helpompaa kun töissä oleminen, toisinasn ei. Riippuu niin monesta asiasta.
Kotihoidon tuki taas on ohan pikkuriikkistä esim. työttömyystukeen verrattuna. Ihan hyvä näin, mutta on kyllä paljon asioita jotka ovat yhteiskunnalle paljon kalliimpia. Suomessa on työttömyyskin niin korkealla että ihan hyvä kun jotkut jäävät vapaaehtoisesti kotiin. Näin muut saavat mahdollisuden työpaikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin liikuttava asia, että niin monet näkevät itsensä nettomaksajina tässä yhteiskunnassa. Näitä ihmisiä, jotka maksavat yhteiskunnalle enemmän kuin mitä heidän koulutuksensa, terveydenhuoltonsa, yhteiskunnan heille tarjoaman infrastruktuuri ja lopulta helposti 30 vuotta nautittu täysin vastikkeeton eläke yhteiskunnalle kustantaa, on vain pieni kourallinen. Loput meistä todellakin saavat yhteiskunnalta enemmän kuin mitä ikinä kykenevät maksamaan takaisin.
Mutta lapsettomilla vasta helppoa onkin! :) t. eiikinälapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:28"]Mutta lapsettomilla vasta helppoa onkin! :) t. eiikinälapsia
[/quote]
Samanlaista sontaa se elämä on meillä kaikilla. t: toinen vela
Naapurustossa riittää ämmiä, jotka vääntää kakaroita, ettei tarvitse töihin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:28"]
Mutta lapsettomilla vasta helppoa onkin! :) t. eiikinälapsia
[/quote]
Tähän suuntaan ollaankin varmaan menossa, kuten Japanissa jossa nuoret naiset eivät enää halua lapsia vaan satsaavat mielummin omaan uraan ja oman kropan treenaamiseen. Jos yhteiskunnassa selvästi arvostetaan vain työntekoa kodin ulkopuolella ja viestitään joka torvesta että lapsen hoito onnistuu yhtä hyvin yhteiskunnan laitoksissa, oli sitten lapsi miten pieni tahansa. Ei edes vaivauduta kunnolla pohtimaan minkälaista vaihtoehtoa äidin hoivalle ollaan tarjoamassa näille avuttomille niin herkästi haavoittuville elämän aluille. Jopa lastentarhanopettajat, joiden tulisi edustaa korkeinta osaamista lasten hoidossa, ovat unohtaneet yhteiskunnan kaikkein pinimmät ja yhdessä politikkojen kanssa näkevät tärkeämpänä varhaiskasvatuksen julkisivun kiillottamisen, kuin lasten ja perheiden hyvinvoinnin.
Itsellä ei ole uraa vaan olen pätkätyöläinen. Olin esikoista odottaessa töissä siihen saakka kunnes oli pakko jäädä äitiyslomalle. Työsopimus tehtiin tuohon päättyväksi ja TA on edelleen suosittelijani. Muksun saatua olin äitiyslomalla jonka käytin toipumiseen ja vauvan hoitamiseen, kodin pyörittämiseen ja pääsykokeisiin lukemiseen. Ahdistuin kun sätittiin miten pitäisi malttaa olla vauvan kanssa hoitorahalla kotona ja ettei lapselle tee hyvää laittaa hoitoon. Aloitin koulussa heti kun vauvan sai laittaa hoitoon koska pääsin korkeakouluun johon oli hyvin vaikea päästä opiskelemaan. Olin huono äiti, kuulemma. Sitten opiskelin, kävin töissä ja kesät duunia kun opintorahalla opiskelu veti talouden miinukselle. Olin kuulemma loinen ja huono äiti, jälleen. Lapsen sairastellessa ei ollut hoitajia tai apua joten olin kotona kierteessä sairastavan lapseni kanssa tehden 24h/vrk rästiopintoja lisätehtävien kera ja hoitaen kipeää lasta 3-4h yöunilla.
Nyt toista odottaessa sain taas määräaikaisen pätkän jonka tein loppuun hyperemeesistä kärsien. Poissaoloja tuli töistä vain sairaalassa ja vuodeosastolla olemisen vuoksi koko kesän ja syksyn aikana. Töitä tarjottiin jo ensi vuodelle johon meinaan palata kun vauva on 4kk. Jälleen, olen kuulemani mukaan huono äiti joka tekee töitä eikä hoida lastaan. Minulla ei ole vaihtoehtoja, ei vakipaikkaa jonka turviin palata. Mies jonka tienestit niin pienet ja oma duunini tulee olemaan niin hyväpalkkainen, että isi saa jäädä vauvan kanssa kotiin kun menen mieluusti tienaamaan perheelle jonka ei tarvitse laskea hiluja tai kökkiä kotona katkeroituneina. Ai niin ja työ vuorohommaa. Tuon jälkeen palaan jälleen kouluun ensi syksynä.
Joten asiat ei ole sitä miltä aina näyttää. Kotiäitinä en itseäni pidä enkä myöskään uraäitinä. Molemmilta puolilta olevilta äiteiltä olen saanut kuulla miten huono ihminen olen kun yritän selviytyä, maksaa laskuni, kasvattaa muksua ja käydä töissä. Olen vielä harrastava äiti eli minulla on aktiviteetti, jota ilman en voi voi hyvin. Harrastamaan pääsen kun miehellä ei ole töitä tai viikonloppuna. Meillä ei olisi mahdollista jäädä vuosiksi kotiin joten nyt mennään jo aika monetta vuotta opinto-työ-pakolliset lomat paletilla. Ennenkuin joku urvelo tulee sanomaan niin kyllä, lapsilleni on tilaus ja paikka elämässä. Emme omista rahakasta puolisoa jonka suojin jäädä kotiin mutta en aio tuota aarretta vaihtaakaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä arkesi tuntuu melko ruuhkaiselta. Tässä rumbassa varmasti pienen vaikeata saada tolkkua omasta elämän alustaan. Ymmärrän hyvin että itse pärjäät olethan aikuinen ja tiedät mitä haluat, satsata opintoihin ja työelämään, ja niin olet elämäsi järjestänyt, syyllisyydentunteista huolimatta, koska et voi muulla tavalla elää. Se mikä tyystin puuttui selvityksestäsi oli ajatuksesi ja mahdolliset huolesi siitä miten pienet vauvat selviävät ilman sinun läheisyyttäsi ja apua. Olen todella pahoillani että niinmoni äiti on tilanteessasi jossa ainoa ratkaisu tuntuu olevan lapsen edusta tinkiminen kun todellista apua ja tukea arkeen ei ole saatavilla.Tsemppiä teille.
En ole lukenut viestejä kuin alusta muutaman.
On vähän suhteellista että onko kotiäidin päivät leppoisampia.
itsellä on 5 lastajotka syntyneet 9:n vuoden sisään. Jos vertaan sitä aikaa kun oli 4 alle kouluikäistä ja työtäni niin kyllä töissä on helpompaa (tosin silloin en ollut töissä vaan olin pitkään kotona)
Jos vertaan tämän hetkistä tilannetta että olen nyt vuorotyössä ja nuorin lapsi eskarissa. Kyllä töissä on rankempaa.
Kaikki on vähän suhteellista. Toki jos on yhden lapsen kanssa kotona niin onhan se helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä kai kukaan väittänyt olevansa töissä kotona... Kyse oli siitä onko helpompi olla kotona lasten kanssa vai töissä. Olenpa joskus lukenut keskusteluja, joissa työssä käyvät valittavat miten raskasta on lomalla lasten kanssa. Niin, että eiköhän tilanteet vaihtele työstä, lasten luonteesta, ikäeroista jne johtuen. Töissä helppoa on siksi ettei tarvi olla läsnä koko ajan jollekin. Lisäksi on kiva kun on älyllistä haastetta. Kotona taas on kiva seurata lasten kehitystä ja kasvua. Niin paljon jää näkemättä omasta lapsesta kun käy töissä. Olen molempia kokeillut, hoitaa lapsia kotona ja myöhemmin olin töissä ja lapset tarhassa.
Jos miehen kanssa teen lapsia, jään varmasti kotiäidiksi ainakin joksikin aikaa. Teen raskasta, paskapalkkaista työtä ja myönnän olevani laiskan puoleinen että jaksaisin pieniä lapsia töitten jälkeen hoitaa 24/7, ajatellen myös parisuhdetta ja lasten hyvinvointia. Miehellä iso palkka niin tultas hyvin toimeen.
Aika naurettavaa että joku viitsii väittää että kotiäitinä ois yhtä rankkaa kuin työssäkäyvän äidin elämä. Ellei ole erityislapsia tai isoa katrasta. En siis aliarvioi kotiäitiyttä etteikö siinä ois hommaa, mutta työssäkäyvän täytyy myös ne asiat hoitaa 8 tunnin työpäivän jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 15:05"]
Jos miehen kanssa teen lapsia, jään varmasti kotiäidiksi ainakin joksikin aikaa. Teen raskasta, paskapalkkaista työtä ja myönnän olevani laiskan puoleinen että jaksaisin pieniä lapsia töitten jälkeen hoitaa 24/7, ajatellen myös parisuhdetta ja lasten hyvinvointia. Miehellä iso palkka niin tultas hyvin toimeen.
Aika naurettavaa että joku viitsii väittää että kotiäitinä ois yhtä rankkaa kuin työssäkäyvän äidin elämä. Ellei ole erityislapsia tai isoa katrasta. En siis aliarvioi kotiäitiyttä etteikö siinä ois hommaa, mutta työssäkäyvän täytyy myös ne asiat hoitaa 8 tunnin työpäivän jälkeen.
[/quote]
Se rankkuus pienen lapsen kanssa kotona on laadultaan hyvin erinlaista. Kotiäidin stressi liittyy lapsen jatkuvaan tarvitsevuuteen. Oma aika kortilla, jatkuvasti toisen tarpeille kuulolla, aikuiskontaktit liian usein vähäisiä. Psyykkisesti siis varsin vaativa homma, mutta satsaus usein hyvinkin kannattava sekä taaperon että itsen kannalta.
Huomattavasti helpompi päätös jäädä vuosikausiksi kotiin, jos mies on se, joka tienaa huomattavasti enemmän ja nainen matapallkaisella alalla. Entäs, jos olisi toisin päin, että se nainen on se, joka pääasiassa tuo leivän pöytään? Minä olin kotona lapsen kanssa 9kk ja mies siihen asti, että oli vähän vajaa vuoden. Olisin mennyt mielellään aikaisemminkin töihin, mutta imetin tuohon 9kk asti ja oli helpompaa, että minä jäin kotiin. Ilman säästöjä ei oltaisi täällä pääkaupunkiseudulla pärjätty tuotakaan aikaa. Se on vain helppo huudella ja syyllistää äitejä, jotka laittavat lapset tarhaan, kun mies tienaa hyvin. Minun oli pakko mennä töihin, jotta ei jouduttu vuokrakämppään muuttamaan. Mitään luksuselämää emme elä, siitä ei ole kysymys.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 09:05"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 08:50"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 08:16"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 05:11"]
Musta on ihana olla kotiäiti! Miehen tulot riittävät mukavaan elämiseen. Aamulla usein kömmin takaisin sänkyyn, kun mies on lähtenyt töihin ja lapset kouluun.
Heräilen hitaasti. Käyn koiran kanssa lenkillä. Sekin tarvitsee äidin kotiin. Päivän aikaan vähän järjestelen paikkoja, käyn kaupassa. Jos siivooja on tulossa järkkään vähän perusteellisemmin. Laitan iltaruuan ellei mennä ravintolaan.
Päivän aikana ehdin kuntosalille tai joko jooga- tai pilatestunnille. On aikaa käydä hietojalla, kampaajalla, hoidattamassa kasvoja, käsiä, jalkoja. Tavata kavereita lounaalla. Käyn useintaidenäyttelyissä. Illat on vähän tylsiä, kun perhe on kotona.
Mutta mulla on kyllä upea mies, joka kannustaa ja ymmärtää kotiäitiyden varjopuolet. Nyt lauantaina hän hoiti sekä lounaan että illallisen, kun minä huolehdin lasten harkoista. Lisäksi haki vielä kiireen vilkkaa konjakkipullon, kun mulla alkoi stressin vuoksi sydän läpättää. Eihän tästä hommasta ilman miehen tukea selviäisi. Hoiti myös tiskit, roskat ja imuroinnin ettei mun aina tarvitse.
[/quote]
Tässä irvailee lapseton ihminen tai mies, joka ei lapsiaan koskaan hoida.
[/quote]
Kyseisellä kirjoittajalla lapset ovat kouluikäisiä ja hän on silti päivät kotona.
[/quote]
No ei ole lapsiperhe-elämää nähnytkään. Tuo loppu sen paljastaa, että joku provoilee. Ei kukaan kirjoittaisi noin omasta elämästään.
[/quote]
On kyllä aika ihanaa, kun pidätte tätä provona. Nyt sunnuntaina sain nukkua pidempään. On oikeastaan ainoa aamu viikossa, kun saan nukkua pitkään. Heräsin siihen, kun mies toi kahvit sänkyyn. Kävimme yhdessä ulkoiluttamassa koiran. Lapset heräili omia aikojaan, ottivat aamupalan itse.
Yhdessä kokkaitiin lounas ja nyt köllöttelen täydellä vatsalla. Onks tää mun elämä sitten niin erikoista, että menee provoilun piikkiin. Ei mun mielestä. Ihan tavallista.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 09:16"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 09:05"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 08:50"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 08:16"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 05:11"]
Musta on ihana olla kotiäiti! Miehen tulot riittävät mukavaan elämiseen. Aamulla usein kömmin takaisin sänkyyn, kun mies on lähtenyt töihin ja lapset kouluun.
Heräilen hitaasti. Käyn koiran kanssa lenkillä. Sekin tarvitsee äidin kotiin. Päivän aikaan vähän järjestelen paikkoja, käyn kaupassa. Jos siivooja on tulossa järkkään vähän perusteellisemmin. Laitan iltaruuan ellei mennä ravintolaan.
Päivän aikana ehdin kuntosalille tai joko jooga- tai pilatestunnille. On aikaa käydä hietojalla, kampaajalla, hoidattamassa kasvoja, käsiä, jalkoja. Tavata kavereita lounaalla. Käyn useintaidenäyttelyissä. Illat on vähän tylsiä, kun perhe on kotona.
Mutta mulla on kyllä upea mies, joka kannustaa ja ymmärtää kotiäitiyden varjopuolet. Nyt lauantaina hän hoiti sekä lounaan että illallisen, kun minä huolehdin lasten harkoista. Lisäksi haki vielä kiireen vilkkaa konjakkipullon, kun mulla alkoi stressin vuoksi sydän läpättää. Eihän tästä hommasta ilman miehen tukea selviäisi. Hoiti myös tiskit, roskat ja imuroinnin ettei mun aina tarvitse.
[/quote]
Tässä irvailee lapseton ihminen tai mies, joka ei lapsiaan koskaan hoida.
[/quote]
Kyseisellä kirjoittajalla lapset ovat kouluikäisiä ja hän on silti päivät kotona.
[/quote]
No ei ole lapsiperhe-elämää nähnytkään. Tuo loppu sen paljastaa, että joku provoilee. Ei kukaan kirjoittaisi noin omasta elämästään.
[/quote]
Jokainen äiti tajuaa, ettei voi enää kutsua itseään kotiäidiksi kun lapset ovat päiväkodissa/koulussa. Se lasten kotonaolo on sen kotiäitiyden pointti. :D
[/quote]
No onhan ne lapset kotona koulun jälkeen. Ja loma-aikoina, viikonloppuisin. Ja versinkin jos sairastavat tarvitsevat äidin kotona. Ja koira tarvitsee äitiä myös.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 10:53"]
Okei, mutta sä kysyit vaan sitä, mitä yhteiskunnan varoja perheesi kuluttaa juuri nyt. Siihen vastasin.
Tää on jännä, miten kotiäidit ja varmaan moni muukin näkee tämän yhteiskunnan pyörittämisen jotenkin kuukausiperusteisella kulu/tulorakenteella. Että kun me maksetaan 2500 € kuukaudessa veroja tässä kuussa ja mä saan vaan 300 € ja me ei kuluteta yhtään mitään. Kun tätähän pitää tarkastella aina ihmisen koko elämänkaaren mittaisena asiana.
Olet sosiaalialalla? Kuinka paljon maksoit koulutuksestasi? Saitko opintotukea? Söitkö opiskelijoille aika halpaa ateriaa koskaan? Asumistukea? Nyt olet kotona ja koulutuksesi on yhteiskunnan kannalta tällä hetkellä täysi hukkainvestointi. Käyttekö puistoissa lasten kanssa ja maksatko pääsymaksun? Kun menet pääkaupunkiseudulla ilmaiseksi ratikkaan niiden rattaidesi kanssa, makastko? Et, mutta joku muu maksaa. Päivittäisellä tasolla se sun miehen vero hupenee aika nopsaan.
Ehkä palaat työelämään ja teet vielä upean työuran koulutukseesi panostetun summan eteen, mutta miehesi sairastuu masennukseen, eikä pysty tekemään enää ikinä sitä ilmeisen hyväpalkkaista työtä, josta hän nyt maksaa veroa 2500 €/kk. Saatte yhteiskunnalta varmaan siinä tapauksessa aika paljon tukea, jota sinä et matalapalkkaisella alalla maksa veroina just joka kuukausi yhteiskunnalle takaisin. Lapsesi tulevaisuudessa koulutetaan ilmaiseksi, vaikka kumpikan teistä ei olisi työelämässä ja teidät vanhuksina hoidetaan, vaikka ne kotihoidetut piltit eivät pistäisi tikkua ristiin sen eteen, että vanhemmat makaavat laitoksessa.
tajuatko yhtään tätä yhtälöä?
ja minä kannatan kotihoitoa 2-vuotiaaksi (en tässä yhteiskunnan tilanteessa 3-vuotiaaksi) ilman muuta. Mutta ottaa niin paljon päähän tää "kun mun mies maksaa kuukaudessa niin ja niin paljon veroja, mä voin olla kotona". Voit ja ilman muuta. Mutta jo esimerkiksi naisten koulutuksen kustantaminen kotiäitiyden ollessa se tuleva työnkuva on yhteiskunnalta aivan turhaa ja älytöntä ja se ukko saa maksaa sitä takaisin aika hemmetin monta vuotta ennen kuin ehtii alkaa kustantaa niitä neuvoloita, teiden tallaamista ja mammakahviloita saati lastensa peruskoulutusta.
[/quote]
Anteeksi, luulin tässä keskustelun asiayhteydessä olevan ilmiselvää, että tarkoitin sitä, kuinka juuri se, että nyt hoidan pienet lapsemme kotona tekee minusta ja perheestämme kauhean loisen ja elätin tälle yhteiskunnalle. Näin kun monet kirjoittajat tässä ja useissa muissakin keskusteluissa pauhaavat. Samalla tavallahan me kaikki ihmiset käytämme teitä ja sairaaloita yms. joten minua kiinnosti kuulla, kuinka tämä lasten kotona hoitaminen on niin erityisesti taloudellisesti raskasta yhteiskunnalle. Mutta siihen en ole vielä saanut vastausta.
Ja tähän mainoistamaasi elämänkaari-ajatteluun: jos ajatellaan (haaveillaan), että jään eläkkeelle vaikka 65-vuotiaana, ehdin silti tehdä useita vuosikymmeniä töitä ja maksaa veroja, vaikka olenkin muutaman vuoden kotona pienten lasten hoitajana. Koulutukseni siis valuu muutaman vuoden ajan hukkaan, mutta toisaalta tänä aikana säästän yheiskunnan varoja hoitamalla pikkulapseni itse. Mieskin toki voisi periaatteessa olla kotona, mutta käytännössä se ei ole mahdollista, koska hänellä on niin paljon parempi palkka kuin minulla. Kurjaa sikäli, että nuorena idealistina kouluttauduin vain matalapalkkaiseen sosiaalityöhön, joten työni ei tule koskaan olemaan "tuottavaa" enkä edes kykene suuria veroja maksamaan. Mieheni on koulutettu ulkomailla, joten hän on tuonut henkisen pääomansa valmiina Suomeen.
Olisihan ratkaisu tähän mammoja kalvavaan Kotiäidit-yhteiskunnan-loisina -epäkohtaan sekin, että jokainen perhe huolehtisi lastensa hoidon itse ilman yhteiskunnan pua. Eli ne, jotka haluavat hoidattaa lapsensa päiväkodeissa, rakennuttaisivat tilat siihen itse ja palkkaisivat hoitajat. Ja ne, joilla ei olisi siihen varaa tai halua, hoitaisivat lapsensa itse. Loppuisi tämäkin turha ulina ja ruikutus. Samalla tavallahan voitaisiin tehdä kaikkien julkisten palvelujen suhteen. Ei mulla ole syöpää, miksi siis maksaisin verorahoilla toisten syöpähoidoista. En mä ole vanha tai vammainen, miksi siis kustantaisin hoitokoteja muille. Minäminä ja mun rahat.