En kykene antamaan anteeksi sanoja "ei ihme että sulla ei ole paljoa kavereita"
Yksi sanoja on veljeni avovaimo. Sitä akkaa en voi sietää, enkä haluaisi olla tekemisissä. Se laukoo suustaan mitä typerämpiä töksäytyksiä (on sanonut jotain paljon kamalampaa kuin tuo).
Toinen sanoja on ystäväni joka lausui tuon kun olimme parikymppisiä ja tutustuneet opiskeluaikojen alussa, emme silloin tunteneet toisiamme vielä kovin hyvin kun hän tuon kommentin sanoi. Hänelle en myöskään osaa antaa anteeksi, en vaikka olemme olleet siitä lähtien tekemisissä ja asumme samalla paikkakunnalla.
Ja toisaalta, eikö ihmisen pidä itse tajuta pyytää anteeksi? En tosin varmaan sittenkään antaisi anteeksi.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano takaisin. Vaikkapa "ei ihme että olet noin läski, tuollainen hylje, kun vedät noin paljon herkkuja".
Mitenköhän se ihminen sietäisi tuollaista? Loukkaantuisi varmaan verisesti ja katkaisisi välit. Ja sinunko kuitenkin pitäisi sietää jotain loukkaavia, henkilökohtaisuuksiin meneviä kommentteja?
Samalla mitalla takaisin vaan, ja jos mahdollista, vielä verisemmin loukkaavasti. Oppivatpahan ne ihmiset olemaan.
Ja sitten pääseekin uhriutumaan, kun toinen toteaa olleensa oikeassa ja ettei tuolla käytöksellä tarvitse ihmetellä, miksi niitä kavereita ei ole. Törkeällä käytöksellähän niitä kaverita saa ja mukavan ihmisen maineen, eikös?
Jos sulle sanotaan loukkaavasti, voit aivan hyvin sanoa takaisin loukkaavasti. Käänteispsykologinen keino saada ihminen tajua
AP ei selvästikään ymmärtänyt vaan itkee nyt täällä sitä.
Kertoisitko myös ne syyt miksi heidän mielestään sinulla on vähän kavereita. Muuten ei voi tietää oliko sinulla syytä loukkaantua.
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut olette voineet antaa anteeksi tuollaisia sanoja? Tai joitain muita loukkaavia sanoja?
Kuulostat nimenomaan ihmiseltä, jolla ei ole kavereita. Ja joka vie hengitysilman huoneesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä siihen on syynsä miksi useampi ihminen on sanonut ap:lle niin? Pitäisi myös tietää missä yhteydessä joku on sanonut noin.
Voisin hyvinkin antaa anteeksi. Jos minulle sanottaisiin tuolla tavalla, niin kyllä pohdiskelisin pitkään, että miksi joku kokee minut niin hankalana tai epämiellyttävänä ihmisenä, että näkee sen syyksi kaverittomuudelleni.
Aloituksen perusteella ap vaikuttaa kyllä sen verran ikävältä ja aggressiiviselta tyypiltä, että en minäkään haluaisi olla hänen kaverinsa.
Minuakin on haukuttu vaikka miksi, ja suurin osa näistä on asioita, jotka eivät ole totta. Ihmiset eivät ymmärrä tai arvosta erilaisuutta, eikä ojankaivaja-juntti ymmärrä jonkun matemaattisen kaavan tai taideteoksen hienoutta, jos edes huomaa sellaista. Siksi onkin parempi, että on pääasiassa tekemisissä itsensä kaltaisten kanssa ja antaa erilaisten olla, tuomi
Onhan se nyt kertakaikkisen kauheaa että veljet eivät valitse vaimojaan sillä perusteella että niiden siskot ja sukulaiset tykkäisivät. Ja duunaritkin ovat kauheita juntteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa läpällä heitetyltä jutulta, jonka sinä olet kuitenkin ottanut tosissasi. Joskus tutut keskenään kiusoittelevat toisiaan, ja se on ennemmin rakkaudenosoitus kuin mitään negaa. Jotkut ihmiset ei kuitenkaan tajua tätä, esim autismista johtuen, minkä vuoksi sattuu väärinkäsityksiä. Millainen oli äänensävy?
Ei pidä paikkaansa. Todellakaan ystävät eivät hauku toisiaan. Ainakaan normaalit ihmiset. Tuo on äärimmäisen loukkaavasti sanottu, eikä selity muulla, kuin sanojan törppöydellä.
Ei se ole haukkumista jos se on roastaamista! Ei siinä tarkoiteta kirjaimellisesti mitä sanotaan, vaan se on vitsi. Etkö oikeasti ole koskaan törmännyt sellaiseen leikkimieliseen kiusoitteluun kavereiden kesken?
Voin hyvin esim kuvitella tilanteen, jossa kerron kaljalla kaverilleni vaikka sanoneeni jotain todella tyhmää ajatuksissani jossain työkokouksessa, ja sitten sille kaverin kanssa nauretaan, ja hän vaikka heittää siihen, että ei ihmekään ettei sulla ole kavereita. Se on vitsi!!!
Minulle oma äitini sanoi samat sanat
Tais tokasta ihan asiaa.. Ehkä syytä katsoa sinne peiliin kunnolla..
Miksi kommentoitte vanhaa juttua?
Vierailija kirjoitti:
Mun tekisi mieli sanoa yhdelle kaverille samoin, mutta en näe siinä hyötyä. Hän sabotoi jokaisen ihmissuhteensa jossain vaiheessa. Miessuhteet kaatuu siihen, että hylkäämisen pelossaan muuttuu pelottavan vaativaksi kyttääjäksi. Ystävyyssuhteet siihen, että jossain vaiheessa alkaa loukkaantuminen kaikesta. Ja hautoo nimenomaan jopa vuosikausia yksityisiä lauseita sisällään, kääntää sanomiset mahdollisimman negatiiviseksi päänsä sisällä ja myrkyttyy niistä, sitten saattaa räjähtää tyhjästä. Todella raskasta varoa hänen seurassaan jokaista sanaa.
Käy terapiassa kyllä, joten siellä toivottavasti käsittelevät asiaa ja pääsevät ehkä eteenpäinkin. Mutta itse olen joutunut ottamaan etäisyyttä, kun en yhtään turhaa draamaa elämässä nyt kykene kantamaan.
Mielestäni toimit fiksusti ottaessasi etäisyyttä sen sijaan, että kaataisit turhautumisesi kaverin niskaan. Turhautumisesi on oikeutettua ja tervettä mutta kuten sanoit, suoraan sanomisesta ei tässä tapauksessa vaikuttaisi olevan hyötyä. Kaverisi vaikuttaa epävakaalta, epäkypsältä ja ehkä traumatisoituneelta, eivätkä hänenlaisensa ihmiset yleensä "kuule" sitä, jos heidän käytöksensä ottaa puheeksi hienotunteisesti ja asiallisesti. Suoraan sanominen taas menee helposti tarpeettoman ilkeyden puolelle. Teet siis aivan oikein siinä, että pidät huolta omasta jaksamisestasi etkä ota kaverin draamaa kantaaksesi. Kaverisi terapiaprosessinkin kannalta on varmasti hyödyllistä, jos ulkopuoliset eivät millään tavalla sotkeennu hänen draamoihinsa. Muuten hän ei koskaan opi käsittelemään tunteitaan ja impulssejaan itsenäisesti, jos hän tottuu siihen, että kaveripiirissä on aina joku kaatopaikka, jolle kipata kaikki loukkaantumiset ja muut angstit.
Vierailija kirjoitti:
Minulle oma äitini sanoi samat sanat
Äitisi on röyhkeä narsistinen paska, sellaiset nyt haluavat lyödä vihaamiaan ihmisiä eli vääränlaisia perheenjäseniä. Sellaisilla äideillä ei ole rakastavia perheenjäseniä, mutta ehkä jotkut tyhjänpäiväiset "kaverit" ja se mitä niille esitetään merkitseekin enemmän.
Mun tekisi mieli sanoa yhdelle kaverille samoin, mutta en näe siinä hyötyä. Hän sabotoi jokaisen ihmissuhteensa jossain vaiheessa. Miessuhteet kaatuu siihen, että hylkäämisen pelossaan muuttuu pelottavan vaativaksi kyttääjäksi. Ystävyyssuhteet siihen, että jossain vaiheessa alkaa loukkaantuminen kaikesta. Ja hautoo nimenomaan jopa vuosikausia yksityisiä lauseita sisällään, kääntää sanomiset mahdollisimman negatiiviseksi päänsä sisällä ja myrkyttyy niistä, sitten saattaa räjähtää tyhjästä. Todella raskasta varoa hänen seurassaan jokaista sanaa.
Käy terapiassa kyllä, joten siellä toivottavasti käsittelevät asiaa ja pääsevät ehkä eteenpäinkin. Mutta itse olen joutunut ottamaan etäisyyttä, kun en yhtään turhaa draamaa elämässä nyt kykene kantamaan.