En kykene antamaan anteeksi sanoja "ei ihme että sulla ei ole paljoa kavereita"
Yksi sanoja on veljeni avovaimo. Sitä akkaa en voi sietää, enkä haluaisi olla tekemisissä. Se laukoo suustaan mitä typerämpiä töksäytyksiä (on sanonut jotain paljon kamalampaa kuin tuo).
Toinen sanoja on ystäväni joka lausui tuon kun olimme parikymppisiä ja tutustuneet opiskeluaikojen alussa, emme silloin tunteneet toisiamme vielä kovin hyvin kun hän tuon kommentin sanoi. Hänelle en myöskään osaa antaa anteeksi, en vaikka olemme olleet siitä lähtien tekemisissä ja asumme samalla paikkakunnalla.
Ja toisaalta, eikö ihmisen pidä itse tajuta pyytää anteeksi? En tosin varmaan sittenkään antaisi anteeksi.
Kommentit (71)
Oletko ajatellut sitä, että kenties sanoja olikin oikeassa?
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut sitä, että kenties sanoja olikin oikeassa?
Ei tällaisessa asiassa mielestäni kukaan voi olla oikeassa, ja toisaalta mitä väliä sillä on? En minäkään niille ole alkanut aukoa päätäni jostain minkä katsoisin heissä ns. negatiiviseksi asiaksi. Olisi tietysti pitänyt, mutta sitä ei aina heti osaa sanoa takaisin. Inhottavaa miten ihmiset voivat sanoa noin loukkaavia sanoja ja vielä ihmiselle, jolla on ollut muutenkin vaikeaa. Lyödään lyötyä, en voi käsittää ihmisten julmuutta.
Ap
Minulle on myös sanottu vaikka mitä, tosi kurjiakin juttuja mutta on kyllä hyviäkin.
Minunkaan ei ole helppoa antaa anteeksi. Kukaan ei saisi sanoa toiselle noin ikävästi, se on väärin. Tuollainen kaverimäärien mittaileminen on aika epäkypsää, ei se kerro mitään ihmisestä, tuosta puhujasta korkeintaan. Kaikki eivät edes halua paljoa kavereita.
Yritän ajatella niin päin, että olen niin arvokas, haluan jatkaa elämääni vapaana katkeruudesta ja päästää irti. Mutta vaikeaa se on! Joku on sanonut hienosti, että jos ei anna anteeksi, voi jäädä katkeruuden vangiksi ja ikäänkuin kiinni tuohon loukkaajaan ja siihen toksiseen ilmapiiriin, jonka hän tahallisesti tai tahattomasti luo.
Olen myös mahdollisimman vähän tekemisissä loukkaavien ja töksäyttelevien ihmisten kanssa, mutta aina se ei ole mahdollista. Tsemppiä, ap!
Totuus joskus sattuu. Jaxuhaleja<3
Yleensä katkeruuteen ei kannata jäädä hieroutumaan. Itselleen sika kiusaa tekee, kun kaukalonsa rikkoo, sanoi vanha kansa.
Olen ajatellut eräästä ihmisestä noin. Ääneen en kuitenkaan sanoisi koska siitä ei olisi mitään hyötyä. Hän ei itse näe itsessään mitään vikaa. Muissa on aina se ongelma.
Millaisessa tilanteessa he sanoivat noin sinulle?
Kuulostaa tunnekylmän persoonallisuushäiriöisen heitolta. Tuollaisen sanomisella ei ole mitään muuta merkitystä kuin satuttaa. Sinulla taitaa olla vähän haasteita itsetunnon kanssa ja vaikuttaa siltä että hänkin sen tietää. Ihan suoraan sanottuna lyö lyötyä.
Tuohon on yksi neuvo. Jätä asia ihan omaan arvoonsa ja tee töitä sen eteen että pystyt arvostamaan itseäsi. Ei varmasti helppoa, mutta auttaa. Ja muista että ystävien määrä ei ole mikään ihmisarvon mittari.
Entä jos vanhempi sanoo noin pienelle lapselle?
Kun tiedostat ettei kaikista tarvitse tykätä, lakkaat ehkä välittämästä turhista puheista. Onko heillä oikeasti valtaa elämääsi, vai vain mieleesi?
Minä joka olen varsinainen superystävystyjä ja osaan lähestyä kaikkia en koe itseäni sen takia yhtään paremmaksi ihmiseksi, olen vain jossain asiassa taitavampi kuin joku muu ja se on täysin opittavissa oleva taito.
Sano takaisin. Vaikkapa "ei ihme että olet noin läski, tuollainen hylje, kun vedät noin paljon herkkuja".
Mitenköhän se ihminen sietäisi tuollaista? Loukkaantuisi varmaan verisesti ja katkaisisi välit. Ja sinunko kuitenkin pitäisi sietää jotain loukkaavia, henkilökohtaisuuksiin meneviä kommentteja?
Samalla mitalla takaisin vaan, ja jos mahdollista, vielä verisemmin loukkaavasti. Oppivatpahan ne ihmiset olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tunnekylmän persoonallisuushäiriöisen heitolta. Tuollaisen sanomisella ei ole mitään muuta merkitystä kuin satuttaa. Sinulla taitaa olla vähän haasteita itsetunnon kanssa ja vaikuttaa siltä että hänkin sen tietää. Ihan suoraan sanottuna lyö lyötyä.
Tuohon on yksi neuvo. Jätä asia ihan omaan arvoonsa ja tee töitä sen eteen että pystyt arvostamaan itseäsi. Ei varmasti helppoa, mutta auttaa. Ja muista että ystävien määrä ei ole mikään ihmisarvon mittari.
Tuosta puuttuu nyt täysin sen toisen osapuolen näkemys asiasta. Emme myöskään tiedä mitä on puhuttu, mitä on tapahtunut, mitkä ovat syyt siihen että anomisiin on menty puolin ja toisin.
Yhden osapuolen tuomitseminen sen perusteella mitä joku kertoo asiaa yhtään sen paremmin tuntematta on kyllä melkoisen tyhmää. Ei ole yhden syy kun kaksi riitelee.
Tässä kun lukee ap:n kirjoituksia, ei voi olla ajattelematta, että ehkä sanomisissa oli jotain perää.
Vierailija kirjoitti:
Sano takaisin. Vaikkapa "ei ihme että olet noin läski, tuollainen hylje, kun vedät noin paljon herkkuja".
Mitenköhän se ihminen sietäisi tuollaista? Loukkaantuisi varmaan verisesti ja katkaisisi välit. Ja sinunko kuitenkin pitäisi sietää jotain loukkaavia, henkilökohtaisuuksiin meneviä kommentteja?
Samalla mitalla takaisin vaan, ja jos mahdollista, vielä verisemmin loukkaavasti. Oppivatpahan ne ihmiset olemaan.
Ja sitten pääseekin uhriutumaan, kun toinen toteaa olleensa oikeassa ja ettei tuolla käytöksellä tarvitse ihmetellä, miksi niitä kavereita ei ole. Törkeällä käytöksellähän niitä kaverita saa ja mukavan ihmisen maineen, eikös?
Vierailija kirjoitti:
Tässä kun lukee ap:n kirjoituksia, ei voi olla ajattelematta, että ehkä sanomisissa oli jotain perää.
Ja mitenkäs tuon perustelet?
Olin tulossa tuohon samaan mitä joku mainitsi: Ei kukaan tule laukomaan tuollaisia ilman, että sitä on edeltänyt jotain sellaista, joka on kirvoittanut nuo sanat.
Miksi sinun pitäisi antaa anteeksi? Tuskin nuo sanojat kaipaavat ap:n anteeksiantoa.
Miten te muut olette voineet antaa anteeksi tuollaisia sanoja? Tai joitain muita loukkaavia sanoja?