PERHE Neljän lapsen äiti Susanna, 38, ei pidä negatiivisesta puheesta lapsiperhe-elämästä: ”Meillä ei ole ollut ikinä raskasta arkea”...

Kaffepulla kirjoitti:

Vaikuttaa reippaalta ja positiiviselta ihmiseltä. Ja sellaiselta, joka oikeasti välittää perheestään ja arvostaa perhe-elämää. Ihanaa kuulla tällaistakin vaihteeksi.

Mulle taas tuli fiilis, että on suorittaja. Koko ajan pitää tehdä ja olla jotain, ei oikein osaa sitten pysähtyä ja nauttia siitä hitaasta arjesta.

Susanna voisi kommentoida perhe-elämän helppoutta, kun oikeasti osallistuisi siihen. Näyttää somen perusteella vahvasti siltä, että mies hoitaa suurimman osan arjen raskuudesta ja Susanna huitelee erinäisissä harrastuksissa. Kyllä minäkin voisin lähteä vauvan kanssa viikoksi minne vain, mutta jos ottaisi ne kaikki neljä lasta sinne erämaahan mukaan niin… ei varmast hymyilisi noin keveästi.

En itse näe sitä mitenkään erityisen ihmeellisenä saavutuksena että viimeisillään raskaana hiihdetään satoja kilometrejä sekä käydään juoksukisoissa. Koen että vauvan odotus sekä itse vauva-aika pitäisi ottaa rennosti ja pientä liikuntaa harrastan. Keskittyen siihen vauvaan ja palautumiseen. Ihan järkyttävää vauvan kanssa polkea aivan täysiä 75km lenkkejä , imettäen välillä.. ei varmasti ole mukavaa vauvalle sekä aivan edesvastuuttomasti vaarallista. Äidillä sentään on kypärä, mutta entä vauvalla?

Ja kyllä. Minulla on kaksi lasta ja urheilen ja patikoin paljon, joten koen että voin ottaa edes vähän kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en täysin ymmärrä näitä positiivisuudesta paasaavia…

Miksi se pitää tehdä negaation kautta ja haukkumalla kaikki muut?

Oikeasti positiiviset ihmiset on sellaisia kuin esim Kiti Kokkonen jonka tekemisistä tulee hyvä ja rento fiilis muillekin.

Sitten on nää superhiihtäjät ja saara-aallot jotka positiivisuuksissaan oksentavat oman pahan olonsa muiden päälle.

Ahaa, eli nyt tekaisit jo pikaisen diagnoosinkin Susannasta ja tulit siihen tulokseen, että oikeasti hän voikin todella pahoin, koska sanoo, että voi todella hyvin. Hän ikään kuin siis "oksentaa" tämän pahan olonsa meidän päällemme kertomalla hyvästä olostaan....Mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, mäkin olisin mielelläni telttaretkeillyt viikon vauvan kanssa mutta kun mulla oli ne neljä muutakin hoidettavaa kotona.

Kuka niitä olis hoitanut? Vai olisko ne 2-5 vuotiaat pärjänny sen aikaa päivät yksin eikä olis ikävöinyt äitiäänkään. Hitto kun ei tullut tuo vaihtoehto mieleen.

Itsekkyys kunniaan...

Voi harmi, isättömiä lapsia peräti viisi kappaletta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aina jotenkin surullista, kun äidit haukkuu sellaisia äitejä, jotka elävät elämäänsä vähän toisella tapaa.

”LAPSIPERHE-ELÄMÄÄ kuvaillaan usein raskaaksi ja vaikeaksi. Ajatellaan, että silloin ei pääse yhtään mihinkään. Höpö höpö, äitiysloma on kulta-aikaa. Koskaan muulloin ei ole ole niin paljon aikaa olla ulkona ja harrastaa täysin siemauksin.”

” – Meillä ei ole ollut ikinä raskasta lapsiperhearkea, vaan mukavaa eloa. Minulla on aina meneillään paras elämänvaihe.”

Höpö höpö, äitiysloma voi olla elämän raskainta aikaa toisille. Koskaan muulloin ei ehkä vietä niin paljon aikaa kotona, sairaalassa, hoitamassa, siivoamassa ja virastoissa. Sisätiloissa tai sängyssä maaten. Epätietoisena, väsyneenä, kipuilevana tai surullisena.

Ajatellaan, että kaikkien äitien kulta-aikaelämä on vain asenteesta kiinni.

Mun kuopuksella oli pienenä refluksi ja astma.

Koskaan en oo kököttänyt kotona niin paljon kuin silloin. Onneksi on iso talo ja tehtiin alas temppuhuone. Astmalasta ei välillä saanut vietyä ulos päiväkausiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en täysin ymmärrä näitä positiivisuudesta paasaavia…

Miksi se pitää tehdä negaation kautta ja haukkumalla kaikki muut?

Oikeasti positiiviset ihmiset on sellaisia kuin esim Kiti Kokkonen jonka tekemisistä tulee hyvä ja rento fiilis muillekin.

Sitten on nää superhiihtäjät ja saara-aallot jotka positiivisuuksissaan oksentavat oman pahan olonsa muiden päälle.

Ahaa, eli nyt tekaisit jo pikaisen diagnoosinkin Susannasta ja tulit siihen tulokseen, että oikeasti hän voikin todella pahoin, koska sanoo, että voi todella hyvin. Hän ikään kuin siis "oksentaa" tämän pahan olonsa meidän päällemme kertomalla hyvästä olostaan....Mielenkiintoista.

Niinhän hänkin diagnosoi kaikki muut. Ja hampaat irvessä harmaankelmeenä paasaa omaa erinomaisuuttaan.

Jos osat olis toisinpäin ja paljon urheileva olisikin lasten isä, niin se olisi normaalia, hyväksyttyä, ihailtavaa. Hänen vaimonsa jäisi kotiin lasten kanssa kun isi olisi viikon poissa - no totta kai!

ihan vaan siihen että lähtee vaeltamaan eikä apua ole paikalla...  yksin kotona vauvan tai pienen lapsen  kanssa ollessakin voi saada sairauskohtauksen ja kuolla vaikka sydäninfarktiin tai  aivoverenvuotoon sillä aikaa kun ukkokulta on töissä. 

Todennäköisyys saada joku kohtaus tunturilla tai kotona on nuorella ihmisellä tilastollisesti onneksi aikalailla pieni.

Kyllä oli tyhmä juttu. Kaikille ihmisille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, ikävääkin. Tuossa perheessä moiset varmaan lakaistaan maton alle ja kulissit pidetään pystyssä. Uskon kyllä hyvän näkemiseen ja hyvään keskittymiseen, mutta hankalatkin asiat pitää kohdata ja niiden olemassaolo myöntää. Todella lapsellista antaa ymmärtää, ettei koskaan ole mitään vaikeuksia.

Olisko nyt niin, että kun tietää elävänsä itsekkäästi, tuntee tarvetta painaa alas lapsilleen omistautuvia äitejä jotka eivät jätä lapsiaan hoitoon ja ikävöimään äitiään viikon telttaretken takia. Voihan olla että oma mies ihailee lapsille omistautuvia äitejä.

En tiedä, tulee tämäkin vaihtoehto mieleen.

Vierailija kirjoitti:

ihan vaan siihen että lähtee vaeltamaan eikä apua ole paikalla...  yksin kotona vauvan tai pienen lapsen  kanssa ollessakin voi saada sairauskohtauksen ja kuolla vaikka sydäninfarktiin tai  aivoverenvuotoon sillä aikaa kun ukkokulta on töissä. 

Todennäköisyys saada joku kohtaus tunturilla tai kotona on nuorella ihmisellä tilastollisesti onneksi aikalailla pieni.

Kotiin saa avun nopeammin.

Meilläkään ei tartte kun painaa hälytyslaitteeseen liittyvää namiskaa niin apu tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

UKK:ssa käyneenä ja kantoliinaa käyttäneenä pari huomiota. Väkeä toki on UKK:ssa, mutta enimmäkseen autiotupien ympäristössä, välimatkat mennään aika yksin. Jos tupien välillä olisi jotakin sattunut, apua olisi voinut joutua odottamaan tuntikausia. Puhelin lakkaa kuulumasta hyvin pian Kiilopään jälkeen ja toimii vain huipuilla, jotka taas ovat "virallisten" reittien ulkopuolella. Polut ovat paikoitellen kivikkoisia, ja vaikka sauvat ovat apuna, kantoliinassa olevan vauvan takaa on hieman hankala nähdä eteensä. Instagramin kuvista päätellen Susanna on käynyt Sokostilla, joten sitä ennen on Luirojärvellä joen ylitys. Joessa on vettä reilusti yli polveen, ellei nyt kuiva kesä ole laskenut vedenpintaa. Sokostilla taas on aikamoista kivikkoa. Olisi mielenkiintoista kuulla, millainen oli Susanna turvallisuussuunnitelma, joka somen mukaan oli olemassa. Itse en olisi uskaltanut lähteä.

Jatkan vielä vaelluksen näkökulmasta. Jossakin Susanna sanoi huuhdelleensa vaippaharsoja tunturipuroissa. Toivottavasti tämä oli toimittajan sanoja. Tunturipuroista kun nimittäin moni ottaa juomavetensä Lapissa vaeltaessaan. Siinä jos on vauvankin kakkavaipat huljuteltu, niin ei mahda vatsa tykätä. Eihän ruokailuastioitakaan saa huuhdella juoksevassa vedessä tai rantavedessä vaan astiat huuhdotaan aina kuivalle maalle.

Juttua lukematta ja Susannaa tuntematta olen melkoisen varma että kukaan ei käytä harsovaippoja vaelluksella.

Meillä kuten lukemattomilla muillakin harsovaipat toimivat ainoastaan puklurätteinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihan vaan siihen että lähtee vaeltamaan eikä apua ole paikalla...  yksin kotona vauvan tai pienen lapsen  kanssa ollessakin voi saada sairauskohtauksen ja kuolla vaikka sydäninfarktiin tai  aivoverenvuotoon sillä aikaa kun ukkokulta on töissä. 

Todennäköisyys saada joku kohtaus tunturilla tai kotona on nuorella ihmisellä tilastollisesti onneksi aikalailla pieni.

Kotiin saa avun nopeammin.

Meilläkään ei tartte kun painaa hälytyslaitteeseen liittyvää namiskaa niin apu tulee.

Tajuton ei painele namiskoita.

3000 km hiihtoa vuodessa talviaikaan tarkoittaa todennäköisesti 10-20 km hiihtoja arkisin, viikonloppuisin ja vapaalla enemmän, ehkä 50 km luokkaa. Ei siinä kaikki aika mene ja varmaan se muukin perhe on joskus otettu ladulle mukaan. Toiset mammat käy salilla tai lenkittää koiraa 2-3 kertaa päivässä. Miten se nyt niin käsittämätöntä voi olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihan vaan siihen että lähtee vaeltamaan eikä apua ole paikalla...  yksin kotona vauvan tai pienen lapsen  kanssa ollessakin voi saada sairauskohtauksen ja kuolla vaikka sydäninfarktiin tai  aivoverenvuotoon sillä aikaa kun ukkokulta on töissä. 

Todennäköisyys saada joku kohtaus tunturilla tai kotona on nuorella ihmisellä tilastollisesti onneksi aikalailla pieni.

Kotiin saa avun nopeammin.

Meilläkään ei tartte kun painaa hälytyslaitteeseen liittyvää namiskaa niin apu tulee.

Tajuton ei painele namiskoita.

Sydänkohtauksessa tai aivoinfarktissa (jotka mainitsit) ei lähde taju noin nopeastiz

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, mäkin olisin mielelläni telttaretkeillyt viikon vauvan kanssa mutta kun mulla oli ne neljä muutakin hoidettavaa kotona.

Kuka niitä olis hoitanut? Vai olisko ne 2-5 vuotiaat pärjänny sen aikaa päivät yksin eikä olis ikävöinyt äitiäänkään. Hitto kun ei tullut tuo vaihtoehto mieleen.

Itsekkyys kunniaan...

Voi harmi, isättömiä lapsia peräti viisi kappaletta.

Vai olisko isä päivät töissä ja äiti huolehtisi lapsista kun kerta vauvakin kotona. Eivät ehkä ole tajunneet että isä vois jäädä himaan työttömäksi tai voisivat pitää neljä isompaa päivät päiväkodissa. Niin äiti pääsisi telttailemaan vauvan kanssa ja elämä olisi helppoa. Mitä nyt yhteiskunnalle vähän (paljon) lisää kustannuksia.

Vierailija kirjoitti:

Olisko nyt niin, että kun tietää elävänsä itsekkäästi, tuntee tarvetta painaa alas lapsilleen omistautuvia äitejä jotka eivät jätä lapsiaan hoitoon ja ikävöimään äitiään viikon telttaretken takia. Voihan olla että oma mies ihailee lapsille omistautuvia äitejä.

En tiedä, tulee tämäkin vaihtoehto mieleen.

Siis eikö äiti saa enää lähteä viikoksi pois kotoa (ja ottaa yhden lapsista mukaansa)? Missä tämä on päätetty? Milloin siitä tuli narsismin yksi oire? Mikä ihmeen hätä niillä toisilla lapsilla oli siellä isänsä kanssa? Miksei se äiti olisi vaikka sen isänkin kanssa voineet lähteä viikoksi johonkin ja jättää ne lapset (apua) vaikka mummolaan? Oletteko te todella omien lastenne kanssa 24/7? Ai niin, ette ole, koska teidän lapset on tarhassa ja iltapäiväkerhossa ja ohjatuissa harrastuksissa kaiket päivät. No, ehkä se on hyväkin, saavat vähän vapaata marttyyriäidistään, jolla on niiiin raskasta, kun esikoisella oli refluksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihan vaan siihen että lähtee vaeltamaan eikä apua ole paikalla...  yksin kotona vauvan tai pienen lapsen  kanssa ollessakin voi saada sairauskohtauksen ja kuolla vaikka sydäninfarktiin tai  aivoverenvuotoon sillä aikaa kun ukkokulta on töissä. 

Todennäköisyys saada joku kohtaus tunturilla tai kotona on nuorella ihmisellä tilastollisesti onneksi aikalailla pieni.

Kotiin saa avun nopeammin.

Meilläkään ei tartte kun painaa hälytyslaitteeseen liittyvää namiskaa niin apu tulee.

Tajuton ei painele namiskoita.

Sydänkohtauksessa tai aivoinfarktissa (jotka mainitsit) ei lähde taju noin nopeastiz

Sukulaiseni kuoli vasta sydänkohtaukseen ja hän tosiaan lyhyesti maahan ennalta arvaamatta. Toinen tuttava oli saanut aivoinfarktin eikä ollut moksiskaan, ei millään meinannut uskoa, että hänen kasvonsa olivat halvaantuneet toispuolisesti kun tapasimme häntä. Onneksi kyseessä oli lievä infarkti, jonka jälkeen sai verenohennuslääkkeet, mutta vaikka oli ihan kotonaan pk-seudulla, ei olisi tajunnut mitään namiskoita painella... eri

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, mäkin olisin mielelläni telttaretkeillyt viikon vauvan kanssa mutta kun mulla oli ne neljä muutakin hoidettavaa kotona.

Kuka niitä olis hoitanut? Vai olisko ne 2-5 vuotiaat pärjänny sen aikaa päivät yksin eikä olis ikävöinyt äitiäänkään. Hitto kun ei tullut tuo vaihtoehto mieleen.

Itsekkyys kunniaan...

Siis viidessä vuodessa olet vääntänyt viisi isätöntä penskaa???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

UKK:ssa käyneenä ja kantoliinaa käyttäneenä pari huomiota. Väkeä toki on UKK:ssa, mutta enimmäkseen autiotupien ympäristössä, välimatkat mennään aika yksin. Jos tupien välillä olisi jotakin sattunut, apua olisi voinut joutua odottamaan tuntikausia. Puhelin lakkaa kuulumasta hyvin pian Kiilopään jälkeen ja toimii vain huipuilla, jotka taas ovat "virallisten" reittien ulkopuolella. Polut ovat paikoitellen kivikkoisia, ja vaikka sauvat ovat apuna, kantoliinassa olevan vauvan takaa on hieman hankala nähdä eteensä. Instagramin kuvista päätellen Susanna on käynyt Sokostilla, joten sitä ennen on Luirojärvellä joen ylitys. Joessa on vettä reilusti yli polveen, ellei nyt kuiva kesä ole laskenut vedenpintaa. Sokostilla taas on aikamoista kivikkoa. Olisi mielenkiintoista kuulla, millainen oli Susanna turvallisuussuunnitelma, joka somen mukaan oli olemassa. Itse en olisi uskaltanut lähteä.

Jatkan vielä vaelluksen näkökulmasta. Jossakin Susanna sanoi huuhdelleensa vaippaharsoja tunturipuroissa. Toivottavasti tämä oli toimittajan sanoja. Tunturipuroista kun nimittäin moni ottaa juomavetensä Lapissa vaeltaessaan. Siinä jos on vauvankin kakkavaipat huljuteltu, niin ei mahda vatsa tykätä. Eihän ruokailuastioitakaan saa huuhdella juoksevassa vedessä tai rantavedessä vaan astiat huuhdotaan aina kuivalle maalle.

Juttua lukematta ja Susannaa tuntematta olen melkoisen varma että kukaan ei käytä harsovaippoja vaelluksella.

Tämä kävi ilmi joko instasta, iltsikan jutusta tai fbn vaelluspalstalta, en muista mistä. Kertikset oli käytössä, mutta vaippoja säästääkseen käytti harsoja niin että vauva oli ilman vaippaa harson päällä ja teki tarpeensa siihen.