Lue keskustelun säännöt.
pitäisikö kertoa lapselle bio-isästä?
11.10.2014 |
Olen miettinyt että miten/milloin kertoisin lapselle hänen biologisesta isästään. Lapsi on nyt 4v, eikä siis tiedä koko ihmisen olemassaolosta laisinkaan. Oikea isä on narkomaani ja rikollinen, nähnyt lapsen vauvana. Nyt isä on päässyt vankilasta ja hakee tapaamisia. Lapsi pitää uutta miestäni isänään (ollut kuvioissa siitä asti kun lapsi oli pieni). En tiedä saako oikea isä tapaamisia, mutta lapsi järkyttyy varmasti. Miten tällaista voi kertoa?
Kommentit (34)
En käsitä miksi sun on alunperinkään pitänyt salata se kuka on oikea isä? Salaisuudet satuttaa monesti enemmän kuin itse totuus. Kannattaa mun mielestä kertoa mahdollisimman pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäisikö kertoa lapselle bio-oilista?
En ole salannut, en vain ole oikein tiennyt mitä pitäisi sanoa, kun ei isää ole edes nähnyt. Kerroin lapselle, en tiedä ymmärtikö edes, ei vaikkutanut kiinnostuneelta. Ap
Tietääkö nykyinen miehesi vankila-narkkari exästäsi?
Pelkäätkö että on vaaraksi teille?
Ja lapsesi on liian pieni ymmärtämään, joten en vielä kertoisi. M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheneuvolasta saat näihini vaikeisiin vanhemmuuden kysymyksiin asiantuntevia neuvoja. Hae sieltä tukea ja tsemppiä teille kaikille!
meillä on melkein sama tilanne, ihan hämmästyin kun luin ton sun kirjotuksen! meillä lapsikin samanikänen. Oon kylläkin puhunu pariin otteeseen bioisästä mutta lapsi ei muista, ei tiedä, ei tunne ja ei tunnu ymmärtävän. Eikä ole oma-aloitteisesti kysellytkään mitään. Väkisinkö sille pitäs alkaa tuputtaa tietoa siitä, jos lapsi on noin pieni? En ymmärrä näitä kommentteja. Huomaa ettei teillä joko ole lapsia tai teillä on yhdessä oleva perhe. Meillä bioisin on pitäny 1,5v tulla tapaamaan lasta, ei oo näkyny vieläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäisikö kertoa lapselle bio-luvilista?
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 18:23"]meillä on melkein sama tilanne, ihan hämmästyin kun luin ton sun kirjotuksen! meillä lapsikin samanikänen. Oon kylläkin puhunu pariin otteeseen bioisästä mutta lapsi ei muista, ei tiedä, ei tunne ja ei tunnu ymmärtävän. Eikä ole oma-aloitteisesti kysellytkään mitään. Väkisinkö sille pitäs alkaa tuputtaa tietoa siitä, jos lapsi on noin pieni? En ymmärrä näitä kommentteja. Huomaa ettei teillä joko ole lapsia tai teillä on yhdessä oleva perhe. Meillä bioisin on pitäny 1,5v tulla tapaamaan lasta, ei oo näkyny vieläkään.
[/quote]
hyvä että edes joku ymmärtää :) nämä on vaikeita asioita. Tosiaan kerroin lapselle vain siis että hänellä on toinenkin isi, mutta että hän on sairas eikä kykene huolehtimaan itsestään, että siksi ei ole lapsi häntä tavannut. Vaikeita asioita. Lapsi kun yleensä mieltää vielä niin, että hänessä olisi vikaa kun ei halua tavata :/ onneksi lapsi otti asian hyvin, hän tosin sanoi että ei halua nähdä tätä oikeaa isää. Pelkäsi myös että menettää isäpuolensa. Sanoin tietysti että ei sellaista tapahdu. Voimia sinullekkin, ei ole helppoa meillä! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt koko elämäni ilman isää. En voi tietää, olisinko elämääni tyytyväisempi, jos isäni henkilöllisyys olisi kerrottu minulle jo ihan pienenä. Olen aika katkera siitä, että koko asia pimitettiin minulta aivan liian pitkään. Menetin täysin mahdollisuuden tutustua kymmeniin sukulaisiin.
Omien kokemusteni perusteella sanoisin, että älkää nyt ainakaan pimittäkö sitä tietoa enempää ja uskotelko, että se kasvatti-isä on oikea isä. Kyllä kunnioitus vanhempaa kohtaan kärsii, jos tajuaa tulleensa huijatuksi. Lapsihan ei välttämättä kerro, mitä ajattelee oikeasti, kun pyrkii miellyttämään vanhempiaan. Älkää luulko, ettei ole yhtään kiinnostunut. Mielestäni olisitte voineet kertoa tuon asian alusta asti rehellisesti. Joka tapauksessa lapsi tulee nyt pettymään, ettei "isä" olekaan oikea isä.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 18:16"]Tietääkö nykyinen miehesi vankila-narkkari exästäsi?
Pelkäätkö että on vaaraksi teille?
Ja lapsesi on liian pieni ymmärtämään, joten en vielä kertoisi. M40
[/quote]
tietää tottakai. Kyllä hän viime talvena soitti vankilasta ja uhkasi minut tappaa kun en suostunut lasta viemään sinne häntä tapamaan (en tietenkään!). En kuitenkaan usko että on vaaraksi, vaikka aika sekopää onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alakouluikäiselle voisi kertoa, hän ymmärtäisi jo asian.
Mutta kuitenkin joku jämpti selitys, että lapsen ei tarvitse kauheesti kysellä. Esim. että bioisä on, ja olisi myös halunnut joskus olla isä mutta ei vain kykene olemaan isä.
Että ei mitään tarinoita, että isäsi on narkkari ja rikollinen tai jotain ikävää. Mutta just että on olemassa ja ei ole voinut pitää yhteyttä piste.
Ja siis voihan lapsi juuri jossain iässä huomata itse, että hänellä ei ole samoja piirteitä, kuin isäpuolellaan. Lapset kuitenkin huomaavat, että vanhemmissa on heidän piirteitään.
Murrosiässä lapselle voi tulla tarve tietää enemmän ja silloin hän osaa itse kysyä kysymyksiä. Ja silloin on tärkeä, että niihin vastataan ja että saa etsiä isänsä, jos se on mahdollista. Samoin lapsi voi pitää epäreiluna, jos ei ole saanut tietää asiasta ennen murrosikää ja se tulee yllätyksenä.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 18:21"]Perheneuvolasta saat näihini vaikeisiin vanhemmuuden kysymyksiin asiantuntevia neuvoja. Hae sieltä tukea ja tsemppiä teille kaikille!
[/quote]
lastenpsykologin kanssa olen näistä joskus keskustellut, tämä onkin ainoa asia mikä askarruttaa. Muuten ei vanhemmuudessa olekkaan ongelmia, olemme miehen kanssa molemmat ammattikasvattajia :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13 jatkaa. En siis tarkoittanut, että asiaa pitää salata vaan että jos alle kouluikäinen on liian pieni kaivatakseen ja tajutakseen, että voi olla toinen isä niin tietoa ei tarvi hänelle tuputtaa. Ja siis sanoin alakouluikäinen siksi, että siinä vaiheessa viimeistään on tarpeeksi ymmärrystä jo, että voi kertoa.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 18:36"]Olen elänyt koko elämäni ilman isää. En voi tietää, olisinko elämääni tyytyväisempi, jos isäni henkilöllisyys olisi kerrottu minulle jo ihan pienenä. Olen aika katkera siitä, että koko asia pimitettiin minulta aivan liian pitkään. Menetin täysin mahdollisuuden tutustua kymmeniin sukulaisiin.
Omien kokemusteni perusteella sanoisin, että älkää nyt ainakaan pimittäkö sitä tietoa enempää ja uskotelko, että se kasvatti-isä on oikea isä. Kyllä kunnioitus vanhempaa kohtaan kärsii, jos tajuaa tulleensa huijatuksi. Lapsihan ei välttämättä kerro, mitä ajattelee oikeasti, kun pyrkii miellyttämään vanhempiaan. Älkää luulko, ettei ole yhtään kiinnostunut. Mielestäni olisitte voineet kertoa tuon asian alusta asti rehellisesti. Joka tapauksessa lapsi tulee nyt pettymään, ettei "isä" olekaan oikea isä.
[/quote]
en missään nimessä haluakkaan salailla, tai valehdella, siksi halusinkin lapselle kertoa. Asia vain on hankala, en tahdo sanoa lapselle että oikea isä on mikä on. En halua pahoittaa lapsen mieltä.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 18:38"]Alakouluikäiselle voisi kertoa, hän ymmärtäisi jo asian.
Mutta kuitenkin joku jämpti selitys, että lapsen ei tarvitse kauheesti kysellä. Esim. että bioisä on, ja olisi myös halunnut joskus olla isä mutta ei vain kykene olemaan isä.
Että ei mitään tarinoita, että isäsi on narkkari ja rikollinen tai jotain ikävää. Mutta just että on olemassa ja ei ole voinut pitää yhteyttä piste.
Ja siis voihan lapsi juuri jossain iässä huomata itse, että hänellä ei ole samoja piirteitä, kuin isäpuolellaan. Lapset kuitenkin huomaavat, että vanhemmissa on heidän piirteitään.
Murrosiässä lapselle voi tulla tarve tietää enemmän ja silloin hän osaa itse kysyä kysymyksiä. Ja silloin on tärkeä, että niihin vastataan ja että saa etsiä isänsä, jos se on mahdollista. Samoin lapsi voi pitää epäreiluna, jos ei ole saanut tietää asiasta ennen murrosikää ja se tulee yllätyksenä.
[/quote]
näin minäkin olen asiaa ajatellut, kiitos asiallisesta vastauksesta :) ap
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 18:46"][quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 18:36"]Olen elänyt koko elämäni ilman isää. En voi tietää, olisinko elämääni tyytyväisempi, jos isäni henkilöllisyys olisi kerrottu minulle jo ihan pienenä. Olen aika katkera siitä, että koko asia pimitettiin minulta aivan liian pitkään. Menetin täysin mahdollisuuden tutustua kymmeniin sukulaisiin.
Omien kokemusteni perusteella sanoisin, että älkää nyt ainakaan pimittäkö sitä tietoa enempää ja uskotelko, että se kasvatti-isä on oikea isä. Kyllä kunnioitus vanhempaa kohtaan kärsii, jos tajuaa tulleensa huijatuksi. Lapsihan ei välttämättä kerro, mitä ajattelee oikeasti, kun pyrkii miellyttämään vanhempiaan. Älkää luulko, ettei ole yhtään kiinnostunut. Mielestäni olisitte voineet kertoa tuon asian alusta asti rehellisesti. Joka tapauksessa lapsi tulee nyt pettymään, ettei "isä" olekaan oikea isä.
[/quote]
en missään nimessä haluakkaan salailla, tai valehdella, siksi halusinkin lapselle kertoa. Asia vain on hankala, en tahdo sanoa lapselle että oikea isä on mikä on. En halua pahoittaa lapsen mieltä.
[/quote]
Luuletko, ettei se pahoita lapsen mieltä, jos lapsi näkee, että on joitain asioita, mitä et halua kertoa, koska pidät liian pienenä ymmärtämään? Lapsi miettii kuitenkin, että "miksi" isä ei ole ollut kykeneväinen isäksi ja mikä se mystinen sairaus on, jos puhut sairaudesta. Kyllähän lapsi on teini-iässä kykenevä kysymään lisätietoja, mutta haluaako kysyä, jos joku asia on ollut tabu niin pitkään? Minä en tiedä vieläkään, mikä isäni "vika" oli, että ei olla tavattu. En halua enää kysyä asiasta äidiltäni, kun ei selvästikään ole halunnut puhua kuin sen yhden ainoan kerran, kun hän kertoi sen nimen. Kyllä sen väkinäisyyden vaistoaa ja lapsi osaa olla vaiti kielletyistä asioista?
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 15:52"]En käsitä miksi sun on alunperinkään pitänyt salata se kuka on oikea isä? Salaisuudet satuttaa monesti enemmän kuin itse totuus. Kannattaa mun mielestä kertoa mahdollisimman pian.
[/quote]
en ole sallannutkaan, en vain ole osannut ottaa puheeksi pienen lapsen kanssa, kun ei hän ole konkreettisesti isää nähnyt/ kaivannut. Pienen on vaikea tällaisia ymmärtää. Olen aina ollut sitä mieltä että tottakai olen avoin asiasta heti kun lasta alkaa kiinnostaa/ on tarpeeksi iso ymmärtääkseen. En ole koskaan väittänyt että mieheni olisi hänen isänsä, hän on vaan itse aina tämän isäksi mieltänyt kun muutkin lapset isäksi sanoo ja hän kohtelee lasta kuin omaansa. Nyt vain asia tuli ajankohtaiseksi kun isä niitä tapaamisia on hakenut, ajattelin että parempi asiaa on jotenkin pohjustaa ettei tule shokkina jos isä jotenkin onnistuu valvottuja tapaamisia saamaan. Ap
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 19:05"][quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 18:46"][quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 18:36"]Olen elänyt koko elämäni ilman isää. En voi tietää, olisinko elämääni tyytyväisempi, jos isäni henkilöllisyys olisi kerrottu minulle jo ihan pienenä. Olen aika katkera siitä, että koko asia pimitettiin minulta aivan liian pitkään. Menetin täysin mahdollisuuden tutustua kymmeniin sukulaisiin.
Omien kokemusteni perusteella sanoisin, että älkää nyt ainakaan pimittäkö sitä tietoa enempää ja uskotelko, että se kasvatti-isä on oikea isä. Kyllä kunnioitus vanhempaa kohtaan kärsii, jos tajuaa tulleensa huijatuksi. Lapsihan ei välttämättä kerro, mitä ajattelee oikeasti, kun pyrkii miellyttämään vanhempiaan. Älkää luulko, ettei ole yhtään kiinnostunut. Mielestäni olisitte voineet kertoa tuon asian alusta asti rehellisesti. Joka tapauksessa lapsi tulee nyt pettymään, ettei "isä" olekaan oikea isä.
[/quote]
en missään nimessä haluakkaan salailla, tai valehdella, siksi halusinkin lapselle kertoa. Asia vain on hankala, en tahdo sanoa lapselle että oikea isä on mikä on. En halua pahoittaa lapsen mieltä.
[/quote]
Luuletko, ettei se pahoita lapsen mieltä, jos lapsi näkee, että on joitain asioita, mitä et halua kertoa, koska pidät liian pienenä ymmärtämään? Lapsi miettii kuitenkin, että "miksi" isä ei ole ollut kykeneväinen isäksi ja mikä se mystinen sairaus on, jos puhut sairaudesta. Kyllähän lapsi on teini-iässä kykenevä kysymään lisätietoja, mutta haluaako kysyä, jos joku asia on ollut tabu niin pitkään? Minä en tiedä vieläkään, mikä isäni "vika" oli, että ei olla tavattu. En halua enää kysyä asiasta äidiltäni, kun ei selvästikään ole halunnut puhua kuin sen yhden ainoan kerran, kun hän kertoi sen nimen. Kyllä sen väkinäisyyden vaistoaa ja lapsi osaa olla vaiti kielletyistä asioista?
[/quote]
noin ainakin lastenpsykologi kehoitti minua sanomaan. En ole asiassa väkinäinen, mutta enhän minä voi 4 vuotiaalle sanoa että isäs on narkkari. Selittää täytyy, mutta lapsen ikätason mukaisesti. Tottakai kerron enemmän kun lapsi on kykenevä enemmän ymmärtämään. Ap
2