Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita jotka eivät halua palata etätöistä?
En varmaan ole yksin, kun tutkimusten mukaan yli 80% työntekijöistä länsimaissa, jotka ovat nyt tehneet koronan aikana etätöitä, ei halua palata toimistolle. Ja puolet harkitsisi irtisanoutumista jos pakotettaisiin takaisin toimistolle 5 päivää viikossa.
Mutta olisi kiva kuulla kohtalotovereista täällä Suomessa! Milloin ja missä määrin teidän työpaikoillanne palataan toimistolle, mitä olette siitä mieltä ja kuinka paljon teillä on neuvotteluvaraa työnantajienne kanssa?
Kommentit (2742)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etätyöhän on ollut valtava pelastus epäsosiaalisille ja hankalille ihmisille! Moni on varmaan kehittynyt työssään ihan eri tavalla ja löytänyt paikkansa organisaatiossa. Tottakai lähityöhön palaaminen on tässä tapauksessa vaikeata. Ja tästä ei nyt kannata jokaisen pahoittaa mieltään, sillä en väitä että jokainen etätyön tekijä on ollut tuollainen henkilö, vaan että tietyt ihmistyypit ovat erityisesti hyötyneet tästä.
Päinvastoin. Epämiellyttävät ja huonot sosiaaliset taidot omaavat ihmiset ovat kärsineet etätöistä. Koska kukaan ei halua olla heidän kanssaan vapaaehtoisesti, on työpaikka ollut ainoa paikka missä he ovat saaneet ihmiskontakteja koska muiden on ollut pakko olla siellä palkan takia.
Nämä ihmiset myös eniten haluavat pakottaa muut takaisin toimistolle, koska eivät muuten kykene muodostamaan sosiaalisia kontakteja.
Normaalit ihmiset, joista muut pitävät, nauttivat kyllä elämästä joka on täynnä sosiaalisia kontakteja. Ihan vapaaehtoisesti, ihan vain koska muut nauttivat heidän seurastaan. Tällaiset ihmiset eivät kaipaa työpaikan luomia "pakkokontakteja" koska eivät ole niistä riippuvaisia.
Puhuin lähinnä omasta kokemuksestani ja se oli erilainen kuin sinulla. Esim tuttavallani on ollut nyt elämänsä pisin työsuhde, koska hänen hankala luonteensa ei ole tullut esiin. Hän ei halua tavata ihmisiä muutenkaan. Puhun siis hankaluuksien ääripäästä joita on ehkä 1% ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menee nyt ehkä vähän aiheen ohi, mutta täällä on pari lähitöitä kannattavaa riemuinnut, miten etätöissä olevat asiantuntijat ovat vain käskytettäviä orjia ja pomot voivat tehdä ihan mitä huvittaa.
No, voin kertoa, että olen jo kerran urallani saanut esihenkilöni irtisanotuksi. Firma huomasi nopeasti, että olin etevämpi sekä tein hommat paremmin ja tehokkaammin. Siinä pomo, jonka ainoa tehtävä oli olla pomo, ei tuonut firmalle mitään lisäarvoa.
Joten tämä pomo hommattiin pikaisesti firmasta ulos, toki irtisanomispaketin kera. Ja minut ylennettiin hoitamaan myös hänen tehtäväänsä.
Vähän sama kuvio saattaa olla meneillään nykyisessä työpaikassani. Ei yksikään firma halua tuhlata rahaa siihen, että joku vain "pomottelee", jos siitä ei tule mitään lisäarvoa. Jos asiantuntijat osaavat hoitaa hommat paremmin ilman tätä pomoa, niin yksikään firma ei heitä rahaa hukkaan turhaan "pomoon", jos tehtävänä ja osaamiseni ei ole muuta kuin toistella miten on pomo.
Ja näin tämä toimi jo ennen pandemiaa, nyt voi olla, että etätyö paljastaa entistä armottomammin, jos joku vain hengailee turhana kulueränä olemassa "pomo", vaikka asiantuntijoiden työt sujuvat jopa paremmin ilman häntä.
Ei kai nyt orjaksi sentään ole ketään kutsuttu vaan ainoastaan kyseenalaistettu joidenkin asemaa yhteisössään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimimerkki "Näinköhän". Kuulostat valitettavasti aika rasittavalta ihmistyypiltä ja työkaverilta. Ei ihmiset ole mitään robotteja vaan sosiaalisia olentoja. Tottakai työt pitää tehdä hyvin ja koko päivä kahviautomaatilla lorvaaminen ja juoruaminen ei ole asiallista. Mutta työyhteisöön liittyy voimakkaasti myös henkilökohtaisella tasolla tutustuminen ja se tekee työnteosta huomattavasti mukavampaa. Esim. ruokatauolla niitä näitä juttelu parantaa mielialaa ja vie ajatukset hetkeksi pois töistä. Eikä tätä varten tarvitse olla mikään ekstrovertti, vaan ihan normaali ihminen. Ja jos joku on niin erakko/autistinen, että ei kykene puhumaan mistään muusta ku töistä, ei tarvi ihmetellä kun ei ystävysty työkavereidensa kanssa eikä tule kutsuja tykytapahtumiin tai illanviettoihin. Mutta eipä tollanen sosiaalisesti vammainen sitä edes itse tajua.
Se lounastauolla juttelu ei todellakaan välttämättä paranna mielialaa! Kun olet pakkolounaalla ihmisten kanssa joita inhoat ja halveksut, jotka ovat mielestäsi tylsiä ja tyhmiä, ja on pakko kuunnella puoli tuntia juttua jostain talvirenkaiden vaihdosta, niin ei todellakaan paranna mielialaa!
Niihin tykytapahtumiin ja illanviettoihin taas kutsutaan pakosti kaikki, koska työnantaja ei voi syrjiä ketään.
Viestisi oli kokonaisuudessaan todella tyhmä ja asiaton. On enemmän kuin ymmärrettävää, että kaltaisiasi ihmisiä vältetään sekä työelämässä että muuten. Sehän se kipeä paikka sinulle ja kaltaisillesi onkin - kukaan ei halua olla seurassanne vapaaehtoisesti, joten työpaikka on mahdollistanut sen, että teilläkin on joitain sosiaalisia kontakteja, vaikka nämäkin ihmiset vihaisivat teidän kanssanne olemista.
- eri
Kuulostat varsin hilpeältä tapaukselta.
ihmisten kanssa joita inhoat ja halveksut, jotka ovat mielestäsi tylsiä ja tyhmiä
Sehän se kipeä paikka sinulle ja kaltaisillesi onkin - kukaan ei halua olla seurassanne vapaaehtoisesti, joten työpaikka on mahdollistanut sen, että teilläkin on joitain sosiaalisia kontakteja, vaikka nämäkin ihmiset vihaisivat teidän kanssanne olemista.
Miten kaltaisesi ihanuus ei viihdy ihmisten seurassa on täysi mysteeri.
Viihdyn, ja muut ihmiset viihtyvät minun kanssani, mutta yllätyksenä sinulle saattaa tulla se, että jokaisella on vapaus valita kenen kanssa viihtyy. Viihdyn älykkäiden, oppineiden, sivistyneiden, kiinnostavien, miellyttävien ihmisten kanssa. Joten ei, se että joudun kuuntelemaan jonkun typerän Nico-Petterin juttuja ei viihdytä minua.
Tiedän, sinulle on karmea ajatus, että ihmisillä on elämässään valinnanvapaus. Keskeisesti sen suhteen, millaisten ihmisten kanssa viitsii viettää aikaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä täällä valitatte ja narisette sivu tolkulla...
Miksi näitä "mitä vollotatte, ei teitä kaivata, jääkää työttömiksi, hähä" -viestejä tulee aina tuplat peräkkäin?
Mutta vastauksena vollotuksesta valittamiseen (eli vollotusta vollutuksesta...); kehitystä tapahtuu, kun asioista puhutaan ("valittaa") ja ehdottaa samalla ratkaisumalleja. Oikeasti valittamista on vain sellainen, että valitetaan. Tässä ketjussa on ehdotettu ratkaisumalleja etätyön kannattajilta. Te lähityön rakastajat taas vain valitatte, että mitä valitatte ja ainoa ehdotuksenne on palata vanhaan tai jäädä työttömäksi.
Esimiehet muuten rakastavat niitä tyyppejä, jotka nostavat riskejä esille päivänvaloon ja joilla on monta eri vaihtoehtoa niiden ratkaisemiseksi. Korjaan, hyvät esimimiehet.
Mielestäni se, että vaatii 100% etätyömahdollisuutta ja kameran kiinni pitämistä palaverien aikana ei ole eri vaihtoehtojen esitäämistä asioiden ratkaisemiseksi. Se on joustamatonta, yksipuolisen vaateen esitäämistä, jota ohjaa henkilökohtainen mukavuudenhalu. Vaikea kuvitella yhdenkään esimiehen tai johtajan arvostavan näin yksipuolista näkemystä.
En minä vaadi sataprosenttista etätyötä. 90 % riittää, se tarkoittaa 2-3 konttoripäivää kuukaudessa. Se on merkittävästä enemmän kuin mitä mulla on nyt, kävin konttorilla viimeksi kesäkuussa ja silloinkin vain siksi, että mulla sattui olemaan lääkärikäynti (omalla ajalla) työpaikan vieressä.
Kameraa voin pitää päällä jos se oikeasti tuo jotain lisäarvoa keskusteluun. Tällaisia on lähinnä kahdenkeskiset palaverit jonkun kanssa. Olen pitänyt tällä viikolla jo kaksi kertaa kameraa päällä, tutustuessani uuteen ihmiseen ja pitäessäni työtuntia esimiehen kanssa. Siitäkin ajasta puolet selasin tietokonetta, kun kävin läpi käsiteltäviä juttuja, joten en pystynyt katsomaan hänen ilmeitään ja näytin avoimesti myös sille, että katson itse tietokonetta, en kameraa.
Miksi ihmeessä kameraa pitäisi pitää päällä joka kokouksessa? Ei meillä edes linjat kestä sitä, alkaa äänet pätkiä ja kuvat jumittaa. Mitä lisäarvoa mun tulitikkuaskin kokoinen naamani yli kahden hengen kokouksessa tuo? 80 % kokouksista meillä on joku esitys käynnissä, mikä vie näytön kokonaan. Ihan kuten neukkarissakin livenä, katsotaan kalvoja neukkarin telkkarilta ja sen ohessa tehdään omalla tietokoneella enemmän tai vähemmän töihin liittyviä juttuja.
En edes aina pysty käyttämään kameraa, jos mulla on kone telakassa kiinni. Mulla on ihan ikioma telakka ja ikiomat näytöt kotona - paremmat kuin työpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimimerkki "Näinköhän". Kuulostat valitettavasti aika rasittavalta ihmistyypiltä ja työkaverilta. Ei ihmiset ole mitään robotteja vaan sosiaalisia olentoja. Tottakai työt pitää tehdä hyvin ja koko päivä kahviautomaatilla lorvaaminen ja juoruaminen ei ole asiallista. Mutta työyhteisöön liittyy voimakkaasti myös henkilökohtaisella tasolla tutustuminen ja se tekee työnteosta huomattavasti mukavampaa. Esim. ruokatauolla niitä näitä juttelu parantaa mielialaa ja vie ajatukset hetkeksi pois töistä. Eikä tätä varten tarvitse olla mikään ekstrovertti, vaan ihan normaali ihminen. Ja jos joku on niin erakko/autistinen, että ei kykene puhumaan mistään muusta ku töistä, ei tarvi ihmetellä kun ei ystävysty työkavereidensa kanssa eikä tule kutsuja tykytapahtumiin tai illanviettoihin. Mutta eipä tollanen sosiaalisesti vammainen sitä edes itse tajua.
Se lounastauolla juttelu ei todellakaan välttämättä paranna mielialaa! Kun olet pakkolounaalla ihmisten kanssa joita inhoat ja halveksut, jotka ovat mielestäsi tylsiä ja tyhmiä, ja on pakko kuunnella puoli tuntia juttua jostain talvirenkaiden vaihdosta, niin ei todellakaan paranna mielialaa!
Niihin tykytapahtumiin ja illanviettoihin taas kutsutaan pakosti kaikki, koska työnantaja ei voi syrjiä ketään.
Viestisi oli kokonaisuudessaan todella tyhmä ja asiaton. On enemmän kuin ymmärrettävää, että kaltaisiasi ihmisiä vältetään sekä työelämässä että muuten. Sehän se kipeä paikka sinulle ja kaltaisillesi onkin - kukaan ei halua olla seurassanne vapaaehtoisesti, joten työpaikka on mahdollistanut sen, että teilläkin on joitain sosiaalisia kontakteja, vaikka nämäkin ihmiset vihaisivat teidän kanssanne olemista.
- eri
Kuulostat varsin hilpeältä tapaukselta.
ihmisten kanssa joita inhoat ja halveksut, jotka ovat mielestäsi tylsiä ja tyhmiä
Sehän se kipeä paikka sinulle ja kaltaisillesi onkin - kukaan ei halua olla seurassanne vapaaehtoisesti, joten työpaikka on mahdollistanut sen, että teilläkin on joitain sosiaalisia kontakteja, vaikka nämäkin ihmiset vihaisivat teidän kanssanne olemista.
Miten kaltaisesi ihanuus ei viihdy ihmisten seurassa on täysi mysteeri.
Viihdyn, ja muut ihmiset viihtyvät minun kanssani, mutta yllätyksenä sinulle saattaa tulla se, että jokaisella on vapaus valita kenen kanssa viihtyy. Viihdyn älykkäiden, oppineiden, sivistyneiden, kiinnostavien, miellyttävien ihmisten kanssa. Joten ei, se että joudun kuuntelemaan jonkun typerän Nico-Petterin juttuja ei viihdytä minua.
Tiedän, sinulle on karmea ajatus, että ihmisillä on elämässään valinnanvapaus. Keskeisesti sen suhteen, millaisten ihmisten kanssa viitsii viettää aikaansa.
Minä valitsen vapaa-ajalla kenen kanssa viihdyn, työajalla tulen lähes kaikkien kanssa toimeen. En halveksu ja inhoa ketään työpaikallani, on siellä joku ihminen, joka on mielestäni vähän hankala, mutta en vihaa enkä halveksi.
Ei kyllä ihme, että kiusaaminen on niin suuri ongelma, jos asenne on vihaamista, halveksuntaa. Vain omien valittujen ihmisten kanssa voidaan edes hetki olla samassa tilassa, muut saavat halveksuntaa ja vihaa. Varsinkin, jos ihmiset eivät edes sano sinulle mitään ilkeää, mikä saa sinut halveksimaan heitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimimerkki "Näinköhän". Kuulostat valitettavasti aika rasittavalta ihmistyypiltä ja työkaverilta. Ei ihmiset ole mitään robotteja vaan sosiaalisia olentoja. Tottakai työt pitää tehdä hyvin ja koko päivä kahviautomaatilla lorvaaminen ja juoruaminen ei ole asiallista. Mutta työyhteisöön liittyy voimakkaasti myös henkilökohtaisella tasolla tutustuminen ja se tekee työnteosta huomattavasti mukavampaa. Esim. ruokatauolla niitä näitä juttelu parantaa mielialaa ja vie ajatukset hetkeksi pois töistä. Eikä tätä varten tarvitse olla mikään ekstrovertti, vaan ihan normaali ihminen. Ja jos joku on niin erakko/autistinen, että ei kykene puhumaan mistään muusta ku töistä, ei tarvi ihmetellä kun ei ystävysty työkavereidensa kanssa eikä tule kutsuja tykytapahtumiin tai illanviettoihin. Mutta eipä tollanen sosiaalisesti vammainen sitä edes itse tajua.
Se lounastauolla juttelu ei todellakaan välttämättä paranna mielialaa! Kun olet pakkolounaalla ihmisten kanssa joita inhoat ja halveksut, jotka ovat mielestäsi tylsiä ja tyhmiä, ja on pakko kuunnella puoli tuntia juttua jostain talvirenkaiden vaihdosta, niin ei todellakaan paranna mielialaa!
Niihin tykytapahtumiin ja illanviettoihin taas kutsutaan pakosti kaikki, koska työnantaja ei voi syrjiä ketään.
Viestisi oli kokonaisuudessaan todella tyhmä ja asiaton. On enemmän kuin ymmärrettävää, että kaltaisiasi ihmisiä vältetään sekä työelämässä että muuten. Sehän se kipeä paikka sinulle ja kaltaisillesi onkin - kukaan ei halua olla seurassanne vapaaehtoisesti, joten työpaikka on mahdollistanut sen, että teilläkin on joitain sosiaalisia kontakteja, vaikka nämäkin ihmiset vihaisivat teidän kanssanne olemista.
- eri
Kuulostat varsin hilpeältä tapaukselta.
ihmisten kanssa joita inhoat ja halveksut, jotka ovat mielestäsi tylsiä ja tyhmiä
Sehän se kipeä paikka sinulle ja kaltaisillesi onkin - kukaan ei halua olla seurassanne vapaaehtoisesti, joten työpaikka on mahdollistanut sen, että teilläkin on joitain sosiaalisia kontakteja, vaikka nämäkin ihmiset vihaisivat teidän kanssanne olemista.
Miten kaltaisesi ihanuus ei viihdy ihmisten seurassa on täysi mysteeri.
Viihdyn, ja muut ihmiset viihtyvät minun kanssani, mutta yllätyksenä sinulle saattaa tulla se, että jokaisella on vapaus valita kenen kanssa viihtyy. Viihdyn älykkäiden, oppineiden, sivistyneiden, kiinnostavien, miellyttävien ihmisten kanssa. Joten ei, se että joudun kuuntelemaan jonkun typerän Nico-Petterin juttuja ei viihdytä minua.
Tiedän, sinulle on karmea ajatus, että ihmisillä on elämässään valinnanvapaus. Keskeisesti sen suhteen, millaisten ihmisten kanssa viitsii viettää aikaansa.
Minä valitsen vapaa-ajalla kenen kanssa viihdyn, työajalla tulen lähes kaikkien kanssa toimeen. En halveksu ja inhoa ketään työpaikallani, on siellä joku ihminen, joka on mielestäni vähän hankala, mutta en vihaa enkä halveksi.
Ei kyllä ihme, että kiusaaminen on niin suuri ongelma, jos asenne on vihaamista, halveksuntaa. Vain omien valittujen ihmisten kanssa voidaan edes hetki olla samassa tilassa, muut saavat halveksuntaa ja vihaa. Varsinkin, jos ihmiset eivät edes sano sinulle mitään ilkeää, mikä saa sinut halveksimaan heitä?
Sinähän se tässä yhdistit niin, että ei-seuraanhakeutuminen on yhtä kuin halveksuntaa.
Sinä se tässä halveksut ihmisiä, jotka käyttäytyvät eri lailla kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Nimimerkki "Näinköhän". Kuulostat valitettavasti aika rasittavalta ihmistyypiltä ja työkaverilta. Ei ihmiset ole mitään robotteja vaan sosiaalisia olentoja. Tottakai työt pitää tehdä hyvin ja koko päivä kahviautomaatilla lorvaaminen ja juoruaminen ei ole asiallista. Mutta työyhteisöön liittyy voimakkaasti myös henkilökohtaisella tasolla tutustuminen ja se tekee työnteosta huomattavasti mukavampaa. Esim. ruokatauolla niitä näitä juttelu parantaa mielialaa ja vie ajatukset hetkeksi pois töistä. Eikä tätä varten tarvitse olla mikään ekstrovertti, vaan ihan normaali ihminen. Ja jos joku on niin erakko/autistinen, että ei kykene puhumaan mistään muusta ku töistä, ei tarvi ihmetellä kun ei ystävysty työkavereidensa kanssa eikä tule kutsuja tykytapahtumiin tai illanviettoihin. Mutta eipä tollanen sosiaalisesti vammainen sitä edes itse tajua.
Huh. Huh mikä kirjoitus.
työyhteisöön liittyy voimakkaasti myös henkilökohtaisella tasolla tutustuminen ja se tekee työnteosta huomattavasti mukavampaa
Työyhteisöön kuuluvat käytöstavat ja erilaisuuden hyväksyminen ja se tekee työnteosta huomattavasti mukavampaa.
ruokatauolla niitä näitä juttelu parantaa mielialaa
Joidenkin mielestä. Toisille sellainen tauko lisää stressiä ja huonontaa mielialaa.
Eikä tätä varten tarvitse olla mikään ekstrovertti, vaan ihan normaali ihminen
Jos ei halua höpistä ruokatauolla vaan menee mieluimmin vaikka puistoon lukemaan kirjaa, ei ole normaali ihminen?
jos joku on niin erakko/autistinen, että ei kykene puhumaan mistään muusta ku töistä
Epänormaalin lisäksi on siis myös erakko tai autistinen?
ei tarvi ihmetellä kun ei ystävysty työkavereidensa kanssa
Töissä ollaan tekemässä töitä, ei luomassa syviä ihmissuhteita. Ne eivät ole lainkaan välttämättömiä. Tuttuja ja työkavereita toki ollaan.
eikä tule kutsuja tykytapahtumiin tai illanviettoihin
Ja kas näin erotamme hyvän ja huonon työpaikan toisistaan; hyvässä työpaikassa kaikki saavat tykytapahtumiin kutsun ja jos joku ei saa, on tapahtunut virhe. Myös erakot, autistit ja epänormaalit kutsutaan illanviettoihin, joista he voivat halutessaan kieltäytyä.
Mutta eipä tollanen sosiaalisesti vammainen sitä edes itse tajua
Loppukaneetiksi heität vielä "olet vammainen".
Sinulla ei ole käytöstapoja, et hyväksy muita, et ole empaattinen, et ymmärrä ihmisten erilaisuutta etkä edes tiedä mitä aito sosiaalisuus on. Kovin moni ei varmasti halua sinua työkaveriksesi, jos nämä kirjoittamasi eivät olleet vain töiden ja korkin avauksen jälkeistä pahan olon purkamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jgfr kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuikiu kirjoitti:
Teillä onkin ollut liian helppoa, me kaikki emme ole voineet tehdä etätöitä.
Voi voi. Ammatinvalintakysymyksiä. Ja joskus työpaikanvalintakysymyksiä.
Miksi sitten uliset kun joudut takaisin duunipaikalle?! Ammatinvalintakysymys nääs.
Minulla on etätyö. En siis ulise omasta puolesta, vaan yhteiskunnan, yritysten ja kanssaihmisten puolesta. Mielestäni en tosin ulise, vaan tuon esille hyviä puolia. En tosin ymmärrä miksi sinuttelet minua, tässähän on useita keskustelijoita. Aloitit huutovalituksen teitittelemällä monikossa, ja nyt sinuttelet minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimimerkki "Näinköhän". Kuulostat valitettavasti aika rasittavalta ihmistyypiltä ja työkaverilta. Ei ihmiset ole mitään robotteja vaan sosiaalisia olentoja. Tottakai työt pitää tehdä hyvin ja koko päivä kahviautomaatilla lorvaaminen ja juoruaminen ei ole asiallista. Mutta työyhteisöön liittyy voimakkaasti myös henkilökohtaisella tasolla tutustuminen ja se tekee työnteosta huomattavasti mukavampaa. Esim. ruokatauolla niitä näitä juttelu parantaa mielialaa ja vie ajatukset hetkeksi pois töistä. Eikä tätä varten tarvitse olla mikään ekstrovertti, vaan ihan normaali ihminen. Ja jos joku on niin erakko/autistinen, että ei kykene puhumaan mistään muusta ku töistä, ei tarvi ihmetellä kun ei ystävysty työkavereidensa kanssa eikä tule kutsuja tykytapahtumiin tai illanviettoihin. Mutta eipä tollanen sosiaalisesti vammainen sitä edes itse tajua.
Se lounastauolla juttelu ei todellakaan välttämättä paranna mielialaa! Kun olet pakkolounaalla ihmisten kanssa joita inhoat ja halveksut, jotka ovat mielestäsi tylsiä ja tyhmiä, ja on pakko kuunnella puoli tuntia juttua jostain talvirenkaiden vaihdosta, niin ei todellakaan paranna mielialaa!
Niihin tykytapahtumiin ja illanviettoihin taas kutsutaan pakosti kaikki, koska työnantaja ei voi syrjiä ketään.
Viestisi oli kokonaisuudessaan todella tyhmä ja asiaton. On enemmän kuin ymmärrettävää, että kaltaisiasi ihmisiä vältetään sekä työelämässä että muuten. Sehän se kipeä paikka sinulle ja kaltaisillesi onkin - kukaan ei halua olla seurassanne vapaaehtoisesti, joten työpaikka on mahdollistanut sen, että teilläkin on joitain sosiaalisia kontakteja, vaikka nämäkin ihmiset vihaisivat teidän kanssanne olemista.
- eri
Kuulostat varsin hilpeältä tapaukselta.
ihmisten kanssa joita inhoat ja halveksut, jotka ovat mielestäsi tylsiä ja tyhmiä
Sehän se kipeä paikka sinulle ja kaltaisillesi onkin - kukaan ei halua olla seurassanne vapaaehtoisesti, joten työpaikka on mahdollistanut sen, että teilläkin on joitain sosiaalisia kontakteja, vaikka nämäkin ihmiset vihaisivat teidän kanssanne olemista.
Miten kaltaisesi ihanuus ei viihdy ihmisten seurassa on täysi mysteeri.
Viihdyn, ja muut ihmiset viihtyvät minun kanssani, mutta yllätyksenä sinulle saattaa tulla se, että jokaisella on vapaus valita kenen kanssa viihtyy. Viihdyn älykkäiden, oppineiden, sivistyneiden, kiinnostavien, miellyttävien ihmisten kanssa. Joten ei, se että joudun kuuntelemaan jonkun typerän Nico-Petterin juttuja ei viihdytä minua.
Tiedän, sinulle on karmea ajatus, että ihmisillä on elämässään valinnanvapaus. Keskeisesti sen suhteen, millaisten ihmisten kanssa viitsii viettää aikaansa.
Minä valitsen vapaa-ajalla kenen kanssa viihdyn, työajalla tulen lähes kaikkien kanssa toimeen. En halveksu ja inhoa ketään työpaikallani, on siellä joku ihminen, joka on mielestäni vähän hankala, mutta en vihaa enkä halveksi.
Ei kyllä ihme, että kiusaaminen on niin suuri ongelma, jos asenne on vihaamista, halveksuntaa. Vain omien valittujen ihmisten kanssa voidaan edes hetki olla samassa tilassa, muut saavat halveksuntaa ja vihaa. Varsinkin, jos ihmiset eivät edes sano sinulle mitään ilkeää, mikä saa sinut halveksimaan heitä?
Sinähän sotket täysin asioita. Viihtyminen ja se, että tulee toimeen toisten kanssa, on kaksi täysin eri asiaa. Vastasin kommenttiin, jossa väitettiin, että yhteiset lounaat nostavat mielialaa. Eivät tietystikään tee niin aina.
Itse keksit termin vihaaminen, siitä ei kukaan puhunut. Mutta kyllä, jos joku käyttäytyy työpaikalla kusipäisesti, niin halveksunta on aika terve reaktio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en inhoa tai halveksu ketään työkavereistani, parista en pidä sen takia että en pidä heidän työskentelytavastaan, mutta en näytä sitä. Siitä huolimatta että isoin osa työkavereista on mukavia, en halua viettää taukojani heidän kanssaan, tai kuunnella heidän juttujaan, joten yhteiset tauot eivät ole rentouttavia tai toimistolle raahautumisen arvoisia. En vain ole sen tyyppinen ihminen, joka nauttisi siitä että kuuntelee tuttavan selostusta sopivan kesämökin löytämisen vaikeudesta tai maratontreenauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimimerkki "Näinköhän". Kuulostat valitettavasti aika rasittavalta ihmistyypiltä ja työkaverilta. Ei ihmiset ole mitään robotteja vaan sosiaalisia olentoja. Tottakai työt pitää tehdä hyvin ja koko päivä kahviautomaatilla lorvaaminen ja juoruaminen ei ole asiallista. Mutta työyhteisöön liittyy voimakkaasti myös henkilökohtaisella tasolla tutustuminen ja se tekee työnteosta huomattavasti mukavampaa. Esim. ruokatauolla niitä näitä juttelu parantaa mielialaa ja vie ajatukset hetkeksi pois töistä. Eikä tätä varten tarvitse olla mikään ekstrovertti, vaan ihan normaali ihminen. Ja jos joku on niin erakko/autistinen, että ei kykene puhumaan mistään muusta ku töistä, ei tarvi ihmetellä kun ei ystävysty työkavereidensa kanssa eikä tule kutsuja tykytapahtumiin tai illanviettoihin. Mutta eipä tollanen sosiaalisesti vammainen sitä edes itse tajua.
Se lounastauolla juttelu ei todellakaan välttämättä paranna mielialaa! Kun olet pakkolounaalla ihmisten kanssa joita inhoat ja halveksut, jotka ovat mielestäsi tylsiä ja tyhmiä, ja on pakko kuunnella puoli tuntia juttua jostain talvirenkaiden vaihdosta, niin ei todellakaan paranna mielialaa!
Niihin tykytapahtumiin ja illanviettoihin taas kutsutaan pakosti kaikki, koska työnantaja ei voi syrjiä ketään.
Viestisi oli kokonaisuudessaan todella tyhmä ja asiaton. On enemmän kuin ymmärrettävää, että kaltaisiasi ihmisiä vältetään sekä työelämässä että muuten. Sehän se kipeä paikka sinulle ja kaltaisillesi onkin - kukaan ei halua olla seurassanne vapaaehtoisesti, joten työpaikka on mahdollistanut sen, että teilläkin on joitain sosiaalisia kontakteja, vaikka nämäkin ihmiset vihaisivat teidän kanssanne olemista.
- eri
Kuulostat varsin hilpeältä tapaukselta.
ihmisten kanssa joita inhoat ja halveksut, jotka ovat mielestäsi tylsiä ja tyhmiä
Sehän se kipeä paikka sinulle ja kaltaisillesi onkin - kukaan ei halua olla seurassanne vapaaehtoisesti, joten työpaikka on mahdollistanut sen, että teilläkin on joitain sosiaalisia kontakteja, vaikka nämäkin ihmiset vihaisivat teidän kanssanne olemista.
Miten kaltaisesi ihanuus ei viihdy ihmisten seurassa on täysi mysteeri.
Viihdyn, ja muut ihmiset viihtyvät minun kanssani, mutta yllätyksenä sinulle saattaa tulla se, että jokaisella on vapaus valita kenen kanssa viihtyy. Viihdyn älykkäiden, oppineiden, sivistyneiden, kiinnostavien, miellyttävien ihmisten kanssa. Joten ei, se että joudun kuuntelemaan jonkun typerän Nico-Petterin juttuja ei viihdytä minua.
Tiedän, sinulle on karmea ajatus, että ihmisillä on elämässään valinnanvapaus. Keskeisesti sen suhteen, millaisten ihmisten kanssa viitsii viettää aikaansa.
Minä valitsen vapaa-ajalla kenen kanssa viihdyn, työajalla tulen lähes kaikkien kanssa toimeen. En halveksu ja inhoa ketään työpaikallani, on siellä joku ihminen, joka on mielestäni vähän hankala, mutta en vihaa enkä halveksi.
Ei kyllä ihme, että kiusaaminen on niin suuri ongelma, jos asenne on vihaamista, halveksuntaa. Vain omien valittujen ihmisten kanssa voidaan edes hetki olla samassa tilassa, muut saavat halveksuntaa ja vihaa. Varsinkin, jos ihmiset eivät edes sano sinulle mitään ilkeää, mikä saa sinut halveksimaan heitä?
Kirjoitit tuon alkuperäisen viestin ja nyt kerrot olevasi jeesus? Siis sinä jonka mielestä etätöistä pitävät ovat
epänormaaleja, erakkoja, autistisia ja sosiaalisesti vammaisia? Sinä olet se aiemmin täällä kirjoittanut sekoittaja. Sulla on tapana heittää jotain todella loukkaavaa ja ivaavaa. Sitten ryhdyt kommentoimaan saamiasi vastauksia vastapuolen tyylillä ja korostetun asiallisesti. Olet todella vastenmielinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimimerkki "Näinköhän". Kuulostat valitettavasti aika rasittavalta ihmistyypiltä ja työkaverilta. Ei ihmiset ole mitään robotteja vaan sosiaalisia olentoja. Tottakai työt pitää tehdä hyvin ja koko päivä kahviautomaatilla lorvaaminen ja juoruaminen ei ole asiallista. Mutta työyhteisöön liittyy voimakkaasti myös henkilökohtaisella tasolla tutustuminen ja se tekee työnteosta huomattavasti mukavampaa. Esim. ruokatauolla niitä näitä juttelu parantaa mielialaa ja vie ajatukset hetkeksi pois töistä. Eikä tätä varten tarvitse olla mikään ekstrovertti, vaan ihan normaali ihminen. Ja jos joku on niin erakko/autistinen, että ei kykene puhumaan mistään muusta ku töistä, ei tarvi ihmetellä kun ei ystävysty työkavereidensa kanssa eikä tule kutsuja tykytapahtumiin tai illanviettoihin. Mutta eipä tollanen sosiaalisesti vammainen sitä edes itse tajua.
Huh. Huh mikä kirjoitus.
työyhteisöön liittyy voimakkaasti myös henkilökohtaisella tasolla tutustuminen ja se tekee työnteosta huomattavasti mukavampaa
Työyhteisöön kuuluvat käytöstavat ja erilaisuuden hyväksyminen ja se tekee työnteosta huomattavasti mukavampaa.
ruokatauolla niitä näitä juttelu parantaa mielialaa
Joidenkin mielestä. Toisille sellainen tauko lisää stressiä ja huonontaa mielialaa.
Eikä tätä varten tarvitse olla mikään ekstrovertti, vaan ihan normaali ihminen
Jos ei halua höpistä ruokatauolla vaan menee mieluimmin vaikka puistoon lukemaan kirjaa, ei ole normaali ihminen?
jos joku on niin erakko/autistinen, että ei kykene puhumaan mistään muusta ku töistä
Epänormaalin lisäksi on siis myös erakko tai autistinen?
ei tarvi ihmetellä kun ei ystävysty työkavereidensa kanssa
Töissä ollaan tekemässä töitä, ei luomassa syviä ihmissuhteita. Ne eivät ole lainkaan välttämättömiä. Tuttuja ja työkavereita toki ollaan.
eikä tule kutsuja tykytapahtumiin tai illanviettoihin
Ja kas näin erotamme hyvän ja huonon työpaikan toisistaan; hyvässä työpaikassa kaikki saavat tykytapahtumiin kutsun ja jos joku ei saa, on tapahtunut virhe. Myös erakot, autistit ja epänormaalit kutsutaan illanviettoihin, joista he voivat halutessaan kieltäytyä.
Mutta eipä tollanen sosiaalisesti vammainen sitä edes itse tajua
Loppukaneetiksi heität vielä "olet vammainen".
Sinulla ei ole käytöstapoja, et hyväksy muita, et ole empaattinen, et ymmärrä ihmisten erilaisuutta etkä edes tiedä mitä aito sosiaalisuus on. Kovin moni ei varmasti halua sinua työkaveriksesi, jos nämä kirjoittamasi eivät olleet vain töiden ja korkin avauksen jälkeistä pahan olon purkamista.
Erinomainen viesti.
Lisäisin siihen, että entä sitten, jos joku on autistinen? Opiskelukavereissani oli vahvasti autistinen henkilö, todella älykäs ja miellyttävä. Miksei häntä olisi voinut hyväksyä?
Hyvän ystäväni lapsi on myös autistinen. Samoin erittäin älykäs ja miellyttävä, mutta on syntynyt autistiseksi. Miksei häntä hyväksyttäisi työelämään?
Autistit ovat yleensä erittäin älykkäitä ja käyttäytyvät miellyttävästi, eivät vain toimi toisten ihmisten kanssa samoin kuin muut. Olisi ihan uskomattoman typerää ja suvaitsematonta olla hyväksymättä heitä työvoimaan. Ja kaikkein törkeintä käyttää tuota sanaa solvauksena.
Meillä on selvästi tosi paljon tehtävää työelämän kehityksessä ja nyt on juuri se oikea aika sille.
Vierailija kirjoitti:
Minä en inhoa tai halveksu ketään työkavereistani, parista en pidä sen takia että en pidä heidän työskentelytavastaan, mutta en näytä sitä. Siitä huolimatta että isoin osa työkavereista on mukavia, en halua viettää taukojani heidän kanssaan, tai kuunnella heidän juttujaan, joten yhteiset tauot eivät ole rentouttavia tai toimistolle raahautumisen arvoisia. En vain ole sen tyyppinen ihminen, joka nauttisi siitä että kuuntelee tuttavan selostusta sopivan kesämökin löytämisen vaikeudesta tai maratontreenauksesta.
Tai jos työkaveri on täysin eri elämänvaiheessa. Ei paljoa kiinnosta alle kolmekymppisten eronneiden tinder-jutut, kun itsellä on vakaa parisuhde ja isot lapset. Lapsistani en koskaan puhu töissä, koska heidän asiansa ovat heidän yksityisasioitaan.
En treenaa maratonille enkä seuraa mitään sarjaa, se karsii tosi ikävästi neutraaleita puheenaiheita.
Siksi olen mieluummin hiljaa, ja se jostain syystä ärsyttää ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös autistinen työkaveri. Joissain asioissa täysin sietämätön mutta toisissa erinomainen ja tarkka. Pidetty ihminen. On törkeätä käyttää tuota sanaa haukkumistarkoituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimimerkki "Näinköhän". Kuulostat valitettavasti aika rasittavalta ihmistyypiltä ja työkaverilta. Ei ihmiset ole mitään robotteja vaan sosiaalisia olentoja. Tottakai työt pitää tehdä hyvin ja koko päivä kahviautomaatilla lorvaaminen ja juoruaminen ei ole asiallista. Mutta työyhteisöön liittyy voimakkaasti myös henkilökohtaisella tasolla tutustuminen ja se tekee työnteosta huomattavasti mukavampaa. Esim. ruokatauolla niitä näitä juttelu parantaa mielialaa ja vie ajatukset hetkeksi pois töistä. Eikä tätä varten tarvitse olla mikään ekstrovertti, vaan ihan normaali ihminen. Ja jos joku on niin erakko/autistinen, että ei kykene puhumaan mistään muusta ku töistä, ei tarvi ihmetellä kun ei ystävysty työkavereidensa kanssa eikä tule kutsuja tykytapahtumiin tai illanviettoihin. Mutta eipä tollanen sosiaalisesti vammainen sitä edes itse tajua.
Huh. Huh mikä kirjoitus.
työyhteisöön liittyy voimakkaasti myös henkilökohtaisella tasolla tutustuminen ja se tekee työnteosta huomattavasti mukavampaa
Työyhteisöön kuuluvat käytöstavat ja erilaisuuden hyväksyminen ja se tekee työnteosta huomattavasti mukavampaa.
ruokatauolla niitä näitä juttelu parantaa mielialaa
Joidenkin mielestä. Toisille sellainen tauko lisää stressiä ja huonontaa mielialaa.
Eikä tätä varten tarvitse olla mikään ekstrovertti, vaan ihan normaali ihminen
Jos ei halua höpistä ruokatauolla vaan menee mieluimmin vaikka puistoon lukemaan kirjaa, ei ole normaali ihminen?
jos joku on niin erakko/autistinen, että ei kykene puhumaan mistään muusta ku töistä
Epänormaalin lisäksi on siis myös erakko tai autistinen?
ei tarvi ihmetellä kun ei ystävysty työkavereidensa kanssa
Töissä ollaan tekemässä töitä, ei luomassa syviä ihmissuhteita. Ne eivät ole lainkaan välttämättömiä. Tuttuja ja työkavereita toki ollaan.
eikä tule kutsuja tykytapahtumiin tai illanviettoihin
Ja kas näin erotamme hyvän ja huonon työpaikan toisistaan; hyvässä työpaikassa kaikki saavat tykytapahtumiin kutsun ja jos joku ei saa, on tapahtunut virhe. Myös erakot, autistit ja epänormaalit kutsutaan illanviettoihin, joista he voivat halutessaan kieltäytyä.
Mutta eipä tollanen sosiaalisesti vammainen sitä edes itse tajua
Loppukaneetiksi heität vielä "olet vammainen".
Sinulla ei ole käytöstapoja, et hyväksy muita, et ole empaattinen, et ymmärrä ihmisten erilaisuutta etkä edes tiedä mitä aito sosiaalisuus on. Kovin moni ei varmasti halua sinua työkaveriksesi, jos nämä kirjoittamasi eivät olleet vain töiden ja korkin avauksen jälkeistä pahan olon purkamista.
Lisäisin, että jos joku oikeasti käyttää sanaa "vammainen" solvauksena tänä päivänä, niin tällainen henkilö kyllä tarvitsee vahvaa kasvatusta toisten ihmisten kunnioittamisesta. Vammaisuus ei ole mikään juttu, jolla solvataan ihmisiä. Sen käyttäminen solvaamistarkoituksessa kertoo, että tällaista kieltä käyttävä on saanut huonon kotikasvatuksen, normaaliksi ihmiseksi kasvaminen on jäänyt täysin pois, sosiaaliset taidot puuttuvat ja ihminen ei osaa käyttäytyä normaalisti yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en inhoa tai halveksu ketään työkavereistani, parista en pidä sen takia että en pidä heidän työskentelytavastaan, mutta en näytä sitä. Siitä huolimatta että isoin osa työkavereista on mukavia, en halua viettää taukojani heidän kanssaan, tai kuunnella heidän juttujaan, joten yhteiset tauot eivät ole rentouttavia tai toimistolle raahautumisen arvoisia. En vain ole sen tyyppinen ihminen, joka nauttisi siitä että kuuntelee tuttavan selostusta sopivan kesämökin löytämisen vaikeudesta tai maratontreenauksesta.
Tai jos työkaveri on täysin eri elämänvaiheessa. Ei paljoa kiinnosta alle kolmekymppisten eronneiden tinder-jutut, kun itsellä on vakaa parisuhde ja isot lapset. Lapsistani en koskaan puhu töissä, koska heidän asiansa ovat heidän yksityisasioitaan.
En treenaa maratonille enkä seuraa mitään sarjaa, se karsii tosi ikävästi neutraaleita puheenaiheita.
Siksi olen mieluummin hiljaa, ja se jostain syystä ärsyttää ihmisiä.
Minua taas kiinnostaa eri elämänvaiheet ja erilaiset ihmiset. On tosi kehittävää keskustella huomattavasti nuorempien kanssa ja saada heiltä tuoreita mielipiteitä. Eläköityvät ovat toinen suosikkiryhmäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en inhoa tai halveksu ketään työkavereistani, parista en pidä sen takia että en pidä heidän työskentelytavastaan, mutta en näytä sitä. Siitä huolimatta että isoin osa työkavereista on mukavia, en halua viettää taukojani heidän kanssaan, tai kuunnella heidän juttujaan, joten yhteiset tauot eivät ole rentouttavia tai toimistolle raahautumisen arvoisia. En vain ole sen tyyppinen ihminen, joka nauttisi siitä että kuuntelee tuttavan selostusta sopivan kesämökin löytämisen vaikeudesta tai maratontreenauksesta.
Tai jos työkaveri on täysin eri elämänvaiheessa. Ei paljoa kiinnosta alle kolmekymppisten eronneiden tinder-jutut, kun itsellä on vakaa parisuhde ja isot lapset. Lapsistani en koskaan puhu töissä, koska heidän asiansa ovat heidän yksityisasioitaan.
En treenaa maratonille enkä seuraa mitään sarjaa, se karsii tosi ikävästi neutraaleita puheenaiheita.
Siksi olen mieluummin hiljaa, ja se jostain syystä ärsyttää ihmisiä.
Minua taas kiinnostaa eri elämänvaiheet ja erilaiset ihmiset. On tosi kehittävää keskustella huomattavasti nuorempien kanssa ja saada heiltä tuoreita mielipiteitä. Eläköityvät ovat toinen suosikkiryhmäni.
Niin minuakin kiinnostavat eri ihmiset. Siksi en haluakaan viettää 40 tuntia viikossa saman viiden ihmisen kanssa, jotka nyt sattuvat olemaan samassa tiimissä, varsinkin kun meillä ei ole mitään yhteisiä työtehtäviä.
Maailma on täynnä ihmisiä. Minä haluan tutustua useisiin ihmisiin ja viettää aikani keskeisesti läheisteni kanssa sekä työtehtävissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa meillä on jotain yhteistä työn puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en inhoa tai halveksu ketään työkavereistani, parista en pidä sen takia että en pidä heidän työskentelytavastaan, mutta en näytä sitä. Siitä huolimatta että isoin osa työkavereista on mukavia, en halua viettää taukojani heidän kanssaan, tai kuunnella heidän juttujaan, joten yhteiset tauot eivät ole rentouttavia tai toimistolle raahautumisen arvoisia. En vain ole sen tyyppinen ihminen, joka nauttisi siitä että kuuntelee tuttavan selostusta sopivan kesämökin löytämisen vaikeudesta tai maratontreenauksesta.
Tai jos työkaveri on täysin eri elämänvaiheessa. Ei paljoa kiinnosta alle kolmekymppisten eronneiden tinder-jutut, kun itsellä on vakaa parisuhde ja isot lapset. Lapsistani en koskaan puhu töissä, koska heidän asiansa ovat heidän yksityisasioitaan.
En treenaa maratonille enkä seuraa mitään sarjaa, se karsii tosi ikävästi neutraaleita puheenaiheita.
Siksi olen mieluummin hiljaa, ja se jostain syystä ärsyttää ihmisiä.
Minua taas kiinnostaa eri elämänvaiheet ja erilaiset ihmiset. On tosi kehittävää keskustella huomattavasti nuorempien kanssa ja saada heiltä tuoreita mielipiteitä. Eläköityvät ovat toinen suosikkiryhmäni.
Niin minuakin kiinnostavat eri ihmiset. Siksi en haluakaan viettää 40 tuntia viikossa saman viiden ihmisen kanssa, jotka nyt sattuvat olemaan samassa tiimissä, varsinkin kun meillä ei ole mitään yhteisiä työtehtäviä.
Maailma on täynnä ihmisiä. Minä haluan tutustua useisiin ihmisiin ja viettää aikani keskeisesti läheisteni kanssa sekä työtehtävissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa meillä on jotain yhteistä työn puolesta.
Ok, sain sen käsityksen että juurikaan halua monen kanssaan kommunikoida, pahoittelut siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimimerkki "Näinköhän". Kuulostat valitettavasti aika rasittavalta ihmistyypiltä ja työkaverilta. Ei ihmiset ole mitään robotteja vaan sosiaalisia olentoja. Tottakai työt pitää tehdä hyvin ja koko päivä kahviautomaatilla lorvaaminen ja juoruaminen ei ole asiallista. Mutta työyhteisöön liittyy voimakkaasti myös henkilökohtaisella tasolla tutustuminen ja se tekee työnteosta huomattavasti mukavampaa. Esim. ruokatauolla niitä näitä juttelu parantaa mielialaa ja vie ajatukset hetkeksi pois töistä. Eikä tätä varten tarvitse olla mikään ekstrovertti, vaan ihan normaali ihminen. Ja jos joku on niin erakko/autistinen, että ei kykene puhumaan mistään muusta ku töistä, ei tarvi ihmetellä kun ei ystävysty työkavereidensa kanssa eikä tule kutsuja tykytapahtumiin tai illanviettoihin. Mutta eipä tollanen sosiaalisesti vammainen sitä edes itse tajua.
Se lounastauolla juttelu ei todellakaan välttämättä paranna mielialaa! Kun olet pakkolounaalla ihmisten kanssa joita inhoat ja halveksut, jotka ovat mielestäsi tylsiä ja tyhmiä, ja on pakko kuunnella puoli tuntia juttua jostain talvirenkaiden vaihdosta, niin ei todellakaan paranna mielialaa!
Niihin tykytapahtumiin ja illanviettoihin taas kutsutaan pakosti kaikki, koska työnantaja ei voi syrjiä ketään.
Viestisi oli kokonaisuudessaan todella tyhmä ja asiaton. On enemmän kuin ymmärrettävää, että kaltaisiasi ihmisiä vältetään sekä työelämässä että muuten. Sehän se kipeä paikka sinulle ja kaltaisillesi onkin - kukaan ei halua olla seurassanne vapaaehtoisesti, joten työpaikka on mahdollistanut sen, että teilläkin on joitain sosiaalisia kontakteja, vaikka nämäkin ihmiset vihaisivat teidän kanssanne olemista.
- eri
Kuulostat varsin hilpeältä tapaukselta.
ihmisten kanssa joita inhoat ja halveksut, jotka ovat mielestäsi tylsiä ja tyhmiä
Sehän se kipeä paikka sinulle ja kaltaisillesi onkin - kukaan ei halua olla seurassanne vapaaehtoisesti, joten työpaikka on mahdollistanut sen, että teilläkin on joitain sosiaalisia kontakteja, vaikka nämäkin ihmiset vihaisivat teidän kanssanne olemista.
Miten kaltaisesi ihanuus ei viihdy ihmisten seurassa on täysi mysteeri.
Viihdyn, ja muut ihmiset viihtyvät minun kanssani, mutta yllätyksenä sinulle saattaa tulla se, että jokaisella on vapaus valita kenen kanssa viihtyy. Viihdyn älykkäiden, oppineiden, sivistyneiden, kiinnostavien, miellyttävien ihmisten kanssa. Joten ei, se että joudun kuuntelemaan jonkun typerän Nico-Petterin juttuja ei viihdytä minua.
Tiedän, sinulle on karmea ajatus, että ihmisillä on elämässään valinnanvapaus. Keskeisesti sen suhteen, millaisten ihmisten kanssa viitsii viettää aikaansa.
Minä valitsen vapaa-ajalla kenen kanssa viihdyn, työajalla tulen lähes kaikkien kanssa toimeen. En halveksu ja inhoa ketään työpaikallani, on siellä joku ihminen, joka on mielestäni vähän hankala, mutta en vihaa enkä halveksi.
Ei kyllä ihme, että kiusaaminen on niin suuri ongelma, jos asenne on vihaamista, halveksuntaa. Vain omien valittujen ihmisten kanssa voidaan edes hetki olla samassa tilassa, muut saavat halveksuntaa ja vihaa. Varsinkin, jos ihmiset eivät edes sano sinulle mitään ilkeää, mikä saa sinut halveksimaan heitä?
Sinähän se tässä yhdistit niin, että ei-seuraanhakeutuminen on yhtä kuin halveksuntaa.
Sinä se tässä halveksut ihmisiä, jotka käyttäytyvät eri lailla kuin sinä.
Lue kunnolla, en arvostellut seuran välttelyä, mutta jotain on vialla, jos kanssaihmiset herättävät vihaa ja halveksuntaa. Ei terve ihminen koe noin äärimmäisiä tunteita, jos niiden kohde ei ole käyttäytynyt sopimattomasti sinua tai muita kohtaan. Talvirenkaista puhuminen ei pitäisi laukaista vihan tunnetta.
Alue: Aihe vapaa
"No mutta älä huoli, rauhallisemmat ihmiset ovat kyllä noteeranneet käytöksesi jo ja väistävät hyvissä ajoin, useni jo ennen kuin näet heidät."
No mutta siksihän tuollaiset ihmiset haluavat pakottaa kaikki lähitöihin, jotta kenelläkään ei olisi mahdollisuutta väistää heitä. Kun normaalielämässä ihmiset väistävät heitä.