Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät halua palata etätöistä?
En varmaan ole yksin, kun tutkimusten mukaan yli 80% työntekijöistä länsimaissa, jotka ovat nyt tehneet koronan aikana etätöitä, ei halua palata toimistolle. Ja puolet harkitsisi irtisanoutumista jos pakotettaisiin takaisin toimistolle 5 päivää viikossa.
Mutta olisi kiva kuulla kohtalotovereista täällä Suomessa! Milloin ja missä määrin teidän työpaikoillanne palataan toimistolle, mitä olette siitä mieltä ja kuinka paljon teillä on neuvotteluvaraa työnantajienne kanssa?
Kommentit (2742)
En ole vielä työelämässä, mutta opiskelun puolesta voin sanoa että mielelläni hoitaisin etänä vaikka loppuun asti. Aloitin nyt syksyllä opinnot yliopistossa, ja valitsin kaikki kurssit etämuodossa. En pidä yhtään siitä että edistymistäni syynätään, joten on tosi helpottavaa istua etäluennolla ja tehdä tehtäviä silloin kun itselle sopii. Olen myös aika erakkomainen luonne, ja koen ainoastaan hyvänä asiana että ei tarvitse nähdä ihmisiä. En viihdy opiskelukaupungissani, eikä haittaa vaikka lähistön kaupat ja kahvilat jäisivät tuntemattomiksi. Vaikka rajoitukset poistuisivat, aion silti pysytellä etähommissa jos se vain pysyy mahdollisuutena. Teams-, Zoom- ja Google Meet -kokuksissa tykkään erityisesti chat-toiminnosta: kerrankin me introvertit voimme huudella omia vastauksiamme ja näkökulmiamme kesken tunnin rennolla mielellä!
Iltavirkkuna olen myös erittäin helpottunut kun ei aamulla tarvitse herätä aikaisemmin koulumatkan takia, ja ruokailutkin voi ajoittaa tunnille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etätöissä voi palstailla koko työpäivän ilman että pomo huohottaa selän takana.
Miten pomo ehtii huohottaa toimistolla kaiket päivät sinun selän takana? Eikö sillä ole mitään oikeaa työtä?
Onko jokaisella oma pomo vai seisooko tää yksi ja sama pomo vuorotellen jonkun selän takana?
Teidän työpaikalla on ilmeisesti kovin epäluotettavaa väkeä kun pitää vahtia.
Tutuistani useat ovat tyytyväisiä koronan tuomiin elämän- , elämäntapa- ja työuudistuksiin.
Joillakin on - jopa niukkaa ja tiukkaa, köyhääkin, mutta itsenäisempää, omannäköistä ELÄMÄÄ eikä aikatauluun sidottua ulkoapäin ohjattua suorittamista.
Tunnen hyvintoimeentulevia - köyhiä, kaikenkarvaisia ja ikäisiä yksilöitä, perheitä.
Tämä muutos oli enemmän kuin kaivattu. Pakotti, pakottaa päivittämään todellista elämän tarkoitusta ja elämänsisältöä.
Tämä oma havaintoni.
Minä(kään) en palaa enää entisiin kuvioihini, samaan. Olen päätökseni tehnyt.
Niukkaa on ja tulee loppuikäni olemaan aineellisesti, mutta olen onnellisempi versio itsestäni.
N59 virkistynyt, terveempi, reippaampi, sitkeämpi, aktiivisempi eli elossa
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ja jotenkin kollegat ovat inhimillisempiä etäpalavereissa. Jollain on tukka vähän sekaisin, kaikilla mukavat vaatteet. Osa ei välitä yhtään, vaikka kamera olisi suurinpiirtein leuan alla ja kuvassa vain suu ja sieraimet ja niitä kaikki sitten tuijottaa hänen puhuessaan. Itse tulee armollisemmaksi omaa videokuvaa kohtaan, eikä ota niin paineita siitä, eikä enää tuijota vain omaa pikkukuvaansa vaan voi rauhassa keskustella asioista.
Hauska nosto! Tajusin vasta nyt, että sama kehityskaari itselleen armollisemmaksi on tapahtunut minullakin.
Töissä fyysisesti suoritepaikalla ollessa olen jo vuosia sitten opettanut itseni siihen, että pärjään tarvittaessa meikittäkin ainakin lähes. Koska enemmän aikaa aamulla nukkua. Enemmän panostaen lähinnä vain, jos asiakastapaaminen, joku vetämäni presentaatio, tai muu merkittävämpi työpäivä.
Mutta tämä kameran edessä oleminen kuumotti pitkään! Vähintään vähän meikkasin, ja nätti asiallinen bisnes casual yläosa päälle.
Nyttemmin ihan rentona ja luontevasti osallistun etämöötteihin minäkin huppari päällä ja tukka pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
Työnantajan kannalta etätöissä on se hyvä puoli, ettei tarvitse maksaa ylitöistä. Aletaan kiristämään ruuvia, vaaditaan yhä enemmän työn tuloksia. Myös tulosten seurantaa lisätään. Kohta ei enää riitä se 7.5h päivän töiden tekemiseen. Eli pakko tehdä vapaa aikana ja viikonloppuina. Kotoa et pakoon pääse, kuten työpaikalta, kun päivän tunnit tulevat täyteen. Millä näytät hyväksyttävästi ylityön? Itse myös joudut kustantamaan työtilat ja kalustamaan sen.
Miten se ylityö on aiemmin hyväksyttävästi toten näytetty? Tuloksilla ja kenties työaikaseurannalla lisäksi.
Harvemmassa firmassa kai (ainakaan järkevässä sellaisessa) ISO Hefe itse pojottaa toimistollakaan 24/7 varmistamassa, että duunarit samassa sijainnissa raataa myös kellon ympäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etätyö ja toimistotyö tosiaan eroavat ajankäytöltä toisistaan.
Etätyössä ei välttämättä kehtaa hyvällä moraalilla oleva ihminen laskea työajaksi jotain puolen tunnin paskanpuhumista työkaverin kanssa. Tai puolen tunnin paskatauko. Toimistossa ollessa nuo menee näppärästi työajaksi, eikä hävetä yhtään.
Varsin ongelmallisia ovat tilanteet, jossa on vähän hiljaisempi hetki töissä. Toimistolla ollessa Iltasanomien selaus tuntuu tuossa tilanteessa olevan OK, mutta etätöissä vähän alkaa hävettämään ainakin itseä.
Ihan sama. Ns. lakisääteistä taukoahan olisi päivässä tunti, mutta usein kotona omat jäävät tauot jopa alle sen. Olen nykyisellään etätöissä jopa käyttänyt liukumaa en faktiseen tarpeeseen, vaan kun huomannut ettei ole kaikkein tuottavin päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä töitä tekee ne, joilta onnistuu sohvalla makaamalla työt läppärillä? Itsellä on ainakin työtehtäviä, jotka on pelkällä läppärillä moninkertaisesti hitaampia kuin kahdella näytöllä... Siis kiinnostaa vilpittömästi, koska jotkut omatkin tutut kertoo tekevänsä sängystä tai sohvalta töitä. Mulla ei makuu- tai puoli-istuvassa asennossa kyllä onnistu.
No itse osallistun esim. lakien valmisteluun erään elinkeinoalan edustajana. Jos ministeriö pitää vaikkapa puolen päivän tiedotustilaisuuden aiheesta, en istu seuraamassa tiedotustilaisuutta pöydän ääressä. Sama pätee moniin muihinkin palavereihin. Nimenomaan yritän välttää sitä, etten tee samalla muuta sillä tietokoneella. Tehtäväni on sillä hetkellä kuunnella ja yrittää ymmärtää, koska seuraavaksi tehtäväni on osallistua lausuntokierrokselle tai pohtia kuinka viranomaisten päätökset saadaan jalkautettua organisaatioomme.
Eikös tuollaisten tiedotustilaisuksien sisällön saa aina myös kirjallisessa muodossa. Ei kai niitä läppäristä tarvitse seurata. Tai sitten pitäisi ainakin muistiinpanoja pystyä tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etätöissä voi palstailla koko työpäivän ilman että pomo huohottaa selän takana.
En edelleenkään käsitä tätä ajattelutapaa. Ainakin omassa työssä näkyisi heti, jos hommat eivät etänä hoituisi. Kukaan muu niitä tee.
Ihmettelen samaa, voisiko joku avata tuota, että mikä on se työ jossa voi vain lusmuilla (koko) päivän etänä, kiinnostaisi tietää!
Esim. omassa työssäni on suht tarkat "mittarit", tietyt asiat pystytään ihan näkemään/mittamaan/arvioimaan. Menemättä nyt sen syvällisemmin noihin, mutta nähdään esim. monenko asiakkaan asioita olen hoitanut/päivä, ja voidaan laskea myös keskimääräinen aika mitä kulunut ja myös "tuottavuus" per kontakti jne.
Jos istuisin "palstaa selailemassa" koko päivän (-olinpa sitten kotona/toimistolla) niin varmasti jossain kohtaa pomo tulisi kyselemään onko kaikki ok/mitä olen puuhannut.
Toki joskus on hyvin hiljaisia päiviä (ja vastaavasti sitten myös todella kiireisiä) mutta nuo tasaantuvat kuukauden aikana, ja käytännössä teen aina "saman määrän" töitä kuukaudesta toiseen.
Etätöissä olen saanut enemän aikaan mitä toimistolla, syyt onkin ketjussa jo moneen kertaan lueteltu (mm. hihasta nykijät, enemmän energiaa kun aikaa ei mene työmatkoihin, flunssat jääneet pois jne.. jne.) ja tärkeimpänä: elämänlaatu on noussut huimasti!
Luulin oikeasti, että tällaiset "en osaa muuta kuin nykiä Pekan hihasta, siksi kaikkien pitää tulla istumaan sinne samaan huoneeseen kanssani, koska en vain osaa" olisi jokin urbaanilegenda, mutta meillä tosiaan käytiin näistä asioista keskustelua tänään työpaikalla ja yksi tyyppi sanoi käytännössä juuri noin!
Aloitin siis tässä työpaikassa koronan aikana, joten siksi en tiedä miten siellä oli aiemmin. Mutta ainakin tämä tyyppi kertoi, että ennen koronaa ei ollut koskaan tehnyt etätyötä vaan ollut 5 päivää viikossa toimistolla. Ja että vaikka oli ollut pakko tehdä etätöitä välillä, niin hän ei vain osaa (tosiaan käytti tätä sanaa!) hoitaa asioita niin, että jos on jotain nopeaa asiaa niin soittaisi tai viestittelisi sille toiselle ihmiselle. Kun kuulemma varsinkin kirjoittamalla viestiminen on niin vaikeaa.
Joten siksi hän haluaa takaisin toimistolle samaan huoneeseen muiden kanssa istumaan ja haluaa muutkin sinne.
Vastasin siihen, että itseni on aika vaikea samaistua tuohon, kun tätä työpaikkaa ennen lähin tiimini, jonka kanssa tein päivittäisesti töitä, oli fyysisesti Suomen lisäksi UK:ssa, Saksassa, USA:ssa ja Kiinassa. Ja isompi tiimi johon kuuluimme oli fyysisesti jokaisella maailman mantereella Etelämannerta lukuunottamatta. Joten se nyt vain on pakko nykyaikaisessa työelämässä oppia hoitamaan niitä työasioista muutenkin kuin samassa huoneessa istumalla ja hihoista nykimällä.
Ja miksi ihmeessä minun pitäisi mennä sinne toimistolle istumaan vain siksi, että hän on kokematon ja osaamaton? Tekisi hyvää hänellekin opetella normaaleja nykyaikaisia työnteon tapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutkimus on tehty etätyöstä ja vain 13 % halusi palata toimistolle.
Googlatkaa Työhyvinvointi pitkäkestoisessa etätyössä
Täsmällisestihän se meni näin.
"Vain 10 % kaikista tutkimukseen osallistuneista halusi palata toimistolle koronapandemian jälkeen. 48 % haluaisi tehdä aiempaa enemmän etätöitä ja 42 % kaikista vastaajista ilmoittaa, että haluaisi jatkaa 80 % - 100 % työajasta etätöitä."
Itse olen kyllä suunnilleen samaa mieltä. Ei meillä kyllä koskaan ole ollutkaan mitä lähityöpakkoa, jota ilmeisesti toimistolle palaamisella tarkoittaa. Siis ettei päivääkään etänä, koskaan.
Tosin en kyllä halua tässä "täysin etänä" moodissakaan pysyä, eikä enemmistö tutkimuksenkaan mukaan halua näin tehdä. Ja jotain välimallia meille kait ollaan sorvaamassakin.
Vierailija kirjoitti:
Etätöissä voi palstailla koko työpäivän ilman että pomo huohottaa selän takana.
Ihan samoin voi toimistolla. Tietokoneiden näytöissä on privacy screenit tietoturvan takia, joten kukaan ei näe mitä koneella tekee. Voi palstailla, lukea Seiskaa, katsoa Netflixiä.
Mutta oli sitten toimistolla tai ei, niin se näkyy heti tuloksissa, onko töitä tehty vai lueskeltu vain Seiskaa. Joten mitään eroa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päällikkö kertoi tänään osastokokouksessa, että nyt ollaan palaamaassa normaaliin. Etäpäivät täytyy tästä lähtien anoa erikseen ja se ei enää riitä perusteeksi että keskittyy paremmin kotona (!) Tämä, vaikka samaan hengenvetoon totesi että ollaan oltu tehokkaampia etätöissä kuin lähitöissä. Työnantajan tarjoamat toimistopaikat ovat nuhjuisessa ja hälyisessä avokonttorissa. Seuraavaksi sitten lässytti, että hän nyt kyllä ymmärtää, että tämä on rankkaa, kun on ollut (ainakin) yksi ylimääräinen tunti vapaa-aikaa etätyön aikana ja että tämä ei mukamas johdu luottamuksen puutteesta eikä siitä että haluaisivat kontrolloida meitä (puhe senkun meni vaan kiusallisemmaksi ja kiusallisemmaksi). Ärsyttää tietenkin tuollaiset lässyttämiset, teoilla on merkitystä, ei puheilla.
Tässä erottuu fiksut ja tyhmät työnantajat. Jälkimmäisille jäävät ne, jotka eivät muualle pääse. Luulisi, että työnantajalla, joka ei pysty palkalla kilpailemaan, olisi sentään vähän itsesuojeluvaistoa ja sallisi ainakin osittaiset etätyöt (työntekijät ovat luotettavia), mutta se näyttää olevan tiukassa.
Vierailija kirjoitti:
Luulin oikeasti, että tällaiset "en osaa muuta kuin nykiä Pekan hihasta, siksi kaikkien pitää tulla istumaan sinne samaan huoneeseen kanssani, koska en vain osaa" olisi jokin urbaanilegenda, mutta meillä tosiaan käytiin näistä asioista keskustelua tänään työpaikalla ja yksi tyyppi sanoi käytännössä juuri noin!
Aloitin siis tässä työpaikassa koronan aikana, joten siksi en tiedä miten siellä oli aiemmin. Mutta ainakin tämä tyyppi kertoi, että ennen koronaa ei ollut koskaan tehnyt etätyötä vaan ollut 5 päivää viikossa toimistolla. Ja että vaikka oli ollut pakko tehdä etätöitä välillä, niin hän ei vain osaa (tosiaan käytti tätä sanaa!) hoitaa asioita niin, että jos on jotain nopeaa asiaa niin soittaisi tai viestittelisi sille toiselle ihmiselle. Kun kuulemma varsinkin kirjoittamalla viestiminen on niin vaikeaa.
Joten siksi hän haluaa takaisin toimistolle samaan huoneeseen muiden kanssa istumaan ja haluaa muutkin sinne.
Vastasin siihen, että itseni on aika vaikea samaistua tuohon, kun tätä työpaikkaa ennen lähin tiimini, jonka kanssa tein päivittäisesti töitä, oli fyysisesti Suomen lisäksi UK:ssa, Saksassa, USA:ssa ja Kiinassa. Ja isompi tiimi johon kuuluimme oli fyysisesti jokaisella maailman mantereella Etelämannerta lukuunottamatta. Joten se nyt vain on pakko nykyaikaisessa työelämässä oppia hoitamaan niitä työasioista muutenkin kuin samassa huoneessa istumalla ja hihoista nykimällä.
Ja miksi ihmeessä minun pitäisi mennä sinne toimistolle istumaan vain siksi, että hän on kokematon ja osaamaton? Tekisi hyvää hänellekin opetella normaaleja nykyaikaisia työnteon tapoja.
Tuossa on varmaan "sukupolvi" erojakin, enkä tarkoita tuolla em. nyt suoraan _ikävuosia_ vaan enemmänkin sitä miten tehokkasti omaksuu uusia tapoja/oppii niitä.
Olen esim. (aiemman työni puitteissa) törmännyt siihen, miten yllättävän "nuoretkin" (40-50 vuotiaat) sanovat ettei heillä ole esim. sähköpostiosoitetta(!) tai jos on, eivät käytä sitä.
Samoin aiemmin oli paljonkin iäkkäämpiä ihmisiä, joille tietokone oli kauhistus, moni saattoi jopa sanoa ettei töissäkään sitä opetellut käyttämään vaikka olisi pitänyt, nuo lienevät jo eläkkeellä kaikki.
Vastaavasti sitten kohtasin myös lähes "satavuotiaita" jotka osasivat hommat vähintään yhtä hyvin kun diginatiivit.
Nykyisessä työssäni on ollut jo ENNEN koronaa toimistolla ollessa tapa, että jos tarvitsee apua/mielipidettä toiselta, niin on kysytty Teamsin kautt saako häiritä, ja myöntävän vastauksen jälkeen kysytty samaa kautta varsinainen asia. Hyvin harvoin on hihasta revitty tai olan taakse tultu asioita ihmettelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en haluaisi palata, ainakaan vielä. Viimeinen vuosi on ollut itselle todella raskas fyysisesti ja psyykkisesti. Etätyömahdollisuuden vuoksi olen suoriutunut töistäni (vieläpä saanut kehuja tuottavuudesta), vaikka tosiasiassa olen ollut ihan romuna ja varmasti olisin joutunut muuten hakemaan sairaslomaa.
Meillä on sellaisia, jotka ovat sairaslomalla sen takia, että eivät saa olla etätöissä.
En jaksaisi enää täyttä etätyötä. Olen masentunut ja elämä on liian yksitoikkoista kun kaikki spontaanit tapaamiset uusien ihmisten kanssa on poissa. Tai läpänheitto tai työkeskustelut kolleegojen kanssa. Yksinäistä kotona istumista ruudun äärellä vaikka Teams-kokouksia onkin. En välitä enää ulkonäöstäni enkä halua edes katsoa peiliin enää. Töiden jälkeen siirryn makuuhuoneeseen nukkumaan, käyn kävelyllä, syön ja katson illan ohjelmia. Sama toistuu joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä töitä tekee ne, joilta onnistuu sohvalla makaamalla työt läppärillä? Itsellä on ainakin työtehtäviä, jotka on pelkällä läppärillä moninkertaisesti hitaampia kuin kahdella näytöllä... Siis kiinnostaa vilpittömästi, koska jotkut omatkin tutut kertoo tekevänsä sängystä tai sohvalta töitä. Mulla ei makuu- tai puoli-istuvassa asennossa kyllä onnistu.
Teen sohvalla makoillen läppäri sylissä töitä, mutta minulla on isompi näyttö sohvapöydällä. Läppärissä on näppis itsessään ja langaton hiiri. Työasentoni tässä sohvalla on oikeasti hyvä ja saan kirjanpitäjän työni tehtyä erinomaisesti. Minäkin tarvitsen sen lisänäytön, mutta sen aamuinen nostaminen sohvapöydälle ja iltainen pois laitto ei ole ongelma!
Tarvitsisin tästä kyllä jonkin Paintilla piirretyn havainnekuvan, koska en ymmärrä, miten näät sohvapöydällä olevalle näytölle. xD
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi enää täyttä etätyötä. Olen masentunut ja elämä on liian yksitoikkoista kun kaikki spontaanit tapaamiset uusien ihmisten kanssa on poissa. Tai läpänheitto tai työkeskustelut kolleegojen kanssa. Yksinäistä kotona istumista ruudun äärellä vaikka Teams-kokouksia onkin. En välitä enää ulkonäöstäni enkä halua edes katsoa peiliin enää. Töiden jälkeen siirryn makuuhuoneeseen nukkumaan, käyn kävelyllä, syön ja katson illan ohjelmia. Sama toistuu joka päivä.
Tässä nähdään miten erilaisia ollaan. Itselleni nuo mainitsemasi spontaanit tapaamiset ovat pelkästään stressaavia.
En ole mitenkään erakko muuten, mutta töissä viihdyn yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimus on tehty etätyöstä ja vain 13 % halusi palata toimistolle.
Googlatkaa Työhyvinvointi pitkäkestoisessa etätyössä
Täsmällisestihän se meni näin.
"Vain 10 % kaikista tutkimukseen osallistuneista halusi palata toimistolle koronapandemian jälkeen. 48 % haluaisi tehdä aiempaa enemmän etätöitä ja 42 % kaikista vastaajista ilmoittaa, että haluaisi jatkaa 80 % - 100 % työajasta etätöitä."
Itse olen kyllä suunnilleen samaa mieltä. Ei meillä kyllä koskaan ole ollutkaan mitä lähityöpakkoa, jota ilmeisesti toimistolle palaamisella tarkoittaa. Siis ettei päivääkään etänä, koskaan.
Tosin en kyllä halua tässä "täysin etänä" moodissakaan pysyä, eikä enemmistö tutkimuksenkaan mukaan halua näin tehdä. Ja jotain välimallia meille kait ollaan sorvaamassakin.
Hybridimallihan se tulee olemaan. Mutta siinäkin on tosi paljon eroja miten se toteutetaan. Fiksusti se toteutettaisiin niin, että etänä tai toimistolla olo määriteltäisiin työtehtävien kautta sekä annettaisiin sen puitteissa ihmisille itselleen vapautta. Eli jos työtehtävät ovat täysin paikkariippumattomia ja ne voi tehdä 100% etänä, niin silloin ihmiset saavat valita, ovatko 100% etänä, 100% toimistolla tai käydä toimistolla kun on tarve ja itse haluavat.
Tämä viimeinen on varmaan se isoin juttu. Juuri kukaan ei ole siirtymässä sellaiseen, että olisi pakko olla 100% toimistolla jos töitä voi tehdä etänä. Mutta vaikka hybridimalli toteutetaan niin, että välillä ollaan etänä ja välillä toimistolla, niin siihenkin pitäisi ihmisille jättää vapautta valita myös 100% etänä jos se töiden puolesta toimii ja he haluavat, ja käydä toimistolla silloin kun siihen on tarve ja ihmiset haluavat. Tätä viimeistä suurin osa tutkimusten mukaan haluaa.
Mutta se missä sössitään työpaikoilla on, jos työt voi tehdä 100% etänä ja sitten vain mielivaltaisesti määrätään, että silti tietyt päivät pitää olla toimistolla, ilman että siihen voi itse edes vaikuttaa, varsinkin jos siihen ei ole mitään kunnon syytä.
Itseäni ainakin kiukuttaa hemmetisti, että meillä ei edes yritetä perustella pakkoa olla osa viikosta toimistolla mitenkään työtehtävien kautta eikä siihen saa mitenkään itse vaikuttaa onko siellä ja jos on, niin minä päivinä. Vaan mielivaltaisesti määrättiin, minä viikonpäivinä siellä on pakko olla ja ainoa perustelu oli, että osa ihmisistä ei osaa tehdä etätöitä, joten siksi kaikkien on pakko mennä paikalle.
Asiaa pahentaa se, että samat ihmiset jotka vaativat tätä puhuvat suu vaahdoten "wellbeingistä" ja sen suurimmasta tärkeydestä, sekä siitä miten tärkeää diversiteetti ja inkluusio ja kaikkien erilaisten ihmisten huomioiminen on. No, eipä selvästi heitä kiinnosta wellbeing ja erilaisten ihmisten huomioiminen silloin kun se haittaisi omaa mukavuutta.
Ja niin, nämä samat ihmiset suhtautuvat todella ilkeän alentuvasti ja pilkkaavasti esimerkiksi keskeiseen asiakasryhmäämme silloin, jos asiakkaat kokevat jonkin täysin uuden asian pelottavaksi. No, kun näiden ihmisten pitäisi sitten itse opetella jotain uutta ja sopeutua johonkin uuteen, niin reaktio on täysi vastustus ja kieltäytyminen.
Ja nämä samat ihmiset puhuvat suu vaahdoten myös siitä, miten innovatiivisia ja edistyksellisiä ovat. Vähän vaikea ottaa sitä todesta, kun kokevat digitaalisen työskentelyn aivan liian vaikeaksi.
Minä pidän etätöistä ja teen niitä koko ajan, ja olen tehnyt jo vuosia. Mutta en pysty osallistumaan tilaisuuksiin sohvalta maaten, koska jostain syystä aivoni käsittävät vaaka-asennon merkiksi siitä, että voi sammuttaa valot. Minä nukahdan. Ja ei, ei ole uniapneaa, on tutkittu. Minä vain nukahtelen helposti.
Työkaveri kerran tunnusti nukkuneensa pari tuntia vahingossa, joten ei tämä varmaan ole niin harvinaista.
Kotona kiva liikkua samalla kun kuuntelee, mutta on sitten niitäkin hommia, missä tarvitsen jättinäytöt, vastamelukuulokkeet, sopivan taustaäänimaailman niihin, ilmankostuttimen ja puolijalokiviä kehään ympärilleni. Älkää ottako ihan tosissanne tätä esimerkkiä.
Kyllä minä pystyn halutessani lusmuilemaan ihan koko päivän myös toimistolla.
Ja yhtä lailla jos en tee kotona töitäni, se käy kyllä ilmi alle viikossa. Kukaan muu ei niitä hommiani tee.