Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät halua palata etätöistä?
En varmaan ole yksin, kun tutkimusten mukaan yli 80% työntekijöistä länsimaissa, jotka ovat nyt tehneet koronan aikana etätöitä, ei halua palata toimistolle. Ja puolet harkitsisi irtisanoutumista jos pakotettaisiin takaisin toimistolle 5 päivää viikossa.
Mutta olisi kiva kuulla kohtalotovereista täällä Suomessa! Milloin ja missä määrin teidän työpaikoillanne palataan toimistolle, mitä olette siitä mieltä ja kuinka paljon teillä on neuvotteluvaraa työnantajienne kanssa?
Kommentit (2742)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etätöissä voi palstailla koko työpäivän ilman että pomo huohottaa selän takana.
Miten pomo ehtii huohottaa toimistolla kaiket päivät sinun selän takana? Eikö sillä ole mitään oikeaa työtä?
Onko jokaisella oma pomo vai seisooko tää yksi ja sama pomo vuorotellen jonkun selän takana?Teidän työpaikalla on ilmeisesti kovin epäluotettavaa väkeä kun pitää vahtia.
Mun pitää kommentoida tätä. Vaikka kukaan ei kirjaimellisesti "huohottaisi selän takana" niin herkälle ja ärsykkeistä vielä yliherkistyvälle yksilölle tällainen tunne tulee ihan avokonttorista. Vaikka tiedät, että kaikilla on omat hommansa, näet koko ajan silmäkulmista liikettä, kuulet ääniä, kuulet puhetta. Tiedät ja tunnet, että takana, vasemmalla, oikealla, edessä on joku joka saattaa katsoa tai sitten ei.
Itse olen aivan jäykistynyt etäpäivän jälkeen, en pysty rentoutumaan siellä ja keskittymään työhön. Haluan tehdä luovasti ja itsekseni työtäni enkä halua, että joku tarkkailee sitä tai tulee kurkkimaan mitä teen tai katsomaan ja lukemaan. Sellaiseen ei siis ole tarvetta, mutta oletteko huomanneet miten uteliaita jotkut ovat?
Koska olen myös herkkä ja kiltti, saan aivan hirveät omantunnontuskat jos pidän taukoni lukien vaikka hesaria. Juuri silloin joku hihannyppijä tulee siihen ja koen tarvetta selittää, että pidän taukoa.
Kaikki tällainen ja se jatkuva ärsykkeiden määrä ja ihmisten läsnäolo väsyttää ja imee voimat. Oi, kun tietäisitte miten tällainen ihminen nauttii etätyöstä! Kun saa tehdä töitä näin niin silloin tällöin, harvemmin kuin kerran viikossa, työpisteelle meneminen on jopa ihan jännittävää ja mukavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en haluaisi palata, ainakaan vielä. Viimeinen vuosi on ollut itselle todella raskas fyysisesti ja psyykkisesti. Etätyömahdollisuuden vuoksi olen suoriutunut töistäni (vieläpä saanut kehuja tuottavuudesta), vaikka tosiasiassa olen ollut ihan romuna ja varmasti olisin joutunut muuten hakemaan sairaslomaa.
Meillä on sellaisia, jotka ovat sairaslomalla sen takia, että eivät saa olla etätöissä.
Ei hämmästytä.
Vierailija kirjoitti:
Luulin oikeasti, että tällaiset "en osaa muuta kuin nykiä Pekan hihasta, siksi kaikkien pitää tulla istumaan sinne samaan huoneeseen kanssani, koska en vain osaa" olisi jokin urbaanilegenda, mutta meillä tosiaan käytiin näistä asioista keskustelua tänään työpaikalla ja yksi tyyppi sanoi käytännössä juuri noin..
Minulla olisi saattanut päästä tirskahdus. Mutta totta se on, minäkin tunnen näitä ihmisiä. Ja he eivät ole tyytyväisiä siihen, että itse voivat olla toimistolla vaan KAIKKIEN on oltava siellä.
Joskus on myös ihan hirveä kynnys sille, että ihan itse pitää opetella asioita, hakea tietoa jne eikä aina voi lokkeilla Pekkojen hihoissa kiinni. Pekallakin saattaa.. apua.. hihat palaa :D
Mutta tämä ketju pitäisi kyllä nostaa johonkin lehtijuttuun, ja mainita hihaton Pekka-parka. Ehkä joku ymmärtäisi oman tapansa toimia hieman kyseenalaiseksi..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin oikeasti, että tällaiset "en osaa muuta kuin nykiä Pekan hihasta, siksi kaikkien pitää tulla istumaan sinne samaan huoneeseen kanssani, koska en vain osaa" olisi jokin urbaanilegenda, mutta meillä tosiaan käytiin näistä asioista keskustelua tänään työpaikalla ja yksi tyyppi sanoi käytännössä juuri noin!
Aloitin siis tässä työpaikassa koronan aikana, joten siksi en tiedä miten siellä oli aiemmin. Mutta ainakin tämä tyyppi kertoi, että ennen koronaa ei ollut koskaan tehnyt etätyötä vaan ollut 5 päivää viikossa toimistolla. Ja että vaikka oli ollut pakko tehdä etätöitä välillä, niin hän ei vain osaa (tosiaan käytti tätä sanaa!) hoitaa asioita niin, että jos on jotain nopeaa asiaa niin soittaisi tai viestittelisi sille toiselle ihmiselle. Kun kuulemma varsinkin kirjoittamalla viestiminen on niin vaikeaa.
Joten siksi hän haluaa takaisin toimistolle samaan huoneeseen muiden kanssa istumaan ja haluaa muutkin sinne.
Vastasin siihen, että itseni on aika vaikea samaistua tuohon, kun tätä työpaikkaa ennen lähin tiimini, jonka kanssa tein päivittäisesti töitä, oli fyysisesti Suomen lisäksi UK:ssa, Saksassa, USA:ssa ja Kiinassa. Ja isompi tiimi johon kuuluimme oli fyysisesti jokaisella maailman mantereella Etelämannerta lukuunottamatta. Joten se nyt vain on pakko nykyaikaisessa työelämässä oppia hoitamaan niitä työasioista muutenkin kuin samassa huoneessa istumalla ja hihoista nykimällä.
Ja miksi ihmeessä minun pitäisi mennä sinne toimistolle istumaan vain siksi, että hän on kokematon ja osaamaton? Tekisi hyvää hänellekin opetella normaaleja nykyaikaisia työnteon tapoja.
Tuossa on varmaan "sukupolvi" erojakin, enkä tarkoita tuolla em. nyt suoraan _ikävuosia_ vaan enemmänkin sitä miten tehokkasti omaksuu uusia tapoja/oppii niitä.
Olen esim. (aiemman työni puitteissa) törmännyt siihen, miten yllättävän "nuoretkin" (40-50 vuotiaat) sanovat ettei heillä ole esim. sähköpostiosoitetta(!) tai jos on, eivät käytä sitä.
Samoin aiemmin oli paljonkin iäkkäämpiä ihmisiä, joille tietokone oli kauhistus, moni saattoi jopa sanoa ettei töissäkään sitä opetellut käyttämään vaikka olisi pitänyt, nuo lienevät jo eläkkeellä kaikki.
Vastaavasti sitten kohtasin myös lähes "satavuotiaita" jotka osasivat hommat vähintään yhtä hyvin kun diginatiivit.Nykyisessä työssäni on ollut jo ENNEN koronaa toimistolla ollessa tapa, että jos tarvitsee apua/mielipidettä toiselta, niin on kysytty Teamsin kautt saako häiritä, ja myöntävän vastauksen jälkeen kysytty samaa kautta varsinainen asia. Hyvin harvoin on hihasta revitty tai olan taakse tultu asioita ihmettelemään.
Meillä nuorimmat ovat kaikkein haluttomimpia etätöihin ja kaikkein innokkaimpia hengaamaan toimistolla. Syinä, että eivät kuulemma osaa itsenäisesti tehdä kotona töitä.
Omien havaintojeni perusteella ei liity ikään vaan persoonaan, oppimis- ja sopeutumiskykyyn ja -haluun, kurinalaisuuteen sekä mukavuudenhaluun.
Ja siis näillä tarkoitan ikävuosia 20-30. Eivät vain osaa, kykene, eivätkä halua oppia tai kehittyä. Osa on yrittänyt nyt korona-aikana buukata tapaamisia koko hemmetin tiimille joka kerta kun he joutuvat tekemään yhtään mitään, tyyliin että 10 ihmistä neuvoo, ohjaa ja auttaa heitä tekemään pienimmänkin jutun. Ihan uskomatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin oikeasti, että tällaiset "en osaa muuta kuin nykiä Pekan hihasta, siksi kaikkien pitää tulla istumaan sinne samaan huoneeseen kanssani, koska en vain osaa" olisi jokin urbaanilegenda, mutta meillä tosiaan käytiin näistä asioista keskustelua tänään työpaikalla ja yksi tyyppi sanoi käytännössä juuri noin..
Minulla olisi saattanut päästä tirskahdus. Mutta totta se on, minäkin tunnen näitä ihmisiä. Ja he eivät ole tyytyväisiä siihen, että itse voivat olla toimistolla vaan KAIKKIEN on oltava siellä.
Joskus on myös ihan hirveä kynnys sille, että ihan itse pitää opetella asioita, hakea tietoa jne eikä aina voi lokkeilla Pekkojen hihoissa kiinni. Pekallakin saattaa.. apua.. hihat palaa :D
Mutta tämä ketju pitäisi kyllä nostaa johonkin lehtijuttuun, ja mainita hihaton Pekka-parka. Ehkä joku ymmärtäisi oman tapansa toimia hieman kyseenalaiseksi..
Todellakin toivoisin, että joku toimittaja tekisi tästä jonkun helpon click-bait jutun. Matsku on kaikki saatavilla ja selvästi aihe kiinnostaa ihmisiä.
Ja joku voisi ehkä edes vähän miettiä, että se oma mukavuudenhalu pakottaa kaikki istumaan kanssaan samaan huoneeseen vain jotta voi nykiä toisia hihasta auttamaan jokaisessa työjutussa on aika kyseenalaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin oikeasti, että tällaiset "en osaa muuta kuin nykiä Pekan hihasta, siksi kaikkien pitää tulla istumaan sinne samaan huoneeseen kanssani, koska en vain osaa" olisi jokin urbaanilegenda, mutta meillä tosiaan käytiin näistä asioista keskustelua tänään työpaikalla ja yksi tyyppi sanoi käytännössä juuri noin!
Aloitin siis tässä työpaikassa koronan aikana, joten siksi en tiedä miten siellä oli aiemmin. Mutta ainakin tämä tyyppi kertoi, että ennen koronaa ei ollut koskaan tehnyt etätyötä vaan ollut 5 päivää viikossa toimistolla. Ja että vaikka oli ollut pakko tehdä etätöitä välillä, niin hän ei vain osaa (tosiaan käytti tätä sanaa!) hoitaa asioita niin, että jos on jotain nopeaa asiaa niin soittaisi tai viestittelisi sille toiselle ihmiselle. Kun kuulemma varsinkin kirjoittamalla viestiminen on niin vaikeaa.
Joten siksi hän haluaa takaisin toimistolle samaan huoneeseen muiden kanssa istumaan ja haluaa muutkin sinne.
Vastasin siihen, että itseni on aika vaikea samaistua tuohon, kun tätä työpaikkaa ennen lähin tiimini, jonka kanssa tein päivittäisesti töitä, oli fyysisesti Suomen lisäksi UK:ssa, Saksassa, USA:ssa ja Kiinassa. Ja isompi tiimi johon kuuluimme oli fyysisesti jokaisella maailman mantereella Etelämannerta lukuunottamatta. Joten se nyt vain on pakko nykyaikaisessa työelämässä oppia hoitamaan niitä työasioista muutenkin kuin samassa huoneessa istumalla ja hihoista nykimällä.
Ja miksi ihmeessä minun pitäisi mennä sinne toimistolle istumaan vain siksi, että hän on kokematon ja osaamaton? Tekisi hyvää hänellekin opetella normaaleja nykyaikaisia työnteon tapoja.
Tuossa on varmaan "sukupolvi" erojakin, enkä tarkoita tuolla em. nyt suoraan _ikävuosia_ vaan enemmänkin sitä miten tehokkasti omaksuu uusia tapoja/oppii niitä.
Olen esim. (aiemman työni puitteissa) törmännyt siihen, miten yllättävän "nuoretkin" (40-50 vuotiaat) sanovat ettei heillä ole esim. sähköpostiosoitetta(!) tai jos on, eivät käytä sitä.
Samoin aiemmin oli paljonkin iäkkäämpiä ihmisiä, joille tietokone oli kauhistus, moni saattoi jopa sanoa ettei töissäkään sitä opetellut käyttämään vaikka olisi pitänyt, nuo lienevät jo eläkkeellä kaikki.
Vastaavasti sitten kohtasin myös lähes "satavuotiaita" jotka osasivat hommat vähintään yhtä hyvin kun diginatiivit.Nykyisessä työssäni on ollut jo ENNEN koronaa toimistolla ollessa tapa, että jos tarvitsee apua/mielipidettä toiselta, niin on kysytty Teamsin kautt saako häiritä, ja myöntävän vastauksen jälkeen kysytty samaa kautta varsinainen asia. Hyvin harvoin on hihasta revitty tai olan taakse tultu asioita ihmettelemään.
Meillä nuorimmat ovat kaikkein haluttomimpia etätöihin ja kaikkein innokkaimpia hengaamaan toimistolla. Syinä, että eivät kuulemma osaa itsenäisesti tehdä kotona töitä.
Omien havaintojeni perusteella ei liity ikään vaan persoonaan, oppimis- ja sopeutumiskykyyn ja -haluun, kurinalaisuuteen sekä mukavuudenhaluun.
Ja siis näillä tarkoitan ikävuosia 20-30. Eivät vain osaa, kykene, eivätkä halua oppia tai kehittyä. Osa on yrittänyt nyt korona-aikana buukata tapaamisia koko hemmetin tiimille joka kerta kun he joutuvat tekemään yhtään mitään, tyyliin että 10 ihmistä neuvoo, ohjaa ja auttaa heitä tekemään pienimmänkin jutun. Ihan uskomatonta.
Ja vielä lisäys: En todellakaan tarkoita yleistää, että näin olisi yleensä noissa ikäluokissa. Omalla työpaikalla vain sattuu olemaan. Tosin ihan samaa on hieman vanhemmissakin ihmisissä, joten ei mene iän mukaan, vaan ihmisen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä työelämässä, mutta opiskelun puolesta voin sanoa että mielelläni hoitaisin etänä vaikka loppuun asti. Aloitin nyt syksyllä opinnot yliopistossa, ja valitsin kaikki kurssit etämuodossa. En pidä yhtään siitä että edistymistäni syynätään, joten on tosi helpottavaa istua etäluennolla ja tehdä tehtäviä silloin kun itselle sopii. Olen myös aika erakkomainen luonne, ja koen ainoastaan hyvänä asiana että ei tarvitse nähdä ihmisiä. En viihdy opiskelukaupungissani, eikä haittaa vaikka lähistön kaupat ja kahvilat jäisivät tuntemattomiksi. Vaikka rajoitukset poistuisivat, aion silti pysytellä etähommissa jos se vain pysyy mahdollisuutena. Teams-, Zoom- ja Google Meet -kokuksissa tykkään erityisesti chat-toiminnosta: kerrankin me introvertit voimme huudella omia vastauksiamme ja näkökulmiamme kesken tunnin rennolla mielellä!
Iltavirkkuna olen myös erittäin helpottunut kun ei aamulla tarvitse herätä aikaisemmin koulumatkan takia, ja ruokailutkin voi ajoittaa tunnille.
Olen töissä yliopistolla ja siellä tehtiin kysely keväällä opiskelijoille etäopinnoista. Hyvin sama prosentti opiskelijoista, eli noin 80%, kuin työntekijöistä, halusi jatkaa etänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurimman osan opinnoista voisi hoitaa pääosin etänä, luennot on aivan sama kuunnella koneelta kuin mennä paikan päälle. Etänä ihmiset ovat tasa-arvoisia, kun mistä vaan Suomesta voisi opiskella missä vaan yliopistossa muuttamatta kotoaan kalliisiin isoihin kaupunkeihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi enää täyttä etätyötä. Olen masentunut ja elämä on liian yksitoikkoista kun kaikki spontaanit tapaamiset uusien ihmisten kanssa on poissa. Tai läpänheitto tai työkeskustelut kolleegojen kanssa. Yksinäistä kotona istumista ruudun äärellä vaikka Teams-kokouksia onkin. En välitä enää ulkonäöstäni enkä halua edes katsoa peiliin enää. Töiden jälkeen siirryn makuuhuoneeseen nukkumaan, käyn kävelyllä, syön ja katson illan ohjelmia. Sama toistuu joka päivä.
Tässä nähdään miten erilaisia ollaan. Itselleni nuo mainitsemasi spontaanit tapaamiset ovat pelkästään stressaavia.
En ole mitenkään erakko muuten, mutta töissä viihdyn yksin.
Näin se on. Minä taas saan voimaa kohtaamisista ja vuorovaikutuksesta muiden kanssa. Sen vuoksi pelkkä etätyö ei sovi minulle. Koronan takia noita kohtaamisia in tosi vähän vapaallakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurimman osan opinnoista voisi hoitaa pääosin etänä, luennot on aivan sama kuunnella koneelta kuin mennä paikan päälle. Etänä ihmiset ovat tasa-arvoisia, kun mistä vaan Suomesta voisi opiskella missä vaan yliopistossa muuttamatta kotoaan kalliisiin isoihin kaupunkeihin.
Tätä mä olen miettinyt pitkään! Ja tämä pätee moneen eri kouluasteeseen:
- peruskoulu. Eikö koulusta löydy espanjankielen opettajaa tai tarpeeksi osallistujia? Mene etäkurssille, siellä oppilaita ympäri maan. Tunnit voidaan pitää koulussa / kotona.
- peruskoulu. Haluaisitko opetella lisää jotain kiinnostavaa? Vapaaehtoinen lisäkurssi etänä!
- jopa liikunta; etänä haastattelemaan jotain huippu-urheilijaa tai ravintoneuvoja kertomaan koululaisille
- lukio. Voit opiskella ja tenttiä osan etänä ja edetä enemmän omaan tahtiin
- voit ottaa lisätunteja,tukiopetusta jne etäkursseilla
- asutte pienessä kylässä keskellä maaseutua/erämaata ja koulumatkaan menee 2 + 2 tuntia? Etänä opetuksessa mukana ja kerran viikossa koululle tapaamaan ja liikuntatunnille
- koulun etäopetusta ei tarvitse järkätä erikseen, vaan etäilijät voi integroida tunneille mukaan
- yliopisto, avoin ja muu: kaikki on avoinna. Ihan samoin kuin koodausta voi opiskella etänä niin pitäisi avata muukin koulutus. Tämä olisi todella tasa-arvoistavaa ja upeaa
- tiettyjä tunteja voisi avata myös vanhemmille seurattavaksi ja kelle tahansa kiinnostuneelle. Muutamille yliopistoluennoille voisi tulla satoja etänä mukaan, eikä välttämättä hakemaan opintopisteitä vaan puhtaasta innosta
Tämä jos mikä olisi kaikki siinä vanhassa "kansanvalistushengessä" tehtyä toimintaa, siis silloin kun haluttiin nostaa kansalaisten koulutusta ja tuoda kirjasto joka kylään. Meillä on nykyään kaikki pelit ja vehkeet valmiina, vain tahto toteutukseen puuttuu.
Mitkä valtavat edutkin tässä olisivat kun kansalaiset saisivat opiskella, sivistää itseään, jne!
Entä miten olisi huonosti koulussa pärjänneille peruskoulun matikantunnit etänä, omaan tahtiin? Iltalukiot!
Nyt kun hallitus vääntää ilmastokysymyksistä, olisi hyvä ottaa yhdeksi päästöjä vähentäväksi tekijäksi etätyö. Vihreitä ainakin luulisi kiinnostavan saada työmatkaliikennettä vähenemään. Pääministeri muistaakseni vähän aikaa sitten puhui työajan lyhentämisestä. Itse koen työaikani merkittävästi lyhentyneen jo etätyön takia. Eikä työnantaja menetä mitään etätyön sallimisella, päinvastoin. Saa tehokkaampia, terveempiä ja tyytyväisempiä työntekijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun hallitus vääntää ilmastokysymyksistä, olisi hyvä ottaa yhdeksi päästöjä vähentäväksi tekijäksi etätyö. Vihreitä ainakin luulisi kiinnostavan saada työmatkaliikennettä vähenemään. Pääministeri muistaakseni vähän aikaa sitten puhui työajan lyhentämisestä. Itse koen työaikani merkittävästi lyhentyneen jo etätyön takia. Eikä työnantaja menetä mitään etätyön sallimisella, päinvastoin. Saa tehokkaampia, terveempiä ja tyytyväisempiä työntekijöitä.
On sanonta, että kannattaa miettiä mitä haluaa. Näissä jutuissa on aina kaksi eri puolta ja joskus on vaikea hyväksyä muutosta, kunnes se tulee ja jyrää. Tarkoitan esim. sitä, että autoilua on puheissa haluttu hillitä ilmastoasioiden takia. Osa on puolustanut sitä kertomalla, miten työmatkojen takia auto on välttämätön. Nyt sitten kun on havaittu tämä helppo, toimiva ja halpa tapa vähentää liikennettä JA tehdä töitä niin nähdäänkin kaikki muu mikä asiaan liittyy.
Esim. autoverotuksen tuomat tulot. Keskustojen ja kasvualueiden kasvun väheneminen. Rakentamiseen liittyvät isot muutokset (mitä, ettekö te haluakaan niitä miniasuntoja!), lounasravintoloiden katoaminen ja kotiinkuljetuksen kasvaminen, shoppailun muutokset jne. Yksi muutos ei välttämättä olekaan kivuton muutos, vaan mukana tulee sivuvaikutuksia. Vähän kuin rokotteessa, joillekin isompia, joillekin pienempiä.
Tuolla oli jokin toinen ketju, missä pohdittiin mitkä korona-ajan käytännöt olisi hyvä jättää käyttöön, esim. käsienpesut. Siitä tuli mieleeni yksi asia mitä etätöissä voi välttää mutta lähitöissä ei: tervehtiminen halailemalla, poskipusut ym fyysinen klähmiminen. Ok, jotkut tykkää siitä eikä se nyt ole "klähmimistä" sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta minulle se on vastenmielistä. En ymmärrä miksi Suomessa ei oltaisi voitu jatkaa vanhanaikaisesti kättelemällä.
Jos toimistolle tuli henkilö, jota ei ollut nähty kuukauteen hänen kanssaan piti käydä tällainen halailukohtaus ja toistella "ihana nähdä sinuakiin, iik". Mun niskat on ihan jäykät kun kirjoitan tätä. Voin vain kuvitella miten jossain työpaikassa palataan toimistolle ja nämä halihali-pusipusi -ystävät hyökkäävät halailemaan ja sitten ollaankin taas kaikki sairaita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin oikeasti, että tällaiset "en osaa muuta kuin nykiä Pekan hihasta, siksi kaikkien pitää tulla istumaan sinne samaan huoneeseen kanssani, koska en vain osaa" olisi jokin urbaanilegenda, mutta meillä tosiaan käytiin näistä asioista keskustelua tänään työpaikalla ja yksi tyyppi sanoi käytännössä juuri noin!
Aloitin siis tässä työpaikassa koronan aikana, joten siksi en tiedä miten siellä oli aiemmin. Mutta ainakin tämä tyyppi kertoi, että ennen koronaa ei ollut koskaan tehnyt etätyötä vaan ollut 5 päivää viikossa toimistolla. Ja että vaikka oli ollut pakko tehdä etätöitä välillä, niin hän ei vain osaa (tosiaan käytti tätä sanaa!) hoitaa asioita niin, että jos on jotain nopeaa asiaa niin soittaisi tai viestittelisi sille toiselle ihmiselle. Kun kuulemma varsinkin kirjoittamalla viestiminen on niin vaikeaa.
Joten siksi hän haluaa takaisin toimistolle samaan huoneeseen muiden kanssa istumaan ja haluaa muutkin sinne.
Vastasin siihen, että itseni on aika vaikea samaistua tuohon, kun tätä työpaikkaa ennen lähin tiimini, jonka kanssa tein päivittäisesti töitä, oli fyysisesti Suomen lisäksi UK:ssa, Saksassa, USA:ssa ja Kiinassa. Ja isompi tiimi johon kuuluimme oli fyysisesti jokaisella maailman mantereella Etelämannerta lukuunottamatta. Joten se nyt vain on pakko nykyaikaisessa työelämässä oppia hoitamaan niitä työasioista muutenkin kuin samassa huoneessa istumalla ja hihoista nykimällä.
Ja miksi ihmeessä minun pitäisi mennä sinne toimistolle istumaan vain siksi, että hän on kokematon ja osaamaton? Tekisi hyvää hänellekin opetella normaaleja nykyaikaisia työnteon tapoja.
Tuossa on varmaan "sukupolvi" erojakin, enkä tarkoita tuolla em. nyt suoraan _ikävuosia_ vaan enemmänkin sitä miten tehokkasti omaksuu uusia tapoja/oppii niitä.
Olen esim. (aiemman työni puitteissa) törmännyt siihen, miten yllättävän "nuoretkin" (40-50 vuotiaat) sanovat ettei heillä ole esim. sähköpostiosoitetta(!) tai jos on, eivät käytä sitä.
Samoin aiemmin oli paljonkin iäkkäämpiä ihmisiä, joille tietokone oli kauhistus, moni saattoi jopa sanoa ettei töissäkään sitä opetellut käyttämään vaikka olisi pitänyt, nuo lienevät jo eläkkeellä kaikki.
Vastaavasti sitten kohtasin myös lähes "satavuotiaita" jotka osasivat hommat vähintään yhtä hyvin kun diginatiivit.Nykyisessä työssäni on ollut jo ENNEN koronaa toimistolla ollessa tapa, että jos tarvitsee apua/mielipidettä toiselta, niin on kysytty Teamsin kautt saako häiritä, ja myöntävän vastauksen jälkeen kysytty samaa kautta varsinainen asia. Hyvin harvoin on hihasta revitty tai olan taakse tultu asioita ihmettelemään.
Meillä nuorimmat ovat kaikkein haluttomimpia etätöihin ja kaikkein innokkaimpia hengaamaan toimistolla. Syinä, että eivät kuulemma osaa itsenäisesti tehdä kotona töitä.
Omien havaintojeni perusteella ei liity ikään vaan persoonaan, oppimis- ja sopeutumiskykyyn ja -haluun, kurinalaisuuteen sekä mukavuudenhaluun.
Ja siis näillä tarkoitan ikävuosia 20-30. Eivät vain osaa, kykene, eivätkä halua oppia tai kehittyä. Osa on yrittänyt nyt korona-aikana buukata tapaamisia koko hemmetin tiimille joka kerta kun he joutuvat tekemään yhtään mitään, tyyliin että 10 ihmistä neuvoo, ohjaa ja auttaa heitä tekemään pienimmänkin jutun. Ihan uskomatonta.
Vanhalla kauralla iso kynnys opetella uutta. Onhan etätyössä puolensa. Voi ulkoiluttaa koiraa keskellä päivääkin sun muut kotihommat hoituu myös työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin oikeasti, että tällaiset "en osaa muuta kuin nykiä Pekan hihasta, siksi kaikkien pitää tulla istumaan sinne samaan huoneeseen kanssani, koska en vain osaa" olisi jokin urbaanilegenda, mutta meillä tosiaan käytiin näistä asioista keskustelua tänään työpaikalla ja yksi tyyppi sanoi käytännössä juuri noin!
Aloitin siis tässä työpaikassa koronan aikana, joten siksi en tiedä miten siellä oli aiemmin. Mutta ainakin tämä tyyppi kertoi, että ennen koronaa ei ollut koskaan tehnyt etätyötä vaan ollut 5 päivää viikossa toimistolla. Ja että vaikka oli ollut pakko tehdä etätöitä välillä, niin hän ei vain osaa (tosiaan käytti tätä sanaa!) hoitaa asioita niin, että jos on jotain nopeaa asiaa niin soittaisi tai viestittelisi sille toiselle ihmiselle. Kun kuulemma varsinkin kirjoittamalla viestiminen on niin vaikeaa.
Joten siksi hän haluaa takaisin toimistolle samaan huoneeseen muiden kanssa istumaan ja haluaa muutkin sinne.
Vastasin siihen, että itseni on aika vaikea samaistua tuohon, kun tätä työpaikkaa ennen lähin tiimini, jonka kanssa tein päivittäisesti töitä, oli fyysisesti Suomen lisäksi UK:ssa, Saksassa, USA:ssa ja Kiinassa. Ja isompi tiimi johon kuuluimme oli fyysisesti jokaisella maailman mantereella Etelämannerta lukuunottamatta. Joten se nyt vain on pakko nykyaikaisessa työelämässä oppia hoitamaan niitä työasioista muutenkin kuin samassa huoneessa istumalla ja hihoista nykimällä.
Ja miksi ihmeessä minun pitäisi mennä sinne toimistolle istumaan vain siksi, että hän on kokematon ja osaamaton? Tekisi hyvää hänellekin opetella normaaleja nykyaikaisia työnteon tapoja.
Tuossa on varmaan "sukupolvi" erojakin, enkä tarkoita tuolla em. nyt suoraan _ikävuosia_ vaan enemmänkin sitä miten tehokkasti omaksuu uusia tapoja/oppii niitä.
Olen esim. (aiemman työni puitteissa) törmännyt siihen, miten yllättävän "nuoretkin" (40-50 vuotiaat) sanovat ettei heillä ole esim. sähköpostiosoitetta(!) tai jos on, eivät käytä sitä.
Samoin aiemmin oli paljonkin iäkkäämpiä ihmisiä, joille tietokone oli kauhistus, moni saattoi jopa sanoa ettei töissäkään sitä opetellut käyttämään vaikka olisi pitänyt, nuo lienevät jo eläkkeellä kaikki.
Vastaavasti sitten kohtasin myös lähes "satavuotiaita" jotka osasivat hommat vähintään yhtä hyvin kun diginatiivit.Nykyisessä työssäni on ollut jo ENNEN koronaa toimistolla ollessa tapa, että jos tarvitsee apua/mielipidettä toiselta, niin on kysytty Teamsin kautt saako häiritä, ja myöntävän vastauksen jälkeen kysytty samaa kautta varsinainen asia. Hyvin harvoin on hihasta revitty tai olan taakse tultu asioita ihmettelemään.
Meillä nuorimmat ovat kaikkein haluttomimpia etätöihin ja kaikkein innokkaimpia hengaamaan toimistolla. Syinä, että eivät kuulemma osaa itsenäisesti tehdä kotona töitä.
Omien havaintojeni perusteella ei liity ikään vaan persoonaan, oppimis- ja sopeutumiskykyyn ja -haluun, kurinalaisuuteen sekä mukavuudenhaluun.
Ja siis näillä tarkoitan ikävuosia 20-30. Eivät vain osaa, kykene, eivätkä halua oppia tai kehittyä. Osa on yrittänyt nyt korona-aikana buukata tapaamisia koko hemmetin tiimille joka kerta kun he joutuvat tekemään yhtään mitään, tyyliin että 10 ihmistä neuvoo, ohjaa ja auttaa heitä tekemään pienimmänkin jutun. Ihan uskomatonta.
Vanhalla kauralla iso kynnys opetella uutta. Onhan etätyössä puolensa. Voi ulkoiluttaa koiraa keskellä päivääkin sun muut kotihommat hoituu myös työ.
Ovatko 20-30 -vuotiaat vanhaa kauraa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä töitä tekee ne, joilta onnistuu sohvalla makaamalla työt läppärillä? Itsellä on ainakin työtehtäviä, jotka on pelkällä läppärillä moninkertaisesti hitaampia kuin kahdella näytöllä... Siis kiinnostaa vilpittömästi, koska jotkut omatkin tutut kertoo tekevänsä sängystä tai sohvalta töitä. Mulla ei makuu- tai puoli-istuvassa asennossa kyllä onnistu.
No itse osallistun esim. lakien valmisteluun erään elinkeinoalan edustajana. Jos ministeriö pitää vaikkapa puolen päivän tiedotustilaisuuden aiheesta, en istu seuraamassa tiedotustilaisuutta pöydän ääressä. Sama pätee moniin muihinkin palavereihin. Nimenomaan yritän välttää sitä, etten tee samalla muuta sillä tietokoneella. Tehtäväni on sillä hetkellä kuunnella ja yrittää ymmärtää, koska seuraavaksi tehtäväni on osallistua lausuntokierrokselle tai pohtia kuinka viranomaisten päätökset saadaan jalkautettua organisaatioomme.
Eikös tuollaisten tiedotustilaisuksien sisällön saa aina myös kirjallisessa muodossa. Ei kai niitä läppäristä tarvitse seurata. Tai sitten pitäisi ainakin muistiinpanoja pystyä tekemään.
Saa. Siksi ei tarvitse tehdä juurikaan muistiinpanoja. Jos jotain pientä kirjoitan, kirjoitan vihkoon. Oma tyylini on se, että mieluummin kuuntelen kuin luen pitkän materiaalin. Erityisesti kysymykset ja kannanotot ovat mielenkiintoisia. Niitä ei ole siinä kirjallisessa materiaalissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun hallitus vääntää ilmastokysymyksistä, olisi hyvä ottaa yhdeksi päästöjä vähentäväksi tekijäksi etätyö. Vihreitä ainakin luulisi kiinnostavan saada työmatkaliikennettä vähenemään. Pääministeri muistaakseni vähän aikaa sitten puhui työajan lyhentämisestä. Itse koen työaikani merkittävästi lyhentyneen jo etätyön takia. Eikä työnantaja menetä mitään etätyön sallimisella, päinvastoin. Saa tehokkaampia, terveempiä ja tyytyväisempiä työntekijöitä.
On sanonta, että kannattaa miettiä mitä haluaa. Näissä jutuissa on aina kaksi eri puolta ja joskus on vaikea hyväksyä muutosta, kunnes se tulee ja jyrää. Tarkoitan esim. sitä, että autoilua on puheissa haluttu hillitä ilmastoasioiden takia. Osa on puolustanut sitä kertomalla, miten työmatkojen takia auto on välttämätön. Nyt sitten kun on havaittu tämä helppo, toimiva ja halpa tapa vähentää liikennettä JA tehdä töitä niin nähdäänkin kaikki muu mikä asiaan liittyy.
Esim. autoverotuksen tuomat tulot. Keskustojen ja kasvualueiden kasvun väheneminen. Rakentamiseen liittyvät isot muutokset (mitä, ettekö te haluakaan niitä miniasuntoja!), lounasravintoloiden katoaminen ja kotiinkuljetuksen kasvaminen, shoppailun muutokset jne. Yksi muutos ei välttämättä olekaan kivuton muutos, vaan mukana tulee sivuvaikutuksia. Vähän kuin rokotteessa, joillekin isompia, joillekin pienempiä.
Olet muuten ihan täysin väärässä. Keskustat eivät katoa minnekään, elämä vain elpyy esimerkiksi maaseutujen kuntakeskuksissa, kuten on jo käynytkin. Etätyöläisten perässä sinne tulee kysyntää ravintoloille ja muille palveluille. Ja rakentamisen väheneminen kaupungeissa on vain hyvä - eihän niitä miniasuntoja tosiaan kukaan halua. Nyt ihmiset voivat muuttaa ekologisemmin elämään takaisin kunnostettuihin vanhoihin rakennuksiin muualle kaupungeista, eikä tarvitse tuhota ympäristöä ja aiheuttaa hirveää hiilijalanjälkeä rakentamalla. Kotiinkuljetuksen kasvamisen ei ole mitenkään tarpeellista, kyllä ihmiset edelleenkin osaavat ihan itse kokata ja käydä kaupassa.
Ja Helsingistä puheenollen, niin nyt kun se on taas muuttotappiokunta, niin viimeksi se oli sitä vuonna 2007 ja useita vuosia ennen sitä. Ja Helsinki oli silloin moninkertaisesti mukavampi kuin millaiseksi sitä on yritetty tehdä 2010-luvulla.
Maailma muuttuu, siihen on kaikkien sopeuduttava. Tässä on ihan valtavasti potentiaalia kaikkien voittaa, kiinteistösijoittajia lukuunottamatta. Ja niiden Pekan hihasta nykijöiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä kiinnostaisi mennä takaisin toimistolle, liikaa melua ja kahvitauoilla saisi kuunnella pomon lellikin tyhjänpäiväisiä tarinoita omasta elämästä, kuinka kaikki on niin hyvin ja miten töissä pitäisi tehdä hommia sen mielen mukaan. Muut työkaverit on ok, vaikka yhteishenki on kadoksissa, kun kaikki asiat pyörii yhden henkilön ympärillä.
Joo, se diibadaaban pakkokuuntelu kun joku narsisti vain haluaa ehdottomasti, että muut kuuntelevat hänen juttujaan puutarhanhoidostaan, asunnonostosta, lasten koulunkäynnistä, auton renkaiden vaihdosta ...
En ole huomannut, olen ehkä sitten itse tällainen narsissi. Työtoverit on mielestäni tosi kivoja. Ainoastaan jutut ovat ehkä vähän pinnallisempia kuin kaveripiirissä. Pahin haitta on meluisat avokonttorit.
Vaikka työmatka on parhaimmillaan kivaa liikuntaa jos kävelee/pyöräilee, niin en oikeastaan tarvitse enempää kävelyä kun näin etänäkin tulee se 7000 askelta. Etätöissä säästää sen pari tuntia työmatkoista.
Meidän töissä siirtyminen etätöihin kävi tosi joustavasti. Aiemmin etäpäiviä oli voinut pitää vain johtajat. Jatkossa on suunniteltu että 2/5 olisi lähityötä ja 3/5 etää, henkilöstö yrittää luonnollisesti saada nostettua etätyön määrää. Toisaalta, osa porukasta on koko ajan käynyt tyhjällä työpaikalla paremman työrauhan tai ergonomian takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä kiinnostaisi mennä takaisin toimistolle, liikaa melua ja kahvitauoilla saisi kuunnella pomon lellikin tyhjänpäiväisiä tarinoita omasta elämästä, kuinka kaikki on niin hyvin ja miten töissä pitäisi tehdä hommia sen mielen mukaan. Muut työkaverit on ok, vaikka yhteishenki on kadoksissa, kun kaikki asiat pyörii yhden henkilön ympärillä.
Joo, se diibadaaban pakkokuuntelu kun joku narsisti vain haluaa ehdottomasti, että muut kuuntelevat hänen juttujaan puutarhanhoidostaan, asunnonostosta, lasten koulunkäynnistä, auton renkaiden vaihdosta ...
En ole huomannut, olen ehkä sitten itse tällainen narsissi. Työtoverit on mielestäni tosi kivoja. Ainoastaan jutut ovat ehkä vähän pinnallisempia kuin kaveripiirissä. Pahin haitta on meluisat avokonttorit.
Vaikka työmatka on parhaimmillaan kivaa liikuntaa jos kävelee/pyöräilee, niin en oikeastaan tarvitse enempää kävelyä kun näin etänäkin tulee se 7000 askelta. Etätöissä säästää sen pari tuntia työmatkoista.
Meidän töissä siirtyminen etätöihin kävi tosi joustavasti. Aiemmin etäpäiviä oli voinut pitää vain johtajat. Jatkossa on suunniteltu että 2/5 olisi lähityötä ja 3/5 etää, henkilöstö yrittää luonnollisesti saada nostettua etätyön määrää. Toisaalta, osa porukasta on koko ajan käynyt tyhjällä työpaikalla paremman työrauhan tai ergonomian takia.
Kuten aina, riippuu ihmisistä, siis tuo narsistisuus. Aika moni on varmasti törmännyt ihmisiin työpaikoilla, jotka nauttivat valtavasti siitä, että heillä on toimistolla tavallaan "captive audience" jolle voi kehuskella itseään tuntikausia, ilman että he pääsevät pakoon.
Meillä nuorimmat ovat kaikkein haluttomimpia etätöihin ja kaikkein innokkaimpia hengaamaan toimistolla. Syinä, että eivät kuulemma osaa itsenäisesti tehdä kotona töitä.
Omien havaintojeni perusteella ei liity ikään vaan persoonaan, oppimis- ja sopeutumiskykyyn ja -haluun, kurinalaisuuteen sekä mukavuudenhaluun.