Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät halua palata etätöistä?
En varmaan ole yksin, kun tutkimusten mukaan yli 80% työntekijöistä länsimaissa, jotka ovat nyt tehneet koronan aikana etätöitä, ei halua palata toimistolle. Ja puolet harkitsisi irtisanoutumista jos pakotettaisiin takaisin toimistolle 5 päivää viikossa.
Mutta olisi kiva kuulla kohtalotovereista täällä Suomessa! Milloin ja missä määrin teidän työpaikoillanne palataan toimistolle, mitä olette siitä mieltä ja kuinka paljon teillä on neuvotteluvaraa työnantajienne kanssa?
Kommentit (2742)
Kyllä tämä etätyö tulee muutamaan toimenkuvaa. Itse vihaan etäkokouksien vetämistä ja aion keskittyä niihin hommiin, jossa tällaisia tilanteita olisi mahdollisimman vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti saisi tehdä joskus etänä ulkomailta niin elämänlaatu paranisi huomattavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, kyllähän etätyöhön työntekijänsä laittavien työnantajien kuuluisi kustantaa työntekijöilleen läppärin ja työpuhelimen lisäksi myös ergonominen työpöytä ja työtuoli.
Aika moni työnantaja varmaankin pyrkii säästämään myös näissä ja kustannuksia valuu työntekijälle?
Onkohan ammattiliitot hereillä uuden äärellä?
Kyllä mä tiedän yrityksiä, jotka ovat hankkineet esim pienen sähköpöydän ja kunnon tuolin kotiin. Itse saisin viedä kaikki kalusteet kotiin myös. Minusta on outoa, että ihmiset suurin joukoin suostuu tekemään töitä esim sohvalla tai ottamaan huoneen työkäyttöön (=pois jostain muusta, omalla kustannuksella). Kyllä se sohvatyö jonkun aikaa menee, mutta jossain vaiheessa tulee ongelmat kehoon.
On, jotkut yritykset ovat kustantaneet kunnon ergonomiset työjutut kotiin. Mutta suuri osa yrityksistä ei ole halunnut kustantaa niitä edes toimistolle ennen koronaa, joten nyt on sentään mahdollisuus järjestää itselleen ergonomia kuntoon. Ei se sähköpöytä jostain Ikeasta valtavasti maksa, jotain 300€. Ergonominen työtuoli jotain 100€. Mieluummin investoin omista rahoistani tuon verran kuin olen pakotettuna toimistolle, jossa mitään mahdollisuuksia kunnon ergonomiaan ei ole.
Miksi teillä ei ole toimistolla kunnon ergonomiaa?
Työnantajan tyhmyys ja piheys sekä tyhmä käsitys yhteisöllisyydestä. Sähköpöydät ovat kalliimpia kuin ei-säädettävät. Samoin kaikkein halvimpia jakkaroita saa vähemmillä euroilla kuin ergonomisia. Ja osa työntekijöistä (jotka eivät tee kovin tietointensiivistä työtä) tykkää, kun on vain yksi yhteinen pöytä. Jolloin se ei tietysti voi olla säädettävä. Kova musiikki myös tekee osan mielestä toimistosta tosi trendikkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, kyllähän etätyöhön työntekijänsä laittavien työnantajien kuuluisi kustantaa työntekijöilleen läppärin ja työpuhelimen lisäksi myös ergonominen työpöytä ja työtuoli.
Aika moni työnantaja varmaankin pyrkii säästämään myös näissä ja kustannuksia valuu työntekijälle?
Onkohan ammattiliitot hereillä uuden äärellä?
Kyllä mä tiedän yrityksiä, jotka ovat hankkineet esim pienen sähköpöydän ja kunnon tuolin kotiin. Itse saisin viedä kaikki kalusteet kotiin myös. Minusta on outoa, että ihmiset suurin joukoin suostuu tekemään töitä esim sohvalla tai ottamaan huoneen työkäyttöön (=pois jostain muusta, omalla kustannuksella). Kyllä se sohvatyö jonkun aikaa menee, mutta jossain vaiheessa tulee ongelmat kehoon.
On, jotkut yritykset ovat kustantaneet kunnon ergonomiset työjutut kotiin. Mutta suuri osa yrityksistä ei ole halunnut kustantaa niitä edes toimistolle ennen koronaa, joten nyt on sentään mahdollisuus järjestää itselleen ergonomia kuntoon. Ei se sähköpöytä jostain Ikeasta valtavasti maksa, jotain 300€. Ergonominen työtuoli jotain 100€. Mieluummin investoin omista rahoistani tuon verran kuin olen pakotettuna toimistolle, jossa mitään mahdollisuuksia kunnon ergonomiaan ei ole.
Miksi teillä ei ole toimistolla kunnon ergonomiaa?
Työnantajan tyhmyys ja piheys sekä tyhmä käsitys yhteisöllisyydestä. Sähköpöydät ovat kalliimpia kuin ei-säädettävät. Samoin kaikkein halvimpia jakkaroita saa vähemmillä euroilla kuin ergonomisia. Ja osa työntekijöistä (jotka eivät tee kovin tietointensiivistä työtä) tykkää, kun on vain yksi yhteinen pöytä. Jolloin se ei tietysti voi olla säädettävä. Kova musiikki myös tekee osan mielestä toimistosta tosi trendikkään.
Miksi olette suostuneet moiseen? Ja nyt ratkaisette työnantajan tyhmyyden ongelman kustantamalla työtilat itse. Järenpuute 5/5.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikärasismia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1,5 v mennyt etätöissä erittäin hyvin, työrauha ja työteho ihan toista luokkaa kuin työpaikan todella suuressa meluisassa avokonttorissa, jossa sadan toimistotyöntekijän lisäksi ramppaa asiakkaita. Kokousväki juoruaa kovaan ääneen sermin takana käytävällä metsästysreissuista / mitä tekivät viikonloppuna tai ties mistä joutavasta kun odottelevat neukkarin vapautumista. Keskity siinä sitten omiin töihin.
Jos olisin etätöissä tehnyt työni huonosti, niin se olisi kyllä jo huomattu. Toimistolle ei ole pienintäkään halua palata, eikä työni sitä edes edellyttäisi kun työkaverit on maailmalla. Käytäväjuoruista en ole kiinnostunut enkä työpaikalta hae ystäviä, niitä on onneksi muutenkin.
Tuntuu siltä, että toimistolle haluavat ovat näitä kohta jo mummoikäisiä höpöttäjiä tai sitten niitä jotka nyt vaan eivät osaa tehdä itsenäisesti työtään, pakko vähän väliä kävellä työkaverin luo juttelemaan samalla niitä näitä. Siinä työpäiväkin kuluu nopeammin kun vaeltelee ympäriinsä. Kotona joutuu keskittymään niihin töihinsä.Kaikki ei sovi kaikille ja työ määrittelee tarpeen olla toimistolla tai voiko olla etänä.
Osalle meistä työporukka ei todellakaan ole mikään toinen perhe, eikä odoteta loman loppumista, että pääsee toimistolle. Kaiken maailman tyky-päivät on vihoviimisiä pakkopullia.
Eikä oman osastoni työkavereissa ole mitään vikaa, mutta meillä on omat erilliset työt ja ollaan hiljaisia puurtajia kaikki ja tykätään tehdä työt rauhassa. Esimies on se, jonka mielestä kaikki on niin kamalan vaikeaa kun ei voi rampata toisten loosseihin tai huudella sermien yli vaan joutuu ihan kirjoittamaan yhden lauseen tai soittamaan.No, täällä yksi "mummo" (53 v), joka haluaa olla etänä, ja jos teen työni huonosti, niin kyllä se huomataan. Päällikköni on minua n. 10 vuotta nuorempi ja haikailee niiiin sen perässä, että olisimme kaikki konttorissa.
Melkein samanikäinen mummeli täällä, ja tykkään etätöistä. Nykyisessä paikassa ne on niitä nuoria, jotka haluavat kykkiä toimistolla, istua vierekkäin kahvilla, mennä yhdessä lenkille, järkätä kivoja tykytapahtumia. He valittavat, kuinka on ikävää etäduuni ja miten toimistollakin on hiljaista, kun kaikki (!) eivät ole siellä. Hmm joo.
Ymmärrän jos oma kämppä on hälyisä tai pieni, mutta sitä en ymmärrä miksi omaa työiloa kohottamaan kaikkien pitäisi raahautua sinne viereen istumaan.
Niin samaa mieltä! Myös meillä ne ovat niitä nuorempia työntekijöitä, sekä joitakin pikkupomoja, jotka haluavat takaisin lähityöhön. Perustelut ovat vain, että on kiva hengata yhdessä ja puhua yksityisasioita, kiva käydä yhdessä lounaalla, kotona ei osata keskittyä töihin itsenäisesti. Varmaan myös vaikuttaa, jos asunto on sellainen 20 neliötä, mitä ne usein Helsingissä nuorilla ovat, niin onhan se ymmärrettävää, että siinä kököttäminen on ehkä vähän ikävää ja varsinkin jos ei ole perhettä, yms., niin olisi kiva päästä toimistolle. Ja kaikin mokomin, paras ratkaisu olisi antaa ihmisille mahdollisimman suuri valinnanvapaus, työtehtävien rajoissa tietysti, niin että ne jotka haluavat, voivat mennä toimistolle. Mutta hölmöä yrittää pakottaa ihmisiä toimistolle vain siksi, että pari nuorta ei viihdy pienissä asunnoissaan, ei osaa itsenäistä työtä ja että jonkun pikkupomon mielestä on kiva, että kaikki tulevat työpaikalle käymään yhdessä lounaalla.
Minä en ole nuori, eikä meidän koti ole 20 m2. Se on oikeasti ihmeellistä, että monet ei ymmärrä että ihan aikuiset ihmisetkin haluaa jonkun huoneen vaikka joogatilakseen, sen sijaan että siellä on toimisto. Se on minun koti, eikä työnantajan toimitila.
Etkö ole lukenut keskustelua yhtään? Lähes kaikkien mielestä (paitsi sen yhden, joka haluaa pakottaa kaikki takaisin etätöihin) olisi parasta, että ihmiset saisivat työtehtävien tarpeiden puitteissa päättää vapaasti. Ne, jotka haluavat takaisin toimistolle, saisivat mennä sinne. Ne, jotka eivät, saisivat jatkaa etänä. Ne, jotka haluavat jonkun välimuodon, voisivat välillä olla toimistolla ja välillä etänä.
Tämä olisi optimaalisin tilanne kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikärasismia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1,5 v mennyt etätöissä erittäin hyvin, työrauha ja työteho ihan toista luokkaa kuin työpaikan todella suuressa meluisassa avokonttorissa, jossa sadan toimistotyöntekijän lisäksi ramppaa asiakkaita. Kokousväki juoruaa kovaan ääneen sermin takana käytävällä metsästysreissuista / mitä tekivät viikonloppuna tai ties mistä joutavasta kun odottelevat neukkarin vapautumista. Keskity siinä sitten omiin töihin.
Jos olisin etätöissä tehnyt työni huonosti, niin se olisi kyllä jo huomattu. Toimistolle ei ole pienintäkään halua palata, eikä työni sitä edes edellyttäisi kun työkaverit on maailmalla. Käytäväjuoruista en ole kiinnostunut enkä työpaikalta hae ystäviä, niitä on onneksi muutenkin.
Tuntuu siltä, että toimistolle haluavat ovat näitä kohta jo mummoikäisiä höpöttäjiä tai sitten niitä jotka nyt vaan eivät osaa tehdä itsenäisesti työtään, pakko vähän väliä kävellä työkaverin luo juttelemaan samalla niitä näitä. Siinä työpäiväkin kuluu nopeammin kun vaeltelee ympäriinsä. Kotona joutuu keskittymään niihin töihinsä.Kaikki ei sovi kaikille ja työ määrittelee tarpeen olla toimistolla tai voiko olla etänä.
Osalle meistä työporukka ei todellakaan ole mikään toinen perhe, eikä odoteta loman loppumista, että pääsee toimistolle. Kaiken maailman tyky-päivät on vihoviimisiä pakkopullia.
Eikä oman osastoni työkavereissa ole mitään vikaa, mutta meillä on omat erilliset työt ja ollaan hiljaisia puurtajia kaikki ja tykätään tehdä työt rauhassa. Esimies on se, jonka mielestä kaikki on niin kamalan vaikeaa kun ei voi rampata toisten loosseihin tai huudella sermien yli vaan joutuu ihan kirjoittamaan yhden lauseen tai soittamaan.No, täällä yksi "mummo" (53 v), joka haluaa olla etänä, ja jos teen työni huonosti, niin kyllä se huomataan. Päällikköni on minua n. 10 vuotta nuorempi ja haikailee niiiin sen perässä, että olisimme kaikki konttorissa.
Melkein samanikäinen mummeli täällä, ja tykkään etätöistä. Nykyisessä paikassa ne on niitä nuoria, jotka haluavat kykkiä toimistolla, istua vierekkäin kahvilla, mennä yhdessä lenkille, järkätä kivoja tykytapahtumia. He valittavat, kuinka on ikävää etäduuni ja miten toimistollakin on hiljaista, kun kaikki (!) eivät ole siellä. Hmm joo.
Ymmärrän jos oma kämppä on hälyisä tai pieni, mutta sitä en ymmärrä miksi omaa työiloa kohottamaan kaikkien pitäisi raahautua sinne viereen istumaan.
Niin samaa mieltä! Myös meillä ne ovat niitä nuorempia työntekijöitä, sekä joitakin pikkupomoja, jotka haluavat takaisin lähityöhön. Perustelut ovat vain, että on kiva hengata yhdessä ja puhua yksityisasioita, kiva käydä yhdessä lounaalla, kotona ei osata keskittyä töihin itsenäisesti. Varmaan myös vaikuttaa, jos asunto on sellainen 20 neliötä, mitä ne usein Helsingissä nuorilla ovat, niin onhan se ymmärrettävää, että siinä kököttäminen on ehkä vähän ikävää ja varsinkin jos ei ole perhettä, yms., niin olisi kiva päästä toimistolle. Ja kaikin mokomin, paras ratkaisu olisi antaa ihmisille mahdollisimman suuri valinnanvapaus, työtehtävien rajoissa tietysti, niin että ne jotka haluavat, voivat mennä toimistolle. Mutta hölmöä yrittää pakottaa ihmisiä toimistolle vain siksi, että pari nuorta ei viihdy pienissä asunnoissaan, ei osaa itsenäistä työtä ja että jonkun pikkupomon mielestä on kiva, että kaikki tulevat työpaikalle käymään yhdessä lounaalla.
Minä en ole nuori, eikä meidän koti ole 20 m2. Se on oikeasti ihmeellistä, että monet ei ymmärrä että ihan aikuiset ihmisetkin haluaa jonkun huoneen vaikka joogatilakseen, sen sijaan että siellä on toimisto. Se on minun koti, eikä työnantajan toimitila.
Etkö ole lukenut keskustelua yhtään? Lähes kaikkien mielestä (paitsi sen yhden, joka haluaa pakottaa kaikki takaisin etätöihin) olisi parasta, että ihmiset saisivat työtehtävien tarpeiden puitteissa päättää vapaasti. Ne, jotka haluavat takaisin toimistolle, saisivat mennä sinne. Ne, jotka eivät, saisivat jatkaa etänä. Ne, jotka haluavat jonkun välimuodon, voisivat välillä olla toimistolla ja välillä etänä.
Tämä olisi optimaalisin tilanne kaikille.
Olen lukenut keskustelua, vähän liikaakin, älä huoli. Kommentoin vaan sitä, että lähityön kannattajista kirjoitellaan tuollaisia oletuksia, että on pienet asunnot ja yksinäisyys vaivaa. Tuossakin mainitaan perheettömyys, joka ei liity mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, kyllähän etätyöhön työntekijänsä laittavien työnantajien kuuluisi kustantaa työntekijöilleen läppärin ja työpuhelimen lisäksi myös ergonominen työpöytä ja työtuoli.
Aika moni työnantaja varmaankin pyrkii säästämään myös näissä ja kustannuksia valuu työntekijälle?
Onkohan ammattiliitot hereillä uuden äärellä?
Kyllä mä tiedän yrityksiä, jotka ovat hankkineet esim pienen sähköpöydän ja kunnon tuolin kotiin. Itse saisin viedä kaikki kalusteet kotiin myös. Minusta on outoa, että ihmiset suurin joukoin suostuu tekemään töitä esim sohvalla tai ottamaan huoneen työkäyttöön (=pois jostain muusta, omalla kustannuksella). Kyllä se sohvatyö jonkun aikaa menee, mutta jossain vaiheessa tulee ongelmat kehoon.
On, jotkut yritykset ovat kustantaneet kunnon ergonomiset työjutut kotiin. Mutta suuri osa yrityksistä ei ole halunnut kustantaa niitä edes toimistolle ennen koronaa, joten nyt on sentään mahdollisuus järjestää itselleen ergonomia kuntoon. Ei se sähköpöytä jostain Ikeasta valtavasti maksa, jotain 300€. Ergonominen työtuoli jotain 100€. Mieluummin investoin omista rahoistani tuon verran kuin olen pakotettuna toimistolle, jossa mitään mahdollisuuksia kunnon ergonomiaan ei ole.
Miksi teillä ei ole toimistolla kunnon ergonomiaa?
Työnantajan tyhmyys ja piheys sekä tyhmä käsitys yhteisöllisyydestä. Sähköpöydät ovat kalliimpia kuin ei-säädettävät. Samoin kaikkein halvimpia jakkaroita saa vähemmillä euroilla kuin ergonomisia. Ja osa työntekijöistä (jotka eivät tee kovin tietointensiivistä työtä) tykkää, kun on vain yksi yhteinen pöytä. Jolloin se ei tietysti voi olla säädettävä. Kova musiikki myös tekee osan mielestä toimistosta tosi trendikkään.
Miksi olette suostuneet moiseen? Ja nyt ratkaisette työnantajan tyhmyyden ongelman kustantamalla työtilat itse. Järenpuute 5/5.
No kenestäkään muusta en osaa sanoa, mutta tykkään tämän työn sisällöstä ja näitä tehtäviä on harvassa, siksi tässä työpaikassa.
Plus haluan joka tapauksessa tehdä etänä, olen tehnyt aina tähän astikin vapaasti etänä. Joten itselleni ei ole mitään ongelmaa. Tilaa on ja kunnon kalusteet hankittuna jo kauan ennen koronaa, riippumatta ihan mistään muusta kuin omista päätöksistäni koska teen mm. sivutoimisia töitä kotoa joka tapauksessa ja olen välillä toiminut yrittäjänä, jolloin suurta luksusta oli mahdollisuus tehdä töitä kotona. Asunto on iso, huippupaikalla ja viihdyn täällä.
Tuo huono toimisto nyt vain on yksi syy enemmän sille, miksi ei kiinnosta mennä tässäkään työpaikassa nyt toimistolle pakotettuna.
Joten mitään ongelmaa tässä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikärasismia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1,5 v mennyt etätöissä erittäin hyvin, työrauha ja työteho ihan toista luokkaa kuin työpaikan todella suuressa meluisassa avokonttorissa, jossa sadan toimistotyöntekijän lisäksi ramppaa asiakkaita. Kokousväki juoruaa kovaan ääneen sermin takana käytävällä metsästysreissuista / mitä tekivät viikonloppuna tai ties mistä joutavasta kun odottelevat neukkarin vapautumista. Keskity siinä sitten omiin töihin.
Jos olisin etätöissä tehnyt työni huonosti, niin se olisi kyllä jo huomattu. Toimistolle ei ole pienintäkään halua palata, eikä työni sitä edes edellyttäisi kun työkaverit on maailmalla. Käytäväjuoruista en ole kiinnostunut enkä työpaikalta hae ystäviä, niitä on onneksi muutenkin.
Tuntuu siltä, että toimistolle haluavat ovat näitä kohta jo mummoikäisiä höpöttäjiä tai sitten niitä jotka nyt vaan eivät osaa tehdä itsenäisesti työtään, pakko vähän väliä kävellä työkaverin luo juttelemaan samalla niitä näitä. Siinä työpäiväkin kuluu nopeammin kun vaeltelee ympäriinsä. Kotona joutuu keskittymään niihin töihinsä.Kaikki ei sovi kaikille ja työ määrittelee tarpeen olla toimistolla tai voiko olla etänä.
Osalle meistä työporukka ei todellakaan ole mikään toinen perhe, eikä odoteta loman loppumista, että pääsee toimistolle. Kaiken maailman tyky-päivät on vihoviimisiä pakkopullia.
Eikä oman osastoni työkavereissa ole mitään vikaa, mutta meillä on omat erilliset työt ja ollaan hiljaisia puurtajia kaikki ja tykätään tehdä työt rauhassa. Esimies on se, jonka mielestä kaikki on niin kamalan vaikeaa kun ei voi rampata toisten loosseihin tai huudella sermien yli vaan joutuu ihan kirjoittamaan yhden lauseen tai soittamaan.No, täällä yksi "mummo" (53 v), joka haluaa olla etänä, ja jos teen työni huonosti, niin kyllä se huomataan. Päällikköni on minua n. 10 vuotta nuorempi ja haikailee niiiin sen perässä, että olisimme kaikki konttorissa.
Melkein samanikäinen mummeli täällä, ja tykkään etätöistä. Nykyisessä paikassa ne on niitä nuoria, jotka haluavat kykkiä toimistolla, istua vierekkäin kahvilla, mennä yhdessä lenkille, järkätä kivoja tykytapahtumia. He valittavat, kuinka on ikävää etäduuni ja miten toimistollakin on hiljaista, kun kaikki (!) eivät ole siellä. Hmm joo.
Ymmärrän jos oma kämppä on hälyisä tai pieni, mutta sitä en ymmärrä miksi omaa työiloa kohottamaan kaikkien pitäisi raahautua sinne viereen istumaan.
Niin samaa mieltä! Myös meillä ne ovat niitä nuorempia työntekijöitä, sekä joitakin pikkupomoja, jotka haluavat takaisin lähityöhön. Perustelut ovat vain, että on kiva hengata yhdessä ja puhua yksityisasioita, kiva käydä yhdessä lounaalla, kotona ei osata keskittyä töihin itsenäisesti. Varmaan myös vaikuttaa, jos asunto on sellainen 20 neliötä, mitä ne usein Helsingissä nuorilla ovat, niin onhan se ymmärrettävää, että siinä kököttäminen on ehkä vähän ikävää ja varsinkin jos ei ole perhettä, yms., niin olisi kiva päästä toimistolle. Ja kaikin mokomin, paras ratkaisu olisi antaa ihmisille mahdollisimman suuri valinnanvapaus, työtehtävien rajoissa tietysti, niin että ne jotka haluavat, voivat mennä toimistolle. Mutta hölmöä yrittää pakottaa ihmisiä toimistolle vain siksi, että pari nuorta ei viihdy pienissä asunnoissaan, ei osaa itsenäistä työtä ja että jonkun pikkupomon mielestä on kiva, että kaikki tulevat työpaikalle käymään yhdessä lounaalla.
Minä en ole nuori, eikä meidän koti ole 20 m2. Se on oikeasti ihmeellistä, että monet ei ymmärrä että ihan aikuiset ihmisetkin haluaa jonkun huoneen vaikka joogatilakseen, sen sijaan että siellä on toimisto. Se on minun koti, eikä työnantajan toimitila.
Etkö ole lukenut keskustelua yhtään? Lähes kaikkien mielestä (paitsi sen yhden, joka haluaa pakottaa kaikki takaisin etätöihin) olisi parasta, että ihmiset saisivat työtehtävien tarpeiden puitteissa päättää vapaasti. Ne, jotka haluavat takaisin toimistolle, saisivat mennä sinne. Ne, jotka eivät, saisivat jatkaa etänä. Ne, jotka haluavat jonkun välimuodon, voisivat välillä olla toimistolla ja välillä etänä.
Tämä olisi optimaalisin tilanne kaikille.
Olen lukenut keskustelua, vähän liikaakin, älä huoli. Kommentoin vaan sitä, että lähityön kannattajista kirjoitellaan tuollaisia oletuksia, että on pienet asunnot ja yksinäisyys vaivaa. Tuossakin mainitaan perheettömyys, joka ei liity mihinkään.
No meillä ne pari toimistolla haluavaa mainitsi ihan itse nämä asiat syinä miksi haluavat toimistolle. Että asunto on tosi pieni eikä heillä ole juuri sosiaalista verkostoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikärasismia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1,5 v mennyt etätöissä erittäin hyvin, työrauha ja työteho ihan toista luokkaa kuin työpaikan todella suuressa meluisassa avokonttorissa, jossa sadan toimistotyöntekijän lisäksi ramppaa asiakkaita. Kokousväki juoruaa kovaan ääneen sermin takana käytävällä metsästysreissuista / mitä tekivät viikonloppuna tai ties mistä joutavasta kun odottelevat neukkarin vapautumista. Keskity siinä sitten omiin töihin.
Jos olisin etätöissä tehnyt työni huonosti, niin se olisi kyllä jo huomattu. Toimistolle ei ole pienintäkään halua palata, eikä työni sitä edes edellyttäisi kun työkaverit on maailmalla. Käytäväjuoruista en ole kiinnostunut enkä työpaikalta hae ystäviä, niitä on onneksi muutenkin.
Tuntuu siltä, että toimistolle haluavat ovat näitä kohta jo mummoikäisiä höpöttäjiä tai sitten niitä jotka nyt vaan eivät osaa tehdä itsenäisesti työtään, pakko vähän väliä kävellä työkaverin luo juttelemaan samalla niitä näitä. Siinä työpäiväkin kuluu nopeammin kun vaeltelee ympäriinsä. Kotona joutuu keskittymään niihin töihinsä.Kaikki ei sovi kaikille ja työ määrittelee tarpeen olla toimistolla tai voiko olla etänä.
Osalle meistä työporukka ei todellakaan ole mikään toinen perhe, eikä odoteta loman loppumista, että pääsee toimistolle. Kaiken maailman tyky-päivät on vihoviimisiä pakkopullia.
Eikä oman osastoni työkavereissa ole mitään vikaa, mutta meillä on omat erilliset työt ja ollaan hiljaisia puurtajia kaikki ja tykätään tehdä työt rauhassa. Esimies on se, jonka mielestä kaikki on niin kamalan vaikeaa kun ei voi rampata toisten loosseihin tai huudella sermien yli vaan joutuu ihan kirjoittamaan yhden lauseen tai soittamaan.No, täällä yksi "mummo" (53 v), joka haluaa olla etänä, ja jos teen työni huonosti, niin kyllä se huomataan. Päällikköni on minua n. 10 vuotta nuorempi ja haikailee niiiin sen perässä, että olisimme kaikki konttorissa.
Melkein samanikäinen mummeli täällä, ja tykkään etätöistä. Nykyisessä paikassa ne on niitä nuoria, jotka haluavat kykkiä toimistolla, istua vierekkäin kahvilla, mennä yhdessä lenkille, järkätä kivoja tykytapahtumia. He valittavat, kuinka on ikävää etäduuni ja miten toimistollakin on hiljaista, kun kaikki (!) eivät ole siellä. Hmm joo.
Ymmärrän jos oma kämppä on hälyisä tai pieni, mutta sitä en ymmärrä miksi omaa työiloa kohottamaan kaikkien pitäisi raahautua sinne viereen istumaan.
Niin samaa mieltä! Myös meillä ne ovat niitä nuorempia työntekijöitä, sekä joitakin pikkupomoja, jotka haluavat takaisin lähityöhön. Perustelut ovat vain, että on kiva hengata yhdessä ja puhua yksityisasioita, kiva käydä yhdessä lounaalla, kotona ei osata keskittyä töihin itsenäisesti. Varmaan myös vaikuttaa, jos asunto on sellainen 20 neliötä, mitä ne usein Helsingissä nuorilla ovat, niin onhan se ymmärrettävää, että siinä kököttäminen on ehkä vähän ikävää ja varsinkin jos ei ole perhettä, yms., niin olisi kiva päästä toimistolle. Ja kaikin mokomin, paras ratkaisu olisi antaa ihmisille mahdollisimman suuri valinnanvapaus, työtehtävien rajoissa tietysti, niin että ne jotka haluavat, voivat mennä toimistolle. Mutta hölmöä yrittää pakottaa ihmisiä toimistolle vain siksi, että pari nuorta ei viihdy pienissä asunnoissaan, ei osaa itsenäistä työtä ja että jonkun pikkupomon mielestä on kiva, että kaikki tulevat työpaikalle käymään yhdessä lounaalla.
Minä en ole nuori, eikä meidän koti ole 20 m2. Se on oikeasti ihmeellistä, että monet ei ymmärrä että ihan aikuiset ihmisetkin haluaa jonkun huoneen vaikka joogatilakseen, sen sijaan että siellä on toimisto. Se on minun koti, eikä työnantajan toimitila.
Etkö ole lukenut keskustelua yhtään? Lähes kaikkien mielestä (paitsi sen yhden, joka haluaa pakottaa kaikki takaisin etätöihin) olisi parasta, että ihmiset saisivat työtehtävien tarpeiden puitteissa päättää vapaasti. Ne, jotka haluavat takaisin toimistolle, saisivat mennä sinne. Ne, jotka eivät, saisivat jatkaa etänä. Ne, jotka haluavat jonkun välimuodon, voisivat välillä olla toimistolla ja välillä etänä.
Tämä olisi optimaalisin tilanne kaikille.
Olen lukenut keskustelua, vähän liikaakin, älä huoli. Kommentoin vaan sitä, että lähityön kannattajista kirjoitellaan tuollaisia oletuksia, että on pienet asunnot ja yksinäisyys vaivaa. Tuossakin mainitaan perheettömyys, joka ei liity mihinkään.
No meillä ne pari toimistolla haluavaa mainitsi ihan itse nämä asiat syinä miksi haluavat toimistolle. Että asunto on tosi pieni eikä heillä ole juuri sosiaalista verkostoa.
Ok, kiva tietää että tuollaistakin on. Itse olen ihan normaali aikuinen ihminen, enkä tunne tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän hyvin ihmisten halun pysyä etätöissä ja tykkään niistä itsekin. Mutta toivon, ettei se ole syy tehdä kaikkensa ja vedota ties mihin, jotta rajoitukset jatkuisivat. Koska näin ei voi enää kerta kaikkiaan jatkua ja paluu normaaliin pitää tapahtua mahdollisimman nopeasti. Meillä on kohta nuorissa menetetty sukupolvi, ellei ole jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on minusta nykyään outoa, että ihmiset pitävät ihan normaalina että ostetaan isompi talo tai asunto, ihan vaan etätyön takia. Muutama vuosi sitten ei monikaan olisi suostunut.
Itsestäni ainakin on ihan helvetisti omituisempaa, että joku haluaa asua kuin silli purkissa jossain betonikuutiossa kaiken maailman lurkkijoiden, urkkijoiden ja häiriköiden keskellä.
Sä vedät nyt ihan ääripäähän. Se että ei ole työtilaa kotona, ei tarkoita automaattisesti betonikuutiota ja häirikköjä. Voi olla isokin asunto tai viihtyisä talo, mutta sitä ei ole tarkoitettu toimistoksi. Miksi kukaan pitäisi normaalisti asuinneliöitään toimistotilana?
Jos vaikka haluaa tehdä duunia kotona? Onpahan taas ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Muilla ihmisillä kun on oikeasti ystäviä ja kavereita myös työpaikan ulkopuolella, niin että työpaikka ei ole se juttu, mikä järjestää seuraa. Eihän työpaikan tarkoitus ole mikään seuranvälitystoimisto ollakaan. Ikävä jos sulla näin, ettei sulla ole muuten ihmisiä elämässä kuin vain ne, jotka ovat pakotettu työkavereiksesi. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä työnteon kanssa.
Olen pahoillani, että sinulla on ikävä työpaikka etkä viihdy työyhteisössäsi. Emme mekään ehdi seurustelemaan joutavia, vaan nimenomaan se työn ja tuloksen teko yhdessä on motivoivaa. Ehkä sen vuoksi taomme hyvää tulosta.
Elät luultavasti jonkinlaisessa itsellesi luomassa harhassa kun kuvittelet, että kaikki työkaverisi valitsisivat mieluummin tulla töihin työpaikalle jos vaihtoehtona olisi etätyö. Kotona työskennellessä kun ei mene 3 tuntia työmatkoihin ihmishälinässä eikä tarvitse maanisesti esittää iloista ja sosiaalista työpaikalla silloinkin kun siltä ei tunnu, sellainen on pitemmän päälle todella kuluttavaa.
Vastauksesi kertoo ihan tarpeeksi sinusta. Me emme pidä normaalia työntekoa kuluttavana emmekä kutsu muita harhaisiksi. HR on nimenomaan saanut pyyntöjä avata toimistoa enemmän. Ikävää, jos koet, että koet olosi maaniseksi teeskentelijäksi työyhteisössäsi.
Kuten myös omasi sinusta, joka edelleenkin elät jossain omituisessa luulossa, että kaikki suomalaiset yleisesti erityisesti oikein nauttivat työssäkäymisestään; työtehtävistänsä, työpaikkansa ilmapiiristä, työkavereistaan, jatkuvasti hyvällä tuulella olevan esittämisestä tai valitsisi mieluummin lähi- kuin etätyöt.
Sinulla on näköjään vielä kokonainen maailma opittavana.
Olen todella huolissani, jos suurin osa suomalaisista eivät pidä työstään, työtehtävistään, työhteisöstään ja kokevat kaiken kanssakäymisen esittämisenä. Ei ihme, että mielenterveysongelmat ovat niin yleisiä.
Minulla on hyvä pakka kasassa, työ on kivaa, työyhteisö on kiva, työelämä joustavaa (minäkin joustan) ja palkka on hyvä. Mitä minun pitäisi oppia? Että työnantaja on riistäjä, työyhteisö persuksesta, työstään ei kuulu pitää ja palkanmaksu on työnanatajan velvollisuus ilman vaatimuksia työn teon suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on minusta nykyään outoa, että ihmiset pitävät ihan normaalina että ostetaan isompi talo tai asunto, ihan vaan etätyön takia. Muutama vuosi sitten ei monikaan olisi suostunut.
Itsestäni ainakin on ihan helvetisti omituisempaa, että joku haluaa asua kuin silli purkissa jossain betonikuutiossa kaiken maailman lurkkijoiden, urkkijoiden ja häiriköiden keskellä.
Sä vedät nyt ihan ääripäähän. Se että ei ole työtilaa kotona, ei tarkoita automaattisesti betonikuutiota ja häirikköjä. Voi olla isokin asunto tai viihtyisä talo, mutta sitä ei ole tarkoitettu toimistoksi. Miksi kukaan pitäisi normaalisti asuinneliöitään toimistotilana?
Jos vaikka haluaa tehdä duunia kotona? Onpahan taas ongelma.
Ei se ole mikään ongelma minulle. Jokainenhan saa tehdä neliöillään mitä vaan, tai antaa vaikka koko kotinsa työnantajalle. Itse keksin noin sata muuta käyttötarkoitusta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin töissä jossa oli vanhat toimitilat, joista monelle tuli sisäilmaoireita. Sieltä monen piti olla etänä töissä jo ennen koronaa.
Nyt olen töissä, jossa on uusi hieno toimitila, ei sisäilmaongelmaa, mutta työpisteitä ei ole nimetty, ja niitä on vähemmän kuin työntekijöitä, ja ne ovat avokonttorissa.
On parempi hoitaa asiakkaiden kanssa teams-palaverit ja keskittymistä vaativa työ kotitoimistolla. Myös livekokouksissa yleensä on läsnä vain esittelemässä oman projektinsa, joten sen takia on turha ajella toiselle paikkakunnalle, vaan on kotoa teams-yhteydellä kokouksessa. Myöskin asiakkaan ei tarvitse maksaa matkakuluja.
Näin saadaan jokaisen aamua piristämään kiva tuolileikki. Ei kun musiikki soimaan ja porukat hakemaan paikkojaan! Stop, nyt loppui, kuka jäi ilman?
Onnellinen työpisteen saanut sitten säätää siinä pöytää ja tuolia ja näyttöä ja ...
Näppikset on varmaan koronan jälkeen jokaisella omat, luulen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua takaisin toimistolle, haluan istua päivät omassa pienessä huoneessani ovi kiinni . Olen epäsosiaalinen ja nautin, kun ei tarvitse lörpötellä taukoja työkavereiden kanssa .
Sulla on luksusoltavat jos on työhuone tuohon käyttöön. Me hankimme kodin aikoinaan sillä ajatuksella, että se ei ole työpaikka, koulu tai kuntosali. Nyt ihmeellisesti oletetaan, että jokaisesta kodista löytyy työtilat 1-5 hengelle. Itse menen siis toimistolle aina kun mahdollista.
Tässä eri tyyppi myös. Minulla ja miehelläni on kummallakin oma työhuone kotona. Todellakin luksusta työpaikkaan verrattuna, jossa on hälyinen avokonttori. Neuvotteluhuoneista on pulaa, joten Teams-kokoukset kukin hoitaa työpisteeltään. Minulla ei edes ole omaa työpistettä töissä, joten kotona omalla työpisteellä työskentely on suorastaan ylellistä.
Olette ilmeisesti tehneet töitä kotona pitkään ja joku maksaa nuo huoneet teille? Minä en ainakaan halua yhtään turhia neliöitä kustannettavaksi itse kotiini.
Mulla on kotona aina varauduttu tietokonepöytään. Nykyään jo vuosia mulla on ollut kirjasto/tietokone/ peli/harraste/työhuone. Kyllä siellä työläppärinkin voi avata
Tietysti jos ei kotona edes ole tietokonetta, ymmärrän jos etätyö tuntuu vieraalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua takaisin toimistolle, haluan istua päivät omassa pienessä huoneessani ovi kiinni . Olen epäsosiaalinen ja nautin, kun ei tarvitse lörpötellä taukoja työkavereiden kanssa .
Sulla on luksusoltavat jos on työhuone tuohon käyttöön. Me hankimme kodin aikoinaan sillä ajatuksella, että se ei ole työpaikka, koulu tai kuntosali. Nyt ihmeellisesti oletetaan, että jokaisesta kodista löytyy työtilat 1-5 hengelle. Itse menen siis toimistolle aina kun mahdollista.
Tässä eri tyyppi myös. Minulla ja miehelläni on kummallakin oma työhuone kotona. Todellakin luksusta työpaikkaan verrattuna, jossa on hälyinen avokonttori. Neuvotteluhuoneista on pulaa, joten Teams-kokoukset kukin hoitaa työpisteeltään. Minulla ei edes ole omaa työpistettä töissä, joten kotona omalla työpisteellä työskentely on suorastaan ylellistä.
Olette ilmeisesti tehneet töitä kotona pitkään ja joku maksaa nuo huoneet teille? Minä en ainakaan halua yhtään turhia neliöitä kustannettavaksi itse kotiini.
Mulla on kotona aina varauduttu tietokonepöytään. Nykyään jo vuosia mulla on ollut kirjasto/tietokone/ peli/harraste/työhuone. Kyllä siellä työläppärinkin voi avata
Tietysti jos ei kotona edes ole tietokonetta, ymmärrän jos etätyö tuntuu vieraalta.
Meillä on kyllä useitakin tietokoneita, mutta ei työskentelyyn sopivaa työpistettä. Meidän musiikkihuoneessa esim on tietokone mutta ihan eri käyttöön. Teen töitä isoilla ruuduilla, en läppärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua takaisin toimistolle, haluan istua päivät omassa pienessä huoneessani ovi kiinni . Olen epäsosiaalinen ja nautin, kun ei tarvitse lörpötellä taukoja työkavereiden kanssa .
Sulla on luksusoltavat jos on työhuone tuohon käyttöön. Me hankimme kodin aikoinaan sillä ajatuksella, että se ei ole työpaikka, koulu tai kuntosali. Nyt ihmeellisesti oletetaan, että jokaisesta kodista löytyy työtilat 1-5 hengelle. Itse menen siis toimistolle aina kun mahdollista.
Tässä eri tyyppi myös. Minulla ja miehelläni on kummallakin oma työhuone kotona. Todellakin luksusta työpaikkaan verrattuna, jossa on hälyinen avokonttori. Neuvotteluhuoneista on pulaa, joten Teams-kokoukset kukin hoitaa työpisteeltään. Minulla ei edes ole omaa työpistettä töissä, joten kotona omalla työpisteellä työskentely on suorastaan ylellistä.
Olette ilmeisesti tehneet töitä kotona pitkään ja joku maksaa nuo huoneet teille? Minä en ainakaan halua yhtään turhia neliöitä kustannettavaksi itse kotiini.
Mulla on kotona aina varauduttu tietokonepöytään. Nykyään jo vuosia mulla on ollut kirjasto/tietokone/ peli/harraste/työhuone. Kyllä siellä työläppärinkin voi avata
Tietysti jos ei kotona edes ole tietokonetta, ymmärrän jos etätyö tuntuu vieraalta.Meillä on kyllä useitakin tietokoneita, mutta ei työskentelyyn sopivaa työpistettä. Meidän musiikkihuoneessa esim on tietokone mutta ihan eri käyttöön. Teen töitä isoilla ruuduilla, en läppärillä.
Tämä on tietenkin oma valinta ja tahdon asia. Minä tykkään tehdä etätöitä, joten järjestin niin että kytken pelinäytön ja pelinäppiksen työläppäriin. Jos sinä et etätöitä halua tehdä, se on toki sinun valinta ja selittää, miksi et mahduta työpistettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on minusta nykyään outoa, että ihmiset pitävät ihan normaalina että ostetaan isompi talo tai asunto, ihan vaan etätyön takia. Muutama vuosi sitten ei monikaan olisi suostunut.
Itsestäni ainakin on ihan helvetisti omituisempaa, että joku haluaa asua kuin silli purkissa jossain betonikuutiossa kaiken maailman lurkkijoiden, urkkijoiden ja häiriköiden keskellä.
Sä vedät nyt ihan ääripäähän. Se että ei ole työtilaa kotona, ei tarkoita automaattisesti betonikuutiota ja häirikköjä. Voi olla isokin asunto tai viihtyisä talo, mutta sitä ei ole tarkoitettu toimistoksi. Miksi kukaan pitäisi normaalisti asuinneliöitään toimistotilana?
Jos vaikka haluaa tehdä duunia kotona? Onpahan taas ongelma.
Ei se ole mikään ongelma minulle. Jokainenhan saa tehdä neliöillään mitä vaan, tai antaa vaikka koko kotinsa työnantajalle. Itse keksin noin sata muuta käyttötarkoitusta :D
Tee kuule ihan miten sinua lystittää, kuten jo kirjoitinkin: onpahan sinullakin ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Muilla ihmisillä kun on oikeasti ystäviä ja kavereita myös työpaikan ulkopuolella, niin että työpaikka ei ole se juttu, mikä järjestää seuraa. Eihän työpaikan tarkoitus ole mikään seuranvälitystoimisto ollakaan. Ikävä jos sulla näin, ettei sulla ole muuten ihmisiä elämässä kuin vain ne, jotka ovat pakotettu työkavereiksesi. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä työnteon kanssa.
Olen pahoillani, että sinulla on ikävä työpaikka etkä viihdy työyhteisössäsi. Emme mekään ehdi seurustelemaan joutavia, vaan nimenomaan se työn ja tuloksen teko yhdessä on motivoivaa. Ehkä sen vuoksi taomme hyvää tulosta.
Elät luultavasti jonkinlaisessa itsellesi luomassa harhassa kun kuvittelet, että kaikki työkaverisi valitsisivat mieluummin tulla töihin työpaikalle jos vaihtoehtona olisi etätyö. Kotona työskennellessä kun ei mene 3 tuntia työmatkoihin ihmishälinässä eikä tarvitse maanisesti esittää iloista ja sosiaalista työpaikalla silloinkin kun siltä ei tunnu, sellainen on pitemmän päälle todella kuluttavaa.
Vastauksesi kertoo ihan tarpeeksi sinusta. Me emme pidä normaalia työntekoa kuluttavana emmekä kutsu muita harhaisiksi. HR on nimenomaan saanut pyyntöjä avata toimistoa enemmän. Ikävää, jos koet, että koet olosi maaniseksi teeskentelijäksi työyhteisössäsi.
Kuten myös omasi sinusta, joka edelleenkin elät jossain omituisessa luulossa, että kaikki suomalaiset yleisesti erityisesti oikein nauttivat työssäkäymisestään; työtehtävistänsä, työpaikkansa ilmapiiristä, työkavereistaan, jatkuvasti hyvällä tuulella olevan esittämisestä tai valitsisi mieluummin lähi- kuin etätyöt.
Sinulla on näköjään vielä kokonainen maailma opittavana.
Olen todella huolissani, jos suurin osa suomalaisista eivät pidä työstään, työtehtävistään, työhteisöstään ja kokevat kaiken kanssakäymisen esittämisenä. Ei ihme, että mielenterveysongelmat ovat niin yleisiä.
Minulla on hyvä pakka kasassa, työ on kivaa, työyhteisö on kiva, työelämä joustavaa (minäkin joustan) ja palkka on hyvä. Mitä minun pitäisi oppia? Että työnantaja on riistäjä, työyhteisö persuksesta, työstään ei kuulu pitää ja palkanmaksu on työnanatajan velvollisuus ilman vaatimuksia työn teon suhteen?
Niin, sinä voit puhua vain omasta puolestasi ja siitä mitä mieltä sinä itse olet.
Minä voin henkisesti todella hyvin etätyössä, mutta se on se toimistossa oleminen ja sinne palaaminen se mikä alkaa mielenterveyteen vaikuttaa. Ja huonolla tavalla.
Jos joku ei kaipaa jatkuvaa kanssakäymistä muiden kanssa, niin miksi ajattelet, että ihmisessä on jotain vikaa?
Olen hakeutunut ja päässyt työhön jota teen ja josta vastaan yksin. En pidä tiimityöstä. En ole yksinäinen enkä masentunut, minulla on perhe, ihania ystäviä ja harrastuksia, mutta työpaikka on minulle vain työntekoa varten.
Ja työni hoidan hyvin kuten ennen koronaakin toimistolla.
Täsmälleen näin. Joo, oli aika paljon kivempi kävellä Eirasta toimistolle Esplanadille tai Keskuskadulle kuin kulkea likaisella metrolla Espooseen rumaan ja ankeaan toimistokeskittymään tai istua autossa ruuhkassa.
Sori vaan, tiedän että on elitististä, mutta näin se vain on.