Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät halua palata etätöistä?
En varmaan ole yksin, kun tutkimusten mukaan yli 80% työntekijöistä länsimaissa, jotka ovat nyt tehneet koronan aikana etätöitä, ei halua palata toimistolle. Ja puolet harkitsisi irtisanoutumista jos pakotettaisiin takaisin toimistolle 5 päivää viikossa.
Mutta olisi kiva kuulla kohtalotovereista täällä Suomessa! Milloin ja missä määrin teidän työpaikoillanne palataan toimistolle, mitä olette siitä mieltä ja kuinka paljon teillä on neuvotteluvaraa työnantajienne kanssa?
Kommentit (2742)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä nautin kun teitä vituttaa XD
Eli kipin kapin takaisin konttorille sieltä mökiltä!
Työnantaja maksaa palkan joten sillä on oikeus myös sanella tuletko toimistolle vai et.
Liitoilta on nyt tullut sellaista sähköpostiviestiä, että seuraavissa työehtoneuvotteluissa oikeus etätyöhön otetaan esille ja vaaditaan muutosta tuohon työnantaja päättää työpaikan sijainnin -muinaisjäänteeseen.
Liiton pomojen kanssa juttelin ja vahva tahtotila on muuttaa pysyvästi työntekijän oikeutta määritellä työn fyysinen sijainti.
Jatkossa työnantajan pitäisi perustella, miksi kyseistä työtehtävää ei voi tehdä etänä. Syyksi ei riitä tämä ainoa: sosiaaliset kontaktit.
Joten up yours itelles ja koita rimpuilla mukana muuttuvassa maailmassa❤️😘
Kannattaa pidättää henkeä odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä just. Joutuu sietämään yhtä narsistista laiskuria joka vaan hölöttää päivät pitkät eikä saa paljoa töitä tehtyä. Paitsi silloin saa kun hänen on pakko saada tehtyä, kun on jättänyt kaiken viime tinkaan ja sitten on raivona jos kukaan muu häiritsee puheellaan kun "hänellä on niin kiire." Avokonttorissa on tosiaan ne haittapuolensa.. Olen ollut niin paljon tyytyväisempi kun olen saanut rauhassa tehdä töitä ilman turhaa hölötystä. Onneksi luultavasti etätyö jää osin päälle, ainakin pari päivää viikosta on pakko saada olla "rauhassa."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä nautin kun teitä vituttaa XD
Eli kipin kapin takaisin konttorille sieltä mökiltä!
Työnantaja maksaa palkan joten sillä on oikeus myös sanella tuletko toimistolle vai et.
Onneksi minulla on myös oikeus valita haluanko työskennellä työnantajalle, jota ei kiinnosta henkilöstön hyvinvointi. Älä siis turhan paljoa nautiskele, minulla kun on jo uusi työpaikka tiedossa joka sallii minun asua siellä missä haluan.
No voi harmi, ikävä kuulla. Etkö voisi harkita jäämistä nykyiseen työhösi?
Ei kuule kiinnosta sinun valintasi.
Ohis: ihanko tosi?
"Minä nautin kun teitä vituttaa XD Eli kipin kapin takaisin konttorille sieltä mökiltä! Työnantaja maksaa palkan joten sillä on oikeus myös sanella tuletko toimistolle vai et."
Oletko ihan varma, ettei kiinnosta XD
Vitutus suorastaan paistaa kommenteistanne kun on käynyt ilmi että 100% etäily ei ehkä olekaan mahdollista. Valittakaa firmaanne eikä tänne.
Jos firmassa on päätetty tietyllä tavalla niin siinä on aina taustalla joku syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Tässähän se olennainen tuli: "vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä." Eli istuskelette toimistolla kahvittelemassa ja juoruilemassa, ette töitä tekemässä. Onhan se varmaan jollekulle kivaa, mutta kuten tuolla joku jo sanoi, ei se työntekoon kuulu. Kavereiden kanssa kahvittelu kuuluu jokaisen järjestää ihan itse vapaa-ajalla.
Selvästi sinulla on myös pelko siitä, että työkaverisi eivät halua palaa kahvittelemaan ja juoruilemaan kanssasi. Ethän sinä muuten niin katkerasti ja kateellisesti ottaisi kantaa siihen, että valtaosa ihmisistä ei näin halua tehdä.
Sori vaan, mutta työpaikka ei ole ystäväpalvelu. Se sun pitää hoitaa itse.
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, ja lisäisin vielä sen, että työkavereita ei ole välttämätöntä nähdä VAIN töissä.
Olen saanut hyviä ystäviä nykyisestä, ja myös entisistä, työpaikasta. Pidän noihin ystäviin yhteyttä omissa asioissa pääsoin työajan ulkopuolella. Töissä tehdään töitä ja toki jutellaan välillä muustakin kun vain työasioista, mutta ei työpaikka ole paikka missä "vain hengaillaan" frendien kanssa.
Pidän työstäni, en "mene katkerana" toimistolle, mutta kun teen töitä haluan keskittyä niihin, olin sitten kotona tai toikistolla. Ystävien kanssa sitten menen mieluusti muualle, syömään/teatteriin/matkoille, ja nyt korona-aikaan nuo ovat korvautuneet pitkälti yhteisillä lenkeillä, suppailulla, pihakahvitteluilla ymv.
Sama täällä. Ja miten niitä ystäviä entisistä työpaikoista, sekä kaikkia muita ystäviä, sekä muita läheisiä ehtii edes näkemään, jos pakotetaan ajan puolesta keskittämään kaikki sosiaalinen elämä työpaikalle? Kun pahimmillaan työnteko venyy vapaa-ajalle jotta saa kaikki tehtävät tehtyä siksi, että työpäivä avotoimistossa on harvoin tehokas, kun joku tulee jatkuvasti keskeyttämään. Kun työ on vaativaa ja työpäivät venyvät pitkiksi ja päälle tulevat vielä työmatkat, niin siinä jää monesti hyvin vähän aikaa nähdä muita ihmisiä kuin niitä, joita tapaa toimistolla. Mikä tarkoittaa, että ei ole kunnolla aikaa 99% ystävistä ja läheisistä. En minä ainakaan sen pienen toimistolla olevan joukon kanssa halua viettää kaikkea aikaani, vaan nähdä myös minulle tärkeitä ihmisiä, joka mahdollistuu, kun työtehtävät saa tehdä tehokkaasti. Ja kyllä se monessa työtehtävässä on erittäin selkeästi ja helposti mitattavissa, kuinka tehokas ihminen on, eli missä ajassa saa kaikki tavoitteissa olevat projektit laadukkaasti hoidettua. Meillä ainakin on tarkat mittarit työn tuloksille ja säännölliset performance review-keskustelut, joissa käydään läpi onko kaikki tavoitteet saavutettu ja kuinka laadukkaasti, eli miltä KPIt näyttävät.
Aika monella työmuurahaisella vapaa-aika ja verkostot kärsivät työkiireistä. Se taas syö ihmisitä sisältä ja voi hyvinkin olla, että osa sitten kompensoi tätä sosiaalista puutetta rakentamalla verkoston työpaikan varaan. Ja se on vaarallista. Se työ voi yhtäkkiä loppua ja silloin tällainen ihminen on pulassa.
Mielenkiintoinen näkökulma. Työpaikka on ihmiselle yksi merkittävimmistä sosiaalisten kontakteiden lähteestä. Samoin kuin koulu on koululaiselle. Tahdomme tai emme, olemme aina osa työpaikan sosiaalista verkostoa. Osallisuus, kuuluminen johonkin yhteisöön, määrittelee myös sitä, kuinka sitoutuneita olemme työhömme. Työhyvinvoinnin kokemus ei rakennu ainoastaan sen varaan, kuinka motivoitunut henkilö on työhönsä tai onko työssä työn imua. On tutkittu, että työssä viihtymiseen vaikuttavat merkittävästi esim. työpaikan sosiaalinen ilmapiiri ja työpaikan ihmissuhteet yleisesti.
Kyllä ne varmasti vaikuttavat. Jonkin verran. Mutta asia jota en usein naisena voi sanoa ääneen on se, että jos vaakakupissa on vaikka "kivat duunikaverit" ja toisessa "hyvä palkka ja etätyö" niin otan aina sen mikä alkaa sanoilla "hyvä palkka". Anteeksi, pidän rahasta.
Miten tämä liittyy sukupuoleen? Kyllä, yhä naisten palkat osittain laahaavat perässä verrattuna jopa täsmälleen samassa työtehtävissä oleviin miehiin, mutta etätyön syyksi et voi nyt tuota mitenkään liittää.
Etätyöhän on päinvastoin vähentänyt niitä muniinpuhaltelukerhoja, sitä että tuo yksi on hankala kun sitä ei voi kutsua äijien saunailtaan, tai on liian nätti naiseksi/ ei tarpeeksi nätti ollakseen työssään sopiva tai ammatillisesti uskottava.
Minä naisena pidän rahasta myös. Ei hävetä yhtään myöntää sitä. Vielä enemmän kuitenkin pidän siitä, ettei minua ei arvioida täysin ulkoammatillisin perustein. Joka on helpompi ja yleisempi riski siellä lähityössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vitutus suorastaan paistaa kommenteistanne kun on käynyt ilmi että 100% etäily ei ehkä olekaan mahdollista. Valittakaa firmaanne eikä tänne.
Jos firmassa on päätetty tietyllä tavalla niin siinä on aina taustalla joku syy.
Siinähän se juuri onkin jos mitään oikeaa perustetta ei ole. Meidän firmassa syy on siinä, että johtoporras on jämähtänyt viime vuosituhannelle, monessa muussakin asiassa kuin tässä. Lisäksi ylemmän portaan esimiehiltä puuttuu luottamus työntekijöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä häiriintynyttä sakkia nykyään. Joku mainitsee viihtyvänsä silloin tällöin lähitöissä, ja heti on kymmenen tyyppiä pauhaamaassa pää punaisena millainen fossiili, paskanjauhaja ja narsisti hänen täytyy tämän perusteella olla.
On varmasti kaikkien etu, että nämä tyypit pysyvät jatkossakin etäisyyden päässä muusta työyhteisöstä :)
Minäkin viihdyn tosi hyvin etätöissä, en vain kuvittele olevani sen takia jotenkin muita hienompi ja parempi ihminen.
Ei ollenkaan häiriintynyttä. Eniten tässä ihmisiä hiertää, jos joku HR-päällikkö päättää, että kaikkien on palattava lähitöihin, vaikka tulokset kertovat muuta ja ihmisten mielipiteet kertovat muuta. Se on se ongelma.
Hei haloo… hiertäisi tuo minuakin, mutta en silti tunne tarvetta sylki roiskuen nimitellä ihmisiä, joiden henkilökohtainen mieltymys on erilainen, kuten vaikka tuo joka sanoi ihan asiallisesti että hänelle itselleen mieluisin järjestely olisi päivä viikossa konttorilla ja sai siitä hyvästä silmittömät vihat niskoilleen.
Todella huolestuttavaa, jos aikuisten ihmisten vuorovaikutustaidot ovat sillä tasolla, että eriävään mielipiteeseen reagoidaan näin.
Tämä on suoraa seurausta siitä, kun ihmisten välinen vuorovaikutus on siirtymässä nettiin. Mölistään ja trollataan, keskustelun taso ja sosiaalinen älykkyys on täysi nolla, samoin kuin empatiakyky.
Ehkei kannata myöskään ottaa kaikkea kirjaimellisesti ja loukkaantua kaikesta. Anonyymisti, kun kirjoitetaan, ihmiset saavat purkaa kaikkia tuntojaan rehellisesti, mutta joskus liian kärkkäästi.
On se kuitenkin parempi saada rehelliset mielipiteet esiin, koska harva uskaltaa työpaikalla avoimesti kritisoida suuren joukon edessä, että "oikeastaan tää toimistotyö on ihan perseestä", vaikka olisikin sitä mieltä.
Kannattaisi varmaan opetella ilmaisemaan itseään ja kriittisiä mielipiteitään rakentavasti ihan kasvotustenkin. Mieltymyksensä etätyöhön voi perustella muutoinkin kuin sanomalla että ”toimistolla on perseestä”. Aikuisen elämässä tämä on kuitenkin aika oleellinen taito. Äänensä ja mielipiteensä saa sillä tavalla ihan oikeasti kuuluviin, eikä tarvitse sitten purkaa patoumiaan vauvapalstalla mölisemällä, millä ei kuitenkaan ole mitään todellista vaikutusta siihen miten sinun konttorillasi toimitaan.
Jaa, olen muuttanut mieltäni tästä asiasta. En ole tuo kommentoija, mutta tämä pisti silmääni. Siis joo, eiköhän tässä kommentoija ole jo vastanneet niihin kymmeniin kysymyksiin "onkö etätöissä ongelmia, onko" ja puhuneet asioista kollegoiden ja esimiestensä kanssa.
Mutta vauvapalstalla mölisemisen merkitys.. ennen ajattelin, että tämä on tällainen viihdepalsta, jossa käydään nauramassa höpsöille jutuille, kiihkoilemassa parfyymeista (kyllä olen yksi niistä) tai vain päästelemässä höyryjä ärsyttävistä asioista. Ja että korkeintaan nämä päätyvät vitseinä radiokanaville ja Kalevauvan levyille.
Mutta tätähän lukee ties kuinka moni tyyppi ja toimittaja ja vaikuttaja. Täältä nousee välillä juttuja ip-lehtiin. Olen alkanut ajatella, että niillä muutamilla järkikeskusteluilla voi olla ihan oikeasti vaikutustakin. Vaikka nyt ei pääministeri tätä taksissa lukisikaan niin joku tavallinen ihminen, joka tajuaa "en ole ainoa joka miettii tätä" tai joku joka tekee yhden asian toisella tavalla tai ehdottaa pientä muutosta.
Korona-aika on opettanut, ei, se on näyttänyt selvästi ja kirkkaasti miten merkittävä valta ihmisillä on, jos he joukkona päättävät tehdä jotain. Kuten vaikka pestä käsiä enemmän - sen hyödyistä tuskin kukaan on eri mieltä - ja näin vähentää ripulitaudit ja flunssat minimiin. Tai miten suurkaupungeissa linnut laulavat eri äänenvoimakkuudella kun on hiljaista, ketut juoksevat kaduilla ja delfiinejä näkyy suurkaupunkien edessä. Ja miten pandat päättävät lisääntyä, kun saavat olla rauhassa katselijoilta.
Kun monta ihmistä tekee jotain yhtäaikaa, sillä ON merkitystä. Ja se antaa toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Tässähän se olennainen tuli: "vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä." Eli istuskelette toimistolla kahvittelemassa ja juoruilemassa, ette töitä tekemässä. Onhan se varmaan jollekulle kivaa, mutta kuten tuolla joku jo sanoi, ei se työntekoon kuulu. Kavereiden kanssa kahvittelu kuuluu jokaisen järjestää ihan itse vapaa-ajalla.
Selvästi sinulla on myös pelko siitä, että työkaverisi eivät halua palaa kahvittelemaan ja juoruilemaan kanssasi. Ethän sinä muuten niin katkerasti ja kateellisesti ottaisi kantaa siihen, että valtaosa ihmisistä ei näin halua tehdä.
Sori vaan, mutta työpaikka ei ole ystäväpalvelu. Se sun pitää hoitaa itse.
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, ja lisäisin vielä sen, että työkavereita ei ole välttämätöntä nähdä VAIN töissä.
Olen saanut hyviä ystäviä nykyisestä, ja myös entisistä, työpaikasta. Pidän noihin ystäviin yhteyttä omissa asioissa pääsoin työajan ulkopuolella. Töissä tehdään töitä ja toki jutellaan välillä muustakin kun vain työasioista, mutta ei työpaikka ole paikka missä "vain hengaillaan" frendien kanssa.
Pidän työstäni, en "mene katkerana" toimistolle, mutta kun teen töitä haluan keskittyä niihin, olin sitten kotona tai toikistolla. Ystävien kanssa sitten menen mieluusti muualle, syömään/teatteriin/matkoille, ja nyt korona-aikaan nuo ovat korvautuneet pitkälti yhteisillä lenkeillä, suppailulla, pihakahvitteluilla ymv.
Sama täällä. Ja miten niitä ystäviä entisistä työpaikoista, sekä kaikkia muita ystäviä, sekä muita läheisiä ehtii edes näkemään, jos pakotetaan ajan puolesta keskittämään kaikki sosiaalinen elämä työpaikalle? Kun pahimmillaan työnteko venyy vapaa-ajalle jotta saa kaikki tehtävät tehtyä siksi, että työpäivä avotoimistossa on harvoin tehokas, kun joku tulee jatkuvasti keskeyttämään. Kun työ on vaativaa ja työpäivät venyvät pitkiksi ja päälle tulevat vielä työmatkat, niin siinä jää monesti hyvin vähän aikaa nähdä muita ihmisiä kuin niitä, joita tapaa toimistolla. Mikä tarkoittaa, että ei ole kunnolla aikaa 99% ystävistä ja läheisistä. En minä ainakaan sen pienen toimistolla olevan joukon kanssa halua viettää kaikkea aikaani, vaan nähdä myös minulle tärkeitä ihmisiä, joka mahdollistuu, kun työtehtävät saa tehdä tehokkaasti. Ja kyllä se monessa työtehtävässä on erittäin selkeästi ja helposti mitattavissa, kuinka tehokas ihminen on, eli missä ajassa saa kaikki tavoitteissa olevat projektit laadukkaasti hoidettua. Meillä ainakin on tarkat mittarit työn tuloksille ja säännölliset performance review-keskustelut, joissa käydään läpi onko kaikki tavoitteet saavutettu ja kuinka laadukkaasti, eli miltä KPIt näyttävät.
Aika monella työmuurahaisella vapaa-aika ja verkostot kärsivät työkiireistä. Se taas syö ihmisitä sisältä ja voi hyvinkin olla, että osa sitten kompensoi tätä sosiaalista puutetta rakentamalla verkoston työpaikan varaan. Ja se on vaarallista. Se työ voi yhtäkkiä loppua ja silloin tällainen ihminen on pulassa.
Mielenkiintoinen näkökulma. Työpaikka on ihmiselle yksi merkittävimmistä sosiaalisten kontakteiden lähteestä. Samoin kuin koulu on koululaiselle. Tahdomme tai emme, olemme aina osa työpaikan sosiaalista verkostoa. Osallisuus, kuuluminen johonkin yhteisöön, määrittelee myös sitä, kuinka sitoutuneita olemme työhömme. Työhyvinvoinnin kokemus ei rakennu ainoastaan sen varaan, kuinka motivoitunut henkilö on työhönsä tai onko työssä työn imua. On tutkittu, että työssä viihtymiseen vaikuttavat merkittävästi esim. työpaikan sosiaalinen ilmapiiri ja työpaikan ihmissuhteet yleisesti.
Kyllä ne varmasti vaikuttavat. Jonkin verran. Mutta asia jota en usein naisena voi sanoa ääneen on se, että jos vaakakupissa on vaikka "kivat duunikaverit" ja toisessa "hyvä palkka ja etätyö" niin otan aina sen mikä alkaa sanoilla "hyvä palkka". Anteeksi, pidän rahasta.
Miten tämä liittyy sukupuoleen? Kyllä, yhä naisten palkat osittain laahaavat perässä verrattuna jopa täsmälleen samassa työtehtävissä oleviin miehiin, mutta etätyön syyksi et voi nyt tuota mitenkään liittää.
Etätyöhän on päinvastoin vähentänyt niitä muniinpuhaltelukerhoja, sitä että tuo yksi on hankala kun sitä ei voi kutsua äijien saunailtaan, tai on liian nätti naiseksi/ ei tarpeeksi nätti ollakseen työssään sopiva tai ammatillisesti uskottava.
Minä naisena pidän rahasta myös. Ei hävetä yhtään myöntää sitä. Vielä enemmän kuitenkin pidän siitä, ettei minua ei arvioida täysin ulkoammatillisin perustein. Joka on helpompi ja yleisempi riski siellä lähityössä.
Heitin sukupuoleni soppaan mukaan, koska olen lukenut juttuja joiden mukaan naiset arvostavat palkkaa enemmän esim. kivoja työkavereita (ja näitä lukiessa olen miettinyt, että ai jaahas..) ja keskusteluissa tämä sama tulee aina esille. Olen ollut hyvin naisvaltaisilla aloilla, ja siellä jokaikinen nainen on aina hehkuttanut eri kehitystapaamisissa sitä, miten ehdottoman tärkeitä nämä ns. pehmeät arvot ja edut ovat, palkka sen sijaan toisarvoinen. Muutama miespuolinen työkaveri taas on suoraan sanonut, että no onhan se palkka tosi tärkeä.
Joten olen yrittänyt luovia suht normaalilta vaikuttavana näiden kollegoiden keskellä, etten pistäisi silmään kuin tulehtunut sormi huutamalla "minä haluan rahaa, paljon rahaa" :D
Olen kanssasi ihan samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Tässähän se olennainen tuli: "vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä." Eli istuskelette toimistolla kahvittelemassa ja juoruilemassa, ette töitä tekemässä. Onhan se varmaan jollekulle kivaa, mutta kuten tuolla joku jo sanoi, ei se työntekoon kuulu. Kavereiden kanssa kahvittelu kuuluu jokaisen järjestää ihan itse vapaa-ajalla.
Selvästi sinulla on myös pelko siitä, että työkaverisi eivät halua palaa kahvittelemaan ja juoruilemaan kanssasi. Ethän sinä muuten niin katkerasti ja kateellisesti ottaisi kantaa siihen, että valtaosa ihmisistä ei näin halua tehdä.
Sori vaan, mutta työpaikka ei ole ystäväpalvelu. Se sun pitää hoitaa itse.
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, ja lisäisin vielä sen, että työkavereita ei ole välttämätöntä nähdä VAIN töissä.
Olen saanut hyviä ystäviä nykyisestä, ja myös entisistä, työpaikasta. Pidän noihin ystäviin yhteyttä omissa asioissa pääsoin työajan ulkopuolella. Töissä tehdään töitä ja toki jutellaan välillä muustakin kun vain työasioista, mutta ei työpaikka ole paikka missä "vain hengaillaan" frendien kanssa.
Pidän työstäni, en "mene katkerana" toimistolle, mutta kun teen töitä haluan keskittyä niihin, olin sitten kotona tai toikistolla. Ystävien kanssa sitten menen mieluusti muualle, syömään/teatteriin/matkoille, ja nyt korona-aikaan nuo ovat korvautuneet pitkälti yhteisillä lenkeillä, suppailulla, pihakahvitteluilla ymv.
Sama täällä. Ja miten niitä ystäviä entisistä työpaikoista, sekä kaikkia muita ystäviä, sekä muita läheisiä ehtii edes näkemään, jos pakotetaan ajan puolesta keskittämään kaikki sosiaalinen elämä työpaikalle? Kun pahimmillaan työnteko venyy vapaa-ajalle jotta saa kaikki tehtävät tehtyä siksi, että työpäivä avotoimistossa on harvoin tehokas, kun joku tulee jatkuvasti keskeyttämään. Kun työ on vaativaa ja työpäivät venyvät pitkiksi ja päälle tulevat vielä työmatkat, niin siinä jää monesti hyvin vähän aikaa nähdä muita ihmisiä kuin niitä, joita tapaa toimistolla. Mikä tarkoittaa, että ei ole kunnolla aikaa 99% ystävistä ja läheisistä. En minä ainakaan sen pienen toimistolla olevan joukon kanssa halua viettää kaikkea aikaani, vaan nähdä myös minulle tärkeitä ihmisiä, joka mahdollistuu, kun työtehtävät saa tehdä tehokkaasti. Ja kyllä se monessa työtehtävässä on erittäin selkeästi ja helposti mitattavissa, kuinka tehokas ihminen on, eli missä ajassa saa kaikki tavoitteissa olevat projektit laadukkaasti hoidettua. Meillä ainakin on tarkat mittarit työn tuloksille ja säännölliset performance review-keskustelut, joissa käydään läpi onko kaikki tavoitteet saavutettu ja kuinka laadukkaasti, eli miltä KPIt näyttävät.
Aika monella työmuurahaisella vapaa-aika ja verkostot kärsivät työkiireistä. Se taas syö ihmisitä sisältä ja voi hyvinkin olla, että osa sitten kompensoi tätä sosiaalista puutetta rakentamalla verkoston työpaikan varaan. Ja se on vaarallista. Se työ voi yhtäkkiä loppua ja silloin tällainen ihminen on pulassa.
Mielenkiintoinen näkökulma. Työpaikka on ihmiselle yksi merkittävimmistä sosiaalisten kontakteiden lähteestä. Samoin kuin koulu on koululaiselle. Tahdomme tai emme, olemme aina osa työpaikan sosiaalista verkostoa. Osallisuus, kuuluminen johonkin yhteisöön, määrittelee myös sitä, kuinka sitoutuneita olemme työhömme. Työhyvinvoinnin kokemus ei rakennu ainoastaan sen varaan, kuinka motivoitunut henkilö on työhönsä tai onko työssä työn imua. On tutkittu, että työssä viihtymiseen vaikuttavat merkittävästi esim. työpaikan sosiaalinen ilmapiiri ja työpaikan ihmissuhteet yleisesti.
Työpaikan sosiaalinen ilmapiiri on ihan eri asia kuin se, että sosiaalinen elämä rakentuu työpaikan varaan. Hyvä sosiaalinen ilmapiiri tarkoittaa sitä, että kaikki käyttäytyvät työtehtävissä hyvin ja asiallisesti. Ei mitään käytäväjuoruilua, kuppikuntia, epäasiallista käytöstä, työpaikkakiusaamista. Vaan hyvät sosiaaliset taidot työelämässä.
On olemassa klassinen sanonta, että töissä pitää pystyä tulemaan kaikkien kanssa toimeen, mutta ystäviä ei työkavereiden kanssa ole pakko olla.
Ne ystävät löytyvät ihan muilla tavoilla. Töissä voi löytää ystäviä ja kuten täällä useampi on sanonut, niin ystävyyksiä on monella olemassa entisiltäkin työpaikoilta. Mutta eihän nykymaailmassa yhdessä työpaikassa olla usein kuin pari vuotta ja senkin aikana porukka siellä vaihtuu! Ei ole mitenkään mahdollista, suotavaa, terveellistä tai kestävää yrittää rakentaa sosiaalista elämäänsä työpaikan ja sen ihmisten varaan. Työpaikalla tehdään töitä ja tullaan toisten kanssa toimeen töiden puitteissa. Ei mitään muuta. Sieltä voi löytyä kavereita ja ystäviä, mutta täysin vapaaehtoiselta pohjalta ja harvoin kenenkään kanssa on samassa tiiviissä työyhteisössä edes kauan, joten niidenkin kavereiden kanssa täytyy pitää yhteyttä sitten työpaikan ulkopuolella jatkossa jos haluaa.
On tosi epätervettä, jos jollekulle työpaikka on se sosiaalisten suhteiden keskus ja sosiaalinen elämä rakentuu sen varaan. Kyllä normaali, terve, aikuinen ihminen on vastuussa omista sosiaalisista suhteistaan ja haluaakin ne itse vapaaehtoisesti valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä otetaan käyttöön hybridimalli jonka olen kokenut parhaaksi ratkaisuksi. On kolme eri ryhmää, eli ne jotka voivat olla 100% etänä, ne joiden tulee tehdä tietty määrä päiviä toimistolla kuussa (vaihtelee) ja ne jotka ovat 100% toimistolla. Se mihin porukkaan kuulut riippuu työtehtävästä, siitä kuinka arkaa tietoa käsitellään jne., sekä omasta tahdosta.
Itse valitsin tuon 2 ryhmän, eli olen toimistolla vähintään 4 kertaa kuussa, saa myös olla enemmän. Kerran viikossa valkkautui koska työtehtäväni vaatii tiettyjen laitteiden käyttöä. Olen myös itse kokenut hyväksi että sillon tällöin pääsee pallottelemaan ideoita kasvotusten ja ihan vaan joskus juttelemaan myös siihen kahvikoneen äärelle.
Tuntuu että itselle sopii todella hyvin juuri tälläinen että oman tahdon mukaan käyn toimistolla, 100% etätyö oli myös mukavaa mutta jollain tasolla tekee myös hyvää olla poissa kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vitutus suorastaan paistaa kommenteistanne kun on käynyt ilmi että 100% etäily ei ehkä olekaan mahdollista. Valittakaa firmaanne eikä tänne.
Jos firmassa on päätetty tietyllä tavalla niin siinä on aina taustalla joku syy.
Onko sinun luetunymmärtämisessä jotain vikaa? Kommenteista on käynyt ilmi, että tosi monessa paikassa tehdään jatkossa PALJON ENEMMÄN etätöitä, joissa se on täysin vapaasti valittavissa.
Ja nekin, joissa vielä johto änkyröi vastaan, joutuu kyllä alistumaan etätöiden hyväksymiselle. Työvoimapula on fakta myös asiantuntija-aloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä otetaan käyttöön hybridimalli jonka olen kokenut parhaaksi ratkaisuksi. On kolme eri ryhmää, eli ne jotka voivat olla 100% etänä, ne joiden tulee tehdä tietty määrä päiviä toimistolla kuussa (vaihtelee) ja ne jotka ovat 100% toimistolla. Se mihin porukkaan kuulut riippuu työtehtävästä, siitä kuinka arkaa tietoa käsitellään jne., sekä omasta tahdosta.
Itse valitsin tuon 2 ryhmän, eli olen toimistolla vähintään 4 kertaa kuussa, saa myös olla enemmän. Kerran viikossa valkkautui koska työtehtäväni vaatii tiettyjen laitteiden käyttöä. Olen myös itse kokenut hyväksi että sillon tällöin pääsee pallottelemaan ideoita kasvotusten ja ihan vaan joskus juttelemaan myös siihen kahvikoneen äärelle.
Tuntuu että itselle sopii todella hyvin juuri tälläinen että oman tahdon mukaan käyn toimistolla, 100% etätyö oli myös mukavaa mutta jollain tasolla tekee myös hyvää olla poissa kotoa.
Kuulostaa todella hyvältä ja joustavalta mallilta. Uskon, että suurimmassa osassa firmoista mennään tuohon, jos se mitenkään on mahdollista. Joissain johtoportaissa on muutosvastarintaa, mutta tämän alun jälkeen sekin loppuu.
Meillä tuli keväällä ilmoitus, että koko osasto siirtyy pysyvästi etätyöhön. Toimistoilla saa käydä, mutta omia työpisteitä ei ole.
Hyvä näin, sillä avokonttorissa oli vaikea työskennellä. Aina joku kailotti puhelimessa ja omiakin puheluita oli vaikea hoitaa. Mitään yksityisyyttä ei ollut, vaikka puhelimissa hoidettiin kaikenlaisia asioita henkilöstöasioista lähtien. Kotona minulla oma työhuone, jossa puhelut ja kokoukset voi hoitaa rauhassa. Esimies, tiimikaverit ja samoissa projekteissa olevat ovat hajallaan ympäri maailmaa, joten lähitapaamiset eivät onnistu toimistollakaan. Teams-kokoukset on parempi hoitaa kotoa etänä kuin häkyisästä toimistostosta. Huonona puolena on se, että paikalliset juorut ja tapahtumat jäävät kuulematta, mutta työn kannalta niillä ei ole merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Muilla ihmisillä kun on oikeasti ystäviä ja kavereita myös työpaikan ulkopuolella, niin että työpaikka ei ole se juttu, mikä järjestää seuraa. Eihän työpaikan tarkoitus ole mikään seuranvälitystoimisto ollakaan. Ikävä jos sulla näin, ettei sulla ole muuten ihmisiä elämässä kuin vain ne, jotka ovat pakotettu työkavereiksesi. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä työnteon kanssa.
Olen pahoillani, että sinulla on ikävä työpaikka etkä viihdy työyhteisössäsi. Emme mekään ehdi seurustelemaan joutavia, vaan nimenomaan se työn ja tuloksen teko yhdessä on motivoivaa. Ehkä sen vuoksi taomme hyvää tulosta.
Elät luultavasti jonkinlaisessa itsellesi luomassa harhassa kun kuvittelet, että kaikki työkaverisi valitsisivat mieluummin tulla töihin työpaikalle jos vaihtoehtona olisi etätyö. Kotona työskennellessä kun ei mene 3 tuntia työmatkoihin ihmishälinässä eikä tarvitse maanisesti esittää iloista ja sosiaalista työpaikalla silloinkin kun siltä ei tunnu, sellainen on pitemmän päälle todella kuluttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin tehdä etätöitä 80-20-ratiolla. Olen viihtynyt etänä mainiosti, mutta tavallaan mietin, että tuleeko tästä yhteiskunnasta vielä eristäytyneempi jos aikuiset eivät edes töissä enää tapaa toisiaan. Ihmiselle tekee hyvää välillä kammata naamansa ja lähteä ihmisten pariin. Joten voisin olla vaikka päivän tai kaksi konttorilla.
Sosiaalisessa mielessä tullaan menemään takapakkia, jos etätyö merkittävästi jää päälle. Ihmiset ei enää juttele oman kuplansa ulkopuolisten kanssa sattumalta kahvihuoneissa ja lounapöydissä. Jopa vähän pelottavaa miettiä pitkäaikaisvaikutuksia. Ehkä niitä sitten tutkitaan parin vuosikymmenen kuluttua.
Minusta on terveempää, jos sosiaalinen elämä keskittyy ennen kaikkea työpaikan ulkopuolelle.
No mutta tuskin sä mä vapaa-aikana juttelet firman asioista kenenkään kanssa. Siellä työpaikalla sosialisoitumisen pointti on työhön ja firmaan liittyvien juttujen jakaminen ja niistä keskustelu. Katos kun sillä on tarkoitus kehittää hommaa eteenpäin ja parantaa toiminta, kun tiedetään mitä kenelläkin on menossa.
Eriarvoisuutta tällä kehitetään. Tässä ei teillä oteta huomioon ihmisten erilaisuutta. Osa tykkää jutella, osa ei. Osa lukee mieluimmin jostain kanavalta projektien terveiset ja höpöttelee pari sanaa siellä chatissa jostain vapaa-ajan asiasta. Jos teillä osa jakaa tietoa vain puhumalla kahviossa, käytävällä ja lounaalla niin lopputulema on se, että tieto ei saavuta kaikkia.
En tarkoittanut tiedonvaihdolla mitään henkilöstöinfoa. Niitä nyt on ihan etänäkin monissa kanavissa. Vaan sitä että ei tule spontaanisti kyseltyä mitä missäkin puuhataan ja suunnitellaan, kun ei näe näitä ihmisiä satunnaisesti. Pitäs ihan varta vasten kutsun kutsua joku etäpalaveri erikseen kaikkien kanssa, mutta kun ei ole sen arvoisesti mitään asiaa.
En minäkään tarkoittanut "henkilöstöinfoja" vaan juuri sitä jutustelun ohessa jaettua tietoa. Kun juuri siitä tulee niitä inhottavia tilanteita, että yksi tai kaksi tietää ja joku toinen ei. Sille joka on vaikka hiljaisempi tai joka aina unohtuu näistä epävirallisista keskusteluhetkistä voi tulla sellainen ikävä fiilis, että "minulle ei kerrota". Se ei välttämättä ole tahallista, mutta joskus ajattelematonta.
Tieto joka kuuluu kaikille olisi hyvä jakaa käytäväkeskustelujen lisäksi myös vaikka jossain digitaalisessa kanavassa kaikille, niin ehkäistään tällaisia ongelmia.
Pienistä asioista kasvaa joskus tulehtuneita pesäkkeitä. Ja nyt puhun työpaikan ihmissuhteista.
Puhutaan edelleen eri asioista. Minä tarkoitan sellaista tiedonvaihtoa, joka koskee omaa tehtävänkuvaani. Juttelen eri osastojen henkilöiden kanssa, jotta tiedän mitä siellä tehdään ja miten niiden asiat voi hyödyttää omia projektejani. Tai päinvastoin. Tai sitten juttelen viestinnän kanssa, että mitä heillä puuhataan, jos vaikka olisi jotain sellaista mikä itseäni kiinnostaa. Tai sitten juttelen HR:n kanssa siitä, että miten firman tiettyjä asioita voisi kehittää ja kuulen samalla mitä siellä, on meneillään liittyen omaan rooliini firmassa.
Ei nuo asiat ole sellaisia mitä käsiteltäisiin jossain chatissa koko firman kanavalla. Ne on omaan työtehtävääni ja rooliini kuuluvia työasioita. Eikä ne ole niin tärkeitä, että kutsuin jatkuvasti etäpalavereita kaikille erikseen. Tuo viestintä tapahtuu normaaliaikana vapaamuotoisesti, kun törmäillään toimistolla. Nyt sitä ei tapahdu.
Eiköhän työnantaja ole paras arvioimaan mikä toimii parhaiten ihan noin tulosten perusteella? Ja olen aika varma siitä, että ne tulokset ovat parempia etätöitä tehdessä, nimittäin ainakin itsellä on juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä häiriintynyttä sakkia nykyään. Joku mainitsee viihtyvänsä silloin tällöin lähitöissä, ja heti on kymmenen tyyppiä pauhaamaassa pää punaisena millainen fossiili, paskanjauhaja ja narsisti hänen täytyy tämän perusteella olla.
On varmasti kaikkien etu, että nämä tyypit pysyvät jatkossakin etäisyyden päässä muusta työyhteisöstä :)
Minäkin viihdyn tosi hyvin etätöissä, en vain kuvittele olevani sen takia jotenkin muita hienompi ja parempi ihminen.
Ei ollenkaan häiriintynyttä. Eniten tässä ihmisiä hiertää, jos joku HR-päällikkö päättää, että kaikkien on palattava lähitöihin, vaikka tulokset kertovat muuta ja ihmisten mielipiteet kertovat muuta. Se on se ongelma.
Hei haloo… hiertäisi tuo minuakin, mutta en silti tunne tarvetta sylki roiskuen nimitellä ihmisiä, joiden henkilökohtainen mieltymys on erilainen, kuten vaikka tuo joka sanoi ihan asiallisesti että hänelle itselleen mieluisin järjestely olisi päivä viikossa konttorilla ja sai siitä hyvästä silmittömät vihat niskoilleen.
Todella huolestuttavaa, jos aikuisten ihmisten vuorovaikutustaidot ovat sillä tasolla, että eriävään mielipiteeseen reagoidaan näin.
Tämä on suoraa seurausta siitä, kun ihmisten välinen vuorovaikutus on siirtymässä nettiin. Mölistään ja trollataan, keskustelun taso ja sosiaalinen älykkyys on täysi nolla, samoin kuin empatiakyky.
Ehkei kannata myöskään ottaa kaikkea kirjaimellisesti ja loukkaantua kaikesta. Anonyymisti, kun kirjoitetaan, ihmiset saavat purkaa kaikkia tuntojaan rehellisesti, mutta joskus liian kärkkäästi.
On se kuitenkin parempi saada rehelliset mielipiteet esiin, koska harva uskaltaa työpaikalla avoimesti kritisoida suuren joukon edessä, että "oikeastaan tää toimistotyö on ihan perseestä", vaikka olisikin sitä mieltä.
Kannattaisi varmaan opetella ilmaisemaan itseään ja kriittisiä mielipiteitään rakentavasti ihan kasvotustenkin. Mieltymyksensä etätyöhön voi perustella muutoinkin kuin sanomalla että ”toimistolla on perseestä”. Aikuisen elämässä tämä on kuitenkin aika oleellinen taito. Äänensä ja mielipiteensä saa sillä tavalla ihan oikeasti kuuluviin, eikä tarvitse sitten purkaa patoumiaan vauvapalstalla mölisemällä, millä ei kuitenkaan ole mitään todellista vaikutusta siihen miten sinun konttorillasi toimitaan.
Tähän asti sinä olet tasan ainoa, joka käyttää epäasiallista kieltä. Käytät epäasiallisia ilmauksia kuten "sylki roiskuen" ja "mölisevät" ja valehtelet muiden ihmisten sanomisista. Kyllä sinulla tasan peiliin katsomalla löytyy se, jolta käytöstavat ja vuorovaikutustaidot puuttuvat.
Ai että mä toivon että meillä saatais oman valinnan mukaan jäädä vaikka 100 % etätyöhön!
Itse olen 1,5 vuotta pysynyt täysin etänä ja suoriutunut tehtävistäni erinomaisesti ja itseasiassa jopa ylittänyt odotukset.
Meidän työpaikalla on ikävä kyllä myös heitä, jotka haluaisivat pakottaa muutkin tiimiläiset lähityöhön, koska itse kaipaavat kommunikointia f2f. Nämä samat hlöt ovat niitä, jotka nytkin yrittävät venyttää palavereja jotta voivat jauhaa henkilökohtaisia asioitaan muille, vieden näin muiden työaikaa. Samat hlöt myös valittavat, kun tehokasta työaikaa on liian vähän ja töitä on liikaa.
Ei voi olla työnantajan etu pakottaa jengiä tstolle kuuntelemaan parin yksilön showta, kun kotona voisivat tehdä sen ajan töitä. Tai ihan sama vaikka pesisi sen ajan niitä pyykkejään, on sekin terveempää kuin päivästä toiseen kiehua sisäisesti vtutuksesta toimistolla kun ei voi keskittyä, kun jatkuvasti sua häiriköidään näiden ylisosiaalisten toimesta!
Etäily on tuonut itselle ihan valtavasti hyvinvointia ja jos joutuisin kohta palaamaan tstolle edes kerran viikossa tai kahdessa, vaihdan duunia. Onneksi kysyntää löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä häiriintynyttä sakkia nykyään. Joku mainitsee viihtyvänsä silloin tällöin lähitöissä, ja heti on kymmenen tyyppiä pauhaamaassa pää punaisena millainen fossiili, paskanjauhaja ja narsisti hänen täytyy tämän perusteella olla.
On varmasti kaikkien etu, että nämä tyypit pysyvät jatkossakin etäisyyden päässä muusta työyhteisöstä :)
Minäkin viihdyn tosi hyvin etätöissä, en vain kuvittele olevani sen takia jotenkin muita hienompi ja parempi ihminen.
Ei ollenkaan häiriintynyttä. Eniten tässä ihmisiä hiertää, jos joku HR-päällikkö päättää, että kaikkien on palattava lähitöihin, vaikka tulokset kertovat muuta ja ihmisten mielipiteet kertovat muuta. Se on se ongelma.
Hei haloo… hiertäisi tuo minuakin, mutta en silti tunne tarvetta sylki roiskuen nimitellä ihmisiä, joiden henkilökohtainen mieltymys on erilainen, kuten vaikka tuo joka sanoi ihan asiallisesti että hänelle itselleen mieluisin järjestely olisi päivä viikossa konttorilla ja sai siitä hyvästä silmittömät vihat niskoilleen.
Todella huolestuttavaa, jos aikuisten ihmisten vuorovaikutustaidot ovat sillä tasolla, että eriävään mielipiteeseen reagoidaan näin.
Tässä haluan hieman korjata luetunymmärtämistäsi eli ihmiset eivät hyökänneet kenenkään etätyömieltymystä vastaan, vaan juurikin sitä pakkoa että kaikkien tulisi olla toimistolla vähintään se yksi päivä. Ei ole missään vaiheessa puhunut pelkästään mieltymyksestään. Itse olen sillä kannalla, että sen tulisi olla vapaavalintaista ja siihen mennään lujaa vauhtia. Ihmiset äänestävät jaloillaan.
No voi harmi, ikävä kuulla. Etkö voisi harkita jäämistä nykyiseen työhösi?
Ei kuule kiinnosta sinun valintasi.