Muita jotka eivät halua palata etätöistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä häiriintynyttä sakkia nykyään. Joku mainitsee viihtyvänsä silloin tällöin lähitöissä, ja heti on kymmenen tyyppiä pauhaamaassa pää punaisena millainen fossiili, paskanjauhaja ja narsisti hänen täytyy tämän perusteella olla.

On varmasti kaikkien etu, että nämä tyypit pysyvät jatkossakin etäisyyden päässä muusta työyhteisöstä :)

Minäkin viihdyn tosi hyvin etätöissä, en vain kuvittele olevani sen takia jotenkin muita hienompi ja parempi ihminen.

Ei ollenkaan häiriintynyttä. Eniten tässä ihmisiä hiertää, jos joku HR-päällikkö päättää, että kaikkien on palattava lähitöihin, vaikka tulokset kertovat muuta ja ihmisten mielipiteet kertovat muuta. Se on se ongelma.

Hei haloo… hiertäisi tuo minuakin, mutta en silti tunne tarvetta sylki roiskuen nimitellä ihmisiä, joiden henkilökohtainen mieltymys on erilainen, kuten vaikka tuo joka sanoi ihan asiallisesti että hänelle itselleen mieluisin järjestely olisi päivä viikossa konttorilla ja sai siitä hyvästä silmittömät vihat niskoilleen.

Todella huolestuttavaa, jos aikuisten ihmisten vuorovaikutustaidot ovat sillä tasolla, että eriävään mielipiteeseen reagoidaan näin.

Tämä on suoraa seurausta siitä, kun ihmisten välinen vuorovaikutus on siirtymässä nettiin. Mölistään ja trollataan, keskustelun taso ja sosiaalinen älykkyys on täysi nolla, samoin kuin empatiakyky.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kotikonttorina oma työhuone, tamminen kulmapöytä, upea kirjahylly, aito matto ja ideaali valaistus. Näyttöjä on kolme. Tuoli on korkeaselkäinen ja todella mukava.

Mun elämänlaatu laskisi valtavasti, jos joutuisin työpaikan avokonttoriin istumaan kiikkerälle toimistotuolille ja ihmiset kävelisivät selkäni takaa tehden oloni hankalaksi. Keskity nyt siinä sitten mihinkään.

Unohdin mainita, että avokonttorissa pääni yläpuolella on ilmastointilaite. Kylmä ilma saa niskani jumiin ja muutenkaan se ilmavirta ei tunnu hyvältä.

Puhumattakaan iänkaikkisista loppumattomista väittelyistä aiheista

- vetää

- huonosti happea

- kylmä

- kuuma

- pölyistä

- haisee

- hajuvettä, kauheeta

Kotona saa ihan rauhassa istua alasti kuumassa tai olla pilkkihaalarissa kylmässä. Ei tarvitse istua pomon määräämällä toimiston huonoimalla paikalla vedossa. Tai ikkunan vieressä aurinkolasit päässä kun kaihdin päästää auringonvalon suoraan silmiisi. Tai kuunnella Jorman huokausta, kun laitat väärän radiokanavan päälle. Tai konttorin Draculan murinaa kun napsautat kattovalon palamaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ihan hölmö juttu joka on sekin parantanut elämää etätöissä: pyykinpesukoneen voi laittaa päälle milloin vain ja ripustaa pyykit kuivumaan vaikka lounastauolla. Ja olen nauttinut myös siitä, että olen itse saanut kokata lounasruoan, saa terveempää ja parempaa ruokaa halvemmalla, kuin että pitää tyytyä lounasravintolan juttuihin.

Minulla taas ei lounastaukoja ole juuri ollut. Teams-kokoukset venyy. Esimerkkinä keskiviikko: aloitin työt klo 8, pidin lyhyen tauon ennen teams-kokousta, joka oli kutsussa merkitty klo 10-12. Kun kello oli 12, aloin kysellä, että jokos tässä päästäisiin tekemään loppuyhteenveto, kun minulla on iltapäivällä toinen teams. Se kokous loppui vasta klo 12.25 ja seuraava oli jo klo 13-16. Eipä siinä muuta ehtinyt kuin napata kupin kahvia ja banaanin, koska ei noihin kokouksiin ilman valmistautumista voi mennä. Vähintään vartti menee ennen kokousta, että löydät kaikki kokoukseen kuuluvat matskut ja palautat mieleen, mitä tässä piti saada aikaiseksi. Jos olet itse kokouksen koolle kutsuja, tietysti pitää olla esillä myös diasetti, jonka pohjalta edetään.

Ongelma ei siis ole teams-kokouksessa vaan teidän firman kokouskäytännöissä. Vika voi olla myös käyttäytymisessä ja kulttuurissa, jos oikeasti paikan päällä porukka uskaltaa nousta ylös ja lähteä lounaalle, mutta etänä ei!

Palaverien pitää olla tehokkaita, niillä pitää olla puheenjohtaja joka pitää tästä huolen. On agenda, asioissa pysytään ja niitä kirjataan ylös ja homma päätetään ajoissa. Koko jutulla on myös tavoite, joka sanotaan alussa. Jos jollain on toinen palaveri tai muuta, on ok ja hyväksyttävää lähteä kesken pois. Meillä näin tehdään usein. Joku heittää chattiin, "nyt on mentävä, kiitos" ja poistuu.

Ennen kuin joku ryntää tähän kertomaan, ettei voi ideoida tällaisessa tehopalaverissa ja jne jne, niin sellaisia palavereitakin voi valita ja niiden agenda on vaikka ideointi aiheesta x tai kuulumisten vaihto. Aikaa voidaan varata vaikka 45 minuuttia, tai 15 tai puoli tuntia.

Juuri näin. Ei tämä ole etätyöongelma vaan organisaatio- ja johtamisongelma.

Meillä on jopa vakislotit lätinä-etäpalavereille, ja erikseen kanava, jossa sovitaan myös vapaa-ajan näkemisiä. Mutta ilman kyttäysmeininkiä tai osallistumispakkoa. Jos joku ei osallistu, oletusarvo on sillä on kiire tai muuta tekemistä.

Yksikään ei käytä aikaansa sen spekulointiin, miksi tarkalleen Maija ei tällä kertaa osallistunut - ettei vaan olisi niitä epäsosiaalisia murjottajia.

Teillä ei taida olla kovin aikataulutettu työ, jos pystytte lätisemään. Tuollaiset mallit sopii työhön, jossa ei tarvitse olla koko ajan kiinni jossain. Itse olen puhelimessa klo 8-11 tai 8-11.30 ja uudestaan klo 12-15.30 tai 12.30-15.30. Vastaan puheluihin, neuvon ihmisiä ja teen ajanvarausta sekä vastaan chatissa. Missä välissä mitään ehtisi lätistä.

Hauska defenssi. "Ne varmaan vaan kaivaa töissä nenää."

Arvaapa uudestaan. Täysin päinvastoin. Kommunikaatio on läpinäkyvää, työ organisoitua ja hyvin tulosvastuullista, vallitsee kollegiaalinen kunnioitus ja oletusarvo on, että jokainen on riittävän ammattilainen suoriutuakseen työtehtävistään pääosin itsenäisesti versus jatkuva toisten hihasta nyppiminen. Jostain ihmeen syystä meillä ehtii aspastakin usein vähintään yksi, ellei useampi lätinämiitteihinkin.

Mainitsemasi epäkohta on taas kertaalleen johtamis- ja organisaatiotason ongelma. Olen kohdannut sitä itsekin aikoinaan paljon. Miksi (etä)työolosuhteet ovat itselläni nyt jopa epäuskottavan hyvin, ei ole sattumaa. Vaihdoin korona-aikana työpaikkaa, ja painotus sekä kriteerini hyvästä työnantajasta olivat tällä kertaa erilaiset kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä häiriintynyttä sakkia nykyään. Joku mainitsee viihtyvänsä silloin tällöin lähitöissä, ja heti on kymmenen tyyppiä pauhaamaassa pää punaisena millainen fossiili, paskanjauhaja ja narsisti hänen täytyy tämän perusteella olla.

On varmasti kaikkien etu, että nämä tyypit pysyvät jatkossakin etäisyyden päässä muusta työyhteisöstä :)

Minäkin viihdyn tosi hyvin etätöissä, en vain kuvittele olevani sen takia jotenkin muita hienompi ja parempi ihminen.

Ei ollenkaan häiriintynyttä. Eniten tässä ihmisiä hiertää, jos joku HR-päällikkö päättää, että kaikkien on palattava lähitöihin, vaikka tulokset kertovat muuta ja ihmisten mielipiteet kertovat muuta. Se on se ongelma.

Hei haloo… hiertäisi tuo minuakin, mutta en silti tunne tarvetta sylki roiskuen nimitellä ihmisiä, joiden henkilökohtainen mieltymys on erilainen, kuten vaikka tuo joka sanoi ihan asiallisesti että hänelle itselleen mieluisin järjestely olisi päivä viikossa konttorilla ja sai siitä hyvästä silmittömät vihat niskoilleen.

Todella huolestuttavaa, jos aikuisten ihmisten vuorovaikutustaidot ovat sillä tasolla, että eriävään mielipiteeseen reagoidaan näin.

Tämä on suoraa seurausta siitä, kun ihmisten välinen vuorovaikutus on siirtymässä nettiin. Mölistään ja trollataan, keskustelun taso ja sosiaalinen älykkyys on täysi nolla, samoin kuin empatiakyky.

Ehkei kannata myöskään ottaa kaikkea kirjaimellisesti ja loukkaantua kaikesta. Anonyymisti, kun kirjoitetaan, ihmiset saavat purkaa kaikkia tuntojaan rehellisesti, mutta joskus liian kärkkäästi.

On se kuitenkin parempi saada rehelliset mielipiteet esiin, koska harva uskaltaa työpaikalla avoimesti kritisoida suuren joukon edessä, että "oikeastaan tää toimistotyö on ihan perseestä", vaikka olisikin sitä mieltä.

Meillä valtiolla määräys että 1 pv viikossa pitää tulla toimistolle että yhteisöllisyys säilyy. Mua ei kiinnosta mun työkavereiden näkeminen ja pomo istuu ihan eri puolella maata. Valitettavastietätyöt ulkomailla on kielletty, lähtisin mielelläni välillä viikoksi arnb kämppään Tallinnaan tai Tukholmaan,vähän piristäisi elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä häiriintynyttä sakkia nykyään. Joku mainitsee viihtyvänsä silloin tällöin lähitöissä, ja heti on kymmenen tyyppiä pauhaamaassa pää punaisena millainen fossiili, paskanjauhaja ja narsisti hänen täytyy tämän perusteella olla.

On varmasti kaikkien etu, että nämä tyypit pysyvät jatkossakin etäisyyden päässä muusta työyhteisöstä :)

Minäkin viihdyn tosi hyvin etätöissä, en vain kuvittele olevani sen takia jotenkin muita hienompi ja parempi ihminen.

Ei ollenkaan häiriintynyttä. Eniten tässä ihmisiä hiertää, jos joku HR-päällikkö päättää, että kaikkien on palattava lähitöihin, vaikka tulokset kertovat muuta ja ihmisten mielipiteet kertovat muuta. Se on se ongelma.

Hei haloo… hiertäisi tuo minuakin, mutta en silti tunne tarvetta sylki roiskuen nimitellä ihmisiä, joiden henkilökohtainen mieltymys on erilainen, kuten vaikka tuo joka sanoi ihan asiallisesti että hänelle itselleen mieluisin järjestely olisi päivä viikossa konttorilla ja sai siitä hyvästä silmittömät vihat niskoilleen.

Todella huolestuttavaa, jos aikuisten ihmisten vuorovaikutustaidot ovat sillä tasolla, että eriävään mielipiteeseen reagoidaan näin.

Tämä on suoraa seurausta siitä, kun ihmisten välinen vuorovaikutus on siirtymässä nettiin. Mölistään ja trollataan, keskustelun taso ja sosiaalinen älykkyys on täysi nolla, samoin kuin empatiakyky.

Ehkei kannata myöskään ottaa kaikkea kirjaimellisesti ja loukkaantua kaikesta. Anonyymisti, kun kirjoitetaan, ihmiset saavat purkaa kaikkia tuntojaan rehellisesti, mutta joskus liian kärkkäästi.

On se kuitenkin parempi saada rehelliset mielipiteet esiin, koska harva uskaltaa työpaikalla avoimesti kritisoida suuren joukon edessä, että "oikeastaan tää toimistotyö on ihan perseestä", vaikka olisikin sitä mieltä.

Kannattaisi varmaan opetella ilmaisemaan itseään ja kriittisiä mielipiteitään rakentavasti ihan kasvotustenkin. Mieltymyksensä etätyöhön voi perustella muutoinkin kuin sanomalla että ”toimistolla on perseestä”. Aikuisen elämässä tämä on kuitenkin aika oleellinen taito. Äänensä ja mielipiteensä saa sillä tavalla ihan oikeasti kuuluviin, eikä tarvitse sitten purkaa patoumiaan vauvapalstalla mölisemällä, millä ei kuitenkaan ole mitään todellista vaikutusta siihen miten sinun konttorillasi toimitaan.

Vierailija kirjoitti:

Työntekijöiden pitäisi itse saada päättää vapaammin siitä, miten etätyö toteutuu. Minua on raivostuttanut nyk. työpaikassa seuraavat jutut: perjantaisin klo 16 mennessä viikon tuntilista oltava palautettuna, tiukat deadlinet jollekin kyselylle tai ryhmätyölle, puutteelliset työvälineet kotiin.

Kun työtunteja saa tehdä periaatteessa milloin tahansa klo 7-18 välillä, niin mikä poikkeus se perjantai on, että silloin pitäisi olla klo 16 mennessä tuntilista lähetetty. Sanoin tästä päällikölle, joka sanoi, että hänenkin pitää kuitata ne ja laittaa eteenpäin, eikä hän aio olla töissä perjantaisin klo 16 jälkeen. Entäs jos minä haluan tehdä töitä mieluummin klo 10-18? Minun kaikki työtehtäväni eivät ole sidottuja aikaan. Minä herään mieluummin aamulla vasta klo 8 ja käyn lenkillä ennen työpäivää.

Meillä riittää, että kunhan ei viikkokausia veny tuntilistan täyttö. Samalla kuitenkin on ollut tulkittavissa toive, että hyvä se olisi perjantaisin aina täyttää. Joten itse lyön perjantai-aamuna sisään viikon muut tunnit, sekä pe aloitusajan ja arvioidun lopetusajan. Jos lopetusajan arvio osoittautuu vääräksi, käyn sen perjantaina päivän päätteeksi muuttamassa. Problem solved! Ei ole kertaakaan mennyt pe ylitöiksi moisen takia.

Silloin kun tein asiakkailta laskutettavaa työtä, ja työaikakirjanpito vartin tarkkuudella sisältäen myös tehtäväkuvauksen, täytin listaa aina päivän mittaan ja päivän päätteeksi.

- tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn

Täysin ulkona kehityksestä. Suurimmat firmat ovat ymmärtäneet, että pitääkseen kulut alhaisina ja onnelliset työntekijät tehokkaina, etätyö on hyväksyttävä

- ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki ..vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää.. työnantaja ei jousta, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta…

Se, että haluaa tehdä työt etänä ei ole kollegoiden ja työpaikan haukkumista. Se on lähityön, toimistotyön, avokonttorityön ja vanhanaikaisen läsnäolopakon haukkumista. Digitaalinen läsnäolo on myös läsnäoloa. Kollegan kanssa voi höpötellä niitänäitä chatissa, nauraa hohottaa ja olla sosiaalinen

- eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle.. olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona

Etätyö ei tarkoita “erakoitumista” tai jotain mitä vain “katkeroituneet ihmiset tekevät”. Ihmisellä on hyvä olla muitakin ihmisiä sosiaalisessa verkostossaan ja etätyöntekijä voi olla hyvin sosiaalinen vapaa-ajallaan. Päinvastoin on vaarallista, jos ainoat kontaktit ovat töissä. Miten sellaisen ihmisen käy jos työsuhde katkeaa? Hänhän romahtaa täysin, koska jää yksin.

Amen!

Niin näppärä tapa nostaa omaa mielipidettään..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.

Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.

Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.

Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.

Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.

Tässähän se olennainen tuli: "vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä." Eli istuskelette toimistolla kahvittelemassa ja juoruilemassa, ette töitä tekemässä. Onhan se varmaan jollekulle kivaa, mutta kuten tuolla joku jo sanoi, ei se työntekoon kuulu. Kavereiden kanssa kahvittelu kuuluu jokaisen järjestää ihan itse vapaa-ajalla. 

Selvästi sinulla on myös pelko siitä, että työkaverisi eivät halua palaa kahvittelemaan ja juoruilemaan kanssasi. Ethän sinä muuten niin katkerasti ja kateellisesti ottaisi kantaa siihen, että valtaosa ihmisistä ei näin halua tehdä. 

Sori vaan, mutta työpaikka ei ole ystäväpalvelu. Se sun pitää hoitaa itse.

Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, ja lisäisin vielä sen, että työkavereita ei ole välttämätöntä nähdä VAIN töissä.

Olen saanut hyviä ystäviä nykyisestä, ja myös entisistä, työpaikasta. Pidän noihin ystäviin yhteyttä omissa asioissa pääsoin työajan ulkopuolella. Töissä tehdään töitä ja toki jutellaan välillä muustakin kun vain työasioista, mutta ei työpaikka ole paikka missä "vain hengaillaan" frendien kanssa.

Pidän työstäni, en "mene katkerana" toimistolle, mutta kun teen töitä haluan keskittyä niihin, olin sitten kotona tai toikistolla. Ystävien kanssa sitten menen mieluusti muualle, syömään/teatteriin/matkoille, ja nyt korona-aikaan nuo ovat korvautuneet pitkälti yhteisillä lenkeillä, suppailulla, pihakahvitteluilla ymv.

Sama täällä. Ja miten niitä ystäviä entisistä työpaikoista, sekä kaikkia muita ystäviä, sekä muita läheisiä ehtii edes näkemään, jos pakotetaan ajan puolesta keskittämään kaikki sosiaalinen elämä työpaikalle? Kun pahimmillaan työnteko venyy vapaa-ajalle jotta saa kaikki tehtävät tehtyä siksi, että työpäivä avotoimistossa on harvoin tehokas, kun joku tulee jatkuvasti keskeyttämään. Kun työ on vaativaa ja työpäivät venyvät pitkiksi ja päälle tulevat vielä työmatkat, niin siinä jää monesti hyvin vähän aikaa nähdä muita ihmisiä kuin niitä, joita tapaa toimistolla. Mikä tarkoittaa, että ei ole kunnolla aikaa 99% ystävistä ja läheisistä. En minä ainakaan sen pienen toimistolla olevan joukon kanssa halua viettää kaikkea aikaani, vaan nähdä myös minulle tärkeitä ihmisiä, joka mahdollistuu, kun työtehtävät saa tehdä tehokkaasti. Ja kyllä se monessa työtehtävässä on erittäin selkeästi ja helposti mitattavissa, kuinka tehokas ihminen on, eli missä ajassa saa kaikki tavoitteissa olevat projektit laadukkaasti hoidettua. Meillä ainakin on tarkat mittarit työn tuloksille ja säännölliset performance review-keskustelut, joissa käydään läpi onko kaikki tavoitteet saavutettu ja kuinka laadukkaasti, eli miltä KPIt näyttävät.

Aika monella työmuurahaisella vapaa-aika ja verkostot kärsivät työkiireistä. Se taas syö ihmisitä sisältä ja voi hyvinkin olla, että osa sitten kompensoi tätä sosiaalista puutetta rakentamalla verkoston työpaikan varaan. Ja se on vaarallista. Se työ voi yhtäkkiä loppua ja silloin tällainen ihminen on pulassa.

Mielenkiintoinen näkökulma. Työpaikka on ihmiselle yksi merkittävimmistä sosiaalisten kontakteiden lähteestä. Samoin kuin koulu on koululaiselle. Tahdomme tai emme, olemme aina osa työpaikan sosiaalista verkostoa. Osallisuus, kuuluminen johonkin yhteisöön, määrittelee myös sitä, kuinka sitoutuneita olemme työhömme. Työhyvinvoinnin kokemus ei rakennu ainoastaan sen varaan, kuinka motivoitunut henkilö on työhönsä tai onko työssä työn imua. On tutkittu, että työssä viihtymiseen vaikuttavat merkittävästi esim. työpaikan sosiaalinen ilmapiiri ja työpaikan ihmissuhteet yleisesti.

Missäs tuota on tutkittu? Itseni lisäksi tiedän useita ihmisiä, myös esimiehiä, joita ei kiinnosta olla sosiaalisia työkavereiden tai alaistensa kanssa, mutta työasiat hoidetaan viipymättä ja parhaan osaamisen mukaan.

Työstään voi aidosti tykätä ja olla siihen sitoutunut ilman sen kummempaa sitoutumista muihin työyhteisön jäseniin. Ainakin oma sosiaalinen elämäni on aivan muualla kuin työympyröissä. Näin se tulee todennäköisesti säilymään, vaikka työsuhde joskus päättyisi.

Mielestäni paras malli olisi se, jossa saa itse valita onko etätyössä vai lähityössä. Silloin ne sosiaalisemmat pääsevät taas toimistolle ja vähemmän sosiaaliset voivat pysyä sieltä pois. Myös hajuste- ja muut yliherkät voivat paremmin, kun ei ole pakko mennä kärsimään muiden joukkoon. 

Myös työajan joustavuus lisäisi työhyvinvointia. Iltavirkut voisivat aloittaa työpäivänsä vaikka klo 11-12 aikoihin ja aamuvirkut vaikka klo 5-6, noin esimerkkinä. On paljon asiantuntijatyötä, jossa ei tarvitse olla asiakkaiden kanssa suoraan tekemisissä. Osa asiakkaista ja yhteistyökumppaneista taas on eri aikavyöhykkeellä, niin silloinkin tuo toimisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika subjektiivisia ajatuksia tänne on laitettu. Eikö oikeasti kenenkään projektityö kärsi siinä että joka helvetin kysymys pitää aina häiritä sähköpostilla tai teamsilla kun ennen asian pystyi varmistamaan vieressä istuvalta? Puhumattakaan siitä kuinka paljon epävirallista tietoa jää kuulematta kun kaikki kahvitauot ja muut tapaamiset jää pois. Itse olen esimerkiksi tippunut täysin kärryiltä siitä mitä naapuritiimit ja osastot nykyään touhuavat. Ja kyllä siitä voi olla myös taloudellista haittaa, koska hommia suunnittelupuolella tulee paljon talon sisältä. 

Sitten voisi vielä mainita rekryt. Kuinkahan mukava on tulla taloon ja ei oikeastaan ikinä tavata tai tutustua kehenään? Varsinkin junnuna aika tuskallista aloittaa kaikki etänä. 

Puhumattakaan sitten siitä tehokkuudesta. Itse ainakin suhtaudun äärimmäisellä myötähäpeällä kun ihan aikuiset ihmiset jotka tekevät asiantuntijatyötä ja veloittavat siitä hirveitä summia leikkivät teams palavereissa jollakin pelkällä läppärillä ilman kunnon työtiloja "hehe en nyt oikein näe tältä pieneltä näytöltä..." . Tulee mieleen vähän kuinka paljon se tehokkuus siinä etätyössä onkaan kärsinyt.. Ja tiedän kyllä että osalla on kotona systeemit kunnossa mutta kaikilla ei todellakaan ole. Se on tässä parin vuoden aikana nähty. 

Niin ja olen kyllä itsekkin etätyön kannalla, mutta en näe että monessakaan paikassa siihen siirtyminen täysin on se järkevin ratkaisu. Meillä ollaan ilmeisesti suosittelemassa jotain mallia, että kerran viikossa olisi hyvä ainakin käydä toimistolla. 

Omituista ja hyvin epäuskottavaa, että kenelläkään enää olisi mitään ongelmia näiden digitaalisten työkalujen kanssa tai ainakaan vaikeuksia näytön kanssa. Taisi olla nyt keksittyä juttua. Ja eikö teillä oikeasti vuonna 2021 ole kunnon digitaalisia kommunikaatiokanavia käytössä, jota kautta pystyy tehokkaasti jakamaan tietoa? Nehän ovat olleet valtaosassa yrityksiä käytössä jo parikymmentä vuotta. En ole itse koskaan ollut työelämässä niin, että tiedonkulku olisi ollut sitä, että käydään nykäisemässä jonkun hihasta. Kyllä se on digitaalista ollut aivan itsestäänselvästi parikymmentä vuotta. Tuollainen hihasta nykäiseminen kuulostaa jollekin 1980-luvulle.

Kerrassaan outo postaus. Tottakai se on helpompaa kysyä joku tietty projektikohtainen asia saman projektin parissa (mutta eri suunnittelualalla) työskentelevältä jos hän istuu samassa loossissa, kuin alkaa jotain teamschattia tai sähköpostia kirjoittelemaan. Enkä todellakaan ala etsimään sitä asiaa mistään projektipankista ,jos saman asian saa muutamalla sanan vaihdolla suoraan suunnittelijalta ja ehkä vielä jonkun lyhyen opastuksen tai muun ohjeen samalla. Tämä on sitä laatua mitä oikea tiimityöskentely tuo.  

Ja kaikkihan näiden "onko mun mikki päällä" tyyppien kanssa on teamsitellyt vähintäänkin tarpeeksi viimeisen vuoden aikana. Siellä on vaikka minkälaisia työasemavirityksiä. Osalla parempia osalla täysin surkeita millä ei töitä voi tehokkaasti tehdä. 

Ja ei, en ole IT-alalla. Siellä ehkä etätyökulttuuri on kehittynyt pitemmän aikaa niin ei ole niin vaihteleva tilalle kuin muilla tekniikan aloilla. 

Kuulostat vähän raskaalta energiavarkaalta. Toiset joutuvat toistuvasti keskeyttämään työnsä, koska sinä et jaksa kahta virkettä pikaviestimellä kirjoittaa, ottaa itse asioista selvää, ja oletat että muut sitten kaivavat materiaalipankista tai työkoneeltaan sulle sinun tarvitsemasi tiedoston?

Sinulla taitaa olla yksinkertainen yyö.

Eri

Täysin päinvastoin. Hyvinkin vaativa asiantuntijatyö, johon saa vihdoin keskittyä rauhassa kun hihasta nykijät ja voitko hei kaivaa mulle ton ja ton tiedoston (kun itse en viitsi) ovat etänä viestikanavan päässä, jota seuraan ja käytän aktiivisesti, mutta en joka minuutti.

Ei kyse ole jotain yksistä tiedostoista vaan asiakokonaisuuksista, jotka voivat koskea kolmea eri osastoa, kuten logistiikkaa, myyntiä ja markkinointia. Eivät kaikki istu yksittäisten dokumenttien parissa. Ja puhut vaativasta asiantuntijatyöstä.

Tässä tapauksessa kysymyksesi todellakin häiritsee, eikä se ole mikään "helppo pieni kysymys" vaan sinun olisi järkevämpi varata 15 min palaveri, jossa asia selitetään sinulle ja voit kysyä lisäkysymyksiä.

Voi hyvänen aika. Ei tässä ole kyse yhdestä kysymyksestä ja selittämisestä. Minä saatan olla auttamassa yhtä noista toiminnoista ongelman kanssa. Tai mahdollisuuden. Koita nyt tajuta, että ei tässä linjastolla olla.

Ois pitänyt alusta lähtien selittää, että useissa projekteissa sitä hommaa tehdään oikeasti tiimissä jossa on monen eri alan suunnittelijoita mukana koska muuten sitä ei tehdä ollenkaan. Ei kyse ole mistään keskeyttämistä oikeastaan ja tiedon hausta toisen puolesta vaan ihan normaalista ryhmätyöstä jossa nyt vaan täytyy jaksaa niitä keskeyttämisä aina silloin tällöin. Ei näitä big roomeja ja muita ihan huvikseen kuitenkaan ole perustettu jos on joku isompi kokonaisuus menossa. Ja ei nyt tietenkään ole asiallista vaatia jotain vastausta samantien, vaan ihan kuten siellä teamsissäkin niin voi kysyä mikä on tilanne ja milloin ehtii... Ei tää niin vaikeeta ole. Helvetisti näppärämpää vain kuin huhuilla teamsissa, varsinkin jos nämä täällä esitetyt "luen sähköpostit aamulla ja illalla" "teams on mutella jotta voin keskittyä" käytännöt käytössä jokaisella. 

Mameilla ei nyt  vaan tullut tällainen skenario mieleen vaan enemmän se työpaikan ikävä harjoittelijapoika joka kyselee tyhmiä tai vierusloossin Tanja joka kyselee kolmatta kertaa missäs ne tykypäivän äänestyslistat nyt olikaan. 

Ja näin.

Kerrotko nyt vielä, miten se suunnittelupalaverin taso laskee etänä? On mielestäni jopa noussut, kun kaikki voivat tarvittaessa jakaa omia näyttöjä vuorollaan, jakaa jonkun linkin jne. Itselle tärkeimmät pointit voi screenshotata heti, versus palaverimuistion tai -presiksen odottelu.

Palaverit alkavat ajallaan, usein myös päättyvät ajallaan. Ei tarvi odotella Mattia, joka aamuruuhkassa jumissa. Tai Pasia joka unohtikin hakea kahviinsa maidon. Jaa, missäs se piuha taas on että saa jaettua näytön seinälle? Voiskos Elina sitten vuorollaan presentoida? Ai mutta sun koneelle ei taida olla sopivaa adapteria.

Ja ennenkaikkea, ei tarvi enää kestää sitä Tauno-Petteriä, joka piirtää niitä jotain korkealentoisia muka inspiroivia kehityskäyriään fläppitaululle SAATI joutua tallentamaan niitä töherryksiä kuvana omana puhelimeen.

Ai niin, oon niin vanha, että aikoinaan on tullut viikottain osallistuttua suunnittelupalavereihin myös konferenssipuhelun kautta. Tietokoneet sentään jo oli myös. Miksi moinen hankala järjestely? Olisi tullut aika kalliiksi lennättää Yhdysvaltoihin viikottain ympäri Eurooppaa sijainnutta muuta tiimiä.

Sekoitat monta eri kirjoittajaa keskenään. En ole puhunut suunnittelukokouksista mitään vaan itseasiassa olen samaa mieltä, että niissä saa suht näppärästi jokainen näytettyä nopeasti mitä nyt tarviikaan. Myös tallennus on usein hyödyllinen juttu. Tosin itse en mene kokouksiin enää mistä ei toimiteta asialistoja etukäteen. Ihan jo siitä näkee onko kyseessä paskanjauhantaa vai jotain tärkeämpää. 

Se mistä olen puhunut on pienempien kokonaisuuksien läpikäynti. Esim jonkun pienen suunnitteluratkaisun vaikutukset sivuavaan suunnittelualaan. Ei jokaisesta kysymyksestä ole mahdollista tai tarpeellista järjestää mitään kokousta jos vieressä istuu asiantuntija jolta vastauksen saa välittömästi.

Tyyliin.

"Pekkaaaa,... viititkö kävästä tässä ku ehit"

"Joo mä tuun kohta käymään"

Pekka kävelee kohta tiskille.

"Niin, voidaanko käyttää tässä tuotetta/ratkaisua tämä vai meneekö sinun osastointi siinä pieleen"

"Joo voitte käyttää näillä reunaehdoilla plaaplaa, mutta itseasasissa voisitte miettiä että plaaplaaa..."

"Mutta se ei taas täytä meidän vaatimuksia"

"niin joo no mennään vaan tuolla ehdotuksella"

"asia kunnossa"

Ja näitä juttuja kun tulee todella usein, niin se nyt vaan on kätevää jos se tyyppi on siinä lähellä eikä tarvitse miettiä mitään palavereita tai teams-puheluja. Jotka nekin on käytössä tarpeen mukaan, mutta noin se vaan nyt on helpompaa ja näppärämpää. Eikä sekään haittaa jos Pekka on huipputyyppi jonka kanssa siinä voi vaihtaa parit lauseet myös aiheesta miten se viikonloppu menikään. 

Se "Pekka" on aivan varmasti ollut taivaallisen onnellinen viimeiset puolitoista vuotta etätöissä, kun on kerrankin saanut keskittyä omiin töihinsä ilman tämän jatkuvan keskeyttelijän häirintää ja pakkoa kuunnella lukemattomia kertoja päivässä sen keskeyttelijän kuulumisia. Ja ihan varmasti ei halua palata toimistolle tuon jatkuvan häiritsijän uhriksi.

Luksusta tuollainen jatkuva häirinnän mahdollisuus on tietysti sille häiritsijälle ollut, joka ei viitsi nähdä itse vaivaa tai järjestää kunnolla töitään tai hoitaa viestintää asiallisesti. Ei siksi ihme, että tämä häiritsijä haluaa nyt ehdottomasti takaisin toimistolle ja pakottaa myös muut sinne. Kun hänen elämänsä se tekisi helpommaksi ja mukavammaksi, viis siitä miten negatiivisesti se muihin sekä koko työtulokseen ja firmaan vaikuttaa.

Olen ensimmäisessä työssäni, jossa etätyö on edes mahdollista. Ja päättänyt olen, että etätöistä en hevillä luovu.

Entinen työpaikkani oli oikea käärmeiden kehä: selkäänpuukotusta, mustamaalaamista ja esimiehille kanteluita. Nähtävästi kaiken tämän sai alulle se, että en ollut samaa mieltä erään henkilön kanssa ja/tai naamataulu ei miellyttänyt.

En siis kauheasti kaipaa ihmisiä, en välitä tutustua työkavereihin sen syvällisemin. Haluan pitää suht matalaa profiilia. Enkä jaksaisi raahautua 50 minuuttia suuntaansa joka päivä, kun kotona voin herätä myöhemmin, käyttää koiran rauhassa ulkona ja sitten juoda aamukahvin rennosti oloasussa työpisteellä. Vaikka itse työ on suurelta osin aspaa, josta en niin välitä, mutta sitäkin jaksaa paremmin kun saa tehdä töitä kotoa käsin.

Uskon silti, että niille ketkä haluaa mennä toimistolle, pitää se mahdollisuus tarjota. Mutta ei pakottaa. Ja näin tällä hetkellä ainakin meillä on käytäntö. Minä pysyn siis visusti kotona.

Meille etätöistä tuli uusi normaali. Se muutettiin kesän alusta, että kaikki halukkaat saa jäädä kotiin. Firman piikkiin saa kuljettaa työpöytänsä, tuolinsa yms. kotiinsa. Toimistokäyntejä on nyt tullut kaksi per kuukausi ja se on ihan ok. Samalla hoitelee muitakin asioitaan Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä häiriintynyttä sakkia nykyään. Joku mainitsee viihtyvänsä silloin tällöin lähitöissä, ja heti on kymmenen tyyppiä pauhaamaassa pää punaisena millainen fossiili, paskanjauhaja ja narsisti hänen täytyy tämän perusteella olla.

On varmasti kaikkien etu, että nämä tyypit pysyvät jatkossakin etäisyyden päässä muusta työyhteisöstä :)

Minäkin viihdyn tosi hyvin etätöissä, en vain kuvittele olevani sen takia jotenkin muita hienompi ja parempi ihminen.

Ei ollenkaan häiriintynyttä. Eniten tässä ihmisiä hiertää, jos joku HR-päällikkö päättää, että kaikkien on palattava lähitöihin, vaikka tulokset kertovat muuta ja ihmisten mielipiteet kertovat muuta. Se on se ongelma.

Hei haloo… hiertäisi tuo minuakin, mutta en silti tunne tarvetta sylki roiskuen nimitellä ihmisiä, joiden henkilökohtainen mieltymys on erilainen, kuten vaikka tuo joka sanoi ihan asiallisesti että hänelle itselleen mieluisin järjestely olisi päivä viikossa konttorilla ja sai siitä hyvästä silmittömät vihat niskoilleen.

Todella huolestuttavaa, jos aikuisten ihmisten vuorovaikutustaidot ovat sillä tasolla, että eriävään mielipiteeseen reagoidaan näin.

Tämä on suoraa seurausta siitä, kun ihmisten välinen vuorovaikutus on siirtymässä nettiin. Mölistään ja trollataan, keskustelun taso ja sosiaalinen älykkyys on täysi nolla, samoin kuin empatiakyky.

Siirtymässä nettiin? Nyt on jo pakko vähän trollata ja vastata että hei, 90-luku soitti ja haluaa dinosauruksensa sekä faxinsa takaisin.

Kyseinen vuosikymmen on myös sama, josta lähtien itselläni on ollut ihan puhtaasti internetissä syntyneitä ystävyyssuhteita, ja jotka kestäneet tähän päivään asti. Ilman että koskaan kasvokkain tavattu. 2000-luvulta lähtien minulla on ollut lukuisia työssä syntyneitä kollegiaalisia ihmissuhteita, jotka myöhemmin vaihtuneet jos ei ystävyys- niin ainakin tuttavuussuhteiksi kun yhä pidetään yhteyttä, vaikka työkuviot vaihtuneet moneen kertaan joka suunnassa. Eikä taaskaan ole kertaakaan kasvokkain tavattu.

Lisäksi on sitten liuta niitä ex-kollegoita ja sidosryhmän edustajia, joihin alkujaan tutustunut lähityössä, ja yhä yhteydessä ollaan, ja jopa nähdään välillä vaikka samassa työpaikassa olosta jo ikuisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä nyt ei tässä ole merkitystä että tekeekö kotona vai toimistolla, mutta aika moni on kommentoinut tyyliin "ihan sama tekeekö 4 vai 8 tuntia kunhan hommat tulee tehdyksi". Mitäs helvettiä nyt taas, jos maksetaan palkka siitä että tekee 40 tuntia viikossa niin kyllähän töitä pitää sitten tehdä 40 tuntia viikossa. On kyllä työt mitoitettu päin persettä jos tekee 8 tunnin työt neljässä tunnissa.

Olen kyllä aina ollut sitä mieltä että kuukausipalkasta pitäisi luopua, ja kaikkien siirtyä tuntipalkkaan ja palkka maksetaan tehdyistä tunneista.

(Sitä paitsi ne joiden työnantajat vaatii toimistolle paluuta, niin voitte olla varmoja että teidän firmassa on kokonaistuottavuus laskenut, ja sen takia vaaditaan takaisin)

Eli jos joku on nopea, hänen kannattaa hidastella, jotta saa mahdollisimman ison palkan? - Tiedoksesi, että olennaisinta on se, että tavoitellut asiat tulevat tehdyiksi - ei se, paljonko tai vähänkö aikaa niiden tekemiseen menee.

Itse suoritin aikoinani 5,5 vuoden korkeakoulututkinnon kahdessa vuodessa, aloittaneen vuosikurssini parhain arvosanoin. Muut käyttivät sen 5,5 vuotta, osa enemmänkin. Joten vaikkapa niiden, jotka olivat sen verran kyvyttömiä, laiskoja ja tehottomia, että niillä meni saman jutun tekemiseen 10 vuotta kuin minulla 2 vuotta, pitäisi jonkun idiootin mielestä saada monikertainen rahallinen korvaus siitä, että ovat tyhmiä, laiskoja, kyvyttömiä ja tehottomia? Harvoin kuulee mitään noin tyhmää. 

Jos minä vaikka palkkaan ammatti-ihmisen maalaamaan asuntoni seinät uudestaan, niin kyllä minä maksan siitä tuloksesta. Jos yhdellä menee siinä viikko ja toisella kuukausi, kun se ensimmäinen on etevä ja tehokas ja toinen täysi tumpelo, niin en tosiaankaan aio maksaa kuukauden työtunneista sille huonolle vain hänen hitautensa takia. Vaan maksan siitä tuloksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin tehdä etätöitä 80-20-ratiolla. Olen viihtynyt etänä mainiosti, mutta tavallaan mietin, että tuleeko tästä yhteiskunnasta vielä eristäytyneempi jos aikuiset eivät edes töissä enää tapaa toisiaan. Ihmiselle tekee hyvää välillä kammata naamansa ja lähteä ihmisten pariin. Joten voisin olla vaikka päivän tai kaksi konttorilla.

Sosiaalisessa mielessä tullaan menemään takapakkia, jos etätyö merkittävästi jää päälle. Ihmiset ei enää juttele oman kuplansa ulkopuolisten kanssa sattumalta kahvihuoneissa ja lounapöydissä. Jopa vähän pelottavaa miettiä pitkäaikaisvaikutuksia. Ehkä niitä sitten tutkitaan parin vuosikymmenen kuluttua.

Pelottava ajatus että työpaikka on kuin joku lastentarha tai koirakoulu johon pentu lykätään päiväksi että sosiaalistuu tarpeeksi.

Itselläni on ainakin aikaa ja virtaa nyt enemmän niihin työpaikan ulkopuolisiin sosiaalisiin suhteisiin, kun aikaa säästyy päivässä monta tuntia työmatkoista, paitojen silittämisestä, meikkaamisesta jne. jne. Myös rahaa on säästynyt mm. työmatkojen ja työvaatteiden ostelun osalta. 

Tarkoitin nyt ihan vaan sitä, että itse esim. en ole 1,5 vuoteen nähnyt monia sellaisia työkavereita, joiden kanssa en tee samoja projekteja. Eli ennen koronaa ja jatkuvaa etätyötä juttelin naapuriosastojen henkilöiden kanssa liki päivittäin kahvikuoneessa tai lounaspöydässä. Viestinnän ja HR:n tyyppejä en ole nähnyt livenä nyt korona-aikana kertaakaan, saati jutellut niiden kanssa kuulumisista. Paljon arkista juttelua ja satunnaista tiedonvaihtoa firman asioista jäänyt väliin hirvittävän paljon.

Tätllaisesta jonninjoutavasta kälätyksestä ja sen pakkokuuntelemisesta moni juuri on halunnutkin eroon. Samat työt hoituvat murto-osassa entisestä työajasta, kun nämä juoruilijat ja kuulumisten kyselijät eivät sotke päivää.

Lieneekö sun kanssa kukaan koskaan jutellutkaan. Lienet niitä tyyppejä, jotka ei edes moikkaa tulessaan käytävällä vastaan. Ja tuskin sä missään kahvihuoneessa istut, vaan haet sen kahvin nopeasti työpisteelle, jossa vietät 100 % koko työpäivän, ettei vaan tarvi nähdä ketään ja jutella kenellekään.

Yritä nyt päättää ovatko etätyön ystävät laiskoja lorvijoita vai liikaa töitä tekeviä tehopakkauksia.

Sekä että, molempia varmasti löytyy, riippuu tyypistä ja työtehtävistä.

Toisin sanoen, sinäkin nyt myönnät, että etätyöntekijä on samanlainen kuin toimistotyöntekijä. Hän voi olla hyvä. Hän voi olla huono. Tai siltä väliltä. Etätyö ei muuta asiaa suuntaan eikä toiseen, eikö niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ihan hölmö juttu joka on sekin parantanut elämää etätöissä: pyykinpesukoneen voi laittaa päälle milloin vain ja ripustaa pyykit kuivumaan vaikka lounastauolla. Ja olen nauttinut myös siitä, että olen itse saanut kokata lounasruoan, saa terveempää ja parempaa ruokaa halvemmalla, kuin että pitää tyytyä lounasravintolan juttuihin.

Minulla taas ei lounastaukoja ole juuri ollut. Teams-kokoukset venyy. Esimerkkinä keskiviikko: aloitin työt klo 8, pidin lyhyen tauon ennen teams-kokousta, joka oli kutsussa merkitty klo 10-12. Kun kello oli 12, aloin kysellä, että jokos tässä päästäisiin tekemään loppuyhteenveto, kun minulla on iltapäivällä toinen teams. Se kokous loppui vasta klo 12.25 ja seuraava oli jo klo 13-16. Eipä siinä muuta ehtinyt kuin napata kupin kahvia ja banaanin, koska ei noihin kokouksiin ilman valmistautumista voi mennä. Vähintään vartti menee ennen kokousta, että löydät kaikki kokoukseen kuuluvat matskut ja palautat mieleen, mitä tässä piti saada aikaiseksi. Jos olet itse kokouksen koolle kutsuja, tietysti pitää olla esillä myös diasetti, jonka pohjalta edetään.

Ongelma ei siis ole teams-kokouksessa vaan teidän firman kokouskäytännöissä. Vika voi olla myös käyttäytymisessä ja kulttuurissa, jos oikeasti paikan päällä porukka uskaltaa nousta ylös ja lähteä lounaalle, mutta etänä ei!

Palaverien pitää olla tehokkaita, niillä pitää olla puheenjohtaja joka pitää tästä huolen. On agenda, asioissa pysytään ja niitä kirjataan ylös ja homma päätetään ajoissa. Koko jutulla on myös tavoite, joka sanotaan alussa. Jos jollain on toinen palaveri tai muuta, on ok ja hyväksyttävää lähteä kesken pois. Meillä näin tehdään usein. Joku heittää chattiin, "nyt on mentävä, kiitos" ja poistuu.

Ennen kuin joku ryntää tähän kertomaan, ettei voi ideoida tällaisessa tehopalaverissa ja jne jne, niin sellaisia palavereitakin voi valita ja niiden agenda on vaikka ideointi aiheesta x tai kuulumisten vaihto. Aikaa voidaan varata vaikka 45 minuuttia, tai 15 tai puoli tuntia.

Juuri näin. Ei tämä ole etätyöongelma vaan organisaatio- ja johtamisongelma.

Meillä on jopa vakislotit lätinä-etäpalavereille, ja erikseen kanava, jossa sovitaan myös vapaa-ajan näkemisiä. Mutta ilman kyttäysmeininkiä tai osallistumispakkoa. Jos joku ei osallistu, oletusarvo on sillä on kiire tai muuta tekemistä.

Yksikään ei käytä aikaansa sen spekulointiin, miksi tarkalleen Maija ei tällä kertaa osallistunut - ettei vaan olisi niitä epäsosiaalisia murjottajia.

Tulisin mielelläni teille töihin, ja veikkaan et moni muukin. Kuulostaa kivalta.

Vierailija kirjoitti:

Minä jatkaisin mielelläni etänä, mutta meillä on kotona ollut tästä aika paljon riitaa. Kotona ei ole äänieristettyä työtilaa. Mieheni tekee ambulanssissa töitä ja nukkuu usein päivällä. Minun työhöni kuuluu kokouksia, neuvotteluja, markkinointia, paljon puheluita. Äänet kantautuu seinän läpi. Mies sanoi kesällä, että painu ulos siitä kälättämään. Sekin on kyseenalainen juttu, kun naapureiden takapihat on vieressä. Kesällä menin pariksi viikoksi vanhempieni mökille ja siellä pätki netti koko ajan. Olisi kiva, jos voisin valita niin, että olen toimistolla silloin kun miehelläni on yövuoroja ja kotona silloin kun on aamuvuoroa.

Voisiko mies kokeilla nukkumista korvatulppien kanssa? Tai väliseinillä rakennettu pieni äänieristetty studio sinulle? Itse olen miettinyt vaatehuoneen remppaa, että jos tekisin siihen pienen studion :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.

Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.

Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.

Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.

Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.

Tässähän se olennainen tuli: "vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä." Eli istuskelette toimistolla kahvittelemassa ja juoruilemassa, ette töitä tekemässä. Onhan se varmaan jollekulle kivaa, mutta kuten tuolla joku jo sanoi, ei se työntekoon kuulu. Kavereiden kanssa kahvittelu kuuluu jokaisen järjestää ihan itse vapaa-ajalla. 

Selvästi sinulla on myös pelko siitä, että työkaverisi eivät halua palaa kahvittelemaan ja juoruilemaan kanssasi. Ethän sinä muuten niin katkerasti ja kateellisesti ottaisi kantaa siihen, että valtaosa ihmisistä ei näin halua tehdä. 

Sori vaan, mutta työpaikka ei ole ystäväpalvelu. Se sun pitää hoitaa itse.

Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, ja lisäisin vielä sen, että työkavereita ei ole välttämätöntä nähdä VAIN töissä.

Olen saanut hyviä ystäviä nykyisestä, ja myös entisistä, työpaikasta. Pidän noihin ystäviin yhteyttä omissa asioissa pääsoin työajan ulkopuolella. Töissä tehdään töitä ja toki jutellaan välillä muustakin kun vain työasioista, mutta ei työpaikka ole paikka missä "vain hengaillaan" frendien kanssa.

Pidän työstäni, en "mene katkerana" toimistolle, mutta kun teen töitä haluan keskittyä niihin, olin sitten kotona tai toikistolla. Ystävien kanssa sitten menen mieluusti muualle, syömään/teatteriin/matkoille, ja nyt korona-aikaan nuo ovat korvautuneet pitkälti yhteisillä lenkeillä, suppailulla, pihakahvitteluilla ymv.

Sama täällä. Ja miten niitä ystäviä entisistä työpaikoista, sekä kaikkia muita ystäviä, sekä muita läheisiä ehtii edes näkemään, jos pakotetaan ajan puolesta keskittämään kaikki sosiaalinen elämä työpaikalle? Kun pahimmillaan työnteko venyy vapaa-ajalle jotta saa kaikki tehtävät tehtyä siksi, että työpäivä avotoimistossa on harvoin tehokas, kun joku tulee jatkuvasti keskeyttämään. Kun työ on vaativaa ja työpäivät venyvät pitkiksi ja päälle tulevat vielä työmatkat, niin siinä jää monesti hyvin vähän aikaa nähdä muita ihmisiä kuin niitä, joita tapaa toimistolla. Mikä tarkoittaa, että ei ole kunnolla aikaa 99% ystävistä ja läheisistä. En minä ainakaan sen pienen toimistolla olevan joukon kanssa halua viettää kaikkea aikaani, vaan nähdä myös minulle tärkeitä ihmisiä, joka mahdollistuu, kun työtehtävät saa tehdä tehokkaasti. Ja kyllä se monessa työtehtävässä on erittäin selkeästi ja helposti mitattavissa, kuinka tehokas ihminen on, eli missä ajassa saa kaikki tavoitteissa olevat projektit laadukkaasti hoidettua. Meillä ainakin on tarkat mittarit työn tuloksille ja säännölliset performance review-keskustelut, joissa käydään läpi onko kaikki tavoitteet saavutettu ja kuinka laadukkaasti, eli miltä KPIt näyttävät.

Aika monella työmuurahaisella vapaa-aika ja verkostot kärsivät työkiireistä. Se taas syö ihmisitä sisältä ja voi hyvinkin olla, että osa sitten kompensoi tätä sosiaalista puutetta rakentamalla verkoston työpaikan varaan. Ja se on vaarallista. Se työ voi yhtäkkiä loppua ja silloin tällainen ihminen on pulassa.

Mielenkiintoinen näkökulma. Työpaikka on ihmiselle yksi merkittävimmistä sosiaalisten kontakteiden lähteestä. Samoin kuin koulu on koululaiselle. Tahdomme tai emme, olemme aina osa työpaikan sosiaalista verkostoa. Osallisuus, kuuluminen johonkin yhteisöön, määrittelee myös sitä, kuinka sitoutuneita olemme työhömme. Työhyvinvoinnin kokemus ei rakennu ainoastaan sen varaan, kuinka motivoitunut henkilö on työhönsä tai onko työssä työn imua. On tutkittu, että työssä viihtymiseen vaikuttavat merkittävästi esim. työpaikan sosiaalinen ilmapiiri ja työpaikan ihmissuhteet yleisesti.

Kyllä ne varmasti vaikuttavat. Jonkin verran. Mutta asia jota en usein naisena voi sanoa ääneen on se, että jos vaakakupissa on vaikka "kivat duunikaverit" ja toisessa "hyvä palkka ja etätyö" niin otan aina sen mikä alkaa sanoilla "hyvä palkka". Anteeksi, pidän rahasta.

Mun järkeen ei käy miksi etätöitä ei suosittaisi. Sairauspoissaolot vähenevät, ja eniten pikkulapsivanhemmilla. Jonkun 6- 8-vuotiaan kanssa kotona voit tehdä työpäivän kotoa tämän sairastaessa.

Lisäksi konttorien vuokrat pienenisivät, kun voisi vaihtaa pienempään kiinteistöön.

Meidänki firmassa on satoja neliöitä toimistotilaa kolmessa kerroksessa, data- ja hr -osasto jäivät pysyvästi etätöihin, mutta meidän osasto pakotetaan sinne tyhjään kolmanteen kerrokseen haahuilemaan, vaikka on tehty menestyksekkäästi töitä kotoa jo toista vuotta.

Kävin jo toisessa työhaastattelussa ja ekana selvitin etätyön mahdollisuuden. Aamu-ja iltavuorot ovat pysyvästi etänä, mutta kerran viikossa on tiimipalaveri livenä. Kuulemma korona-aika näytti, että osa tykkää etäillä. Vaikutti hyvältä, kun mennään työntekijöiden hyvinvoinnin ehdoilla.

Nykytyössä on tosi ummehtunut toimintakulttuuri ja pomot, jotka olleet 20 vuotta samoilla urilla muuttumatta. Eivät osaa kehittyä, joten firmakin polkee paikallaan. Sen näkeekin työväestä, sinne jäävät vain naavaa kasvavat tyypit.