Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät halua palata etätöistä?
En varmaan ole yksin, kun tutkimusten mukaan yli 80% työntekijöistä länsimaissa, jotka ovat nyt tehneet koronan aikana etätöitä, ei halua palata toimistolle. Ja puolet harkitsisi irtisanoutumista jos pakotettaisiin takaisin toimistolle 5 päivää viikossa.
Mutta olisi kiva kuulla kohtalotovereista täällä Suomessa! Milloin ja missä määrin teidän työpaikoillanne palataan toimistolle, mitä olette siitä mieltä ja kuinka paljon teillä on neuvotteluvaraa työnantajienne kanssa?
Kommentit (2742)
Vierailija kirjoitti:
Me kirjallisuustyöläiset, freelancerit ja taiteilijat olemme aina tehneet työtämme yksin kotona. Korona-aika ei ole tuonut minkäänlaista muutosta työoloihimme.
Oletteko tekin erakoituneita ihmisvihaajia?
ps. tämä saattoi olla sarkasmia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillä nyt ei tässä ole merkitystä että tekeekö kotona vai toimistolla, mutta aika moni on kommentoinut tyyliin "ihan sama tekeekö 4 vai 8 tuntia kunhan hommat tulee tehdyksi". Mitäs helvettiä nyt taas, jos maksetaan palkka siitä että tekee 40 tuntia viikossa niin kyllähän töitä pitää sitten tehdä 40 tuntia viikossa. On kyllä työt mitoitettu päin persettä jos tekee 8 tunnin työt neljässä tunnissa.
Olen kyllä aina ollut sitä mieltä että kuukausipalkasta pitäisi luopua, ja kaikkien siirtyä tuntipalkkaan ja palkka maksetaan tehdyistä tunneista.
(Sitä paitsi ne joiden työnantajat vaatii toimistolle paluuta, niin voitte olla varmoja että teidän firmassa on kokonaistuottavuus laskenut, ja sen takia vaaditaan takaisin)
Ei se ihan noin mene, vaikka tuntipalkka on toki peruste palkalle sekin. Siinä mielessä kuitenkin huono, ettei se ota huomioon vaihtelevia tilanteita, kuten kiire, työtehtävien priorisointi jne. Kukapa haluaisi tehdä töitä niin, että et koskaan tiedä, milloin työ alkaa ja milloin päättyy? Melkoinen kaaos syntyisi. Sitä kutsutaan nollasopimukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä kiinnostaisi mennä takaisin toimistolle, liikaa melua ja kahvitauoilla saisi kuunnella pomon lellikin tyhjänpäiväisiä tarinoita omasta elämästä, kuinka kaikki on niin hyvin ja miten töissä pitäisi tehdä hommia sen mielen mukaan. Muut työkaverit on ok, vaikka yhteishenki on kadoksissa, kun kaikki asiat pyörii yhden henkilön ympärillä.
Joo, se diibadaaban pakkokuuntelu kun joku narsisti vain haluaa ehdottomasti, että muut kuuntelevat hänen juttujaan puutarhanhoidostaan, asunnonostosta, lasten koulunkäynnistä, auton renkaiden vaihdosta ...
Ja nämä tyhjät tynnyrit on poikkeuksetta just ne samat jotka "kärsii" etätöistä ja vaatii että kaikkien on palattava työpaikoille..
Olisiko jo aika sille muutokselle, ettei maailma pyöri enää näiden kaikkien aikaa tuhlaavien suupalttien ehdoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä kiinnostaisi mennä takaisin toimistolle, liikaa melua ja kahvitauoilla saisi kuunnella pomon lellikin tyhjänpäiväisiä tarinoita omasta elämästä, kuinka kaikki on niin hyvin ja miten töissä pitäisi tehdä hommia sen mielen mukaan. Muut työkaverit on ok, vaikka yhteishenki on kadoksissa, kun kaikki asiat pyörii yhden henkilön ympärillä.
Joo, se diibadaaban pakkokuuntelu kun joku narsisti vain haluaa ehdottomasti, että muut kuuntelevat hänen juttujaan puutarhanhoidostaan, asunnonostosta, lasten koulunkäynnistä, auton renkaiden vaihdosta ...
Ja nämä tyhjät tynnyrit on poikkeuksetta just ne samat jotka "kärsii" etätöistä ja vaatii että kaikkien on palattava työpaikoille..
Olisiko jo aika sille muutokselle, ettei maailma pyöri enää näiden kaikkien aikaa tuhlaavien suupalttien ehdoilla?
Eniten myös toimistolle kaipaavia tuntuu olevan heissä, jotka jollain tavalla "koordinoivat" muiden töitä. Eli ovat jotenkin riippuvaisia jatkuvasti muista ja haluavat kaikki siihen viereensä istumaan. Mielestäni tuo tapa on jäänne menneisyydestä ja tulisi miettiä, miten tuota koordinointia kannattaisi oikeasti kehittää nyky-ympäristöön soveltuvaksi.
Työntekijöiden pitäisi itse saada päättää vapaammin siitä, miten etätyö toteutuu. Minua on raivostuttanut nyk. työpaikassa seuraavat jutut: perjantaisin klo 16 mennessä viikon tuntilista oltava palautettuna, tiukat deadlinet jollekin kyselylle tai ryhmätyölle, puutteelliset työvälineet kotiin.
Kun työtunteja saa tehdä periaatteessa milloin tahansa klo 7-18 välillä, niin mikä poikkeus se perjantai on, että silloin pitäisi olla klo 16 mennessä tuntilista lähetetty. Sanoin tästä päällikölle, joka sanoi, että hänenkin pitää kuitata ne ja laittaa eteenpäin, eikä hän aio olla töissä perjantaisin klo 16 jälkeen. Entäs jos minä haluan tehdä töitä mieluummin klo 10-18? Minun kaikki työtehtäväni eivät ole sidottuja aikaan. Minä herään mieluummin aamulla vasta klo 8 ja käyn lenkillä ennen työpäivää.
Tuo toinen juttu, että deadlinet jollekin jutulle tiukasti, niin silloin kun oltiin toimistolla, se oli ihan ok, että me tehdään ryhmissä jokin työ/suunnitelma vaikka ensi ti mennessä. Nyt kun jokainen on ollut pääasiassa kotona, ei sitä yhteistä hetkeä niin vaan löydy, eikä koko ajan jaksa kysyä, että onko teillä muilla nyt 15 min. aikaa. Jos lähdetään sopimaan kokouskutsuna, tulee sata eri estettä. Jollekin yhteiselle ryhmätyölle ajan löytäminen ensi ti mennessä voi olla täysi mahdottomuus.
Nuo työvälineet sitten. Joku kirjoitti äsken, että työnantaja kustantaa vain läppärin kotiin. Näin meilläkin. Työterveyslääkäri suositteli vaihtelemaan tuoleja (satulatuoli, pallo, toimistotuoli, seisomamatto). Kun kysyin päälliköltä, voinko viedä toimistolta kotiin satulatuolin ja seisomamaton, vastaus oli jyrkkä ei. Säädettävästä pöydästä en viitsinyt edes kysyä. On se kumma, että niitä pitää seisottaa käyttämättöminä puolityhjässä toimistotiloissa. Kotiin en itse omalla rahalla hanki, kun ei tiedä, milloin tulee kutsu siirtyä lähityöskentelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin tehdä etätöitä 80-20-ratiolla. Olen viihtynyt etänä mainiosti, mutta tavallaan mietin, että tuleeko tästä yhteiskunnasta vielä eristäytyneempi jos aikuiset eivät edes töissä enää tapaa toisiaan. Ihmiselle tekee hyvää välillä kammata naamansa ja lähteä ihmisten pariin. Joten voisin olla vaikka päivän tai kaksi konttorilla.
Työ ja "ihmisten tapaaminen" ovat kaksi eri asiaa. Olisin hyvin huolissani, jos suomalaiselle "ihmisten tapaaminen" tarkoittaa työpaikalle menemistä, muuten ei ole "ihmisten tapaamista".
Käsityksesi etätyötä globaaleille työnantajille tekevistä suomalaisista on varmaan hyvin kummallinen. Hehän eivät "tapaa ihmisiä" koskaan!
Ahdistaako sinua jokin vai miksi pitää heti ryhtyä tuolla tavalla keuhkoamaan? Jos luet tekstini ajatuksella, huomaat että puhun siitä mitä MINÄ haluaisin tehdä ja mikä MINULLE olisi MINUN MIELESTÄNI paras järjestely. Olen kai sentään oikeutettu siitä puhumaan?
Minusta jossain teamsissa tapaaminen ei ole yhtään sama asia kuin kasvotusten. Ihmisiä tulee toki tavattua työelämän ulkopuolellakin, mutta lähinnä sen oman kuplan sisällä, josta on mielestäni silloin tällöin hyvin terveellistä poistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa täällä häiriintynyttä sakkia nykyään. Joku mainitsee viihtyvänsä silloin tällöin lähitöissä, ja heti on kymmenen tyyppiä pauhaamaassa pää punaisena millainen fossiili, paskanjauhaja ja narsisti hänen täytyy tämän perusteella olla.
On varmasti kaikkien etu, että nämä tyypit pysyvät jatkossakin etäisyyden päässä muusta työyhteisöstä :)
Minäkin viihdyn tosi hyvin etätöissä, en vain kuvittele olevani sen takia jotenkin muita hienompi ja parempi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kotikonttorina oma työhuone, tamminen kulmapöytä, upea kirjahylly, aito matto ja ideaali valaistus. Näyttöjä on kolme. Tuoli on korkeaselkäinen ja todella mukava.
Mun elämänlaatu laskisi valtavasti, jos joutuisin työpaikan avokonttoriin istumaan kiikkerälle toimistotuolille ja ihmiset kävelisivät selkäni takaa tehden oloni hankalaksi. Keskity nyt siinä sitten mihinkään.
Tuo on niin totta! Varsinkin avokonttoreiden ihmiset on kerrankin saaneet työrauhan. Ei tarvi miettiä, mihin piiloon menisi kännykän kanssa puhumaan tärkeän puhelun.
Tämä. Se kun lääkärille pitää soittaa ja kysyä arkaluonteisia tuloksia. Ja kertoa siinä asioitaan. Mietit, että onko Kaarina taas piilossa tuolla sermin takana, vai menisitkö neuvottelulooshiin, josta kaikki kuuluu kyllä, vai vessaan, josta kuuluu miesten vessaan ja kahvioon vai käytävälle, jossa kaikuu. Kenties pihalle, jossa tupakoitsijat seisovat tai etupihalle, jossa toimari ajaakin juuri parkkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ennen koronaa firmassa, jossa lähes kaikki työskentelivät etänä. Meidän tiimissä vaan oli yksi ihminen joka pilasi ilon etätöistä: jos hänen viesteihin ei vastannut 5 min sisällä, hän vinkui pomolle että työkaveri ei oo paikalla ja lintsaa töistä. Tämä työ”kaveri” sitten otti minut silmätikukseen ja keskeytti töitäni viestittelemällä ja soittamalla. Jos en ehtinyt reagoimaan, hän kertoi esimiehelle. Etätyö parhaimmillaan voi parantaa elämänlaatua mutta se voi olla myös tosi stressaavaa, jos etätyökaverit on vaikeita ihmisinä.
Ne samat ihmiset valitettavasti pilaavat työilmapiirin ihan lähitöissäkin kyräilyllään. Itse olen kokenut olevani paremmin ”turvassa” tältä toiminnalta kun teen etätöitä.
Minulla oli kerran esimies, joka soitti selvästi keksittyä asiaa usein esim. perjantaisin iltapäivällä. Päätin aina hyödyntää tämän ja papatin pitkät ummet ja lammet töistä ja kriisitilanteista ja haasteista ja kyselin hänen neuvojaa ja kiittelin vuolaasti häntä yhteydenotosta.
Jälkikäteen pyörittelin antaumuksella silmiäni.
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Itse yrittäjänä olen päättänyt, että meillä etätyöt jatkuvat jatkossakin. Olen myymässä pois osaa toimistotiloista koska kulut niistä ovat suuret. Lisäksi minulle on aivan sama jos joku työntekijöistäni pesee pyykkejään työaikana, kunhan työn tulos on priimaa ja projektit hoituu ajallaan niin käykööt vaikka shoppailemassa jos aikaa riittää. Ja hyvää tulosta on tullutkin koko etätyön ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Muilla ihmisillä kun on oikeasti ystäviä ja kavereita myös työpaikan ulkopuolella, niin että työpaikka ei ole se juttu, mikä järjestää seuraa. Eihän työpaikan tarkoitus ole mikään seuranvälitystoimisto ollakaan. Ikävä jos sulla näin, ettei sulla ole muuten ihmisiä elämässä kuin vain ne, jotka ovat pakotettu työkavereiksesi. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä työnteon kanssa.
Olen pahoillani, että sinulla on ikävä työpaikka etkä viihdy työyhteisössäsi. Emme mekään ehdi seurustelemaan joutavia, vaan nimenomaan se työn ja tuloksen teko yhdessä on motivoivaa. Ehkä sen vuoksi taomme hyvää tulosta.
Lopeta jo, alat olla liian säälittävä.
Olen säälittävä, koska en inhoa työpaikkaani ja kollegoitani? No olkoot, mieluummin olen onnellinen ja silmissäsi säälittävä kuin negatiivinen ihmisvihaaja, joka inhoaa työpaikkaansa.
Sinulla nyt selvästi on joku ongelma, vaikka et halua sitä myöntää. Sinullahan ja työpaikallasihan on kaikki hyvin, jos kerran kaikki tykkäätte olla siellä paikalla toimistolla, "taotte siellä kovaa tulosta" ja nyt kohta pääsette kaikki sinne palaamaan.
Joten miksi ihmeessä sinulle on ongelma se, että ihmisiä ja töitä on erilaisia ja monelle toimii muunlainen toiminta paremmin? Monella meistä kun tosiaan iso osa työkontakteista on ulkomaille, joten ne hoidetaan sieltä toimistolta joka tapauksessa netin kautta, kuten tuolla joku jo kirjoittikin, kun ei sitä saman päivän aikana pysty hoitamaan paltsuja Kiinaan, Eurooppaan ja USA:aan fyysisesti samassa paikassa muiden kanssa ollen. Joten monelle se työ on jo vuosikausia ollut paljolti netissä, jolloin sillä ei ole mitään väliä, hoitaako sen jostain toimistolta Espoosta vai kotoaan mistälie. Ainoa ero monelle on siinä, että kotoaan kun sen hoitaa niin säästyy avokonttorin työtehoa heikentävältä hälyltä sekä aikaa tuhlaavilta työmatkoilta. Se sosiaalinen kanssakäyminen on ihan samanlaista joka tapauksessa.
Joten jos sinulla on kaikki hyvin, niin miksi ihmeessä se olisi ongelma, että toiset ihmiset ovat erilaisia ja että työtehtävissä on eroja? Kun jokaisessa työpaikassa järjestetään työt sen mukaan, mikä parhaiten työntekoon ja työhyvinvointiin sopii, niin sittenhän kaikki voittavat. Sinä voit kahvitella mukavien työkavereidesi kanssa jatkossakin, muut voivat tehdä toisin. Niin miksi ihmeessä sinulla on tarve täällä kiukutella?
Miksi kuvittelet, että kahvittelen kollegoideni kanssa? Minusta on mukava työskennellä heidän kanssa ei kahvitella. En vietä vapaa-aikaakaan heidän kanssaan.
Ikävää, että koet, että minulla on ongelma, koska viihdyn työssäni ja mielestäni on outoa, että joku kutsuu minua säälittäväksi.
Olen samaa mieltä, työpaikoissa järjestetäköön asiat parhaalla tavalla, joskus se tarkoittaa, että työnantaja näkee parhaaksi edellyttää osittaista läsnäoloa ja se tuntuu herättävän ärtymystä. Jos kaikki ovat niin aikaansaavia kuin sanovat ja etäyhteydet riittävät asioiden hoitoon, niin silloinhan työnantaja suo täyden vapauden.
Sinä itse kirjoitit, että teette työkavereittesi kanssa toimistolla muutakin kuin töitä. Olkoon se sitten teen juontia, whatever, niin pointti on se, että itse kerroit, että ette keskity vain työntekoon toimistolla vaan tykkäät olla siellä viettämässä muuten aikaa mukavan työporukkasi kanssa.
Hän kirjoitti, että "ei koko aika tehdä yhdessä töitä". Sehän tarkoittaa, että töitä tehdään toimistolla myös yksin, ei pelkästään yhdessä.
Kahvitauolla muuten ainakin meillä puhutasn usein uusimmista työasioista työkaverien kanssa. Se on epävirallista tiedonjakamista työtoverien kanssa.
Se on myös hyvin väärin niitä työtovereita kohtaan, jotka eivät käy usein kahvitauolla tai käyvät siellä eri porukassa tai eri aikaan. Tietoa ei saisi koskaan jakaa vain osalle porukasta, siitä seuraa niitä inhottavia tilanteita palavereissa tyyliin "missä tästä on kerrottu" ja "en ole kuullutkaan" ja "ai sä et tiedä tästä mitään, ompas omituista"
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä häiriintynyttä sakkia nykyään. Joku mainitsee viihtyvänsä silloin tällöin lähitöissä, ja heti on kymmenen tyyppiä pauhaamaassa pää punaisena millainen fossiili, paskanjauhaja ja narsisti hänen täytyy tämän perusteella olla.
On varmasti kaikkien etu, että nämä tyypit pysyvät jatkossakin etäisyyden päässä muusta työyhteisöstä :)
Minäkin viihdyn tosi hyvin etätöissä, en vain kuvittele olevani sen takia jotenkin muita hienompi ja parempi ihminen.
Ei ollenkaan häiriintynyttä. Eniten tässä ihmisiä hiertää, jos joku HR-päällikkö päättää, että kaikkien on palattava lähitöihin, vaikka tulokset kertovat muuta ja ihmisten mielipiteet kertovat muuta. Se on se ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäten vielä meidän firmassa sairauspoissaoloja ei ole enää juuri lainkaan. T.yrittäjä
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan. Raskasta on. Palaan kampukselle nyt vuoden etätöiden jälkeen. Opetan hoitoalalla ja linjaus on, että lähiopetusta maskit päällä pienille ryhmille. On todella raskasta opettaa maski kasvoilla 6-8 tuntia päivässä. Tuntuu, että ääni ei kulje ja tartuntariski on todella korkealla, kun uudet hoitoalan opiskelijat ovat saapuneet ympäri Suomea kampukselle. Itselläni rokotukset ovat kunnossa, mutta silti on tunne, että milloin vain tilanne saattaa kääntyä huonoon suuntaan. Päivä kerrallaan tässä mennään.
Mielestäni kouluissa ja oppilaitoksissa pitäisi ottaa ekaluokasta lähtien vähintään yksi etätyöpäivä viikossa käyttöön. Etätyöt tulevat olemaan niin iso osa lasten tulevaisuutta monessa ammatissa, että siihen on hyvä kasvaa sisälle. Niin heidän ei tarvitse ihmetellä asioita, varsinkin jos omat vanhemmat ovat tällaisia "ei ole mitään sosiaalisuutta.. pitää mennä paikalle nyppimään hihoista" -tyyppejä.
Lapset ja nuoret onneksi kasvavat hyvin nykylaitteistojen ja -tapojen käyttäjäksi, mutta sen kivan vapaa-ajan viihteen lisäksi pitäisi oppia etätyöskentelykin.
Ja oikein tulehtuneissa kiusaamistapauksissa olisi mielestäni varsin oivallinen vaihtoehto tarjota etäopiskelun mahdollisuutta ainakin hetkittäin. Myös kiusaajille ratkaisuksi.
Vierailija kirjoitti:
Olin ennen koronaa firmassa, jossa lähes kaikki työskentelivät etänä. Meidän tiimissä vaan oli yksi ihminen joka pilasi ilon etätöistä: jos hänen viesteihin ei vastannut 5 min sisällä, hän vinkui pomolle että työkaveri ei oo paikalla ja lintsaa töistä. Tämä työ”kaveri” sitten otti minut silmätikukseen ja keskeytti töitäni viestittelemällä ja soittamalla. Jos en ehtinyt reagoimaan, hän kertoi esimiehelle. Etätyö parhaimmillaan voi parantaa elämänlaatua mutta se voi olla myös tosi stressaavaa, jos etätyökaverit on vaikeita ihmisinä.
Tällaiselle tyypille pitää opettaa miten maa makaa. Kun hän soittaa, vastataan. Sitten sanotaan, odota hetki minulla on tämä yksi muistio pahassa vaiheessa .. napsuttelua napsuttelua... tai kirjoitat viestiä tai teet jotain muuta ja hän saa odottaa.
Mutta älä tee tätä jos ihan normaali satunnaisesti soittava työkaveri soittaa. Jätä silloin vastaamatta, on meinaan vihoviimeisen vtuttavaa joutua kuuntelemaan toisen naputtelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin tehdä etätöitä 80-20-ratiolla. Olen viihtynyt etänä mainiosti, mutta tavallaan mietin, että tuleeko tästä yhteiskunnasta vielä eristäytyneempi jos aikuiset eivät edes töissä enää tapaa toisiaan. Ihmiselle tekee hyvää välillä kammata naamansa ja lähteä ihmisten pariin. Joten voisin olla vaikka päivän tai kaksi konttorilla.
Työ ja "ihmisten tapaaminen" ovat kaksi eri asiaa. Olisin hyvin huolissani, jos suomalaiselle "ihmisten tapaaminen" tarkoittaa työpaikalle menemistä, muuten ei ole "ihmisten tapaamista".
Käsityksesi etätyötä globaaleille työnantajille tekevistä suomalaisista on varmaan hyvin kummallinen. Hehän eivät "tapaa ihmisiä" koskaan!
Ahdistaako sinua jokin vai miksi pitää heti ryhtyä tuolla tavalla keuhkoamaan? Jos luet tekstini ajatuksella, huomaat että puhun siitä mitä MINÄ haluaisin tehdä ja mikä MINULLE olisi MINUN MIELESTÄNI paras järjestely. Olen kai sentään oikeutettu siitä puhumaan?
Minusta jossain teamsissa tapaaminen ei ole yhtään sama asia kuin kasvotusten. Ihmisiä tulee toki tavattua työelämän ulkopuolellakin, mutta lähinnä sen oman kuplan sisällä, josta on mielestäni silloin tällöin hyvin terveellistä poistua.
Samaa mieltä. Työpaikalla käyminen antaa minulle hyvin usein uusia ajatuksia. Siellä on myös kollegat, jotka ovat kiinnostuneita ammatillisesti samoista asioista kuin minä. En työajan ulkopuolella tapaa oman alani ihmisiä koskaan. Vapaa-ajan keskustelut pyörivät perhe-elämän ympärillä. Minulle työ ei ole pelkkä pakko, vaan ammatti-identiteettini määrittelee myös sitä kokonaisuutta, jollainen olen ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä häiriintynyttä sakkia nykyään. Joku mainitsee viihtyvänsä silloin tällöin lähitöissä, ja heti on kymmenen tyyppiä pauhaamaassa pää punaisena millainen fossiili, paskanjauhaja ja narsisti hänen täytyy tämän perusteella olla.
On varmasti kaikkien etu, että nämä tyypit pysyvät jatkossakin etäisyyden päässä muusta työyhteisöstä :)
Minäkin viihdyn tosi hyvin etätöissä, en vain kuvittele olevani sen takia jotenkin muita hienompi ja parempi ihminen.
Ei ollenkaan häiriintynyttä. Eniten tässä ihmisiä hiertää, jos joku HR-päällikkö päättää, että kaikkien on palattava lähitöihin, vaikka tulokset kertovat muuta ja ihmisten mielipiteet kertovat muuta. Se on se ongelma.
Hei haloo… hiertäisi tuo minuakin, mutta en silti tunne tarvetta sylki roiskuen nimitellä ihmisiä, joiden henkilökohtainen mieltymys on erilainen, kuten vaikka tuo joka sanoi ihan asiallisesti että hänelle itselleen mieluisin järjestely olisi päivä viikossa konttorilla ja sai siitä hyvästä silmittömät vihat niskoilleen.
Todella huolestuttavaa, jos aikuisten ihmisten vuorovaikutustaidot ovat sillä tasolla, että eriävään mielipiteeseen reagoidaan näin.
Meillä työntekijät saavat itse päättää haluavatko jatkaa etätöitä vai palata toimistolle. Hybridimallikin halutessaan onnistuu. Meillä on talossa kovan luokan osaajia, joista osalla saattaa olla autismikirjoon perustuvaa haastetta. Heille etätyö on ollut pelastus joten meitä kiinnostaa työntekijöiden hyvinvointi. Kyselyiden perusteella vähän yli puolet työntekijöistä haluaa jatkaa etänä ja se on ok niin. Haluamme pitää kiinni hyvistä työntekijöistä emmekä menettää heitä esim kilpaileviin yrityksiin, joten joustoa tulee firman suunnalta. t. HR
Itselläni töissä on kuitenkin tietynlainen suorittajan rooli päällä. Eli skarppaan normaalia enemmän, fokusoin kaiken energian minulle annetun tehtävän hoitamiseen. Siinä väistämättä katoaa rentoutta olemuksesta ja ajattelusta. Eli työpaikasta tulee vain työpaikka ja "oikea" minä elää vapaa-ajalla. Sitten kun lisäksi porukkaa tulee ja menee tällä alalla, jolla olen, niin harvoin tulee sen syvällisemmin keneenkään tutustuttua. Olen tosin muutenkin introvertimpi luonne, niin en kovin helposti tutustu uusiin ihmisiin muutenkaan kuin pintapuolisesti.