Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät halua palata etätöistä?
En varmaan ole yksin, kun tutkimusten mukaan yli 80% työntekijöistä länsimaissa, jotka ovat nyt tehneet koronan aikana etätöitä, ei halua palata toimistolle. Ja puolet harkitsisi irtisanoutumista jos pakotettaisiin takaisin toimistolle 5 päivää viikossa.
Mutta olisi kiva kuulla kohtalotovereista täällä Suomessa! Milloin ja missä määrin teidän työpaikoillanne palataan toimistolle, mitä olette siitä mieltä ja kuinka paljon teillä on neuvotteluvaraa työnantajienne kanssa?
Kommentit (2742)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihan hölmö juttu joka on sekin parantanut elämää etätöissä: pyykinpesukoneen voi laittaa päälle milloin vain ja ripustaa pyykit kuivumaan vaikka lounastauolla. Ja olen nauttinut myös siitä, että olen itse saanut kokata lounasruoan, saa terveempää ja parempaa ruokaa halvemmalla, kuin että pitää tyytyä lounasravintolan juttuihin.
Minulla taas ei lounastaukoja ole juuri ollut. Teams-kokoukset venyy. Esimerkkinä keskiviikko: aloitin työt klo 8, pidin lyhyen tauon ennen teams-kokousta, joka oli kutsussa merkitty klo 10-12. Kun kello oli 12, aloin kysellä, että jokos tässä päästäisiin tekemään loppuyhteenveto, kun minulla on iltapäivällä toinen teams. Se kokous loppui vasta klo 12.25 ja seuraava oli jo klo 13-16. Eipä siinä muuta ehtinyt kuin napata kupin kahvia ja banaanin, koska ei noihin kokouksiin ilman valmistautumista voi mennä. Vähintään vartti menee ennen kokousta, että löydät kaikki kokoukseen kuuluvat matskut ja palautat mieleen, mitä tässä piti saada aikaiseksi. Jos olet itse kokouksen koolle kutsuja, tietysti pitää olla esillä myös diasetti, jonka pohjalta edetään.
Etätyön yksi huonoista puolista muutenkin tämä lisääntynyt kokousten tarve koska tieto ei liiku siinä sivussa. Siihen kun yhdistetään huonot kokouskäytännöt ja liian laaja kokouskutsu, niin työaikaa menee monessa projektissa aivan liikaa pelkkään kokoustamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihan hölmö juttu joka on sekin parantanut elämää etätöissä: pyykinpesukoneen voi laittaa päälle milloin vain ja ripustaa pyykit kuivumaan vaikka lounastauolla. Ja olen nauttinut myös siitä, että olen itse saanut kokata lounasruoan, saa terveempää ja parempaa ruokaa halvemmalla, kuin että pitää tyytyä lounasravintolan juttuihin.
Minulla taas ei lounastaukoja ole juuri ollut. Teams-kokoukset venyy. Esimerkkinä keskiviikko: aloitin työt klo 8, pidin lyhyen tauon ennen teams-kokousta, joka oli kutsussa merkitty klo 10-12. Kun kello oli 12, aloin kysellä, että jokos tässä päästäisiin tekemään loppuyhteenveto, kun minulla on iltapäivällä toinen teams. Se kokous loppui vasta klo 12.25 ja seuraava oli jo klo 13-16. Eipä siinä muuta ehtinyt kuin napata kupin kahvia ja banaanin, koska ei noihin kokouksiin ilman valmistautumista voi mennä. Vähintään vartti menee ennen kokousta, että löydät kaikki kokoukseen kuuluvat matskut ja palautat mieleen, mitä tässä piti saada aikaiseksi. Jos olet itse kokouksen koolle kutsuja, tietysti pitää olla esillä myös diasetti, jonka pohjalta edetään.
Tuo on miittien toistuva venyminen ja niiden aiheuttama liiallinen työkuormitus on johtamis- ja/tai organisaatio-ongelma. Ei etätyöongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin tehdä etätöitä 80-20-ratiolla. Olen viihtynyt etänä mainiosti, mutta tavallaan mietin, että tuleeko tästä yhteiskunnasta vielä eristäytyneempi jos aikuiset eivät edes töissä enää tapaa toisiaan. Ihmiselle tekee hyvää välillä kammata naamansa ja lähteä ihmisten pariin. Joten voisin olla vaikka päivän tai kaksi konttorilla.
Sosiaalisessa mielessä tullaan menemään takapakkia, jos etätyö merkittävästi jää päälle. Ihmiset ei enää juttele oman kuplansa ulkopuolisten kanssa sattumalta kahvihuoneissa ja lounapöydissä. Jopa vähän pelottavaa miettiä pitkäaikaisvaikutuksia. Ehkä niitä sitten tutkitaan parin vuosikymmenen kuluttua.
Minusta on terveempää, jos sosiaalinen elämä keskittyy ennen kaikkea työpaikan ulkopuolelle.
No mutta tuskin sä mä vapaa-aikana juttelet firman asioista kenenkään kanssa. Siellä työpaikalla sosialisoitumisen pointti on työhön ja firmaan liittyvien juttujen jakaminen ja niistä keskustelu. Katos kun sillä on tarkoitus kehittää hommaa eteenpäin ja parantaa toiminta, kun tiedetään mitä kenelläkin on menossa.
Eriarvoisuutta tällä kehitetään. Tässä ei teillä oteta huomioon ihmisten erilaisuutta. Osa tykkää jutella, osa ei. Osa lukee mieluimmin jostain kanavalta projektien terveiset ja höpöttelee pari sanaa siellä chatissa jostain vapaa-ajan asiasta. Jos teillä osa jakaa tietoa vain puhumalla kahviossa, käytävällä ja lounaalla niin lopputulema on se, että tieto ei saavuta kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin tehdä etätöitä 80-20-ratiolla. Olen viihtynyt etänä mainiosti, mutta tavallaan mietin, että tuleeko tästä yhteiskunnasta vielä eristäytyneempi jos aikuiset eivät edes töissä enää tapaa toisiaan. Ihmiselle tekee hyvää välillä kammata naamansa ja lähteä ihmisten pariin. Joten voisin olla vaikka päivän tai kaksi konttorilla.
Sosiaalisessa mielessä tullaan menemään takapakkia, jos etätyö merkittävästi jää päälle. Ihmiset ei enää juttele oman kuplansa ulkopuolisten kanssa sattumalta kahvihuoneissa ja lounapöydissä. Jopa vähän pelottavaa miettiä pitkäaikaisvaikutuksia. Ehkä niitä sitten tutkitaan parin vuosikymmenen kuluttua.
Pelottava ajatus että työpaikka on kuin joku lastentarha tai koirakoulu johon pentu lykätään päiväksi että sosiaalistuu tarpeeksi.
Itselläni on ainakin aikaa ja virtaa nyt enemmän niihin työpaikan ulkopuolisiin sosiaalisiin suhteisiin, kun aikaa säästyy päivässä monta tuntia työmatkoista, paitojen silittämisestä, meikkaamisesta jne. jne. Myös rahaa on säästynyt mm. työmatkojen ja työvaatteiden ostelun osalta.
Tarkoitin nyt ihan vaan sitä, että itse esim. en ole 1,5 vuoteen nähnyt monia sellaisia työkavereita, joiden kanssa en tee samoja projekteja. Eli ennen koronaa ja jatkuvaa etätyötä juttelin naapuriosastojen henkilöiden kanssa liki päivittäin kahvikuoneessa tai lounaspöydässä. Viestinnän ja HR:n tyyppejä en ole nähnyt livenä nyt korona-aikana kertaakaan, saati jutellut niiden kanssa kuulumisista. Paljon arkista juttelua ja satunnaista tiedonvaihtoa firman asioista jäänyt väliin hirvittävän paljon.
Tätllaisesta jonninjoutavasta kälätyksestä ja sen pakkokuuntelemisesta moni juuri on halunnutkin eroon. Samat työt hoituvat murto-osassa entisestä työajasta, kun nämä juoruilijat ja kuulumisten kyselijät eivät sotke päivää.
Lieneekö sun kanssa kukaan koskaan jutellutkaan. Lienet niitä tyyppejä, jotka ei edes moikkaa tulessaan käytävällä vastaan. Ja tuskin sä missään kahvihuoneessa istut, vaan haet sen kahvin nopeasti työpisteelle, jossa vietät 100 % koko työpäivän, ettei vaan tarvi nähdä ketään ja jutella kenellekään.
Yritä nyt päättää ovatko etätyön ystävät laiskoja lorvijoita vai liikaa töitä tekeviä tehopakkauksia.
Mieluummin teen töitä toimistolla kuin kotona. Olen jo kyllästynyt siihen, ettei työpäivän aikana näe ihmisiä. Työteho on kotona parempi, mutta yksinäistä on. Meillä ei ole oikein osattu hyödyntää teamsin mahdollisuuksia. Palaverit kerran kuukaudessa on tylsiä. Meillä on nyt se malli, että kerran viikossa ollaan toimistolla vuorotellen ja muuten kotona. Minulla on toimistopäivä tiistaisin ja tarvittaessa voin käydä esim. skannaamassa myös muina päivinä. En odota, että kokonaan palataan työpaikalle, mutta se olisi ok, jos vaikka joka toinen päivä. Siellä on ergonomisestikin mukavampaa, kun on seisomapöytää ja käsitukia, iso näyttöruutu yms. Kotiin saa meillä vain läppärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että jotkut dinosaurukset (toimistolle palaamista vaativat työnantajat) vielä pulikoivat muutosta vastaan ei tule muuttamaan sitä täysin päivänselvää faktaa; etätyö tuo valtavia, siis valtavia rahallisia säästöjä yrityksille.
Tiedättekö kuinka paljon tiloihin ja niiden ylläpitoon ja kaikkeen menee rahaa? Valtavat toimistotilat, epätoivoiset avokonttorin kehittämisratkaisut kun oma työhuone on menneisyyttä mutta kaikki tietävät että avotilassa on omat ongelmansa - ei enää hätää, koska etätyö.
Tarvitaan vähemmän tilaa jos ollenkaan. Tilan voin ostaa/vuokrata esim. yritykseltä, joka vuokraa työtiloja eri firmoille. Tai sitten yritys voi muuttaa pienempiin tiloihin, jotka on mitoitettu satunnaisia tapaamisia tai tarpeita varten. Koko henkilökunta ei ole koskaan paikalla. Jos on yhteisiä tilaisuuksia, varataan poruakalle iso tila ja siihen onkin varaa, kun muuten on tehty isot säästöt.
Toimistolla istuminen on järjetöntä tuhlausta niin varoista kuin luonnonvaroistakin.
Firmat mainostavat olevansa vastuullisia ja huolehtivansa maailman tilasta. Se ei ole uskottavaa, jos satoja työntekijöitä kaasuttelee päivittäin toimistolle ja takaisin, vaikka tarvetta ei olisi. Isoja tiloja lämmitetään ja pidetään puolityhjillän, koska on isot tilat.
Ehei, kuulkaa minua. Se kaikki muuttuu.
On totta, että jos halutaan säästää luontoa, niin kannattaisi vähentää ihmisten autolla ajamista/muuta liikkumista.
Miettikää miten ison säästön saamme vuoden aikana polttoaineessa, jos kaikki (joille se vain on mahdollista) jäävät tekemään etätöitä:
Ei enää "turhia ajoja" toimistolle, mahdollisimman monet asiakastapaamiset etänä (ei enää ajelua puolen Suomen läpi asiakkaan luokse).
Ei enää turhia toimistotilojen lämmityksiä (harvassa ollaan paikalla 24/7/365) mutta tilat lämpiminä ihan "turhaan" talven pakkasissa, vaikka väki vapailla, kodeissa sentään ollaan lähes "koko ajan" paikalla (nukutaan yöt jne.) joten niiden lämmitys koko ajan onkin fiksua.
Lisäksi vielä se, että yhä useampi ihminen voi elää sellaista elää mitä haluaa. Kun työpaikan fyysinen sijainti ei enää määritä sitä missä työntekijän pitää asua, on helppo valita asuinpaikka missä haluaa asua, sen sijaan että asuu siellä missä on pakko asua.
Tuosta on monia etuja:-Elämisen laatu paranee (esim. rivitaloasunto lähellä luontoa, vs. pieni kt-asunto lähiössä)
-Rahaa säästyy, monin paikoin Suomessa asuminen on todella edullista, mutta työmatkojen takia niissä ei ole moni voinut asua.
-Inhimilliset näkökulmat, esim. iäkkäät vanhemmat/lapsenlapset jne. etätöitä, tekevä voi helpommin asettua asumaan sukulaisten lähelle ja auttaa heidän asioiden tai lasten ym. hoidossa eri tavalla mitä kaukana asuen pystyisi.
Amen! Sinä sen sanoit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihan hölmö juttu joka on sekin parantanut elämää etätöissä: pyykinpesukoneen voi laittaa päälle milloin vain ja ripustaa pyykit kuivumaan vaikka lounastauolla. Ja olen nauttinut myös siitä, että olen itse saanut kokata lounasruoan, saa terveempää ja parempaa ruokaa halvemmalla, kuin että pitää tyytyä lounasravintolan juttuihin.
Minulla taas ei lounastaukoja ole juuri ollut. Teams-kokoukset venyy. Esimerkkinä keskiviikko: aloitin työt klo 8, pidin lyhyen tauon ennen teams-kokousta, joka oli kutsussa merkitty klo 10-12. Kun kello oli 12, aloin kysellä, että jokos tässä päästäisiin tekemään loppuyhteenveto, kun minulla on iltapäivällä toinen teams. Se kokous loppui vasta klo 12.25 ja seuraava oli jo klo 13-16. Eipä siinä muuta ehtinyt kuin napata kupin kahvia ja banaanin, koska ei noihin kokouksiin ilman valmistautumista voi mennä. Vähintään vartti menee ennen kokousta, että löydät kaikki kokoukseen kuuluvat matskut ja palautat mieleen, mitä tässä piti saada aikaiseksi. Jos olet itse kokouksen koolle kutsuja, tietysti pitää olla esillä myös diasetti, jonka pohjalta edetään.
Tuo on miittien toistuva venyminen ja niiden aiheuttama liiallinen työkuormitus on johtamis- ja/tai organisaatio-ongelma. Ei etätyöongelma.
Olkoon mikä ongelma tahansa, mutta se on yksi syy, miksei jää samalla tavalla lounastaukoja kuin työpisteessä ollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihan hölmö juttu joka on sekin parantanut elämää etätöissä: pyykinpesukoneen voi laittaa päälle milloin vain ja ripustaa pyykit kuivumaan vaikka lounastauolla. Ja olen nauttinut myös siitä, että olen itse saanut kokata lounasruoan, saa terveempää ja parempaa ruokaa halvemmalla, kuin että pitää tyytyä lounasravintolan juttuihin.
Minulla taas ei lounastaukoja ole juuri ollut. Teams-kokoukset venyy. Esimerkkinä keskiviikko: aloitin työt klo 8, pidin lyhyen tauon ennen teams-kokousta, joka oli kutsussa merkitty klo 10-12. Kun kello oli 12, aloin kysellä, että jokos tässä päästäisiin tekemään loppuyhteenveto, kun minulla on iltapäivällä toinen teams. Se kokous loppui vasta klo 12.25 ja seuraava oli jo klo 13-16. Eipä siinä muuta ehtinyt kuin napata kupin kahvia ja banaanin, koska ei noihin kokouksiin ilman valmistautumista voi mennä. Vähintään vartti menee ennen kokousta, että löydät kaikki kokoukseen kuuluvat matskut ja palautat mieleen, mitä tässä piti saada aikaiseksi. Jos olet itse kokouksen koolle kutsuja, tietysti pitää olla esillä myös diasetti, jonka pohjalta edetään.
Ongelma ei siis ole teams-kokouksessa vaan teidän firman kokouskäytännöissä. Vika voi olla myös käyttäytymisessä ja kulttuurissa, jos oikeasti paikan päällä porukka uskaltaa nousta ylös ja lähteä lounaalle, mutta etänä ei!
Palaverien pitää olla tehokkaita, niillä pitää olla puheenjohtaja joka pitää tästä huolen. On agenda, asioissa pysytään ja niitä kirjataan ylös ja homma päätetään ajoissa. Koko jutulla on myös tavoite, joka sanotaan alussa. Jos jollain on toinen palaveri tai muuta, on ok ja hyväksyttävää lähteä kesken pois. Meillä näin tehdään usein. Joku heittää chattiin, "nyt on mentävä, kiitos" ja poistuu.
Ennen kuin joku ryntää tähän kertomaan, ettei voi ideoida tällaisessa tehopalaverissa ja jne jne, niin sellaisia palavereitakin voi valita ja niiden agenda on vaikka ideointi aiheesta x tai kuulumisten vaihto. Aikaa voidaan varata vaikka 45 minuuttia, tai 15 tai puoli tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tietosuoja? Joissain töissä käsitellään henkilötietoja jotka ovat nyt levällään perheen katseltavina pöydän nurkalla, makkarissa, missä milloinkin.
Meillä ei ainakaan ole enää mitään paperilla, kaikki löytyy skannattuna koneelta.
Joskus 2008 tuli vielä jotain satunnaista printtailtua. Välillä jopa postitse kirjekuoressa jotain lähetettyä. 2010 ilmestyi jo sähköpostien vakioallekirjoituksiinkin linjanveto vihreästä toimistosta, ja siitä että älä printtaa ellei pakko. Jokunen vuosi sitten vielä kaksi asiaa liikahti töiden puitteissa paperisena; alkuperäinen työsopimus ja verokortit. Sittemmin nekin olleet sähköisiä.
Tietosuoja varmistetaan muuten erinäisin toimin, kuten lisäsuojatut yhteydet, turvalliset ohjelmistot ja laitteet, henkilökunnan säännöllinen koulutus tietoturva-asioissa, NDA sopimus sekä ohjeistus käyttää tietoturvasuojaa näytöllä, josko työskentelee paikassa jossa ulkopuolinen pääsisi muuten näytölle kuikuilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin tehdä etätöitä 80-20-ratiolla. Olen viihtynyt etänä mainiosti, mutta tavallaan mietin, että tuleeko tästä yhteiskunnasta vielä eristäytyneempi jos aikuiset eivät edes töissä enää tapaa toisiaan. Ihmiselle tekee hyvää välillä kammata naamansa ja lähteä ihmisten pariin. Joten voisin olla vaikka päivän tai kaksi konttorilla.
Sosiaalisessa mielessä tullaan menemään takapakkia, jos etätyö merkittävästi jää päälle. Ihmiset ei enää juttele oman kuplansa ulkopuolisten kanssa sattumalta kahvihuoneissa ja lounapöydissä. Jopa vähän pelottavaa miettiä pitkäaikaisvaikutuksia. Ehkä niitä sitten tutkitaan parin vuosikymmenen kuluttua.
Pelottava ajatus että työpaikka on kuin joku lastentarha tai koirakoulu johon pentu lykätään päiväksi että sosiaalistuu tarpeeksi.
Itselläni on ainakin aikaa ja virtaa nyt enemmän niihin työpaikan ulkopuolisiin sosiaalisiin suhteisiin, kun aikaa säästyy päivässä monta tuntia työmatkoista, paitojen silittämisestä, meikkaamisesta jne. jne. Myös rahaa on säästynyt mm. työmatkojen ja työvaatteiden ostelun osalta.
Tarkoitin nyt ihan vaan sitä, että itse esim. en ole 1,5 vuoteen nähnyt monia sellaisia työkavereita, joiden kanssa en tee samoja projekteja. Eli ennen koronaa ja jatkuvaa etätyötä juttelin naapuriosastojen henkilöiden kanssa liki päivittäin kahvikuoneessa tai lounaspöydässä. Viestinnän ja HR:n tyyppejä en ole nähnyt livenä nyt korona-aikana kertaakaan, saati jutellut niiden kanssa kuulumisista. Paljon arkista juttelua ja satunnaista tiedonvaihtoa firman asioista jäänyt väliin hirvittävän paljon.
Tätllaisesta jonninjoutavasta kälätyksestä ja sen pakkokuuntelemisesta moni juuri on halunnutkin eroon. Samat työt hoituvat murto-osassa entisestä työajasta, kun nämä juoruilijat ja kuulumisten kyselijät eivät sotke päivää.
Lieneekö sun kanssa kukaan koskaan jutellutkaan. Lienet niitä tyyppejä, jotka ei edes moikkaa tulessaan käytävällä vastaan. Ja tuskin sä missään kahvihuoneessa istut, vaan haet sen kahvin nopeasti työpisteelle, jossa vietät 100 % koko työpäivän, ettei vaan tarvi nähdä ketään ja jutella kenellekään.
Yritä nyt päättää ovatko etätyön ystävät laiskoja lorvijoita vai liikaa töitä tekeviä tehopakkauksia.
Sekä että, molempia varmasti löytyy, riippuu tyypistä ja työtehtävistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin tehdä etätöitä 80-20-ratiolla. Olen viihtynyt etänä mainiosti, mutta tavallaan mietin, että tuleeko tästä yhteiskunnasta vielä eristäytyneempi jos aikuiset eivät edes töissä enää tapaa toisiaan. Ihmiselle tekee hyvää välillä kammata naamansa ja lähteä ihmisten pariin. Joten voisin olla vaikka päivän tai kaksi konttorilla.
Sosiaalisessa mielessä tullaan menemään takapakkia, jos etätyö merkittävästi jää päälle. Ihmiset ei enää juttele oman kuplansa ulkopuolisten kanssa sattumalta kahvihuoneissa ja lounapöydissä. Jopa vähän pelottavaa miettiä pitkäaikaisvaikutuksia. Ehkä niitä sitten tutkitaan parin vuosikymmenen kuluttua.
Minusta on terveempää, jos sosiaalinen elämä keskittyy ennen kaikkea työpaikan ulkopuolelle.
No mutta tuskin sä mä vapaa-aikana juttelet firman asioista kenenkään kanssa. Siellä työpaikalla sosialisoitumisen pointti on työhön ja firmaan liittyvien juttujen jakaminen ja niistä keskustelu. Katos kun sillä on tarkoitus kehittää hommaa eteenpäin ja parantaa toiminta, kun tiedetään mitä kenelläkin on menossa.
Eriarvoisuutta tällä kehitetään. Tässä ei teillä oteta huomioon ihmisten erilaisuutta. Osa tykkää jutella, osa ei. Osa lukee mieluimmin jostain kanavalta projektien terveiset ja höpöttelee pari sanaa siellä chatissa jostain vapaa-ajan asiasta. Jos teillä osa jakaa tietoa vain puhumalla kahviossa, käytävällä ja lounaalla niin lopputulema on se, että tieto ei saavuta kaikkia.
Juuri näin. Mitä enemmän keskusteluja käydään chat-kanavilla sitä läpinäkyvämpää asiat on kaikille. Olen välillä jopa miettinyt, että kahdenkeskiset chatitkin pitäisi jättää tekemättä, ja käydä sama keskustelu sellaisella kanavalla, jolla muutkin sen halutessaan näkevät. Tuo nyt on äärimmilleen vietyä, mutta veikkaan, että olisi hyödyllistä ympäristöissä, joissa väki vaihtuu ja kaikkien pitää jatkuvasti oppia uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihan hölmö juttu joka on sekin parantanut elämää etätöissä: pyykinpesukoneen voi laittaa päälle milloin vain ja ripustaa pyykit kuivumaan vaikka lounastauolla. Ja olen nauttinut myös siitä, että olen itse saanut kokata lounasruoan, saa terveempää ja parempaa ruokaa halvemmalla, kuin että pitää tyytyä lounasravintolan juttuihin.
Minulla taas ei lounastaukoja ole juuri ollut. Teams-kokoukset venyy. Esimerkkinä keskiviikko: aloitin työt klo 8, pidin lyhyen tauon ennen teams-kokousta, joka oli kutsussa merkitty klo 10-12. Kun kello oli 12, aloin kysellä, että jokos tässä päästäisiin tekemään loppuyhteenveto, kun minulla on iltapäivällä toinen teams. Se kokous loppui vasta klo 12.25 ja seuraava oli jo klo 13-16. Eipä siinä muuta ehtinyt kuin napata kupin kahvia ja banaanin, koska ei noihin kokouksiin ilman valmistautumista voi mennä. Vähintään vartti menee ennen kokousta, että löydät kaikki kokoukseen kuuluvat matskut ja palautat mieleen, mitä tässä piti saada aikaiseksi. Jos olet itse kokouksen koolle kutsuja, tietysti pitää olla esillä myös diasetti, jonka pohjalta edetään.
Ongelma ei siis ole teams-kokouksessa vaan teidän firman kokouskäytännöissä. Vika voi olla myös käyttäytymisessä ja kulttuurissa, jos oikeasti paikan päällä porukka uskaltaa nousta ylös ja lähteä lounaalle, mutta etänä ei!
Palaverien pitää olla tehokkaita, niillä pitää olla puheenjohtaja joka pitää tästä huolen. On agenda, asioissa pysytään ja niitä kirjataan ylös ja homma päätetään ajoissa. Koko jutulla on myös tavoite, joka sanotaan alussa. Jos jollain on toinen palaveri tai muuta, on ok ja hyväksyttävää lähteä kesken pois. Meillä näin tehdään usein. Joku heittää chattiin, "nyt on mentävä, kiitos" ja poistuu.
Ennen kuin joku ryntää tähän kertomaan, ettei voi ideoida tällaisessa tehopalaverissa ja jne jne, niin sellaisia palavereitakin voi valita ja niiden agenda on vaikka ideointi aiheesta x tai kuulumisten vaihto. Aikaa voidaan varata vaikka 45 minuuttia, tai 15 tai puoli tuntia.
Olet oikeassa. Sitten, jos tuntuu, ettei käytännöt toimi jollain työpaikalla, niin ottaa asian esille ja kertoo, että nyt käytäntöjä on viilattava sen verran, ettei aikaa mene hukkaan turhiin palavereihin ja että ihmiset kerkeävät syömään. Tuo onnistuu varmasti ihan joka paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihan hölmö juttu joka on sekin parantanut elämää etätöissä: pyykinpesukoneen voi laittaa päälle milloin vain ja ripustaa pyykit kuivumaan vaikka lounastauolla. Ja olen nauttinut myös siitä, että olen itse saanut kokata lounasruoan, saa terveempää ja parempaa ruokaa halvemmalla, kuin että pitää tyytyä lounasravintolan juttuihin.
Minulla taas ei lounastaukoja ole juuri ollut. Teams-kokoukset venyy. Esimerkkinä keskiviikko: aloitin työt klo 8, pidin lyhyen tauon ennen teams-kokousta, joka oli kutsussa merkitty klo 10-12. Kun kello oli 12, aloin kysellä, että jokos tässä päästäisiin tekemään loppuyhteenveto, kun minulla on iltapäivällä toinen teams. Se kokous loppui vasta klo 12.25 ja seuraava oli jo klo 13-16. Eipä siinä muuta ehtinyt kuin napata kupin kahvia ja banaanin, koska ei noihin kokouksiin ilman valmistautumista voi mennä. Vähintään vartti menee ennen kokousta, että löydät kaikki kokoukseen kuuluvat matskut ja palautat mieleen, mitä tässä piti saada aikaiseksi. Jos olet itse kokouksen koolle kutsuja, tietysti pitää olla esillä myös diasetti, jonka pohjalta edetään.
Ongelma ei siis ole teams-kokouksessa vaan teidän firman kokouskäytännöissä. Vika voi olla myös käyttäytymisessä ja kulttuurissa, jos oikeasti paikan päällä porukka uskaltaa nousta ylös ja lähteä lounaalle, mutta etänä ei!
Palaverien pitää olla tehokkaita, niillä pitää olla puheenjohtaja joka pitää tästä huolen. On agenda, asioissa pysytään ja niitä kirjataan ylös ja homma päätetään ajoissa. Koko jutulla on myös tavoite, joka sanotaan alussa. Jos jollain on toinen palaveri tai muuta, on ok ja hyväksyttävää lähteä kesken pois. Meillä näin tehdään usein. Joku heittää chattiin, "nyt on mentävä, kiitos" ja poistuu.
Ennen kuin joku ryntää tähän kertomaan, ettei voi ideoida tällaisessa tehopalaverissa ja jne jne, niin sellaisia palavereitakin voi valita ja niiden agenda on vaikka ideointi aiheesta x tai kuulumisten vaihto. Aikaa voidaan varata vaikka 45 minuuttia, tai 15 tai puoli tuntia.
Juuri näin. Ei tämä ole etätyöongelma vaan organisaatio- ja johtamisongelma.
Meillä on jopa vakislotit lätinä-etäpalavereille, ja erikseen kanava, jossa sovitaan myös vapaa-ajan näkemisiä. Mutta ilman kyttäysmeininkiä tai osallistumispakkoa. Jos joku ei osallistu, oletusarvo on sillä on kiire tai muuta tekemistä.
Yksikään ei käytä aikaansa sen spekulointiin, miksi tarkalleen Maija ei tällä kertaa osallistunut - ettei vaan olisi niitä epäsosiaalisia murjottajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jatkaisin mielelläni etänä, mutta meillä on kotona ollut tästä aika paljon riitaa. Kotona ei ole äänieristettyä työtilaa. Mieheni tekee ambulanssissa töitä ja nukkuu usein päivällä. Minun työhöni kuuluu kokouksia, neuvotteluja, markkinointia, paljon puheluita. Äänet kantautuu seinän läpi. Mies sanoi kesällä, että painu ulos siitä kälättämään. Sekin on kyseenalainen juttu, kun naapureiden takapihat on vieressä. Kesällä menin pariksi viikoksi vanhempieni mökille ja siellä pätki netti koko ajan. Olisi kiva, jos voisin valita niin, että olen toimistolla silloin kun miehelläni on yövuoroja ja kotona silloin kun on aamuvuoroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihan hölmö juttu joka on sekin parantanut elämää etätöissä: pyykinpesukoneen voi laittaa päälle milloin vain ja ripustaa pyykit kuivumaan vaikka lounastauolla. Ja olen nauttinut myös siitä, että olen itse saanut kokata lounasruoan, saa terveempää ja parempaa ruokaa halvemmalla, kuin että pitää tyytyä lounasravintolan juttuihin.
Minulla taas ei lounastaukoja ole juuri ollut. Teams-kokoukset venyy. Esimerkkinä keskiviikko: aloitin työt klo 8, pidin lyhyen tauon ennen teams-kokousta, joka oli kutsussa merkitty klo 10-12. Kun kello oli 12, aloin kysellä, että jokos tässä päästäisiin tekemään loppuyhteenveto, kun minulla on iltapäivällä toinen teams. Se kokous loppui vasta klo 12.25 ja seuraava oli jo klo 13-16. Eipä siinä muuta ehtinyt kuin napata kupin kahvia ja banaanin, koska ei noihin kokouksiin ilman valmistautumista voi mennä. Vähintään vartti menee ennen kokousta, että löydät kaikki kokoukseen kuuluvat matskut ja palautat mieleen, mitä tässä piti saada aikaiseksi. Jos olet itse kokouksen koolle kutsuja, tietysti pitää olla esillä myös diasetti, jonka pohjalta edetään.
Ongelma ei siis ole teams-kokouksessa vaan teidän firman kokouskäytännöissä. Vika voi olla myös käyttäytymisessä ja kulttuurissa, jos oikeasti paikan päällä porukka uskaltaa nousta ylös ja lähteä lounaalle, mutta etänä ei!
Palaverien pitää olla tehokkaita, niillä pitää olla puheenjohtaja joka pitää tästä huolen. On agenda, asioissa pysytään ja niitä kirjataan ylös ja homma päätetään ajoissa. Koko jutulla on myös tavoite, joka sanotaan alussa. Jos jollain on toinen palaveri tai muuta, on ok ja hyväksyttävää lähteä kesken pois. Meillä näin tehdään usein. Joku heittää chattiin, "nyt on mentävä, kiitos" ja poistuu.
Ennen kuin joku ryntää tähän kertomaan, ettei voi ideoida tällaisessa tehopalaverissa ja jne jne, niin sellaisia palavereitakin voi valita ja niiden agenda on vaikka ideointi aiheesta x tai kuulumisten vaihto. Aikaa voidaan varata vaikka 45 minuuttia, tai 15 tai puoli tuntia.
Juuri näin. Ei tämä ole etätyöongelma vaan organisaatio- ja johtamisongelma.
Meillä on jopa vakislotit lätinä-etäpalavereille, ja erikseen kanava, jossa sovitaan myös vapaa-ajan näkemisiä. Mutta ilman kyttäysmeininkiä tai osallistumispakkoa. Jos joku ei osallistu, oletusarvo on sillä on kiire tai muuta tekemistä.
Yksikään ei käytä aikaansa sen spekulointiin, miksi tarkalleen Maija ei tällä kertaa osallistunut - ettei vaan olisi niitä epäsosiaalisia murjottajia.
Tuosta tuli mieleen, että aina painotetaan, kuinka tarvitaan erialisia ihmisiä ja kuinka erilaisuus on rikkaus ja voimavara, niin itseasiassa epäsosiaalinen murjottaja onkin ihan yhtä tärkeä kuin joku sosiaalinen hölöttäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Tässähän se olennainen tuli: "vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä." Eli istuskelette toimistolla kahvittelemassa ja juoruilemassa, ette töitä tekemässä. Onhan se varmaan jollekulle kivaa, mutta kuten tuolla joku jo sanoi, ei se työntekoon kuulu. Kavereiden kanssa kahvittelu kuuluu jokaisen järjestää ihan itse vapaa-ajalla.
Selvästi sinulla on myös pelko siitä, että työkaverisi eivät halua palaa kahvittelemaan ja juoruilemaan kanssasi. Ethän sinä muuten niin katkerasti ja kateellisesti ottaisi kantaa siihen, että valtaosa ihmisistä ei näin halua tehdä.
Sori vaan, mutta työpaikka ei ole ystäväpalvelu. Se sun pitää hoitaa itse.
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, ja lisäisin vielä sen, että työkavereita ei ole välttämätöntä nähdä VAIN töissä.
Olen saanut hyviä ystäviä nykyisestä, ja myös entisistä, työpaikasta. Pidän noihin ystäviin yhteyttä omissa asioissa pääsoin työajan ulkopuolella. Töissä tehdään töitä ja toki jutellaan välillä muustakin kun vain työasioista, mutta ei työpaikka ole paikka missä "vain hengaillaan" frendien kanssa.
Pidän työstäni, en "mene katkerana" toimistolle, mutta kun teen töitä haluan keskittyä niihin, olin sitten kotona tai toikistolla. Ystävien kanssa sitten menen mieluusti muualle, syömään/teatteriin/matkoille, ja nyt korona-aikaan nuo ovat korvautuneet pitkälti yhteisillä lenkeillä, suppailulla, pihakahvitteluilla ymv.
Sama täällä. Ja miten niitä ystäviä entisistä työpaikoista, sekä kaikkia muita ystäviä, sekä muita läheisiä ehtii edes näkemään, jos pakotetaan ajan puolesta keskittämään kaikki sosiaalinen elämä työpaikalle? Kun pahimmillaan työnteko venyy vapaa-ajalle jotta saa kaikki tehtävät tehtyä siksi, että työpäivä avotoimistossa on harvoin tehokas, kun joku tulee jatkuvasti keskeyttämään. Kun työ on vaativaa ja työpäivät venyvät pitkiksi ja päälle tulevat vielä työmatkat, niin siinä jää monesti hyvin vähän aikaa nähdä muita ihmisiä kuin niitä, joita tapaa toimistolla. Mikä tarkoittaa, että ei ole kunnolla aikaa 99% ystävistä ja läheisistä. En minä ainakaan sen pienen toimistolla olevan joukon kanssa halua viettää kaikkea aikaani, vaan nähdä myös minulle tärkeitä ihmisiä, joka mahdollistuu, kun työtehtävät saa tehdä tehokkaasti. Ja kyllä se monessa työtehtävässä on erittäin selkeästi ja helposti mitattavissa, kuinka tehokas ihminen on, eli missä ajassa saa kaikki tavoitteissa olevat projektit laadukkaasti hoidettua. Meillä ainakin on tarkat mittarit työn tuloksille ja säännölliset performance review-keskustelut, joissa käydään läpi onko kaikki tavoitteet saavutettu ja kuinka laadukkaasti, eli miltä KPIt näyttävät.
Aika monella työmuurahaisella vapaa-aika ja verkostot kärsivät työkiireistä. Se taas syö ihmisitä sisältä ja voi hyvinkin olla, että osa sitten kompensoi tätä sosiaalista puutetta rakentamalla verkoston työpaikan varaan. Ja se on vaarallista. Se työ voi yhtäkkiä loppua ja silloin tällainen ihminen on pulassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihan hölmö juttu joka on sekin parantanut elämää etätöissä: pyykinpesukoneen voi laittaa päälle milloin vain ja ripustaa pyykit kuivumaan vaikka lounastauolla. Ja olen nauttinut myös siitä, että olen itse saanut kokata lounasruoan, saa terveempää ja parempaa ruokaa halvemmalla, kuin että pitää tyytyä lounasravintolan juttuihin.
Minulla taas ei lounastaukoja ole juuri ollut. Teams-kokoukset venyy. Esimerkkinä keskiviikko: aloitin työt klo 8, pidin lyhyen tauon ennen teams-kokousta, joka oli kutsussa merkitty klo 10-12. Kun kello oli 12, aloin kysellä, että jokos tässä päästäisiin tekemään loppuyhteenveto, kun minulla on iltapäivällä toinen teams. Se kokous loppui vasta klo 12.25 ja seuraava oli jo klo 13-16. Eipä siinä muuta ehtinyt kuin napata kupin kahvia ja banaanin, koska ei noihin kokouksiin ilman valmistautumista voi mennä. Vähintään vartti menee ennen kokousta, että löydät kaikki kokoukseen kuuluvat matskut ja palautat mieleen, mitä tässä piti saada aikaiseksi. Jos olet itse kokouksen koolle kutsuja, tietysti pitää olla esillä myös diasetti, jonka pohjalta edetään.
Ongelma ei siis ole teams-kokouksessa vaan teidän firman kokouskäytännöissä. Vika voi olla myös käyttäytymisessä ja kulttuurissa, jos oikeasti paikan päällä porukka uskaltaa nousta ylös ja lähteä lounaalle, mutta etänä ei!
Palaverien pitää olla tehokkaita, niillä pitää olla puheenjohtaja joka pitää tästä huolen. On agenda, asioissa pysytään ja niitä kirjataan ylös ja homma päätetään ajoissa. Koko jutulla on myös tavoite, joka sanotaan alussa. Jos jollain on toinen palaveri tai muuta, on ok ja hyväksyttävää lähteä kesken pois. Meillä näin tehdään usein. Joku heittää chattiin, "nyt on mentävä, kiitos" ja poistuu.
Ennen kuin joku ryntää tähän kertomaan, ettei voi ideoida tällaisessa tehopalaverissa ja jne jne, niin sellaisia palavereitakin voi valita ja niiden agenda on vaikka ideointi aiheesta x tai kuulumisten vaihto. Aikaa voidaan varata vaikka 45 minuuttia, tai 15 tai puoli tuntia.
Juuri näin. Ei tämä ole etätyöongelma vaan organisaatio- ja johtamisongelma.
Meillä on jopa vakislotit lätinä-etäpalavereille, ja erikseen kanava, jossa sovitaan myös vapaa-ajan näkemisiä. Mutta ilman kyttäysmeininkiä tai osallistumispakkoa. Jos joku ei osallistu, oletusarvo on sillä on kiire tai muuta tekemistä.
Yksikään ei käytä aikaansa sen spekulointiin, miksi tarkalleen Maija ei tällä kertaa osallistunut - ettei vaan olisi niitä epäsosiaalisia murjottajia.
Teillä ei taida olla kovin aikataulutettu työ, jos pystytte lätisemään. Tuollaiset mallit sopii työhön, jossa ei tarvitse olla koko ajan kiinni jossain. Itse olen puhelimessa klo 8-11 tai 8-11.30 ja uudestaan klo 12-15.30 tai 12.30-15.30. Vastaan puheluihin, neuvon ihmisiä ja teen ajanvarausta sekä vastaan chatissa. Missä välissä mitään ehtisi lätistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Tässähän se olennainen tuli: "vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä." Eli istuskelette toimistolla kahvittelemassa ja juoruilemassa, ette töitä tekemässä. Onhan se varmaan jollekulle kivaa, mutta kuten tuolla joku jo sanoi, ei se työntekoon kuulu. Kavereiden kanssa kahvittelu kuuluu jokaisen järjestää ihan itse vapaa-ajalla.
Selvästi sinulla on myös pelko siitä, että työkaverisi eivät halua palaa kahvittelemaan ja juoruilemaan kanssasi. Ethän sinä muuten niin katkerasti ja kateellisesti ottaisi kantaa siihen, että valtaosa ihmisistä ei näin halua tehdä.
Sori vaan, mutta työpaikka ei ole ystäväpalvelu. Se sun pitää hoitaa itse.
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, ja lisäisin vielä sen, että työkavereita ei ole välttämätöntä nähdä VAIN töissä.
Olen saanut hyviä ystäviä nykyisestä, ja myös entisistä, työpaikasta. Pidän noihin ystäviin yhteyttä omissa asioissa pääsoin työajan ulkopuolella. Töissä tehdään töitä ja toki jutellaan välillä muustakin kun vain työasioista, mutta ei työpaikka ole paikka missä "vain hengaillaan" frendien kanssa.
Pidän työstäni, en "mene katkerana" toimistolle, mutta kun teen töitä haluan keskittyä niihin, olin sitten kotona tai toikistolla. Ystävien kanssa sitten menen mieluusti muualle, syömään/teatteriin/matkoille, ja nyt korona-aikaan nuo ovat korvautuneet pitkälti yhteisillä lenkeillä, suppailulla, pihakahvitteluilla ymv.
Sama täällä. Ja miten niitä ystäviä entisistä työpaikoista, sekä kaikkia muita ystäviä, sekä muita läheisiä ehtii edes näkemään, jos pakotetaan ajan puolesta keskittämään kaikki sosiaalinen elämä työpaikalle? Kun pahimmillaan työnteko venyy vapaa-ajalle jotta saa kaikki tehtävät tehtyä siksi, että työpäivä avotoimistossa on harvoin tehokas, kun joku tulee jatkuvasti keskeyttämään. Kun työ on vaativaa ja työpäivät venyvät pitkiksi ja päälle tulevat vielä työmatkat, niin siinä jää monesti hyvin vähän aikaa nähdä muita ihmisiä kuin niitä, joita tapaa toimistolla. Mikä tarkoittaa, että ei ole kunnolla aikaa 99% ystävistä ja läheisistä. En minä ainakaan sen pienen toimistolla olevan joukon kanssa halua viettää kaikkea aikaani, vaan nähdä myös minulle tärkeitä ihmisiä, joka mahdollistuu, kun työtehtävät saa tehdä tehokkaasti. Ja kyllä se monessa työtehtävässä on erittäin selkeästi ja helposti mitattavissa, kuinka tehokas ihminen on, eli missä ajassa saa kaikki tavoitteissa olevat projektit laadukkaasti hoidettua. Meillä ainakin on tarkat mittarit työn tuloksille ja säännölliset performance review-keskustelut, joissa käydään läpi onko kaikki tavoitteet saavutettu ja kuinka laadukkaasti, eli miltä KPIt näyttävät.
Aika monella työmuurahaisella vapaa-aika ja verkostot kärsivät työkiireistä. Se taas syö ihmisitä sisältä ja voi hyvinkin olla, että osa sitten kompensoi tätä sosiaalista puutetta rakentamalla verkoston työpaikan varaan. Ja se on vaarallista. Se työ voi yhtäkkiä loppua ja silloin tällainen ihminen on pulassa.
Mielenkiintoinen näkökulma. Työpaikka on ihmiselle yksi merkittävimmistä sosiaalisten kontakteiden lähteestä. Samoin kuin koulu on koululaiselle. Tahdomme tai emme, olemme aina osa työpaikan sosiaalista verkostoa. Osallisuus, kuuluminen johonkin yhteisöön, määrittelee myös sitä, kuinka sitoutuneita olemme työhömme. Työhyvinvoinnin kokemus ei rakennu ainoastaan sen varaan, kuinka motivoitunut henkilö on työhönsä tai onko työssä työn imua. On tutkittu, että työssä viihtymiseen vaikuttavat merkittävästi esim. työpaikan sosiaalinen ilmapiiri ja työpaikan ihmissuhteet yleisesti.
Siitä onkin aikaa kun on pitänyt olla toimistolla 5pv/vk töissä. Yli 10v ainakin.
Ilmoitin esimiehelleni että jatkossakin olen enemmän etätöissä kuin konttorilla. Näin olen oikeutettu pieniin etuisuuksiin, kuten 2 näyttöä, työpöytä, satulatuoli.
Työni on sellaista, ettei ole paljon merkitystä missä työpisteeni sijaitsee. Kesällä se on yleensä mökillä, josta myös löytyy työhuone.
Meillä ei ainakaan ole enää mitään paperilla, kaikki löytyy skannattuna koneelta.