Muita jotka eivät halua palata etätöistä?

Alkaa taas se, että pekka ravaa ympäri avotiloja toteamaan, että maija ei olekkaan työpisteellä! Ja sitten vaatii paikallaolijoita tietämään missä maija on. Ja sitten pohditaan viiden ihmisen voimin, että oiskohan se maija syömässä. Ei hyvää päivää, ei kestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omien havaintojeni pohjalta eniten etätöistä ovat kärsineet ne, joille työyhteisö on iso osa omaa elämää. Ja tavallaan ymmärrän sen hyvin, jos asuu sinkkuna pienessä asunnossa voi seinät kaatua päälle. Kaikillla ei ole kovin laajaa sosiaalista elämää töiden ulkopuolella, ja/tai harrastuksetkin ovat ehkä olleet jäähyllä koronan takia.

Toinen joukko on sitten se, joiden työelämä/siinä menestyminen linkittyy pitkälti sosiaalisuuteen. Eli ehkä ei olla niin tehokkaita/hyviä, mutta sen on saanut piilotettua sillä että on (oikeille ihmisille) työpaikalla niin mukavan ihmisen maineessa että asiaa katsotaan sormien läpi/muut paikkaavat tarvittaessa.

Esim. yksi tuttu on onnistui n.10 vuotta välttelemään yhtä suht helppoa hommaa kun ei sitä oppinut tekemään, etäaikaan ei enää kukaan ollutkaan auttamassa selän takana, niin hänen oli vihdoinkin oikeasti opeteltava tuo. Tavallaan pikku juttu, mutta onhan häntä auttaneiden aika nyt muuhun käytössä.

Hyvin kiteytetty. Muistuu mieleen yksi iäkkäämpi nainen aiemmalta työpaikalta, joka ei vain ollut kovin mukava ihminen, joten hänellä ei oikein ollut ketään ihmisiä elämässään. Oli edelleen katkera 20 vuotta aiemmin tapahtuneesta avioerosta, ei sen jälkeen mitään uusia suhteita, ei ollut sukulaisten kanssa tekemisissä, ei ollut yhtään ystävää. Tuli toimistolle joka aamu klo 7 aamulla ja lähti sieltä vasta klo 22 illalla. Siis oikeasti liioittelematta. Yleinen vitsi oli, että hän ilmeisesti asui toimistolla koska oli siellä aina kun muut tulivat ja jäi sinne kun muut lähtivät. Teki viikonloputkin töitä, kertoi niistä innostuneena maanantaisin. Eikä hänellä edes varsinaisesti paljon töitä ollut, joten keksi vain tekemistä, osallistui mahdollisimman moneen kokoukseen ja halusi toimistolla jutella puutarhaharrastuksestaan kaikille ja avautua katkeruudestaan siitä 20 vuotta sitten tapahtuneesta avioerosta. Sellaisille ihmisille toimistolla olo on varmaan aivan keskeinen juttu elämää. 

No kuule, jos tämä ihminen oli onnellinen työstään niin miksi sinä seuraat häntä ja arvostelet hänen tekemisiään nimettömästi jollain palstalla? Tällaisista kommenteista huokuu aina jonkinlainen kateus toista ihmistä kohtaan, vaikka hänet niin katkerassa valossa esitätkin. Mitä hän on sinulle tehnyt? Onko hän hyvä työssään? Eikö hän pidä lähestymisyrityksistäsi? Eikö huolinut ystäväkseen? Vai riittääkö se, että hän pitää työstään ja sinä et omastasi? Sinun pitäisi ehkä enemmän keskittyä omaan tekemiseesi ja elämääsi niin tällainen tunne katoaa ja olet itse onnellisempi.

Luitko koko viestiä? Onko sinusta tervettä, että ihminen on työpaikalla klo 7 iltakymmeneen? Arvelet, että kirjoittaja on kateellinen ihmiselle, jolla on selviä ongelmia työn ja vapaa-ajan tasapainossa? Onko mielestäsi hyvän työntekijän merkki istua työpaikalla aamuseitsemästä iltakymmeneen ja käydä välillä kotona nukkumassa? Tarkoittaako se, että "pitää työstään"?

Työterveyteenhän tuossa olisi pitänyt ottaa yhteyttä. Esimiehen järjestää keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajana, ex-valmiuslain ja jatkuvan epävarmuuden, muille osastoille siirtojen, kiireen ja joustamisen pöhöttämänä olen ärsyyntynyt kuinka joillekin on niin kamalaa jos joutuu palaamaan ihan tavallisesti työpaikalleen kuten ennenkin. Emme me, bussikuskit, palomiehet, poliisit, lääkärit, lähihoitajat, laitoshuoltajat, sairaalalogistiikot, ruokakauppiaat, vartijat jnejne pese pyykkiä, tiskaa tiskejä, valmista ruokia, käy urheilemassa, nuku päiväunia tai muuta työajallamme. Ihan kuin työmatka olisi jokin rangaistus nyt kun ei voi enää siirtyä töihin sängystä olohuoneeseen. Moni meistä on tehnyt koronan aikana töitä tavalliseen tapaan ja luonnollisesti jopa enemmän. Ihmeellistä pullamössöilyä ja mukavuudenhalua, töissä tehdään töitä ja on aivan oikein että palataan tavalliseen työrytmiin.

Eli kun sinä olet kateellinen, niin satojentuhansien ihmisten ja koko yrityssektorin sekä ison osan julkisen sektorin töitä pitäisi kärsiä?

Teille myös maksetaan ylitöistä, meille ei, ja silti niitä on käytännössä aina pakko tehdä vaativissa asiantuntijatöissä. Jos jonkun 50-tuntiset viikot vähän helpottuvat työmatkojen jäätyä pois, niin ehkä sinäkin voisit hillitä kateuttasi.

Kyse ei ole mistään kateudesta vaan ärsytyyntymisestä kun ruikutetaan niinkin tavallisesta asiasta kuin työntekeminen ryhdikkäällä ja normaalilla tavalla sisältäen myös ne ei niin mukavat asiat kuten töihinmeno ja töissä töihin keskittyminen, silloin ei pumpata salilla tai keitellä patoja. Olen seurannut tätä ihmisten etätyöskentelyä ja osa kavereistanikin hieman naureskelee etätöilleen mutta rehellisesti myöntävät vetävänsä päivien aikana lonkkaa ja tekevänsä myös ihan muuta kuin töitä joten siitä annan rehellisyys pisteet toki. Vapaapäivinä olen monesti "hengaillut" etätöitä tekevien kavereideni kanssa ja kyllä varmasti vi tuottaa kun tämä luksus loppuu. Silti, töissä tehdään töitä eikä hoidella omia juttujaan, ne tehdään kun töistä päästään. Kysehän on vain siitä, että palataan takaisin normaaliin rytmiin ja normaaliin työtahti on, kaikki ei aina ole ehkä mukavaa mutta get over it, se on elämää.

En todellakaan usko tähän. Lorvimisesta kyllä jää kiinni jos työssä ei tulosta tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen koronaa firmassa, jossa lähes kaikki työskentelivät etänä. Meidän tiimissä vaan oli yksi ihminen joka pilasi ilon etätöistä: jos hänen viesteihin ei vastannut 5 min sisällä, hän vinkui pomolle että työkaveri ei oo paikalla ja lintsaa töistä. Tämä työ”kaveri” sitten otti minut silmätikukseen ja keskeytti töitäni viestittelemällä ja soittamalla. Jos en ehtinyt reagoimaan, hän kertoi esimiehelle. Etätyö parhaimmillaan voi parantaa elämänlaatua mutta se voi olla myös tosi stressaavaa, jos etätyökaverit on vaikeita ihmisinä.

Huhhuh. Minulle on käynyt samoin. Nämä tyypit pilaavat ilmapiirin tehokkaasti ja samalla saavat haukuttua sen toisen osapuolen. He ärsyttävät ja haluavat riitoja jotta näyttävät hyvältä . Tämän verran olen itse pohtinut omasta kokemuksesta. Ne ovat yleensä näitä pikkumanagereja jotka haluavat "menestyä" keinolla millä hyvänsä. Valitettavasti omalla kohdalla nämä tyypit ovat "voittaneet", koska heille se on kilpailua ja siltä se alkoi itsestänikin tuntua. Jotkut kutsuvat narsisteiksi ja voivat tietysti ollakin mutta minusta he pelkäävät jotain. Kilpailija kumoon. Ovat sekä naisia että miehiä. Manipulointi on se keino mitä he käyttävät. Työelämässä ei ole keinoja tällaisten kuriin laittamiseen.

Itsekin vastaavaa kohdanneena, olen päätynyt siihen, että monasti taustalla on myös silkka ammatillinen epävarmuus ja oma osaamattomuus. Ja siksi täytyy myrkyttää.

Kun kommunikointi tapahtuu pääosin kirjallisesti ja kahdenkeskisiä yksityisviestejä konfliktitilanteissa välttäen, on paljon helpompi myös käydä tarvittaessa hyvinkin tarkkaan läpi se, kuka on sanonut mitä ja mihin aikaan. Eli siinä mielessä etätyö on tuonut tähänkin keinon.

Myrkynkylväminen ja juoruilu on vaikeampaa, kun puheet voi aina selittää väärin ymmärretyiksi tai kirkkain silmin vannoa, ettei sanonut jotain. Epäselvät heitot ja muut tehdään aina puhumalla, kun taas sähköposti tai pikaviesti jää talteen.

Tässä kenties joillekin se syy haluta takaisin toimistolle. Ihminen ei yleensä pidä siitä, kun häneltä viedään valtaa. Ja se on tässä se taikasana.

Vierailija kirjoitti:

Alkaa taas se, että pekka ravaa ympäri avotiloja toteamaan, että maija ei olekkaan työpisteellä! Ja sitten vaatii paikallaolijoita tietämään missä maija on. Ja sitten pohditaan viiden ihmisen voimin, että oiskohan se maija syömässä. Ei hyvää päivää, ei kestä.

Näissä posteissa ja yläpeukkujen määrässä paljastuu mitä se "vaativa asiantuntijatyö" oikeasti on. Kammottaisi kyllä itseäkin palata tuollaiselle työpaikalle... hyi olkoon. Ymmärrän täysin miksi etätyö on tällä palstalla suosiossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin tehdä etätöitä 80-20-ratiolla. Olen viihtynyt etänä mainiosti, mutta tavallaan mietin, että tuleeko tästä yhteiskunnasta vielä eristäytyneempi jos aikuiset eivät edes töissä enää tapaa toisiaan. Ihmiselle tekee hyvää välillä kammata naamansa ja lähteä ihmisten pariin. Joten voisin olla vaikka päivän tai kaksi konttorilla.

Sosiaalisessa mielessä tullaan menemään takapakkia, jos etätyö merkittävästi jää päälle. Ihmiset ei enää juttele oman kuplansa ulkopuolisten kanssa sattumalta kahvihuoneissa ja lounapöydissä. Jopa vähän pelottavaa miettiä pitkäaikaisvaikutuksia. Ehkä niitä sitten tutkitaan parin vuosikymmenen kuluttua.

Pelottava ajatus että työpaikka on kuin joku lastentarha tai koirakoulu johon pentu lykätään päiväksi että sosiaalistuu tarpeeksi.

Itselläni on ainakin aikaa ja virtaa nyt enemmän niihin työpaikan ulkopuolisiin sosiaalisiin suhteisiin, kun aikaa säästyy päivässä monta tuntia työmatkoista, paitojen silittämisestä, meikkaamisesta jne. jne. Myös rahaa on säästynyt mm. työmatkojen ja työvaatteiden ostelun osalta. 

Tarkoitin nyt ihan vaan sitä, että itse esim. en ole 1,5 vuoteen nähnyt monia sellaisia työkavereita, joiden kanssa en tee samoja projekteja. Eli ennen koronaa ja jatkuvaa etätyötä juttelin naapuriosastojen henkilöiden kanssa liki päivittäin kahvikuoneessa tai lounaspöydässä. Viestinnän ja HR:n tyyppejä en ole nähnyt livenä nyt korona-aikana kertaakaan, saati jutellut niiden kanssa kuulumisista. Paljon arkista juttelua ja satunnaista tiedonvaihtoa firman asioista jäänyt väliin hirvittävän paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa taas se, että pekka ravaa ympäri avotiloja toteamaan, että maija ei olekkaan työpisteellä! Ja sitten vaatii paikallaolijoita tietämään missä maija on. Ja sitten pohditaan viiden ihmisen voimin, että oiskohan se maija syömässä. Ei hyvää päivää, ei kestä.

Näissä posteissa ja yläpeukkujen määrässä paljastuu mitä se "vaativa asiantuntijatyö" oikeasti on. Kammottaisi kyllä itseäkin palata tuollaiselle työpaikalle... hyi olkoon. Ymmärrän täysin miksi etätyö on tällä palstalla suosiossa. 

Lopeta nyt toi ulina. Ei kukaan jaksa sata kertaa toistuvaa jankkausta jostain termistä.

Vierailija kirjoitti:

Alkaa taas se, että pekka ravaa ympäri avotiloja toteamaan, että maija ei olekkaan työpisteellä! Ja sitten vaatii paikallaolijoita tietämään missä maija on. Ja sitten pohditaan viiden ihmisen voimin, että oiskohan se maija syömässä. Ei hyvää päivää, ei kestä.

Ja sit maija saapuu syömästä ja hänelle kerrotaan, että pekka ettii sua ja taas yhdessä siinä avotilassa, jossa on kymmeniä ihmisiä, pohditaan, että mikä se pekan asia oli. Ja eikun maija lähtee seuraavan kerroksen avotilaan hämmästelemään, että missä se pekka, no varmaan syömään lähti, sille arvuutellaan. Ja näitä pekkoja ja maijoja on useita...

En palaa enää. Olen automatisoinut lähes kaikki työni , muutamalla ohjelmalla ja tilastomakrolla.

Sitä paitsi sijoittaminen ja vapaaherran elämä on hauskempaa mökillä kalastellen kuin konttorissa ei- niin- kivojen työvihujen kanssa.

Vielä, kun koronshässäkkä loppuu, niin lähden Suomesta. Katselen kämppiä E-Euroopasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin tehdä etätöitä 80-20-ratiolla. Olen viihtynyt etänä mainiosti, mutta tavallaan mietin, että tuleeko tästä yhteiskunnasta vielä eristäytyneempi jos aikuiset eivät edes töissä enää tapaa toisiaan. Ihmiselle tekee hyvää välillä kammata naamansa ja lähteä ihmisten pariin. Joten voisin olla vaikka päivän tai kaksi konttorilla.

Sosiaalisessa mielessä tullaan menemään takapakkia, jos etätyö merkittävästi jää päälle. Ihmiset ei enää juttele oman kuplansa ulkopuolisten kanssa sattumalta kahvihuoneissa ja lounapöydissä. Jopa vähän pelottavaa miettiä pitkäaikaisvaikutuksia. Ehkä niitä sitten tutkitaan parin vuosikymmenen kuluttua.

Pelottava ajatus että työpaikka on kuin joku lastentarha tai koirakoulu johon pentu lykätään päiväksi että sosiaalistuu tarpeeksi.

Itselläni on ainakin aikaa ja virtaa nyt enemmän niihin työpaikan ulkopuolisiin sosiaalisiin suhteisiin, kun aikaa säästyy päivässä monta tuntia työmatkoista, paitojen silittämisestä, meikkaamisesta jne. jne. Myös rahaa on säästynyt mm. työmatkojen ja työvaatteiden ostelun osalta. 

Tarkoitin nyt ihan vaan sitä, että itse esim. en ole 1,5 vuoteen nähnyt monia sellaisia työkavereita, joiden kanssa en tee samoja projekteja. Eli ennen koronaa ja jatkuvaa etätyötä juttelin naapuriosastojen henkilöiden kanssa liki päivittäin kahvikuoneessa tai lounaspöydässä. Viestinnän ja HR:n tyyppejä en ole nähnyt livenä nyt korona-aikana kertaakaan, saati jutellut niiden kanssa kuulumisista. Paljon arkista juttelua ja satunnaista tiedonvaihtoa firman asioista jäänyt väliin hirvittävän paljon.

Et ole vielä ymmärränyt että juuri noita "kohtaamisia" etätyön ihannoitsijat ovat paenneet? Nämä samat työpaikan ankeuttajat jotka eivät ikinä osallistu mihinkään juttuihin ja joiden kynästä on palstan "miten kieltäytyä tykypäivästä/pikkujouluista" ja muut viestit joissa työpaikkaa haukutaan. 

Varmaankin se olisi kaikille oikeasti parempi jos heille vaikka myönnettäisiin se henkilökohtainen etätyövapaus. Norsunvuitulla olevaa tuhahtelijaa ei muutenkaan mielellään katsele. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omien havaintojeni pohjalta eniten etätöistä ovat kärsineet ne, joille työyhteisö on iso osa omaa elämää. Ja tavallaan ymmärrän sen hyvin, jos asuu sinkkuna pienessä asunnossa voi seinät kaatua päälle. Kaikillla ei ole kovin laajaa sosiaalista elämää töiden ulkopuolella, ja/tai harrastuksetkin ovat ehkä olleet jäähyllä koronan takia.

Toinen joukko on sitten se, joiden työelämä/siinä menestyminen linkittyy pitkälti sosiaalisuuteen. Eli ehkä ei olla niin tehokkaita/hyviä, mutta sen on saanut piilotettua sillä että on (oikeille ihmisille) työpaikalla niin mukavan ihmisen maineessa että asiaa katsotaan sormien läpi/muut paikkaavat tarvittaessa.

Esim. yksi tuttu on onnistui n.10 vuotta välttelemään yhtä suht helppoa hommaa kun ei sitä oppinut tekemään, etäaikaan ei enää kukaan ollutkaan auttamassa selän takana, niin hänen oli vihdoinkin oikeasti opeteltava tuo. Tavallaan pikku juttu, mutta onhan häntä auttaneiden aika nyt muuhun käytössä.

Hyvin kiteytetty. Muistuu mieleen yksi iäkkäämpi nainen aiemmalta työpaikalta, joka ei vain ollut kovin mukava ihminen, joten hänellä ei oikein ollut ketään ihmisiä elämässään. Oli edelleen katkera 20 vuotta aiemmin tapahtuneesta avioerosta, ei sen jälkeen mitään uusia suhteita, ei ollut sukulaisten kanssa tekemisissä, ei ollut yhtään ystävää. Tuli toimistolle joka aamu klo 7 aamulla ja lähti sieltä vasta klo 22 illalla. Siis oikeasti liioittelematta. Yleinen vitsi oli, että hän ilmeisesti asui toimistolla koska oli siellä aina kun muut tulivat ja jäi sinne kun muut lähtivät. Teki viikonloputkin töitä, kertoi niistä innostuneena maanantaisin. Eikä hänellä edes varsinaisesti paljon töitä ollut, joten keksi vain tekemistä, osallistui mahdollisimman moneen kokoukseen ja halusi toimistolla jutella puutarhaharrastuksestaan kaikille ja avautua katkeruudestaan siitä 20 vuotta sitten tapahtuneesta avioerosta. Sellaisille ihmisille toimistolla olo on varmaan aivan keskeinen juttu elämää. 

No kuule, jos tämä ihminen oli onnellinen työstään niin miksi sinä seuraat häntä ja arvostelet hänen tekemisiään nimettömästi jollain palstalla? Tällaisista kommenteista huokuu aina jonkinlainen kateus toista ihmistä kohtaan, vaikka hänet niin katkerassa valossa esitätkin. Mitä hän on sinulle tehnyt? Onko hän hyvä työssään? Eikö hän pidä lähestymisyrityksistäsi? Eikö huolinut ystäväkseen? Vai riittääkö se, että hän pitää työstään ja sinä et omastasi? Sinun pitäisi ehkä enemmän keskittyä omaan tekemiseesi ja elämääsi niin tällainen tunne katoaa ja olet itse onnellisempi.

Luitko koko viestiä? Onko sinusta tervettä, että ihminen on työpaikalla klo 7 iltakymmeneen? Arvelet, että kirjoittaja on kateellinen ihmiselle, jolla on selviä ongelmia työn ja vapaa-ajan tasapainossa? Onko mielestäsi hyvän työntekijän merkki istua työpaikalla aamuseitsemästä iltakymmeneen ja käydä välillä kotona nukkumassa? Tarkoittaako se, että "pitää työstään"?

Työterveyteenhän tuossa olisi pitänyt ottaa yhteyttä. Esimiehen järjestää keskustelua.

Olet oikeassa, esimiehen asiahan se on. Saattaa jopa tykätä tai ei välitä. Kuka tietää. Kyllä minä väitän edelleen että jotain muuta tässä takana on. Jokin työpaikan ihmissuhdedraama. Ei kai kukaan mene jotain työkaveriaan kommentoimaan muuten tällä tavoin. En usko hetkeäkään että hän haluaa antaa etätyöasiaan kommenttia, vaan haukkua työkaveriaan. Väitän että kateus on mahdollisena syynä numero 1.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on niin ihanaa, koska asiat ovat helpottuneet itsellä. Ja kyllähän se ajansäästö on aika merkittävä kun työmatkat vähennetään ja vielä aamutoimet hoidetaan siinä koneen äärellä. Sitten vielä pitkin päivää voi puuhastella jotain pientä siinä ku "lepuuttaa aivoja".  Myönnän kyllä tämän. Tuntuu että päivässä on ihan erilailla aikaa. 

Ja koska tätä oman itsensä mukavuuden tavoittelua ei pystyä myöntämään, niin keksitään kuinka kaikki on nyt paremmin. Tätä nyt tuntuu moni harrastavan. Kalenterit täynnä turhanpäiväistä sontaa, jokaista pikkuasiaa varten on viestittävä johonkin, koskaan et tiedä ollaanko siellä paikalla vai ei ja milloin reagoidaan jos milloinkaan. Nämä ei haittaa ollenkaan, koska ennen oli huonommin. Vai oliko oikeasti? 

Kannattaa varmaan keskustella niistä asioista työnantajan kanssa ja siitä miten tulevaisuudessa tullaan toimimaan. Ehkä asiat eivät ole menneetkään niin hyvin kuin olet luullut. Toisaalta tämä on taas tietenkin työnantajan vika joka ei ole kyennyt ottamaan "digiloikkaa".... 

Änkyröille ja työpaikan ankeuttajille etäaika on varmasti ollut loistavaa. Muistan monta ketjua täälläkin missä nämä ääri-introvertit ovat kiroilleet kuinka ei kiinnosta osallistua mihinkään ja "läpistä" toimistolla. Sama on nähtävissä tässäkin ketjussa. Tavallinen sosiaalinen kanssakäyminen ja asian nopea ratkaisu livenä on "energiavarkautta". Kun sama tehdään etänä ja vielä mahdollisimman isolla vasteajalla niin se on sitä digiä ja hienoa. 

Onneksi kohta saa taas mennä takaisin toimistolle ja käyttää sitä etätyöetua (kyllä, se on etu) tarpeen mukaan silloin kun tarvetta sille. 

Taas yksi dinosaurus ilmoittautui. Kertaalleen: miten tarkalleen pikaviestimellä nopea kysymys tyyliin "Oliko meillä tätä varastolla" on hitaampaa kuin kollegan luo kävely, ja saman ääneen kysyminen?

Hitaammaksi ja hankalammaksi sen kokevat vain ne minäminäminuntyöni on tärkein -ihmiset, tai sellaiset joille eri sähköisten viestintäkanavien käyttö on hankalaa. Tai jotka eivät niistä edes tiedä mitään. Eihän jollekin asialle, jonka ratkaisu vie alle vartin, ja parin kollegan työaikaa, mitään etäkokousta järjestetä.

Selvästi sinäkään et ole käyttänyt esim. Slackkia päivääkään, kun olet luulossa ettei siellä voisi hyvinkin tarkkaan nähdä, kuka on tavoitettavissa per "heti", kuka vasta kahden tunnin päästä, ja kuka vasta taas ensi viikolla.

Mutta silti pitää huudella mielipiteitä?

Olet siis jossain tehtaalla töissä, kun varastosta on kyse. Myönnän, ei ole kokemusta. Slackista ja monesta muusta välineestä kyllä. Joissain voi merkitä näkyviin oman tilan, eli onko nyt tavoitettavissa vai ei. Siitä huolimatta asian voi heittää sinne odottelemaan henkilön vapautumista.

Miksi teillä ei ole järjestelmää, josta tavaratilanteen voisi tarkistaa?

En ole töissä varastolla. Tuo ilmaisu "tyyliin" oli vapaamuotoinen synonyymi ilmaisulle "esimerkiksi".

Jälkimmäinen kysymyksesi on sellainen, jonka absurdiuteen olen itsekin törmännyt. Edellisessä työssä kun tuli eteen lukuisia vastaavanlaisia tilanteita, joissa joku joko tuli nyppäämään hihasta, laittoi sähköpostia tai pikaviestiä aiheesta mikä oli joku asiakastieto tai saldo. Vaikka olisivat sen voineet ihan itse järjestelmästä tarkistaa.

Ja ei, en ollut itse myöskään esimerkiksi assistentti, jonka työtehtäviin voisi kuvitellakin joskus moisten kuuluvan ettei pomon tarvi vaivautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin tehdä etätöitä 80-20-ratiolla. Olen viihtynyt etänä mainiosti, mutta tavallaan mietin, että tuleeko tästä yhteiskunnasta vielä eristäytyneempi jos aikuiset eivät edes töissä enää tapaa toisiaan. Ihmiselle tekee hyvää välillä kammata naamansa ja lähteä ihmisten pariin. Joten voisin olla vaikka päivän tai kaksi konttorilla.

Sosiaalisessa mielessä tullaan menemään takapakkia, jos etätyö merkittävästi jää päälle. Ihmiset ei enää juttele oman kuplansa ulkopuolisten kanssa sattumalta kahvihuoneissa ja lounapöydissä. Jopa vähän pelottavaa miettiä pitkäaikaisvaikutuksia. Ehkä niitä sitten tutkitaan parin vuosikymmenen kuluttua.

Pelottava ajatus että työpaikka on kuin joku lastentarha tai koirakoulu johon pentu lykätään päiväksi että sosiaalistuu tarpeeksi.

Itselläni on ainakin aikaa ja virtaa nyt enemmän niihin työpaikan ulkopuolisiin sosiaalisiin suhteisiin, kun aikaa säästyy päivässä monta tuntia työmatkoista, paitojen silittämisestä, meikkaamisesta jne. jne. Myös rahaa on säästynyt mm. työmatkojen ja työvaatteiden ostelun osalta. 

Tarkoitin nyt ihan vaan sitä, että itse esim. en ole 1,5 vuoteen nähnyt monia sellaisia työkavereita, joiden kanssa en tee samoja projekteja. Eli ennen koronaa ja jatkuvaa etätyötä juttelin naapuriosastojen henkilöiden kanssa liki päivittäin kahvikuoneessa tai lounaspöydässä. Viestinnän ja HR:n tyyppejä en ole nähnyt livenä nyt korona-aikana kertaakaan, saati jutellut niiden kanssa kuulumisista. Paljon arkista juttelua ja satunnaista tiedonvaihtoa firman asioista jäänyt väliin hirvittävän paljon.

Tätllaisesta jonninjoutavasta kälätyksestä ja sen pakkokuuntelemisesta moni juuri on halunnutkin eroon. Samat työt hoituvat murto-osassa entisestä työajasta, kun nämä juoruilijat ja kuulumisten kyselijät eivät sotke päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin tehdä etätöitä 80-20-ratiolla. Olen viihtynyt etänä mainiosti, mutta tavallaan mietin, että tuleeko tästä yhteiskunnasta vielä eristäytyneempi jos aikuiset eivät edes töissä enää tapaa toisiaan. Ihmiselle tekee hyvää välillä kammata naamansa ja lähteä ihmisten pariin. Joten voisin olla vaikka päivän tai kaksi konttorilla.

Sosiaalisessa mielessä tullaan menemään takapakkia, jos etätyö merkittävästi jää päälle. Ihmiset ei enää juttele oman kuplansa ulkopuolisten kanssa sattumalta kahvihuoneissa ja lounapöydissä. Jopa vähän pelottavaa miettiä pitkäaikaisvaikutuksia. Ehkä niitä sitten tutkitaan parin vuosikymmenen kuluttua.

Minusta on terveempää, jos sosiaalinen elämä keskittyy ennen kaikkea työpaikan ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin tehdä etätöitä 80-20-ratiolla. Olen viihtynyt etänä mainiosti, mutta tavallaan mietin, että tuleeko tästä yhteiskunnasta vielä eristäytyneempi jos aikuiset eivät edes töissä enää tapaa toisiaan. Ihmiselle tekee hyvää välillä kammata naamansa ja lähteä ihmisten pariin. Joten voisin olla vaikka päivän tai kaksi konttorilla.

Sosiaalisessa mielessä tullaan menemään takapakkia, jos etätyö merkittävästi jää päälle. Ihmiset ei enää juttele oman kuplansa ulkopuolisten kanssa sattumalta kahvihuoneissa ja lounapöydissä. Jopa vähän pelottavaa miettiä pitkäaikaisvaikutuksia. Ehkä niitä sitten tutkitaan parin vuosikymmenen kuluttua.

Pelottava ajatus että työpaikka on kuin joku lastentarha tai koirakoulu johon pentu lykätään päiväksi että sosiaalistuu tarpeeksi.

Itselläni on ainakin aikaa ja virtaa nyt enemmän niihin työpaikan ulkopuolisiin sosiaalisiin suhteisiin, kun aikaa säästyy päivässä monta tuntia työmatkoista, paitojen silittämisestä, meikkaamisesta jne. jne. Myös rahaa on säästynyt mm. työmatkojen ja työvaatteiden ostelun osalta. 

Tarkoitin nyt ihan vaan sitä, että itse esim. en ole 1,5 vuoteen nähnyt monia sellaisia työkavereita, joiden kanssa en tee samoja projekteja. Eli ennen koronaa ja jatkuvaa etätyötä juttelin naapuriosastojen henkilöiden kanssa liki päivittäin kahvikuoneessa tai lounaspöydässä. Viestinnän ja HR:n tyyppejä en ole nähnyt livenä nyt korona-aikana kertaakaan, saati jutellut niiden kanssa kuulumisista. Paljon arkista juttelua ja satunnaista tiedonvaihtoa firman asioista jäänyt väliin hirvittävän paljon.

Tätllaisesta jonninjoutavasta kälätyksestä ja sen pakkokuuntelemisesta moni juuri on halunnutkin eroon. Samat työt hoituvat murto-osassa entisestä työajasta, kun nämä juoruilijat ja kuulumisten kyselijät eivät sotke päivää.

Lieneekö sun kanssa kukaan koskaan jutellutkaan. Lienet niitä tyyppejä, jotka ei edes moikkaa tulessaan käytävällä vastaan. Ja tuskin sä missään kahvihuoneessa istut, vaan haet sen kahvin nopeasti työpisteelle, jossa vietät 100 % koko työpäivän, ettei vaan tarvi nähdä ketään ja jutella kenellekään.

Tässä ketjussa on mainittu usein ongelmana se, että tieto ei saavuta organisaation eri osia. Se ongelma ei ole etätyö vaan johtamisongelma. Organisaatio ei ole kyennyt saamaan tiettyjä ihmisiä samaan palaveriin, tietoa ei ole julkaistu tai yksi syy voi olla, että joku on niin ylityöllistetty, että se ei kerkeä osallistumaan ja jakamaan sitä tietoa. Ongelmana voi myös olla se, ettei kukaan yksinkertaisesti tiedä kenellä on se paras tieto tai osaaminen kuka kuuluisi olla asioista päättämässä. Ovat johtamisongelmia, eikä etätyö ole siihen syypää.

Asenneongelma työympäristössä on haasteellinen, en tiedä kenen ongelma se on. Avoimin mielin uutta kehittäen ja ideoiden voisi saavuttaa paljon. Osa käyttää mieluummin energian vastustamiseen. Sen energian voisi käyttää siihen, että mitä minä tarvin etätyön parhaaseen mahdolliseen toteuttamiseen, mitä minulta puuttuu etc.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin tehdä etätöitä 80-20-ratiolla. Olen viihtynyt etänä mainiosti, mutta tavallaan mietin, että tuleeko tästä yhteiskunnasta vielä eristäytyneempi jos aikuiset eivät edes töissä enää tapaa toisiaan. Ihmiselle tekee hyvää välillä kammata naamansa ja lähteä ihmisten pariin. Joten voisin olla vaikka päivän tai kaksi konttorilla.

Sosiaalisessa mielessä tullaan menemään takapakkia, jos etätyö merkittävästi jää päälle. Ihmiset ei enää juttele oman kuplansa ulkopuolisten kanssa sattumalta kahvihuoneissa ja lounapöydissä. Jopa vähän pelottavaa miettiä pitkäaikaisvaikutuksia. Ehkä niitä sitten tutkitaan parin vuosikymmenen kuluttua.

Minusta on terveempää, jos sosiaalinen elämä keskittyy ennen kaikkea työpaikan ulkopuolelle.

No mutta tuskin sä mä vapaa-aikana juttelet firman asioista kenenkään kanssa. Siellä työpaikalla sosialisoitumisen pointti on työhön ja firmaan liittyvien juttujen jakaminen ja niistä keskustelu. Katos kun sillä on tarkoitus kehittää hommaa eteenpäin ja parantaa toiminta, kun tiedetään mitä kenelläkin on menossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin tehdä etätöitä 80-20-ratiolla. Olen viihtynyt etänä mainiosti, mutta tavallaan mietin, että tuleeko tästä yhteiskunnasta vielä eristäytyneempi jos aikuiset eivät edes töissä enää tapaa toisiaan. Ihmiselle tekee hyvää välillä kammata naamansa ja lähteä ihmisten pariin. Joten voisin olla vaikka päivän tai kaksi konttorilla.

Sosiaalisessa mielessä tullaan menemään takapakkia, jos etätyö merkittävästi jää päälle. Ihmiset ei enää juttele oman kuplansa ulkopuolisten kanssa sattumalta kahvihuoneissa ja lounapöydissä. Jopa vähän pelottavaa miettiä pitkäaikaisvaikutuksia. Ehkä niitä sitten tutkitaan parin vuosikymmenen kuluttua.

Pelottava ajatus että työpaikka on kuin joku lastentarha tai koirakoulu johon pentu lykätään päiväksi että sosiaalistuu tarpeeksi.

Itselläni on ainakin aikaa ja virtaa nyt enemmän niihin työpaikan ulkopuolisiin sosiaalisiin suhteisiin, kun aikaa säästyy päivässä monta tuntia työmatkoista, paitojen silittämisestä, meikkaamisesta jne. jne. Myös rahaa on säästynyt mm. työmatkojen ja työvaatteiden ostelun osalta. 

Tarkoitin nyt ihan vaan sitä, että itse esim. en ole 1,5 vuoteen nähnyt monia sellaisia työkavereita, joiden kanssa en tee samoja projekteja. Eli ennen koronaa ja jatkuvaa etätyötä juttelin naapuriosastojen henkilöiden kanssa liki päivittäin kahvikuoneessa tai lounaspöydässä. Viestinnän ja HR:n tyyppejä en ole nähnyt livenä nyt korona-aikana kertaakaan, saati jutellut niiden kanssa kuulumisista. Paljon arkista juttelua ja satunnaista tiedonvaihtoa firman asioista jäänyt väliin hirvittävän paljon.

Tätllaisesta jonninjoutavasta kälätyksestä ja sen pakkokuuntelemisesta moni juuri on halunnutkin eroon. Samat työt hoituvat murto-osassa entisestä työajasta, kun nämä juoruilijat ja kuulumisten kyselijät eivät sotke päivää.

Lieneekö sun kanssa kukaan koskaan jutellutkaan. Lienet niitä tyyppejä, jotka ei edes moikkaa tulessaan käytävällä vastaan. Ja tuskin sä missään kahvihuoneessa istut, vaan haet sen kahvin nopeasti työpisteelle, jossa vietät 100 % koko työpäivän, ettei vaan tarvi nähdä ketään ja jutella kenellekään.

Huimaa! Täällä jopa vauvalla avaudut siitä, että joku ketkule kehtaa viettää työpäivänsä työpisteellään koko ajan töitä tehden.

Taidanpa nyt myös ensi viikolla laittaa sähköpostia, ellen sopia ihan etämiitin meidän konsernin toimitusjohtajan kanssa.

Huolenaiheenani se, että lähes kaikki Euroopan toiminnot pitää ajaa alas. Syystä, että muuten kuin face to face ei AV:n dinosaurusten mukaan nyt vaan voi tehdä tehokkaasti, saati luovasti ja tulosvastuullisesti tiimityötä.

Vierailija kirjoitti:

Se, että jotkut dinosaurukset (toimistolle palaamista vaativat työnantajat) vielä pulikoivat muutosta vastaan ei tule muuttamaan sitä täysin päivänselvää faktaa; etätyö tuo valtavia, siis valtavia rahallisia säästöjä yrityksille.

Tiedättekö kuinka paljon tiloihin ja niiden ylläpitoon ja kaikkeen menee rahaa? Valtavat toimistotilat, epätoivoiset avokonttorin kehittämisratkaisut kun oma työhuone on menneisyyttä mutta kaikki tietävät että avotilassa on omat ongelmansa - ei enää hätää, koska etätyö.

Tarvitaan vähemmän tilaa jos ollenkaan. Tilan voin ostaa/vuokrata esim. yritykseltä, joka vuokraa työtiloja eri firmoille. Tai sitten yritys voi muuttaa pienempiin tiloihin, jotka on mitoitettu satunnaisia tapaamisia tai tarpeita varten. Koko henkilökunta ei ole koskaan paikalla. Jos on yhteisiä tilaisuuksia, varataan poruakalle iso tila ja siihen onkin varaa, kun muuten on tehty isot säästöt.

Toimistolla istuminen on järjetöntä tuhlausta niin varoista kuin luonnonvaroistakin.

Firmat mainostavat olevansa vastuullisia ja huolehtivansa maailman tilasta. Se ei ole uskottavaa, jos satoja työntekijöitä kaasuttelee päivittäin toimistolle ja takaisin, vaikka tarvetta ei olisi. Isoja tiloja lämmitetään ja pidetään puolityhjillän, koska on isot tilat.

Ehei, kuulkaa minua. Se kaikki muuttuu.

On totta, että jos halutaan säästää luontoa, niin kannattaisi vähentää ihmisten autolla ajamista/muuta liikkumista.

Miettikää miten ison säästön saamme vuoden aikana polttoaineessa, jos kaikki (joille se vain on mahdollista) jäävät tekemään etätöitä:

Ei enää "turhia ajoja" toimistolle, mahdollisimman monet asiakastapaamiset etänä (ei enää ajelua puolen Suomen läpi asiakkaan luokse).

Ei enää turhia toimistotilojen lämmityksiä (harvassa ollaan paikalla 24/7/365) mutta tilat lämpiminä ihan "turhaan" talven pakkasissa, vaikka väki vapailla, kodeissa sentään ollaan lähes "koko ajan" paikalla (nukutaan yöt jne.) joten niiden lämmitys koko ajan onkin fiksua.

Lisäksi vielä se, että yhä useampi ihminen voi elää sellaista elää mitä haluaa. Kun työpaikan fyysinen sijainti ei enää määritä sitä missä työntekijän pitää asua, on helppo valita asuinpaikka missä haluaa asua, sen sijaan että asuu siellä missä on pakko asua.

Tuosta on monia etuja:

-Elämisen laatu paranee (esim. rivitaloasunto lähellä luontoa, vs. pieni kt-asunto lähiössä)

-Rahaa säästyy, monin paikoin Suomessa asuminen on todella edullista, mutta työmatkojen takia niissä ei ole moni voinut asua.

-Inhimilliset näkökulmat, esim. iäkkäät vanhemmat/lapsenlapset jne. etätöitä, tekevä voi helpommin asettua asumaan sukulaisten lähelle ja auttaa heidän asioiden tai lasten ym. hoidossa eri tavalla mitä kaukana asuen pystyisi.

Vierailija kirjoitti:

Yksi ihan hölmö juttu joka on sekin parantanut elämää etätöissä: pyykinpesukoneen voi laittaa päälle milloin vain ja ripustaa pyykit kuivumaan vaikka lounastauolla. Ja olen nauttinut myös siitä, että olen itse saanut kokata lounasruoan, saa terveempää ja parempaa ruokaa halvemmalla, kuin että pitää tyytyä lounasravintolan juttuihin.

Minulla taas ei lounastaukoja ole juuri ollut. Teams-kokoukset venyy. Esimerkkinä keskiviikko: aloitin työt klo 8, pidin lyhyen tauon ennen teams-kokousta, joka oli kutsussa merkitty klo 10-12. Kun kello oli 12, aloin kysellä, että jokos tässä päästäisiin tekemään loppuyhteenveto, kun minulla on iltapäivällä toinen teams. Se kokous loppui vasta klo 12.25 ja seuraava oli jo klo 13-16. Eipä siinä muuta ehtinyt kuin napata kupin kahvia ja banaanin, koska ei noihin kokouksiin ilman valmistautumista voi mennä. Vähintään vartti menee ennen kokousta, että löydät kaikki kokoukseen kuuluvat matskut ja palautat mieleen, mitä tässä piti saada aikaiseksi. Jos olet itse kokouksen koolle kutsuja, tietysti pitää olla esillä myös diasetti, jonka pohjalta edetään.